Kaupunkielämän puolia

 On niitä, hyviä ja huonoja.

Ensinnäkin hain kirjapaketin postista. Olin tilannut sen kaupunkiin, kun täällä on muutakin ohjelmaa. Ihan justiin vain en ehdi näiden pariin, sillä nenä on kiinni keskiaikaisessa tai siitä kertovassa kirjallisuudessa lähiviikot uuden kurssin takia. Opiskelen keskiajan tutkimusta avoimessa yliopistossa.

Italiasta peräisin oleva mehikasvi kukkii aina keskellä talvea. Nyt on niin lauhaa, että nostin sen takaisin parvekkeelle – ei tämä mikään huonekasvi ole, vaikka lämmintä ja kuivaa huoneilmaa sietääkin.

Parveketta voisi vähän siivota. Kärsimyspassion kanssa käy aina niin, että tulee kiire nostaa se sisään jonakin iltana, kun pakkanen kiristyy.* Sitten pimeässä leikkaan sen varret poikki ja ne jäävät parvekkeelle roikkumaan ties kuinka pitkäksi aikaa. 

Istutin samaan ruukkuun syksyllä lankaköynnöksen. Kumpikin kasvi sietää paria pakkasastetta paremmin kuin liian lämmintä huoneilmaa, joten palautan ruukun aina parvekkeelle, kun kaupungissa olen, mikäli lämpötila sen sallii.

*Paitsi se talvi viitisen vuotta sitten, kun passio vietti koko talven parvekkeella, kun pakkasta ei tullut ollenkaan!

Parvekkeella voisi alkaa kohta taas viihtyä! Joskus jopa aurinko vähän paistaa.

Pojista Ransu viihtyy kerrostalomökillä paremmin, Mustilla on tylsää.

Hankin puntin tulppaaneja, koska tarvitsin niitä kuvaamiseen. Sitäkään ei voi saaressa tehdä, kun siellä ei ole mitään kauppaa, ei edes kukkakauppaa. Oman puutarhan tulppaaneja saa vielä odottaa muutaman kuukauden.

Kivoimpia kaupunkiasioita ovat ystävien tapaamisten lisäksi keramiikkaharrastus. Viimeksi toin pajalta tällaisen satsin kotiin: taas uusi ruukku, taas uusi vati, taas uusia pikkukippoja, mutta myös ehkä ensimmäinen kannellinen rasia ja ensimmäinen hedelmäasetelma.

Olin haaveillut hedelmäasetelmasta pitkään ja toteuttanutkin sellaisen jo minikoossa harjoituskappaleena. Tämäkään ei ole valtava, mutta painaa julmetusti. Ja vastoin kaikkia odotuksia se selvisi poltoista räjähtämättä. Asetelmassa on kovakuoriainen, jolla on metallinhohtoinen lasite, muuten en työtä lasittanut.

Hedelmäasetelma pääsi ikkunalaudalle kaktusten seuraan. Ehkä se päätyy parvekkeelle, missä on vähän italialainen tunnelma ainakin kesällä, kun passio kasvaa ja kiipeilee. Olen tehnyt asetelman juurelle pari irtohedelmää, joista päärynä ei näy kuvassa, kun haluan liimata siihen tikunpätkän kannaksi. Tikkua on, ja liimaa – mistä lie kiikastaa, kun homma ei ole edennyt.

Neliömäinen rasia, jonka kannessa on puu nuppina, onnistui täydellisesti lasitusta myöten – kerrankin. Merkillistä on se, että kuivuttuaan kansi ei ollut ihan suora ja arvelin, että polttojen jälkeen se tulee heilumaan, mutta mikäpä käsintehty keramiikkatyö koskaan olisi teollisen täydellinen, tuumin. Mutta kansi ei heilu; se on nätisti rasian reunojen päällä joka kohdaltaan. Ihmeitä tapahtuu.

Jouluksi laitettu valomökkikylä on yhä paikoillaan. En ole enää pitänyt siinä valoa, laitoin ne päälle vain kuvaa varten. Vihreät ovat Sostrene Grenestä, muut talot olen tehnyt itse – paitsi ylätasolla on Orvietosta ostettu sininen ja ystävän tekemä minimökki. Reliefi skotlantilaisesta pikku talosta on tekemäni.

Tässä on vielä mukavaa kaupunkiohjelmaa tulossa, mutta olen myös varsin malttamaton pääsemään takaisin kotiin tarkastamaan lumikellotilanteen.

Kärsimyspassio Passiflora caerulea

Lankaköynnös Muehlenbeckia

Lukuhaaste

 Pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastojen lanseeraama lukuhaaste on hauska ja siitä on tullut jo muutaman vuoden perinne, vaikka muuten olenkin toistuvia asioita kaihtava ihminen. Mutta kun joka vuosi tulee uusi haaste uusine hauskine haastekohtineen!

Mikä merkillisintä, sain viime vuonna kaikki 50 haastekohtaa täyteen. Tänä vuonna meni jo ylikin. Ihan kaikkia lukemiani ei tässä ole; joistakin haastekohdista poistin kirjan kokonaan korvaten sen paremmalla, joihinkin jätin useamman kirjan.

Kesäkuussa tein olohuoneeseen uuden hyllyn, joka jatkuu keittiön oven päälle. Näin sain edes joitakin kirjapinoja pois lattioilta.

Pitemmittä puheitta nyt haasteen pariin, sillä 50 kohdan haasteesta tulee pitkä juttu.

1. Kirjan nimessä on erisnimi 

Jane Harris: Gillespie and I

Sopii myös kohtiin 5, 14, 17, 29, 40.

Hauska ja kamala, hämmentävä, riemastuttava, tylsä ja silti koukuttava. Päähenkilö on ärsyttävä, toisten asioihin nenänsä tunkeva nainen, jota kohtaan alkaa kuitenkin kirjan keskivaiheilla tuntea myötätunnonsekaista sääliä. 

Tarina ja muut henkilöt on ovelasti kerrottu kokonaan päähenkilön kautta, hänen mielipiteensä ja selityksensä eivät välttämättä ole totuus eivätkä muiden mielipiteitä. Kirjan edetessä alkaakin miettiä, mistä tässä on kyse, ja oikeastaan loppuun päästyään tulee miettineeksi vielä pitkän tovin: mitenkähän ne asiat oikeasti menivät.

Tarina sijoittuu 1800-luvun lopun Glasgow'hun ja hieman myös 30-luvun alun Lontooseen, jossa päähenkilö kirjoittaa muistelmiaan vanhana naisena. Etenkin viktoriaanisen ajan elämän ja Glasgow'n yksityiskohtainen kuvaus on kiehtovaa luettavaa.

Joskus käy niin, että kirja, josta ei erityisemmin pidä, jää pyörimään mieleen tarinansa, maailmansa tai henkilöidensä takia. Heräsin seuraavana aamuna ja pohdin yhä yksityiskohtia, jotka osoittautuvat erittäin tärkeiksi, jos niitä vain tajuaa ajatella. Silloin aamulla oivalsin todennäköisimmän tapahtumien kulun. Pienten tapahtumien tai huomioiden välille syntyi yhdyssiteitä.

Niinpä kirja oli palkisevaa luettavaa, sillä luen hitaasti, jokaisen yksityiskohdan huomioiden, kerrankin sillä oli merkitystä. Ja oikeastaan: mitä enemmän kirjaa ajattelen, sitä nerokkaampi se on. Lisäksi siinä on niin yllättävää huumoria, että yhtäkkiä yllättää itsensäkin nauramalla ääneen.

2. Kirjassa tehdään taikoja 

René Goscinny + Jean Tabary: Ahmed Ahne lomailee

suom. Jorma Kapari

Sopii myös kohtiin 1, 15 (kirjoittaja, kuvittaja ja suomentaja), 29, 35, 40.

Koska luin kirjaa Allahin kansat (haastekohta 4) ja siinä esiintyy lukuisia Ahmedeita ja suurvisiirejä, alkoi vanha kunnon Ahmed Ahne pulpahdella mieleen vähän väliä. Olihan sitten pakko lainata sarjakuva kirjastosta.

En ole lukenut Ahmedia sitten lapsuuden, jolloin jutut ja Ahmedin tempaukset naurattivat hirveästi. No, kyllä ne naurattavat edelleen! Lapsia houkutellaan rantalomalle leikkimään hiekalla ja telttailemaan. Matkat hoidetaan mm. lentävillä matoilla. Puujalkavitsit tepsivät aina!

3. Booker- tai Pulitzer-palkinnon voittanut kirja 

Michael Cunningham: Tunnit

suom. Marja Alopaeus

Sopii myös kohtiin 5, 9, 29, 39, 43.

Virginia Woolfiin liittyvä klassikko, jonka luin vasta nyt. Kiinnostava.

4. Kirjassa on presidentti 

Armas Salonen: Allahin kansat – islamilaisten kansojen historia vuoteen 1950

Sopii myös kohtiin 16, 32, 37, 42, 43.

Tämä kirja löytyi omasta hyllystäni, isäni peruja. Hän oli kiinnostunut kaikesta ja mm. opiskeli arabiaa jossain vaiheessa. Kirjassa on presidentti tai useitakin, mutta etenkin on kalifeja, sulttaaneja, suurvisiirejä, imaameja, emiirejä, pašoja, beitä, shaaheja, ajatollaheita, kaaneja, kuninkaita, sekä mufteja (kuten kotipantterini Mufti Mustafa) – käsittäähän kirja parintuhannen vuoden ajanjakson.

On erittäin avartavaa lukea näistä kansoista ja maista, ensin heimoista ja varhaisemmista valtakunnista sekä kulttuureista, sitten yhtenäistymisestä profeetta Muhammedin luotua kristinuskon pohjalta arabien oman uskonnon. Keskiajan opinnoissani on usein tullut vastaan esimerkiksi umaijadeja tai abbasideja ja tämä kirja selittää, keistä oli kyse – ja paljon muutakin, ulottuen maantieteellisesti Espanjasta Mongoliaan. Se, mitä olen kuvitellut arabeiksi, on valtavan laaja ja kirjava joukko monia eri kansoja ja kieliä; siis hetkinen, miksen ollut sisäistänyt edes sitä, että persialaiset ja heidän kielensä on aivan eri asia kuin arabit (Arabian niemimaalla), alkaen omasta kulttuuristaan ja kirjallisuudestaan jo vuosituhansia sitten. Ja Pohjois-Afrikka sitten!

1800- ja 1900 -lukuja käsittelevissä luvuissa on järkyttävää lukea, miten länsimaiset suurvallat ovat sotkeutuneet Lähi-Idän kansojen asioihin ajaen täysin omia etujaan. Ja sitten Palestiina; eikö kansalla, joka on asunut vuosituhansia niillä sijoilla, ole oikeutta asua esivanhempiensa mailla? Koska kirja on julkaistu vuonna 1950, on viimeisten vuosien tapahtumat ennen julkaisuvuotta selitetty korostuneen yksityiskohtaisesti. Muutenkin kirjan lukemista haittaa liika yksityiskohtaisuus: valtavasti henkilöiden nimiä, ja vaikka kukin on toki ollut tärkeä, lukeminen ei ole kovin jouhevaa.

Tähän kohtaan kävi myös

Matti Klinge: Itämeren maailma

Sopii myös kohtiin 1, 5, 16, 19, 32, 43.

Jossain määrin puuduttava kirja, joskin myös kiinnostava. Historiaa monelta kantilta, mutta Klingen kieliopin ja tarinankerronnan lahjat eivät ole sujuvimmasta päästä. Hän tuntuu kovasti viehättyneen vierasperäisiin sivistyssanoihin, kuten agglomeraatio, debatti tai emigraatio. Vaikuttaa siltä, että hänellä on tarve alleviivata omaa intelligenssiään.

5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi 

Elly Griffiths: Yöhaukat

suom. Anna Kangasmaa

Sopii myös kohtiin 14, 17, 35.

6. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulle 

Marja-Leena Lempinen: Naisten taivas

Sopii myös kohtiin 7, 20 (Icasos), 25, 29, 33, 38, 41.

