Marhanlilja-ajat

 Kesä etenee ja siirrytään kaudesta toiseen. Alkaa olla paras ruusukausi, mutta sitä ennen raportti muutamista liljoista.

Marhanlilja 'Early Bird' oli jälleen ensimmäisenä kukassa, johan siitä nimikin kertoo. Tämä on täydellisimpiä marhanliljoja; ihana väri, kaunis kukan malli, hyvä runsastuminen. Onneksi viihtyy ja kukoistaa eivätkä myyrätkään ole toistaiseksi tämän elinsijaa ruskopenkissä löytäneet.

Samassa ruskopenkissä, rusotuomipihlajan toisella puolella, kukkii 'Manitoba Fox'. Ritarinkannus on yksi ruskopenkin harvoista sinikukkaisista kasveista, muuten tässä mennään auringonlaskun sävyissä.

Ruskopenkistä Rohaniin siirretty 'Russian Morning' on upean värinen. Onneksi tämä elää ja kukoistaa, sillä myyrät ovat tuhonneet 'Claude Shriden' aivan kokonaan tästä muutaman metrin päässä.

Tai voihan se olla vielä elossakin ja viettää vain välivuotta – marhanliljoilla sitä tapahtuu. Ja voihan siementaimiakin joskus nousta. Toivossa on hyvä elää.

Rohanin loppupäässä kukkii iiiiiihana 'Marhan' vain yhdellä varrella, mutta onneksi on elossa.

Yhtä marhanliljaa olen havitellut ja hankkinutkin useaan otteeseen, ja se on 'Pink Morning'. Tällä kesti pari vuotta tulla kukkaan ja tänä kesänä katselin kehittyviä kukkanuppuja suurella mielenkiinnolla.

Juu, tälläkään kertaa ei tullut oikeaa lajiketta. Tämä on kyllä todella kaunis, mutta ei edelleenkään 'Pink Morning'.

Onneksi minulla on 'Candy Morning', sehän on satumaisen soma.

Ja onpa tavallinen punakukkainen varjoliljakin hyvin kaunis. Sen kehälehdet kiertyvät voimakkaammin taakse kuin marhanliljoilla, kukista muodostuu ihania sykkyröitä.

Mutta hei! Mitäs tuolla muotopuutarhan keskellä on? Pari vuotta sitten Nijssen Bulbsilta hankkimani 'Pink Morning' taitaa viimein olla oikeaa lajiketta! 

Huraa, huraa, huraa!

Marhanlilja 'Guinea Gold' viihtyy metsäpuutarhan katajapenkissä. Liljat usein ovat metsänreunojen luonnonkasveja eivätkä kaipaa täyttä paahdetta.

'Peppard Gold' on yksi lemppareistani, varsin herkkuvärinen. Edessä on komeanietospensas 'Plena'. Ihania pikkuruisia valkeita kukkia koko puska täynnä.

Villissä punaisessa penkissä on iloinen sekoitus punasävyjä. Apteekkarinruusu kukkii, samoin kiinanpioni 'Nippon Beauty' ja jalopähkämö. Liljoja täällä edustavat järkyttävän oranssinpunainen lilja, jonka ostin valkokukkaisena 'Sweet Surrenderina', ja kauniin tummanpunainen matalampi lilja. Molemmat taitavat olla hehkuliljoja. Varjoliljaakin tässä on, mutta ei taida kuvassa näkyä.

Ruskopenkissä on ihanaakin ihanampi kanadanlilja aloittanut juuri kukintansa.

Lapsuudenkotini puutarhasta tuotu valkokukkainen varjolilja samoin. Tämä on suuri aarre ja kasvaa kuistin edustalla.

Tänään avautui pantterililjan ensimmäinen kukka! Se kukkii nyt Mustin muistolle.

