Salamana maasta

 Myrkkyliljat yllättivät puutarhurin!

Ihan yhtäkkiä maasta nousi jotain valkoista.

Vähän myöhemmin alkoi kukkia jo avautua. Tämä ihastuttava syysmyrkkylilja on kerrottu 'Alboplenum'. Oikealla on japaninhiirenporras 'Purple Garden'.

Tämä pieni istutusrinne näyttää ihan kivalta, kun on monenlaisia lehtivärejä ja kasvien muotoja ja kaunis täpläpunalatvakin sinnittelee elossa parin kukkavarren voimin. Myrkkyliljat ovat piilossa vasemmalla näkyvän ison rotkolemmikkipehkon takana.

Muotopuutarhassa on muutamia myrkkyliljoja, tässä on yksinkertaiskukkainen valkoinen syysmyrkkylilja 'Album'.

Olen pyrkinyt istuttamaan myrkkyliljat paikkoihin, joissa ne näkyvät, kun katsoo ikkunoista ulos, mutta puutarhassa käyskennellessä niitä joutuu vähän etsimään. Edellisen kuvan valkoinen kukkii tuolla vaaleankeltaisen nukkasalkoruusun takana.

Mutta kun katsotaan vähän sivummalle, näkyy kalusteryhmän takana jotain sinipunaista. Mennäänpä katsomaan.

Siellä ollaankin jo pitkällä! Unkarinikiviuhkon ja sulkapiiska 'Little Spiren' välissä kukkii loistomyrkkylilja.

Olen erityisen iloinen tämän loistomyrkkyliljan selviämisestä, sillä vesimyyrät tekivät selvää ihan vieressä kasvaneesta vanhasta karviaisesta talven aikana. Olen hankkinut tämän Britanniasta nimellä Colchicum speciosum Steven. Väri on intensiivinen. Näitä erikoisuuksia ei niin helpolla korvatakaan, jos katoavat.

Loistomyrkkyliljoissa on usein tällainen voimakas kukan sävy, ja ne ovat korkeampia ja rotevampia kuin syysmyrkkyliljat. Oman kokemukseni mukaan ne pysyvät paremmin pystyssä. Unkarinikiviuhkolla on ihan sama kukkien sävy, kivat yhdessä.

Seuraavan muotopuutarhan penkin kohdalla hämmästyin. Siellä on 'William Dykes', joka on todella aikainen! Niin aikainen, että en ollut tajunnut käydä sen kukkia vielä etsimässäkään, ja siellä ne sitten olivat täydessä kukassa. Kuvaaminen on hankalaa, tässä yritin tsuumata ruusupuskan ja herukan välistä.

Tässä on sama William taustalla, toisesta suunnasta käsin. Olen todella tyytyväinen tähän sävykolmikkoon. Keskellä on mahtaviin mittasuhteisiin tänä vuonna yltänyt syysleimu 'Crème de Menthe', sen edessä ryytisalvia 'Purpurascens'. 

Istutin salvian viime vuonna ja ehdin jo ajatella sen kuolleen, kun se oli keväällä puoliksi vesimyyrän kolossa ja muutenkin talven nujertama, mutta niin se vain vähitellen heräsi kesään ja on nyt oikein tuuhea. Sen metallisen harmaanvioletti väri on niin täydellinen.

Muita myrkkyliljoja on nousussa maasta ja vielä nousemattakin. Tässäkin kuvassa pitäisi olla yksi tulossa kukkaan, mutta ihmettelin sen lehtien huonoa kasvua alkukesällä ja tutkimalla syy selvisi. Mukula oli tunnelissa ja lähes syöty. Saa nähdä, selviääkö myrkkis siitä. Lehdet hävisivät aika pian, ehkä mukulan loppuosakin meni myyrien suihin.

Onneksi sitä samaa myrkkyliljaa on minulla toisaallakin, se ei ollut ainoa kappale. Harvinaisempia myrkkiksiä on vielä tulossa kukkaan ja Hollannista tilaamassani sipulikuormassakin tuli ihan uusi tuttavuus, Colchicum munzurense. Se kuuluu keväällä kukkiviin myrkkyliljoihin ja pääsee alppipenkkiin. Toivottavasti pääsen raportoimaan sen kukinnasta keväällä.

Japaninhiirenporras Athyrium niponicum

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Nukkasalkoruusu Alcea rugosa

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Ryytisalvia Salvia officinalis

Sulkapiiska Perovskia atriplicifolia

Syysleimu Phlox paniculata

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Täpläpunalatva Eutrochium maculatum

Unkarinikiviuhko Limonium gmelinii

Värejä ja värittömyyttä

Nyt alkaa olla värejä! Tillien kukinnot edelleen upeita, tässä orjanruusua vasten.

