Rohanin sävyjä ja marhanliljavertailu

 Uhkauksestani huolimatta tässä tulee vain heinäkuun kukkia. Muistaakseni julkaisin pari kuvaa 'Buckeye Belle' -pionista joskus juhannuksen aikaan, mutta muu Rohan jäi kesäkuulta kokonaan raportoimatta. Ehkä loppukevään–alkukesän kukkia voi julkaista talven mittaan...

Marhanlilja 'Claude Shride' pitää tänä vuonna niin surkean esityksen, etten ollut ottanut siitä ainoaakaan kuvaa. Nappasin tämän kuvan eilen siksi, että keskustelimme Liisan kasvit -blogin Liisan kanssa tämän lajikkeen väristä verrattuna 'Russian Morning' -marhanliljaan.

'Claude Shride' on kiiltävän tummanpunainen, sanoisin, että ruskeanpunainen, mikä on juuri oikea sävy Rohaniin. Sillä on tummia pilkkuja, mutta ne on ympäröity keltaisella – fiksu veto, sillä muuten niitä ei kunnolla erottaisikaan.

Piti etsiä kuva viime kesältä, sillä normaalisti Claude on varsin kukkaisa usealla varrella. Vieruskaverina sillä on kiinanpioni 'Moon of Nippon'.

Tänä vuonna 'Moon of Nippon' sai seuraa 'Bronze Peacock' -sulkavaleangervosta. Kovin usein harmittelen, että valeangervot viihtyvät täällä huonosti, mutta tänä sateisena alkukesänä ainakin tämä yksi niistä on kasvanut paljon tavallista isommaksi – vaikka on edelleen alle polvenkorkuinen. 

Kaksi muuta valeangervoa lähti kituliaasti kasvuun vasta heinäkuussa, ja se on niille tavallista. Mutta ne eivät kasva Rohanissa, joten niistä enemmän joskus toiste.

Mustapäivänhattu 'Green Wizard' on totaalisen upea.

Kolmesta 'Royal Purple' -peruukkipensaasta isoin kukkii! Nyt en muista, onko kukkia näkynyt aiemmin; ei löyty tietoa ainakaan täältä blogista. Luulen, että tämä on ensimmäinen kukinta. Kaksi pienenpää himmailee vieläkin. 

Kolmesta puskasta yksikään ei ole yltänyt kovin korkeaksi, tämäkin on alle metrinen, mutta eipä niillä mitään erityistä hienoa multaakaan ole. Lisäksi tienposken ojassa viihtyvät vesimyyrät saattavat verottaa juuria tai ainakin aiheuttaa sen, etteivät juuret ole multakosketuksessa, vaan onkalossa. Joten olen tästä tavattoman iloinen!

Peruukkipensas kasvaa japaninmagnolian vieressä, joka ei vielä tänäkään vuonna kukkinut, mutta ehkä ensi keväänä! Se alkaa olla jo sen kokoinen ja ikäinen, että voisi aloittaa kukkimisen.

Kuvassa kukkii peruukkipensaan lisäksi marhanlilja 'Russian Morning'. Anteeksi vain, Liisa, jotenkin harhauduin aiheesta sivupoluille, mutta ehkä sävyjen vertailu onnistuu myös pienen välimatkan jälkeen.

'Russian Morning' on valoisampi ja heleämpi eikä niin ruskehtavan punainen kuin 'Claude Shride'. Terälehtien (oik. kehälehdet) sisäosa on vaalea ja hennot tummat pilkut erottuvat siitä kauniisti. Tämänkin kukat ovat kiiltävät, kuten kaikkien varjo- ja marhanliljojen, mutta kiilto ei niin erotu. 

Kerta kaikkiaan hurmaava kukka, sävy tuo veden kielelle. Ja mikä ihaninta: siirsin kaksi kookasta sipulia viime syksynä ruskopenkistä tänne Rohaniin, ja molemmat kukkivat, toinen vieläpä kahdella kukkavanalla. 

Kun vertaan kuvia viimevuotisiin, jolloin tämä kukki ruskopenkissä, huomaan värieron. Tämä oli siellä pikkuisen tummemman punainen. Onkohan mahdollista, että ensimmäisenä vuonna siirron jälkeen kukkien sävy on vaaleampi? Tai viileät kevätkesän säät vaikuttaneet? Outoa, mutta kasvien kanssa kaikki on mahdollista – marhanliljojen etenkin. Joka tapauksessa tällä on mielestäni aina vaaleampi kukan keskusta kuin Shridella.

