Langennut Emily

 Ehkä minustakin tulee leikkokukkaihminen?

Ruskopenkin päätähdet ovat tiikerililjat ja ruskosormustinkukat. Taustalla näkyy vaaleita ruusunkukkia.

Menin ottamaan niistä lähikuvat. Tämä on Emily Brontë eli 'Ausearnshaw'. On mahtavaa, että Austin-ruusut tuntuvat vuorottelevan kukintaansa. Tällä hetkellä kaikilla muilla on levähdystauko ennen uusia kukkia, mutta Emily on kasvattanut pari pitkänhuiskeaa vartta, joissa on runsaat kukinnot.

Toinen kukkavarsi oli nuppuisempi.

Sitten meille tuli viikonlopun myräkkä ja sähkötkin olivat poikki 15 tuntia. 

Ruskopenkissä elävä kiinanpunapuu, edessä, on kasvanut jo kaksimetriseksi. Sen takana on jaloauringonkukka (Helianthus 'Lemon Queen'), josta on kasvanut yhtä korkea.

Emily Bronte kukkii edelleen. Paitsi että... missäs se toinen kukkiva verso on, se nuppuinen?

Sehän löytyi maasta lojumasta, vähän niin kuin kultapallotkin, paitsi niin, että ruusun kukkaverso oli tyvestä murtunut.

Onneksi muistin toisenkin verson, sillä se oli niin litteänä maassa ruskopenkin keskiosissa, ettei sitä olisi helpolla huomannut. Nyt saan ihastella Emily Brontën kauniita kukkia keittiön pöydällä.

Vaikka en yhtään harrasta leikkokukkia, niin on tässä puolensa. Kukkaa tulee tarkasteltua useammin, kun se on paikassa, jossa ollaan tai käydään paljon. Tässä kukkatertussa näkyy ihanasti Emily Brontën erikoisuus. Vaaleanpunainen nuppu avautuu persikkaiseksi kukaksi, joka vähitellen haalistuu lähes valkeaksi. Tertussa on neljän eri kukintavaiheen kukka, jokainen eri värinen.

Ja tuoksu! Puutarhassa sitä ei huomaakaan, mutta koko keittiö tuoksuu – tai peräti lemuaa. Emilyn tuoksu on lähes yliampuvan makean kukkaisa. On siinä ruusun tuoksuakin, tietysti, mutta se on liiankin imelä.

Ehkä jokaisesta ruususta pitäisikin joskus ottaa oksa sisälle maljakkoon, jotta tuoksuja pääsisi tarkastelemaan? Ehkä täällä vain tuulee liikaa ja tuoksut häviävät sen mukana. Puutarhassa ruusun tuoksun täytyy olla todella voimakas, jotta sen tuntisi oikein kunnolla muulloinkin kuin työntämällä nenän kiinni kukkaan. 

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrannaiset lajikkeet

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Tiikerililja Lilium lancifolium

Rohanin sävyjä ja marhanliljavertailu

 Uhkauksestani huolimatta tässä tulee vain heinäkuun kukkia. Muistaakseni julkaisin pari kuvaa 'Buckeye Belle' -pionista joskus juhannuksen aikaan, mutta muu Rohan jäi kesäkuulta kokonaan raportoimatta. Ehkä loppukevään–alkukesän kukkia voi julkaista talven mittaan...

Marhanlilja 'Claude Shride' pitää tänä vuonna niin surkean esityksen, etten ollut ottanut siitä ainoaakaan kuvaa. Nappasin tämän kuvan eilen siksi, että keskustelimme Liisan kasvit -blogin Liisan kanssa tämän lajikkeen väristä verrattuna 'Russian Morning' -marhanliljaan.

'Claude Shride' on kiiltävän tummanpunainen, sanoisin, että ruskeanpunainen, mikä on juuri oikea sävy Rohaniin. Sillä on tummia pilkkuja, mutta ne on ympäröity keltaisella – fiksu veto, sillä muuten niitä ei kunnolla erottaisikaan.

Piti etsiä kuva viime kesältä, sillä normaalisti Claude on varsin kukkaisa usealla varrella. Vieruskaverina sillä on kiinanpioni 'Moon of Nippon'.

Tänä vuonna 'Moon of Nippon' sai seuraa 'Bronze Peacock' -sulkavaleangervosta. Kovin usein harmittelen, että valeangervot viihtyvät täällä huonosti, mutta tänä sateisena alkukesänä ainakin tämä yksi niistä on kasvanut paljon tavallista isommaksi – vaikka on edelleen alle polvenkorkuinen. 

