Vanhentunut sää

 Otin kuvia pari päivää sitten, oli vähän eri näköistä kuin nyt. Vastikään Oravankesäpesän Kati mainitsi, että täytyi käydä ottamassa uudet palstansa tammikuun kuvat, kun sää oli muuttunut niin. Kuvat ikään kuin vanhentuvat, ainakin, jos niillä haluaa kuvata puutarhansa tämänhetkistä ulkoasua tässä tammikuussa ja täällä etelässä.

Tällaisilta näyttivät tarhajouluruusut huussin takana pari päivää sitten. 

Rivendellin joessa vesi pulppusi hienon jääkuoren alla.

Tarhajouluruusujen lehdet ovat hieno lisä talviseen puutarhaan. Tsiljoona kertaa kivemmat kuin vaaleajouluruusulla, joka oikeastaan kukkii lähes lehdettömänä. 

Tässä joentörmällä olisi myös lumikellojakin, mutta niistä ei vielä ole näkynyt mitään. Vähän aikaista toki on, mutta lumen häviäminen nostaa välittömästi piippokuumeen.

Moni varjohiippakin on hyvä talvikasvi lumettomassa etelässä. Tämä on piivarjohiippa 'Frohnleiten', kuten taimilapusta pystyy ehkä tihrustamaan. Lapun voi varmaan jo ottaa maan sulettua pois, varjohiippa on pärjännyt jo pari vuotta ja vähän runsastunutkin, enköhän sen jo muista enkä kaiva vahingossa pois. Tämäkin kasvaa Rivendellin joentörmällä.

Vähän alempana rinteessä on kohta, johon tyhjensin tuhkat viime viikolla. Silloin siinä oli lunta, kuvanottohetkellä ei ollut, tällä hetkellä taas on. 

Tässäkin on tarhajouluruusuja. Käärmeenlaukan versot nousevat jo tammikuussa (nuo ruohon näköiset) ja siitä saa näin kerättyä maistuvaa talvisatoa. Mainio kasvi, jonka Maatiainen on valinnut vuoden kasviksi hietalaukan ohella.

Havaitsin tarhajouluruusun siementaimen myös punaisessa villissä penkissä, muutaman metrin päässä. Jouluruusut tuntuvat matkustavan.

Eipä täällä silkkaa lumetonta auvoa ole. Samasta kohdasta alarinteeseen katsoessa: niin kauas kuin silmä siintää, näen järviä... ei kun jäätikköä ja lisää jäätikköä. Tie on vaarallisen liukas, jalankin on helppo päätyä ojaan tai ainakin mukkelis makkelis.

Jäätilanne vähän huolestuttaa. Mutapuutarhan ympäristö on edelleen umpijäätynyt alue, joka peittoaa mutapuutarhan rantojen istutusalueet monen metrin päähän. Kuvassa näkyvä alppiruusu kasvaa parhaillaan jäässä ja siitä oikealle olisi himalajanjättililjan iso sipuli. Harmi, pari vuotta olen sitä kasvatellut ja se saattaisi jonakin vuonna jo kukkia. Jos on enää elossa. Siinä on kasvi, jonka sipulia löytyy äärimmäisen harvoin myynnistä.

Marjakuusikin on jääpedissä, mutta tämän mahdollinen menetys olisi pienempi, vaikka vuosia tämänkin kasvattamiseen on mennyt.

Kävelen vähän matkaa Rohania eteenpäin ja hämmästyn. Näsiän nupussa, parissakin, pilkottaa vähän punaista!

Rohanin päädyssä, vähän ylempänä, on kasvimaa. Tässä on rinnettä, ojaa ja pengermää, silti kiveys on aivan jäässä. 

Näkymä kauempaa, täältä katsottuna äskeinen kasvimaa on tuolla perällä pengermän päällä. Tässä on tämä aiemmin mainittu mutapuutarhan seudun jäinen lätäkkö. Normaalisti salaoja johtaa vedet mutapuutarhasta tämän kohdan ali tienvarren ojaan, mutta nyt se on selvästi jäässä. Mäntyjen varjo kai pitää paikan kylmän varjoisena ja märkyys kylmentää, sillä tästä ei ole suojasään päivinä ja aurinkosäällä jää sulanut.

Mäntyjen alla kukkii joitakin vaaleajouluruusuja. Valkoiset kukat menevät pakkasessa rumiksi, ja se on näiden toinen huono puoli. Villatupot suojaavat kukkia tulemasta syödyksi sen lisäksi, että se suojaa nousevia nuppuja pakkaselta.

Kun katsotaan samoilta jalansijoilta vastakkaiseen suuntaan, kohti muotopuutarhaa, on näkymä aivan toinen. Jäätä tuossakin toki on, mutta silti on myös toiveita keväästä! Tai oli, toissapäivänä siis.

Muotopuutarha kerää lämpöä, sillä se on talon eteläpuolella ja hyötyy seinän tuottamasta lämpösäteilystä. 

Tässä vaiheessa vuotta huomaa jopa suuren eron kahdella penkillä, jotka ovat lähinnä seinää verrattuna niihin kahteen, jotka ovat lähempänä tietä. Jälkimmäisissä on enemmän lunta.

Yritin silti etsiä keväisten kurjenmiekkojan suippoja kärkiä, sillä nekin ovat hyvin varhaisia. Niitä ei näkynyt, sen sijaan tällainen kurjenmiekka siellä on kurkistamassa laventelin ja lumen välistä. Parrakas paksujuurinen kurjenmiekka siis, ei niitä sipuliversioita. Näissä pysyvät lehdet vihreinä yli talven, mikä on kohtalokasta, sillä peurat vetävät näitä lehtiä syödessään ylös maasta, kun juuri on pinnassa. Nyt eivät ehkä pysty, kun maa on niin jäässä.

Tässä puolestaan tunnelmia talon puoleisesta penkistä (toissapäivänä). Hopeapiippo on siinä ihan vihreänä ja uudessa kasvussa.

Samassa penkissä kasvaa 'Hippolyta' -lumikelloja ja nekin nousevat aikaisin tässä lämpimässä penkissä, mutta nyt en vielä löytänyt niiden versoja. Voi olla, että jos olisin kohottanut vaahteranlehtiä, olisin löytänyt, mutta en halua häiritä. Pysykööt vielä piilossa, nyt on talvi.

Menin katsomaan vielä yhtä lumikellopaikkaa. Tämä on japaninlehtikuusen juurella, tässäkin on lämmin kohta. Istutin pari vuotta sitten tähän 'S. Arnott' -lumikelloja. Ne ovat aikaisia ja korkeita. Ja kylläpä: tuollahan niiden nenänpäitä näkyy! Löysin ainakin neljä. Linssi oli vähän väärä lähikuvaukseen.

Siinä kyykkiessäni kuuntelin kivaa pulinaa. Viereisessä ojassa, jääkuoren alla, vesi virtaa (kohti mutapuutarhaa).

Kävin vaihtamassa makrolinssin ja palasin kuvaamaan S. Arnotteja. Kas siellä, nyt näkyy!

Kuten sanottu, kuvat ovat vanhentuneita, sään suhteen ainakin. Valtterin myötä saimme ensin eilen vettä ja räntää, illalla se muuttui valkoiseksi ja tänään tuli vielä vähän lisää. Nyt meillä on 5 cm lumikerros, mikä lienee ihan hyvä, sillä pakkastakin on luvassa moneksi päiväksi.

Lumesta en nyt niin innostunut, että olisin sitä kuvannut. Ehkä huomenna. Tai kyllähän te tiedätte, miltä se näyttää.

Himalajanjättililja – Cardiocrinum giganteum

Hopeapiippo – Luzula nivea

Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum

Lumikello – Galanthus

Marjakuusi – Taxus

Näsiä – Daphne mezereum

Piivajohiippa – Epimedium × perralchicum

Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

Tuplasti kysymyksiä

Uudet satsit 11 kysymyksen haasteita tuli kahdelta länsirannikon Tiinalta, yksi vähän etelämpänä ja toinen pohjoisempana... toisin sanoen blogeista Tina's ja Pionihulluutta ja puutarhaunelmia.
Mikä ihaninta, molemmat kysyivät puutarhaan liittyviä asioita!
Ensin Tina's-Tiinan kysymykset.

1. Mikä on puutarhasi lempipaikka?
Vastasin tähän viimeksi huussin punainen puolivilli kukkapenkki ja on sekin edelleen, mutta pidän muotopuutarhastani yhä enenevässä määrin. Paikoilla on eri luonne. Huussin luona saa olla rauhassa ja miltei näkymättömissä, muotopuutarhassa voi tervehtiä ohikulkijoita.
Muotopuutarhaa näkyy ylimmässä kuvassa. Nimi tulee siitä, että se on lähes neliön muotoinen alue, jossa on neljä kukkapenkkiä symmetrisesti, mutta kasvit ovat englantilaisen maalaispuutarhan lajeja ja saavat rehottaa vapaasti.

2. Miten hankit puutarhaasi kasveja? (ostamalla/jakamalla/kylvämällä/taimivaihdosta?)
Kaikin tavoin. Olen puutarhamyymäläaddikti, en pysty ohittamaan taimitarhaa, vaikka olisi kiukuttava nälkä tai vessahätä.

3. Ostatko taimet useimmiten puutarhamyymälästä, taimistolta, netistä?
Varmaan puutarhaliikkeistä ja netistä. Kuvassa on marketista hankittu esikko, nettikaupasta ostettu tummakukkainen akileija, taustalla kukkii taimimyymälästä ostettu mirrinminttu.

4. Mitä työkaluja käytät eniten puutarhassasi?
Lapiota, luulisin. Ainakin olen useimmiten kaivamassa! Koska hyvät työkalut ovat kullanarvoisia, perustin nettikaupan, jossa myydään hyviksi koettuja puutarhatarvikkeita (Elsan lempituoli). Ransu avustaa mielellään tuotekuvauksissa.

5. Millaisia jalkineita käytät puutarhahommissa?
Näitä mitä kuvassa näkyy: kumisaappaat, joissa on metallivahvisteiset kärjet ja pohjat. Pihani on rakennustyömaa, lisäksi maassa on valtavasti lasinpaloja ja muuta vuosisatojen aikana kertynyttä roinaa, paljain jaloin ei voi olla. Pyörittelen sen verran kiviäkin, että metallikärjistä on hyötyä. Olen joskus yrittänyt puuhailla kumipistokkaissa tai puukengissä, mutta niiden kanssa ei saa tarpeeksi tukevaa jalansijaa – kun ryhdyn kumminkin aina johonkin kaivuutyöhön.

6. Millainen on paras puutarhapäiväsi?
Keskeytyksetön!

7. Kuinka monta tuntia viikossa käytät aikaa puutarhanhoitoon parhaimpana puutarha-aikana?
Joku jo vastasi tähän niin osuvasti: ei puutarhassa puuhailla kello kädessä. Niinpä minulla ei oikein ole mitään hajua. Kukkeimpana puutarha-aikana täytyy valitettavasti myös irtautua omalta tontilta katsomaan ja kuvaamaan muiden pihoja, vaikka usein ei yhtään huvittaisi. Minulla on siihen aikaan huomattavasti enemmän työtä kuin esimerkiksi tammikuussa.

8. Mikä on seuraava projekti puutarhassasi?
Aidata piha peuroilta ja tehdä perunamaan paikalle koristepuutarha nimeltä Rohan. Se näkyy tässä kuvassa suoraan edessä, kompostikehikosta eteenpäin.

9. Kuvaile kolmella adjektiivilla millainen puutarhuri olet.
Kokeileva, toivorikas ja kierrättävä.

10. Käytkö puutarhamessuilla?
Olen käynyt messuilla hyvin paljon työni puolesta, mutta en oikein viihdy tungoksessa ja messuhallit tuppaavat olemaan kovin kalseitakin. Joten vapaa-ajallani kulku suuntautuu aniharvoin messuille. Sen sijaan kävisin oikein mielelläni kiinnostavissa puutarhakohteissa, joissa olisi kahvila ja taimimyymälä, tällaisia on Suomessa vielä aivan liian vähän.

11. Montako puutarhakirjaa kirjahyllystäsi löytyy?
Ne eivät ole samassa paikassa eivätkä kaikki edes samassa maassa... arvioisin, että vähintään 150.


Sitten Pionihullu-Tiinan kysymyksiin (tosin ensimmäinenkin Tiina vaikuttaa olevan pionihullu!)

1. Mikä herätti sinussa puutarhurin?
Olin jo niin pienenä kiinnostunut ympäristöstä ja puutarhasta, että en osaa vastata tähän, en nimittäin muista niin pitkälle. Kolmivuotiaana olevinaan autoin äitiä istuttamaan orvokkeja, tosin taisin tehdä enemmän haittaa kuin hyötyä, kun istutin ne hiekkakäytävälle. Minulla oli oma noin neliömetrin kokoinen kasvimaa jo ihan pienenä nappulana.

2. Oletko säntillinen puutarhuri, joka työstää järjestelmällisesti projektin kerrallaan vai rönsyilevä rallattelija, jonka päivittäisen reitin voi määritellä matkan varrelle unohtuneiden työvälineiden perusteella?
Kyllä niitä aika paljon valitettavasti jää, kun aion aina optimistisesti jatkaa seuraavana päivänä siitä, mihin edellisenä jäin. Läheskään aina se ei tietenkään toteudu. Kuvassa näkyy sahapukki, joka taisi asua puoli kesää muotopuutarhassa, kun sahasin siinä kukkapenkkien reunalautoja. Siis aina silloin, kun sille päälle satuin.

3. Omistatko kasvihuoneen, huvimajan tai katetun pergolan?
En vielä mitään noista, mutta onneksi omistan tilavan katetun verannan!

4. Mikä on suhteesi puutarhataiteeseen?
Nyt en ole varma, tarkoitetaanko kysymyksellä taidetta puutarhassa vai puutarhaa taiteena. Mutta pidän tietenkin kummastakin. Erityisesti minua kiinnostaa puutarhasuunnittelun historia ja kehitys ajan saatossa, maailmantilanteen, kulttuurien ja olosuhteiden mukaan.

5. Jos hyräilet puutarhassa hyöriessäsi, mitä tai kenen lauluja useimmiten?
Olisipa tähän kiva vastata jotain oikein tasokasta! Erään ystäväni sanoin olen kävelevä jukeboksi, joten kyllä niitä biisejä tulee. Mieleen kai pulpahtaa useimmiten joku kappale, jonka on hiljattain kuullut, ja jos sanoja ei muista, ei se mitään – niitä syntyy omasta päästä. Ransu seurailee minua niin paljon pihalla, että biiseistä tulee usein Ransu-väritteisiä (Manuli-Titanic, Manulihai, Pieni manulinpoikanen, Mä olen pikku Ransu, Manuli on pyöreä...) Viimeksi puuhaillessani huomasin hoilaavani Tom Jonesin Delilaa, se on oikein hyvä kannustava rytmibiisi esimerkiksi lapion heiluttamiseen.

6. Suhteesi poikkeavan värisiin kasveihin (kirjavalehtiset, tummat, limenväriset, hopeiset...)
Kaksijakoinen. Pidän ja en pidä. Puna- ja tummalehtiset (kuvassa syyskimikki 'Brunette') ovat sydäntä lähellä, mutta jos kirjavia tai erikoisvärejä on puutarhassa kovin paljon, on lopputulos levoton. Joissain kasveissa kirjavuus on varsin sekavaa, olenkin huomannut, että pidän eniten sellaisista, joiden kuviossa on tietty rytmi.

7. Puutarhasi ei olisi puutarha ilman...mitä/ketä?
Tää on vaikea! Kasvikokoelmaani kai.

8. Paras vuorokaudenaika puutarhassasi?
Kesä- tai kevätilta ja sen ihana valo, joka paistaa kuistini keinutuoliin ja nostaa pihan maastonmuodot esiin. Keskipäivän korkea aurinko latistaa näkymän, niin ihana kuin muuten onkin. Kukatkaan eivät ole niin kauniit siinä valossa, vaan vasta illalla.
Aamunsarastuskin voisi olla kiva, mutta jos voin valita, en ole silloin hereillä – ja jos olen, en todellakaan arvosta näkemääni, vaan toivon voivani painaa pään pehmeään tyynyyn pehmeä ja lämmin Ransu peiton alla kainalossa – se on ihanampaa kuin ihanin puutarhanäkymä.

9. Kasvi, jonka aiot hankkia seuraavaksi?
Tarvitsen paljon marjakuusia aitaprojektia varten. Hankin niitä pieninä pistokkaina viime vuonna, mutta lisää tarvitaan. Kuvassa olen entisellä kesätyöpaikallani Villandryn puutarhassa, erään muutamaa kuukautta aiemmin leikkaamani marjakuusen äärellä. Marjakuusihan on erinomainen aita- ja muotokasvi, en ymmärrä, miksi tätä ei ole Suomessa sisäistetty lainkaan. Nuo matalammat aidat kuvassa ovat kylläkin puksipuuta.

10. Ihanin puutarha, jossa olet käynyt tai josta olet lukenut?
Tämäkin oli vaikea, sillä liioittelematta kandidaatteja oli ainakin 50 – piti keksiä tiukat kriteerit. Yritin miettiä, mikä olisi sellainen puutarha, mistä en olisi ollenkaan halunnut pois ikinä koskaan, vaikka se olisi merkinnyt puussa asumista ja sammalen syömistä elääkseen. Sellaisiakin on vaikka kuinka paljon, mutta ylitse muiden ovat sijaintinsa puolesta Cornwallin vehreiden rantalaaksojen puutarhat, kuten Glendurgan ja Cotehele (kuvassa). Leudossa ilmastossa alppiruusut kasvavat monimetrisiksi puiksi, puusaniaiset ja kameliat viihtyvät ja ruostekukat ovat villiintyneet tienvarsien ojiin.

Meri-ihmisenä minusta on erityisen ilahduttavaa, kun on ensin käyskennellyt alamäkeen laaksopuutarhan polkuja pitkin ihmetellen palmuja, verenpisaroita ja jättigunneroita, sitten edessä avautuu tällaisen hurmaavan merenlahden rantaviiva, meri ja levä tuoksuvat, lokit kirkuvat ja kalastusalukset puksuttavat. Voiko täydellisempää sijaintia olla. Cotehelen tapauksessa laskeudutaan jokivarteen, jossa on pienenpieni vanha rahtisatama.
Yleensäkin sellaiset paikat, joissa on saanut olla itsekseen tai lähes itsekseen, jäävät mieleen syvemmin kuin suositummat turistikohteet. Siksi en mene mielelläni katsomaan nähtävyyksiä, kun voi kokea jotain omakohtaisempaa ja tärkeämpää muualla; pienemmässä ja vähemmän tunnetussa, yllättävässä paikassa.

11. Kuva jostakin kohdasta puutarhassasi johon olet erityisen tyytyväinen?
Huussin puolivilli punainen kukkapenkki on aina suosikki, koko kasvukauden ajan. Alkukesällä kukkivat ukkolaukat, juhannuspioni on nupulla, metsätyräkki 'Chameleon' on yhä tummanpuhuva – se vaalenee kasvukauden edetessä. Takana nousee kallio, puutarhani ainoana oikea silmäterä, ja ilta-auringon valo siivilöityy puiden lomasta.

Tällä kertaa en laita haastetta eteenpäin.

Juhannuspioni – Paeonia humilis 'Flore Pleno'
Marjakuusi – Taxus
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis

Mirrinminttu – Nepeta × faassenii
Syyskimikki – Actaea simplex
Ukkolaukka – Allium hollandicum