Saniaisten kiemurat

 sekä muita aarteita.

Saniaiset eivät ole aikaisimpien nousijoiden joukossa, niinpä niiden hengissä oloa saa jännittää. Helmisaniainen ainakin nousee reippaana ja vähän aiempia vuosia laajempana kasvustona – viimeinkin! Tämä taisi olla kolmas kerta, kun sen puutarhaani istutin ja viimein sain sen viihtymään. Istutin sen lähes ojan pohjalle, joten kosteutta piisaa.

Kuningassaniainen ei välttämättä ole kovin talvenkestävä, joten olen onneni kukkuloilla, kun tämä punertava 'Purpurascens' on elossa ja nousee. 

Taustalla on kerrottu rentukka, joka tuli jo esiteltyä aiemmin. Eli tämäkin on kostean paikan saniaisia ja on viihtynyt jo muutaman vuoden lähellä ojan pohjaa, mutta hieman ylempänä kuin helmisaniainen.

Perusvihreä kuningassaniainen on jo kookas. Voi olla, että kuningassaniaiset pelasti se, että ne ovat jo asettuneet kasvupaikoilleen monen vuoden ajan. Kuningassaniaisen ongelma on toisaalta juurenniskan nouseminen liian ylös mullasta, eikä se ominaisuus parane iän myötä, potentiaalisesti pahenee vain. 

Taisin kyllä nakata kasvuston päälle jonkin nutun talvella, mutta silloin kovat pakkaset olivat jo päällä. Pelkäsin pahinta, onneksi saniaisaarteeni näyttävät selvinneen talvesta liehuvin lipuin.

Mitään liehuvaa tuossa ei kylläkään ole, pitäisi sanoa, että hyvin rullaa!

Kilpirikon selviämisestä ei muuten tarvitsisi huolehtia, mutta myyrät näyttävät verottaneen kasvustoa paljon parin viime vuoden aikana. Onneksi kaikkea ei ole syöty. Ensimmäinen kukinto on jo auki ja pari muuta vartta nousee ojan pohjalta, minne kasvi on itsekseen levinnyt ojan reunalta. Kookkaat lehdet tulevat vasta kukkien jälkeen.

Saniaistarhassa ei vielä ole paljoa kiinnostavaa, mutta taemmassa kivimuurin taskupuutarhassa nousee tarha-adiantumi ihanasti. Valitettavasti pari kasvia tästä näyttää kuolleen, mutta ainakin tämä on elossa samoin kuin minipieni sikkiminesikko, joka sinnittelee juuri ja juuri hengissä vuodesta toiseen, mutta ei ole vielä koskaan kukkinut. 

Tästäkin vierestä on iloista raportoitavaa: viereisellä kumpareella on nenäliinapuu selvinnyt talvesta latvaan saakka. Oikein liehuvin lipuin, voi tämän kohdalla sanoa, sillä jos puu tulee joskus kukkimaan, kukkien suojuslehdet muistuttavat lippuja – tai oksilla riippuvia nenäliinoja. Puun toinen nimi kyyhkyspuu on tylsempi, itse käytän mieluummin hauskempaa ja kuvaavampaa nenäliinapuu-nimeä.

Muutakin komeaa maasta nousee kuin saniaisia. Marhanliljoilla on näköä ja kokoa, paitsi 'Claude Shridella', joka on hävinnyt ilmeisesti myyrien toimesta. Tämä on katajapenkin 'Guinea Gold'.

Edellisessä kuvassa taustalla näkyi tämä komistus, punakolmilehti. Kukat ovat hankalia kuvattavia, kun ovat usein taipuneet hieman piiloon.

Yhtäkkiä huomasin siinä vieressä hennon aarteen: Fritillaria elwesii. 

Vähän kun kaulaa kurotin, huomasin seuraavan aarteen: koiranhammas 'Rosy Wing'. Ihanaa, elossa tämäkin! 

Tämä on joidenkin lähteiden mukaan tähtikoiranhammas, toisten mukaan monen lajin risteymä. Kehälehdet kiertyvät kukan kehittyessä voimakkaammin taakse tehden kukasta turbaanin mallisen.

Keltakielokkia sain oikein hakea, se on niin köykäinen. Kävin viime kesänä puutarhassa, jossa oli niin laaja pehko keltakielokkia, etten tahtonut silmiäni uskoa. Minulla nousee tämä yksi kukkavarsi vuodesta toiseen. Viime vuonna nousi vielä kahdesta eri paikasta, mutta kitkin vahingossa toisen kasvin ilmeisesti kokonaan pois, sillä se oli yhden raivokkaan kitkentäoperaation jälkeen hävinnyt.