Kiinnostava ja hyvin pohjatyöt tehty kuvaus suomalaisten muuttamisesta Kanadaan 20-luvulla. Tekijän oma täti on asunut siellä. Meidänkin suvussa oli isoäitini äidin veli Sixtus, joka palasi sieltä keuhkot kaivostöissä pilalle menneinä.

Kirjan hauskaa antia on fingelska, jossa käytetään sanoja kuten äpylipai, poortitalo, haali (omenapiirakka, majatalo, seurojentalo). Kielisillä tarkoitettiin englanninkielisiä ihmisiä.

7. Kirjassa rakastutaan 

Kate Morton: Takaisin kotiin

suom. Hilkka Pekkanen

Sopii myös kohtiin 5, 17 (Nora alkaa ärsyttää, mitä pidemmälle kirja etenee), 25 (joulua, tosin viettäminen keskeytyy), 29, 33, 35, 40, 41.

Minulla on kaikki Kate Mortonin kirjat. Tämän kuuntelin äänikirjana ja aprikoin, kuinka se toimii, sillä aiemmissa kirjoissa on niin paljon yksityiskohtia ja vihjeitä, että olen kiivaasti käännellyt sivuja taaksepäin tarkistamaan milloin mitäkin seikkaa. Äänikirjan kanssa se ei onnistu, ja vaikka olisin halunnut palata muutamaan kohtaan, pystyin elämään sen kanssa.

Haikea tarina on taattua Mortonia. Tässä kirjassa on nerokas juonikuvio, jossa murhasta saattoi epäillä vuoron perään useita henkilöitä. Pidin hitaasta etenemisestä. Ja ihanasta Australian kuvailusta keskellä paukkuvia talvipakkasia (kuuntelin tämän viime talvena). Voi pääsisipä Australian eteläosien lämpöön!

8. Kirjan nimessä on perheenjäsen 

Giovanni Guareschi: Isä Camillon kylä

suom. Helka Hiisku

Sopii myös kohtiin 1, 5, 28, 29.

Isä Camillo ei tietenkään ole perheenisä, vaan seurakuntansa isä. En ollut koskaan lukenut Isä Camillo -kirjoja enkä tietääkseni nähnyt elokuviakaan. Kiitos tämän haasteen tartuin tähän mainioon kirjaan. Tapahtumapaikka on sotien jälkeinen italialainen pikkukylä, ja kylän pomot – pappi ja pormestari – ovat kuin kaksi pikkupoikaa tappelemassa keskenään jatkuvasti. Meno on sympaattista, silloin tällöin hirvittävääkin, kun poliittisissa kiivauksissaan miehet tarttuvat välillä aseisiin. Naiset puuttuvat tai ovat statisteina.

9. Kirjassa joku karkaa 

Marsali Taylor: Death on a Longship

Sopii myös kohtiin 5, 29, 35, 36.

Aloin lukea kirjaa kohtaan 36: Kirjan on kirjoittanut maahanmuuttaja, sillä Taylor on muuttanut Edinburghista Shetlantiin ja se on lähes toinen maa. Edinburghin kulturelli ja urbaani alamaiden Skotlannin elämä on valovuosien päässä tuulenpieksämiltä, enemmän skandinaavisilta kuin skotlantilaisilta pohjoisen saarilta. Mutta kirjassa on pakotarina, tai oikeastaan parikin, joten sain sen tähän haastekohtaan.

Marsali Taylor on asunut Shetlannissa yli 40 vuotta ja paikallistuntemus näkyy yksityiskohtina: murre, elämäntapa, ilmasto, maisema ja luonto – kaikki on autenttista ja juuri sellaista kuin voi kuvitella. Ihanana bonuksena tässä kirjassa mentiin Yellin saarella kummitustalon ohi samaa tietä, jota minäkin olen kulkenut paikallisbussilla. Talonraunio näkyy kuvassa, pikaisesti bussin ikkunasta ikuistettuna.

Rouva Taylor on myös purjehtija ja purjehduksella on suuri rooli ainakin tässä kirjassa, joka on sarjan ensimmäinen. Aloin välittömästi kuunnella seuraavaa osaa! Äänikirjan lukija Angela Ness omaa muuten ihastuttavan skottiaksentin.

10. Kymmenes kirja, jonka luet tänä vuonna 

Shaun Bythell: Seven Kinds of People You Find in Bookshops

Sopii myös kohtiin 13 (kirjakauppa), 20 (Profile Books), 26, 43.

Hauska kirja kirjakauppiaalta, jonka kirjan Elämäni kirjakauppiaana luin muutama vuosi sitten. Se oli todella hauska, tässä aihe on rajatumpi, kuten nimi kertoo: kirja listaa kirjakaupan asiakastyyppejä. Varsin humoristiseen tyyliin!

11. Kirjan kannessa tai nimessä on yksi neljästä elementistä (ilma, vesi, maa tai tuli) 

Elly Griffiths: Maan alla

suom. Anna Kangasmaa

Sopii myös kohtiin 5, 14, 29.

12. Lastenrunokirja 

Laura Ruohonen: Kummalla kammella

Sopii myös kohtiin 32, 43.

Riemastuttavia runoja! Hauskaa kielen kääntelyä ja vääntelyä, loistavaa rytmitystä. Erityisen nautittavaa kuunnella kirjailijan itsensä lukemana, vaikka äänikirjassa menettääkin Erika Kallasmaan mainion kuvituksen.

Catti Casanovan elämänohje: 

Haista

     maista

           jokaista

13. Kirjan tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu 

Beth Cowan-Erskine: Loch Down Abbey

suom. Timo Korppi

Sopii myös kohtiin 1, 5, 7, 14, 17, 20, 29, 33, 36, 43.

Kirja tapahtuu kokonaisuudessaan skotlantilaisessa kartanossa 1930-luvulla kuvitteellisen pandemian aikana. Hauska ja kevyt murhamysteeri, jossa otetaan kaikki irti skottikliseistä viskistä skottiruutukuosiin.

Tähän olisi myös sopinut Marsali Taylorin dekkarisarjasta teos Death in Shetland Waters, sillä se sijoittuu lähes kokonaan purjealukseen – oikeaan Sørlandet-purjealukseen, jolla kirjailija on seilannut. Aluksen ja sen miehistön toiminnan kuvaaminen onkin kiehtovaa ja avartavaa. Täydet pisteet kirjailijalle aiheensa tuntemuksesta.

14. Kirjassa harrastetaan 

Virpi Hämeen-Anttila: Synnin jäljet

Sopii myös kohtiin 6, 23, 24, 29, 31, 32.

Hyvää jatkoa Björk-sarjalle. Koska Björkillä on varsinainen muu ammatti, tulkitsen, hän harrastaa salapoliisitoimintaa etenkin, kun ei ota siitä rahaa vastaan.

15. Kirja, jolla on vähintään kolme tekijää 

Robert Huxley (toim.): The Great Naturalists (24 kirjoittajaa yhteensä)

Sopii myös kohtiin 1, 16, 35, 43, 46.

Kirja esittelee 39 ansioitunutta kasvi- ja luonnontieteilijää Aristoteleesta Asa Grayhin eli käsittää ajanjakson 300-luvulta ennen ajanlaskun alkua 1800-luvulle: parituhatta vuotta historiaa ja lukuisia ympäristön tutkimukselle omistautuneita henkilöitä, heidän elämäntarinansa ja saavutuksensa muutaman sivun mittaisina tiivistelminä. Tämä kävi kiehtovaksi, kun samaan aikaan vaikuttaneiden tiedemiesten ja -naisten välillä oli yhteistyötä, kilpailua tai eripuraa. Suurin kiistakapula oli tietenkin se, loiko ulkopuolinen luoja kaiken versus kaikki kehittyy jatkuvasti itsekseen.

Tieteen historia on erittäin kiintoisaa! Ja kun samaan aikaan kuuntelin äänikirjana Patrik Svenssonin ihastuttavaa Meren kutsua, se täydensi tätä mainiolla tavalla. 

Kuvassa on lempilukupaikkani.

16. Kirjassa on valokuvia 

Elly Griffiths: Lukittu huone

suom. Anna Kangasmaa

Sopii myös kohtiin 5, 29.

Kirjassa ei fyysisesti ole valokuvia (etenkin, kun kuuntelin sen äänikirjana), mutta valokuvilla on merkittävä rooli tarinassa.

17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo 

Mireille Guiliano: Ranskattaren ruokavuosi – herkuttele ja pysy hoikkana

suom. Laura Jänisniemi

Sopii myös kohtiin 5, 25, 34, 36, 37, 38, 42, 43, 44.

Kirjan kirjoittajalla on ärsyttävän ylimielinen asenne! Kirjassa on kuitenkin joitakin erinomaisia reseptejä.

18. Kirjan kannessa tai nimessä on koru 

Colin Dexter: Korumme kallis

suom. Ilkka Terho

Sopii myös kohtiin 5, 29, 31.

Taattua Morsea! Erityisen ihanaa, kun pääsin toukokuussa käymään pitkästä aikaa Oxfordissa, mistä kuva.

19. Suomi mainittu

Raymond Briggs: Ethel & Ernest

Sopii myös kohtiin 1, 7, 24, 37, 41.

Lumiukko-hahmon ja kirjan luojan omaelämäkerrallinen sarjakuva vanhemmistaan heidän tapaamisestaan 1920-luvun lopulla kuolemaan asti. Sarjakuvan muodossa koetaan syviä tunteita, intoa, arkielämää ja surua, sekä 1900-luvun ikonisia hetkiä: kuninkaan ja Churchillin radiopuheet toisen maailmansodan syttyessä ja sen aikana, työväenpuolueen nousun, tv:n tulemisen ja kuussa käynnin. 

Suomikin mainitaan, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomea vastaan. Siinä kohtauksessa ollaan aaltopellistä rakennetussa Anderson-ilmahyökkäyssuojassa, jollaisia Britanniaan rakennettiin pihojen perälle. Pieni Raymond-poika oli lähetetty turvaan maaseudulle.

Repliikit ovat erittäin luontevia ja hauskoja. Niistä ja asennoista voi Ethelin ja Ernestin nähdä silmiensä edessä. Kirja on selvästi rakkaudenosoitus vanhemmille, vaikkakin kunnioitettavan objektiivisesti toteutettuna. Kirja on samalla kokonaisen työväenluokkaisen sukupolven elämän dokumentointi.

Olisi upeaa nähdä tällainen samanlainen aikakauden ja tavallisten ihmisten kuvaus myös kotimaisessa sarjakuvassa. Ehkä joku on sellaisen tehnyt?

20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo 

Lynn Messina: Murhatun rakastajan tapaus

suom. Nelli Hietala

Sopii myös kohtiin 14, 24, 29, 45, 49.

Kustantaja on Aula & co, joka ei ole pienimpiä, mutta kaukana suurimmista. Viihdyttävä Regency cosy -sarja jatkuu. Termi tarkoittaa juuri ennen kuningatar Viktorian kautta ollutta sijaishallitsijoiden aikaa, joten se on vähän vaikea suomentaa: Holhoojahallituskauden hyvän mielen kirja. Joka tapauksessa aikakausi ja sen kuvaus on erinomaisen viihdyttävää, onhan se Jane Austen -aikaa.

Jo sarjan edellisten osien kohdalla vannoin lukevani seuraavat osat englanniksi, sillä suomentaja on sekä hutiloiva että tietämätön termeistä. Sinuttelua käytetään aivan liikaa, kun pitäisi teititellä, englannin sana ”you” tarkoittaa tietysti molempia. Lisäksi lauseissa välillä teititellään ja sitten taas sinutellaan.

Kuitenkin kirja oli jo äänikirjana tuloillaan, kun tein kirjatilausta, niinpä kuuntelin vielä tämän suomeksi. No niin. Yhdessä kohdassa mainitaan ”ruukun muotoiset reiät” tiessä, kirjaimellisesti suomennettu termi sanalle ”pothole”. Sehän tarkoittaa oikeasti ihan vain kuoppia, routakuoppia esimerkiksi. On todella surkeaa lukea tällaista tekstiä! Kirjakin tuntuu paljon huonommalta tällaisten kömmähdysten takia. Niinpä ostin seuraavat osat englannin kielellä ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille muillekin. Kirjat ovat todella paljon parempia ja uskottavampia englanniksi.

