Pähkinäpensaan kesä

 Pähkinöitä riittää tällä saarella, jossa on pähkinälehtoja vaikka muille jakaa, mutta nyt puhun isopähkinäpensaasta.

Otin tässä yhtenä päivänä kuvan isopähkinäpensaastani. Se on lajiketta 'Purpurea' eli punertavalehtinen. Näin loppukesällä ei punerrusta enää kovin vahvasti näy. 

Pähkinäni kasvaa vaahteran varjossa, vaikea paikka, kun vaahtera vie mehut maasta, mutta yllättävän hyvin on pähkinäpensas siinä viihtynyt pari vuotta ainakin. Se ei kyllä ole juurikaan kasvanut, mutta huomasin talvella, että sitä syödään. Täytyy muistaa laittaa sille talveksi verkko ympärille, jotta kasvun puute ei ole ainakaan siitä kiinni.

Maanpeittokasvina tässä vaikeassa paikassa on valkokirjavalehtinen keltapeippi 'Florentinum'. Taustalla kukkii ripsialpi. Sain alun aikoinaan puutarhatutulta ja kasvi on osoittautunut mainioksi ultravaikean paikan selviytyjäksi heti vaahteran alla.

Hellejakson aikana vaahteran toisella puolella kasvavalle lännenpagodikanukalle kävi kalpaten. Se ei ole koskaan viihtynyt eikä kasvanut, tosin olin ajatellut sen johtuvan eniten siitä, että peurat nakersivat sitä. Olin ajatellut pensaasta pari–kolmemetristä kaunista puskaa tilanjakajaksi silloin vuonna 2011, kun sen ostin ja istutin. 

Jos se ei ole koskaan ryhtynyt kunnolla kasvamaan, ei se myöskään aiemmin ollut kuivunut näin perusteellisesti kuin tänä vuonna. Se kyllä kuuluu kasveihin, jotka lurpottavat lehtiään hyvin hanakasti, mutta nyt siitä kuivui koko latva. Alempana voi vielä nähdä vihreitä lehtiä. En oikein tiedä, pitäisikö siirtää selvästi kituva kasvi viimeinkin jollekin paremmalle paikalle. Toivoisin näkeväni sen kauniin kasvutavan, vaakasuoraan levittäytyvät oksat, edes joskus!

Mutta takaisin isopähkinään. Tässä näkyy sen alkukesän väri, tai kuva on juhannuksen jälkeen, kun sen vierellä kasvava kellervänvalkoinen varjolilja kukki. Oikein kiva kontrasti.

Aiemmin kesällä isopähkinällä on seuranaan särkynytsydän, sekin on minusta kaunis kumppani tummalehtiselle puskalle. Näin huonossa varjopaikassa ja kuivassa maassa särkynytsydän on luonnonkukkamaisen harvakukkainen, mutta minusta kauneimmillaan juuri tällaisena.

Tuolloin lehtoakileijat kukkivat ja ne pärjäävät jopa heti vaahteran juurella. Kaverina on ripsialpi.

Tämä metsäpuutarhamainen pitkä penkki viettää ojamaiseen notkelmaan. Siinä kasvaa tarhakielo. Tummakurjenpolvet ovat sille kaunis kumppani, mutta ne olivat levinneet niin valtoimenaan, että revin niitä kukinnan jälkeen sankoin joukoin pois. 

Tämä pari on kyllä mahtava kimalaismagneetti. Mutta tuskin onnistuin tuhoamaan kurjenpolvea kuitenkaan, kunhan raivasin.

Isopähkinäpensas Corylus maxima, lajiketta 'Purpurea' kutsutaan myös veripähkinäksi, vaikka itse mieluummin pysyn laji- ja lajikenimessä selkeyden vuoksi

Keltapeippi Lamium galeobdolon

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Lännenpagodikanukka Cornus alternifolia

Ripsialpi Lysimachia ciliata

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Varjolilja Lilium martagon

Ruusutarhassa

 Keskikesän huumaa.

Ensimmäisenä kukinnan aloitti tarhakurtturuusu 'Syke', josta raportoin juhannuksena. Sen edessä kukkii suloinen Dreamland-kurjenpolvi eli 'Bremdream', Orkney-saarten suuren kasvimiehen Alan Bremnerin luomuksia. 