Rohanin lähistöllä katajapenkissä kukkii marhanlilja 'Guinea Gold', yritin ottaa siitä kuvan vasten Rohanin tummalehtisiä pensaita.

Tässä Rohan typistettynä yhteen kuvaan, se näkyy lähes kokonaisuudessaan kuvan oikealla puolella. Penkin alkupäässä on riippaoksainen, pensasmainen ja tummalehtinen pyökki 'Rohan Weeping'. Sen edessä on muutama tummalehtinen japaninhappomarja 'Concorde', jotka muodostavat aidaksi leikattuna Rohanin päädyn.

Rohanin puolivälin tienoilla asuvat tummalehtinen japaninkirsikka 'Royal Burgundy' ja mustaselja 'Black Beauty', tummalehtinen sekin. Kukassa on seljan lisäksi etelänruusuruohoa, violettikukkainen purppuratulikukkakin näyttää yhä kukkivan.

Violetti ei oikein ole Rohanin väri. Tummalehtisten puskien seuraan sopivat paremmin viininpunaiset sävyt. Ukonhattu 'Purple Sparrow' ei oikein istu tänne, mutta en tiedä, uskallanko sitä siirtääkään, sillä ukonhatut viihtyvät puutarhassani yleisesti ottaen varsin huonosti. Tämä kesä on parempi ja on ylipäätään lottovoitto, että ukonhattu on vielä hengissä pari vuotta istuttamisesta.

Huomasin muuten puutarhapäiväkirjastani, että olin istuttanut syksyllä tämän lähelle toisenkin samanlaisen! Täytyypä mennä katsomaan tarkemmin. Tai ehkä tämä onkin se uudempi, joka kukkii. Mene ja tiedä. Vieressä on valkokukkainen isotähtihyasintti 'Alba'.

Vanha pioni (ehkä Sarah B.) on pistänyt päänsä pensaaseen, tai aitaan, mutta se ei auta. Tämä saa lähtöpassit Rohanista välittömästi, kun kukinta on ohi. Tilalle kaavailen carolinanrosettipensasta; aarretta, jonka sain ostaa Vakka-Taimesta kesäkuun lopulla. Oikeastaan suunnittelen tekeväni siirrot tänä iltana, kunhan kuumuus pikkuisen hellittää.

Eilen ja tänään meilläkin on 30 astetta varjossa. Syynä on se, että on lähes tyyntä ja sekin pieni tuulenvire käy pohjoisesta, joka ei tähän etelärinteeseen rakennetulle kylälle osu. Eilen oli ihan antoisaa tehdä puutarhahommia hien virratessa pitkin selkää, mutta juoda täytyi. Kuistille tuomaani vesilasia piti käydä täyttämässä vähän väliä, sillä koko lasillinen meni kerralla noin vartin välein.

Mutta on niin ihanaa, kun ei tarvitse palella! Eilen oli vuoden ensimmäinen päivä, kun jätin villasukat pukematta.

Rohanissa on myös niittytunnelmaa. Blogiystävän (terveisiä Pirkolle!) aikoinaan lähettämistä heinien siemenistä on peräisin ihana, sinertävälehtinen niittyräpelö 'Limouzi'. Olen kylvänyt myös tavallista niittyräpelöä, ja kumpikin on tänä vuonna ennätysmitoissa. Kukinnot heiluvat yli polven korkeudella!

Käärmeenlaukka sointuu Rohaniin hyvin, niinpä olen ripotellut sen itusilmuja tännekin.

Tähkähietalilja kukki pitkään, kiitos viileiden säiden, mutta nyt se alkaa olla pian ohi.

Tähkähelmikän seassa kukkivat etelänruusuruohot ja harjaneilikat: upea tumma on 'Onyx', mutta se on tuottanut myös punaisempia siementaimia (kuten taustalla), kun vaaleampia harjaneilikoita kukkii muualla puutarhassa. Näidenkin siemenet ovat muuten ystäviltä peräisin!

Niityn vierellä kukkii neidonruusu 'Félicité Parmentier'. Upea, upea ruusu, joka on neidonruusujen tapaan hyvin terve – ainakin täällä minun puutarhassani nillä on käytöksestä kymppi. Neidonruusut kukkivat vain kerran kesässä, ja sanoinkin talvisella David Austin -ruusuluennollani, että jos neidonruusut olisivat jatkuvakukintaisia, puhuisin Austinien sijaan niistä. Ne ovat ruusuista ihanimpien joukossa, ehdottomasti.

