Syksyisiä kukkia

 Syysvuokkoja kannattaa näköjään olla useita. Tai sitten useissa erilaisissa paikoissa.

Aurinkoisen ruusu-heinätarhan syysvuokko kukki näin kauniisti jo kuukausi sitten. Nyt sen kukinta on ohi.

Onneksi on 'September Charm', joka kasvaa paljon varjoisammassa paikassa ja ehkä sen takia aloittaa myöhemmin. Se on nyt täydessä vedossa.

Kuukausi sitten huomasin ilokseni, että viime vuonna istutettu keijuängelmä on yhä elossa ja tehnyt kukkavarrenkin. Ängelmät viihtyvät harmillisen huonosti puutarhassani, mutta ehkä olen nyt löytänyt tälle sopivan paikan, jossa se voi vähintäänkin sinnitellä, jos ei haluakaan kukoistaa. Vieressä kasvaa kurjenkello, joka on ihan itsekseen tuohon tullut, niitä kasvaa täällä paljon.

Keijuängelmässä on yhä pari kukkaa ja muutama nuppu.

Istutin ängelmän 'Dawn' -heiden (Viburnum × bodnantense) katveeseen, jossa puskan varjostus toivottavasti estää multaa kuivumasta pahoin. Tämän vuoden alkukesä oli toisaalta niin sateinen, että sen perusteella ei vielä voi ennustaa ängelmän tulevaisuutta. 

'Dawn' kukkii keväisin, mutta tekee silloin tällöin pienen kukinnon syksynkin iloksi.

Puskasta toiseen. Safiirihortensia 'Bluebird' kukkii kauniisti, se vain pitäisi nimetä uudestaan Pinkbirdiksi. Se elää mäntyjen alla, katajan vierellä, missä luulisi maan olevan hapan, mutta niin hortensia vain tuottaa täysin vaaleanpunaisia kukkia. 

Viime kaupunkireissulla en vielä löytänyt hortensian sinerrysainetta, sillä sitä myydään kovin harvassa paikassa, mutta ehkä seuraavalla onnistun ainetta nappaamaan. Sain kyllä vinkin kattaa hortensian tyveä männynneulasilla, mitä olenkin jonkin verran tehnyt – ja kuten kuvasta näkyy, niitä myös karisee hortensian päälle, mutta se ei näytä kukkia sinistävän.

Endless Summer -jalohortensia 'Bailmer' on tuottanut yhä uusia kukintoja, mikä on kiva, sillä vanhat ovat jo haalistuneet. Puska on saavuttanut uuden korkeusennätyksen: se on lähes metrinen. Ei nyt ihan, mutta sinnepäin. Istutin sen aikoinaan kukkapenkin takaosaan kuvitellen, että siitä tulee isokin pensas, mutta se on pysynyt polvenkorkuisena tähän asti. Viimeinkin tuli hortensioille sopiva, sateinen kesä!  

Muotopuutarhan ylirunsaaksi kasvanut loistomyrkkylilja "Steven" oli punkenut sipuleita mullan pinnalle, huomasin asian kesällä. Elokuussa nostin niitä talikolla ja voi jestas, miten paljon kookkaita sipuleita sieltä nousikaan! Istuttelin niitä sinne sun tänne ja mietin, että säästin siinä ainakin satasen. Jos nimittäin ajattelee, että yksi myrkkyliljan sipuli kustantaa noin kuusi euroa. Yhdestä niistä on jo noussut kukkanuppu.

Alkuperäiseen kasvustoon jäi runsaasti sipuleita, eikä niitäkään näköjään kaivelu häirinnyt.

'William Dykes' on aikainen myrkkylilja, ja tänä vuonna muiden kasvien rehevyys onkin sille ongelmallista. Olen istuttanut sipuleita jalopähkämön sekaan – viime vuonna siirsin myrkkyliljaa tähän penkin etuosaan, jotta kukat näkyisivät paremmin – ja normaalisti pähkämö olisi keskikesän mittaan niin nuutunut, ettei se enää loppukesällä voisi olla näin korkea. Mutta nyt on toinen juttu. Mitenköhän saisin saksittua sitä varovasti katkomatta myrkkiksiä? Täytyy yrittää, sillä muuten Dykesin kukkia ei paljon näe.