Kaikki rehottaa ja täpläpeippi on kasvanut ennätyskorkeaksi. Tuota luonnon pienikukkaista lemmikkiäkin täytyisi varmaan yrittää repiä pois. Ehkä puen märkäpuvun ja sukellan kasvien sekaan hoitamaan aluetta.

Kiinanpionit avautuivat ennen ruusujen pääkukintaa. Tämä kaunokainen on 'Wladyslawa'. 

Loistokurjenmiekka 'Double Standard' meni puoliksi vinoon viime viikonlopun myrskyssä, mutta noin puolet kukkavarsista on yhä pystyssä.

Heleäorjanruusu kukkii yhä pergolassa, sen seuraksi on tullut köynnösruusu 'Alchymist'.

Vielä viimeinen kuva orjanruususta ennen kuin sen kukat kuihtuvat. Nyt tuli vähän lämpimämpää hetkeksi ja se taitaa lopettaa kukinnan. Pitkään se on kestänytkin! 

Rohtosormustinkukat ovat edelleen iskussa, kiitos pitkien kukkavarsien. Köynnösruusu 'Alchymist' löytyy vasemmasta reunasta. 

Muistin nyt, että orjanruusun tyvellä kasvaa kärhö 'Niobe'. Sen kukkia taitaa joutua vähän etsimään tuolta ryteiköstä. Kärhön kasvu kyllä alkoi hyvin keväällä, mutta sitten kaikki muu kasvillisuus kohosi ennätysmittoihin.

Ihastelin sateiden kastelemaa 'Overdam' -koristekastikkaa tässä parina päivänä. Viime viikonloppuna satoi peräti 10 mm. Maanantain ja tiistain välisenä yönäkin satoi, mutta lopulta siitä kertyi vain pari milliä. Olen löytänyt pari pahoin kuivunutta kasvia puutarhastani, sillä sateisuudesta huolimatta vesimäärä ei ole suuri ja kovat tuulet kuivattavat kaiken kovin äkkiä.

Ranskanruusu 'Rosa Mundi' eli kirjoapteekkarinruusu alkaa kukkia. 

Olen istuttanut kameliajasmikkeen ruusutarhaan ison orjanruusun pergolan eteen, mutta jasmike ei millään suostu kasvamaan metriä korkeammaksi. Ja sekin metri kasvaa nyt lähinnä vaakatasossa, varmaan tuulista johtuen. Harmillista, mutta ehkä pensas vielä jonakin päivänä lähtee venymään korkeutta.

Onneksi sentään loistojasmikkeet kukoistavat. Niistä kolme kasvaa tontin yläreunalla täydessä paahteessa ja ne kukkivat kuin viimeistä päivää – ja tuoksuvat.

Kun sade kuivuu, nousevat koristekastikatkin takaisin pystyyn. 'Wladyslawa' on siitä kiva kiinanpioni, ettei sitä tarvitse tukea, kunhan ympärillä on korkeita perennoja tuomassa vähän selkänojaa elämän myrskyissä.

Marhanliljoilla on hyvin vaihteleva vuosi. Pari lajiketta kuihtui alkukesällä kokonaan, muutama kukkii tavallista vaisummin. Joissakin ei näy mitään eroa muihin kesiin. Ruusutarhan 'Peppard Gold' -lajikkeet ovat suht nuoria vielä, ja niissä on nyt vähän aiempaa runsaampi kukinta. Oranssit kukat saavat ihanaa vastakaikua 'Alchymist' -ruususta.

Ah, 'Alchymist' vielä kerran! Ihastuin tähän ruusuun vuosia sitten lehtikuvassa ja olen niin onnellinen, että minulla nyt on se ja se kasvaa ja kukkii joka vuosi vähän aiempaa paremmin. En kyllästy ihastelemaan ruusun sävyä rohtosormustinkukkapedillä.

Tai 'Peppard Gold' -pippurihöysteellä ryyditettynä.

Keitokseen on liittynyt myös sitruunainen maarianverijuuri. Sitä kasvaa täällä tienposkessa, mutta istutin sen tarkoituksella ruusutarhaan, sillä se on valtavan kaunis luonnonkukka.

Eipä Rosa Mundiakaan kyllästy ihailemaan.

