Sisäkukkia

Jos on paljon erilaisia pelargoneja, on aina jotakin kukassa. Vuodenvaihteen tienoon varma kukkija, joskin hontelo sellainen, on mårbacka-tyypin 'Prins Nikolai'. Se on yleensä valkokukkainen, mutta on viime aikoina innostunut puskemaan hempeän vaaleanpunaisia perus-mårbacka-kukintoja, kuten tuo lakastuva kuvassa. Olen luullut, että koko tämä oksa tuottaisi sellaisia, mutta ei – viereiset kaksi kukintoa ovat valkoisia. Hämmästyttävää.
Edessä oleva lakastunut kukinto kuuluu toiselle pelargonille...

... se on tämä mahdottoman söpö 'Natalie', joka kukki vielä marras–joulukuussa (kuva marraskuulta).

Olen erityisen viehättynyt pienilehtisiin. Pelargonium barklyi saattaisi olla vähän isompilehtinen, mutta se on lähes kuollut kuivuuteen hyvin monta kertaa. Nyttemmin nostan sen aina varjoon, kun lähden pois kotoa joksikin aikaa, ja yritän kastella sitä runsaasti.

Karvaiset lehdet eivät siis aina ole tae kuivuudenkestosta. Tämä taitaa olla varjoisen kasvupaikan laji.

Lehdet ovat äärettömän suloiset ja niissä on hieno väritys, joka haalistuu näin pimeään aikaan. Kukat, jos niitä joskus tulee – mutta ne ovat toissijaisia – olisivat pieniä ja valkoisia, hyvin samanlaisia kuin tuoksupelargonilla.

Ihastuttava Suvikummun Marjalta ja mutkan kautta Puutarhassa-blogin Marialta tullut 'Friesdorf', tumma- ja pienilehtinen kaunotar.

Peruspunaisistakin on joku aina kukassa, tällä kertaa 'Cheeky Chappy', jonka kukissa on häivähdys valkoista. Vasemmalla on rehevä kriinumi, joka ehkä pitäisi virittää kukintaan jollakin kuivuuskaudella, mutta virittyköön omia aikojaan sitten, kun siltä tuntuu. Nautin niin noista lehdistä.
Ikkunan voisi toki pestä etikkavedellä samoin, kuin tein kaupungissa, mutta ehkä jonakin toisena päivänä.

Pikkuruisessa olohuoneessani mahtuu juuri ja juuri kutomaan ja kuuntelemaan äänikirjaa pelargonien seurassa.

Olohuoneessa kukkivat seinätkin, ja ystävän lähettämä Asta Pulkkisen ihana minitaulu. Valokuvassa on talon mukana tullut adoptoitu esiäiti. Talon entinen emäntä oli ompelijatar ja hänen vanha ompelukoneensa sekä muut tarvikkeet, kuten pieni pullo The Many-Use Oil companyn (New York) -yleisöljyä ompelukoneista automobiileihin, ovat aarteita.

Makuuhuoneessa eivät juuri nyt kasvit kuki, mutta se onkin pohjoiseen päin. Rehut saavat nurkkaikkunalla iltavaloa, jos sellaista vain on saatavilla. Sitruunapuu venyy pituutta. Kohta saan istua sen alla olohuoneessa kutomassa.

On makuuhuoneessakin toki joitakin kukkia!

Keittiössä ovat mm. Orkneyn siroverenpisarat. Tein kokeen ja jätin yhden ruukullisen syksyllä pidemmäksi aikaa ulos, mutta se näyttää kuolleen siihen: kuiva risu verrattuna tähän lehtevään tyyppiin vasemmalla. Verenpisarat eivät taida sietää pakkasta paria astetta enempää, vaikka kuinka pohjoisessa Pohjanmerellä viihtyisivätkin.

Keittiön idänpuolen ikkunalle ei paljon aurinko paista ja siinä viihtyykin unelma. Ulkona on ihanan vihreää, vaahteran rungon sammalkin on kuin smaragdinuttu!

Keittiön pääikkuna on etelään ja sen valossa paistattelee uusi pelargoni, jonka sain ystäviltä joulukuussa. Se oli hieman kuivunut kerrostaloelämää viettäneenä, mutta on selvästi elinvoimainen ja tehnyt uusia lehtiä – terveiset vain ystäville!
Sitten, kun tämä tekee kukkia, voi alkaa arvella, mikä tämä saattaisi olla. Pelargoneja on vähintään tsiljoona ja myös näitä pienilehtisiä luonnonpelargonilajikkeita ja -risteymiä, jollainen tämä varmasti on, on paljon. Tuoksupelargonin kirjavalehtinen lajike 'Creamy Nutmeg' olisi tänne päin, mutta tämän lehdet ovat pyöreämmät. Nettihaun ongelma on, että lehtien koosta tai tekstuurista ei saa käsitystä – nämä lehdet ovat korkeintaan euron kolikon kokoiset ja ohuet. Täsmäpelargoni minulle, joka keräilen näitä pienilehtisiä!

Loppuun Ransun terveiset lämmittelemästä pehvaansa niin auringossa kuin patterinkin lämmössä keittiön ruokapöydällä tietenkin.


Kriinumi (tarhakriinumi) – Crinum × powellii
Siroverenpisara – Fuchsia magellanica
Sitruuna – Citrus limon
Tuoksupelargoni – Pelargonium × fragrans
Unelma – Asparagus setaceus