Ruskopenkin ryöpsähdys

 Mennäänpä Ransun kanssa katsomaan.

Ruskopenkki on pihan länsireunalla, huussista alarinteeseen.

Täällä näin!

Ransun kiinnostus johtuu siitä, että siellä kasvaa kissanminttua.

Ruskopenkin idea on keltaiset, oranssit ja ruskeat sävyt ryyditettynä ripauksella sinistä (ritarinkannus keskikesällä). Pari vuotta sitten istutin penkin keskelle 'Lemon Queen' -auringonkukan ajatellen, että siitä tulee polvenkorkuinen. 

En ollut perehtynyt, tai muistin väärin, sillä Englannin-vuosista jäi mieleen joku ihana matalampi Lemon Queen, mutta ilmeisesti se ei ollut tämä. Vähän järkytyin, kun taimesta kasvoi ison puskan kokoinen.

Sittemmin otin selvää. Toinen Lemon Queenin vanhemmista on maa-artisokka. Sehän selittää. Ruskopenkissä kasvaa myös maa-artisokkaa, jota ajattelin kylläkin vähitellen siirtää muualle – osa on jo siirtynytkin. Ehkä sitä ei saa kokonaan koskaan pois, mutta se ei haittaa. Onhan se todella nätti. Tässä kuvassa ovat sukulaiset rinnakkain: edessä 'Lemon Queen' ja vasemmalla maa-artisokka.

'Lemon Queen' on näin ollen risteymä, eikä sillä ole tieteellistä lajinimeä. Suomeksi sille on annettu nimeksi jaloauringonkukka.

Ajattelin, että siirrän Lemon Queenin, mutta viime päivinä olen tullut ajatukseen, että enpä siirräkään. Onhan se tuossa aivan mainio. Tämä kuva on alarinteestä käsin, edessä on kiinanpunapuu. Sen kellanvihreät neulaset sointuvat mukavasti Lemon Queeniin.

Tänä aamuna katsoin makuuhuoneen ikkunasta, kun tuuli riepottelee artisokkaserkuksia. 'Lemon Queen' pysyy pystyssä. Ja oikeastaan se on varsin kivan näköinen tuossa kiinanpunapuun ja rusotuomipihlajan puolivälissä, on siinä sopiva tila. Aiemmin kesällä se ei ole vielä näin korkea eikä peitä silloin kukkivia perennoja. Nyt tässä ei kuki paljon muuta kuin nämä kaksi keltaista.

Maa-artisokan ongelma on tosiaan tämä.

Mutta onhan sen kukka nätti!

Ruskeaa ei ruskopenkissä valitettavasti juuri nyt ole muuten kuin 'Enkan' -japaninvaahteran muodossa. Olisi ihanaa, jos olisi enemmän ruskeakukkaisia kasveja (jotka vielä selviäisivät puutarhassani).

Oranssikeltano on ihana ja kukkii edelleen. Kertaalleen sen jo kitkin ruskopenkistä, sillä istutin sitä alussa, kun paljasta multatilaa oli paljon. Se vyöryi sellaisella voimalla, että lopulta päätin sen poistaa. Mutta hahtuvaisista, lentävistä siemenistä aina jää joku jatkamaan sukua ja oikeastaan nyt, kun muut kasvit ovat varttuneet, saisikin tämä kasvaa väleissä – kunhan ei jyrää. Oranssikeltanon lehdet ovat litteänä ruusukkeena maan pinnalla eli se on täydellinen maanpeittokasvi.

Toisena maanpeittokasvina on itsekseen tullut ahomansikka ja kolmantena tämä tummalehtinen valkoapila. En ole ottanut siitä tänä kesänä kuin tämän yhden kuvan toukokuussa, mikä on huutava vääryys, sillä pikkuinen apila on pysynyt sinnikkäästi hyvännäköisenä koko kesän.

Helmikuussa sentään raportoin siitä, että se on hengissä yhä. Vaikka nämä kirjavalehtiset versiot ovat vain valkoapilaa, on niiden talvenkesto avomaalla osoittautunut harmillisen huonoksi. Toivon tietysti ihan hurjasti, että tästä tulisi nyt monivuotinen.