Kaksi muuta valeangervoa lähti kituliaasti kasvuun vasta heinäkuussa, ja se on niille tavallista. Mutta ne eivät kasva Rohanissa, joten niistä enemmän joskus toiste.

Mustapäivänhattu 'Green Wizard' on totaalisen upea.

Kolmesta 'Royal Purple' -peruukkipensaasta isoin kukkii! Nyt en muista, onko kukkia näkynyt aiemmin; ei löyty tietoa ainakaan täältä blogista. Luulen, että tämä on ensimmäinen kukinta. Kaksi pienenpää himmailee vieläkin. 

Kolmesta puskasta yksikään ei ole yltänyt kovin korkeaksi, tämäkin on alle metrinen, mutta eipä niillä mitään erityistä hienoa multaakaan ole. Lisäksi tienposken ojassa viihtyvät vesimyyrät saattavat verottaa juuria tai ainakin aiheuttaa sen, etteivät juuret ole multakosketuksessa, vaan onkalossa. Joten olen tästä tavattoman iloinen!

Peruukkipensas kasvaa japaninmagnolian vieressä, joka ei vielä tänäkään vuonna kukkinut, mutta ehkä ensi keväänä! Se alkaa olla jo sen kokoinen ja ikäinen, että voisi aloittaa kukkimisen.

Kuvassa kukkii peruukkipensaan lisäksi marhanlilja 'Russian Morning'. Anteeksi vain, Liisa, jotenkin harhauduin aiheesta sivupoluille, mutta ehkä sävyjen vertailu onnistuu myös pienen välimatkan jälkeen.

'Russian Morning' on valoisampi ja heleämpi eikä niin ruskehtavan punainen kuin 'Claude Shride'. Terälehtien (oik. kehälehdet) sisäosa on vaalea ja hennot tummat pilkut erottuvat siitä kauniisti. Tämänkin kukat ovat kiiltävät, kuten kaikkien varjo- ja marhanliljojen, mutta kiilto ei niin erotu. 

Kerta kaikkiaan hurmaava kukka, sävy tuo veden kielelle. Ja mikä ihaninta: siirsin kaksi kookasta sipulia viime syksynä ruskopenkistä tänne Rohaniin, ja molemmat kukkivat, toinen vieläpä kahdella kukkavanalla. 

Kun vertaan kuvia viimevuotisiin, jolloin tämä kukki ruskopenkissä, huomaan värieron. Tämä oli siellä pikkuisen tummemman punainen. Onkohan mahdollista, että ensimmäisenä vuonna siirron jälkeen kukkien sävy on vaaleampi? Tai viileät kevätkesän säät vaikuttaneet? Outoa, mutta kasvien kanssa kaikki on mahdollista – marhanliljojen etenkin. Joka tapauksessa tällä on mielestäni aina vaaleampi kukan keskusta kuin Shridella.

Rohanin lähistöllä katajapenkissä kukkii marhanlilja 'Guinea Gold', yritin ottaa siitä kuvan vasten Rohanin tummalehtisiä pensaita.

Tässä Rohan typistettynä yhteen kuvaan, se näkyy lähes kokonaisuudessaan kuvan oikealla puolella. Penkin alkupäässä on riippaoksainen, pensasmainen ja tummalehtinen pyökki 'Rohan Weeping'. Sen edessä on muutama tummalehtinen japaninhappomarja 'Concorde', jotka muodostavat aidaksi leikattuna Rohanin päädyn.

Rohanin puolivälin tienoilla asuvat tummalehtinen japaninkirsikka 'Royal Burgundy' ja mustaselja 'Black Beauty', tummalehtinen sekin. Kukassa on seljan lisäksi etelänruusuruohoa, violettikukkainen purppuratulikukkakin näyttää yhä kukkivan.

Violetti ei oikein ole Rohanin väri. Tummalehtisten puskien seuraan sopivat paremmin viininpunaiset sävyt. Ukonhattu 'Purple Sparrow' ei oikein istu tänne, mutta en tiedä, uskallanko sitä siirtääkään, sillä ukonhatut viihtyvät puutarhassani yleisesti ottaen varsin huonosti. Tämä kesä on parempi ja on ylipäätään lottovoitto, että ukonhattu on vielä hengissä pari vuotta istuttamisesta.