Onneksi on silti tämä yksi! Ehkä voisin tarjota tälle vaikkapa kompostimultaa, jos se siitä reipastuisi. Kitkeäkin voisi – katajapenkissä on kauhun tasapaino puna-ailakkien ja muiden luonnonkasvien suhteen. Ne täytyisi yrittää saada kaikki pois, sillä tässä kasvaa paljon pikkuisia aarteita.

Purppurapikkusydän 'Aurora' on myös joskus kohdannut kitkentäraivoisan kourani, sillä kerran tämä oli jo ilmassa, kun tajusin, ettei kaikki kouraisemani ollutkaan koiranputkea. Äkkiä takaisin maahan! Kasvusto ei edelleenkään ole kovin rehevä, mutta se voi johtua häirinnän lisäksi siitäkin, että olen istuttanut tämän katajan katveeseen, missä on erittäin kuivaa.

Tässä on kukka, jota täytyy syynätä lähempää. Kauniimpaa saa hakea! Nuo pienet syreeninliilat yksityiskohdat. 

Edellisen serkku, keijunpikkusydän 'Pink Punk' on yhä kukassa viimeisillä kahdella kukalla. Tungin linssin lähes kukkiin kiinni, jotta sain lähikuvan minipienistä kukista.

Ruoho on yhä leikkaamatta, huomauttaa Ransu.

Mukavaa viikonloppua!

Helmisaniainen Onoclea sensibilis

Keijunpikkusydän Dicentra cucullaria

Keltakielokki Uvularia grandiflora

Kilpirikko Darmera peltata

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Nenäliinapuu Davidia involucrata

Punakolmilehti Trillium erectum

Purppurapikkusydän Dicentra Formosa-Ryhmä

Sikkiminesikko Primula sikkimensis

Tarha-adiantumi Adiantum pedatum

Tähtikoiranhammas Erythronium revolutum

Kukkivia saniaisia

 Iltapäivälehtien traditiota mukaillen otsikko on täysin harhaanjohtava. Se perustuu uskomukseen, että juhannusyönä saniainen kukkii. 

Oikeasti en nähnyt saniaisia kukassa viime yönä, mutta ehkä se johtui siitä, että nukuin sikeästi. Saniaisten vierellä kyllä kukkii. Kuvassa vasemmalla on aarteeni, kuningassaniainen – kosteikkopuutarhassa lehtosinilatvojen ja koiranputkien keskellä. 

Edessä on kirjavalehtinen keltakurjenmiekka 'Variegata'. Tavattoman kaunis, erottuu vaaleana hienosti muusta kasvillisuudesta, vaikkei kukkisikaan. Mutta siinä on nyt nuppuja, joten se meinaa myös kukkia.

Tässä kuvassa kuningassaniainen näkyy paremmin. Sen lehdissä on hieno rusotus näin nuorina.

Lauhkeammassa ilmastossa se venyy parimetriseksi. Koska viime talvi oli lauha ja kevätkesä sateinen, elän toivossa, että se kasvaa viimeinkin jättiläiseksi. Toistaiseksi lehtosinilatvat ovat korkeampia.

Parin metrin päässä, ojan sivuhaarassa, on puolestaan kuningassaniaisen punaruotinen lajike 'Purpurascens'. Tai oikeammin tuo saniaisen "varsi" on nimeltään keskisuoni.

Punerrus näkyy parhaiten nuorissa lehdissä, ja niitä on edelleen, sillä kuningassaniainen on hidas nousemaan keväällä. Se on vasta kasvun alkuvaiheessa.

Sen lähellä on helmisaniainen. Tämä ei ole vielä koskaan ollut näin rehevä! Lehdillä on korkeutta noin 40 cm. Lisäksi se on viimein alkanut levitä.

Helmisaniainen on se, jota kommentoitiin aiemmin spagettikauhan näköiseksi. Nyt lehdet ovat oienneet, ja tämän parin viikon takaisen kuvan jälkeen myös muuttuneet täysvihreiksi (tätä edellisen kuvan otin äsken).

Tässä olivat kostean paikan saniaiset.

Mutta tämä täytyy vielä laittaa: siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly', sillä nämä kukat avautuivat tänään. Tämä näkyi aiemmassa kuvassa taustalla, asuu kosteikkopuutarhassa ojan reunalla. 