Avautuvissa kukissa on ujoa punerrusta. Ja kukkia on paljon, paljon! Toistaiseksi mikään talvi ei ole kukintaa vähentänyt; eivät lauhat märät talvet eivätkä jäiset siperiantalvetkaan.

Alban lähellä, toisin sanoen neidonruusun, kasvaa Austin-ruusu Winchester Cathedral ('Auscat'). Kertakaikkisen kaunis: huomaa vaaleanpunaiset nuput, joista avautuvat valkeat kukat. Ja tämähän kukkii marraskuuhun saakka.

Tähtiputket eivät minun puutarhassani riehaannu – olen ollut huomaavinani, että niille on liian kuivaa tai paahteista, tai kumpaakin. Tämän arvelen olevan blogiystävän vuosia sitten tuoma isotähtiputki 'Lars'. Upea väri! Ja parempi rehevyys kuin muina kesinä.

Kimalaishaaste odottaa yhä, tässä on hirmuisesti kaikenlaisia aiheita odottamassa: kuukauden kalenteripoika, neulepostaus, liljajuttu, ruusujuttu, veneretkijuttu, lehmät metsässä -juttu ja lisää aiheita tulee koko ajan sitä mukaa kuin uusia kukkia puhkeaa... ehkä talvella sitten?

Joten lopetellaanpa tähän. Puro-ohdake 'Atropurpureum' on ilokseni yhä hengissä, vaikka myyrät lienevät tämänkin mehevänmaistuvaa juuristoa verottaneet. Tänä vuonna kukkavarsi on ennätyskorkea: japaninmagnolian reilu kaksimetrinen latva toimikoon mittakeppinä.

Joku saattaa ihmetellä ohdaketta kukkapenkissä, mutta tämä lajike on steriili eikä tuota siementaimia ollenkaan. Pari vuotta sitten jaoin juurakkoa ajatuksena tuottaa varakappaleita toisaallekin, jotta jos myyrät syövät tästä loputkin, on edes jossain jotakin jäljellä. Ohdakekasvusto oli nimittäin hälyttävästi pienentynyt. Mutta niitä jalopaloja ei enää löydy. On tietysti mahdollista, että olen kitkenyt ne tavallisina ohdakkeina... oi ja voi. 

Koska tämän erikoisen kauniin ohdakkeen juurakon löytäminen oli työn takana, en halua menettää tätä viimeistä. Ehkä annan sen toistaiseksi kasvaa ja vahvistua tässä ennen kuin menen sörkkimään sitä taas.

Antoisaa hellepäivää!

Carolinanrosettipensas Calycanthus floridus

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Isotähtihyasintti Camassia leichtlinii

Isotähtiputki Astrantia major

Japaninhappomarja Berberis thunbergii

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Käärmeenlaukka Allium scorodoprasum

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Mustapäivänhattu Rudbeckia occidentalis

Mustaselja Sambucus nigra

Neidonruusu Rosa alba, tarkemmin ottaen lajikkeet ovat tarhaneidonruusuja, Rosa Alba-Ryhmä

Niittyräpelö Briza media

Peruukkipensas Cotinus coggygria

Puro-ohdake Cirsium rivulare

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Pyökki Fagus sylvatica

Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Tähkähietalilja Anthericum liliago

Ukonhattu Aconitum

Liukuvärejä

 ja muita monivärisiä

'Mother of Pearl' -hollanninlumimarjoissa on tänä vuonna viimein vähän enemmän marjoja oksilla. Marjat alkavat hiljalleen punertua. Ihan kiva, mutta kylläpä kesti! En edes muista, minä vuonna istutin kolme puskaani. Marjoihin mahtuu lisääkin väriä – toivottavasti ne kehittyvät punaisemmiksi.

Japaninlehtikuusi demonstroi, miksi lehtikuusi sopii pensasaidaksi: se tekee uusia oksia vanhasta rungosta, aivan kuten marjakuusikin.

Lehtikuuseni paras ruska on aina marraskuun puolella, nytkin se on vasta vaihtumassa vihreästä keltaiseksi. Ensin väri muuttuu lähempänä runkoa ja viimeiseksi oksien kärjissä.

Sama tekniikka on kiinanpunapuulla. Dendrologiystävä kävi kylässä ja totesi, että tämä alkaa olla luonnottoman näköinen. Väri on tässä vaiheessa outo, kieltämättä. Takana 'Lemon Queen' -auringonkukka, yhä vain kukassa.