Huomasin muuten puutarhapäiväkirjastani, että olin istuttanut syksyllä tämän lähelle toisenkin samanlaisen! Täytyypä mennä katsomaan tarkemmin. Tai ehkä tämä onkin se uudempi, joka kukkii. Mene ja tiedä. Vieressä on valkokukkainen isotähtihyasintti 'Alba'.

Vanha pioni (ehkä Sarah B.) on pistänyt päänsä pensaaseen, tai aitaan, mutta se ei auta. Tämä saa lähtöpassit Rohanista välittömästi, kun kukinta on ohi. Tilalle kaavailen carolinanrosettipensasta; aarretta, jonka sain ostaa Vakka-Taimesta kesäkuun lopulla. Oikeastaan suunnittelen tekeväni siirrot tänä iltana, kunhan kuumuus pikkuisen hellittää.

Eilen ja tänään meilläkin on 30 astetta varjossa. Syynä on se, että on lähes tyyntä ja sekin pieni tuulenvire käy pohjoisesta, joka ei tähän etelärinteeseen rakennetulle kylälle osu. Eilen oli ihan antoisaa tehdä puutarhahommia hien virratessa pitkin selkää, mutta juoda täytyi. Kuistille tuomaani vesilasia piti käydä täyttämässä vähän väliä, sillä koko lasillinen meni kerralla noin vartin välein.

Mutta on niin ihanaa, kun ei tarvitse palella! Eilen oli vuoden ensimmäinen päivä, kun jätin villasukat pukematta.

Rohanissa on myös niittytunnelmaa. Blogiystävän (terveisiä Pirkolle!) aikoinaan lähettämistä heinien siemenistä on peräisin ihana, sinertävälehtinen niittyräpelö 'Limouzi'. Olen kylvänyt myös tavallista niittyräpelöä, ja kumpikin on tänä vuonna ennätysmitoissa. Kukinnot heiluvat yli polven korkeudella!

Käärmeenlaukka sointuu Rohaniin hyvin, niinpä olen ripotellut sen itusilmuja tännekin.

Tähkähietalilja kukki pitkään, kiitos viileiden säiden, mutta nyt se alkaa olla pian ohi.

Tähkähelmikän seassa kukkivat etelänruusuruohot ja harjaneilikat: upea tumma on 'Onyx', mutta se on tuottanut myös punaisempia siementaimia (kuten taustalla), kun vaaleampia harjaneilikoita kukkii muualla puutarhassa. Näidenkin siemenet ovat muuten ystäviltä peräisin!

Niityn vierellä kukkii neidonruusu 'Félicité Parmentier'. Upea, upea ruusu, joka on neidonruusujen tapaan hyvin terve – ainakin täällä minun puutarhassani nillä on käytöksestä kymppi. Neidonruusut kukkivat vain kerran kesässä, ja sanoinkin talvisella David Austin -ruusuluennollani, että jos neidonruusut olisivat jatkuvakukintaisia, puhuisin Austinien sijaan niistä. Ne ovat ruusuista ihanimpien joukossa, ehdottomasti.

Avautuvissa kukissa on ujoa punerrusta. Ja kukkia on paljon, paljon! Toistaiseksi mikään talvi ei ole kukintaa vähentänyt; eivät lauhat märät talvet eivätkä jäiset siperiantalvetkaan.

Alban lähellä, toisin sanoen neidonruusun, kasvaa Austin-ruusu Winchester Cathedral ('Auscat'). Kertakaikkisen kaunis: huomaa vaaleanpunaiset nuput, joista avautuvat valkeat kukat. Ja tämähän kukkii marraskuuhun saakka.

Tähtiputket eivät minun puutarhassani riehaannu – olen ollut huomaavinani, että niille on liian kuivaa tai paahteista, tai kumpaakin. Tämän arvelen olevan blogiystävän vuosia sitten tuoma isotähtiputki 'Lars'. Upea väri! Ja parempi rehevyys kuin muina kesinä.

Kimalaishaaste odottaa yhä, tässä on hirmuisesti kaikenlaisia aiheita odottamassa: kuukauden kalenteripoika, neulepostaus, liljajuttu, ruusujuttu, veneretkijuttu, lehmät metsässä -juttu ja lisää aiheita tulee koko ajan sitä mukaa kuin uusia kukkia puhkeaa... ehkä talvella sitten?

