Kukkakärpäset, nuo linssiluteet

 Onpa mukavaa, kun puutarha pörisee elämää!

Viikko sitten kuvasin syyskimikin lupaavan runsaita nuppuisia kukkavarsia.

Tänään ensimmäiset ovat ihanasti kukassa. Lajike on 'Atropurpurea'.

On ihan mahdoton saada siitä kuvaa ilman kukissa pörrääviä kukkakärpäsiä. 

Varsien lukumäärä on lupaava, toivon, että lämpimät kelit jatkuvat, jotta koko komeus tulee kukkaan.

Syyskimikin seurana Rohanissa on toinenkin kaunis valkokukkainen, nimittäin David Austin-ruusu Winchester Cathedral. Austinit ovat loistavia syyskukkijoita: kukkia ja/tai nuppuja on lähes kaikissa.

Myrkkyliljatkin ovat kukkakärpästen suosiossa. Tämä on syysmyrkkylilja subsp. pannonicum. Se elelee ruskopenkissä.

Ruskopenkin kuningatar on jaloauringonkukka eli 'Lemon Queen', jonka kukissa käy jatkuva pörinä, vaikka sitä ei kuvasta näe.

Kasvimaalla ovat kehäkukat vedossa, niitä on paljon – ja kukkakärpäsiä.

David Austin -ruusu Bathsheba on aivan ihanan sävyinen oranssi. Tässäkin kuvassa on kolme kukkakärpästä (vähintään)! Jännää, sillä ei luulisi ötököiden edes pääsevän kymmenien terälehtien välistä mihinkään meteen tai siitepölyyn käsiksi. Tai siis kärsiksi. 

Bathsheban vieressä kukkii keltakukkainen The Poet's Wife. 

Taustalla näkyy valmistunut työmaa!

Minulla oli kaksi pussia kuivabetonia, ja toissa päivänä naapurit ottivat puheeksi puretun hiekkalaatikon hiekan, jolle eivät keksi mitään käyttöä. No minähän keksin sillä sekunnilla.

Ylärinteen köynnösmaja on odottanut kiveystä jo pari vuotta!

Kuvassa on mainiosti vastoin kaikkia odotuksia talvehtinut japaninsinisade f. multijuga. Siitä on tänä kesänä kasvanut oikein rehevä, vaikka se puhkesi lehteen niin myöhään, että oletin sen olevan kuollut.

Lähes kaikki kivet nousivat samalta paikalta, johon kiveys tuli, kun kaivoin siitä pintamaata pois. Näin kivistä täällä tosiaan on. Muutaman jouduin etsimään muualta. Onneksi kiviä löytyy lähes kaikkialta, minne lapion isken. Kivireunan keskellä on tiili, jossa on tekstileima – se on luullakseni 1800-luvun uunitiili.

Ransu auttoi kukkaruukkujen alusastioiden pesussa. 

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Japaninsinisade Wisteria floribunda

Kehäkukka Calendula

Syyskimikki Actaea simplex

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Keltainen elokuu

 Tunnelma on vahvasti loppukesäinen.

Kuistilta lännen suuntaan näkyy keltaisia pilkahduksia. Tosin ei niitä tuolla kauempana oikein erota. Siellä on ruskopenkki, jossa kukkii mm. Lilium leichtlinii ja jaloauringonkukka. 

Edessä kuistin kulmalla kasvavat kultapallot näkyvät hyvin, vaikka ovat tapansa mukaan laonneet.

Pistetään kuva vastakkaisesta suunnasta, ruskopenkin läpi kuistille päin. Jaloauringonkukka on tosiaan valtava. Se on perenna, mutta ison pensaan kokoinen. Jokunen vaaleankeltainen pikkusormustinkukka vielä kukkii myös.

Jaloauringonkukka on syksyn pelastus. Se kukkii erittäin pitkään, uusia nuppuja syntyy tolkuttomasti. Tämä on vasta alkua. Viime vuonna otin viimeisen kuvan siitä runsaskukkaisena 29. lokakuuta.