Apteekkarinruusu Rosa Gallica-Ryhmä 'Officinalis'

Hehkulilja Lilium Aasialainen-Ryhmä

Jalopähkämö Betonica macrantha

Kanadanlilja Lilium canadense

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Komeanietospensas Deutzia scabra

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Pantterililja Lilium pardalinum

Ritarinkannus Delphinium

Varjolilja Lilium martagon

Mansikkaniityt

 Näkymiä sieltä täältä sekä tärkeitä kukkijoita.

Nyt näyttää ja tuntuu kesältä. Kuten jo tuli mainittua, ruusut kukkivat parhaimmillaan. Etualalla on villin punaisen penkin apteekkarinruusu, taustalla puhtaanvalkea tarhaneidonruusu 'Mme Legras de St Germain'.

Portin tolppaan voi nähdä kasvamassa luostarinköynnösruusun – sen kolme kermanvaaleaa kukkaa näkyvät paremmin, kun leikkasin viereistä rusotuomipihlajaa. Siitä on muutenkin viisasta leikata alimpia oksia, niin alle mahtuu paremmin perennoja ja sipulikukkia.

Näkymä riippumatosta tuli mainittua, mutta enpä ikinä mene riippumattoon kameran kanssa – en ota edes puhelinta mukaan pilaamaan rauhaa. Tästä kyllä näkyy vain pieni osa näkymästä. Sitä hallitsee köynnösruusu Flammentanz.

Muotopuutarhan toiseen köynnöskaareen kiipeävä kärhö 'Comtesse de Bouchaud' on kiitettävän runsaskukkainen, lisäksi kukat ovat tasaisesti pitkin matkaa. Muistan kyllä leikanneeni tätä joskus, mutta en pysty sanomaan, minä vuonna ja miten. 

Leikkaamista ennen siinä oli kukkia vain latvassa. Ehkä leikkuu täytyy uudistaa ensi keväänä.

Edellisessä kuvassa kaukana taustalla näkyi oranssia. Rusopäivänliljat ne siellä, tonttini alkuperäisasukkaat. Siirsin ne aikoinaan talon varjoisasta päädystä, jossa eivät enää kukkineet, heinikossakin olivat. Nyt niitä voisi harventaa, sillä huomaan päivänliljojen ahdistaneen vaalimani syyshohdekukan pieneen kivenkolon nurkkaan – ainoa syyshohdekukkani, joka on elänyt yli kaksi vuotta, ja nyt se on alle kymmensenttinen rääpäle, joka sinnittelee vain muutaman lehden voimin. 

Pihatien toisella puolella on lisää oranssia.

Pantterililjat kukkivat todella komeasti. Paikka on saniaistarha, jossa keväällä kukkivat pikkuruiset lumikellot ja talventähdet – jos kukaan enää muistaa niin kaukaisia asioita. Silloin kaikki on niin matalaa ja paljasta, että pienet kivetkin näkyvät, nyt tähän rehevyyteen meinaa hukkua.

Raivattavaa riittää, tässä erään päivän ruusutarhan kitkennän tulosta. Vedin pois ihan vain välttämättömimmät. Puutarha jäi monen viikon kiireissä todella retuperälle ja nyt yritän juosta hommien perässä. Paitsi etten ole tällä hetkellä edes kotona puutarhatöitä tekemässä!

Kasvimaalla ei kasva oikein mikään kunnolla, paitsi syksyllä istuttamani talvivalkosipulit. Ne ovat kerrankin edelleen jossain määrin vihreitä! Niiden takana samassa laatikossa pitäisi olla samettikukkaa ja tiikerikaunosilmää, mutta kaikki on itse kylväytynyttä korianteria ja viime syksynä maahan jääneistä pikkuruisista mukuloista kasvaneita perunanvarsia. Niitä nousee joka vuosi, mikä on hauskaa, sillä luulisi perunanmukulan jotenkin talven mittaan paleltuvan.

