Sinnikkäät siniset kukat

 Ja vähän muitakin värejä.

Yhtenä päivänä huomasin, että tähkälaventeli 'Munstead' on tehnyt pari uutta kukintoa. Ei niitä kyllä kuvasta tahdo erottaa, mutta usko pois, siellä ne ovat! Puolet kasvista paleltui viime talvena, mutta eiköhän se tuosta vähitellen tokene. 

Samassa paikassa eli muotopuutarhassa kukkii syysleimu Flame Blue edelleen, kahden kukan voimin. Näkyyköhän kuvan yläreunassa kolmaskin kukka!

Mahtikukkaisa asteri 'Little Carlow' tuli jo aiemmin esiteltyä, mutta voi olla, että laitan siitä vielä jokusen kuvan, jos teen asterijutun. Yksi asteri on nimittäin vasta aloittamassa kukintaa. Samassa penkissä Carlowin kanssa kukkii harjaneilikka. Näissä tuntuu aina olevan syksyllä joku kukka, siis ei jokaisessa harjaneilikassa, vaan muutamassa harvassa.

The Pilgrim on David Austinin ruusuista parhaita kukkimaan syksyllä.

Lähdetään kohti ruusutarhaa, mutta jo sitä ennen ruusu-heinätarhassa kukkii Geranium shikokianum. No joo, tämä tuli näytettyä vähän aikaa sitten, mutta kun se on niin ihana!

Raput ylös kasvimaalle, tässä näkymää taaksepäin tulosuuntaan. Ovesta vasemmalle kukkii edelleen pikkuinen kesäkukka...

... sitä ei voi kyllä pieneksi sanoa, kun on kasvanut puskan kokoiseksi kesän mittaan! Ja kukkinut vaikka kuinka, yhä jatkaa. Tiibetinkoirankieli, myös kesälemmikkinä tunnettu.

Skipataan kasvimaa, vaikka kyllä sielläkin kukkii hietasinappia ja kehäkukkia. Viereisessä ruusutarhassa on kuitenkin kiinnostavampaa. Ketoruusuruoho kukkii yhä vain.

Niin tekevät myös Rohanissa etelänruusuruohot. Huomasin tänään sinne lumikelloja istuttaessani, kuinka paljon ruusuruohoissa vielä on nuppuja. Kukatkin voi laskea kymmenissä edelleen.

Ruusutarhan eteläreunan kiveys on siistitty ja saanut betonia päälleen, jospa se pitäisi rikkaruohot kurissa. Hopeatäpläpeippi (luultavasti lajike 'Shell Pink' eli 'Roseum') on loistava syyskukkija, ja sen seassa kukkii yhtä loistava harmaakäenkukka.

Niiden takana on runsaasti kiveykseltä kitkemääni harmaakäenkukkaa. Heitin ruusukkeet vain tuonne ruusutarhaan, kun eivät ne mitään haitallisia rikkakasveja siellä ole, mikäli juurtuvat.

Isoon kiveen nojailee koristemansio Lipstick. Tästä tulikin mieleen, että sitä piti siirtää laajemmin ruusutarhan eri puolille. Kuulostaa siltä, kuin tarha olisi isokin – se on vain yksi istutusalue, aika kookas kumminkin.

Ruusutarhan yläosassa on parimetriset kukkavarret tehnyt luppio 'Cangshan Cranberry'. Kukkavarsia on kolme, joista vasemmanpuoleinen on sotkeentunut orjanruusuun ja oikeanpuoleinen painunut vinoon kuvan ulkopuolelle. Keskimmäinen, matalampi, pysyi pystyssä viime viikon tuulet ja sähkökatkot. Taustana on koristekastikka 'Overdam': todella ihana, hyvin pystyyn kuivuva heinä! Se on maltillisen korkuinen, ehkä 130 cm, ainakin minun puutarhassani. 

Kukkien ihanasta väristä on vaikea saada kuvaa, mutta tässä myötävalossa punaisuus näkyy aika hyvin. Oikeastaan luonnossa kukinnot näyttävät eniten tumman viininpunaisilta.

Tuossa onkin syy, miksi tämä kukkavarsi oli jumittunut vaaka-asentoon. Tänään se oli jo itsekseen vapautunut liljan kahleista.

Tässä kuvassa on aika montakin kukkaa, usko huviksesi. Alhaalla on syysasteri 'Royal Ruby', sen yllä yksi sininen ja toinen valkoinen kurkkuyrtin yksittäinen kukka. Oikealla on David Austin -ruusu Boscobel ja ihan oikeassa reunassa on todella iso harmaakäenkukan kukkanen orjanruusun alla. Vaikka kuvassa se on pieni piste, katsoin oikeasti ohi kävellessäni, onko siellä jokin ruusunkukka.

Luppio 'Cangshan Cranberry' on myös kuvassa, sen kukkavarret kohoavat kuvan ulkopuolelle.

Boscobelin uusi kukka lähempää. Ruusunpunaista uutta viikkoa!

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum

Ketoruususuoho Knautia arvensis

Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora

Koristemansio ×Comagaria rosea

Luppio Sanguisorba

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Syysleimu Phlox paniculata

Tiibetinkoirankieli Cynoglossum amabile

Tähkälaventeli Lavandula angustifolia

Sinisiä

 ja kimalaisia.

Sikuri on sitten ihana, vaikka sillä onkin taipumusta kylväytyä liian innokkaasti. Kedolla se saa mielellään kukkia yhdessä hunajalta tuoksuvan keltamataran kanssa.

Kedon vieressä on paahdepenkki, ja tuota noin. Siinä ei välttämättä tarvitsisi sikuria kasvaa, mutta sille on vaikea kovettaa sydämensä ja kitkeä. Taustana kedon keltamatarat.

Paahdepenkki toiseen suuntaan: sikurit sointuvat Jopoon.

Kasvimaan kulman pikku penkistä löytyy taivaansinistä. Viime vuonna keräsin siemenet tiibetinkoirankielestä, keväällä nakkasin siemenet tähän ja nyt kukkii. Ihanan helppoa! Lajinimi amabile tarkoittaa ihanaa, rakastettavaa, ja sellainen tämä kukka tosiaan on.

Vaaleanpunaista lajiketta olen unohtanut käydä etsimässä, sen siemenet heitin muistaakseni ruusu-heinätarhaan.

Kurkkuyrtti on myös ihanan sävyinen sininen. Ja suosittu pörriäisten parissa, kuten edellisetkin kasvit.

Erilaisia kimalaisia on joka kukkavarressa.

Seuraava pörriäismagneetti on tähkälaventeli, tässä lajike 'Hidcote'.

Tällaisia hyvin pitkävartaloisia, isoja kimalaisia on nyt paljon. 

Loppuun pörröinen kaveri sinisellä kuistilla.

Pehmoista viikon jatkoa!

Keltamatara Galium verum

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Sikuri Cichorium intybus

Tiibetinkoirankieli, kesälemmikki Cynoglossum amabile

Tähkälaventeli Lavandula angustifolia

Avautuminen alkoi

 Eilen oli uskomattoman lämmintä jopa täällä keskellä jäistä merta. Oli hyvä tuuri, sillä sattui tyyni päivä. Mittarissa oli 12 astetta varjossa iltapäivällä! Ja vielä iltamyöhällä oli 8 astetta lämmintä.

Mäntyjen alla elävät tähtilumikellot ovat yleensä olleet kevään ensimmäisiä kukkia, tänä vuonna nousemisessa kesti. Ensimmäinen niistä yrittää ottaa kiinni ja avaa kukkaansa vasta muutaman senttimetrin pituisessa varressa.

Raportoidaan tähän sekin, että ensimmäinen Koska kukkii -haasteen arvaukseni meni hutiin. 'Hippolyta' -lumikellot ovat viime vuosina olleet helmikuussa vähintään nupulla, ellei jo kukassa. Tänä vuonna niistä ei näkynyt vielä mitään, kun tein haastejutun tämän kuun puolivälissä. Arvelin silloin, että ensimmäinen kukka avautuisi 26.3.

Tässä on viimein ensimmäinen noussut verso eilen. Tänään löysin lisää nenänpäitä maasta. Eipä ole vielä kukassa ihan lähipäivinäkään.

Vanhan talon etelänurkka on liian kuiva kasvupaikka puistolumikelloille, mutta niin vain siinä sinnittelee pari tupasta 'Hidcote' -tähkälaventelin vierellä. Ensimmäiset kukat näistäkin lumikelloista avautuivat eilen.

Puistolumikello 'Viridapice'. Huomasin vasta kuvasta, että yksi kukka on ylösalaisin; jäänyt kiinni suojuslehteen.

Tänään löysin näiden lähellä kasvavan kriminlumikellon ensimmäiset versot maanpinnassa.

Kostean kevätniityn puistolumikellot avautuivat myös, näiden kerrotut kaverit olivat kukassa jo päivää aiemmin.

'Snow Fox' on ihan tungoksessa! En voi uskoa tämän tyypin kukkimisvoimaa. Viimeksi keskiviikkona laskin seitsemän kukkaa tai nuppua, kuvassa niitä näkyy jo kahdeksan, lisäksi puunpalan toiselta puolelta nousevassa versossa näyttää myös olevan nuppu.

Turkintalventähti, kuten kaikki talventähdet, joilla oli jo nuppu esillä, avautui eilen auringonkilossa ja lämmössä. 

Tämä kukkanen onkin täydellinen ilopilleri toivottamaan hyvää pääsiäistä!

Kriminlumikello Galanthus plicatus

Puistolumikello Galanthus nivalis

Turkintalventähti Eranthis cilicica

Tähkälaventeli Lavandula angustifolia

Tähtilumikello Galanthus elwesii

Muotopuutarhan onnistuneet värit

 Taas on sinistä ja violettia ja vähän muutakin.

Tädykkeet tuntuvat kestävän mitä vain, ainakin nämä siniset, joiden siemenet lähetti aikoinaan Anun puutarhan Pioni. Luulen, että kyseessä on tähkätädyke. Tämä yksilö kasvaa vaahteran alla erittäin kuivassa penkissä ja ei siitä näytä yhtään kärsivän. Kunniamaininnan arvoinen kasvi.

Viereisessä, paahteisemmassakin penkissä on sinistä. Huomasin juuri, että olen kirjoittanut tästä samasta penkistä ja samoista väreistä lähes päivälleen vuosi sitten, ja ehkä monenakin vuonna, jos tutkisi asiaa taaksepäin. Aika kivaa tällainen toistuvuus – nämä ovat minulle sopivia kausikukkia, kun tulevat joka vuosi itsestään samaa kautta koristamaan.

Edessä on sinipallo-ohdakkeen perusmuoto ja taempana sen matalampi ja sinisempi lajike 'Taplow Blue'. Sen taakse on näköjään taas kylväytynyt tavallista, haaleampaa ja korkeampaa perusversiota. Sen vieressä on mirrinminttu 'Six Hills Giant', jonka takana preeriaväriminttu.

Preeriavärimintun kuivuudenkesto on loistava; paljon parempi kuin tarha- ja punaväriminttujen, joita minulla välillä kupsahtelee, eivätkä ne missään tapauksessa ainakaan leviä. Lisäksi preeriavärimintun kukkien sävy on ihana utuinen liilan ja vaaleanpunaisen välimuoto, riippuu valosta.

Köynnösruusu Flammentanz on rikka muotopuutarhan pastellimaailmassa, mutta sille ei mahda enää mitään. Ehkä joka soppaan tarvitaan joku rikka. Takana kukkii neilikkaruusu 'Pink Grootendorst'.

Neilikkaruusun meno vain paranee, kun Flammentanz lopettelee.

Austin-ruusu The Pilgrim ei sekään ole enää niin täynnä kukkia. Vaaleankeltaista kukkaloistoa jatkaa nukkasalkoruusu. Tässäkin on tähkätädykettä ja myös harmaaminttua, jota olen tänä vuonna kitkenyt rankasti, kun se oli kovin levinnyt. Riivin sitä vähän liiankin rankasti. Mintun viileä violetti sävy olisi täydellinen vastaväri keltaisille, eikä kunnon efektiä nyt oikein ole.

Kun leikkasin The Pilgrimin ohikukkineita kukkia, onnistuin katkaisemaan yhden täydellisen kukan. Laitoin sen lintujen kylpyaltaaseen, missä se jännästi liukeni rankkasateeseen.

Keittiön ikkunasta näyttää tältä, tai tässä vain viipale kolmen ruudun levyisen ikkunan yhdestä kohdasta.

Köynnöskaaressa kukkii kärhö 'Comtesse de Bouchaud', joka sointuu todella kivasti takanaan kukkivaan preeriaväriminttuun, kun näkymää katsotaan näin yläviistosta. 

Kun katsotaan alhaalla muotopuutarhassa, on kärhön taustana jotain ihan muuta, nimittäin talon keltaista seinää. Minun täytyy opetella leikkaamaan kärhöjä, sillä tuossa on lähes kaksi metriä kaljua vartta, vain latvassa on lehtiä ja kukkia – ja tuhottomasti nuppuja. Saisi olla vähän tasaisemmin!

Tässä vielä sinisävyisin penkki, jossa on aika onnistunut kokoelma kuivuudessa ja paahteessa viihtyviä kasveja. Oikealla on tähkälaventeleita, yksi on hankittu taimi ja muut sen tuottamia siementaimia. Sinikatanaakin voi juuri ja juuri erottaa vasemmassa reunassa.

Tuulessa heiluva harmaa on ihan vain pihalleni itsekseen tullut koiruoho, jonka siirsin tuohon. Siitä oikealle on matalampi samantyyppinen, se on kohta kukkiva ihanan sininen sulkapiiska 'Little Spire'. Vaarinlaukkakin on vasta tulossa kukkaan.

Täydellinen sävylisäys tähän penkkiin on tarhaviinikärhö 'Polish Spirit'. Tämä kasvaa samassa köynnöskaaressa kuin Flammentanz, mutta tällä toisella puolella. Ehkä ne ennen pitkää kohtaavat kaaren huipulla.

Harmaaminttu Mentha longifolia

Koiruoho Artemisia absinthium

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Nukkasalkoruusu Alcea rugosa

Preeriaväriminttu Monarda fistulosa

Sinikatana Catananche caerulea

Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus

Sulkapiiska Perovskia atriplicifolia

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Tähkälaventeli Lavandula angustifolia

Tähkätädyke Veronica spicata

Vaarinlaukka Allium senescens

Yritystä väriharmoniaan

 Alkuvuosina tuli muotopuutarhaan istutettua kaikenlaista. Jossain vaiheessa tajusin, että violetti ja valkoinen sopivat sekä yhteen että muotopuutarhaan harvinaisen hyvin, mutta siinä vaiheessa oli jo myöhäistä.

Silti olen istuttanut viime vuosinakin muita kuin violetteja ja valkoisia. Pastellivärit ylipäätään sopivat erinomaisesti tänne. Lapinneilikka 'Halti' on yksi ihanimmista ja onneksi viihtyy.

'Comte de Chambord' -portlandruusu on kauniin värinen, heleä.

Se kasvaa muotopuutarhan kuivimman penkin kuivimmassa nurkassa. Ystävän antamista siemenistä kasvaa valkokukkaista myskimalvaa, tänä vuonna on mukana ensimmäistä kertaa hailean vaaleanpunainenkin. Sitä kasvaa täällä pitkin kylää, myös omassa villissä ylärinteessä.

Olen yrittänyt istuttaa ohotanmarunaa ja muitakin kauniita hopeaisia marunoita monia kertoja, aina ne ovat hävinneet vikkelästi. Viime vuonna huomasin koiruohoa ihan muotopuutarhan vieressä. Sitä kasvaa siellä täällä tienposkessa ja pihoilla. Vanha kulttuurikasvi on mukava jäänne menneistä ajoista, kaunis ja sopii kukkapenkkiinkin tuomaan viileää hopeansävyä. Siellä se nyt kasvaa muotopuutarhan paraatipaikalla.

Kuivassa penkissä alkaa tähkälaventelien aika. Yksi on hankittu taimi 'Munstead', matala lajike, muut sen tekemiä siementaimia. Kestää kuivuutta ja mitä vain.

Lisää kuivuudenkestäjiä: mirrinminttu lopettelee, alppipiikkiputki aloittelee.

Koreapiikkiputki kukkii karhunjuuren vierellä. Koreaa tuossa ovat lehdet, joissa on voimakas vaalea suonitus.

Ikävä kyllä kaikki pari vuotta sitten istutetut komeapiikkiputket ovat hävinneet, onneksi korea on jäljellä ja voi hyvin.

Kuivimman penkin köynnöskaaren juurelle vuosia sitten istutettu köynnösruusu 'Veilchenblau' eli Blue Rambler kukkii viimein. Se on juuri oikean värinen ja siksi sen hankinkin!

Ruotsissa näille pienikukkaisille rambler-ruusuille on luotu oma ryhmä, Multiflora-Ryhmä, sillä niiden perimässä on japaninköynnösruusua eli Rosa multifloraa. Sen näkee noista jännän muotoisista lehdistä.

Saman köynnöskaaren toisella puolella kasvaa loistolöynnösruusu Flammentanz. joka on aivan väärän värinen tänne, mutta se tuli istutettua silloin, kun vasta perustin muotopuutarhaa. Elefantin kokoista ruusua ei totisesti tee mieli kaivaa muualle, ja toisaalta se ilostuttaa ohikulkijoita joka kesä suuresti. Ja tuo muotopuutarhaan myös suojaisuuden tuntua ikään kuin seinämänä tien ja puutarhan välissä.

Toisessa kaaressa kasvaa 'Alchymist', taivaallisen ihana köynnösruusu, joka vain oli pakko saada. Jälkiviisaana olisin voinut istuttaa tähän jonkun muun värisen, joita nyt kasvaa muissa kohdissa puutarhaa. 

Tämä on jostain syystä matalampi, vaikka on vanhempi kuin ruusupergolan 'Alchymist'. Ostin sen toisen, koska luulin tämän kuolleen yhden talven jälkeen. Vaan eipä kuollut ja nyt kukkii monella ihanan värisellä kukalla!

Sitä paitsi on täällä muutakin persikkaista. Köynnösruusun takana voi nähdä saman sävyistä marskinliljaa.

Kiinanpioni 'Wladyslawa' vain kukkii ja kukkii, ei meinaa lopettaa ollenkaan kai!

Tarhamarskinlilja 'Romance' pari viikkoa sitten, kun se oli parhaassa kukassa. Siinä pörrää takuuvarmasti kimalaisia.

'Alchymistin' kanssa samassa kaaressa kasvava rinneakebia olisi tehnyt ensimmäisen kukkaterttunsa, kymmenen vuotta istuttamisen jälkeen, mutta nuput näivettyivät kuivuuteen. Tuon yhden väänsin auki välivalloin, kun hermostuin, mutta sen sisällä oli kuihtuneet terälehdet.

Toivottavasti ensi vuonna parempi onni!

Saman köynnöskaaren toisella puolella kasvaa kärhö 'Comtesse de Bouchaud'. Ihana, heleä väri tässäkin, kuten aiemmin esitellyssä portlandruusussa. Keittiön ikkunasta yläviistosta katsoen kärhö ja ruusu ovatkin vieretysten.

Yritän silti tuuppia muotopuutarhan värimaailmaa violetin ja valkean suuntaan. Istutin viime vuonna Rhapsody in Blue -ruusun (eli 'Frantasia'), jonka sävy on nyt hieman pettymys. Kaipa se tuosta kehittyy sinisempään suuntaan, mutta nämä kukat eivät ainakaan vanhentuneet yhtä violeteiksi kuin olen tässä ruusussa nähnyt muualla.

Ihan kaunis se on silti, ja jatkuvakukintainen, niinpä odotellaan rauhassa loppukauden kukkia. Kärsäkäs katkoi tästä useita nuppuja alkukesällä, niinpä juuri nyt ei uusia kukkia ole tulossa.

Kesäkuussa Rhapsody in Blue oli silti pienten täydellisen sävyisten violettien kukkien peitossa. Mitä ihmettä?

Tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel' se siinä järjesti täydellisen esityksen nousten ruusun ympäriltä ja lomasta kukkimaan. Vasemmalla kukkii vuorikaunokki 'Amethyst in Snow'. Tämä oli siis kesäkuussa.

Kasvien kukkavärien periytymisestä on tänä kesänä tullut kirjoitettua mm. rohtosormustinkukkien ja siperiankurjenmiekkojen kohdalla. Myös laventelinväristen tummakurjenpolvien siementaimista tulee useimmin viininpunaisia, sitä tavallista 'Samobor' -lajikkeen väristä, jota kasvaakin puutarhassani siellä täällä. 

Tänä kesänä muotopuutarhasta nousi valkokukkainen! Kuinka täydellistä, ja täydellinen yllätys. Ei minulla nimittäin valkokukkaista tummakurjenpolvea täällä missään kasva, eikä kai naapureillakaan.

Violetin suuntaan säätämistä edustaa myös idäntädykkö. Se on vasta pari vuotta vanha, joten toistaiseksi aika matala ja pieni, mutta toivon siitä komeaa pehkoa. Täydellisen violetin värinen se on. Kesäkuun alussa kuvattu nuppuisena, jolloin kukkivat 'Early Emperor' -laukat. Laukoissa onkin paljon hyvän värisiä lajeja ja lajikkeita.

Ripaus keltaista on aina paikallaan violetin lähellä, sillä vastavärinä se piristää. Vanha helluntaikurjenmiekka "Kulosaari" kukki myös kesäkuussa. Keltalehtinen mäkimeirami 'Aureum' peittää keltakukkaisen ruusun tyveä. 

Ruusu on tietenkin ihanaakin ihanampi Austin-ruusu The Pilgrim. On niin viileää, että sen nuput ovat pysyneet kiinni kauan, nyt ensimmäiset kukat aivan puskan alaosassa ovat auki. 

Hankala kuvata alaoksien keskellä, eikä kuva ole hyvä, mutta pakko oli silti yrittää – ja laittaa huono kuva tähän, kun kukka on niin täydellinen upottava unelma. Onneksi seuraavaksi alkaa kukkia avautua latvassa ja niitä tulee paljon!

Muotopuutarhan viimeisessä köynnöskaaressa kasvavat iso ruotsinköynnöskuusama ja tarha-alppikärhö 'Propertius', joka on ryhtynyt hivuttautumaan penkin selkänojaa pitkin vastapuolelle.

Timjamipolulla kukkivat ensin vaaleanvioletit ja valkoiset ajuruohot, sitten tummempi tavallinen kangasajuruoho ja nyt vaaleanpunainen. Nuo erikoisemman väriset jäävät kohta voimakkaammin leviävän kangasajuruohon jalkoihin, niinpä aloin tällä viikolla repiä sitä juurineen ja istuttaa vanhan talon päädyn seinänvierustalle, sillä siihen tarvitsen tiheää mattomaista kasvia.

Löysin kuin löysinkin 'Rosemoor' -tarhakurjenpolven, kun aloin sitä yhden blogikommentin jälkeen kaivata. Tämä on niin ihana, ja siksi tärkeä, että olen käynyt Rosemoorin puutarhassa Englannissa, vaikka tämä taimi on Suomesta hankittu. Tämä tuo sen ihanan päivän mieleen. Kukan värikin on lumoava tummine suonineen.

Tavallista kyläkurjenpolvea on alkanut nousta sieltä täältä, mistä en ole ollenkaan pahoillani. Ihana yhdessä mustalaukkojen kanssa, taustalla taas 'Wladyslawa'.

Ranskanruusu 'Hippolyte' ei ole kukkinut vuosikausiin, tällä on erittäin kuiva paikka ja vaahterakin on vähän liian lähellä. Viimeisinä kahtena talvena olen poistanut puusta isoja oksia ja nyt ruusu viimein kukkii! Kukkia tuli kolme. Niissä on erittäin ihana muhkeus ja tuo keskustan valkea pilkahdus.

Puksipuuaidatkin tuli leikattua jo kesäkuussa, näyttää paljon siistimmältä. Vasemmalla on neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' aloittanut kukinnan.

Aurinkoista sunnuntaita, tämä painuu nyt kastelemaan!

Alppipiikkiputki Eryngium alpinum

Helluntaikurjenmiekka Iris Intermedia-Ryhmä

Idäntädykkö Veronicastrum sibiricum

Kangasajuruoho Thymus serpyllum

Karhunjuuri Meum athamanticum

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Koiruoho Artemisia absinthium

Komeapiikkiputki Eryngium × zabelii

Koreapiikkiputki Eryngium bourgatii

Kyläkurjenpolvi Geranium pratense

Lapinneilikka Dianthus × courtoisii

Laukka Allium

Loistoköynnösruusu Rosa Loistoköynnösruusu-Ryhmä

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Mustalaukka Allium nigrum

Myskimalva Malva moschata

Mäkimeirami Origanum vulgare

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Ohotanmaruna Artemisia schmidtiana

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Rinneakebia Akebia quinata

Ruotsinköynnöskuusama Lonicera periclymenum

Tarha-alppikärhö Clematis Atragene-Ryhmä

Tarhakurjenpolvi Geranium × magnificum

Tarhamarskinlilja Eremurus × isabellinus

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Tähkälaventeli Lavandula angustifolia

Vuorikaunokki Centaurea montana