Koivikon narsissit

 Vielä kerran!

Tämä on superkevät, kun ajattelee narsissien kukinta-aikaa. Vain ihan ensimmäisenä kukkaan tullut kihlanarsissi (eli tete) on kuihduttanut kukkansa. Kaikki muut vain kukkivat kukkimistaan.

Uusiakin avautuu. Tämä oli kysymysmerkki, mutta sitten muistin, että olin siirtänyt pihavajan sijoituspaikasta narsisseja koivikkoon pari vuotta sitten. Ne olivat aikoinaan olleet väärää lajiketta, piti olla jotakin aprikoositorvista... pitäisi muistaa nimi, niin voisi hakea täältä blogista hakusanalla...

Juu, on tämä se. Siis se, jonka piti olla 'Spring Pride', jossa olisi oranssi reuna torvessa, mutta ei ole. Oikeasti tämä onkin vielä nätimpi. Erittäin kaunis muoto ja värit. Mutta lajikenimeä ei täten ole tiedossa.

On muuten myös mahdollista, että tämä on 'Sweet Smiles' -tarhanunnannarsissi. Sitäkin olen joskus tänne istuttanut, tosin vahingossa. Sen torven pitäisi muuttua persikkaiseksi. Tämä ei ole toistaiseksi muuttunut miksikään, mikä ei ole ihme näin viileässä säässä. Ja oikeastaan en usko, että sitä on enää jäljellä, sen istuttamisesta on niin pitkä aika.

Sieltä täältä löytyy myös sinivuokon uusia lehtiä. Ihanaa, ihanaa.

Onnenpensaskin on edelleen kukassa. 

Tuolla ihan keskellä on vasta-avautunut pienempi narsissi. Muut sen ympärillä ovat 'Ice King', 'Cassata' ja käsittääkseni 'Cairngorm', mutta minun täytyy tutkia noita tummankeltaisia narsisseja vielä vähän lähempää.

Pienempi kukka on tarhaorkideanarsissi 'Dutch Lemon Drops', yksi kauneimmista narsisseista. Joka kevät jännitän, nouseeko niitä enää, ja aina niitä nousee. Vaikka ne eivät ole runsastuneet, eivät ne onneksi ole hävinneetkään.

Kun aiemmin harmittelin, että koivikon alareunassa on vain yksi 'Snow Frills', tajusin jossain vaiheessa, että niitähän on tuolla keskemmälläkin! Hienoa! Nämä ovat ihan ensimmäisten narsissien joukossa tänne koivikkoon, istutin ne syksyllä 2018.

Ihan selvä 'Snow Frills'! Valkoinen väri on kehittymässä torveen ja sen juureen.

Tänne on päätynyt myös ystävän antaman taimen mukana tullut kevätesikko, jonka toivon leviävän. Tämä on saaren pohjoisosan kantaa.

Sitten on vähän epäonnistuneempia lajikevalintoja. Tai oikeastaan vain tämä yksi. 'Westward' on kerrottu narsissi, joka näyttää lähinnä hörselöiseltä suihkusieneltä. Toisaalta näin monen vuoden jälkeen kerrannaisuus on tainnut vähän hellittää, tai sitten olen tottunut tähän. Ei tämä nyt niin kauhea olekaan.

Pidän kuitenkin enemmän luonnollisemmasta kauneudesta. Olen siirtänyt tänne tavallista valkovuokkoa, jota on muodostunut kerrotun, Ruissalosta ostetun 'Monstrosa' -valkovuokon kylkeen. Siellä varmaan kasvaa näitä kahta sekaisin ja taimipurkkiin oli päätynyt molempia. 

Luonnollinen yksinkertainen valkovuokko on todella kaunis koivikossa ja on alkanut vähän levitäkin. Pihassani ei kasvanut luonnostaan ollenkaan valkovuokkoa, mutta se asia on korjattu monen eri lajikkeen ja muodon voimin!

Koivikkoon osuu aurinko koko päivän silloin, kun se paistaa. Tämän kuvan otin iltavalossa. Paikka on rinne, joten narsissit ovat tuossa kuin teatterissa, sopivassa kulmassa ihailuun.

Mikä parasta, narsisseja avautuu koivikkoon vielä lisääkin: nuppuja on! Esimerkiksi tämä ihastuttava orkideanarsissi 'Starlight Sensation', jossa yhteen varteen tulee monta kukkaa.

Kevätesikko Primula veris

Kihlanarsissi Narcissus 'Tête-à-Tête'

Onnenpensas Fosrythia

Sinivuokko eli lehtosinivuokko Hepatica nobilis

Tarhaorkideanarsissi Narcissus Triandrus-Ryhmä

Valkovuokko Anemone nemorosa

Narsissitykitys

 Nyt alkaa olla paras narsissiaika!

On uusia ja vanhoja, kukkivia ja kukkimattomia, hävinneitäkin – mutta niitä ei lasketa. Viime syksyllä istutin tähän mutapuutarhan laidalle lajiketta 'Watch Up'. Jos tämä nyt on sitä. Sen pitäisi nimen mukaan katsoa hiukan ylöspäin, mutta voi olla, että se ominaisuus näkyy vasta kukan vähän vanhetessa. Torven pitäisi myös muuttua valkeammaksi. Jää nähtäväksi. 

Istutin syksyllä myös balkaninvuokkoa, joka kukkii nyt ihanan runsaasti. Voi kunpa se jäisi tuohon asumaan pysyvästi.

Narsissien kukka usein muuttuu kukinnan edetessä. Tämä ihastuttava, matala ja aikainen (ollut kukassa jo hyvän aikaa) on tarhasyklaaminarsissi 'Winter Waltz'. Kukat avautuvat lähes keltaisina ja tavallisen trumpettinarsissin näköisinä. 

Vähitellen väri kehittyy: kehälehdet vaalenevat ja torvi tummuu kauniin oranssinkeltaiseksi. Samalla kehälehdet kääntyvät taaksepäin. Syklaaminarsisseille on tyypillistä tämä vauhdikas ulkomuoto, kuin kukka olisi avoauton kyydissä, kuten kirjoitin uusimpaan Oma piha -lehteen. 

Ruskopenkissä on kauniit sävyt, kun 'Palmares' kukkii hennon aprikoosisena.

Eilen iltapäivällä oli tässä rakennusten eteläpuolella eli tuulensuojassa suorastaan lämmin – ainakin, jos oli riittävästi pukeutunut. Mustilla on tuo loistava lämpöä keräävä karvahaalari ja se kellahti piehtaroimaan ruskopenkin viereen. Kollipojan kevätonnea.

Olen yrittänyt istuttaa narsisseja brittityyliin portin pieliin, kun ne ovat niin iloisia vastaanottamassa vieraita ja kotiväkeä. Tässä ojien vieressä vain on tuhottomasti vesimyyriä ja osa sipuleista näyttää putoavan tunneleihin. Joinakin keväinä olen katsonut matalaa vartta, jossa on kukkanuppu lähes maanpinnan tasassa, kun sipuli on jossakin maan uumenissa.

Syksyllä istutettu 'Dutch Master' -keltanarsissi on perinteistä peruslajiketta, jonka toivon olevan oikein pitkäikäinen ja helposti runsastuva.

Toistaiseksi efekti on vielä hiukkasen vaisu...

... siis kun esikuvana ovat tällaiset näkymät. Tämä on ystäväni talon sisäänajotie Orkney-saarilla Skotlannissa. Kunpa tuohon yltäisi!

Vielä toinen kuva Orkneyltä. Onhan siellä toki paljon parempi ilmasto: kosteampaa ja lauhempaa. Talvella on lunta tai pakkasta vain poikkeuksellisina päivinä, kesällä puolestaan huomattavasti viileämpää kuin täällä. Järkyttäviä kuivuuskausia ei ole. Tuulee aina, mutta se ei kiviaitojen suojissa kasvavia narsisseja häiritse – puut vain jäävät parimetrisiksi.

Voi huokaus. No, takaisin omaan puutarhaan.

Puutarhassani kasvaa pikkuinen pala Orkneytä. Ystäväni puutarhan kiviaitojen nurkassa bongasin kerrottua mukulaleinikkiä ja toin sitä muutaman mukulan kotiin. Viime vuonna uskalsin jo vähän jakaa sitä. Onneksi se viihtyy! 

Tämä on mukulaleinikki "Midgarth", nimesin sen löytöpaikan talon mukaan, vaikka luultavasti sillä on joku virallisempikin lajikenimi tai ainakin kerrotun muodon nimi. "Midgarth" omaa lisäksi kirjavat lehdet, joissa on tummat raidat keskellä. Kuvassa näkyy myös puutarhani perusvihreää mukulaleinikkiä, lehtiä voi vertailla.

Portin lähellä, mutta sisäpuolella kukkii tarhasyklaaminarsissi 'Iwona' vain yhdellä kukalla. Hankin tätä ruukkukukkana monta vuotta sitten ja kaikki kolme tupasta ovat elossa, mutta ehkä ne pitäisi kaivaa ylös ja jakaa. Narsissit lakkaavat kukkimasta, jos sipulit kasvavat kovin tiheässä.

Mennäänpä sitten kurkkaamaan vuokko-esikkopuutarhaan. Sielläkin on narsisseja. Paremmin näkyvät näyttävät keltaiset 'Early Passion' -pikarililjat ja oikealla ruskopenkin 'Sunset', joka ei ole vieläkään avannut kukkiaan, kun lämpö on ollut säädetty liian viileälle.

Värit ja valoisuus ovat tähän aikaan vuodesta niin kohdillaan! Ajattelin listata, mitä tuolla on kukassa, mutta kuvasta niitä ei näe tihrustamallakaan, niinpä siirrytään suoraan narsisseihin.

Kauluskukkainen 'Orangery' on yksi vanhimmista narsisseistani, siis vanhimpia tällä pihalla. No on tämä klassikko jo 50-luvulta, mutta se ei ole hyvälle narsissilajikkeelle ikä eikä mikään. Munakkaan värinen kukka on kiva.

Olen ehtinyt jakaa tätä jo pariinkin otteeseen ja nyt näyttäisi taas olevan jakamisen aika. 'Orangery' on todella hyvä narsissi kukkimaan, kunhan kasvusto ei ole liian tiivis. Jakamistarpeen huomaa lehtien suuresta määrästä ja kukkien vähyydestä.

Yleiskuvassa näkyi taustalla Rivendell. Siellä kukkii kaunis 'Genève' yhdessä jouluruusujen ja keltavuokkojen kanssa.

Pompataan vaikka hedelmätarhaan. Tämä on hedelmätarha vain lainausmerkeissä, kun vesimyyrät ovat vieneet istuttamani omenapuun ja kirsikkapuut, yhden ison luumupuunkin. Maassa on niin paljon koloja, että ajattelin seuraavaksi siirtää myyränpyydyksen tänne. Se on siis jatkuvasti viritettynä jossakin päin tonttia.

Purppuraomenapuu 'Musta Rudolf' sai vuosia sitten pahasti siipeensä. Se kuivui lähes kokonaan, kun vesimyyrät olivat syöneet sen juurista suurimman osan. Onneksi se lähti versomaan tyveltään ja elättelen toivoa, että siitä tulee vielä jonkinlainen puska. Puu tuskin, sillä se on nyt monihaarainen.

Olenkin ajatellut, että se pitäisi kaivaa ylös ja istuttaa uudelleen verkolla vuorattuun kuoppaan. 

Laitoin pari vuotta sitten sen viereen haisevan 'Rubra' -keisarinpikarililjan sipulin estämään myyriä, nyt se on tulossa kukkaan. Rudolfin edessä on narsisseja.

Muistan istuttaneeni tänne narsissia joitakin vuosia sitten, mutta en löydä mitään tietoa syksyisistä kasvilistoistani viimeisten viiden vuoden ajalta. Ehkä olen saanut sipulit tai ostanut ne ruukussa keväällä. Jos jaksan, luen puutarhapäiväkirjani, mutta se on aikaavievää puuhaa. Toisaalta se on myös hyvin antoisaa, sillä aina löytyy jollekin kasville selitys – tai jokin muu jo unohdettu asia pulpahtaa esiin.

...

No enhän voinyt jättää asiaa sikseen, olihan Sherlock Holmes haaveammattini jo pienenä. Aloin lukea keväisiäkin muistiinpanoja. Kaksi vuotta sitten keväällä sain äidiltäni ruukun narsisseja, jotka hän oli saanut siskoltaan. Ne kukkivat ensin kauniisti äitini parvekkeella, ohikukkineina istutin ne tänne puutarhaani. 

Lajikkeesta ei ole mitään tietoa, ruukussa luki vain "iso narsissi", mitä nämä toki ovatkin. Voi hyvin olla 'Dutch Master', se on tunnettu ja yleinen tuollainen perus-keltanarsissin klassikkolajike 30-luvulta. Vaikka nuo kehälehtien vaaleat kärjet mietityttävätkin; onko ko. lajikkeella semmoiset?

Kun nyt soitin äidilleni kertoakseni tämän, oli hän syömässä parsaa juuri samaisen siskonsa kanssa.

Hedelmätarhasta löytyy viime syksynä rakentamani köynnösmaja. Istutin sinnekin balkaninvuokkoa, tuollaista perussinistä, jota myydään nimellä "Blue Shades". Narsisseista valitsin tänne pikkuisen ja suloisen 'Minnow' -tarhatasetin, vaikka tasetit eivät ole kovin pitkäikäisiä meidän ilmastossamme, välimerellistä alkuperää kun ovat.

Hedelmätarhan alarinteessä kukkii edelleen pikkuruinen tarhavirvanarsissi 'Spoirot'. Sen vieressä onkin kiinnostavan värinen pystykiurunkannus! Ihan kuin kukka olisi kaksivärinen. Täytyy tutkia paremmin, kun kukat avautuvat enemmän. Jos se on todellakin kirjava, on se ensimmäinen laatuaan puutarhassani!

Alppipenkissä kukkii ihastuttava pikkuinen 'Xit', jonka tuulessa heiluvien kukkien kuvaaminen on mieluinen haaste.

Punahevoskastanjan alla kukkii tarhanunnannarsissi 'Golden Echo'. Istutin näitä syksyllä lisää puun toisellekin puolelle, kovin kaunis lajike kun on.

Siirrytään lopuksi koivikkoon, narsissien tyyssijaan. Täällä on nyt jo aika paljon kukassa, mukaan lukien yhä kukkiva pikkuinen kihlanarsissi kuvan vasemmassa reunassa. Tuo yksi ja sama kukka, siis kirjaimellisesti sama kukka, on kukkinut jo kolme viikkoa!

Täällä on aika monenlaista. Kuvassa on kerrottu 'Ice King' ja alempana ihana 'Cassata', joka ei enää kuki ollenkaan siellä, minne sitä alun perin istutin. Se kohta on taas tihentynyt liikaa, alue on pelkkää lehtien viidakkoa ja on aika jakaa sitäkin. Cassatan haljennut torvi on tavattoman kauniin värinen raikas haaleankeltainen.

Koivikon alaosassa kukkii yksinäinen 'Snow Frills', joka on ensimmäisiä koivikkoon istuttamiani narsisseja. Lajiketoverit ovat hävinneet, mutta onneksi tämä yksi kukkii vuodesta toiseen.

'Snow Frills' on upean värinen. Torvi vaalenee vähitellen valkeaksi.

Paras kukinta on nyt tässä osassa koivikkoa, jonne olen istuttanut eniten narsisseja viime ja toissa syksynä.

Toiselle puolelle koivikkoa istutin narsisseja syksyllä vain alaosaan, mutta siinä ne ovatkin näkyvimmällä paikalla. Lajike on kaunis 'Mount Hood'.

Koivikon alanurkan pikkuinen onnenpensas on avannut kukkansa. Kasvu on hidasta johtuen varmaan kuivasta paikasta ja siitä, että peurat typistivät puskaa alkuvuosina joka talvi. Silloin ei kukkia juuri päässyt näkemään, kun niitä kantavat oksat oli syöty.

Narsissit ovat kauniita vastavalossa, joten hiivin koivikon takaosaan ottamaan kuvaa. Suurimmalla osalla on kukka kohti aurinkoa eli suuntaa, josta koivikko on tarkoitettu katsottavaksi, etelästä pihatieltä käsin.

Tässä kuvassa näkyy taustalla onnenpensas; keltaiset pilkut tuolla kauempana. Alue ei ole suuri, ilmakuvasta lasken 80 neliömetriä. Joukossa on tummemman keltaisia torvinarsisseja, se lienee syksyllä istuttamani 'Cairngorm'. Sen torven pitäisi vähän haalistua iän myötä, kukat ovat vasta avautuneet.

Aika iso osa vanhemmista narsisseista näyttää vasta tulevan kukkaan ja osa on tietenkin myös taantunut. Tämä on aika kuiva paikka niille.

Koska narsisseja ei voi olla liikaa eikä edes tarpeeksi, ostin tänä keväänä ruukussa 'Fortune' -lajikkeen, joka on yli sadan vuoden takaa. Se pääsee kukinnan jälkeen maahan jonnekin päin puutarhaa.

Tämä oli tosiaan vasta alkua! Kukassa ovat varhaiset ja keskikevään narsissit; myöhäiset ovat vasta tulossa!

Balkaninvuokko Anemone blanda

Keltanarsissi Narcissus pseudonarcissus

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Keltavuokko Anemone ranunculoides

Kihlanarsissi Narcissus × cyclazetta 'Tête-à-Tête'

Mukulaleinikki Ficaria verna

Onnenpensas Forsythia

Purppuraomenapuu Malus Purpurea-Ryhmä

Tarhanunnannarsissi Narcissus Jonquilla-Ryhmä

Tarhasyklaaminarsissi Narcissus Cyclamineus-Ryhmä

Tarhatasetti Narcissus Tazetta-Ryhmä

Tarhavirvanarsissi Narcissus Bulbocodium-Ryhmä

Puutarha odottaa, puutarhuri toimii

 Maankaivuukausi on ihmisen parasta aikaa!

Niin ja tämä aika keväästä, kun nurmikkoa ei vielä tarvitse leikata – mikä onni ja autuus! Nurmikolla lojuu kiviä, jotka pitää siirtää sitten, kun leikkuri käynnistyy. Elleivät liiku sitä ennen. Etualalla lojuvat syksyllä maasta kaivamani kivet, niiden tilalle istutin ruusun. 

Tarkkasilmäinen saattaa huomata mustan pantterin ojan reunalla kottikärryistä vasemmalle. Myyrästyshommissa.

Sieltä hän saapuu.

Minäkin olin tänään lempipuuhissa, kun kampesin maasta pari kiveä. Tuollaiset pienen mikroaaltouunin kokoiset ovat juuri passeleita ja oli mukava huomata, että voimat eivät ole huvenneet sillä kaudella, kun kiviä ei voinut kaivaa.

Sain nimittäin kuningasidean istuttaa vasta hankkimani vuorikärhön (halpa, Lidlistä) ja Viherpeukaloilta odottelemani sinisateen tähän pihavajan lämpimälle seinustalle. Seinään kiinnitän jousihäkkyrän, jos ne joskus vaikka kiipeävät. Talvenarkojen köynnösten päälle voi varmaan kiinnittää seinään jonkun peiton sitten talveksi.

Olen tappanut vuorikärhöjä ennenkin, sehän ei ole mitenkään talvenkestävä. Eikä kuki, koska se kukkii edellisen vuoden versoilla ja ne paleltuvat. Mutta kuten ystävän kanssa juttelimme, kokeileminen on harrastuksen suola ja meneehän harrastuksiin aina rahaa.

No, tuossa on nyt loistokuoppa!

Siirryin sitten kuvaamaan koivikkoa, kun se on niin herkullinen. Narsissit ovat tulossa ihan lähiaikoina kukkaan. Ja yksihän tuolla keskellä jo kukkii.

Kihlanarsissi on kukkinut yksinään jo monta päivää.

Se ei ole välttämättä yksinäinen enää kauaa. Lämpöä on nyt vain +4, ja ensi yöstä tulee kaiketi vielä pakkasyö, mutta sitten pitäisi asteiden olla lähempänä kymmentä kuin nollaa. Ja ensi yölle on luvassa sadetta, ihanaa! Eilen illalla vettä/lunta tuli kovin vähän. Pystytin kaikki sadetynnyrit, mutta saalis on korkeintaan 20 cm per tynnyri. Lisää mahtuu.

Koivikkoon on naapurin puolelta levinnyt idänsinililjaa, siitä olen naapureille ikuisesti kiitollinen.

Koivikosta käsin tarkkailen, kun Musti tutkii monttua ja kiviä.

Sitten se siirtyy seurakseni koivikon puolelle.

Koivikko näyttää lupaavalta. Lupasin raportoida tästä, kun viime vuonna koivikko jäi taas muiden puutarhan kukkien jalkoihin ja näytin sen kevätkukinnan vasta joulukalenterissa, kuten myös vuotta aiemmin. Ja silti tämä on keväisiä lempialueitani!

Kuvissa näkyi puutarhavaja. Sille kuuluu sellaista, että tajusin käyttää ovenkin hyödyksi. Kasvimaan kasteluun tarvitaan monta jatkoroikkaa ja on kätevää, että yksi niistä on valmiiksi täällä päässä pihaa.

Kylmäkäsittelyssä olevissa pikku poteissa ei näy vielä mitään ituja. Kylvin nyt lisäksi osan hajuherneistä. On kivaa, että on viimein tällainen järkevä esikasvatuspaikka. Vaja kyllä lämpenee aurinkoisina päivinä paljon, mutta ehkä se ei haittaa.

Puutarha kokonaisuudessaan tuntuu olevan odottavalla kannalla. Viileys ei ole kannustanut yhtäkään uutta kasvia avaamaan kukkaansa. 

Ternipikarililja kukkii edelleen huolimatta siitä, että se taipui moneen kertaan kukat maata vasten ja saattaa taipua vielä ensi yönäkin. Tämän lajitoveri toisessa muotopuutarhan penkissä jättää valitettavasti kukinnan tänä keväänä väliin.

Ternipikarililja olisi niin loistava väripari monille muille kevätkukille, mutta se kukkii nyt ylhäisessä yksinäisyydessään. Kurjenmiekat ovat muotopuutarhasta kuihtuneet, tässä penkissä ei oikein ole helmililjojakaan, vain muutama pystykiurunkannus kukkii siellä täällä, eikä yksikään ihan ternipikarililjan vieressä. Otin kuvan niin, että vähän purppuraisemman sävyinen kiurunkannus on heti ternipikarililjan kukista vasemmalle, jotta väriparia voi edes yrittää ihastella. Tuulisessa säässä heiluvaa pikarililjaa olikin hauska yrittää napata kuvaan!

Idänsinililja Scilla siberica

Kihlanarsissi Narcissus 'Tête-à-Tête'

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Sinisade Wisteria

Ternipikarililja Fritillaria raddeana

Vuorikärhö Clematis montana