Vaikka kylvökseni eivät taaskaan suurimmalta osalta onnistuneet, on näkymä ihan kiva, kun katsoo riittävän kaukaa. Silkkimaloppi 'Carmine Rose' kukkii, ja itsekseen kylväytyviin kehäkukkiin voi aina luottaa. Pinaatista iti pari versoa, sitten ne kuivuivat, kun unohdin kastella. Leijonankita ei nähdäkseni koskaan itänytkään. 

Salaattia tulee jonkin verran ja mangoldia on kolme heiveröistä taimea. Retiisit ovat jo kukassa, sillä en pidä niistä, niinpä en ole korjannut satoa. Tämä on holtittoman hyötytarhurin rehellinen tunnustus.

Taustalla oven vieressä on ihastuttava David Austin -ruusu Tranquillity. Sitä syön silmilläni. Olen myös maistellut retiisin siemenpalkoja, ne ovat jotakuinkin siedettäviä. Voikohan maloppia syödä?

Malopista mansikkaan. Ystävän aikanaan tuoma kuukausimansikka on tuottanut siementaimen, nyt niitä on kaksi. Silkkimaloppia kylvin tähänkin, se on vähän kituliasta kieltämättä.

Viereisessä kaivonrenkaassa ei näy pihaustakaan sinne kylvämistäni pak choista tai mangoldeista. Ehkä voisin tyrkätä jääkaapissa itämään lähteneet vanhat perunat sinne. Ne ovatkin odotelleet loppusijoituspaikkaa vintin rappusilla jo kesäkuusta asti.

Sitten mansikkaniityille. Tarhanietospensas 'Strawberry Fields' kukkii enemmän kuin konsanaan. Se on, tai oli, kuun alkupuolella, ihanaakin ihanampi näky. Onneksi se kasvaa aivan pihatien varrella, jota kuljen jatkuvasti (esimerkiksi matkalla kasvimaalle, he he).

Strawberry fields forever! En ole Beatles-fani, mutta tämä on kyllä upea. Tsiljoona kertaa parempi kuin onneton rääpäle Yuki Cherry Blossom, joka on aivan kääpiö kääpiökokoisine kukkineen. Sitä pitää ihan etsiä muiden kasvien alta, ja mustikallakin on isommat kukat kuin sillä.

Oranssi, persikka, vaaleanpunainen ja liila sointuvat kivasti yhteen, ja oranssi pitää huolen sähäkkyydestä.

Leikkelin pergolan orjanruusun roikkuvimpia varsia ja mitäpä löysinkään: kärhö 'Niobe' kukkii oikein kauniisti usean kukan voimin tuolla ranteenpaksuisten piikkisten ruusunrunkojen takana. Tai oikeastaan ranne ei riitä, isoin on kyynärvarteni paksuinen.

Kärhössä on ainakin viisi kukkaa, joita käyn säännöllisesti ihailemassa ja samalla kertomassa köynnökselle, että se voisi alkaa kasvaa korkeutta, niin kukat näkyisivät vähän paremmin.

Pidän siitä, että entinen sauna & liiteri on muuttunut parissa vuodessa kauniiksi pärekattoiseksi katokseksi, josta näkyy läpi. Rakennus ei enää ole ruma möykky keskellä pihaa, vaan ilmava rakennelma, joka tuottaa uusia, kiinnostavia näkymiä lävitseen. 

Kylässä ollut ystävä tarttui sorkkarautaan ja repi entisen saunan sisäseinät auki ja poisti samalla levyt, joiden ulkopuolen alumiinipaperi oli ollut melkoinen näköhaitta jo jonkin aikaa. Ne kun tulivat esiin purettuani ulkolaudoituksen viime vuonna. Vaiko toissa vuonna. 

Onpa ihana ystävä. Nyt koko entinen sauna on kiva pärekattoinen ristikkorakenne, joka näkyy taustalla koirankopin takana. Edessä kukkii Austin-ruusu The Pilgrim.

Kehitys kehittyy ja lopetan tähän, jotta tästäkin ei tule maratoonia. Mukavaa päivää sinne!

Apteekkarinruusu Rosa Gallica-Ryhmä 'Officinalis'

Luostarinköynnösruusu Rosa UETERSENER KLOSTERROSE ('Tan99176')

Pantterililja Lilium pardalinum

Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Silkkimaloppi Malope trifida

Tarhaneidonruusu Rosa Alba-Ryhmä

Tarhanietospensas Deutzia × hybrida

Englanninsinililjat esiin

 Oli jo aikakin!

Katajapenkissä(kin) oli melkoinen rehotus. Pelkäsin, että jos vielä odotan rehotuksen pahenemista, käy kuten viime vuonna ja kitken vahingossa keltakielokin. Nyt niitä ei ole enää kuin yksi, kiitos viimevuotisen kitkentäintoni. Mutta milläs muulla saat puna-ailakit ja lehtoakileijat kuriin kuin raivoisalla kitkennällä?

Tämän kuvan otin kyllä sen takia, että tuo 15-vuotias alppiruusu vähän naurattaa. Se kun ei kasva millään. Sen keskeltä kasvava rohtovirmajuuri on monin verroin korkeampi! Alppiruusu siis ei ole mikään kääpiölajike, vaan 'Catawbiense Grandiflorum', josta pitäisi kasvaa aika kookas. Tuollainen parimetrinen, kuten virmajuuret.

Rohtovirmajuurilla tuntuu muutenkin olevan tänä vuonna suuruudenhulluuden oireita. Muutaman metrin päässä, kosteikkopuutarhassa, ne ovat ryhtyneet kasvamaan ojan pohjalla ja nousevat sieltäkin lähes kahden metrin varsilla. Ei niiden tarvitsisi, kyllä ne varmaan valoa saisivat vähemmälläkin, vaikka tuolla on muutenkin rehevä kasvillisuus. Ainoastaan muutama rohtosormustinkukan varsi yltää yhtä korkealle. Nekin ovat tänä vuonna ennätysmitoissa.

Kirjokurjenmiekka 'Kermesina' kukkii huomattavasti maltillisemman korkuisena. Se ei ole yhtään normaalia korkeampi. Isot lehdet kuuluvat kilpirikolle.

Onkin aika jännää seurata tänä vuonna näitä venymisiä. Osa kasveista on ihan hurjissa mitoissa, osa pysyy samanlaisina kuin aina.

Mutapuutarhan toisella puolella on sysikurjenmiekka tullut kukkaan. 

Samassa penkissä nuppuilleen tarhakurjenmiekan henkilöllisyys selvisi, kun kukka avautui. Se on 'White City' eli sama kuin muotopuutarhassakin. Olin näköjään siirtänyt siitä osan sinne, osan tänne. Seurana tässäkin kukkii rohtovirmajuurta ja sitten on tuo ihanan värinen nimetön tarhaidänunikko, jonka olen kasvattanut siemenestä.

Katajapenkistä tässä piti puhua, joten takaisin sinne. Kitkemisen jälkeen löytyivät ne kasvit, joita tässä pitäisi kasvaa. Kerrottu idänkurjenpolvi 'Plenum' on erittäin suloinen. Revin sinnikkäistä pohjoissavolaisista puistolemmikeistä suurimman osan, mutta tuo valkoinen sointuu idänkurjenpolveen liian ihanasti, jotta olisin sen tästä kohdasta poistanut. 

Kultatesma kukoistaa tänä kosteana kesänä. Kitkin sitä vahingossa vähän juurineen ja siirsin palan kuistin viereen, sillä tämä on yksi lempiheiniäni. Se on tässäkin värikimarassa niin paikallaan, ettei paremmasta väliä. Kuistin kulmalla se myös palaa lähtöpisteeseensä, sillä sinne istutin ensimmäiset siemenestä kasvattamani kultatesman pikku taimet, jotka myöhemmin siirsin tähän katajapenkkiin.