Seuraan ovat liittyneet nimettömät pionit, joiden ostamista hieman kiroan. Tämä ylisuuri hörselö voi olla tai olla olematta 'Madame Emile Débatène', mutta on tämä siksi vähän liian vaalea. Joka tapauksessa pioni on aivan liian suurikukkainen. Tämä kukka on taipunut mäkimeiramin sekaan, mikä kai tuo törkeän kokoiselle kukalle vähän säädyllisyyttä.

Seuraava pioni samasta ostoskeikasta tulee kukkaan. Ostin 'Madame Emile Débatène', 'Pink Panther' ja 'Flame' -juurakot Lidlistä kuusi vuotta sitten, viime vuonna vasta edelliskuvan jättikukkainen kukki. Nyt kukkii tämä seuraavakin enkä tule hullua hurskaammaksi lajikkeista, sillä kumpikaan näistä pioneista ei oikein näytä yhdeltäkään niistä mitä luulin ostavani. Tälle pionille tukea tarjoaa kultakärsämö.

Väärä lajike ei hirveästi haittaa, sillä en ylipäätään tajua, miksi menin ostamaan tällaisia yhdentekeviä pinkkejä pioneja. Harmittaa sen takia, että en niin välitä pioneista, jotta haluaisin täyttää ruusutarhani niillä – etenkään tällaisilla suihkusienihörselömallisilla. 

Saman ostoskeikan pioneista kolmaskin on elossa. Se on vuosia kasvanut hedelmätarhan alaosan kivipengermän päällä keskellä heinikkoa ja nokkosia. Yleensä alukesän jälkeen en ole sitä enää nähnyt. 

Viime syksynä purin pengermän ja muurasin sen paremmin laastin kanssa. Huhtikuussa huomasin, että työmaan yläpuolella olevasta maakasasta versoo pioni. Siirsin sen parempaan paikkaan ja huomasin samalla, että sen juuri oli mennyt ylösalaisin, kun maata oli kaivettu mukkelis makkelis.

Nyt pioni on taas kuihtunut, joten ehkä yritän kääntää juuripötkylää vähän normaalimpaan suuntaan – tai riippuu siitä, miten juuret ovat siitä kasvaneet. Ehkä tälle pionille täytyy antaa sitkeysmitali ja minun täytyy lakata haukkumasta niitä.

Ensimmäiset David Austin -ruusut ovat avanneet kukkansa. Viime marraskuussa istutettu Abraham Darby eli 'Auscot' tuotti ensimmäisen kukkansa, tästä jo näkee kukkien ihastuttavan värin. Nuppuja on runsaasti.

Ruusujen kukinnan alkaessa aloittaa myös harmaakäenkukka, loistava ruusujen välikasvi.

Ketoruusuruoho on myös ihana ruusunkukkien lomassa. Tässä kukkaan on tulossa Boscobel eli 'Auscousin'. Viime vuoden vaisun Austin-kesän jälkeen on ihana nähdä, miten paljon nuppuja niissä kaikissa nyt on!

Boscobelin vieressä kasvaa hyvin kauniskukkainen siementaimi-lehtoakileija, joka oli sinisenä väärän värinen Rohaniin joten siirsin sen ruusutarhaan. Kuva on monen viikon takaa, mutta näin täydellinen kukka on pakko huomioida edes myöhään.

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Heleäorjanruusu Rosa dumalis

Kameliajasmike Philadelphus × virginalis

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora

Kultakärsämö Achillea filipendulina

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Loistojasmike Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä'

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Mäkimeirami Origanum vulgare

Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Täpläpeippi Lamium maculatum

Englanninsinililjat esiin

 Oli jo aikakin!

Katajapenkissä(kin) oli melkoinen rehotus. Pelkäsin, että jos vielä odotan rehotuksen pahenemista, käy kuten viime vuonna ja kitken vahingossa keltakielokin. Nyt niitä ei ole enää kuin yksi, kiitos viimevuotisen kitkentäintoni. Mutta milläs muulla saat puna-ailakit ja lehtoakileijat kuriin kuin raivoisalla kitkennällä?