Syysmyrkkylilja ssp. pannonicum on viime syksynä istutettu ja kauniin värinen, tällainen näkyvämpi. Jotkut myrkkyliljat ovat kovin haileita, nimittäin. Näköjään se on myös hyvin aikainen. Useimmat myrkkyliljoista eivät ole vielä maan pinnalla ollenkaan.

Musti esittelee, että ruskopenkissä kukkii myös sinipiikkiputkia ja ruskosormustinkukan vihoviimeisiä kukkia.

Eilinen ja viimeöinen tuuli puhalteli maa-artisokan varsia kumoon. Oikeastaan niitä ei pitäisi ruskopenkissä enää kasvaakaan, voisin nyhtää nuokin pois. Kultapallot ovat jo menetetty tapaus ja ihmettelen, miten jaksan niitä vuodesta toiseen katsoa, kun ovat aina kumollaan maassa.

Aamulla nurmelta löytyi parimetrinen japaninlehtikuusen oksa. Nehän katkeilevat herkästi, mutta harvoin tulee tämän kokoista karahkaa alas.

Puuskat olivat kieltämättä melkoisia. Nyt on onneksi jo rauhallisempaa ja aurinko pilkahtelee välillä pilvien välistä!

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Jalopähkämö Betonica macrantha

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Keijuängelmä Thalictrum rochebruneanum

Kurjenkello Campanula persicifolia

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Safiirihortensia Hydrangea serrata

Sinipiikkiputki Eryngium planum

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Syysvuokko Anemone hupehensis

Pinkkiä ja persikkaa

 Päivän yllätyksestä vastaa pikkuinen kurjenpolvi.

Rusokurjenpolvi 'Katherine Adele' on kitukasvuisin kurjenpolvi, jota on kuunaan nähty. Istuttamisen jälkeen, muutama vuosi sitten, se kasvoi pikkuisena pehkona, mutta siitä pitäen olen yleensä olettanut sen kuolleen, kun juuri mitään ei ole näkynyt. Niin tänäkin vuonna. 

Kukattoman pikku taimen tunnistamista ei helpota se, että lehdet ovat kovin saman näköisiä tummakurjenpolven kanssa ruskeine läikkineen. Pieniä eroja lehtien muodossa, kiiltävyydessä ja suonituksessa on, jotta tummakurjenpolven siementaimia tästä(kin) kitkiessäni jätin yhden pienen alun paikoilleen.

Nyt siinä on yksi kukka, joka tosiaan osoittaa sen olevan 'Katherine Adele'! No onpa mukavaa. Saisi se kyllä olla isompikin. Jos tietäisin, miten saisin tämän viihtymään paremmin, tekisin sen.

Pikkuisen kurjenpolven yllä, kuistin kulmalla, kukkii kärhö 'Hagley Hybrid'. Se on todella kaunis, niinpä halusin sen tähän näkyvälle paikalle. Tukena sille toimii pystykasvuinen pikkujasmike, joka on pystyyn kuollut. Monta vuotta se teki kuolemaa, nyt ei enää ole kuin pari kuivaa versoa, joihin kärhö kiipeilee.

Pikkujasmikkeeseen pätee sama: jos tietäisin, miten saisin sen viihtymään paremmin, tekisin sen.

Ruskopenkissä Austin-ruusu Emily Brontë aloittaa uuden, runsaamman kukkakierroksen uusien korkeiden versojen päässä. Sopiva ajoitus, kun Crown Princess Margareta juuri kuihdutti ensimmäisen kukkasatsinsa.

Vähän alempana rinteessä on päivänlilja 'Nile Crane' ensimmäistä kertaa kukassa! Tämä kyllä kukki taimen ostaessani, mutta siitä on kuusi vuotta. Kyllä: kuusi! Kukan ihana hailea väri, jossa on häivähdys liilaa, aiheutti välittömän reaktion laittaa se ostoskoriin taimistolla.

Hermostuin tarhakurjenmiekkojen kukkimattomuuteen pari vuotta sitten ja ryhdyin lannoitustoimenpiteisiin. Sama ongelma on ollut päivänliljojen kanssa: ei kukkia sitten millään, ei ensimmäistäkään, eivätkä lehdetkään ole oikein kasvaneet. Parin vuoden lannoittaminen on tuottanut tulosta. Tämän kaunottaren lisäksi ruusu-heinätarhan molemmissa päivänliljoissa on nyt nuppuja!