Upeita ruskehtavia kukkavärejä on parrakkaissa kurjenmiekoissa ja marhanliljoissa, mutta ne kukkivat vain alkukesällä. Nyt kaivoin pois ruskopenkkiin turhan viininpunaisen 'Russian Morning' -marhanliljan. Aivan sen vieressä kasvaa samaan aikaan istutettu 'Manitoba Fox', joka on tähän paikkaan kivemman sävyinen, sellainen auringonlaskuväri. 

'Russian Morning' muutti Rohaniin. Sen sipuli oli kasvanut melkoiseksi jötkäleeksi sekä tehnyt kylkeensä toisen kookkaan sipulin. Kuvassa olen jo vetänyt ne irti toisistaan.

Harkitsen, kaivanko Rohanista vastineeksi pois yhden ruosteenvärisen marhanliljan ruskopenkkiin, mutta siinä on kyllä edelleen kaksi marhanliljaa, lisäksi kanadan- ja tiikerililjaa. Niin ja 'Tiger Babies'. Aika liljapitoista jo näinkin. 

Kukkasipuleista puheen ollen: ruskopenkkiin upposi taas liuta keltaisia ja oransseja krookuksia, tulppaaneja ja keisarinpikarililja 'Sunset'. Kuvassa on syklaaminarsissi 'Jetfire' toukokuun alussa.

Ruskopenkistä alarinteeseen jatkaa lännenkolmioka kasvuaan. Se venyy lähes silmissä. Nyt se alkaa saada keltaista syysväriä. 

Ihmetyttää, kun viime talvi oli niin koetteleva, että juuri nyt pikku puu on ottanut kasvuspurtin. Muutama muukin puuvartinen tuntuu olevan tänä vuonna elämänsä vedossa. Ja se valkoapilakin selvisi talvesta.

Niin että ei se niin toivoton kaikille ollut, vaikka osa kasveista menehtyi. Oli monta kasveille hankalaa asiaa: talvi tuli päälle hetkessä marraskuussa, kun viikkoa aiemmin oli lauhaa ja ruusut kukassa. Kova pakkasjakso iski lähes lumettomaan maahan. Tuli syvä routa, salaojat jäätyivät, tuli vedenpaisumus ja paksut jääkentät. Siihen nähden saa olla tyytyväinen, että menetyksiä tuli niin vähän.

Ransu: Saisinko jo huomiota.

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Lännenkolmioka, kuvan piikitön muoto Gleditsia triacanthos f. inermis

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Oranssikeltano Pilosella aurantiaca

Syklaaminarsissi Narcissus Cyclamineus-Ryhmä

Valkoapila Trifolium repens

Ensimmäinen piippo

 Tänään se löytyi!

Tämän kevään ensimmäinen versohavainto ei kuulu lumikellolle vaan kevätkurjenmiekalle, joka urheasti ponnistaa läpi jäähyhmäisen maan ja sormustinkukan lehden. Näitä kasvaa kivipenkereen eteläpuolella, lämpimällä ja suojaisalla kasvupaikalla.

Siinä vieressä on puuteripaju, jonka vaaleanpunaiset pajunkissat puhkesivat viime vuonna jo helmikuussa, tarkkailen sitä tiiviisti.

Tänään oli upea auringonpaiste ja mittarikin näytti jossain vaiheessa yli +4 astetta. Kiersin taas kaikki lumikellopaikat, vaan mitään ei löytynyt. Ystävien pihalla tämän saman kylän toisessa päässä on kuulemma jo versoja!

Vaan on perennojenkin jälleennäkeminen ihanaa. Tämä on viime vuonna istutettu harvinaisuus, haisukurjenmiekka 'Citrina'. Haisukurjenmiekka on valoisten metsien kasvi mm. Brittein saarilta. Toivon, että se menestyy tässä metsäpuutarhapenkissä.

Löysin uusia versoja alppipenkistä, lienevät jotakin pientä luonnontulppaania, joita olen tänne istutellut, mutta eivät ole juuri kukkineet. Neilikka on eri kuin eilisessä kuvassa, tämä on kääpiöneilikka.

Muotopuutarhasta löytyi urhea verso, joka voisi olla jotakin laukkaa. Näyttää niin kovasti sipulilta.

Eilen hoksaamani syyssahramin varsi taittui auringon lämmössä, ne olivat tosiaan varmaan jäätyneet pystyyn. Silti ne ovat kauniita ja jotenkin raikkaan näköisiä.