Kultatesmat ovat tänä vuonna melko korkeita. Niiden takana oleva marhanlilja 'Guinea Gold' on joka kesä puutarhani korkein lajiaan, lähes kaksimetrinen. Kultatesman kukkaröyhyt eivät koskaan ennen ole kisailleet marhanliljan varsien kanssa.

Mutta ne englanninsinililjat! Juu, ne löytyivät ja kyllä ne näkyivät jo ennen kitkentää, nyt näkyvät paremmin. Kuvasta näkee hyvin eron espanjansinililjaan: aidolla englanninsinililjalla kukkavarsi nuokkuu. Kukat ovat myös tummemman siniset. Minulle on käynyt kaksi kertaa niin, että hankin englanninsinililjaa ja sain espanjalaista (tai kenties niiden risteymää). Lopulta tilasin siemeniä Englannista ja kasvatin nämä, ja sain aitoa tavaraa.

Tämän tähdikin henkilöllisyyttä en ole ehtinyt tutkia. Samanlaista, myöhään kukkivaa tähdikkiä löytyy parhaillaan myös ruskopenkistä. Tämä on lähes samannäköinen kuin turkintähdikki, mutta se kukki jo toukokuun alussa. Mietin, voiko sarjatähdikki kukkia näin myöhään. Tutkin ja palaan asiaan. 

Mutta eikö ole kultatesma ihana tämänkin kanssa! Lisäksi tässä katajapenkissä on purppuraorvokkia, jonka istutin alun perin alppiruusun aluskasviksi. Ajattelin, että se sointuu siihen hyvin, mutta sointuu se kaikkeen muuhunkin, on levinnyt sinne tänne koko penkkiin.

Purppuraorvokkia kasvaa myös nietospensas Deutzia × rosea Yuki Cherry Blossomin ('Ncdx2') alus– ei vaan päällyskasvina. Mikä näitä puskia vaivaa! Kääpiötauti?

Tämän puskan kanssa en kyllä alun perin ollenkaan selvittänyt, miten matalaksi tämä jää, ja jouduin sen siirtämään ensimmäisestä paikasta tähän katajan alle. Mutta saisi se kyllä kasvaa korkeammaksi kuin tuo onneton kymmenen senttimetriä, josta purppuraorvokkikin pistää paremmaksi. Lisäksi viereisen myrkkyliljan jättikokoiset lehtitötteröt olivat kaatuneet Yukin päälle. 

Hyvä, että Yuki löytyi, se oli tosiaan aivan muiden peitossa. Mutta tälläkin kerralla taisi käydä haaveri, sillä kitkennän jälkeen tajusin, etten näe rikkilaukkaa kerrassaan missään. Kyllä se tuossa penkissä vielä keväällä oli. Toivon, että maassa on sen sipuleita jäljellä!

Loppukevennykseksi puska puutarhan toisesta päästä. Tämäkin on jäämässä maanpeittokasvin alle! Täpläpeipit ovat ryhtyneet kasvamaan tänä vuonna runsaasti korkeutta ja tahtovat nyt peittää Wine and Roses -komeakotakuusaman (eli 'Alexandran'). Komea on harhaanjohtava nimi puskalle, sillä tämä on nipin napin polvenkorkuinen, vaikka on ties kuinka monta vuotta tuossa kasvanut. Tai siis ollut, ei kasvanut.

Olisiko kyseessä maanpeittokasvien vallankumous? Ne muodostavat vihervyöryn ja peittoavat kohta kaiken?

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Idänkurjenpolvi Geranium himalayense

Kilpirikko Darmera peltata

Kirjokurjenmiekka Iris versicolor

Komeakotakuusama Weigela florida

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Puistolemmikki Myosotis sylvatica

Purppuraorvokki Viola adunca 'Purpurea'

Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis

Sysikurjenmiekka Iris chrysographes

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tähdikki Ornithogalum

Täpläpeippi Lamium maculatum

Ilostuttavat keltaheinät

 Ihme kyllä, puutarha-aiheet eivät vieläkään lopu, vaikka syksy kääntyi talveksi silmänräpäyksessä.

Olen nimittäin ihastellut paria heinää. Koko kesän ajan kyllä, mutta kun silloin huomion on vienyt kaikki kukkiva ja näyttävämpi. Vaikka tuli lumi ja pakkanen, ilostuttavat heinät yhä vain! Tämä on siemenestä kasvattamani isopiippo 'Solar Flair'. Ihan super! Kuten lajikenimestä voi päätellä, se on kellanvihreälehtinen.

Eilen kiertelin pihaa kameran kanssa lauhassa plussakelissä, jolloin tämäkin kohta näytti kivemmalta. Plussaa on toki tänäänkin, mutta yöllä satoi uusi kerros nuoskalunta.

Isopiiposta oikealle on Nilan viime vuonna lähettämistä siemenistä kasvatettu tellima, siitä oikealle pikkusormustinkukka. Kaikki kolme mitä parhaimpia syyskasveja: pysyvät vihreinä niin pitkään, kunnes pakkasjakso alkaa, eikä muutaman asteen pakkanen edes näitä lannista. 

Kolmikko asuu kiinanpunapuun juurella penkin alla. Kuvasin pikkusormustinkukan keskikesällä kukassa, mutta se ei tainnut saada tuolloin palstatilaa, kun ruusut ja kaikki muukin kukki tuolloin. Siinä oli muutama viimeinen kukka vielä lokakuussa.

Toinen paikka, jossa ihastelen kellanvihreitä heiniä, on katajapenkki. Siinä ovat kultatesmat yhä vain kauniina.

Epämääräinen lumikerros ei ole kyllä yhtään kaunis, mutta tuolla kultatesmat kumminkin näkyvät ihanan värisinä, jotenkin niin keväisinä! Ihan parasta on se, että ne ovat onnistuneet tekemään siementaimia tuonne katajapenkin reunalle, josta alkaa mutapuutarha. Siellä oli karmea jääkausi keväällä, kun mutapuutarhasta pois johtava salaoja oli jäätynyt tukkoon. Jäätynyt maa tappoi aika paljon, kalliita herkkujakin, mutta ei nyt muistella sitä. Katsotaan vaikka tuota vaaleajouluruusun itsekseen tuohon kylväytynyttä siementaimea, joka on aika reipas. Sen takana on risukasan näköinen nietospensas.

Nietospensas Deutzia × rosea Yuki Cherry Blossom eli 'NCDX2' on ihme kääpiö. Se kyllä kukkii pitkään, mutta kasvaa vain 20-senttiseksi, kukatkin ovat minimaalisia. Täällä minun puutarhassani siis, en tiedä, kuinka se muualla käyttäytyy. Viereisen akileijan lehden kanssa voi saada mittakaavaa.

Koska luulin kasvia metriseksi pensaaksi, se tuli aluksi istutettua paikkaan, jossa se ei edes näkynyt vierustovereiden seasta. Tässä katajapenkissä se näkyy onneksi.

Lajikkeissa on isoja eroja, tosin on perimässäkin, sillä nämä on risteytetty eri nietospensaslajeista. Tarhanietospensas 'Strawberry Fields' on sellainen metrinen lajike, jossa kaikki muukin on kookkaampaa; lehdet ja kukat. Viime kesänä se kukki hyvin hillitysti enkä tainnut ottaa kukinnasta kuin tämän yhden kuvan.

Mutta takaisin katajapenkin liepeille!

Piti jatkaa aiheesta vaaleajouluruusut, mutta juttu rönsyilee. Katajapenkin viereisessä mäntypenkissä on isoin vaaleajouluruusu jo raottamassa ensimmäisiä nuppujaan, otin kuvan eilen ennen uutta lunta.