Toinen kasvimaan kaunotar on parsa.

Yksi kehäkukka on jäänyt peuroilta huomaamatta. Tämä taitaa olla lajiketta 'Neon', jota kylvin viime vuonnakin, keräsin siemeniä talteen. Tämän vuoden lajike 'Calexis Orange' on vähän eri näköinen.

Ihanaa oranssia, josta ei voi saada kyllikseen, jatkaa kääpiösamettikukka 'Ursula'. Tämä on ihan huippu, sillä ensiksi en edes kylvänyt tätä, en muistanut hankkia siemeniä, vaikka viime vuonna vannoin, että tästä lähin tätä löytyy joka syksy kasvimaaltani. Se on itse huolehtinut kylväytymisestään.

Toiseksi tämä on huippu siksi, että tätä ei ole syöty, vaikka vierestä ovat menneet kehäkukat, pavut, salaatit, endiivit, retiisit, hajuherneet, perunanvarret ja daaliat. Ja vaikka naapurin pihasta ne söivät samettiruusut jo aikaa sitten.

Siirrytään kasvimaalta viereiseen ruusu-heinätarhaan. Viime vuonna kylvetty isokaunosilmä on tehnyt yhden kukan, otin sen suojaverkon kuvauksen ajaksi pois. Nämä eivät kyllä koskaan ole kukinnan jälkeen enää nousseet, vaikka ovat ehkä monivuotisia. Saa nähdä, kuinka käy ensi vuonna.

Samassa penkissä kasvaa muutama alkukesällä istutettu asteri, mutta ne ovat melkoisen syötyjä. Tämä vanha "Ahlaisten punainen" -nimellä kulkeva syysasteri kasvaa niin ovelassa paikassa kahden ruusun suojahäkkyröiden välissä ja lisäksi sen päällä retkottaa fenkoli, jota ei herkullisuudestaan huolimatta näköjään syödä (aivan kuten tilliäkään, mikä onni!), joten kukat ovat saaneet olla toistaiseksi rauhassa.

Nurmikäytävän toisella puolella Rohanissa kukkii muutama meksikonhanhikki. Tuoksukurjenpolven ruskaväriset lehdet tuovat mukavaa taustaa punaisille kukille.

Tummalehtinen pyökki 'Rohan Weeping' ja tumma metsätyräkki 'Chameleon' ovat hyvä pari.

Varsinaiset syysmyrkkyliljat ovat aloittaneet kukinnan herkkujen nurkassa, tähänastiset ovat olleet muita risteymiä eli tarhamyrkkyliljoja sekä loistomyrkkylilja. Tämä rypäs on ihanaa valkoista kerrottua 'Alboplenum' -lajiketta. 

Mietin tässä, että jos näitä uskaltaisi jo jakaa, laittaisin Rohaniinkin, jonka väriteema on tumma-valkoinen. Sinnehän nämä sopisivat mainiosti. Näistä ei niinkään tule väriä puutarhaan, mutta ovathan nämä tavattoman kauniita kaikessa kalvakkuudessaan.

Muotopuutarhassakin kukkii näitä hattivatteja, mutta nämä ovat yksinkertaiskukkaisia. Eli lajike on 'Album', luultavasti.

Siellä on myös aloittanut kukinnan ihana 'Waterlily'; tästä kuuluu kiitos Samettihortensialle. Kukkia on jo kaksi! Lehdet kuuluvat varjohiipalle.

Endless Summer -jalohortensiastakin tulee mukavaa väriä, sen verran kuin peuralta on jäänyt syömättä.

Muotopuutarhassa riittää hempeilijöitä vielä tähänkin aikaan. Harmaaminttu vain jatkaa ja jatkaa kukintaa.

Unkarinikiviuhko kukkii samassa sävyssä loistomyrkkyliljan kanssa.

Omenapuut ovat vielä vihreinä. Neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' tuottaa vaaleanpunaista syyskukintaa.

Samoin tekee muutama yksittäinen harjaneilikka.

Purppurakannusruoho 'Canon Went' kukkii yhä vain, häkellyttävän pitkä kukinta-aika! Vaikka onhan se samalla römpsähtäneen näköinen ruskeine siemenkotineen, silti sitä on pakko rakastaa.

Ja taustalla näkyy...

... että 'Little Carlow' -asteri on jäänyt peuroilta huomaamatta! Ihanaa, ihanaa.