Oli minulla joskus kanelisaniainenkin, mutta se ei valitettavasti kauaa elänyt. Se olisi myös erittäin kaunislehtinen, kuten äsken esitellyt. Mutta lähellä edesmenneen kanelisaniaisen paikkaa sentään kukoistaa tikankontti Emil grex, mikä lohduttaa suuresti.

Kivikkoalvejuuri 'Linearis Polydactyla' on yksi kauneimmista kuivan paikan saniaisista. Sen keveys on vailla vertaa. Minulla on näitä kaksi ja ne kukoistavat vaahteran alla, puun pohjoispuolella. 

Istutin siihen aikanaan myös särkyneensydämen ja se kasvaa ja kukkii harvana näin haasteellisessa paikassa. Pidän silti sen keveydestä valtavasti enkä siirtäisi sitä suin surminkaan parempaan paikkaan rehevöitymään. Tällaisena se on minusta herkempi, luonnonkukkamaisempi.

Taustalla on tummalehtinen isopähkinäpensas 'Purpurea' (eli veripähkinäpensas). Sekään ei kasva vauhdikkaasti vaahteran viedessä mehut maasta, mutta hitaasti hyvä tulee.

Mennäänpä sitten varsinaiseen saniaistarhaan. Sen alaosasta voisin yrittää etsiä imikän ja telliman valtavien kasvustojen alle jäänyttä kuunliljaa, liekö enää elossakaan. En ole sitä vielä tänä vuonna nähnyt, mutta eipä tuolta rehotuksesta mitään näekään.

Taustalla on keltalehtinen pihajasmike 'Aureum' ja revontuliatsalea 'Mandarin Lights'.

Telliman ja imikän vieressä on saniainen, jonka olen ostanut aikanaan Hollannista ja sen piti olla soreahiirenporras 'Lady in Red'. Olen alusta asti epäillyt, etten saanut oikeaa lajiketta, sillä noita keskisuonia ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua punaisiksi. 

Onhan tämä oikein soma saniainen silti. 

Japaninhiirenporras kasvaa kahdessakin paikassa, vaikka se on aina hyvin pieni – myös tänä sateisena alkukesänä – olen silti molemmista ylen onnellinen.

Ylempänä, lahoavan saarnenrungon edessä, kasvaa soreahiirenporras 'Victoriae'.

Ja sen serkku, Percristatum-ryhmän soreahiirenporras. Kummallakin on hauskat hörselöt lehtilapojen päissä.

Vieressä on myös jouluhärkylä. Sen edessä on tiarella 'Pink Skyrocket'.

Laitetaan vielä päivän kuva 'Mandarin Lights' -atsaleasta niin kauan kuin se on vedossa.

Loppuun vielä iloisia uutisia vanhan talon itäpäätyyn tekemästäni kivipengerryksen istutuskolosta. Ensinnäkin rotkolemmikki 'Caucasian Carpet' viihtyy ja on levinnyt vähän joka suuntaan. Sen takana, oikealla kiven edessä, näkyy mahoniasaniainen, joka on hyvin talvenarka. Sen pitäisi kestää korkeintaan –10 asteen pakkasia. Onneksi talvi oli leuto, suojasin sen kyllä.

Kauempana on tarha-adiantumi, jonka olen saanut viihtymään viimeinkin. Siitä vasemmalle on soreahiirenporras 'Dre's Dagger' ja sikkiminesikko edelleen elossa pari vuotta istuttamisen jälkeen, vaikkakin hyvin pikkuruisena ja kituliaana. Turha kai odottaa koskaan sen kukkivan, mutta hyvä, että on elossa – se on jo paljon enemmän kuin mihin kaikki muut aasialaiset esikot ovat pystyneet.

Jotta totuus ei unohtuisi. Puutarhani on ihan hirveä rehotus. Pengermän takana alkaa hedelmätarhan rinne. Vedin sen eilen nurin viikatteella, oli lähes vyötärönkorkuista nokkosta, heinää, ohdaketta ja keltamoa, kuten kuvasta näkyy.

Ehkä vielä joskus tuokin seutu on siistimpää, toistaiseksi en parempaan pysty kuin kerran kesässä viikatoimiseen. Siinä olikin mukava juhannussiivous; tuli sopivasti hiki ja nälkä, ja sitten naapuri kutsui syömään kolmen ruokalajin herkkuaterian.

Mukavaa ja sopivaa juhannuksen jatkoa sinnekin!