Lumen ja jään alta paljastui yllätys. En muistanut, että olin istuttanut tummalehtisen valkoapilan ruskopenkkiin viime vuonna. Näiden talvenkesto on ollut yllättävän huono, joten en uskalla toivoa mitään, mutta olisipa ihanaa, jos se osoittautuisi perennaksi.

Täytyypä etsiä jotain näiden päälle kasattavaa muutaman päivän päästä, kun mittari kääntyy kaiketi taas pakkasen puolelle.

Haisukurjenmiekka Iris foetidissima

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Kääpiöneilikka Dianthus subacaulis

Puuteripaju Salix gracilistyla

Syyssahrami Crocus speciosus

Valkoapila Trifolium repens

Pojat esittelevät paikkoja

 Nyt on niin ihanaa vähän joka puolella, että antaa poikien esitellä.

Ensinnäkin ihanaa on se, että pari päivää sitten satoi melkein puoli tuntia! Ihan hiljakseen kyllä vain, vesimittariin kertyi arviolta millin kymmenesosa. Toisin sanoen ei pisaraakaan, mutta mittarin pohjalla oli hieman kosteutta, kun siihen asti siellä oli ollut vain muutama kuiva syreeninkukka.

Ryntäsin ulos ikuistamaan sateen kauneutta. Vedenkeruutynnyrin vieressä kukkii 'Hagley Hybrid'. Huomaa Musti kuistin kaiteen päällä!

Kuistin juurella on varjopaikan herkkuja: vasemmalla kiurunkannus 'Craigton Blue', sen takana lehtosinilatva Brise d'Anjou eli 'Blanjou' ja oikealla himalajanvuokko.

Himalajanvuokon heteet ovat sinertävät, se on satumaisen kaunis. Olen onnellinen siitä, että se on tässä menestynyt jo vuoden, sillä kuten lajinimi rivularis kertoo, tämä on puronvarren kasvi. Tässä on tosi kuivaa, mutta sadevesitynnyrit ovat onneksi vieressä. Onhan minulla ojiakin, mutta niissä on semmoinen rehotus, että hentoinen vuokko jäisi jalkoihin heti.

Tämän viereen viime kesänä istuttamani jaloängelmä on ottanut hatkat, ängelmät eivät ikävä kyllä luonani viihdy.

Mutapuutarhan vierellä on kosteaa, jos kasvit vain pystyvät ulottamaan juurensa riittävän syvälle. Pelkäsin täällä asuvan kerrotun 'Hewitt's Double' -jaloängelmän jo menehtyneen, kun huomasin nyt sen pienet lehdet – ne ovatkin tosi pienet, tuolla kuvan keskellä, valkoisen tähdikin alapuolella!

Musti istuskelee mutapuutarhan toisella puolella ja esittelee rehotusta. 

Ja mutapuutarhassa ei ole yhtään vettä, huomauttaa Musti. Sen poikki voi tassutella lähes kuivin (mutta mutaisin) tassuin.

Mustin kiven vieressä kukkii valkoinen etelänkurjenmiekka, oikealla on väinönputki. Taustalla näkyy Rohan.

Onnistuin sentään raivaamaan ja viikatoimaan ruusu-heinätarhan ja mutapuutarhan välisen rehotuksen tässä yhtenä päivänä. Tämä kuva taitaakin olla otettu ennen sitä.

Katsotaanko sitten, mitä Ransulle kuuluu.

Ruohonleikkuu on haastavaa, sillä valkoapilat kukkivat kaikkialla. Sen lisäksi, että ne ovat taivaallisen kauniita ja tuoksuvat hyvältä, on niissä niin paljon kimalaisia, että ruohonleikkurilla saisi ajella siksakkia jatkuvasti anteeksi pyydellen ja lopulta puolet nurmesta jäisi kuitenkin leikkaamatta.

Ransun takana huussin vieressä alkaa ihana rohtosuoputki 'Daphnis' kukkia.

Tässä kohdassa on ihana valo. Sysiakileija kukkii käärmeenlaukkojen seassa.

Penkin alimmassa osassa kukkii kiinanpioni 'Eskimo Pie'.

Viereisessä ruskopenkissä kukkii ihastuttava ja aikainen marhanlilja 'Early Bird' sekä keltainen etelänkurjenmiekka. Ne ovat kurjenmiekoista kauneimpia, niin siroja! Ja hei, kumpaakaan ei vieläkään ole syöty.

Sillä hetkellä, kun satoi, piti marhanliljakin kuvata, kun se oikein hehkui kevyessä kesäsateessa.