Ja ne kultapallot... toivottomia, sanoisin. Oikeanpuoleisia en nyt tänä vuonna edes yrittänyt sitoa. Vasemmanpuoleiset on sidottu köydellä kuistin kaiteeseen, mutta vähänpä siitä on apua. Menivät lopullisesti lakoon viikonlopun tuulissa. Jotenkin noihin menee hermo joka vuosi, silti niistä pidän jollain lailla. Ja ovathan ne olleet täällä paljon kauemmin kuin minä.

Joskus suunnittelen niiden eteen istutusta jostakin vähän matalammasta mutta erittäin tanakasta kasvista. Tuolle kulmalle vain osuu sellaiset tuulenpyörteet, että varret varmaan lakoaisivat johonkin suuntaan silti. Olen joskus nähnyt kultapallotukia, joissa on laitettu tukevaa raudoitusverkkoa vaakatasoon noin metrin korkeudelle. 

Silti näen sieluni silmissä verkon kohdalta taittuneet varret... saariston tuulet... mutta voisihan sitä ehkä kokeilla. 

Puuhaa on ollut. Nurmikko on kasvanut koko kesän alkukesän vauhtia: viiden päivän välein saisi leikata. Viikon–parin poissaolojen jälkeen se on ollut yhtä rehotusta. 

Viime päivinä olen raivannut Rohanin ja sen viereisen ruusu-heinätarhan rikkaruohoista, nekin ovat ennätysmitoissa.

Peruukkipensas 'Royal Purple' kukki jälleen runsaana ja on kasvanut hyvin. Niitä on tässä penkissä kolme, mutta tämä on niistä suurin, siis tuo punalehtinen puska oikealla. Vasemmalla on syyskimikki 'Atropurpurea'. Se kasvattelee kukkavarsia. On mukavaa, että on kasveja, jotka ovat vasta valmistautumassa kukintaan, niin olo ei ole ihan täysin lohduton syksyn kolkutellessa.

Rohanin tumma + vaalea värimaailma kiteytyy tässä parivaljakossa: käärmeenlaukka ja kaukasiankirahvinkukka.

Syysvuokko 'September Charm' aloitti taas ajoissa kukinnan, reilusti ennen syyskuuta. Sen kukkavarret ovat tuplasti normaalin korkuiset, kuten monessa muussakin kasvissa. Kerrankin on saatu riittävästi sateita, vaikka elokuu alkoikin kuivana.

Taustalla näkyy ihanaa keltaista...

Sielläkin kasvaa Lilium leichtlinii! Nämä olivat nupulla, kun lähdin reissuun elokuun alkupäivinä, ja pelkäsin tyystin missaavani kukinnan. Onneksi niin ei käynyt, vaan minua oli vastaanottamassa oikea liljankukkien armeija, kun tiikeritkin ovat yhä kukassa. 

Ruskopenkissä leichtliniit ovat kasvaneet kituliaammin, mutta tässä kohdassa ne ovat hyvin reheviä.

Ah, täydellisen kaunis lilja ja selvästi myös kukkii pitkään! Lilium leichtliniillä ei vielä ole suomenkielistä nimeä.

Ransu nauttii, kun elokuukaan ei tuonut mukanaan helteitä. Tämä on norjalaiselle karvaturrille paras kesä ikiaikoihin.

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet

Käärmeenlaukka Allium scorodoprasum

Peruukkipensas Cotinus coggygria

Pikkusormustinkukka Digitalis lutea

Syyskimikki Actaea simplex

Syysvuokko Anemone × hybrida

Raivausta ja lepoa

 Tunnelmia sieltä täältä.

Sisälläkin kukkii, sillä osa pelargoneista on yhä sisällä. Vien niitä ulos sitä mukaa kuin muistan ulos marssiessani ottaa kainaloon. Kuvassa on vasemmassa reunassa 'Deerwood Lavender Lass', oikeassa reunassa voi juuri ja juuri erottaa samanlaisia pikkuisia vaaleanpunaisia kukkia. Ne kuuluvat risteymälajille Pelargonium reniforme × abrotanifolium. Kumpikin on rentovartinen amppelikasvi. Kesäksi ripustan ne puun oksille.