Helmisaniainen Onoclea sensibilis

Imikkä Pulmonaria

Isopähkinäpensas Corylus maxima

Japaninhiirenporras Athyrium niponicum

Jouluhärkylä Polystichum acrostichoides

Kanelisaniainen Osmundastrum cinnamomeum

Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus

Kivikkoalvejuuri Dryopteris filix-mas

Koiranputki Anthriscus sylvestris

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Lehtosinilatva Polemonium caeruleum

Mahoniasaniainen Cyrtomium

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Revontuliatsalea Rhododendron Northern Lights -ryhmä

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Sikkiminesikko Primula sikkimensis

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Soreahiirenporras Athyrium filix-femina

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarha-adiantumi Adiantum pedatum

Tellima Tellima grandiflora

Tiarella Tiarella

Tikankontti Cypripedium

Sävyjä

 Puiden silmut pysyvät supussa, kukat kestävät iäisyyden. On tässä viileydessä puolensa!

Muotopuutarhan pastellikukinta on kestänyt jo kauan. Uusia tulppaaneja avautuu – mutta hyvin, hyvin hitaasti. Hyasintit kukkivat kukkimistaan.

Miten minusta tuntuu siltä, että toissa syksynä istuttamani 'Laptop' -tulppaanit eivät kukkineet viime keväänä näin runsaina. Tai sitten vain muistan väärin, pitänee katsoa viime kevään kuvista. Ne ovat noita syklaaminpunaisia. Valkoiset ovat 'Purissima' -keisarintulppaania.

Tunnelma on hennon vihreä ja samat narsissit ovat myös olleet kukassa iät ja ajat. Vasemmalla on 'Winter Waltz', jo aiemmin esitelty, oikealla on korkeampi 'White Lady' vasta aloittanut kukinnan. Syreeni ja kultasade pohtivat, koska tohtisi puhjeta lehteen.

Myös 'Quebec' -tarharaitatulppaanit ovat kukkineet kauan. Näilläkin on hyasinttia seurana, vaikka 'Gipsy Queen' onkin aika harva. Taustalla on balkaninvuokko 'Charmer', joka ei ihan soinnu vieruskavereihinsa, mutta ei se pahasti riitelekään, kun katsoo kokonaisuutta. Tässä penkissä, vuokko-esikkopuutarhassa, on paljon eri värejä.

Tässä vähän kokonaisuutta. 'Early Passion' -pikarililjat ovat yhä vain kukassa! 'Peppermint' -helmililjat ovat nousseet siellä täällä, sitten on kaikenlaista tuolla taustalla. Minusta kokonaisuus on aivan ihana, ilostuttava. Niin keväinen.

Nyt penkin alareunaan on noussut raunioyrtti. Tämä on muuntunut alkuperäisestä kirjavalehtisestä 'Goldsmith' -peittoraunioyrtistä tavalliseksi vihreälehtiseksi peittoraunioyrtiksi.

Peittoraunioyrtin kukkia lähempää. Mitkä sävyt! Rakastan raunioyrttien ihmeellistä värin vaihtumista nupusta avautuneeksi kukaksi, sitten kukan vanhetessa väri muuttuu edelleen. Kuten monilla imiköilläkin. Kimalaisetkin rakastavat raunioyrttejä, viimeistään siinä on hyvä syy rakastaa niitä itsekin.

Illan autereisessa valossa kaikki hehkuu! Rusotuomipihlajat eivät ole vieläkään puhjenneet kukkaan, ruusuherukat kukkivat edelleen.

Pikarililja 'Sunset' loistaa yhä, samoin 'Shogun' -terttutulppaanit. Ruusun ja japaninvaahteran ruskeat versot sointuvat meininkiin. Korkeaksi kasvanut idänunikko on saanut paljon mustia pilkkuja lehtiinsä, epäilen niitä pakkasvaurioiksi. Monella kasvilla on nyt epämääräisiä laikkuja ja surkastumia.

Ruusutarhassa on samantyyppiset sävyt: lehteen puhkeava katsura ja 'Early Dream' -pikarililjat. Ne ovat kyllä laonneet.

Kanukan sävyt ne vasta hienot ovatkin! Tämä on keltalehtinen idänkanukka 'Aurea'.

Rivendellin värit ovat muuttuneet, kun punaisten tarhajouluruusujen ja valkoisten narsissien seuraan ovat nousseet sadat luonnostaan tässä kasvavat kevätesikot. 

Pari saniaista hienoine punaisine versoineen ilahduttavat kovasti: tarha-adiantumi viihtyy viimeinkin, kun löysin sille sopivan kasvupaikan varjoisasta kohdasta...

... ja tämä hirviön näköinen on kuningassaniainen 'Purpurascens' lähes ojan pohjalla. Myös tavallinen vihreäversoinen kuningassaniainen nousee. Näiden talvenarkojen saniaisten selviäminen on joka kevät ihana pieni ihme.

Koivikossa on puhjennut kukkaan yhä uusia narsisseja ja taustalle on ilmestynyt naapurin ihastuttava kevätesikkoniitty.

Tajusin vasta tänään mennä katsomaan, onko varjohiippa 'Buckland Spider' noussut maasta. No on, ja se on jo lähes kukassa! Se olisi kuulunut edelliseen juttuun varjohiipoista, mutta sopii mahtavan sävyisenä toki tähänkin. 

Olin valinnut tähän juttuun paljon lisääkin kuvia, mutta olisi tullut järkyttävän pitkä juttu, joten jatketaan ensi kerralla lisää.

Hyasintti Hyacinthus orientalis

Idänkanukka Cornus alba

Japaninvaahtera Acer palmatum

Katsura Cercidiphyllum japonicum

Keisarintulppaani Tulipa Fosteriana-Ryhmä

Kevätesikko Primula veris

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Peittoraunioyrtti Symphytum grandiflorum

Pikarililja Fritillaria

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Tarha-adiantumi Adiantum pedatum

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tarharaitatulppaani Tulipa Greigii-Ryhmä

Terttutulppaani Tulipa praestans

Varjohiippa Epimedium

Onnistuminen adiantumin kanssa

 Viimeinkin!

Olen ihastellut reheviä tarha-adiantumeja toisten puutarhoissa. Omasta puutarhastani se on näivettynyt joka kerta, kun olen taimen hankkinut. Paitsi nyt. 

Kesäkuussa hieraisin silmiäni, kun edellisvuonna istutettu tarha-adiantumi oli näin rehevä. Mitä ihmettä?

Olin istuttanut sen aiemmin tekemäni kivipenkereen istutustaskuun. Tasku syntyi, kun alempana oli niin isoja järkäleitä, ettei niitä saanut mihinkään. Joitakin sain käännettyä pystympään. Tämä alue on vanhemman taloni pohjoisnurkalla ja syntyi siksi, että talon ympärille kaivettiin ojat. Kattotiilisilpun alla kulkee salaoja. Talon takana nousee rinne, siksi tarvittiin penger.

Tämä paikka ei ole sen kosteampi kuin missään muuallakaan, mutta varjo varmasti auttaa saniaisia viihtymään. Aurinko paistaa vain pari tuntia päivässä. Ehkä notkelmamainen alue talon pohjoisnurkalla pitää myös yllä ilmankosteutta, tuulensuojainen kun on. Pengermän puolivälissä oleva istutusalue ei kuitenkaan ole ikinä märkä, siitä valuu vesi pois hyvin äkkiä.

Ihastelin adiantumia paljon, kun laudoitin ja maalasin talon päätyä. Silti en ehtinyt siitä kesällä kirjoittaa. Kaverina sillä on kuistin edestä liian kuivasta paikasta siirretty soreahiirenporras 'Dre's Dagger' ja etualalla rotkolemmikki 'Caucasian Carpet', joka ei ole kovin rehevä, mutta ei onneksi ihan kuivunutkaan. Yksi pikkuruinen erikoisempi esikkokin tuolla on, mutta sen viihtyminen on hyvin epävarmaa. Se on lähinnä pienentynyt istuttamisesta lähtien, mikä ei ole koskaan hyvä merkki. Viime talven yli se kyllä selvisi.

Ajattelin jo vuosia sitten, että kuusten alle perustamani saniaistarha pitäisi siirtää tänne. Päätin kuitenkin jättää suurimman osan saniaisista vanhoille sijoilleen, vaikka se tuntuu olevan monille niistä lähes liian kuiva. 

Syksyllä hankin mahoniasaniaisen, vaikka niiden talvenkesto on epätodennäköistä. Ne vain ovat niin kauniita, että kun vastaan tuli, ei voinut kauppaankaan jättää.

Toistaiseksi näyttää hyvältä ja toivon myös tämän saniaisen takia, että talvesta tulee lauha.

Kun luin kesän blogijuttuja, huomasin ja muistin, miten moni kasvi nousi vasta kesäkuussa. Viime talven kaltaista erityisen kovaa talvea ei totisesti tällä tontilla kukaan kaipaa.

Mahoniasaniainen Cyrtomium

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Soreahiirenporras Athyrium filix-femina

Tarha-adiantumi Adiantum pedatum