Joten lopetellaanpa tähän. Puro-ohdake 'Atropurpureum' on ilokseni yhä hengissä, vaikka myyrät lienevät tämänkin mehevänmaistuvaa juuristoa verottaneet. Tänä vuonna kukkavarsi on ennätyskorkea: japaninmagnolian reilu kaksimetrinen latva toimikoon mittakeppinä.

Joku saattaa ihmetellä ohdaketta kukkapenkissä, mutta tämä lajike on steriili eikä tuota siementaimia ollenkaan. Pari vuotta sitten jaoin juurakkoa ajatuksena tuottaa varakappaleita toisaallekin, jotta jos myyrät syövät tästä loputkin, on edes jossain jotakin jäljellä. Ohdakekasvusto oli nimittäin hälyttävästi pienentynyt. Mutta niitä jalopaloja ei enää löydy. On tietysti mahdollista, että olen kitkenyt ne tavallisina ohdakkeina... oi ja voi. 

Koska tämän erikoisen kauniin ohdakkeen juurakon löytäminen oli työn takana, en halua menettää tätä viimeistä. Ehkä annan sen toistaiseksi kasvaa ja vahvistua tässä ennen kuin menen sörkkimään sitä taas.

Antoisaa hellepäivää!

Carolinanrosettipensas Calycanthus floridus

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Isotähtihyasintti Camassia leichtlinii

Isotähtiputki Astrantia major

Japaninhappomarja Berberis thunbergii

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Käärmeenlaukka Allium scorodoprasum

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Mustapäivänhattu Rudbeckia occidentalis

Mustaselja Sambucus nigra

Neidonruusu Rosa alba, tarkemmin ottaen lajikkeet ovat tarhaneidonruusuja, Rosa Alba-Ryhmä

Niittyräpelö Briza media

Peruukkipensas Cotinus coggygria

Puro-ohdake Cirsium rivulare

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Pyökki Fagus sylvatica

Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Tähkähietalilja Anthericum liliago

Ukonhattu Aconitum

Kukkia, joita ei tarvitsisi katsella

 jos peurat pääsisivät vielä puutarhaan.

Tämä on edelleen ihmeellistä, mutta toisaalta tähän alkaa myös tottua. Että peurat eivät enää pääse puutarhaani (kovinkaan helposti). Kultapallojen kukkia saa ihailla.

Syysleimujen ja kurkkuyrttien kukat ovat myös tallella, vaikka saari on hiljentynyt ja yleensä peurat ja kauriit tulevat hanakammin pihoille heti koulujen alettua.

Maksaruohojenkaan kukkia ei tarvinnut ennen katsella. Tämä ihanan värinen on komeamaksaruoho 'Strawberries and Cream'.

Loppukesällä ja syksyllä kukkivien ruusujen kukkien näkemisestä pääsi vain haaveilemaan. Tämä on Austin-ruusu Winchester Cathedral.

Liljoista oli useimmiten jäljellä vain varret, nyt on kukkia! Tämä kaunotar on Mustin nimikkolilja 'Black Beauty'. 

Tämän kukat alkavat olla sietokykyni äärirajoilla, lähes liian isoja, mutta ei ihan. Suurikukkaiset liljat kun näyttävät kukkapenkkeihin tökätyiltä muovikukilta. Tämän terälehdet ovat sentään kapeat.

Olen yllättynyt siitäkin, että ripsialpi tosiaan kukkii. Niin monet vuodet tämä oli vain tummalehtinen matalahko kasvi, kun latvat käytiin aina laiduntamassa. Eikä viereistä saniaistakaan ole vielä käyty syömässä, ne ryökäleet kun alkoivat lopulta syödä saniaisiakin.

Jättikarhunputki kukkii kauniisti ilman, että se syödään. Seuraava haaste on saada siemenet kehittymään. Meillä on niin paljon pyjamaluteita, että aina joku populaatio löytää tämän herkun. Sitten ne imevät mehut niin, että siemenet näivettyvät. Se on suuri harmi. Sama ongelma väinönputken ja kaikkien muidenkin putkikasvien kanssa. Ei se mitään monivuotisten kanssa, mutta kun kasvi on kaksivuotinen, se oli siinä sitten. 

Maa-artisokan varret ovat peurojen herkkua, kuten kaikki muutkin auringonkukat. Nyt ensimmäiset kukat ovat auenneet. Tämä taitaa olla jo toinen ellei peräti kolmas syksy, kun kaikki kukkavarret ovat yhä tallella tässä vaiheessa!