Ruskopenkistä alarinteeseen on paahdepenkki. Siinä kukoistavat verikurjenpolvet, kerrottu sikoangervo, tähkähietalilja ja päivänkakkarat eli monet täkäläiset luonnonkukat ja niiden muunnokset sekä muut luonnonkauniit kukkaset. 

Paahdepenkin takaa kivipengermän jälkeen alkaa keto, pantterin päikkärialue, jossa voi piiloutua heinikkoon ottamaan tupsluurit.

Eilen hävisi ruskopenkin edestä lautakasa, joka oli ollut siinä iät ja ajat. Siinä oli talon vanhoja seinälautoja laudoituksen uusimisen jäljiltä. Katsoin, että nuo alkavat olla puolilahoa haketta, kun lamppu pääni päällä syttyi.

Olin jo vähän ehtinyt miettiä, mitä keksin maata peittämään ruusupergolan eteen. Epätasainen, kivien reunustama alue on vaikea ruohonleikkuun kannalta. Lisäksi haluan tuohon jonkun penkin tai muun kalusteen. Sen siirtäminen pois tieltä jokaisen ruohonleikkuun alla on ärsyttävää. 

Kiveyksen tekeminen on liian hidasta, kasvimaakin on vasta puolivalmis jos sitäkään. Autooni harvoin mahtuu paria laastisäkkiä enempää kerralla. Sorakuorman voisi tilata ja sitä mietinkin nyt vakavasti. Joka tapauksessa nyt laudat saavat jatkaa hakkeeksi lahoamistaan tuossa maanrakennus-kangaskerroksen päällä, ja voihan tuossa nyt kulkea ja jonkun penkinkin jo laittaa, jos haluaa. Katettu alue on viitisentoista neliömetriä ja toteutui kädenkäänteessä.

Musti huomauttaa, että nyt, kun sain saunakiven edustan niitettyä, voisin miettiä siihenkin tulevaa kiveystä, sillä sekin projekti on kesken.

Etelänkurjenmiekka – Iris spuria

Himalajanvuokko – Anemone rivularis

Jaloängelmä – Thalictrum delavayi

Kiinanpioni – Paeonia lactiflora

Kiurunkannus – Corydalis

Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum

Lehtosinilatva – Polemonium caeruleum

Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä

Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare

Rohtosuoputki – Peucedanum ostruthium

Sikoangervo – Filipendula vulgaris

Sysiakileija – Aquilegia atrata

Tähkähietalilja – Anthericum liliago

Valkoapila – Trifolium repens

Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum

Väinönputki – Angelica archangelica

Valloittavia punaisia

Kuten joka syksy, ihastelen meksikonhanhikkien täydellistä punasävyä. Että osaakin olla herkullinen. Seassa on hauskasti muutama tummakurjenpolvikin, viininpunainen tuo syvyyttä verenpunaisen sekaan.

Red
Some great red shades about now!

Loistosädekukka 'Burgunder' kukki harmittavan pikaisesti muutama viikko sitten, mutta sitten: leikkasin ohikukkineet varret ja sen ryhtyi heti tuottamaan uusia nuppuja, oli ilmeisesti jo ajatellutkin uusintakukkia.

Nätti näkymä ilta-auringossa, joka ei niin kuvaan onnistunut: taustalla purppuraheisiangervo 'Diabolo', joka ei voi kasvaa liian nopeasti, haluan siitä äkkiä peurasuojaa. Olen ottanut pistokkaita ja nekin saisivat nopeasti kasvaa kolmimetrisiksi.
Rikkinäisessä ämpärissä on Lysimachia atropurpurea 'Beaujolais' -alpi, joka hieman mietityttää. Sen lehtiruusukkeet tuntuvat suurin piirtein hävinneen. Ei kai se nyt vaan aio olla vain kaksivuotinen tms.?! Se on joka tapauksessa kivasti tehnyt uusia matalampia kukkahaaroja kauniin viininpunaisin kukin.
Ämpärin edessä on vielä ihana tummalehtinen valkoapila 'Dark Debbie' muun kasvillisuuden seassa. Tämä väri- ja lehtimuotomaailma on niin ihana. Luonnollinen ja jännä samaan aikaan.