Eikä siinä vielä kaikki. Muotopuutarhan ensimmäinen ruusunätkelmä parin vuoden takaisesta kylvöksestä on tulossa kukkaan, eikä peura ole tätäkään vielä huomannut. Taustalla 'Canon Went' -purppurakannusruohon hempeyttä.

Tänään oli tihkuinen päivä, seitit tulivat hienosti esiin. Tuli mieleen Rikkaruohoelämää-blogin hauska kirjoitus Piuhat sekaisin.

Muotopuutarhan puksipuuaidat kaipaavat leikkaamista, mutta tänään ne olivat liian hienosti koristellut siihen.

Marjaomenapensas 'Marleena' alkaa näyttää kaunista syysväriään.

Keltalehtinen pensaskanukka 'Aurea' muuttuu syksyn tullessa hitusen heleämmän keltaiseksi.

Sirotuomipihlajan väri on syksyisin upea. 

Tässä suhteessa olen yllättynyt siro- ja rusotuomipihlajan erilaisuudesta, sillä muuten ne ovat niin samankaltaiset. Rusotuomipihlajan, etualalla, syysväri on melko surkea, vaikka kuvassa näkyy myös, että peura on riipinyt sen lehtiä. Mutta kun vertaa sirotuomipihlajan leiskuntaan taustalla! Sama on havaittavissa joka syksy, joten tämä ei ole vain tämän vuoden tai erilaisen ruska-ajoituksen aiheuttamaa.

Melkoinen tuuri, sillä ostin tuon sirotuomipihlajan sattumalta. Hain rusotuomipihlajaa, ja vastaan tulikin tuo siro, niin ajattelin laittaa sitten sen tuohon. Onneksi laitoin; mistä olisinkaan jäänyt paitsi!

Maisemaa alkavat jo värittää kellanoranssit vaahterat.

Lehmät ovat vielä laitumilla saarissa. Kohta ne viedään proomulla kotinavettaan. On sekin kyllä saaressa. Nämä lehmät ovat tottuneita risteilijöitä.

Syksyisessäkin kylämaisemassa silmä lepää.

Fenkoli – Foeniculum vulgare

Harjaneilikka – Dianthus barbatus

Harmaaminttu – Mentha longifolia

Isokaunosilmä – Coreopsis grandiflora

Jalohortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä

Kehäkukka – Calendula officinalis

Kääpiösamettikukka – Tagetes tenuifolia

Loistomyrkkylilja – Colchicum speciosum

Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii

Meksikonhanhikki – Potentilla thurberi

Metsätyräkki – Euphorbia dulcis

Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä

Orjanruusu – Rosa dumalis

Parsa – Asparagus officinalis

Pensaskanukka – Cornus alba

Puksipuu – Buxus

Purppurakannusruoho – Linaria purpurea

Pyökki – Fagus sylvatica

Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii

Ruusunätkelmä – Lathyrus latifolius

Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis

Syysasteri – Symphyotrichum novi-belgii 

Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale

Tilli – Anethum graveolens

Tuoksukurjenpolvi – Geranium macrorrhizum

Unkarinikiviuhko – Limonium gmelinii

Varjohiippa – Epimedium

Ikkunoista näkyy myrkkyliljapilkahduksia

Jonkin neronleimauksen vallassa olen istuttanut kaikki myrkkyliljat niin, että ne näkyvät ikkunoista käsin. Syksyn säissä kun ei enää tule oltua ulkona päivät pitkät (vaikka eilen menikin koko päivä pihalla). Jopa tämä ihana Colchicum × agrippinum erottuu puksipuuaidan takaa keittiön ikkunaan nyt, kun sen kukkavarsi on kasvanut vähän korkeutta. Puksipuut myös kaipaavat leikkausta.

Tässä näkymä keittiöstä muotopuutarhan toiseen penkkiin, sieltä pilkistää kookas loistomyrkkylilja.

Moni muu siinä penkissä onkin vähän rupsahtanutta, mutta myrkkylilja kukoistaa.

Sille pitää seuraa hyvin väriin sointuva unkarinikiviuhko.

Myös muotopuutarhan kolmannessa penkissä kohta kukkivat valkoiset syysmyrkkyliljat näkyvät ikkunasta ruusun ja kurjenmiekan takaa. Ne nousevat matalan keltalehtisen mäkimeiramin seasta, eli kykenevät hyvin nousemaan maanpeittokasvin yläpuolelle – hyvä tieto tulevia paikkoja ajatellen. Tämä mäkimeirami on syyspuolella kylläkin enemmän vihreä, mutta mainio maanpeittokasvi se silti on.