21. Kirjasta on tehty TV-sarja 

Agatha Christie: N or M?

Sopii myös kohtiin 1 (kirjaimilla tarkoitetaan henkilöitä), 9, 29.

Alussa kirja ei vakuuttanut. Mutta tapahtumien myötä alkoi arvailu ja pohdiskelu, välillä tuntui, että olin umpikujassa. Kirjan loppuun mennessä olin täysin myyty. Täydellistä Christietä: harhaanjohtamista, jännitystä ja lopussa kunnollinen selitys.

Tommy ja Tuppence Beresford on Suomessa vähemmän tunnettu aviopari, joka aloittaa vakoojauransa ensimmäisessä maailmansodassa. Tämä kirja sijoittuu toiseen maailmansotaan, jolloin he ovat keski-ikäisiä, aikuisten lasten vanhempia ja tuntevat itsensä syrjäytetyiksi kaikesta jännittävästä, mitä sodan aikana voi tehdä maansa hyväksi. Kunnes…

Parista pariskunnan kirjasta on tehty tv-sarja, joka esitettiin Suomessa nimellä Rikos yhdistää (Partners in Crime). Esitin Ylelle ohjelmatoiveen, että se näytettäisiin uudestaan.

Yksi Tommy & Tuppence -tarina on tv-katsojille hyvin tuttu, sillä televisioon siihen on ängetty mukaan neiti Marple: Eipä aikaakaan… (By the Pricking of My Thumbs). Kuten moneen muuhunkin Christien tarinan tv-sovitukseen. Harmi, ettei alkuperäistä tarinaa ole ajateltu riittävän vetäväksi ilman kuuluisampaa hahmoa!

22. Kirjaa on suositellut kirjailija 

Kaisa Viitala: Klaanin vieraana

Sopii myös kohtiin 5, 7, 25, 29, 31, 32, 33, 49.

Kirjailija itse suositteli tätä Helmet-haasteen facebook-ryhmässä ja syystä suosittelikin, mainio kirja! Kirja sijoittuu Edinburghiin ja ylämaille – jo toinen viime vuosina ilmestynyt Skotlantiin sijoittuva suomalainen kirja. Tässä kirjassa eletään 1700-luvun alkuvuosikymmeniä. Alussa olin hieman skeptinen ajankuvan todenmukaisuudesta, mutta kyllä kirjailija on tehnyt hyvää työtä kuvaillessaan esim. matkantekoa ja yhteiskuntaa tuona aikana, vaikka mielikuvituksen on annettu lentää ja hyvä niin. Tämä on viihdyttävä lukukokemus. Erityismaininta ramman päähenkilön arjen kuvauksen uskottavuudesta.

23. Suomalainen dekkari tai salapoliisi- tai jännityskirja 

Paula Hotti: Murha Ylämaalla

Sopii myös kohtiin 1, 5, 19, 32, 35.

Ihana Skotlanti ja Skyen saari! Ihan kiva tarinakin, jännittävä.

24. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin 

Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa

suom. Kira Poutanen

Sopii myös kohtiin 5, 7, 14, 17, 28, 29, 31, 37.

Pieni helmi! Onneksi ystävät suosittelivat tätä. Tässä pikku kirjassa on karmeutta (mutta ei liikaa) ja valtavasti valoa. Se kertoo kirjojen tuhoamisesta mutta ennen kaikkea tekstien tuottamasta ilosta junamatkustajille, vanhuksille ja lopulta myös miehelle, jonka elämä on jo vuosia soljunut yhtä ja samaa kehää – kuin kultakalan, lemmikkinsä.

Kuuntelin tämänkin äänikirjana ja taas osui jättipotti, nimittäin Jukka Pitkänen. Hänen ainoa huono puolensa on ranskan kielen hieman väärä ääntäminen niin, että päähenkilön nimeen liittyvä nimimuunnos valkeni vasta, kun näin nimen kirjoitettuna. On harmittavaa, jos päähenkilön etunimi sanotaan koko ajan väärin.

25. Kirjassa vietetään juhlapyhää 

Elly Griffiths: Siniviittainen nainen

suom. Anna Kangasmaa

Sopii myös kohtaan 5.

Tässä mainiossa Ruth Galloway -sarjan osassa vietetään pääsiäistä. Keskiaika on vahvasti teemana, ihanaa. Lisäksi mukana on muun muassa luostarinrauniot ja lumikellojen meri.

26. Kirjan nimessä on sana kirja 

Sally Page: The Book of Beginnings

Sopii myös kohtiin 7, 13 (kirjan tapahtumat sijoittuvat lähes kokonaan Highgate / Hampstead Heathin alueelle Lontoossa), 24, 25.

Ihastuttava hyvänmielen kirja, jossa on syvällisempiäkin sävyjä ja ennen kaikkea mahtavaa huumoria. 

Jos olisi ollut sellainen haastekohta, että kahdessa kirjassa uidaan samassa paikassa, olisi se ollut Hampstead Heathin uimalammet. Hauska sattuma, että siellä käytiin sekä tässä että Gillespie and I -kirjassa.

27. Kirja kertoo jälleenrakentamisesta 

John Reader: Cities

Sopii myös kohtiin 16, 19, 43.

Vihdoin sain luettua loppuun asti tämän joskus 20 vuotta sitten aloittamani kirjan! 

Luulin tämän olevan kirja kaupunkien historiasta, sillä alkuluvut käsittelevät ihmiskunnan ensimmäisiä kaupunkeja Etelä-Amerikassa ja Mesopotamiassa siirtyen vähitellen antiikin aikaan ja siitä eteenpäin. Se onkin hyvin kiinnostavaa. Historian jälkeen alkaa poukkoilu, kun alun jälkeen käsitellään kaupungistumisen eri aspekteja teemoina: kuinka Berliinistä tuli nälkäkuoleman kaupunki ensimmäisen maailmansodan aikana, miten Mexico City syntyi järven päälle, mitä järven kuivattamisesta seurasi ja niin edelleen. Poukkoilu ei ole huono asia, siihen täytyy vain asennoitua eri lailla kuin kronologiseen historiakirjaan. 

Jälleenrakentaminen ei ole kirjan varsinainen teema, mutta on teoksessa sitäkin, esimerkiksi Lontoon suuren palon 1666 jälkeen. On kiehtovaa lukea erilaisista suunnitelmista uuden uljaan kaupungin suhteen; kuinka erilaiselta Cityn ympäristö näyttäisikään, jos joku niistä olisi toteutettu!

Kirjassa käsitellään tärkeitä teemoja. Kaupunki on esimerkiksi äärimmäisen riippuvainen sinne tuoduista elintarvikkeista, vesihuollosta, energiasta – ja siitä, että kaupunkien asukkaille riittää tuotantomaata kaupunkien ulkopuolella. Mikään kaupunki ei ole omavarainen, vaikka ne tuntuvat olevan tavallaan erillään muusta maailmasta ja toimivan autonomisesti. 

Kirja on julkaistu vuonna 2004 ja on kiinnostavaa todeta, ovatko ennustukset väestön ja kaupunkien kehityksestä menneet siihen suuntaan kuin 20 vuotta sitten arveltiin.

28. Kirjailija on Välimeren maasta 

Carlos Ruiz Zafón: Marina

suom. Antero Tiittula

Sopii myös kohtiin 1, 2, 7, 9, 16 (ei fyysisesti, vaan tarinassa), 25, 29, 37, 41.

Odotin Tuulen varjon ja sen esi- ja jatko-osien kaltaista tunnelmaa ja sitä myös sain. Kauhugotiikka vain menee tässä kirjassa paljon pidemmälle ja jossain vaiheessa tarina oli silkkaa painajaista. Ruiz Zafón ei kaihda kuvottavia aiheita, mutta tässä on vielä paljon oksettavampia asioita. Teema pyörii ruumiiden leikkelyn ja hirviöihmisten rakentamisen parissa; suoraan inspiraation lähteeseen viittaa sivuhenkilö nimeltä María Shelley. Rinnakkaistarina kertoo nuoren pojan ensirakkaudesta. Tässä on ihanaa unenomaisen Barcelonan kuvausta, mutta liian painajaismainen makuuni.

29. Kirjassa valehdellaan 

Elly Griffiths: Aavekentät

suom. Anna Kangasmaa

Sopii myös kohtiin 5, 7, 40, 41.

Tämä haastekohta käy kaikkiin dekkareihin, sillä niistä jokaisessa joku valehtelee!

Gallowayt ovat dekkariviihdettä parhaimmillaan. Jotenkin tämä tuntui vielä paremmalta kuin moni edellinen, Norfolkin rannikon vetiset olosuhteet jylläävät.

30. Kirja, jossa ei ole nimettyjä tai numeroituja lukuja 

Iida Turpeinen: Elolliset

Sopii myös kohtiin 32, 35, 37, 40, 41, 43, 44.

Valtavan kaunis ja tärkeä kirja.

31. Kirjassa on vammainen henkilö  

Jon Spence: Becoming Jane Austen

Sopii myös kohtiin 1, 7, 16, 38, 41.

Jane Austenin elämäkerta, jossa on toisaalta erittäin tarkasti tutkittua aineistoa, kuten kirjeenvaihtoa, toisaalta yllättävän paljon spekulointia. Koska Austenin elämästä tiedetään varsin vähän, etenkin hänen ajatuksistaan, on ymmärrettävää spekuloida, mutta lukijan täytyy olla tarkkana: kaikki ei välttämättä ole totta.

Kirjan parasta antia on viitekehys kaikille Austenin teoksille. Selviää, miksi Janen nuoruusajan kirjoitukset ovat niin sekavia. Ne on tarkoitettu vain perheen viihdytykseksi; ne ovat täynnä vitsejä ja karikatyyrejä perheenjäsenistä. Ei ihme, ettei niissä oikein tunnu olevan päätä eikä häntää. Silti niitäkin on julkaistu ja olen tietenkin Austen-fanina ne itselleni hankkinut.

Kirja päättyy kuin seinään, kun Janen arkkua kannetaan katedraaliin. Kuinka kävi Edward-veljen tilusten, entä meniko hänen tyttärensä Fanny koskaan naimisiin, saivatko äiti ja Cassandra-sisko jäädä asumaan Chawton Cottageen, ehtikö Persuasion tulla painosta ennen Jane Austenin kuolemaa?

Eiköhän kaikkiin näihin löydy vastaukset googlesta. Tai muista elämäkerroista. Olisi vain ollut kiva lukea asiat tästä samasta kirjasta.

Valinta tähän haastekohtaan löytyy sekä Austenin omasta vammaisesta veljestä että sukulaisnaisen pojasta. Kuva on Winchesterin katedraalista, jonne Jane Austen on haudattu.

32. Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 miljoonaa puhujaa 

Mari Mörö: Melkein kaikki itää

Sopii myös kohtiin 5, 11, 14, 20.

Ihan viihdyttävää luettavaa, alussa vain tuntui, ettei kirja osannut päättää, onko se mielipidekirjoitus vai tietokirja. Loppua kohden parani. Olen lukenut Mörön myöhempää puutarhatuotantoa, tykkäsin enemmän. Ehkäpä sitten tyyli on muodostunut pikkuhiljaa.

33. Kirjassa muutetaan maalle 

Veronica Henry: Heräteostos

suom. Kristiina Vaara

Sopii myös kohtiin 5, 7, 25 (juhannus), 35, 43.

Tässä kirjassa rakastutaan monen toimesta, mutta se haastekohta oli jo varattu ja toisaalta maallemuutto sopii tähän oikein hyvin. Yhden päähenkilön sijasta kirjassa on heitä kolme, vaikka ehkä vahvimpana hahmona on isoäiti Cherry. Hänen päätöksensä ostaa lapsuudenkylänsä pubi hetken mielijohteesta johtaa neljän sukupolven naisten elämänmuutokseen. Henkilöhahmot ovat kiinnostavia ja uskottavia.

Kirja on helppo ja viihdyttävä ja kuvaukset Lounais-Englannin ihanasta maaseudusta tietenkin aivan valloittavia. Pubi sijaitsee kuvitteellisessa kylässä lähellä Exmoorin nummia, ihanat exmoorinponitkin vilahtavat kirjassa.