En nyt tarkoita mitään systemaattisen tieteellistä tai erityisen runsasta lannoittamista. Olen viskellyt näille tuhkaa, tavallista jauhemaista lannoitetta, luujauhoa, kanankakkaa – mitä nyt on käsillä ollut. Kompostiakin olen näille varmasti antanut. Siis silloin tällöin muistaessani eli harvoin. Ja tässä tulos! 

Olen oppinut ainakin yhden asian tänä vuonna: lannoittaminen kannattaa.

Ruusutarhan eteläosassa on kaunis rohtopähkämö 'Summer Sweets' yhä elossa, mistä olen kovin iloinen. Nämä eivät ole aiemmin oikein onnistuneet. Kukissa lepattaa perhosia ja pörisee pörriäisiä jatkuvasti.

Siinä lähellä kukkii punahattu Echinacea simulata, mistä olen myös hyvin iloinen. Se on kaunis ja entistäkin tärkeämpi, kun myyrät veivät talven aikana läheiseltä preerialta joka ikisen rohtopunahatun, niin taimena hankitun vaaleanpunaisen kuin siemenestä kasvattamani valkokukkaisetkin.

Persikkakierros huipentuu lupiineihin. Kirjolupiini 'Salmon Star' kasvaa pengermän päällä kahden taimen voimin – kolmas on ruskopenkissä – ja molemmat näistä ovat tuottaneet ensimmäiset kukintonsa. Mikä väri! Etualalla on Austin-ruusu Bathsheba, jonka kukissa on hyvin haileaa persikkaa.

Lupiinien välistä pilkottaa keltaista. Siellä on kaikkein uusin Austin-ruusuni.

The Poet's Wife on upean keltakukkainen ja sen mainitaan olevan kaikkein tuoksuvimpia Austin-ruusuja. Tällä hetkellä sen kukkavarret vain ovat kovin hentoiset ja ne nuokkuvat kerrottujen kukkien painosta. Nuuhkuttelin ja tuoksu on tosiaan täyteläinen!

Kirjolupiini Lupinus × regalis

Kärhö Clematis

Päivänlilja Hemerocallis

Rohtopähkämö Betonica officinalis

Rusokurjenpolvi Geranium × oxonianum

Sävyisää

 Nyt on värejä, kun moni kukka on parhaimmillaan!

Tarhaidänunikko 'Patty's Plum' avautui viimein ja kukat ovat juuri niin ihanan värisiä kuin olin toivonutkin. Vanhaa roosaa, supermurrettua sävyä. Oikealla kukkii edelleen Aconitum ferox -ukonhattu, vasemmalla karkeloihin on saapunut jalopähkämö. Lehtoakileijatkin kukkivat yhä.

Eilen katsoin keittiön ikkunasta, kun hiiri kiipeili tuolla muotopuutarhassa akileijanvarsiin syömään siemeniä! Olipa se söpö ja taitava – ja kiva, että se auttaa osaltaan vähentämään akileijojen siementuotantoa.

Muotopuutarhan viereisessä penkissä kukkii yhä tarhakurjenpolvi 'Rosemoor', tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel' ja purppuratulikukka. Seuraan on liittynyt Rhapsody in Blue -ruusun ensimmäinen ihmeellisen violetti kukka ja taustalla kukkii kiinanpioni 'Wladyslawa'.

'Wladyslawan' takana on valkokukkainen loistokurjenpolvi 'Shirley's Choice' kukassa runsaampana kuin konsanaan. Niiden takana voi vielä erottaa "Kulosaari" -tarhakurjenpolven keltaisia kukkia. Köynnöskaareen on avautunut ensimmäiset 'Comtesse de Bouchaud' -kärhön kukat.

Ennen kuin jatketaan eteenpäin, katsotaan vielä muotopuutarhan kolmanteen penkkiin, johon on avautunut kiinanpioni 'Lian Tai'. Sen tumma pinkki sointuu hyvin hopeaiseen koiruohoon. Mirrinminttu sinertää, violetti kukkapallo on tähtilaukka. Korkea ja vaalea tarhakurjenmiekka 'White City' kukkii yhä.