Hapankirsikat alkavat olla monivärisiä. Oikealla syreeni näyttää, kuinka nuoret versot karistavat lehtensä viimeisinä. Eri kasveilla on eri taktiikoita lehdistä luopumiseen – kiinnostavaa seurattavaa.

Kylämaisemassa on suurin osa puista jo lehdettöminä. Tummalehtinen kirsikkaluumu pitää edelleen kiinni punaruskeista lehdistään, samoin syreenit ja jotkut hedelmäpuut.

Jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar' on aika tasaisesti vihreän ja kellanvihreän kirjava. Rakastan tätä syreenien raikasta syysväriä.

Vilkaistaan välillä maan tasalle, sillä sielläkin on hienoja värityksiä. Ajattelin tehdä jutun varjohiippojen syysväreistä, mutta pari monivärisintä pääsee nyt tähän maratooniin mukaan. Tämä on tarhavarjohiippa.

Alppivarjohiippa ja nimetön imikkä korostavat toinen toistaan.

Luulin jo, että lumipalloheisi 'Roseum' olisi ruskansa ohittanut, mutta se vain parantaa menoaan. Olenpa iloinen, että hankin tätä kaksin kappalein vuosia sitten muutamalla eurolla! Yhdellä taimistolla, jonne poikkesin, oli kastelulampi kuivunut, niinpä myivät pensaat pilkkahinnalla, muuten taimet olisivat kuolleet sinne.

Heisissä on kaiken kaikkiaan hienoja syysvärejä. Tämä on laskosheiden sukua; tarkemmin Viburnum plicatum f. tomentosum 'Mariesii'. Eli laskosheiden nukkainen muoto (forma tomentosum) ja päälle vielä lajiketta 'Mariesii'. Tiedä nyt sitten siitä nukkaisuudesta, mutta ehkä tässä on vähän enemmän karvaisuutta lehtien alapinnalla tai versonkärjissä kuin joissakin muissa heisissä.

Väri alkaa vasta kehittyä, toivottavasti näemme vielä upeaa ruskaa tässä pikku puskassa. Ja toivottavasti tämä kasvaa oikein isoksi!

Tummalehtisten kasvien kehitys ruskaan on kiinnostavaa seurattavaa. Peruukkipensas 'Royal Purple' pitää tumman värin lehtisuonissa, mutta muuten lehdet vaalenevat punaisiksi. Oikealla on metsätyräkki 'Chameleon'; sillä on oikein loistava, heleä ruska. Limenvihreä maanpeitekasvi on vaskivarjohiippa.

Ainoa kuunlilja, joka tontillani viihtyy ja kukoistaa, on rappujen pielessä kasvava tarhakuunlilja 'Blue Cadet'. Kaikki muut joko kituvat tai ovat kuolleet pois, mutta tämä yksi korvaa menetykset mennen tullen.

Isosiniheinät ovat alkaneet vaihtaa väriä vihreästä keltaiseksi. Niiden paras ruska on lehtikuusen tapaan marraskuussa. Tämä leveä ja pörheä on tavallinen isosiniheinä, ei mitään lajiketta.

Kun katsotaan Rohanista päin, on tavallinen isosinineinä vasemmalla ja 'Skyracer' oikealla. Melkoinen ero korkeudessa! Kumpikin on nyt vihreän ja keltaisen kirjava. Ja siis isosiniheiniä molemmat.

Tässä ja edellisessä kuvassa näkyy ruusunnuput, mutta teen ruusujutun vielä erikseen. Siitä kyllä tulee paljon lyhyempi kuin tästä.

Persianparrotia on vielä niin pieni, ettei sen ruska ole kummoinen. Tässä yksi lehti kuitenkin näyttää, millaiseen monivärisyyteen puska pystyy ja se onkin syy istuttaa se. Lehtiin tulee muistaakseni kaikkia ruskavärejä, mitä on olemassa. Ovat ne toki muutenkin kauniit. Puskalle pitää seuraa maanpeitekasvi koristemansio Lipstick, joka kukkii yhä.

Happomarjoissa on kivoja syysvärejä, on tullut todettua ennenkin. Hurmehappomarja on kasvanut jo kookkaaksi puskaksi tontin yläreunalla suurten lohkareiden välissä.

Pihajasmike 'Aureus' on kauniin liukuvärinen. Taustalla vielä joitakin koivun oksia lehdessä, ihme, että tässä tuulessa niissä on vielä lehtiä tallella!