Keittiön toisesta ikkunasta näkyy useitakin myrkkyliljoja. Katajan aluspenkissä kukkii 'Lilac Wonder' -risteymämyrkkylilja.

Jännän suosittu tuo lajikenimi Lilac Wonder: minulla on myös sen nimistä tulppaania ja koiranhammasta. Tässä kuitenkin sama myrkkylilja kuin edellisessä kuvassa.

Samasta keittiön ikkunasta kun katsoo toiseen suuntaan, näkyy nk. herkkunurkka, joka on ihan ensimmäinen myrkkyliljojen istutuspaikka. Tämä kun tuli raivattua varhaisessa vaiheessa. Siinä kasvaa kerrottu valkoinen 'Alboplenum', ja siinä olisi myös 'Waterlily', mutta se hävisi pari vuotta sitten. Ihana ystävä antoi uuden, ja se päätyi muotopuutarhaan, mutta ei kuki vielä.

Herkkunurkassa viihtyy myös syysvuokko 'September Charm'. On outoa, että lähes kaikki tämän jälkeen istutetut syysvuokot ovat epäonnistuneet - olen laittanut Honorine Jobertia, Paminaa, Königin Charlottea, Whirlwindiä, hopeasyysvuokkoa, viimeksi mainittua useaan kertaan ja moniin eri paikkoihin. Ne ovat aina kuolleet. Nyt pari vuotta sitten muotopuutarhaan istutettu hieman kähärälehtinen 'Lady Gilmour' -tarhasyysvuokko sinnittelee hengissä sentään parin lehden voimin.

Tämä on juuri nyt aivan ihana syysherkkunurkka, kun syklaamiruukkukin on siinä hollilla. Lisäksi kanttasin tässä yhtenä päivänä pihalla aivan kaiken, mitä kantata voi, ja siistiytynyt ulkomuoto ilahduttaa niin kovasti. On muuten ihanaa kaivaa, kun maa on kosteaa ja muhevaa.

Vielä kerran: ihastuttava syysmyrkkylilja 'Alboplenum'. Tämä on ehkä näistä kaikkein kaunein. Kuvassa näkyy myös sen vieressä kasvava japaninhiirenporras 'Purple Garden'. Taustalla erottuu myös rotkolemmikki 'Silver Wings', sekin on juuri nyt aika hyvän näköinen.

Juuri kun ennätin harmitella, ettei vaahteran alustalla ole enää valkoisia syysmyrkkyliljoja, ilmestyi hattivatti. Hirmu hyvin ne eivät tässä viihdy, mutta nyt niitä on noussut jo pari. Valkokuusi on kesällä istutettu 'Daisy's White'.
Purkeissa kasvavat myrkkikset ystävän antamaa vanhaa kantaa odottavat vielä sijoituspaikkaansa. Oikeastaan olisin istuttanut ne eilen, mutta päivä hurahti istuttaessa muita sipuleita, kaataessa vaahteran, rakentaessa aitaa ja pätkiessä loppu runko pölleiksi, ja sitten olinkin valmis saunaan ja nukkumaan.

Eilen olisin istuttanut myrkkyliljat tähän. Mäntyjen alustan metsäpuutarhaa on muutenkin myllätty, sillä sinne löysi tiensä söpönen siilivalkokuusi. Tämäkin paikka näkyy keittiön ikkunaan.
Mutta tätä kirjoittaessani tajuan, että kaikki myrkkyliljat näkyvät keittiön ikkunoista. Miksei olohuoneesta tai makuuhuoneesta näy yhtäkään? No, olohuoneestakin näkyy muotopuutarhaan, mutta talon toisella puolella ei ole vielä mitään. Siellä ei ole ollutkaan istutuspaikkoja vielä kovin kauaa, sillä olen raivannut tiluksia vähitellen ja ensin talon toisilta sivuilta. Ehkä voisinkin istuttaa noita sinne, tontin länsilaidan kivimuurin eteen, siihen kun on viimein valmistunut yhtenäinen kukkapenkki? Tai yhden sinne, toisen tänne? Jotenkin tuo havujen sinivihreys houkuttelee lisäämään tähän ripauksen vahvaa vaaleanpunaista.


Hopeasyysvuokko – Anemone tomentosa
Japaninhiirenporras – Athyrium niponicum
Loistomyrkkylilja – Colchicum speciosum
Mäkimeirami, keltalehtinen – Origanum vulgare 'Aureum'
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Siilivalkokuusi – Picea glauca 'Echiniformis'
Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale
Syysvuokko – Anemone hupehensis
Tarhasyysvuokko – Anemone × hybrida
Unkarinikiviuhko – Limonium gmelinii
Valkokuusi – Picea glauca