Mutta mennäänpä mekin ulos, sillä sisällä ei juuri tule oltua. Huusholli on melko järkyttävässä kunnossa, mutta kuka siitä välittää, en minä ainakaan.

Juhannusruusu on juuri aloittanut kukinnan. Verraten myöhään – tämähän jopa saattaa olla juhannuksena täydessä kukassa. Kukkia tulee vielä satoja lisää, nyt ovat vasta ensimmäiset auki.

Ison kuusen toisella puolella, saniaistarhan takana, on revontuliatsalea 'Mandarin Lights'. Tämä ihana puska on ollut joka euron väärti! Ostin sen muutama vuosi sitten K-Raudan taimipihalta, sillä siellä atsaleat olivat – ainakin silloin – minusta verraten edullisia, lisäksi hyvän kokoisia ja kuntoisia.

Eilen pidin siivouspäivän Rohanissa. Leikkasin nurmen ja sitten kävin rehotuksen kimppuun. Rohan on pitkä penkki kuvassa oikealla, sen idea on tumma-vaalea väritys.

Tästä kohdasta lähti pois niin paljon tummakurjenpolvea, että sain näkyville valkokukkaisen 'Alba' -särkyneensydämen, tummalehtisen 'Atropurpurea' -syyskimikin, helminukkajäkkärän, kerrotun kielon ja jopa hentoisen sulkakellukan. Taustana niillä on punaperuukkipensas 'Royal Purple'. 

Kaikkia tummakurjenpolvia ei voi kitkeä, sillä se on niin ihana kasvi ja viininpunakukkainen lajike 'Samobor' sointuu Rohaniin täydellisesti.

Koska Rohanista on tullut varjoisampi istuttamani pensasaidan ja pienien puiden ansiosta, istutin siihen nyt pensasmagnolian. Jospa se tässä viihtyisi, aiempi yritys toiseen paikkaan ei onnistunut, vaan se kuoli. Useimmat magnoliani ovat kuolleet, mutta viimein sain joitakin niistä elämään ja tällä hetkellä täältä löytyy japanin-, tähti- ja loistomagnolia sekä tämä uusi pensasmagnolia. Olen kai oppinut istuttamaan ne sopivan varjoisiin paikkoihin.

Lehtoakileijojakin saa kitkeä, kaikki väärän väriset pois. Tämä, jossa on 'William Guiness' -perimää saa ilman muuta jäädä. Alkuperäinen William kuoli, mutta onneksi se ehti tuottaa samansävyisen jälkeläisen. Taustalla on purppuraheisiangervo 'Diabolo'

Tässä näkyy Rohanin loppupää. Ehkä tuo nyt ei siistiltä varsinaisesti näytä, mutta olen iloinen, kun kaikki ei-toivotut tuli kitkettyä.

Rohania vastapäätä, siis nurmikäytävän vasemmalla puolella, on ruusu-heinätarha. Se tuli nyt samalla iskulla kuosiin. 

Siirsin penkin keskiosiin hävinneen hopeakurhon ihan tähän etukulmaan. Joskus on vaikea tietää, minkä kokoisiksi kasvit kasvavat. Tämä kaunis ohdake oli yllätyksekseni hyvin matala. Toivottavasti se nyt viihtyy tuossa paahteessakin, kun aiemmin oli toisten kasvien välissä lähes piilossa.

Kitkin innoissani penkin takana olevaa heinärehotusta. Hoksasin viime vuonna levittää pressut tuonne entiseen ojaan, mutta sen reunalta luikertelee vielä heinää. Yksi korkea tuppo lähti oikein komeasti juurineen.

Tämä aamuna herättyäni tajusin, että siellä oli isosiniheinä 'Transparent'! No voi vihvilä. Onneksi kitkentäjätteet jäivät korrikärryihin lojumaan, sieltähän se löytyi ja pääsi takaisin maahan anteeksipyyntöjen kera.

Portaat ylös ja kasvimaalle. Sen reunalta löytyy ruusutarha. Kukassa on luultavasti pioni "Obowano" – pitääkin lähettää kuvia sen nupuista ja kukista tunnistajille – ja ilokseni myös yksi kaurajuuri (kuvan keskellä). Kohta voin lakata paapomasta niitä viljelylaatikossa, jos kaunis kukka säilyy kukkapenkeissä.

Sehän on kaksivuotinen, ja kylläkin syötävä, mutta enpä ole vielä maistanut. Pitäisi varmaan, mutta kuka nyt ehtii laittaa ruokaa.

Kosteikkopuutarha on sama paikka, johon olen istuttanut kevättä varten lumikelloja. Haaveissa on etelänkevätesikoiden, lumikellojen, talventähtien ja tarhajouluruusujen tuottama kevätkukinta puron partaalla.

Muistan, kun siitä joskus kirjoittaessani joku ehdotti kommentissa jotain korkeampaakin kasvia. Yritin kuvailla, että kyllä tässä korkeampaakin on... näin kesällä siinä ei muuta olekaan. Kasvusto on vyötärönkorkuista: mesiangervon eri lajeja, lehtosinilatvaa, kostean paikan kurjenpolvia, kuningassaniainenkin siellä keskellä pinnistelee – saisi viimeinkin nousta muuta kasvustoa korkeammalle. 

Korkeammalta otettu kuva ei ehkä näytä kasvuston korkeutta ihan uskottavasti. Tuo on ihan villi viidakko, nokkoset sentään yritän seasta nyhtää pari kertaa kesässä. 

Kuvassa kauempana, japaninlehtikuusen oksan alta, kurkistaa alppiruusu...

... se on mutapuutarhan reunalla kasvava puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum', joka on pari–kolmimetrinen kaikissa muissa puutarhoissa, joissa olen sen nähnyt. Täällä se on 15 vuotta kasvettuaan ehkä juuri ja juuri metrin korkuinen, ei ihan sitäkään. 

No, ainakin se kukkii tänä vuonna komeasti. Hankin oikein rodolannoitetta, jotta saisin sen kasvamaan, tässä lienee tulos. No, ihan kiva tulos.

Idänunikot, tai tässä tapauksessa tarhaidänunikot, poksahtavat kohtapuoliin auki!

Sain eilen leikattua vaahteran oksia muotopuutarhan reunalla tuhoamatta ensimmäisiä 'Patty's Plumin' nuppuja, ne näkyvät kuvassa alhaalla.

Ripustin riippumaton vasta eilen – ennätysmyöhään. Silloin vasta oli niin lämmin päivä, että voi kuvitella tarkenevansa. Vietinkin pitkän nautinnollisen tovin riippumatossa kirjan parissa, kun olin ensin asentanut sen toiseen päähän vaahteran ympärille uuden köyden. Vanha, kymmenen vuotta palvellut köysi napsahti poikki, kun kävin riippumattoon, ja mätkähdin selälleni maahan.

Ystävä juuri kertoi olleensa eilen hetken shortseissa, siihen en sentään vielä uskaltautunut. Ehkä tänään – ehkä. Riippumatossa tarkeni juuri ja juuri, sillä talon kulmalla siihen osuu aina tuuli jostakin suunnasta.

Ransu-sydänpotilaalle saattaa tänään olla jo liian kuuma, sillä mittari näyttää 20 astetta ja se on Ransun helleraja. Vakiopaikka, kuistin keinutuoli, on onneksi suurimman osan päivää varjossa, talon pohjoispuolella kun on.

Sopivaa säätä sinulle!

Hopeakurho Carlina acaulis

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Juhannusruusu Rosa spinosissima 'Plena'

Kaurajuuri Tragopogon porrifolius

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Pensasmagnolia Magnolia sieboldii

Puistoalppiruusu Rhododendron Catawbiense-Ryhmä

Punaperuukkipensas Cotinus coggygria Rubrifolia-Ryhmä

Purppuraheisiangervo = lännenheisiangervon, Physocarpus opulifolius, punalehtiset lajikkeet

Revontuliatsalea Rhododendron Northern Lights -Ryhmä

Syyskimikki Actaea simplex

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Marraskuun kalenteripoika esittelee syksyn (lähes) viimeiset värit

 Kohta siirrytään mustavalkoiseen maisemaan, mutta kalenteripoika korostaa, että se on toki värityksistä tyylikkäin.

Hyvää marraskuuta, toivottaa kalenteripoika Musti.

Mennäänkö ensin Rohaniin tarkastelemaan ruusunnuppuja?

Täällä on muutakin mielenkiintoista...

Isotähtiputki 'Star of Fire' kukkii vielä, mamma leikkasi loppukesällä sen ohikukkineet varret poikki.

Tässä on mamman siirtämä ja jakama silkkipioni.

Syyskimikki 'Atropurpurea' ehkä ehtii kukkaan, ehkä ei.

Se ei ihan hirveästi harmita, sillä vieressä on peruukkipensas 'Royal Purple', joka on kasvanut valtavan hyvin tänä vuonna. Kaksi muuta on vähän pienempiä, mutta tämä alkaa jo olla puskan kokoinen.

Sitten täällä on aika paljon näitä kaukasiankirahvinkukan ja etelänruusuruohon siementaimia.

Jos muotopuutarhan kreivitär Bouchaud kukkii vielä, niin tekee myös Rohanin tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon'.

Kuusamissakin löytyy. Koreaköynnöskuusama 'Goldflame' kukkii koko rahalla tänä vuonna. Sen punaisille kukille pitävät seuraa viimeiset rusotuomipihlajan punaiset lehdet.

Kun yksi lopettaa ruskaa, toinen aloittaa. Vanhat pihasyreenit ovat pikku hiljaa muuttuneet kellanvihreiksi.

Ihanat limenvihreät syreenit! Lempivärejäni, onhan uusi autonikin tämän värinen. Se maastoutuu aika hyvin pihalle, vaikka tietysti parkkeeraan sen pihan viimeisimpään kulmaan, jossa se häiritsee puutarhanäkymiä mahdollisimman vähän. On silti ollut kiva huomata, ettei se ole pistänyt silmään minään vuodenaikana sen pahemmin kuin auto nyt ylipäätään – eihän se mikään kaunis kapistus ole.

A propos kellanvihreä, tämä löytö teki minut hyvin iloiseksi! Vähän aikaa tuijotin tätä erikoisen vaaleaa lehtiruusuketta; ihan kuin koiranputki, mutta oudon keltainen. No mutta kyllä: viime vuonna kylvin koiranputken keltalehtistä 'Golden Fleece' -lajiketta, istutin ne vähän liian pieninä syksyllä ruskopenkkiin eikä siellä keväällä ollut niistä mitään jäljellä, mitään ei kesälläkään noussut. 

Sen sijaan tästä paikasta nousi, johon olin kipannut jonkun taimiruukun, josta ei kasvanut mitään! Sen paljasti siisti neliönmuotoinen maksasammalkasvusto tämän taimen ympärillä, heh. Taimiruukkuni asustavat kesät saunan kostealla ja varjoisalla seinustalla ja niihin kasvaa tuuhea maksasammal aika nopeasti.

Tuli taas todistettua sama vanha viisaus: kippaa aina taimipurkkien sisältö istutusalueelle, kasvimaalle tai johonkin, josta huomaat nousevat taimet. Näitä nimittäin nousee ilahduttavan usein, vaikka kuvittelee, ettei purkissa ole enää mitään elävää. Nyt laitoin taimelle kyltin, jotta tajuan keväälläkin, mikä se on.

Tämän pienen alueen saunan nurkalla kunnostin viime syksynä, kun istutin siihen kuvan heiden (Viburnum × bodnantense 'Dawn'). Siihen ei ole tullut vielä istutettua juuri mitään muuta, jaoin siihen vain takaisin helminukkajäkkärää, istutin erikoisemman saniaisen (Deparia conilii) ja kippasin yllä mainitut taimipurkit kesällä. Joku varjolilja ja loistokurjenmiekka tässä kasvaa ennestään, jotka jätin rauhaan.

Alue olisi oikein hyvä tuoretta kasvupaikkaa kaipaaville, mutta en vain ole oikein toimertunut. Luulen, että siirrän tähän saniaisia niille liian kuivasta saniaistarhasta, missä ne kituuttavat. Nyt kitkin tämän paikan ja siksi aikaa nostin heiden suojaverkon pois – heidet maistuvat peuroille niin hyvin, että suojaverkkoa on pidettävä paikoillaan ympäri vuoden.

Viburnum × bodnantense 'Dawn' on risteymälajike, joka kukkii Brittein saarilla, pohjoista Skotlantia myöten, talvella. Olen kuvannut sen siellä marraskuussa tulossa kukkaan. Jos meillä on lauha pitkä syksy, ei ole mahdotonta, että kukkia avautuisi näin syyspuolella. Kuvassa on isoin nuppuinen kukinto, joka on silti melko tiivis ja pieni vielä, ei avaudu ihan lähiaikoina. 

Koska nuput kehittyvät syksyllä, teen varmasti taas niin, että kun on luvassa kovempia pakkasia, käärin tämän suojahäkin ympärille pressun. Pressu ei paljon eristä, mutta ilmeisesti riittävästi, sillä viime talven välillä kovistakin pakkasista huolimatta nuput eivät paleltuneet ja puska kukki kauniisti keväällä.

Istutin alueelle ystävältä saadun pienen herkun: kiurunkannus 'Spinners'. Sen varret ovat punaiset ja kukat alussa siniset kehittyen purppuraiseen suuntaan. Kuva on kesäkuulta.

Kasvi hävisi keskikesällä, ja toivon kovasti, että se ei tarkoita, että taimi kuivui ja kuoli, vaan kuuluu sen luontaiseen elinkiertoon. Moni kiurunkannus häviää maan uumeniin keskikesällä, mutta esimerkiksi 'Craigton Blue' ei näytä viettävän kesäistä lepokautta ainakaan minun pihallani.

Japaninlehtikuusi on vasta ruskan alkuvaiheessa. On niin ihanaa, että ruska kestää pitkään, kun on monia eri aikaan värittyviä kasveja – ja lauha saariston syksy.

Mustin juomalampi (ts. mutapuutarha) on sula ja juomakelpoinen.

Saniaistarhassa kukkii tuoksuorvokki täyttä häkää, on kukkinut jo viikkoja. Hämmästyttävää, että kasvin syyskukinta on aivan yhtä runsas kuin kevätkukintakin! Taustalla näkyy telliman isompia lehtiä.

Syysvuokko 'September Charm' avasi yllätyksenä vielä kaksi kukkaa, ja siinä on näköjään nuppujakin.

Kukista puheen ollen on pakko laittaa vielä kerran nämä asterit: tuoksuasteri 'Herbstschnee'...

... ja sen vieressä kaita-asteri 'Prince'.

Ihanaakin ihanampi, söpönen 'Prince' silläkin uhalla, että olet jo korviasi myöten täynnä tätä!

Vanhat hapankirsikkapuut ovat alkaneet värittyä epämääräisen kellanruskean-oranssinkirjaviksi, mikä on ihan hauska väri.

Kalenteripoika muistuttaa, että marraskuussa on tärkeää viettää aikaa myös patterin ääressä varpaita lämmittelemässä.

Etelänruusuruoho – Knautia macedonica

Hapankirsikka – Prunus cerasus

Helminukkajäkkärä – Anaphalis margaritacea

Isotähtiputki – Astrantia major

Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi

Kaita-asteri – Symphyotrichum laterifolium

Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea

Kiurunkannus – Corydalis

Koiranputki – Anthriscus sylvestris

Koreaköynnöskuusama – Lonicera × heckrottii

Loistokurjenmiekka – Iris Sibirica-Ryhmä

Peruukkipensas – Cotinus coggygria

Pihasyreeni – Syringa vulgaris

Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii

Silkkipioni – Paeonia wittmanniana

Syyskimikki – Actaea simplex

Syysvuokko – Anemone hupehensis

Tarhaviinikärhö – Clematis Viticella-Ryhmä

Tellima – Tellima grandiflora

Tuoksuasteri – Symphyotrichum novae-angliae

Tuoksuorvokki – Viola odorata

Varjolilja – Lilium martagon