On nimittäin melkoinen myräkkä – taas. Puuskissa ilma on sakeanaan vaahteran siemeniä. Niillä on hyvä leviämistaktiikka: lentävät siiven avulla kymmenien metrien päähän emopuusta.

Pyökkipensasaitakin on monivärinen. Osaan euroopanpyökeistä jää lehdet oksiin ruskeina koko talveksi. Pyökkiaita tuokin näkö- ja tuulensuojaa koko talven sen lisäksi, että se on kauniin lämpimänruskea.

Tummalehtinen helmiomenapensas 'Marleena' tulee myöhään ruskaan. Siitä tulee liekehtivän punainen. Nyt se on hauskan monivärinen. Pikkuruiset marjatkin ovat kauniita.

Jalohortensia Endless Summer on ollut liukuvärinen jo jonkin aikaa, hieno!

Pakko laittaa vielä kuva 'Bluebird' -safiirihortensiasta (vaiko 'Punatulkku' -rubiinihortensiasta?). Tämä on aivan käsittämätön – ja ollut ruskavärissä jo pitkään, tuli sitten tuuli tai kaatosade. Limenvihreälehtinen kultatesma korostaa punaa sen vastavärinä.

Huh, mikä maratooni. Jätin muutaman kuvan pois – en jaksa enää, etkä varmaan sinäkään jaksa lukea.

Jatketaan ensi kerralla!

Alppivarjohiippa Epimedium alpinum

Euroopanpyökki Fagus sylvatica

Hapankirsikka Prunus cerasus

Helmiomenapensas (ent. marjaomenapensas) Malus toringo var. sargentii

Hollanninlumimarja Symphhoricarpos Doorenbos-Ryhmä

Hurmehappomarja Berberis × ottawensis 'Superba'

Imikkä Pulmonaria

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Koristemansio ×Comagaria rosea

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Laskosheisi Viburnum plicatum

Lumipalloheisi Viburnum opulus 'Pohjan Neito' ja 'Roseum'

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Persianparrotia Parrotia persica

Peruukkipensas Cotinus coggygria

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Safiirihortensia Hydrangea serrata

Tarhakuunlilja Hosta Tardiana-Ryhmä

Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Kaikissa väreissä

 Ruska se vain edelleen paranee päivä päivältä. Paitsi sen kohdalla, jonka lehdet putosivat jo.

Huomasin huussin takana esikko- ja jouluruusupellossa 'Roseum' -lumipalloheiden. Minulla on näitä kaksi, ollut jo vuosia, ja viimein tänä vuonna ne ovat alkaneet kasvaa. Syysväri on molemmilla todella kaunis.

Sanotaan, että aurinkosumma vaikuttaa ruskaan. Näistä puskista toinen on täydessä paahteessa ja tämä saarnen varjossa. Kummassakin on yhtä hyvä syysväri.

Ruskaan vaikuttaa niin monta tekijää, että on todella vaikea sanoa, miksi näiden kahden ruska on identtinen niin erilaisilla kasvupaikoilla.

Iso Yggdrasil-saarni on edelleen lehdessä, vaikka sen takana kasvava ei, eikä moni muukaan saarni tällä saarella. Tämä on juuri otettu kuva: päivän tilanne. Nyt lehtiä tippuu jatkuvasti, kohta iso puu on alaston. Saarnen juurella näkyy japaninvaahtera 'Osakazuki' kirkkaanpunaisena. 

Rusotuomipihlaja on punaisena, siemenestä itsekseen kasvanut omenapuu keltaisena, saarni limenvihreänä ja japaninvaahtera verenpunaisena ryyditettynä 'Lemon Queen' -auringonkukalla, joka kukkii keltaisenaan aina vain. 

Oikealla on huussi; yksi puutarhaihmisen kivoimmista ja tärkeimmistä rakennuksista. On ylellisyyttä, ettei tarvitse riisua mutaisia saappaita käydäkseen vessassa.

Kunpa pihalla vielä olisi ruokatarjoilu ja juoma-automaatti.

Japaninvaahtera 'Osakazuki' on joka syksy yhtä upea. Ensin sen vihreät lehdet alkavat tummua viininpunaisiksi, sitten, juuri kun ajattelee, että puska on täydessä loistossaan, alkavat lehdet vielä kirkastua kirkkaanpunaisiksi. Viereinen tarhakalliokielo muuttuu vähitellen keltaiseksi. 

Ahaa, sen nimi onkin muutettu tarhakieloksi ja Polygonatum-suku torvikieloiksi, kertoo uusin Viljelykasvien nimistö. Minusta englanninkielinen nimi "Kuningas Salomonin sinetti" on jotenkin runollisempi... joskin myös huomattavasti pidempi.