Tämän kuvan otin kyllä sen takia, että tuo 15-vuotias alppiruusu vähän naurattaa. Se kun ei kasva millään. Sen keskeltä kasvava rohtovirmajuuri on monin verroin korkeampi! Alppiruusu siis ei ole mikään kääpiölajike, vaan 'Catawbiense Grandiflorum', josta pitäisi kasvaa aika kookas. Tuollainen parimetrinen, kuten virmajuuret.

Rohtovirmajuurilla tuntuu muutenkin olevan tänä vuonna suuruudenhulluuden oireita. Muutaman metrin päässä, kosteikkopuutarhassa, ne ovat ryhtyneet kasvamaan ojan pohjalla ja nousevat sieltäkin lähes kahden metrin varsilla. Ei niiden tarvitsisi, kyllä ne varmaan valoa saisivat vähemmälläkin, vaikka tuolla on muutenkin rehevä kasvillisuus. Ainoastaan muutama rohtosormustinkukan varsi yltää yhtä korkealle. Nekin ovat tänä vuonna ennätysmitoissa.

Kirjokurjenmiekka 'Kermesina' kukkii huomattavasti maltillisemman korkuisena. Se ei ole yhtään normaalia korkeampi. Isot lehdet kuuluvat kilpirikolle.

Onkin aika jännää seurata tänä vuonna näitä venymisiä. Osa kasveista on ihan hurjissa mitoissa, osa pysyy samanlaisina kuin aina.

Mutapuutarhan toisella puolella on sysikurjenmiekka tullut kukkaan. 

Samassa penkissä nuppuilleen tarhakurjenmiekan henkilöllisyys selvisi, kun kukka avautui. Se on 'White City' eli sama kuin muotopuutarhassakin. Olin näköjään siirtänyt siitä osan sinne, osan tänne. Seurana tässäkin kukkii rohtovirmajuurta ja sitten on tuo ihanan värinen nimetön tarhaidänunikko, jonka olen kasvattanut siemenestä.

Katajapenkistä tässä piti puhua, joten takaisin sinne. Kitkemisen jälkeen löytyivät ne kasvit, joita tässä pitäisi kasvaa. Kerrottu idänkurjenpolvi 'Plenum' on erittäin suloinen. Revin sinnikkäistä pohjoissavolaisista puistolemmikeistä suurimman osan, mutta tuo valkoinen sointuu idänkurjenpolveen liian ihanasti, jotta olisin sen tästä kohdasta poistanut. 

Kultatesma kukoistaa tänä kosteana kesänä. Kitkin sitä vahingossa vähän juurineen ja siirsin palan kuistin viereen, sillä tämä on yksi lempiheiniäni. Se on tässäkin värikimarassa niin paikallaan, ettei paremmasta väliä. Kuistin kulmalla se myös palaa lähtöpisteeseensä, sillä sinne istutin ensimmäiset siemenestä kasvattamani kultatesman pikku taimet, jotka myöhemmin siirsin tähän katajapenkkiin.

Kultatesmat ovat tänä vuonna melko korkeita. Niiden takana oleva marhanlilja 'Guinea Gold' on joka kesä puutarhani korkein lajiaan, lähes kaksimetrinen. Kultatesman kukkaröyhyt eivät koskaan ennen ole kisailleet marhanliljan varsien kanssa.

Mutta ne englanninsinililjat! Juu, ne löytyivät ja kyllä ne näkyivät jo ennen kitkentää, nyt näkyvät paremmin. Kuvasta näkee hyvin eron espanjansinililjaan: aidolla englanninsinililjalla kukkavarsi nuokkuu. Kukat ovat myös tummemman siniset. Minulle on käynyt kaksi kertaa niin, että hankin englanninsinililjaa ja sain espanjalaista (tai kenties niiden risteymää). Lopulta tilasin siemeniä Englannista ja kasvatin nämä, ja sain aitoa tavaraa.

Tämän tähdikin henkilöllisyyttä en ole ehtinyt tutkia. Samanlaista, myöhään kukkivaa tähdikkiä löytyy parhaillaan myös ruskopenkistä. Tämä on lähes samannäköinen kuin turkintähdikki, mutta se kukki jo toukokuun alussa. Mietin, voiko sarjatähdikki kukkia näin myöhään. Tutkin ja palaan asiaan. 