Ransu esittelee. Mäntypenkki on vasemmalla, katajapenkki oikealla. Häntä osoittaa muotopuutarhan suuntaan. Kuva otettu pari viikkoa sitten.

Tuolloin otin kuvia kultatesmoista: siitä, kuinka kauniin värisiä ne ovat syyspuutarhassa. Etualalla näkyy ihan katajan juurella kasvavaa taponlehteä, jokunen puna-ailakki oli vielä kukassa.

Tuolla näkyy niitä mutapuutarhan partaalle kylväytyneitä – ihanaa, että kultatesma alkoi viivyttelemättä kansoittaa aluetta. Tummemman keltaisena hehkui puistotaikapähkinä 'Diane'. Muutama päivä sitten huomasin lumeen tallentuneen todistusaineiston, kuinka jänis oli oikein istunut pensaan äärellä sitä nakertamassa. En ollut muistanut laittaa tiheämpää verkkoa, oli vain tämä peuranestokartio. Eipä ihme, että puska ei oikein pysty kasvamaan!

Tässä keväisessä kuvassa Ransu esittelee katajapenkkiä. Nyt otetut kuvat vain eivät näytä näin kivoilta, puuttuu vihreys ja valo, enkä saanut Ransuakaan houkuteltua lumeen (mutta Mustin ystäville tiedoksi: tänään onnistui jo hillitty lumihepuli, vaikka lumi onkin nuoskaa).

Vanhat hirret toimivat mutapuutarhakuopan reunana ja heti niiden takana on parin neliömetrin alue, josta tuhoutui keväällä ihan kaikki kasvillisuus, kun siinä oli jääkenttä parin kuukauden ajan. Ihme, että oikealla oleva alppiruusupuska selvisi, vaikka ei se viihdy – ei ole kasvanut kymmenessä vuodessa oikeastaan yhtään. Kuvasta voi ehkä erottaa vihreitä kuusenoksia, joita olen pistänyt sen katteeksi toiveena happamoittaa maata rodolle mieleisemmäksi.

Tämän keväisen kuvan alareunassa näkyy heräilevää keltaista kultatesmaa, paksut versot kuuluvat marhanliljoille. En vielä tuossa vaiheessa ollut pätkinyt niiden edellisvuotisia kukkavarsia, ne sojottavat kohti taivaita. 

Kataja on rujo, sillä se ratkesi pahasti tykkylumen painon alla muutama vuosi sitten. Kaksi paksua, vinoon kasvavaa runkoa ratkesi alhaalta, jopa pystyyn kasvava latva meni poikki. Mutta tulipahan paljon istutustilaa katajan ympärille.

Eikös lopeteta keväisiin kuviin? Ransu esittelee katajapenkin aarretta, jonka päältä olen nostanut suojakartion kuvaamista varten. Taustalla näkyy Rohanissa kukkiva näsiä: se kukki melko myöhään, kuva on toukokuulta.

Aarre on rusokoiranhammas. Onko somempaa kevätkukkaa nähtykään?

Hankin tänä syksynä useita erilaisia koiranhampaita, ajatus oli varmasti istuttaa ainakin joku niistä katajapenkkiin, mutta miten minusta tuntuu, että tulin istuttaneeksi kaikki jonnekin muualle. Tuli vähän kiire saada sipulit ja mukulat maahan, eivätkä kuningasajatus ja istutushetki aina kohtaa. 

Mutta hei, ei se mitään – jostain ne keväällä toivottavasti nousevat ja sitten juhlitaan!

Alppiruusu Rhododendron

Isopiippo Luzula sylvatica

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Näsiä Daphne mezereum

Pikkusormustinkukka Digitalis lutea

Puistotaikapähkinä Hamamelis × intermedia

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Taponlehti Asarum

Tarhanietospensas Deutzia × hybrida

Tellima Tellima grandiflora

Vaaleajouluruusu Helleborus niger