Rusotuomipihlajiini ei yleensä tule näin punaista ruskaa eivätkä niiden lehdetkään pysy ruskavärisinä pitkään oksilla – paitsi tänä syksynä. Tämä on aivan mahtiruskasyksy!

Oli pakko viedä kamera huussiinkin, kun tätä(kin) näkymää ihastelen päivittäin. Edessä näkyy ison saarnen oksa lehdessä, kaukana jo lehdetön lajitoveri. 

Huussin edustalla on ruskopenkki, josta kuvassa näkyy rusotuomipihlaja ja toinen japaninvaahterani, punaruskealehtinen 'Enkan'. Sen syysväri ei ole ollenkaan 'Osakazukin' veroinen. Sydämen oikeasta reunasta kurkistaa vielä toisen rusotuomipihlajan oksia. Ruskaväreissä hohtavat myös vaahterat, ruusuherukat, pilvihelmipihlaja ja kultaherukka.

Kultaherukan ruska on monivärinen. Tummalehtinen marjaomenapensas 'Marleena' ei ole vielä vaihtanut väriä. Siitä tulee kirkkaanpunainen joka syksy.

Marjaomenapensaskin on vaihtanut nimeä: se on nykyisin helmiomenapensas.

Pilvihelmipihlaja on kaunis tummissa pikku lehdissään.

Alempana rinteessä on alkusyksyllä siirretty kuparivaahtera. Mielestäni sen syysväri on tänään vielä punaisempi kuin tässä muutama päivä sitten otetussa kuvassa. Taustalla on koristearonia.

Japaninhappomarja on lapsuudesta tuttu, tätä kasvoi yhdessä puistossa koulumatkan varrella. Syksyisin ihastelin happomarjojen moniväristä ruskaa aina, pysähdyin usein niiden äärelle. Nyt minulla on oma ihana ilotulitus, tämä on Vironperän kantaa. Punaiset marjat vielä kaupan päälle!

Rohanin kohdalla pensasaitakasvina on tylppöorapihlaja. Nämä ovat alkaneet kukkia hyvin ja tuottavat kauniita marjoja. Voisikin kerätä muutaman marjan ja kasvattaa lisää taimia. Keltainen ruskaväri on kaunis punaisten marjojen kanssa.

Japaninmagnolia on myös menossa keltaiseksi. Se on todella kaunis, valitettavasti vain kukkasilmuja ei vieläkään näy. Niiden pitäisi jo tässä vaiheessa näkyä ensi kevään kukintaa enteillen. Puu alkaa olla sen kokoinen, että ajattelin jo ensi vuonna ensimmäisten kukkien mahdollisesti tulevan. No, sitä seuraavana keväänä varmasti!

Edessä on pyökki 'Rohan Weeping'. Rohanissa ollaan edelleen.

Rohanista muutama askel metsäpuutarhaan päin kasvaa erittäin kitulias höyhenpensas-rassukka. Olen istuttanut sen todella huonoon maahan, mutta siinä se on selvinnyt jo monta vuotta. Syysväri on kyllä upea, oikeastaan tämä on ainoa hetki vuodessa, kun vaivaisen puskan huomaa.

Safiirihortensian voisi nimetä uudelleen rubiinihortensiaksi. Taustalla on taikapähkinä ja 'Lilac Wonder' -myrkkylilja.

Alussa mainitsin sen, jonka lehdet putosivat jo. Se on kirsikkasorvarinpensas. Onneksi sen serkut pallesorvarinpensaat ovat täydessä vedossa. Niissä on yksi makeimmista ruskaväreistä, vai mitä.

Tai mikä oli suosikkisi? Jätin haileat tästä jutusta pois, kun olisi tullut vielä hirveämpi maratooni. Haileissakin ruskaväreissä on puolensa, ne ovat usein ihanan valoisia!

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Höyhenpensas Fothergilla

Japaninhappomarja Berberis thunbergii

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Koristearonia Aronia × prunifolia

Kultaherukka Ribes aureum

Kuparivaahtera Acer griseum

Lumipalloheisi Viburnum opulus f. roseum

Myrkkylilja Colchicum

Pallesorvarinpensas Euonymus alatus

Pilvihelmipihlaja Sorbus frutescens

Pyökki Fagus sylvatica

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Saarni Fraxinus excelsior

Safiirihortensia Hydrangea serrata

Taikapähkinä Hamamelis

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna