Näen punaista

 Olohuoneessa on jonkun mielestä ehkä jouluinen tunnelma.

Mutta tämä valo on silkkaa huhtikuuta! Olohuoneen ikkunalla kukkii usea punainen kukka.

Ajattelin, että otan parempia kuvia pilvisenä päivänä, mutta unohdin ja eipä sellaisia ole juuri ollut. Auringonvalossa on ihan mahdotonta saada tästä nurkkauksesta sellaista kuvaa, josta näkisi kunnolla mitään.

Ritarinkukka 'Merengue' on ilahduttanut minua kohta 20 vuotta. Sen luontainen kukinta-aika on kevät, kuten tietysti kaikilla ritarinkukilla oikeasti. Tämä luetaan nk. hämähäkkiryhmään, jota nimeä ei tosin Suomessa käytetä. Meillä on vain yleisnimitys jaloritarinkukka kaikille näille lukuisille jalostetuille lajikkeille. 

Hämppy-nimitys (Spider Group) tulee kapeista kehälehdistä. Tällaiset ritarinkukat ovat erityisesti mieleeni.

Ritarinkukan vierellä on upean tummanpunainen jalopelargoni juuri aloittamassa kukintaa, ensimmäiset kukat ovat auki.

Kukinnan ovat myös aloittaneet tuoksupelargonien ryhmään kuuluva siro valkokukkainen sekä kotipelargonit 'Raspberry Ripple' ja 'Cheeky Chappy'.

Sitruunapuu on ottanut kasvuspurtin! En ole vielä ehtinyt istuttaa sitä isompaan ruukkuun, vaihtaa multaa tai aloittaa lannoittamista, mutta se haaroittuu ihan – noh, sitruunana – ja työntää kymmenien senttien mittaisia vuosikasvuja ihan silmissä.

Ystävät, se on kevät!

Loppuun vielä toinen kuva ihanasta 'Merenguestä', tässä sen kaunis sävy toistuu paremmin.

Jalopelargoni Pelargonium Domesticum-Ryhmä

Jaloritarinkukka Hippeastrum Hortorum-Ryhmä

Kotipelargoni Pelargonium Zonale-Ryhmä

Sitruuna Citrus × limon Sitruuna-Ryhmä

Tuoksupelargoni Pelargonium Tuoksupelargoni-Ryhmä

Terveisiä ikitalvesta

 Pakkasta on pidellyt. Putkia on jäätynyt. Ei siitä tämän enempää – tässä jutussa ei ole kuvia ulkoa, kun siellä ei huvita huvikseen tepastella.

Eilen oli upea auringonpaiste ja kaivoin pitkästä aikaa kameran laukustaan. Olohuoneen kulmaikkuna on etelään ja sieltä tulvi hivelevä aurinko. 

Sitruunapuu osoittaa vitamiininpuutoksen merkkejä, lehdissä on keltaisia alueita. Täytyy aloittaa lannoitus ja kevään myötä istuttaa puu isompaan ruukkuun.

Korallibegonia oli kärsineen näköinen, kun saavuin parin viikon kaupunkireissulta tässä viikolla. Mittariin oli jäänyt minimilukemaksi sisällä –3, mikä on tietysti aika ikävää. Begonia kuitenkin toipui, ehkä tuossa pöydällä ei ollut kaikkein kylmin paikka. Poistin kurttuiset lehdet.

Pensasbasilika, sitruunaverbena ja keijunsalvia näyttävät menehtyneen, mutta voihan niihin vielä puhjeta uusia lehtiä. Kuvassa on pensasbasilika, joka oli huonossa hapessa jo edellisen kaupunkireissun jälkeen, kun pitkä sähkökatkos aiheutti sisälämpötilan painumisen nollaan. Sitruunaverbena on ennenkin kuollut yllättävän äkkiä noin nollassa asteessa, keijunsalvialle taisi käydä toissa talvena samoin.

Pitkäaikaisiksi huonekasveikseni onkin valikoitunut kestävä kokoelma sissejä, jotka eivät vähästä hätkähdä. Kultaimarre mennä porskuttaa, vaikka lattialla on jääkylmää, eikä pelargoneistakaan yksikään kuollut – olohuoneen ikkunalla oli takuulla se –3. Verenpisarat eivät ennenkään ole kylmästä nokkiinsa ottaneet.

Iso ilouutinen on rosmariinin loistava kunto. Se on edelleen hyvin vihreä ja pörheä ja kukkii; uusia nuppuja muodostuu yhä. Tosin... on käynyt ennenkin niin, että se on selvinnyt vihreänä maaliskuuhun, jolloin se on kupsahtanut. Hyvinvoiva kasvi antaa silti toivoa ja suurta iloa.

Myös sen takana elävät hempeän vaaleanpunakukkaiset nerinet voivat hyvin, luojan kiitos. Aiemmin mainitut ehkä-vainajat on suht helppo korvata keväällä taimitapahtumasta tai hyvästä puutarhamyymälästä, mutta erikoisen väriset nerinelajikkeet joutuu tilaamaan ulkomailta.

Monta vuotta laajassa ruukussa kasvattamani syklaamit ovat minulle tärkeitä ja nehän sietävät muutamaa pakkasastetta hyvin. Murattisyklaameilla on reippaat lehdet, keväällä kukkiva balkaninsyklaami on tulossa kukkaan. Oikeassa reunassa voi nähdä pari nuppua.

Yksi kukka on jo auki! Balkaninsyklaamilla on suloiset minipienet kukat. Kukan alaosassa on kaunista purppuraa. Lehdet ovat pyöreät, tästä kuvasta voikin hyvin vertailla niitä murattimaisiin murattisyklaamin lehtiin.

Me Ransun kanssa kiitämme lämpimästi ihanista viesteistä Mustin kuoleman johdosta. Ne ovat auttaneet surussa ja tuoneet lohtua. 

Ransua ei tosin yhtään harmita se, että nyt sillä on sataprosenttinen mamman huomio eikä ruokakupeillakaan käy kukaan muu. Nämä ovat Ransun elämässä hyvin tärkeitä seikkoja.

Elämä jatkuu surusta huolimatta ja onneksi on karvainen terapeutti pitämässä elämässä kiinni ympärivuorokautisesti. Kun kaveria ei enää ole, on Ransu kohdistanut kaiken huomionhakuisuutensa minuun. Se on ihan hyvä niin.

Toivon, että routa sulaa juhannukseen mennessä. Meillä on lunta noin 3 cm ja kun pakkaset ovat olleet täälläkin sekä järkkyjä että pitkäkestoisia, on maa varmasti syväjäässä. Hirvittää ajatella talvenarkojen kokeilukasvieni kohtaloa, kun juuretkin ovat jäätyneet. Kevät, tai viimeistään kesä, sen näyttää. Havuista kasatut iglut eivät välttämättä enää auta, kun kova pakkanen on jatkunut niin pitkään.

Mutta hei, tänään on enää –8!

Balkaninsyklaami Cyclamen coum

Keijunsalvia Salvia microphylla

Korallibegonia Begonia Corallina-Ryhmä

Kultaimarre Phlebodium aureum

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Nerine Nerine bowdenii

Pensasbasilika Ocimum gratissimum

Rosmariini Salvia rosmarinus

Sitruunaverbena Aloysia citriodora

Kukoistava rosmariini ja sen kaverit

 Toivon kovasti, että tällä kertaa saan rosmariinin talvehtimaan. Ainakaan se ei ole koskaan ennen ollut näin komeasti kukassa.

Että osaa kukka olla kaunis!

Tällä kertaa rosmariini ei päässyt kuivumaan kesälläkään, kun alku- ja loppukesästä satoi niin runsaasti. Kasvini on aika komea. 

Ei silti olisi ensimmäinen kerta, kun rosmariini heittäisi veivinsä esimerkiksi maaliskuussa. Talvetuskautta on vielä pitkälti jäljellä.

Yritän muistaa tarkistaa kasvien tieteelliset nimet silloinkin, kun mielestäni muistan ne. Eniten siksi, että tieteilijät keksivät muuttaa sukuja, lajeja tai mitä milloinkin. En olisi ajatellut, että rosmariinillekin näin käy, mutta sepä ei edusta enää omaa sukuaan, vaan on liitetty salvioihin! Kukapa olisi uskonut, en minä ainakaan.

Onneksi sille ei silti ole väännetty uutta suomenkielistä nimeä, esimerkiksi rosmariinisalvia.

Rosmariinin vieressä elelee kaunein verenpisarani 'Whiteknights Pearl'.

Satumaisen siro kukka, varsinainen helmi. 

Kasvit vaikuttavat selvinneen siitä, että sisälämpö ehti lähes pakkaselle pitkän sähkökatkon aikana ennen kuin pääsin paikalle lämmittämään taloa. Munankuoripelargoni 'Raspberry Ripple' on aina paras talvikauden kukkija.

Upean tummanpunakukkainen jalopelargoni on viihtynyt kotonani jo monta vuotta, mistä olen hyvin iloinen.

Pikkuruinen sormipelargoni 'Thessaloniki' ei jää huomaamatta, kiitos räiskyvän väristen kukkien.

Pelargonium sidoides on kauneimpia: pikkuruiset kukat – ja minkä väriset! Kasvi on rentovartinen ja elää amppelissa.

Meneillään on ensimmäinen talvetuskokeilu pensasbasilikan kanssa, joten vielä en osaa sanoa, onko kotonani sille sopivat olosuhteet. Se elelee viileässä huoneen nurkassa ja vaikuttaa ottaneen nokkiinsa huoneenlämmön tippumisesta nollaan – otin kuvan marraskuussa, nyt kasvissa on vain viisi lehtitupsua. 

Vähän lisääkin kukkia on, mutta mennään nyt näillä ja enemmän toisella kertaa.

Eilen, kun sää oli huikaisevan aurinkoinen, tuntui päivä selvästi pidemmältä!

Jalopelargoni Pelargonium Domesticum-Ryhmä

Munankuori- ja sormipelargoni kuuluvat kotipelargoneihin, Pelargonium Zonale-Ryhmä

Pensasbasilika Ocimum gratissimum

Rosmariini Salvia rosmarinus

Bessera kukkii jälleen

 Sekä muiden huonekasvien kuulumisia.

Tässä hän on! Bessera elegans. Ei suomenkielistä nimeä. Ruotsiksi, englanniksi ja ranskaksi hän on korallipisara, mikä on varsin osuva, kuten myös tieteellisen nimen elegans. 

Bessera elegans on asunut kanssani jo monta vuotta, mutta ei ole kukkinut vuosiin. Taisi kukkia vain ensimmäisenä vuonnaan. Olen vienyt kasvin joka kesä ulos, kuten lähes kaikki muutkin huonekasvini, ja kukkavarsia on alkanut nousta, mutta ne ovat näivettyneet.

Kun viime viikolla puhuin äitini kanssa asiasta, hän totesi, että ehkä kasvi ei pidä tuulesta. Se voi olla. Täällä tuulee lähes aina, nytkin aika navakasti, aurinkotuolit ovat lentäneet kumoon. Ja jos kasvi tarvitsee kukinta-aikana vähän runsaampaa kosteutta, se ei sitä paljon saa, sillä unohdan kastella ulkoruukkuja. Ne saavat vettä hyvin harvoin. Pelargoneillehan se sopii, mutta kaikille ei. 

Bessera elegans on sipuli/mukulakasvi, ja nehän ovat lähellä sydäntäni. Lehdet ovat ruohosipulimaiset, mutta kovemmat ja jäykemmät. Kasvi on kotoisin Meksikosta, mutta en ole tarkemmin perehtynyt sen kasvupaikkatoiveisiin. Täksi kesäksi päätin jättää sen sisälle. Ja tästä lähin se saa aina viettää kesät sisällä!

Huonekasvini ovat ehkä vähän epätavallisempaa sorttia. En voi kasvattaa trooppisia huonekasveja, jotka ovat tavallisempia, sillä sisälämpötilani voi laskea talvella lähelle nollaa. Kesäksi kannan kasvit ulos. Kuistin rapuilla on varjoisaa, siinä viihtyy kultaimarre. Riippaorvokki voisi hyötyä uudesta ruukusta, se on elänyt samassa vihreässä ruukussa varmaan kymmenen vuotta ja alkaa olla kärsineen näköinen.

Verenpisaroillekin pohjoispuolen kuisti on oikea paikka, auringossa ne näivettyvät. Tämä on palleroverenpisara 'Auntie Jinks'. Hankin sen pistokkaana Plantagenista jo viime vuoden keväällä, mutta sinä kesänä se ei kunnolla kukkinut, ei oikein kasvanutkaan. Nyt on ollut parempi vuosi. Pienehköt kukat ja somasti taipuvat ulommat terälehdet ovat kovasti mieleeni.

Siro ja pienikasvuinen 'Whiteknights Pearl' on aarre ja elää keittiössä ympäri vuoden, jossa se on silmien alla sekä kastelua että pikkuisten kukkien ihailua varten. Se on tämän pöydän nurkalla, jossa teen töitä, sillä työpisteeni on tilanpuutteen vuoksi keittiössä.

Mennäänpä pikaisesti katsastamaan pelargonit, sillä niistä lähes kaikki elävät ulkoilmaelämää. 

Aina on joku kukassa, tällä kertaa näyttävimmin pienikasvuinen kotipelargoni 'Tessaloniki' (tarkemmin sormipelargoni). Vaikka on pieni, voi silti näkyä kauas! Viereinen pelargoni on myös tulossa kukkaan, se taitaa olla 'Cheeky Chappy'. Pelargonini elävät pienissä ruukuissa, sillä talvetustilaa eli tilaa ikkunoilla on vähän. Ja selvästi pelargonit sietävät ahdasta ja helposti kuivuvaa multatilaa.

Pelargonien vieressä kesää viettää Ornithogalum viridiflorum, entinen Galtonia. Nykyään siis tähdikkeihin kuuluva. Ei suomenkielistä nimeä. Viridiflorum merkitsee vihreäkukkaista.

Vaahteran varjossa on ×Rhodoxis tai Rhodohypoxis tai Hypoxis. Taimipurkin nimimerkinnät olivat niin moniselitteiset. Ehkä tämä on Rhodohypoxis eli iirikki. Kasvi on eteläafrikkalainen ja kasvaa mukulamaisesta juuresta. Talvet viettää rutikuivana ja lehdettömänä, kukinta-aikaan ottaa mielellään vettä vastaan. 

Toissa talvena nämä melkein kuolivat, kun sisälämpö käväisi pakkasella ja ovat edelleen toipumassa siitä. Aiemmin ruukku on ollut täynnä lehtiä, mutta eivätköhän nuo tuosta taas runsastu.

Talon toisella nurkalla, jossa käyn harvemmin, paitsi lojumassa riippumatossa, viettää kesää joukko sipulikukkia, jotka saisivat olla kesät aika kuivina: ritarinkukkia, neidikkejä sun muita. Tänä vuonna ne ovat saaneet vettä vähän tavallista useammin ja moni on yhä tai taas lehdessä.

Pari amppelipelargonia on ripustettu puiden oksille ja ne kuivuvat äkkiä tuulessa. Eivät ne silti kovin herkästi kuole, vaan kukkivat mahdollisesti entistäkin paremmin. Pelargonit ovat niin tällaisen minuntyyppisen ihmisen kasveja, joka unohtaa kastelun!

Tämä kaunis pienikukkainen on 'Deerwood Lavender Lass'.

Pelargonium sidoides elää ympärivuotisesti olohuoneessa oikeastaan siksi, etten ole keksinyt sille ulkona järkevää paikkaa ja sen amppeliruukku on melko painava. Leikkasin jo lattiaan asti roikkuvia kukkavarsia, nyt kukassa on vain tämä pieni rypäs. Sen taustana on vielä nuori sitruunapuu.

Tämä on pelargoneistani kaunein, pitäisi vielä jostakin löytää Pelargonium triste.

Kotipelargoni Pelargonium Zonale-Ryhmä

Kultaimarre Phlebodium aureum

Neidikki Nerine

Palleroverenpisara Fuchsia Hybrida-Ryhmä

Riippaorvokki Viola hederacea

Ritarinkukka Hippeastrum

Sitruuna Citrus × limon

Jalokivivärejä

 Katsoessani mutapuutarhan kuivan reunan uusia kukkia mieleen tulivat salaperäisissä tummissa väreissä hohtavat jalokivet.

Tummat värit ovat upeita, mutta ne eivät kovin hyvin erotu tummasta maanpinnasta. Mutta kun ne huomaa, on ihastus suuri. Olen niin onnellinen, että tajusin syksyllä istuttaa tähän purppuraista 'Rejoice' -huhtikurjenmiekkaa ja balkaninvuokkoa. Sen piti kylläkin olla vaaleanpunainen 'Charmer', mutta on tuollaista tavallista tummaa siniviolettia. Se käy oikeastaan paremmin kurjenmiekkoihin, joten ei haittaa yhtään.

Nämä ovat aivan mahtikauniit yhdessä! Upeita jalokivivärejä, vaikka en tiedä mitä jalokiviä. Tai ehkä sittenkin samettia. Tai molempia; samettiviitta ja iso jalokivisormus. Ehkä vielä valtikka ja kruunu päälle.

Oikea 'Charmer' -balkaninvuokko asustaa vuokko-esikkopuutarhassa. Väri on ehkä ruusukvartsi, enemmän prinsessakamaa.

Raportoidaan nyt sekin, että ensimmäinen tulppaani on avautunut, tai avautui jo toissa päivänä. Tämä on yksittäinen väärä lajike – jonkin tulppaanipussin mukana tullut. 

Ironista on, että en pidä tämän mallisista tulppaaninkukista ollenkaan, mutta ei tuota kehtaa kitkeä, kun on niin aikainen. Tämä on varmaankin tarhalummetulppaani, ehkä 'Johann Strauss'. Ärh, sillä on noita tummia raitojakin lehdissä, joista en pidä. 

No, hyvä uutinen on se, että tämä ei ole lisääntynyt. Soisin vain jonkun herkullisemman tulppaanin nousevan kukkimaan vuosi toisensa perään.

Esittelen nyt tässä välissä sisäkukkia, muuten ne jäävät totaalisesti näyttämättä, kun ulkona tapahtuu koko ajan ja puutarha on kumminkin minulle ykkönen, eivät nämä sisärehut. Vaikka ovathan nämäkin tärkeitä.

Vanha kunnon 'Evergreen' on ystävän ehkä jo kymmenen vuotta sitten antama jaloritarinkukka, joka kukkii lähes joka kevät tai kevättalvi. Nyt se kukki maaliskuun loppupuolella. Oikealla on pelargoni 'Raspberry Ripple'.

'Evergreen' on aivan ihanan värinen – olisiko topaasi?

Nyt 'Evergreen' on kuihduttanut kukkansa, mutta tilalle on puhjennut 'Merengue'. Matalana voi nähdä myös kirkkaanpunaisia pikku kukkia, se on pelargoni 'Thessaloniki'.

'Merengue' on silkkaa rubiinia!

Eilinen tuli vietettyä pääosin sisällä kovan tuulen takia, ja on se edelleen pohjoisessa eli hyytävä. Aurinkoläikässä on mukavaa.

Balkaninvuokko Anemone blanda

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Jaloritarinkukka Hippeastrum Hortorum-Ryhmä

Tarhalummetulppaani Tulipa Kaufmanniana-Ryhmä

Sisäkukkien parissa

 Viime yö olikin tähän asti vuoden kylmin: –12,3 astetta. Hyvä, että suojasin nuppuisen heiden ja lumikellot.

Lunta tulee parhaillaan vähän ja vaikka pakkanen on lauhtunut enää –1 asteeseen, tekee mieli olla sisällä. Laitoinkin tämän jutun aluksi kahvipannun hellalle.

Katsotaanpa siis sisäkukat. Etenkin, kun ihanaakin ihanampi verenpisara 'Whiteknights Pearl' avasi kaksi kukkaa muutaman kuukauden tauon jälkeen. Tämä on tosi reipas verenpisara kukkimaan lähes vuoden ympäri. Olen ylisurkea lannoittaja, mutta mielessä kyllä kävi, että voisin antaa kasveille nyt laimean lannoituksen. 

Niin, mielessä kävi, mutta en vielä ryhtynyt tuumasta toimeen. Niin tyypillistä.

'Whiteknights Pearl' omaa ilmeisesti siroverenpisaran perimää ja se näkyy pienissä, kapeissa ja siroissa kukissa.

Kaikki verenpisarani asuvat talven keittiössä. Yhden ison vanhan verenpisaran murhasin jättämällä sen syksyllä ulos, sillä täällä on liian ahdasta. Enkä koskaan innostunut sen puna-liiloista kukista. Sen sijaan Orkneyltä keräämistäni siemenistä kasvatettu puhdas siroverenpisara, keskimmäisessä ruukussa, on aarre, jota vaalin. Oikeastaan ruukussa on useampikin, kun koulin ne ryppäänä aikoinaan.

Vasemmalla on keijunsalvia, jolla oli aiemmin epävirallinen nimi herukkasalvia. Sen talvetus epäonnistui viime vuonna ihan viime metreillä. Kevättalvella siihen iskivät kirvat ja kasvi oli jo valmiiksi huonossa hapessa eikä selvinnyt. Viime vuonna olin viisaampi ja istutin uuden taimen isoon ruukkuun, jossa se pysyy kesät talvet. 

Samaan ruukkuun laitoin myös sitruunaverbenan eli lippian, jonka tuoreita lehtiä kerään teeksi. Rakastan verbenateetä, mutta sitä ei saa Suomesta kovinkaan yleisesti. Keijunsalviasta saa myös maukasta teetä, joten tuo on teeruukku. Kummankaan kasvin talvettaminen ei ole aina onnistunut, mutta toivon nyt parasta. 

Oikeanpuoleisessa ruukussa on vain multapinta. Siellä asustaa kasvi, jonka sekä suomenkielinen että tieteellinen nimi muuttunut. Ennen se oli iirikki (Rhodohypoxis), nyt helotähti (Hypoxis). Se haluaa viettää talven lähes rutikuivana, kun lehtiäkään ei ole. Lorautan sille ruokalusikallisen vettä ehkä kerran kuussa.

Taloni on niin pieni, että kasvien sijoittelu on hankalaa, jotta ne eivät olisi tiellä. Ja ovathan ne silti. Lisäksi talvella asuinhuoneissa asustavat mm. akkuporakone, kuvassa, ja muut laitteet, joille jäätyminen ei tee hyvää, ynnä maalit ja liimat sun muut, jotka eivät saa jäätyä.

Tämä ruukkuryhmä on varsin tiellä, mutta ihminen oppii kiertämään ja esim. avaamaan yläkaapit sivulta käsin kurkotellen. Isossa ruukussa kaikki versoo taas liikaakin, joten ensi viikolla, jos lauha sää suo, siirrän ruukun kylmään eteiseen jäähylle. Ruukussa kasvaa muratti- ja balkaninsyklaamia, erikoisempia pikarililjoja ja pikkuruisia narsisseja, joiden tosin epäilen kuolleen. Ja syyssahramia, jota siinä ei tarvitsisi kasvaa, mutta pienenpienet sivumukulat on mahdoton kaikki löytää ja niitä nousee vuosi toisensa perään.

Rosmariini (vasemmalla) oli varmaan kuollut jo kesän mittaan, sillä se näytti yhtä surkealta jo loppukesällä. Keskellä on ihan tavallisia pihaesikoita, mutta puutarhassani ne eivät millään suostu pysymään hengissä. Koska pidän pihaesikoista erityisesti, kasvattelen tätä yhtä nyt sitten ruukussa. Eikä se edes ole mikään erikoishieno lajike, ne ovat kaikki kuolleet. Kylmät lattiat varmaan auttavat näitä talvehtimaan sisällä, sillä täällä ollaan kaukana 20 asteen sisälämpötiloista.

Päätin muuten viime vuonna jakaa tuon ahtaan ruukun täyttävän esikon, vaan siinä se edelleen on. Vähän samoin kuin se aikomus lannoittaakin.

Keittiön itäikkunalla asuu kuvernöörinkukka, ruusuneidikki 'Vesta K' ja verenpisara 'Auntie Jinks', jonka ostin viime vuoden keväällä pistokkaana. Latvoin sen ja pistin latvapistokkaan samaan ruukkuun. Niin huonoa on kesäkukkien hoitoni, että koko viime kesän aikana verenpisara ei kasvanut tuon enempää.

Joku muuten joskus kysyy, osaanko ulkoa kasvien tieteelliset nimet. Osaan kyllä, sillä minulle tämän kuvan kasvit ovat Tulbaghia violacea, Nerine ja Fuchsia. Sen sijaan suomenkielisiä nimiä varten minun täytyy jatkuvasti plärätä Viljelykasvien nimistöä. Kun on oppinut tuntemaan kasvit ulkomailla ja tieteellisillä nimillään, ovat ne tiukimmin muistissa. No en sentään joudu hakemaan verenpisaran suomenkielistä nimeä.

Tulbaghian – siis kuvernöörinkukan talvetusongelma on se, että kasvissa on sipulimainen tuoksu, joka saa nenäni valumaan. Syötäväkin se kuulemma on, mutta jos leikkaan varsia, tuoksuvat leikatut pinnat vieläkin voimakkaammin ja nenäni valuu entistä enemmän. Kukka on kuitenkin tavattoman kaunis, joten siedän tätä hieman hankalaa yhteiseloamme.

Keittiössä on toinenkin ikkuna, eteläsuuntaan. Sen edessä on ruokapöytä, jolla harvoin syön, mutta koska ikkunan alla on patteri, on pöytä varsin suosittu muiden perheenjäsenten keskuudessa. Ja siitä on hyvä myös kytätä, mitä tiluksilla tapahtuu. Kissojen ja patterin takia ei tällä pöydällä ole kasveja. Ja näin minäkin joskus mahdun pöydän ääreen.

Olohuoneeni on mikroskooppisen pieni, tässä se on lähes kokonaisuudessaan. Etelälounaan suuntainen kulmaikkuna on loistava kasveille, kunhan muistaa, että kevättalven auringon paistaessa ne kuivuvat todella äkkiä. Ikkunan alla ei ole patteria, vaan lämmönlähde – Porinmatti – on huoneen sisänurkassa. 

Oikeanpuoleisessa nurkassa kasvaa lapsuudenkodistani muuttanut isoposliinikukka. Se ei tuossa varjoisassa nurkassa kuki, mutta sopii muuten siihen niin hyvin kukkapylvään päälle. Siitäkin huolimatta, että sen isot lehdet naputtavat välillä sohvalla istujaa päähän.

Ikkunalla on monenlaisia pelargoneja ja muuta mukavaa: kämmekkää, unelmaa ja varsinkin sipulikukkia, sillä ne kiinnostavat minua erityisesti. Sormipelargoni 'Thessaloniki' on kukkinut, punaisia kuihtuvia kukkia on vielä. 

Nurkassa on munankuoripelargoni 'Raspberry Ripple' kukassa – luonnollisesti, sillä tämä tyyppi kukkii aina vuoden ympäri, pitäneekö taukoa ollenkaan. Lannoittamattomuudesta huolimatta! Talven vähässä valossa kukista puuttuvat vaaleat laikut lähes tyystin.

Tuossakin on muuten ruusuneidikki, sellainen tavallinen fuksianpunainen. Neidikit pitivät lepokauden, mutta sitten alkoivat työntää lehtiä erittäin reippaasti.

Tässä vielä olohuone makuuhuoneen ovelta käsin. Sitruunapuu kasvaa lattialla isossa ruukussa ja kyttään, tulisiko siihen tänä talvena jo ensimmäisiä kukkia. Siihenkin varmaan auttaisi se lannoitus. Mennee vielä jonkin aikaa ennen kuin saan tuosta luomusitruunat gintoniciin.

Makuuhuoneessakin on kasveja pöydällä, kukkapylväissä, amppelissa ja lattialla. Lisäksi täältä löytyy toinen karvaisista kukkasista, tuolla untuvapeiton päällä höyhensaarilla.

Nyt pyryttää, lopetetaan juttu tähän. Lämpöistä ja pehmeää pyhää!

Minä puolestani menen lannoittamaan kasvit – heti, kun olen juonut kahvin.

Balkaninsyklaami Cyclamen coum

Isoposliinikukka Hoya carnosa

Keijunsalvia Salvia microphylla

Kuvernöörinkukka Tulbaghia violacea

Munankuori- ja sormipelargoni kuuluvat kotipelargonien Pelargonium Zonale-Ryhmään 

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Pihaesikko Primula × pubescens

Ruusuneidikki Nerine bowdenii

Siroverenpisara Fuchsia magellanica

Sitruunapuu Citrus limon

Sitruunaverbena Aloysia citriodora