Suomennokseen olisin kaivannut enemmän suomen vastaavia ilmaisuja, vähemmän anglismeja.

34. Kirjan nimessä on käsky tai kehotus 

Maria Karisto, Taina Koivunen, Antti Karisto: Kysykää Essiltä!

Sopii myös kohtiin 1, 15, 16, 24, 27, 32, 42, 44.

Mainio teos Elisabeth Kochin urasta. Vaikuttava määrä puutarha- ja pihasuunnitelmia, kokonaisten siirtolapuutarhojen ja kerrostaloalueiden suunnitelmia, neuvontaa ja kirjallisia tuotoksia. Minkä elämäntyön tämä nainen onkaan tehnyt puutarhakulttuurimme eteen!

35. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa 

Suonna Kononen: Tie päättyy meren rannalle

Sopii myös kohtiin 7, (9), 25, 32, 46.

Aloin lukea tätä kohtaan Kirjassa joku karkaa, kun haastekohdat alkoivat olla vähissä, mutta tämä sopikin paremmin tähän vielä vapaana olleeseen kohtaan. Siksi karkaus-haastekohta on suluissa, sillä vähän taivuttaen sekin sopii. Basisti löytyy yllättäen matka-autosta.

Kirja on aika kiva, tosin tämä jäi taas kesän jalkoihin: aloitin kirjan kesäkuussa ja aika monta viikkoa meni, että olin kuunnellut vasta ensimmäisen luvun, kun ei oikein äänikirjan pariin ehtinyt. Lopuksi kuuntelinkin ensimmäisen luvun uudestaan. Kirjasta puuttuu kunnollinen tarinan kaari; tosin ei niitä beat-tyylisistä kirjoista muutenkaan juuri löydy, jos sitä kirjailija on hakenut. Paras vaihe on keskellä, kun ollaan tien päällä, sitä edeltää tylsähkö alkuvalmistelu ja seuraa tylsähkö asettuminen Norjaan.

Tarina tuntuu loppuvan kesken ja jotkut henkilöhahmot, joilla on merkittävän suuri rooli kirjassa, jäävät hyvin ohuiksi.

36. Kirjan on kirjoittanut maahanmuuttaja 

Marsali Taylor: The Trowie Mound Murders

Sopii myös kohtiin 1, 14, 17, 29, 35.

Shetlanti-sarjan toinen osa meni sitten tähän kohtaan. Erotukseksi Ann Cleevesin kuuluisammalle Shetlanti-dekkarisarjalle tämä sarja on nimetty Shetlannin purjehdusmysteereiksi. Veneily on olennainen osa niin kirjasarjaa kuin shetlantilaisuuttakin.

Sarjan varhaisimpien osien uusintapainoksille on annettu uudet nimet, joissa kaikissa mainitaan Shetlanti – yritetään ratsastaa Cleevesin kirjojen ja tv-sarjan suosiolla, mutta minusta nämä Taylorin kirjat ovat osaksi vielä ansiokkaampia. Näissä Shetlannin elämä on todella elävää, ja kun kuvaillaan paikkoja tai vaikkapa markkinoita, ne tosiaan avautuvat lukijan silmien eteen. Tämän kirjan uudempi nimi on Buried in a Shetland Tomb. 

Marsali Taylor: Grave of a Shetland Sailor

Sopii myös kohtiin 1, 25, 29, 35.

Sarjan neljäs osa. Ensin julkaistu nimellä The Body in the Bracken.

Marsali Taylor: Ghosts of the Vikings

Sopii myös kohtiin 14, 17, 19, 25, 29, 35, 40.

Viides osa sarjassa, myöhemmin julkaistu nimellä The Shetland Poisonings, mikä kyllä paljastaa juonesta jo aivan liikaa! Juoni on hurmaavan agathachristiemäinen: isossa hienossa talossa on porukka ja lukija aavistaa, että joku heistä tulee kuolemaan, mutta kuka…? Ja sen jälkeen alkaakin mietintä, kuka sen teki. Tapahtumapaikka on ihana Belmont House Shetlannin pohjoisimmalla Unstin saarella, talo on kuvassa, tällä kertaa muistaakseni yhteysaluksesta käsin otettuna.

Tajusin vasta nyt, että tämä sarja kävisi myös haastekohtaan, jossa kirjailija suosittelee (22), sillä uudempien painosten kannessa on lätkä, jossa Ann Cleeves suosittelee tätä sarjaa kaikille, jotka pitävät merestä, saarista tai monisyisestä tarinankerronnasta.

37. Kirja, joka herättää voimakkaita tunteita 

Harri Nyman: Uloimmalla rannalla – Luotsi- ja majakkaperheet asemayhdyskunnissaan

Sopii myös kohtiin 5, 32, 35, 42, 43.

Tämä on väitöskirja, eikä tieteellinen teksti välttämättä nostata suuria tunteita. Minussa se kuitenkin nostattaa, sillä ulkosaariston majakka- ja luotsiyhdyskunnat ovat lähellä sydäntä ja yksi näistä, Utön saari, varsin tuttu ja rakas. Siksi on kiinnostavaa lukea ammattien historiasta ja siitä, kuinka perheet asuivat näillä saarilla, jotka joissakin tapauksissa ovat erittäin pieniä – erityisesti pikkuruiset loistoluodot. Kuinka oli mahdollista asua tuollaisissa paikoissa kokonaisten perheiden voimin?

Raastavaksi teksti käy, kun kerrotaan automatisaatiosta, majakanvartijoiden työn loppumisesta, kokonaisten yhteisöjen näivettymisestä vähän kerrassaan tai äkillisesti. On tapauksia, joissa sukupolvien ajan asutuista taloista häädetään asukkaat, kun Merenkulkulaitos ottaa asuintalot omaan käyttöönsä, mahdollisesti rappeutumaan tai sitten restauroitavaksi kokoustiloiksi.

Monenlaisia kohtaloitakin kirjassa on, hukkumisia ja paleltumisia, mutta myös rakastumisia vaikkapa toiseen ihmiseen tai luontoon, maiseman avaruuteen. Sinnikkyyttä ja kekseliäisyyttäkin löytyy. 

38. Kirjan kannessa tai nimessä on käsi tai kädet 

Marsali Taylor: A Handful of Ash

Sopii myös kohtiin 2, 17, 29, 35.

Kolmas osa mainiossa Shetland sailing mysteries -sarjassa. Ensipainosten jälkeen julkaistu uudemmalla nimellä The Shetland Night Killings. Tässä kirjassa käytiin Lerwickin kirjastossa, museossa ja kukkapuistossa, joissa minäkin aikanaan kävin, ihanaa!

Kirjasarja ei ainakaan auta jomottavaan shetlantikuumeeseen.

39. Kirjassa on bi- tai panseksuaalinen henkilö 

Elizabeth Gilbert: Tämä kokonainen maailmani

suom. Taina Helkamo

Sopii myös kohtiin 5, 7, 14, 35, 40, 41, 45.

Miettiessäni haastekohtia pohdin seuraavaa. ”Kirjassa harrastetaan”: tässä harrastetaan kasvitiedettä niin vakavasti, ettei se enää ole harrastamista. ”Kirjassa vietetään aikaa luonnossa”: todellakin! Ja useassa paikassa Pennsylvaniasta Tahitille. ”Kirjassa pelataan”: yksi tahitilainen perinteinen peli toimii päähenkilön käännekohtana, yhtenä niistä. Mutta käy teos tähänkin haastekohtaan.

Vaikuttava kirja kaiken kaikkiaan.

40. Kirjassa on erittäin kylmä tai kuuma 

Claire Keegan: Nämä pienet asiat

suom. Kristiina Rikman

Sopii myös kohtiin 5, 9, 25, 29, 37.

Ihastuttava pieni kirja, joka sopii erityisen hyvin joululukemiseksi. Tavallaan tässä kuljetaan Charles Dickensin Joulutarinan jalanjäljissä, joka kirjassa mainitaankin. Tarina on olevinaan kevyt yhden keski-ikäisen miehen kriisi, mutta sisältää tummia sävyjä ja hyvin raskasta asiaa Irlannin katolisen kirkon ja yhteiskunnan tekopyhyydestä. Pikkuisella kirjalla on suuri sanoma ja se saa lukijan kokemaan hyvin syviä tunteita lyhyen kestonsa aikana.

Kuuntelin tämän äänikirjana. Ilokseni lukija oli taas Jukka Pitkänen, jonka miellyttävän äänen parissa viihdyin satoja tunteja viime vuonna Ken Follettin keskiaika-trilogian parissa.

41. Kirjassa syntyy lapsi 

Marja-Leena Lempinen: Kaivosten kaupunki

Sopii myös kohtiin 7, 20, 25, 32, 35.

Jatko-osa Naisten taivaalle. Toivon, että sarjan kolmas osa ilmestyy pian, sillä tämäkin osa päättyi käännekohtaan – haa, googletin nyt ja se on ilmestynyt nimellä Siivet ja juuret!

42. Kirjan nimessä on alaotsikko 

Anna Pavord: The Tulip – the story of a flower that has made men mad

Sopii myös kohtiin 19, 43, 44.

Tulppaanin kattava historia.

43. Kirjalla ei ole päähenkilöä 

Jane Austen: The Illustrated Works of Jane Austen – Sense and Sensibility, Emma & Northanger Abbey

Sopii myös kohtiin 1, 7, 17, 25, 29, 41, 42, 45.

Jane Austen on taattua laatua! Tämä kolmen kirjan nide on noin 850-sivuinen ja muuten sen olisi ahminut hujauksessa, mutta oli kesä, jolloin ei paljon ehdi lukea ja tällöin lukemiseen kului pari kuukautta. Jane Austenin kirjoissa rakastutaan takuuvarmasti ja jos kyseessä olisi ollut Ylpeys ja ennakkoluulo, olisi ”kirjassa karataan” -haastekohta täyttynyt tällä. Nyt valitsin tämän haastekohdan, sillä vaikka kussakin teoksessa on päähenkilö, on kolmen kirjan yhteisnide ehkä sellainen, että päähenkilöä ei ole.

Jane Austenin huumori ja tarkkanäköisyys ihmisten käytöksestä ja tarkoitusperistä aiheuttavat aina riemastusta. Joka kirjassa on ärsyttäviä henkilöhahmoja, kuten myös hyveellisiä ja yleviä henkilöitä. Lisäksi yli 200 vuoden takaisen elämän kuvaus on kiehtovaa ja avartavaa. 

44. Tietokirja, jonka on kirjoittanut nainen 

Nicola Davies: Kakka

Kuvitus Neal Layton, suomennos Joel Kontro

Sopii myös kohtiin 5, 30, 35, 43.

Mainio kirja, jonka luen silloin tällöin uudestaan. Tästä tulee aina hyvälle tuulelle, lisäksi kirjan tekstissä on valtavasti kiehtovaa tietoa, vaikka se onkin ajateltu lapsille. Kuvitukset ovat ihanan naurattavia. Kuva liittyy tekstiin, jossa kerrotaan, miten ruokavalio vaikuttaa kakan ulkonäköön.

45. Kirjassa pelataan 

Karen Swan: The Last Summer

Sopii myös kohtiin 7, 9, 11, 29, 35, 37.

Kirjailija on tehnyt ällistyttävän tarkkaa taustatyötä, sillä olen lukenut monta tietokirjaa St Kildan saariryhmästä ja kaikki tuntui olevan juuri niin kuin on oikeasti ollut (paitsi henkilöt ja heihin liittyvät käänteet, jotka ovat fiktiivisiä). Kirjailija osaa maalata saarelaisten elämän lukijan eteen värikkäänä ja aitona. Tämä on kirjasarjan ensimmäinen osa, ja seuraava (jonka aloitin heti) ei harmillisesti avaakaan ensimmäisen kirjan lopun tilannetta, vaan alkaa kolmesta ystävyksestä toisen tarinan.

Haastekodat alkavat olla täynnä, mutta tässä kirjassa pelataan ainakin inhottavaa valtapeliä.

Kirja on suomennettu nimellä Kesytön saari.

Karen Swan: The Stolen Hours

Kesytön saari -kirjasarjan toinen osa. Tässä osassa pelataan myös korttia. 