Mutta eikö ole kultatesma ihana tämänkin kanssa! Lisäksi tässä katajapenkissä on purppuraorvokkia, jonka istutin alun perin alppiruusun aluskasviksi. Ajattelin, että se sointuu siihen hyvin, mutta sointuu se kaikkeen muuhunkin, on levinnyt sinne tänne koko penkkiin.

Purppuraorvokkia kasvaa myös nietospensas Deutzia × rosea Yuki Cherry Blossomin ('Ncdx2') alus– ei vaan päällyskasvina. Mikä näitä puskia vaivaa! Kääpiötauti?

Tämän puskan kanssa en kyllä alun perin ollenkaan selvittänyt, miten matalaksi tämä jää, ja jouduin sen siirtämään ensimmäisestä paikasta tähän katajan alle. Mutta saisi se kyllä kasvaa korkeammaksi kuin tuo onneton kymmenen senttimetriä, josta purppuraorvokkikin pistää paremmaksi. Lisäksi viereisen myrkkyliljan jättikokoiset lehtitötteröt olivat kaatuneet Yukin päälle. 

Hyvä, että Yuki löytyi, se oli tosiaan aivan muiden peitossa. Mutta tälläkin kerralla taisi käydä haaveri, sillä kitkennän jälkeen tajusin, etten näe rikkilaukkaa kerrassaan missään. Kyllä se tuossa penkissä vielä keväällä oli. Toivon, että maassa on sen sipuleita jäljellä!

Loppukevennykseksi puska puutarhan toisesta päästä. Tämäkin on jäämässä maanpeittokasvin alle! Täpläpeipit ovat ryhtyneet kasvamaan tänä vuonna runsaasti korkeutta ja tahtovat nyt peittää Wine and Roses -komeakotakuusaman (eli 'Alexandran'). Komea on harhaanjohtava nimi puskalle, sillä tämä on nipin napin polvenkorkuinen, vaikka on ties kuinka monta vuotta tuossa kasvanut. Tai siis ollut, ei kasvanut.

Olisiko kyseessä maanpeittokasvien vallankumous? Ne muodostavat vihervyöryn ja peittoavat kohta kaiken?

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Idänkurjenpolvi Geranium himalayense

Kilpirikko Darmera peltata

Kirjokurjenmiekka Iris versicolor

Komeakotakuusama Weigela florida

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Puistolemmikki Myosotis sylvatica

Purppuraorvokki Viola adunca 'Purpurea'

Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis

Sysikurjenmiekka Iris chrysographes

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tähdikki Ornithogalum

Täpläpeippi Lamium maculatum

Uusia hankintoja

 Niitähän kertyy...

Ensinnäkin hankin Liisan kasvit -blogin innoittamana pensasbasilikan. Se näytti kauniilta ja kun talvetus oli kuulemma helppoa, päätin hankkia, jos jossain tulee vastaan. Ja niin se tuli toukokuussa Marketanpuiston puutarhatapahtumassa, jossa olin työn puolesta. Basilika on vasemmalla. 

Saviruukuissa on pari latva-artisokkaa, joista toivon saavani syksyyn mennessä sen kokoiset, että ne kehtaa istuttaa maahan. Elän siinä toivossa, että jonakin vuonna saan siitä perennan. Olen oikeastaan vähän hämmästynyt, kun viimevuotinen latva-artisokka ei talvehtinut, vaikka oli niin lauha talvi.

Tänne kasvimaan reunalle, jossa ruukkupuutarhakin asustaa, syntyi uusi istutus. Hankin huhtikuussa vuorikärhön (var. grandiflora), ja kuten tiedämme, vuorikärhöt ovat toivottoman talvenarkoja. Olin talvella tilannut Viherpeukaloilta vaaleanpunakukkaisen 'Hon-beni' -japaninsinisateen (f. rosea) ja keksin, että istutan arkajalat tähän yhdessä. 

Tuossa on auringon paistaessa lämmin seinämä ja talveksi on ehkä helppoa ripustaa seinälle jokin suojakangas, sillä siinä on nyt koukut jousihäkkyrää varten. Tyvet täytyy tietysti kietoa pakkassuojaan myös. Paikan ongelma on, että siihen osuu tuuli, joka on talvella tietenkin hyytävä, mutta kokeiluahan tämä kaikki on.