Maa-artisokasta risteytetty monivuotinen auringonkukka 'Lemon Queen' kukkii ruskopenkissä. Sen lähellä on edelleen myös maa-artisokkaa, jota siirrän vähitellen muualle (ja syön).

Kuvassa näkyy, ettei tämä peurattomuus ihan ilmaiseksi ole tullut. Olen aidannut koko pihan riistaverkolla, mutta valitettavasti sekään ei riittänyt, vaan tarvittiin myös rumat valkoiset nauhat. Niitä on ikävä katsella, mutta vielä ikävämpää olisi katsella kaikkien tämän jutun kasvien – ja lukuisten vielä lisäksi – poikki syötyjä kukkavarsia.

On tämä yhtä juhlaa! Juhlissa on mukana kruununprinsessa Margareeta eli Austin-ruusu Crown Princess Margareta.

Jättikarhunputki Angelica gigas

Komeamaksaruoho Hylotelephium telephium

Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Ripsialpi Lysimachia ciliata

Syysleimu Phlox paniculata

Elokuun keltaiset

 Onneksi on puutarha, joka hoitaa itse itsensä – ainakin osittain.

Ihastelin tässä juuri preeriaa. Se on näyttänyt hyvältä oikeastaan koko kesän. Keväällä tässä voisi olla hurmaava kukkasipuliniitty, jos ei olisi vesimyyriä, mutta onneksi on kesän kukinta. Kun yhdet kukat lopettavat, seuraavat aloittavat. Pietaryrtti ja kurkkuyrtit jatkavat, nyt niiden seuraan on tullut keltakannusruoho ja leimu... jonka piti olla syreenileimu, mutta ei tuo kyllä taaskaan ole sellainen, jota halusin.

Mikä ihmeen syreenileimukirous minua riivaa? Ensimmäinen hankinta osoittautui vääräksi, peruspinkiksi syysleimuksi. Viime vuonna sain tämän, mutta ei tämäkään ole sellainen hailean liila ja kapeaterälehtinen, vaan tällainen pinkki. Väri sentään sointuu kuvan vasemmassa reunassa näkyviin punakukkaisiin siankärsämöihin ja oikeastaan erottuu hyvin preerian muusta kasvillisuudesta.

Hankin viime vuonna toisenkin syreenileimun ja toivon, että se on viimein se, jonka halusin. Se kasvaa niin kuivassa paikassa, ettei taida tänä vuonna vielä kukkia.

Kuivuudesta puheen ollen: tämä kesä ollut harvinaisen hyvä täällä päin. Joskus kesäkuussa ja heinäkuun alkupuolella saimme sadetta tasan kerran viikossa. Se on erikoisen usein meille. Heinäkuun lopussa oli kaksi rutikuivaa viikkoa, jotka katkaisi sade tasan viikko sitten. Ja tänä aamuna saimme 2–3 mm. Merkillinen säännöllisyys näillä sateilla!

Rankkasateita ja ukkosia on usein, mutta ne ovat joko Kustavissa tai Rymättylässä, niin lähellä mutta samalla niin kaukana.

Kultakärsämöt jatkavat edelleen, näillä on todella pitkä kukinta-aika.

Preerian alaosassa on yllättävän paljon maa-artisokkaa. Yllättävää siksi, että olin olettanut mukuloiden menevän vesimyyrien suihin. Näihinkin tulee hurmaavat keltaiset kukat. Tämä taitaa olla maa-artisokan korkeusennätys tällä tontilla. Normaalisti ne jäävät alle kahteen metriin, nuo alkavat jo olla yli.

Sain talon itäpäädynkin valkoiset osat maalattua (paitsi oikea nurkka, joku on varmaan niin tarkkasilmäinen, että huomaa). Sain hieman tasoitettua paneloinnin alaosan aaltoilua valkoisella. Samalla tämäkin vintin ikkuna sai listat ja kun olin tikkailla, huomasin, että kittiä voisi korjailla ja pokan maalata, niinpä siinä kului sitten muutama tunti.

Ilokseni voin sanoa, ettei enää tuntunut juuri missään olla tuolla korkealla!

Kunpa vain saisin pidettyä tämän tottumuksen ensi vuoteen, jolloin ajattelin maalata räystäslaudat. Tässä päädyssä en korkeanpaikanhirvityksen takia ole niitä maalannut vielä ollenkaan, ja uudet laudat ovat odottaneet maalia jo muutaman vuoden.