Karen Swan: The Lost Lover

Sarjan kolmas osa, jonka kuvittelin olevan viimeinen, mutta mitä vielä! Ilmeisesti on vielä kaksi osaa tulossa ennen kuin tarinaan sisältyvä mysteeri selviää. Tässäkin osassa pelataan likaista peliä.

46. Kirjan kannen pääväri on musta tai kirjan nimessä on sana musta 

Jacques Martin: Musta koura

suom. Outi Walli

Sopii myös kohtiin 2, 5, 9, 17, 29, 30, 35, 38, 40.

Tämä sarjakuva on tuttu lapsuudestani suvun kesähuvilalta. Sen hurja alku on painunut mieleeni, kun mustaan asuun verhoutunut tunkeilija kiipeää antiikin Pompejissa olevan talon ikkunasta makuuhuoneeseen. Mutta loppuosaa en sitten muistanut lainkaan. Siinä mennään Afrikkaan etsimään vastamyrkkyä ja melkoinen seikkailu siitä tuleekin. Alix on melko ärsyttävä päähenkilö, joka nuoresta iästään huolimatta tuntuu tajuavan kaiken ja hoitavan kaikki ongelmatilanteet. Silti on hauskaa sukeltaa lapsuuden sarjakuvaan uudelleen vuosikymmenten jälkeen.

47.-48. Kaksi kirjaa, jotka on kääntänyt sama kääntäjä 

Elly Griffiths: Kivikehä

suom. Anna Kangasmaa

Sopii myös kohtiin 2, 5, 29.

sekä

Elly Griffiths: Lyhdynkantajat

suom. Anna Kangasmaa

Sopii myös kohtiin 5, 14, 29.

49. Kirja on julkaistu vuonna 2024 

Elly Griffiths: Viimeinen leposija

suom. Anna Kangasmaa

Sopii myös kohtiin 5, 29.

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

Elly Griffiths: Musta enkeli

suom. Anna Kangasmaa

Sopii myös kohtiin 5, 29, 40, 46.

Tästä voi päätellä, että menossa oli Ruth Galloway -putki, joka olikin oikein mukava putki, mutta sitten sarja päättyi. Laitoin Ruth Galloway -kirjan samaan haastekohtaan myös viime vuonna (tämä viimeinen haastekohta pysyy muuttumattomana vuodesta toiseen). Onneksi joku kirjaston työntekijä on joskus suositellut tätä sarjaa!

Näin sain haasteen täytettyä jo toisena vuonna peräkkäin. Suljin viimeisen haastekohdan kirjan kannet muutama päivä sitten ja huomasin, että seuraavan vuoden haaste julkaistiin samana päivänä. Se löytyy täältä: KLIK. Suosittelen lämpimästi haasteeseen osallistumista, se saa ehkä lukemaan vähän erilaisia kirjoja kuin tavallisesti ja myös ajattelemaan kirjoja eri tavalla.

Loppuun vielä Jane Austenin kotimuseosta ostamani ihana lompakko.

Ransu auttaa

 Pihakalenterin kuvauksissa

Menin pihalle ottamaan mainoskuvia Pihakalenterista. Ransu tuli mukaan. Olisi ihanaa saada kuva, jossa Ransu istuu kalenterin vieressä, mutta kun siirryn vähän kauemmaksi, Ransu lähtee heti perään.

Tuli sitten tällaisia kuvia.

Mamma, tässä olen!

Uutta yritystä puutarhapöydän ääressä.

Kieli unohtui ulos.

Tässä Ransu suostui istumaan muutaman sekunnin.

Sitten se siirtyi viereiseen koirankoppiin. Sain uuden kuvausidean.

Tuota noin...

No nyt! 

Mamma, täältä tullaan!

Olen ollut mukana tekemässä Pihakalenteria vuodesta 2007, muistaakseni. Uuteen vuoden 2025 Pihakalenteriin olen kirjoittanut vinkin joka viikolle.

Joka kuukauden aloittaa aukeama Linda Peltolan ajankohtaisia vinkkejä.

Kalenterin alussa on Pirkko Kahilan artikkeli rikkakasveista ja niiden kanssa pärjäämisestä. Kalenterissa on myös muistiinpanosivuja.

Kalenterin lopussa on kesäkukkien ja vihannesten kylvökalenterit ja pensaiden, puiden sekä köynnösten leikkuutaulukko, jossa ovat ajankohta ja ohjeet. Lisäksi sieltä löytyvät tiedot lannoituksesta ja torjunnasta sekä sivut omille muistiinpanoille kylvöistä ja taimihankinnoista.

Pihakalenteri on loistava ja ihana kalenteri, minkä vuoksi päätin sitä tässä mainostaa. Käytän sitä itsekin. Olemme kaikki puutarhaihmisiä, jotka kalenteria teemme, niinpä se on vuosien saatossa hiottu niin täydelliseksi kuin olemme osanneet.

Jos innostuit, tilaa omasi täältä: Pihakalenteri

Me Ransun kanssa toivotamme kaikille mukavaa marraskuuta!

Lukuhaaste täytetty, kerrankin

 Paketissa jo ennen vuoden loppua!

Enpä olisi uskonut pääseväni 50 kirjaan vuodessa. Luin vielä muutaman tuon määrän ylikin, ihan kaikki eivät ole tässä haasteessa. Ei olisi onnistunut ilman äänikirjoja, joiden pariin olen hakeutunut yhä enemmän siinä, missä aiemmin katsoin televisiota kutimen kanssa. Kun tv:stä ei tule mitään kiinnostavaa, on paljon mukavampaa siirtyä kuuntelemaan tarinaa, jossa on jo sisällä.

Kesäkausi on aina haastava, sillä silloin saattaa mennä useampi kuukausi ilman, että kuuntelen yhtään äänikirjaa. Tänä vuonna tästä kärsi Ivanhoe, jonka kuuntelun aloitin huhtikuussa ja jatkoin muutaman kuukauden tauon jälkeen elokuussa muistamatta enää juurikaan henkilöhahmoja tai juonta. Paperikirjoja sentään luen kesälläkin ennen nukahtamista, mutta touko–elokuussa uni tulee usein jo ennen kuin on saanut puoltakaan sivua luettua, joten eivät nekään paljoa edisty.

Siksipä tämä luettujen kirjojen määrä on varsinainen ihme, sillä käytännössä ne on luettu tai kuunneltu 8–9 kuukauden aikana. Muutama kirjoista on lisäksi yli tuhatsivuinen.

Tästä tuli muuten dekkarivuosi, siinä toinen yllätys. En tiennyt, että voin lukea näin paljon dekkareita.

Rakkauteni Skotlantiin näkyy lukuvalinnoissani. Ehdotin Skotlanti-aiheista kirjaa vuoden 2024 Helmet-lukuhaasteen kohdaksi, mutta sitä ei näy otetun ainakaan vielä mukaan.

1. Kirjassa on kartta

Madeleine Bunting: Love of Country

Sopii myös kohtiin 18, 20, 22, 29, 32, 42, 45, 47-48 (yhdessä St Kildasta kertovan kirjan kanssa).

Hebridit ovat Skotlannin länsirannikon saaria ja niitä on paljon! Kirjan on kirjoittanut nainen, joka on reissannut niistä joillakin. Mutta jotenkin aina kaipaan tämänlaisissa kirjoissa (olen lukenut useita), että kirjoittaja kävisi vielä useammalla saarella, haluan enemmän, pidempää reissua, pidempikestoista lukumatkanautintoa.

2. Kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmasta

Charles Dickens: The Old Curiosity Shop

Sopii myös kohtiin 13, 18, 19 (Lontoo), 37, 40 (hylätään koti), 42, 45, 46 (Quilp).

Tämä on klassikkoteoksen painos, jossa on mukana viihdyttävä kattaus ensipainoksen kuvitusta.

3. Kirjan nimessä on kasvi

William Faulkner: The Wild Palms

Sopii myös kohtiin 18, 20, 37, 40, 45, 46.

Edesmenneen isäni kirjakokoelmasta, painos vuodelta 1954, ensipainos oli 1939. Kirjassa vuorottelevat kaksi tarinaa Wild Palms ja Old Man, joka ei ole mies, vaan Mississippi-joki. "Dat's him. Dat's de Ole Man." sanoo musta mies.

Tarinat toimivat osittain toistensa avaimina. Mississippin historiallisen laaja tulva vuonna 1927 on olennainen, kauhistuttava ja avartava eloonjäämisseikkailu. Minulle se oli tarinoista kiinnostavampi, koukuttavampi ja kuljettavampi.

Teemoja: Mitä varten jäämme henkiin ja elämme? Mitä on vapaus ja kuinka sen tavoittelusta voi tulla vankila? Toinen tarina on yritys irtautua arkielämän kahleista, elää pelkästään rakkaudella. 

Millä maksamme rakkaudesta – epätoivolla?

Huvittavalla tavalla kirjan voi myös nähdä miehisenä epätoivona. Kaiken takana on nainen; nainen pilaa tasaisen turvallisen elämän, houkuttaa, pakottaa, riivaa, ei anna armoa. Ainoa turvallinen paikka on naiseton rangaistusvankila.

Faulkner oli ensimmäisiä amerikkalaiskirjailijoita, joka kirjoitti tajunnanvirtaa. Sitä on paikoin. Kuvassa on toisen tarinan kiteytymä, joka tulee aivan sen päätteeksi:

"Because if memory exists outside of the flesh it won’t be memory 

because it won’t know what it remembers so when she became not 

then half of memory became not and if I become not then 

all of remembering will cease to be. –Yes, he thought, 

between grief and nothing I will take grief."

Viime vuosikymmeninä teosta on myös painettu nimellä If I Forget Thee, Jerusalem, joka oli Faulknerin antama alkuperäinen nimi.

4. Kirja, jonka aioit lukea viime vuonna

Virpi Hämeen-Anttila: Kalman kevät

Sopii myös kohtiin 19, 37, 45.

Lukuisista kirjapinoistani voi valita liudan, jotka oli tarkoitus lukea viime vuonna, tai sitä edellisenä, tai viisi vuotta sitten... Tämä sarja oli ollut tauolla ainakin vuoden, ellei kaksi, kun on niin paljon muutakin luettavaa.

5. Kirjassa ollaan maan alla

Elly Griffiths: Kadonneet ja kuolleet

Sopii myös kohtiin 15, 18, 38, 42, 45, 46.

On suhteellista, kuinka syvällä maan alla on ”olla maan alla”. Tulkitsen, että arkeologisissa kaivauksissa ollaan maan alla, vaikka ihmiset eivät olekaan missään syvässä luolassa.

6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate

Alison Weir: Queens of the Age of Chivalry

Sopii myös kohtiin 1, 2, 18, 19 (Leeds Castle esimerkiksi), 20, 23, 37, 39, 42, 45.

Kannessa on seinävaate. Tämä loistava kirja oli hyvä lisä keskiaikaopintoihini ja käytin sitä lähteenä kurssitehtävän kirjoittamisessa. Tilasin kirjan verkosta ja vasta saatuani sen käsiini tajusin, että se on osa sarjaa – nyt haluan tilata itselleni ne kaksi muutakin! Kirjoittaja on tehnyt tarkkaa työtä tutkiessaan keskiaikaisten kuningattarien elämien kiemuroita.

7. Kirja on klassikkoteos Ruotsista, Norjasta tai Tanskasta

Maria Lang: Suo on täynnä taikaa

Sopii myös kohtiin 12, 28 (syksy), 33, 38 (kirjassa kerrotaan monia uskomuksia yms.), 42, 45.

Minusta Maria Langit ovat jo klassikoita. Tämä on kiva, nopealukuinen, mukavatunnelmainen kirja, erityisen sopiva syyslukemiseksi.

8. Kirja kertoo pienestä kaupungista

Alexander McCall Smith: Love Over Scotland

Sopii myös kohtiin 16, 18, 19 (Edinburgh), 20, 35 (kirjoitustyö), 42, 45, 46 (pikkupoika Bertie on käsittämättömän lahjakas ja toisaalta suorapuheinen, ehkä hieman autistinen).