Pelargonihyllyssä ihastuttaa kesällä Marialta Puutarhassa -blogista saatu (ja alun perin Suvikummusta kotoisin oleva) 'Friesdorf', joka kukkii leiskuvana. Sen yläpuolella on pikkuinen 'Natalie'; kumpikin kääpiöpelargoneja.
Minun hoidollani lähes kaikki pelakuut ovat muutenkin kääpiöitä, kun en hoida niitä mitenkään. Muistan lannoittaa kerran kesässä, en vaihda isompia ruukkuja tai multia. Kääpiönä parempi, niin minäkin mahdun kotiini talveksi...

Rohanin päädyn jälkeisellä kivipengermällä on Rohaniin väärän värinen (enkä muutenkaan ottaisi tämän väristä ruusua puutarhaani), mutta kun... tämä on portlandruusu 'Duchesse de Rohan'!

Siellä se saa luvan kasvaa, tosin voisinhan tuota heinikkoa hieman raivata sen ympäriltä. Tämä on juuri sitä kasvi edellä menemistä, sillä kivipenkereen yläpuolinen istutuspaikka tulee olemaan valmis ehkä vasta kahden vuoden päästä. Siihen asti se on elämää viidakossa.
Valkokukkainen kurkkuyrtti on hurmaava, eikä sitä ole vieläkään syöty! Toivottavasti tulee siementaimia, ja toivottavasti älyän, mitä ne ovat – ne muistuttavat niin kovasti ohdakkeen nuoria lehtiruusukkeita.

Me Ransun kanssa toivotamme leppoisia syyskesän iltoja, kesältä nämä viime päivät ovat todella tuntuneet! Toivomme myös sadetta, vaikka on kuivuudessa puolensakin. Tästä kohdasta olen leikannut nurmen viimeksi joskus yli kuukausi sitten.


Kurkkuyrtti – Borago officinalis
Kääpiöpelargonit kuuluvat kotipelargoneihin, Pelargonium Zonale-Ryhmä
Loistosädekukka – Gaillardia × grandiflora
Meksikonhanhikki – Potentilla thurberi
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Purppuraheisiangervo – Physocarpus opulifolius, punalehtiset lajikkeet
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Valkoapila – Trifolium repens

Kedon kukkia

Tämä on ollut sellainen kesä, että olen ollut kiitollinen luonnonkukista, joiden olen tajunnut antaa kasvaa kukkapenkeissä ja niiden ulkopuolella. Ahdekaunokit kukoistavat, samoin keltamatara. Siemenestä kasvatetut rikkaporkkanat ja sikurit viihtyvät myös erinomaisesti. Tässä ne kukkivat paahdepenkissä, taustalla näkyy keto. Aivan kuin niiden mielestä tämä olisi justiin sopiva kesä, vaikka samaan aikaan lukemattomat koristekasvit ruskistuvat ja kuihtuvat pois. Eläköön luonnonkukat!

Long Live Wild Flowers
This summer the garden has shrivelled. The flowers that are doing exceptionally well are wild flowers. Some of them live in my garden by their own choice, some I have planted or sown. I have been very grateful for them all, since without them the garden would have looked very very poor.

Laidunkarstaohdakkeet tekevät lukuisia siementaimia, niitä löytyy niin paahdepenkistä kuin nurmeltakin. Keto on hieman ylempänä, minun täytyy ehkä auttaa tätä leviämään sinne. Tämä yksilö tosin kasvaa jo ihan kedon laidalla, ehkä se onnistuu leviämään ominkin avuin.

Siellä se keto on, heti muotopuutarhan takana.

Keltamataroiden kukkiessa niiden hunajainen tuoksu leviää kauas.

Tänä kesänä keltamataroiden seassa kukki vain vähän virnaa, mutta sen sijaan mukaan on tullut uusia tuttavuuksia. Kivipellon Saila lähetti viime vuonna apiloiden siemeniä. Musta-apilasta kerroin jo alkukesällä. Keskikesällä myös kelta-apila ryhtyi kukkimaan. Tämä on aivan ihanan kaunis!
Nämä ensimmäiset satsit kylvin purkkeihin ja istutin kedolle taimina, toivottavasti ne osaavat tehdä itse jälkeläisiä tästä lähin.

Lopuksi Ransu...

... muistuttaa pitämään pöksyt puhtaina!


Ahdekaunokki – Centaurea jacea
Kelta-apila – Trifolium aureum
Keltamatara – Galium verum
Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum
Musta-apila – Trifolium spadiceum
Rikkaporkkana – Daucus carota
Sikuri – Cichorium intybus