Olen viettänyt tikkailla viimeiset kolme päivää niin tiiviisti, että en enää jaksanut jatkaa nurkan maalaamisella eilen loppuiltapäivästä, vaan menin mattopyykille. Polkupyörän takakumikin on odottanut korjaamista jo viikon. Ehkä huomenna...

Tässä kuvassa keltaisia kukkia edustavat kaatuilevat kultapallot.

Olen näköjään siirtänyt kultapalloa myös paahdepenkin alaosaan jossain ihmeen älynväläyksessä. Tuo ei oikein ole paras paikka näin korkealle ja leviävälle kasville. Voisin siirtää sen nurmialueen toiselle puolelle, korkean aidan edustalle.

Kultapallojen kohtalona on seilata tontilla. Ne olivat alun perin vanhan talon lasikuistin edustalla, mutta kun taloa alettiin korjata ja kuistia purkaa, kukat piti siirtää. Hyvää, tuulensuojaista paikkaa (jossa ne eivät kaatuisi niin herkästi) ei oikein tunnu löytyvän.

Kaverina kultapallolla on valkokukkainen kiiltoleimu 'Mäntsälä', joka on kukkinut jo vaikka kuinka kauan, se aloitti kuukausi sitten.

En tosiaan ole ehtinyt hoitaa kukkapenkkejä muuta kuin kiskaisemalla välillä jonkun korkean, kukkivan rikkaruohon ohi mennessäni. Onneksi runsaslajisissa ja tiheissä kukkapenkeissä ei ihan hirveän paljon rikkaruohoja ole. 

Muotopuutarhassa kukkivat loppukesän luottoperennat keltakaunokit yhdessä nukkasalkoruusun ja kaukasiankirahvinkukkien kanssa. Vastaväreistä huolehtivat liila harmaaminttu ja kärhö 'Comtesse de Bouchaud'.

Pörriäiset varmaan odottavat joka kesä, että keltakaunokki tulee kukkaan, niin suosittuja sen kukat ovat. Kasvi on hyvä lisä puutarhani jo muutenkin runsaaseen pörriäiskasvitarjontaan.

Nukkasalkoruusu on huippuihana. Siksikin, että se on monivuotinen. Ei tarvitse aina olla kylvämässä tai ostamassa taimia. Tarhasalkoruusut ovat vähitellen hävinneet, eivät ole huolehtineet lisääntymisestään. Toisaalta peurat kyllä söivät niiden kukkavarret niin tehokkaasti silloin, kun vielä pääsivät pihalla temmeltämään, ettei ole ihmekään.

Ruskopenkissä aloittaa monivuotinen auringonkukka 'Lemon Queen'. Tästä on tullut korkeampi kuin ajattelin, kasvusto on lähes kaksimetrinen. Vieressä kasvaa vielä tämän serkkua maa-artisokkaa, jonka siirtämistä preerialle jatkan syksymmällä.

'Lemon Queen' on varmasti risteymä, sillä siitä ei löydy lajitietoja luotettavasta lähteestä. Kuten kirjoituksestani varmaan huomaa, kannatan perennoja, sillä en ehdi enkä jaksa kasvatella yksivuotisia.

Yksivuotisissa on onneksi sellaisia suosikkeja, jotka hoitelevat itse itsensä. Tässäkin istutuksessa on varmaan tuhat rikkaruohoa, mutta juuri nyt huomion vievät itsekseen jo monena vuonna kylväytyneet kehäkukat ja syysleimu, joka on luultavasti 'Natural Feelings'.

Ihana kalpeankeltainen syyspäivänlilja ei ole oikein asettunut viihtymään, mutta tuottaa tänä vuonna sentään muutaman kukan. Ehkä säännölliset sateet ovat auttaneet tätä.

Sopivan sateista elokuuta!

Auringonkukka Helianthus

Harmaaminttu Mentha longifolia

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Kehäkukka Calendula officinalis

Keltakannusruoho Linaria vulgaris

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Kiiltoleimu Phlox carolina

Kultakärsämö Achillea filipendulina

Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Nukkasalkoruusu Alcea rugosa

Pietaryrtti Tanacetum vulgare

Siankärsämö Achillea millefolium

Syreenileimulla tarkoitetaan joitakin syysleimun, Phlox paniculata, vanhoja kantoja

Syyspäivänlilja Hemerocallis citrina