Kirjassa liikutaan Edinburghissa, sen ydinkeskustan pohjoisosissa, oikeilla kaduilla ja aukioilla, joissa on kylläkin keksittyjä taloja, asukkaita, pubeja ja liikkeitä. Lasken Edinburghin pieneksi kaupungiksi, sillä se on väkiluvultaan pienempi kuin Helsinki, joka sekään ei ole kovin suuri kaupunki.

9. Kirjan kirjailija kuuluu vähemmistöön, ja kirja kertoo tästä vähemmistöstä

Mihail Šolohov: Hiljaa virtaa Don, osat I, II ja III

Sopii myös kohtiin 5 (juoksuhaudoissa ja muissa kuopissa), 6, 9, 12, 19 (Pietari), 26 (ahdistavat ja puuduttavat sotakuvaukset), 30, 37, 40 (hylätään aviomiehiä ja -vaimoja, kotikyliä, omaisia, rintamia ja vuoroin punaisia ja valkoisia joukkoja), 42, 44 (sotakuvaukset), 45, 47-48 yhdessä muiden osien kanssa.

Mihail Šolohov on kasakkataustainen.

Tämä oli vuoden paksuin kirja: kolmen niteen yhteissivumäärä on yli 1300 sivua. Aloin ensin lukea tätä sarjaa kohtaan 34, kirja kertoo Ukrainasta, vaikka teos ei kerro Ukrainasta, vaan alueesta heti Ukrainasta itään, Don-joen kasakoista. Ukrainalaisiakin kirjassa toki on. On monia muitakin tuolloisen Venäjän kansallisuuksia: inguušeja, osseetteja, siperialaisia… Onkin kiinnostavaa seurata näiden eri ryhmien välisiä jännitteitä ja tietenkin sota-ajan sekasortoa; kuinka sotilaiden moraali hiipui ja monet tahot kamppailivat vallasta… peilaako se lähitulevaisuutta, onko samaa odotettavissa? 

Sota-ajan kuvaus oli ahdistavaa yöunien kustannuksella. Nekin kohdat oli pakko lukea, sillä henkilöiden tarina syvenee ja etenee niissäkin. Silti, minua ei yhtään kiinnosta lukea rykmenttien sijoitteluista, korsuista ja divisioonista.

Loistavina hevosmiehinä tunnettujen kasakoiden elämäntapa on puolestaan hyvin kiinnostavaa. Ensimmäisen osan loppuvaiheella kuvataan, kuinka kasakka kertoo sotilassairaalassa tapaamastaan moskovalaisesta:

”He kuvittelevat, että kasakoilla ei ole muuta kuin ruoska, he luulevat, että kasakka on villi-ihminen ja että sydämen paikalla hänellä on viinapullo. Mutta mehän olemme samanlaisia ihmisiä kuin muutkin: rakastamme naisia, neitoja varjelemme, itkemme surussamme, iloitsemme silloin kun toisetkin iloitsevat… ”

Kaunis kieli ihastuttaa (suomennos on Juhani Konkan), ja huumori, kun kuvaillaan ihmisluonteita. Miehet imeskelevät vähän väliä viiksiään ja naiset liikuttelevat ilmeikkäästi kulmakarvojaan. Šolohovin huomiot ilmeistä ovat hauskaa luettavaa.

Päähenkilö Grigori Melehov on traaginen hahmo, tavallaan yksinkertainen, toisaalta monisyinen kasakka. Yksi hänen elämänsä naisista on Aksinja.

"Grigori istui penkillä riisumatta päällystakkiaan. Hänen sänkiset poskensa hehkuivat, ummistetuille silmille lankesi hupun syvä varjo. Hän aikoi jo ruveta avaamaan hupun nauhoja, mutta syventyikin sitten puuhailemaan vallan muuta: otti esille tupakkapussinsa ja kaiveli taskustaan savukepaperia. Tuskan kouristaessa sydäntä hän vilkaisi pikaisesti Aksinjan kasvoihin.

Aksinja oli pahuksesti kaunistunut hänen poissaolonsa aikana."

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen siirrytään sisällissotaan. Siitä on karmivaa lukea: kuinka entiset ystävät ja rintamatoverit kääntyivät toisiaan vastaan. Kirjaa lukiessa myös oivaltaa, kuinka vaikeaa on saattanut olla päättää, kummalla puolella pitäisi olla, sillä joku puoli oli otettava, ikävä kyllä. Kuinka tavattomalta verenvuodatukselta olisikaan voitu välttyä!

Toisaalta on helppo ymmärtää, että kasakoiden mieli ei ollut bolševikkien puolella, sillä heillä oli vanhastaan omat maat ja itsemääräämisvalta; oma demokraattinen järjestys (ennen kuin tsaari sen hajoitti). He eivät kokeneet olevansa talonpoikia tai työväestöä. Silti osa kasakoista liittyi punaisiin. Osa toimi valkoisissa, vastavallankumouksellisissa tai liittyi muihin kapinoiviin joukkoihin. Kerta kaikkiaan raskasta luettavaa.

Hahmo Stockman (Osip Davydovitš) on jo ensimmäisessä kirjassa tarinaan astuva sivuhenkilö, joka alkaa puhua työväen bolšhevismiaatetta, joka on kasakoille – ratsuväelle – täysin vierasta. Päähenkilö Grigori Melehov ei ole sitä vastaan, ryhtyypä sitä kannattamaankin ensimmäisen maailmansodan lopussa, mutta päätyy sittenkin kasakoiden vastarintaliikkeen puolelle. 

"Stockman hymyili kohottaen olkapäitään. Hän osasi hymyillä siten, että hymy kirveli melkein samoin kuin pitkän paimenruoskan sivallus. Ivan Aleksejevitšin leukaankin kohosi hiki.

Purren hampaitaan vastatusten hän sanoi tiukasti:

– Olen puheenjohtaja, ja niin ollen annan pidättää heidät molemmat, sekä Griškan että hänen veljensä…

… ehkäpä nappaamme Grigorin vasta illalla, vai mitä mieltä olet, Osip Davydovitš? 

Stockman sai yskänpuuskan, ja vasta sen mentyä ohi, kuivattuaan ensin partansa, hän kysyi:

– Miksi vasta illalla?"

Kolmannessa osassa sisällissota vain jatkuu, neljä vuotta on sodittu, saman kylän miehet toinen toistaan vastaan. Osa taistelijoista sotii ideologian puolesta kuolemaan asti, osa siksi, että haluaa puolustaa omaa etnistä ryhmäänsä ja sen elämäntapaa. Moni kasakoista alkaa olla väsyneitä, haluaisi vain kotiin tekemään maatöitä. Kotikylän miehistä ei ole enää montaa elossa.

"Hautaa kaivettaessa Pantelei Prokofjevitš valitsi paikan itselleenkin. Työskennellessään lapio kädessä hän katseli ympärilleen ja päätyi siihen, että oli turhaa ruveta etsimään paikkaa muualta kuin nimenomaan täältä, pojan ja miniän lähettyviltä. Petron haudan yläpuolella kahisivat hiljattain istutetun nuoren poppelin lehdet; lähestyvä syksy oli jo värjännyt sen latvuksen kellertäväksi. Luhistuneen kiviaidan yli ja hautojen väliin olivat vasikat tallanneet polun; aidan vieritse johti tie tuulimyllylle; vainajien omaisten huolehtivaisten kätten istuttamat puut, vaahterat, poppelit, akaasiat, samoin kuin villinä kasvavat okaruusut viheriöivät lempeinä ja raikkaina; niiden vieressä rehotti peltokierto, myöhäinen arolanttu kohotteli keltaisia kukkiaan, maarianheinä tähki. Paikka oli tosiaankin miellyttävä…

Ukko kaivoi hautaa, laski usein lapion kädestään, istuutui kostealle saviperäiselle maalle, poltteli, ajatteli kuolemaa. Mutta eivät olleet näköjään ajat sellaiset, että ukkojen olisi suotu kuolla rauhallisesti omassa kodissaan ja joutua lepäämään sinne, missä heidän isänsä ja isoisänsä olivat saaneet viimeisen leposijansa…"

Ja niin valitettavasti käykin. Myöhemmin Grigori miettii perheenjäsentensä hautoja: 

”… He ovat päässeet lepoon. Kaikki on heidän kohdaltaan päättynyt. Lumi peittää hautakumpuja. Maa siellä syvällä on varmaan kylmää… Elivät oman aikansa – kaikki vilahti nopeasti kuin unessa. Kaikki lepäävät yhdessä, vieretysten: niin vaimo, äiti kuin Petrokin Darjansa kanssa… Koko perhe on siirtynyt sinne. Heidän on hyvä, mutta isä – hän lepää yksin vieraalla seudulla. Ikävää on hänen siellä keskellä vieraita…”

10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja

Janet Skeslien Charles: Kirjasto Pariisin sydämessä

Sopii myös kohtiin 16 (professori Cohen kirjoittaa), 18, 19 (Pariisi ja Montana), 22 (toinen maailmansota), 29, 30, 31, 39, 40, 42, 43, 45, 47-48 (esim. Rue Cardinalen ompelijattarien kanssa).

Tähän mukavaan kirjaan, kuten moneen muuhunkin, sain vinkin Kirjojen kuisketta -blogista. Ihan kiinnostava ja viihdyttävä, vaan ei mieleenjäävä teos. Ohjeita antavat etenkin iäkkäät ihmiset nuoremmille. 

Tämä olisi sopinut myös haastekohtaan 19, kirjassa on paikka, jossa olet käynyt, vieläpä aika hauskalla tavalla: olen käynyt kirjan molempien aikajaksojen paikoissa Pariisissa ja Montanassa.

11. Kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessäsi

Jill Mansell: Ehkä tällä kertaa

Sopii myös kohtiin 16, 18, 19 (Cirencester, Gloucester, Cheltenham & Cotswoldsin alue, Pollença Mallorca), 20, 31, 35, 42.

Hömppäkirja, ihan kiva.

12. Kirjan nimi liittyy veteen

F. A. Worsley: Shackleton’s Boat Journey

Sopii myös kohtiin 1, 4, 18, 22, 28, 29, 32, 37, 40, 42.

Tämän on kirjoittanut legendaarisen Endurance-etelämantereenretken kapteeni. Hänen kerrontansa on yllättävän hyvää! Ytimekästä ja täynnä hienoa merimieshuumoria. 

Mikä parasta, kirja keskittyy huimimpiin osuuksiin eli soutumatkaan jäälautoilta Elefanttisaarelle ja jollapurjehdukseen sieltä Etelä-Georgian saarelle sekä sen vuorten ylitykseen. Mutta jos koko reissu on sinulle uusi, suosittelen aloittamaan esimerkiksi Caroline Alexanderin loistavasta teoksesta Endurance, joka on suomennettukin ja jossa on retken valokuvaajan ottamia kuvia.

13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs

Louisa May Alcott: Aunt Jo's Scrap Bag (volume 4)

Sopii myös kohtiin 18, 37, 42, 45.

Mukava kokoelma novelleja Pikku naisten kirjoittajalta.

14. Kirja kertoo terveydenhuollosta

Ken Follett: Maailma vailla loppua

Sopii myös kohtiin 8, 10, 18, 22, 23, 37, 40, 42, 45, 47-48.

Taivaan pilarien jatko-osa, jossa ollaan siirrytty 1300-luvulle. Sairaanhoidon kehitys luostarin tiloista erilliseksi sairaalaksi on melko iso teema.

15. Kirjan nimessä on ja-sana

Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia

Sopii myös kohtiin 8, 10, 13, 18, 19 (esim. Aberdeen), 20, 42, 45.

Hömppäkirja, ihan jees, vaikka todella ohut juoni.

16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa

Lynn Messina: Jadetikarin arvoitus

Sopii myös kohtiin 11, 13 (jalokivin koristeltu jadekahvainen tikari), 18, 19 (Lontoo), 22, 37, 45, 47-48 (yhdessä toisen 1800-luvun Lontooseen osin sijoittuvan kirjan kanssa, kuten The Old Curiosity Shop tai Ranskalaisen luutnantin nainen), 49.