Ruusu-heinätarhassa on jymy-yllätys. Olen erittäin monta kertaa yrittänyt kylvää ja hankkia maariankelloa saamatta juurikaan kukkia. Viime vuonnakin ostin taimen, mutta se kuoli keväällä, vaikka oli selvinnyt hyvin talvesta. Mutta nyt! Mitä ihmettä? Olen varmaan ripotellut tänne maariankellon sekoituspussin siemeniä, en muuta keksi. Voi että olen onnellinen!

Rohtosormustinkukkia, niitä kukkii nyt kaikkialla.

Muutaman metrin päässä pengermän päällä on ihana värikimara taatankurjenmiekkaa, rohtosormustinkukkia ja Euphorbia × martini 'Ascot Rainbow' -tyräkin limenvihreitä kukkia.

Ruusutarhan 'Wladyslawa' -kiinanpionit ovat myös avautuneet ja niillä on runsaasti rohtosormustinkukkia seurana. Taustalla kukkii ryytisalvia sinisenä.

Ruusupergolan edessä preerian puolella on kaikkein ihanin rohtosormustinkukkien paraati. Siinä on kaikki sävyt, vaalea persikkainenkin. Seassa on myös vaaleanpunaista siankärsämöä ja puna-ailakkia. Edessä kukkii oranssikeltano.

Tontin länsilaidalla on sama mahtiyhdistelmä oranssia ja sormustinkukkia, mutta täällä oranssista vastaa kellukka 'Totally Tangerine'. Täältäkin löytyy puna-ailakkia.

Nyt on sellaista, ettei voi kuin ihmetellä ja ihastella näitä pääosin spontaanisti syntyneitä väriyhdistelmiä.

Ja pidellä myrskyä, tietysti. Toivottavasti teille ei tule tuhoja! Täällä tuuli ei toistaiseksi ole sen pahempi kuin tavallisena vähän tuulisempana syyspäivänä.

Jalopähkämö Betonica macrantha

Kellukka Geum

Kiinanpioni Paeonia lactoflora

Koiruoho Artemisia absinthium

Kärhö Clematis

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Loistokurjenpolvi Iris Sibirica-Ryhmä

Maariankello Campanula medium

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Oranssikeltano Pilosella aurantiaca

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Ryytisalvia Salvia officinalis

Siankärsämö Achillea millefolium

Taatankurjenmiekka Iris variegata

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakurjenpolvi Geranium × magnificum

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Tähtilaukka Allium cristophii

Myrkkyliljojen vertailua

 Lopputulemana taas kerran: mitä enemmän erilaisia, sitä parempi.

Myrkkyliljat nimittäin kukkivat vähän eri aikaan. Tämä muotopuutarhan loistomyrkkylilja "Steven" on edelleen aika hyvässä vedossa, vaikka oli ensimmäisiä, joka nousi maasta ennen syyskuun puoliväliä. 

Kaksi viikkoa hyvän näköisenä on aika hyvä saavutus! Kuivilla keleillä voi olla osuutensa asiaan. Sadettahan meille tuli runsaammin vasta torstain ja perjantain välisenä yönä. Sekin pidentää kukintaa, että kukkavarsia on näin paljon. Niitä on noussut koko ajan lisää.

Ehkäpä nostan mukulat varovasti talikolla, kun kukat lakastuvat, ja istutan ne vähän harvempaan. Olisi ihanaa saada useita tällaisia mättäitä. 

Harmaanvihreä koiruoho on hyvä väripari loistavan pinkeille myrkkyliljan kukille.

Tämä mätäs on ystävältä saamaani vanhaa myrkkyliljaa, joka on selvästi tarhamyrkkylilja eli loistomyrkkyliljan jalostettu versio. Se on yhtä roteva kuin edellinen. Tätä minulla oli alun perin kahdessa paikassa, mutta myyrät veivät toisen kasvuston.

Kuva on viikon takaa, nyt kukat ovat jo aika lakastuneet. Tälläkin on sinivihreää väriparina, nimittäin valkokuusi 'Sander's Blue'.