Viehättävä kirjasarja jatkuu (ensimmäinen osa tulee myöhemmässä haastekohdassa). Kivaa historiankuvausta, mutta yhdessä kohdassa puhuttiin sisarelle soittamisesta. Hm hm, kirja sijoittuu 1810-luvulle eikä puhelinta keksitty kuin vasta vuosisadan loppupuolella… takerrun yksityiskohtiin yhtä pahasti kuin Kesgraven herttua, mutta tämä on vakava asia. Olisikohan kyseessä käännösvirhe, sillä sana call tarkoittaa puhelimella soittamisen lisäksi kutsumista tai vierailua. 

Toivoisin kääntäjältä tarkkuutta! Luulen, että luen sarjan seuraavat osat mieluiten englanniksi. Harmi vain, että niitä ei näytä olevan missään kirjastossa. Ei tämä niin hyvä sarja ole, että haluaisin omaksi.

17. Kirja on kokoelma esseitä, pakinoita tai kolumneja

Librivox Short Nonfiction Collection Vol. 026

Sopii myös kohtiin 10, 19 (Devon ja Cotswolds), 26 (osa jutuista todella puisevia esim. matematiikkaa), 29, 42, 45.

Librivoxin loputtomasta tarjonnasta löytyy aina kuunneltavaa! Koska lukijat ovat vapaaehtoisia, on taso hyvin vaihteleva.

18. Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä (maailman viisi puhutuinta kieltä)

Elly Griffiths: Jyrkänteen reunalla

Sopii myös kohtiin 47-48 yhdessä monen muun Ruth Galloway -sarjan kirjan kanssa.

Tänä vuonna aloitin viimein parin ystävän suositteleman Ruth Galloway -sarjan. Rrrrrrakastan sitä!

19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt

Ann Cleeves: White Nights

Sopii myös kohtiin 18, 45.

On mukava päästä takaisin Shetlannin maisemiin tämän kirjasarjan myötä. Tämä etenee hitaasti, ja minulla on ollut jo seuraavakin osa monta vuotta, mutta en ole sitä vieläkään lukenut enkä edes tarttunut siihen heti tämän jälkeen. Näihin on ehkä kivempi palata silloin tällöin.

20. Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla

Jenny Blicher-Clausen: Sonja

Sopii myös kohtiin 7, 19 (San Remo), 28, 37, 40.

Tartuin tähän vanhaan kirjaan, jonka nimiölehdellä mainitaan hauska kirjallisuuden laji "jutelma nykyajoilta". Nykyajalla tarkoitetaan vuotta 1906, jolloin kirja on painettu.

Kirjan on omistanut isoisäni veli, joka tunnettiin myös nimellä Arthur Wikström. Sukutilan takia jotkut veljeksistä pysyivät nimessä Routio, vaikka heidän isänsä, josta tuli avioliiton myötä Roution tilan isäntä, sukunimi oli Wikström. Tämä nimiasia on hieman sekava ja sen takia en edes tiedä, keitä kaikkia sukulaisissani oikein onkaan.
 

Samaan haastekohtaan sopii loistavasti myös P. G. Wodehousen teos The Adventures of Sally, jonka kuuntelin joulukuussa, kun haaste oli jo täytetty.

Se on aikaista Wodehousea 20-luvun alusta. Tarina on julkaistu jatkosarjana lehdessä, mikä selittää kertomuksen polveilun, mutta se ei haittaa yhtään, sillä tämä on todella viihdyttävä ja sankaritar Sally on mainio.

21. Kirja on scifiä eli tieteiskirjallisuutta

Edgar Fawcett: Douglas Duane

Sopii myös kohtiin 18, 29, 45, 46.

Tämä 1800-luvun kirja on melko erikoinen tarina. Librivoxissa se on luokiteltu mm. scifiksi, joten kuuntelin sen varta vasten tähän kohtaan.

22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon

Ken Follett: Tuli ilta ja tuli aamu

Sopii myös kohtiin 8, 15, 18, 19 (Canterbury), 37, 40, 42, 45, 46, 47-48.

Tämä oli kiva! Viimeiseksi ilmestynyt, pohjustava osa Taivaan pilareille, jossa ollaan 1000-luvun vaihteessa. Olen lukenut keskiajasta aika paljon.

23. Kirja on iso

Ken Follett: Taivaan pilarit 

Sopii myös kohtiin 8, 10, 18, 19 (Canterbury, Tours, esimerkiksi), 20, 22, 31, 37, 43, 47-48.

Yli 1000-sivuinen klassikko, jonka mukana pääsee aikamatkalle keskiaikaan. Follett on tosiaan tutkinut aihettaan: kirja on uskottava kuvaus keskiajan elämästä ja yhteiskunnasta yksityiskohtia myöten samalla, kun se on huima seikkailu.

24. Kirja kertoo urheilijasta

Virpi Hämeen-Anttila: Juhannusyön painajainen

Sopii myös kohtiin 4, 19 (Helsinki ja erityisesti sen itäinen saaristo), 37, 45.

Tämä menee vähän kevyillä ansioilla, sillä suomenmestaruustason painia harrastava mies kuolee heti kirjan alussa. Mutta kun en lue urheilusta tai urheilijoista kertovia kirjoja sitten yhtään.

25. Kirjan nimessä on viikonpäivä tai kuukausi

Elly Griffiths: Ruth Gallowayn joulu

Sopii myös kohtiin 18, 33, 38, 42, 45, 46, 47-48 muiden Ruth Galloway -kirjojen kanssa, 50.

26. Kirja, jonka lukeminen on sinulle haastavaa jostakin syystä

John Fowles: Ranskalaisen luutnantin nainen 

Sopii myös kohtiin 6, 8, 18, 19 (Exeter, Lontoo), 20 (ehkä enemmän kuvaannollisessa mielessä, mutta fyysisestikin), 22 (viktoriaaninen kausi), 29, 30, 37, 40, 42, 45.

Omistamassani painoksessa on lukemattomia kirjoitusvirheitä, jotkut lauseet ovat jopa käsittämättömiä. Tekstissä on muutenkin aivan ylipitkiä lauseita, lisäksi ulkopuolinen minä-kertoja jaarittelee ja selittelee loputtomasti.

27. Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin

Stefano Mancuso: Kasvien tasavalta

Sopii myös kohtiin 3, 13, 17, 22.

Italialaisen kasvineurobiologin ajatuksia siitä, kuinka kasvit kirjoittaisivat perustuslakinsa. Ne perustuisivat kasvidemokratiaan ja eloonjäämiseen. Sillä toisin kuin ihmiset, kasvit eivät pyri tuhoamaan selviytymisensä mahdollisuuksia.

Yksi kirjan ajatuksia herättävimmistä lauseista on se, kuinka niin kutsutut vieraslajit ovat ihmisen tuhovoimaan verrattuna pelkkä vitsi. Me varmaan keskitymme pieniin nippeliasioihin siksi, että ne tuntuvat olevan ainoita, joita voimme edes yrittää hallita. Koko ihmiskunnan kääntäminen kohti valoisaa tulevaisuutta kun lienee mahdottomuus.

28. Kirjassa on sama vuodenaika kuin lukuhetkellä

Jojo Moyes: Yömusiikkia

Sopii myös kohtiin 13, 18, 19 (Lontoo), 45, 47-48 (Norfolk, sama kuin Ruth Galloway -kirjoissa).

Mukava, kepeä kirja, jonka kuuntelin keväällä.

29. Kirjassa on minä-kertoja

Agatha Christie: Endless Night

Sopii myös kohtiin 16, 18, 19, 38.

ja

Agatha Christie: Crooked House

Näissä ei ole Marplea tai Poirotia ja ehkä siksi nämä ovat vielä kiinnostavampia kuin Agathan monet muut kirjat. Nerokkaita kertomuksia, joiden kertojista paljastuu monenlaisia puolia. Minä-kertoja vetää lukijan mukaan tarinaan ja on varsin hyytävää, mikäli kertoja paljastuu murhaajaksi.

Endless Night eli Ikiyö on tehty tv-elokuvaksi ymppäämällä siihen mukaan neiti Marple, mikä ei oikein toimi.

30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi

Elly Griffiths: Risteyskohdat

Sopii myös kohtiin 5, 8, 18, 46.

Päätin ryhtyä lukemaan Galloway-sarjaa järjestyksessä ja se oli hyvä päätös, sillä päähenkilön tarina edistyy kirja kirjalta. Tämä on sarjan ensimmäinen osa ja sai Mary Higgins Clark Award -palkinnon 2011, lisäksi oli ehdolla Theakston Old Peculier Crime Novel of the Year -kisassa 2010.

31. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas

Bianca Pitzorno: The Seamstress of Sardinia

Sopii myös kohtiin 2, 8, 29, 37, 39, 40, 42, 45.

Kiva kirja ja ihana kansi. Minua vain häiritsi, ja häiritsee edelleen, miksi kirjan (englanninkielisessä) nimessä ja kuvailuissa väitetään sen sijoittuvan Sardiniaan. Kirjassa kuitenkin matkustetaan junalla Italian kaupunkeihin, eikä missään koskaan kerrota, että matkaa tehtäisiin laivallakin. Kirjan keskeisen kaupungin identiteettiä ei paljasteta, eikä missään mainita Sardiniaa.

Alkuperäinen italiankielinen nimi on Il sogno della macchina da cucire eli Unelma ompelukoneesta. Kun luen italiankielisiä kuvailuja ja arvosteluja, ei niissä mainita Sardiniaa lainkaan. Tämä on outo mysteeri.

Joka tapauksessa kirja on erittäin viehättävä tarina ja kiinnostava kuvaus 1900-luvun vaihteen elämästä ja luokkayhteiskunnasta Italiassa.

32. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet

Valérie Perrin: Vettä kukille

Sopii myös kohtiin 2, 3, 5 (vainajat, haha!), 8, 10, 19 (Marseille), 20, 29, 30 (ja voittanutkin), 31, 40, 43, 45, 49.

Kirjan myötä alan vahvasti haaveilla hautausmaanhoitajan virasta, etenkin Bourgognessa. Rakastuminenkin olisi ihanaa.

33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun

Niilo Rauhala (suom): Kuuntelen hiljaisuutta

Sopii myös kohtiin 44 (mietelauseita).

34. Kirja kertoo Ukrainasta

Eino Leino: Seikkailijatar

Sopii myös kohtiin 19, 20, 33, 37, 45.

Kirja ei varsinaisesti kerro Ukrainasta, vaan perustuu tositarinaan Poltavassa, Ukrainassa syntyneestä Maria Tarnowskasta, joka aiheutti useiden häneen rakastuneiden miesten kuolemia. Kirjassa mainitaan Kiova ja Harkova, mutta nainen matkustelee laajasti ympäri Venäjää ja Eurooppaa. 

Tämä pieni teos ei suinkaan kuulu Leinon parhaimpiin, kaukana siitä, mutta on kiehtovaa ja kamalaa lukea ihmisestä, jonka elämä pyörii pelkästään oman navan ympärillä. Kyllähän itsekin olen tuntenut näin itsekeskeisiä ihmisiä, vaikka onneksi moni ei mene näin pitkälle.

35. Kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua

Lynn Messina: Murha paremmissa piireissä

Sopii myös kohtiin 10, 11, 18, 22 (1800-luvun Britannia), 28 (syksy), 31, 37, 39, 42, 45, 49.

Haastekohdat alkoivat tässä vaiheessa olla vähissä… joten julistan, että työtäni on nuuskiminen ja tutkiminen. Sitähän teen työssäni toimittajana. Lisäksi salapoliisi oli yksi lapsuuteni haaveammatteja.

Kirjan päähenkilö ei kylläkään ole salapoliisi, hän vain päätyy sellaiseksi. Ainekset ovat kohdillaan: 1800-luvun Britannia ja kartanoelämä. Silti melko alussa tuntui, että vitsikkyys on päälleliimattua. Tarina ja henkilöhahmot olivat kuitenkin sen verran viihdyttäviä, että jatkoin ja myöhemmin huomasin nauravani ääneen joissakin kohdissa.

Loppujen lopuksi tämä olikin täydellistä, kevyttä viihdekirjallisuutta, joka tempaa mukaansa toiseen maailmaan pois tämän maailman ahdistavuudesta.

Kirja on muuten hyvin suomennettu, mutta yksi asia jäi tässäkin osassa harmittamaan (käännösongelmaan tartuin jo aiemmin toisen osan kohdalla). Yhtä huonetta kutsutaan piirustushuoneeksi, sillä englanniksi se on drawing room. Näin minäkin luulin, kun teininä luin ensimmäisiä Brontë-kirjojani englanniksi. Sittemmin opin, että kyseessä on salonki. Sana draw tarkoittaa myös vetää, vetäytyä (withdraw), eli suomeksi se olisi vetäytymishuone, jonne vieraat voivat vetäytyä. Vierassalonki on oikea termi. 

Ammattikääntäjän tulisi tällaiset asiat tietää, sillä termiä drawing room käytetään edelleen, esimerkiksi ystävieni isossa maaseututalossa. Lisäksi yhdessä kohtauksessa samaa huonetta kutsutaan ensin piirustushuoneeksi, sittemmin salongiksi, mikä olisi voinut antaa vihjeen kääntäjälle.

36. Olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan

Ernest Hemingway: The Old Man & the Sea

Sopii myös kohtiin 12, 15, 18, 30 (ja saanutkin useita palkintoja), 42, 45.

”Töksähtelevä”, ”puhuu vain kalastuksesta” - eipä kannattaisi kuunnella muiden mielipiteitä! Minulla oli rankkoja ennakkoluuloja sovinistista Hemingway-sikaa kohtaan. En ollut lukenut häntä, olin vain lukenut hänestä ja vetänyt johtopäätöksiä hänen kirjoistaankin samalla. 

Silloin, kun odottaa vähiten, yllättyy positiivisesti eniten.

37. Kirja kertoo elämäntavasta, jota ei enää ole

Charles Maclean: Island on the Edge of the World – The Story of St Kilda

Sopii myös kohtiin 1, 12, 18, 22, 31, 32, 40, 42, 45, 47-48.

Kattava tietokirja St Kilda -saariryhmän kiehtovasta historiasta. Saaret ovat keskellä aavaa Atlanttia, Skotlannista länteen.

38. Kirjan tarina perustuu myyttiin, taruun tai legendaan

Sir Walter Scott: Ivanhoe

Sopii myös kohtiin 11, 18, 22, 26 (äänikirjan kuuntelu kesti viisi kuukautta, kun oli kesä), 37, 45.

Kirjassa esiintyy mm. Robin Hood. Vaikka romaani on historiallinen, siinä ei juuri historiallista tarkkuutta ole, viihdearvoa sitäkin enemmän!

39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta

Virpi Hämeen-Anttila: Vapauden vahdit

Sopii myös kohtiin 1, 19, 28 (alkusyksy), 37 (vossikat, kalossit, pannukahvit ja aika, jolloin Helsingin kaupunkialue oli todella pieni!), 45.

Sain alun perin vinkin tästä kirjasarjasta parista blogista, minulla vain kesti vuosia aloittaa sarjan lukeminen. En ole katunut!

40. Kirjassa hylätään jotain

Juha Hurme: Tiu tau tilhi

Sopii myös kohtaan 42.

Ilmari Kiannosta, Inkerin laulun runoilijasta, piirretään varsin paskamainen kuva. Hän hylkää monilapsisen perheensä, perustaa uuden, ei oikein pysy heidänkään rinnalla, aiheuttaa lisää aviottomia lapsia, adoptioita ja keskenmenonkin – mikä munapää suomeksi sanottuna.

41. Kirjan kirjailija on syntynyt 1990-luvulla

Lucinda Riley & Harry Whittaker: Altas, Papa Saltin tarina

Sopii myös kohtaan 10, 16, 18, 19 (aika montakin), 22 (voi kai sanoa, että kun on lukenut seitsemän sisaruksen kirjat, on lukenut aiheesta aika paljon), 23, 29 (jopa kaksi eri minä-kertojaa), 31, 32 (esim. vetäytyminen Delokselle ei marras-joulukuussa olisi yhtään hullumpi idea!), 38 (osittain antiikin taruihin), 40, 45, 46, 49.

Rileyn vanhimman pojan Harry Whittakerin syntymävuodesta on vaikea löytää tietoja, mutta kun huomioidaan, että hän syntyi Rileyn ensimmäisestä avioliitosta 1988–1998, on 90-luku ainakin melko suurella todennäköisyydellä hänen syntymäaikaansa.

Olipa ihana palata vielä sisarusten pariin, tässä vaiheessa tuntuu jo, kuin heidät olisi tuntenut kauan. Tämä on myös ongelma, sillä ensimmäisten kirjojen lukemisesta oli jo niin monta vuotta, että hahmoja ei tahdo kunnolla enää muistaa. Sarjan kahden viimeisen osan väliin ehti myös mahtua kaksi vuotta, ja etenkin Merryn asiat olivat ehtineet unohtua hyvin pitkälti.

Oli kiinnostavaa katsoa, olinko arvannut oikein Pa Saltin esiintymisiä aiemmissa kirjoissa. Ainakin kahden ensimmäisen kirjan hahmot olivat juuri ne, joiksi hänet arvasin, mutta sitten en enää muistanut, kuinka kunkin kirjan kohdalla olin asian noteerannut ja ajatellut.

Tämä kirja on herättänyt kritiikkiä ihastuksen lisäksi, ja on totta, että jotkin kohtaukset ovat vähän kökköjä. Suurimmaksi osaksi hahmojen dialogissa ja käytöksessä on kuitenkin minusta parempaa uskottavuutta kuin Rileyn sarjassa aiemmin, joten joko Whittaker tai kustannustoimittaja on tehnyt hyvää työtä.

42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa

Jenny Colgan: Suolaisten tuulten saari

Sopii myös kohtiin 11, 12, 13, 18, 22 (Skotlanti), 32 (vetäytyminen skotlantilaiselle saarelle), 45.

Täsmäkirja skottihullulle – vaan ei olekaan. Liikaa epäuskottavuuksia ja tähän on ympätty kaikki, mitä Skotlannin saariin liittyy tai kuvitellaan liittyvän: esimerkiksi väitetään, että saari on lähellä Norjaa ja sitten siellä kuitenkin puhutaan gaelia (mitä oikeasti puhutaan vain Skotlannin läntisillä saarilla) ja muuta vastaavaa. Tällainen hölmöys häiritsi ihan sikana. Voisi luulla, että kirjailija on amerikkalainen, mutta Colgan on syntynyt Skotlannissa, käsittämätöntä.

Tarina on kyllä söpö, mutta jos on lukenut Colgania, niin tässä on vähän liikaa samaa kuin esim. Mount Polbearne -sarjassa, josta sain kolmannen osan jälkeen jo näppylöitä. Niinpä päätin, että tämä sarja, jota on kirjoitettu monta osaa, saa varmaan jäädä tähän. Tai voin lukea seuraavan osan sitten, kun kaipaan taas jotain ultrahömppää.

Sääli, sillä luettuani Colganin ekan kirjani, Uusia lukuja ja onnellisia loppuja, luulin löytäneeni suosikki-hömppäkirjailijani.

43. Kirja kertoo tulevaisuudesta niin, että siinä on toivoa

Riane Eisler: The Chalice & the Blade

Sopii myös kohtiin 1, 11, 13, 15, 18, 19 (mm. Kreeta), 22 (historia), 42, 45.

Klassikko 80-luvulta, jonka tekijä on edelleen elossa, vaikka natsit olisivat voineet hänet surmata jo lapsena. Amerikkalaiseen tyyliin tässä on paljon toistoa – kirjan olisi voinut tiivistää kolmasosaan – mutta kirjan ansiot ovat kiistattomat. Eisler ei itse ole tehnyt kaikkea tutkimusta, mutta sukupuolitutkijana osaa kirjoittaa hyvin artikuloitua tekstiä muiden tutkimuksista. 

Alussa käsitellään eniten arkeologiaa, joka paljastaa ihmiskunnan (lähinnä tässä käsitellään Euroopan ja sen lähialueiden historiaa) kääntyneen naisia kunnioittavista, tasa-arvoisista rakenteista patriarkaalisiin, vahvin voittaa -yhteisöihin noin 3500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Viimeinen niitti oli tietenkin se, kun valtaa havittelevat miehet kokosivat ”pyhiä kirjoja” ja alkoivat toteuttaa valtapolitiikkaa vedoten siihen, että "jumala määrää näin”.

Eislerin teoriat eivät ole aukottomia, sillä yli 5000 vuoden takaisista kulttuureista on jäljellä vähän, ja tekstejä ei lainkaan. Arkeologiset löydökset mahdollistavat hyvin pohjustettuja tulkintoja. 

Syy tähän haastekohtaan: jos kulttuuri on kääntynyt yhteen suuntaan, se voi myös heilahtaa takaisin – ottaen huomioon, että edelliseenkin muutokseen kului puolitoista vuosituhatta, eivätkä vanhat jumalatar/maaäiti -kultit siihenkään loppuneet. Kehitys on hidasta, mutta sitä voi silti olla.

44. Kirja kuuluu genreen eli kirjallisuuden lajiin, jota et lue yleensä

Heinrich Heine: Laulujen kirja

Sopii myös kohtiin 26 (tuskastuttavan romanttisia runoja), 45.

Runoja tulee luettua vähän / tuskin lainkaan.

45. Kirja sopii haastekohtaan, johon olet jo lukenut kirjan

Lucinda Riley: Kuolema sisäoppilaitoksessa

Sopii myös kohtiin 18, 22 (poliisityö Norfolkissa, heh!), 31, 39, 47-48 yhdessä Ruth Galloway -kirjojen kanssa, 49.

Täydellinen rikosromaani! Voi kuinka mielelläni olisin jatkanut komisario Jazz Hunterin parissa kokonaisen kirjasarjan verran. Hauska yhteensattuma: romaani sijoittuu samalle Norfolkin seudulle kuin Elly Griffithsin suosittu Ruth Galloway -sarja. Se on todellakin sattuma, sillä Riley kirjoitti tämän kirjan jo vuonna 2006. Se vain jäi pöytälaatikkoon, kunnes Seitsemän sisarta -sarja olisi päätöksessään – sen jälkeen Riley suunitteli editoivansa tämän kirjan julkaistavaksi. Kuten tiedämme, hän ehti kuolla ensin. Ensimmäinen Galloway-dekkari näki päivänvalon 2009.

Niinpä romaani julkaistiin poika Harry Whittakerin kevyellä editoinnilla. Tulos on erittäin nautittava, perinteinen dekkari. Kirjan ainoa vika on se, ettei sarja tule koskaan saamaan jatkoa. 

46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika

Aino Kallas: Päiväkirja vuosilta 1916–1921

Sopii myös kohtiin 16, 19 (esim. Päivölä), 20, 29, 37, 40, 44.

Lasken Eino Leinon epätavalliseksi mieheksi.

47.-48. Kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön

Elly Griffiths: Januksen kivi ja Elly Griffiths: Käärmeen kirous

Januksen kivi sopii myös kohtiin 18, 38, 46.

Käärmeen kirous sopii myös kohtiin 18, 38, 45, 46 (Cathbad).

49. Kirja on julkaistu vuonna 2023

Fiona Valpy: Rue Cardinalen ompelijattaret

Sopii myös kohtiin 2, 18, 19, 20, 29, 31, 39, 42, 43, 45.

Taas yksi toisen maailmansodan Pariisiin sijoittuva kirja. Näissä alkaa mennä helposti sekaisin ja tuntuu, että mitäs tarinaa tässä taas olinkaan lukemassa. Tarinatkin tuntuvat aika samantapaisilta.

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

Elly Griffiths: Korppikuningas

Sopii myös kohtiin 18, 31, 38 (kuningas Arthur), 45, 46 (edelleen Cathbad).

Onneksi yksi kirjaston työntekijä suositteli Ruth Galloway -sarjaa, niinpä tämän kohdan täyttäminen oli helppoa!

Helmet-lukuhaaste on todella hauska tapa kirjata vuoden lukemisia. Sen voi toteuttaa niin tiukka- tai löyhäpipoisesti kuin haluaa. Itse jatkan lukemista pääosin omista kirjahyllyistäni ja -pinoistani, joissa riittää kymmenittäin kirjoja, joita en ole vielä ehtinyt lukea.

Alkavan vuoden 2024 lukuhaaste löytyy täältä: KLIK.

Hyvää uutta vuotta ja antoisaa lukuvuotta!