'William Dykes' on melko ohutvartinen risteymä ja se kaatuilee syysmyrkkyliljojen tapaan. Tämän siirsin viime syksynä, samalla istutin mukulat harvempaan, jalopähkämön sekaan. Williamit selvisivät siirrosta hyvin. Sivumukuloita tosiaan kehittyy vieri viereen, kuten aiempien kuvien mättäistä voi päätellä.

Tästä päästäänkin syysmyrkkyliljoihin. Niillä on ohuehkot varret, kukat kaatuvat liiankin herkästi – etenkin kerrotut kukat, kun ne ovat painavia. Silti tämä kerrottu valkokukkainen 'Alboplenum' on minusta ehkä kaunein myrkkylilja. Sen vieressä kasvaa japaninhiirenporras.

Siinä on myös syysvuokko 'September Charm', jonka viimeistä kukkaa olen ihastellut vaikka kuinka kauan, kun sitten on aina avautunut vielä uusi viimeinen kukka! Kukkanuput ovat samanlaisia pallukoita kuin ohikukkineista kukista jääneet mykeröt, eikä pikaisesti vilkaisemalla aina huomaa, onko joukossa vielä uusia nuppuja.

Olen istuttanut 'Alboplenumin' myös läheisen vaahteran alle, sieltä se nousee aina vähän myöhemmin 'Florentinum' -keltapeipin seasta. Vaahteran alla taitaa olla hitusen liian kuivaa, muttei niin, että myrkkylilja olisi menehtynyt. Se vain ei oikein kukoista.

Yksinkertainen valkoinen syysmyrkkylilja 'Album' kukkii runsaana muotopuutarhassa tarhakurjenmiekan keskellä. Istutin toissa syksynä mukulan myös saniaistarhaan kuusen alle. Se ei kukkinut vielä viime syksynä, mutta nyt kukkii. Havaitsinkin lehdet keväällä ja olin iloinen. Niistä näkee mukavasti, että myrkkylilja on elossa, vaikka kukkia ei ole kuulunut.

Tämän ympärillä maanpeittokasvina on itsekseen tullutta haisukurjenpolvea. Se on niin täydellinen, kun hoitaa itse vihreytyksen ja kukkiikin ahkerasti.

Tässä on sellainen myrkkylilja, jonka lehtiä olen katsonut kevät toisensa jälkeen, mutta kukkaa vain ei ole kuulunut: loistomyrkkylilja 'Atrorubens'. Paikka metsäpuutarhassa mäntyjen alla ei varmaan ole ihanteellinen, sillä tässäkin on kuivaa. 

Tilasin 'Atrorubensin' mukulan Hollannista syksyllä 2019 ja samalla myös kirjavakukkaisen 'Harlekijn' -lajikkeen, jolloin ne kukkivat yhdessä ruukussa kaupunkiparvekkeella. Istutin mukulat kukinnan jälkeen maahan, eikä kumpikaan ole sen jälkeen kukkinut. Tällä kertaa taisin muistaa lannoittaa niin tätä kuin muitakin myrkkyliljoja siinä vaiheessa, kun ne tekivät lehdet eli keväällä.

Nyt 'Atrorubens' on tulossa kukkaan ensimmäistä kertaa avomaalla! Tällä on upea, tumma väritys.

Arvaa vain, kuinka monta kertaa päivässä käyn muotopuutarhassa tarkkailemassa 'Harlekijnin' kasvupaikkaa. Sekin voisi ehkä viimein tulla kukkaan viiden vuoden odottelun jälkeen. Elossa se nimittäin on, tiedän lehdistä.

Sen kanssa samassa penkissä kasvava tarhamyrkkylilja 'Waterlily' taitaa juuri nousta, löysin äsken sen nenänpään mullan pinnalta. Se on aina ollut myöhäinen puutarhassani. 

Hienon sävyinen on myös tarhamyrkkylilja 'Lilac Wonder', joka on nyt vasta nousemassa metsäpuutarhan katajapenkistä. Tämän ensimmäisen tiedustelijan lähellä näkyy paljon maasta nousevia, kalpeita nupun kärkiä. 

Oikealla on vaaleajouluruusu, jonka tummat lehdet sointuvat mukavasti myrkkyliljoihin siinä missä sinivihreätkin kasvit.

Minulla oli aiemmin risteymälaji Colchicum × agrippinum. Se hävisi sinä talvena, kun vesimyyrillä oli huippuvuosi ja ne söivät siitä muotopuutarhan penkistä lähes kaikki kukkasipulit. Keväällä oli enää kuoppia ja onkaloita jäljellä.

Hankin viime syksynä uuden mukulan ja istutin sen metsäpuutarhaan lähelle kaivoa. Talvella tämän ja viereen istutetun valkokukkaisen syysmyrkkyliljan päälle kertyi jääkenttä.

Ihme kyllä, kumpikin myrkkylilja teki kevään tullen lehdet! Voi olla, ettei se valkoinen kukikaan, mutta se on samaa, jota on tässä jutussa jo esitelty; joko yksinkertainen tai kerrottu valkoinen. Mutta tämän ruutukuvioisen lajin kukinnasta olen äärettömän iloinen! C. agrippinum on aivan ihmeellisen ihana, eikä tämän mukuloita tunnu olevan koskaan Suomessa myynnissä.

Koska myrkkyliljoja täytyy ostaa joka syksy vähintään yksi uusi mukula, hankin nyt 'The Giant' -tarhamyrkkyliljan. Se oli ainoa, jota kaupasta löytyi ja minulla ei vielä ole (tai luulen kyllä joskus istuttaneeni mäntyjen alle, mutta se ei koskaan noussut).

Istutin sen saman tien kaupungissa ruukkuun ja kastelin hyvin, jotta saan sen kukkaan mahdollisimman pian. Eikä muutenkaan ole pöllömpi ajatus pitää myrkkyliljaa ruukkukukkana rappusilla ensimmäisenä syksynään, sillä tästä kukka todella huomataan.

Olen yrittänyt istuttaa myrkkyliljoja paikkoihin, joissa ne näkyvät ikkunoista. Syksyn sateilla tulee oltua enemmän sisällä. Makuuhuoneen ikkunasta en vielä näe yhtäkään, sillä tontin reunalle joskus istuttamani valkokukkaiset eivät koskaan nousseet ja sen yhden vanhan tarhamyrkkyliljan veivät myyrät. Syy niiden valkoisten kanssa voi olla siinä, että ostin mukulat loppusyksyn alennuksesta ja ne olivat jo liian kuivuneita.

Jopa tapauksessa nyt keksin, että istutan tämän uuden kaverin ruskopenkkiin. Pinkki kukka ei suoranaisesti ole ruskopenkin kelta-ruskeaa värimaailmaa, mutta siellä se on näkyvällä paikalla. Myrkkyliljoja pitää olla puutarhan joka osassa, sillä niistä on niin paljon iloa syksyllä!

Niin, ne kukkimisajat. Paljon riippuu varmasti siitäkin, kuinka valoisalla tai varjoisalla paikalla ne kasvavat, onko kuivuutta tai kosteutta ja niin edelleen, mutta olen silti vahvasti sitä mieltä, että monia eri lajeja istuttamalla näidenkin kukinta-ajasta (siis yhteensä) saa paljon pidemmän, aivan kuten kaikkien muidenkin sipulikukkien kohdalla.

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Jalopähkämö Betonica macrantha

Japaninhiirenporras Athyrium niponicum

Keltapeippi Lamium galeobdolon

Koiruoho Artemisia absinthium

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Valkokuusi Picea glauca

Uusia kukkia ruusutarhassa

 Ihanaa, kaikenlaista tulee edelleen kukkaan!

Sitten on tietysti myös upouusia taimia. Pienen raivauksen jälkeen kurjenpolvi Dreamland pääsi ruusutarhan etuosaan. Siirsin sen viereen myös jo viime vuonna hankitun 'Summer Sweets' -rohtopähkämön. Se ei näkynyt mihinkään aiemmalta kasvupaikaltaan ruusujen ja pionin välistä, kun on niin matala. Ajattelin sitä välikasviksi, mutta somat kukat on myös kiva nähdä. Tässä ovat nyt molemmat hempeät pinkit vierekkäin ja hyvin nähtävillä.

Kasvien kanssa täytyy aina tarkistaa niiden viralliset lajikenimet ja myös sekin, ovatko ne sitä lajia, jota taimilappu väittää, jotta en puhu läpiä päähäni. Jaahas, pähkämöt on ilmeisesti siirretty takaisin Stachys-suvusta Betonicaan, jossa ne olivat joskus aiemmin. 

Ja Dreamland-kurjenpolven virallinen lajikenimi on 'Bremdream', mikä paljastaa, että sen isä on orkneyläinen Alan Bremner! Tämäpä iloinen yllätys! Hänethän yritin kovasti tavata siellä, mutta en oleillut juurikaan pääsaarella, jossa hän asuu. Hengailin taimimyymälässä, jossa hän kuulemma usein käy, mutta sinä päivänä ei käynyt tuuri. Olisi huippuhienoa päästä haastattelemaan tätä kurjenpolvimiestä. Yhteystietoja kun ei tuntunut kellään olevan eikä mistään löytyvän.

Paikalle, josta pähkämö siirtyi, tarvittiin korkeampaa. Taannoin kirjoitin, kuinka harmittaa, etteivät värimintut oikein viihdy. Ainahan täytyy silti yrittää uusia taimia eri paikoille ja hankin nyt tämän 'Twins' -värimintun. Toivottavasti siitä tulee vähän korkeampi kuin nyt, vaikka tämäkin kelpaa. Pääasia, että pysyy elossa!

Tällä, kuten kurjenpolvellakaan, ei ole tarkempaa lajinimeä. Nämä on niin moneen kertaan risteytetty, etteivät enää edusta mitään tiettyä lajia.

Tähkätädyke, ketoruusuruoho ja kultakärsämö ovat täydellisen korkuisia ruusujen ja pionien välikasveiksi.

En ole enää laskuissa siitä, kauanko kultakärsämö on kukkinut, tai ruusuruoho. Kumpikin kun on varsinaisia maratoonareita.

Ihanaakin ihanammat tähkätädyke ja ketoruusuruoho!

Sitten on hujoppeja. Koristekastikka 'Overdam' on kohonnut jokavuotiseen loistoonsa ja se on syksyn vetonaula pysyessään huojuvasti pystyssä talveen asti. Mutta sen vieressä on jotakin käsittämättömän korkeaa. Siinäpä on luppio 'Cangshan Cranberry'. 

Netissä kyllä lukee, että se voi kasvaa yli kaksimetriseksi, mutta senhän olettaa tarkoittavan jotakin suotuisampaa ilmastoa, vaikkapa Brittein saaria. Mutta että täällä! Ensimmäiseen kukkaan on tullut vähän karpalonpunaista väriä, muuten tämä on vielä nuppuinen. Tulee olemaan melkoinen esitys! Kukkavarsia ei tosin ole kuin muutama. Vielä.

Ruusutarhassa on yksi ruusu kukassa ja yhdessä toisessa on nuppu. Austin-ruusu Lady of Shalott aloittaa vaatimattoman esityksensä. Kuvasta voi nähdä, että joku on syönyt lähes kaikki sen lehdet ja kasvu on muutenkin ollut hyvin kituliasta tänä kesänä. Tässä on kesän ensimmäinen avautuva kukka ja pari nuppua.

Toivottavasti ruusu voi ensi vuonna paremmin!

Yhtä ihanaa väriä on lisääkin, heikinliljassa nimittäin.

Yritän olla rönsyilemättä, jotta jutut pysyvät mukavan lyhyinä, mutta kurkataan nopeasti preerialle, kun se alkaa heti ruusutarhasta. Siellä alkaa olla ränsistynyttä, mutta ihana rohtopunahattu on juuri alkanut kukkia. Omat viimevuotiset (vai jo toissavuotiset?) siemenkasvatukset valkokukkaista 'Hula Dancer' -lajiketta eivät vielä tänä vuonna kuki, mutta lehtiruusukkeet ovat onneksi tallella taustan yksivuotisviidakossa.

Tämä on minusta kaunein punahattu, niin siro, ja ihanat nuo alaspäin kääntyvät terälehdet. Luulin taimen kuolleen talveen, mutta se nousi sittenkin!

Heikinlilja Lilium henryi

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora

Kultakärsämö Achillea filipendulina

Kurjenpolvi Geranium

Luppio Sanguisorba

Rohtopunahattu Echinacea pallida

Rohtopähkämö Betonica officinalis

Tähkätädyke Verbena hastata

Väriminttu Monarda