Jos vuorikärhö koskaan kukkii, se on valkokukkainen. Saapi nähdä, onko kummassakaan köynnöksessä keväällä mitään eloa. Kun vuorikärhö on keväällä edellisvuoden versoilla kukkiva laji, johon ynnätään talvenarkuus, ei paljoa toivoa ole. Istutin vihermintun peittämään maata, ehkä se sentään on elossa ensi keväänä. Katonharjatiili varjostaa kärhön tyveä, paahteestahan niiden juuret eivät pidä.

Siellä ne köynnökset nyt ovat, vajan seinällä. Olisipa mahtavaa, jos ne joskus kukkisivat. Hassua on se, että kumpikin on lajia, joka eteläisemmissä maissa kasvaa valtavaksi, ei niille tuollainen pikku pläntti seinää riittäisi millään. Mutta täällä eletään kestokyvyn rajamailla.

Etualan laatikosta voi nähdä, että valkosipulini eivät kerrankin ole kellastuneet kuivuuteen jo juhannuksena! Vaikka aika moni pikku vihanneksen taimi onkin kuollut kuivuuteen. En ole tajunnut kastella kasvimaata, vaikka parin millin sade ei riitä paahteisen paikkojen laatikoita kastelemaan. Eilen ja vielä tänäänkin sataa, silti mittariin on kertynyt alle 4 mm. Tämä ei oikeasti maata kastele, vaikka ihmisestä tuntuu siltä, että on hyvin märkää.

Viherpeukaloilta tuli muutakin. Viime hetkillä, kun pakettini vielä odotteli yhtä tyräkkiä, tuli ihastelemani atsalea 'Chanel' alennukseen. Hurmaava persikkainen väri! Pyysin lisäämään sen tilaukseen. Atsaleassa oli ilokseni yksi nuppurypäs, joka avautui pian istuttamisen jälkeen.

Tarkistan kasvien nimet juttua kirjoittaessani (koska myyjillä on usein käytössä ties mitä vääriä nimiä) ja selvisi, että 'Chanel' ei vielä ole virallisesti hyväksytty nimi, lajike lienee niin uusi. Näin ollen en tiedä, mitä lajia se edustaa, mutta todennäköisesti monen atsalealajin välistä risteymää, jolloin se on puistoatsalea.

Viherpeukaloilla oli myös kiinnostava uutuus, jonka klikkasin ostoskoriin heti tammikuun alkupäivinä, kun tilauksen tein. Jasmike Petite Perfume Pink eli 'P1' on ensimmäinen vaaleanpunakukkainen jasmike. Meillä ollaan nykyään niin ajan hermolla puutarha-asioissakin, että kasvia on meillä heti myynnissä, kun se sai vasta tänä vuonna "vuoden kasvi" -palkinnon Chelsean puutarhanäyttelyssä.

Siihenkin on nyt tullut pari kukkaa ja ne toden totta ovat juuri sellaiset kuin myyntikuva lupasi, mitä ei kyllä aina kasvien kohdalla tapahdu.

Jasmikkeet ovat ihania, mutta ne eivät aina viihdy. Johtuuko sitten tuulesta vai mistä. Kuistin nurkan ihanasti tuoksuva pikkujasmike on viimein kuollut – monen vuoden ajan se kuivatti versojaan, kunnes nyt siinä ei ole enää yhtäkään elävää versoa. Kameliajasmikkeetkin kärvistelevät. 

Mutta en luovuta. Hankin uusia.

Ransu esittelee niitettyä ylärinnettä, se alkaa tuosta kurjenmiekan takaa. Uusi jasmike on heti tässä alareunassa.

Rinteen toisessa päässä on uusi hankinta Vakka-Taimesta, purppuraomenapuu 'Linnanmäki'. Harmittaa, kun myyrät ovat syöneet tästä niin monen hedelmäpuun juuret, mutta istutan nyt uudet hankinnat metalliverkolla vuorattuihin kuoppiin. Omenapuuta ei oikein hyvin erota, sillä sen takana on luumupuun uutta vesaa. Vanha iso luumupuu kaatui, kun vesimyyrät olivat syöneet sen juuret, mutta juuria on näköjään jossain vielä jäljellä. 

Onpa tuossa ylärinteessä satumaisen ihana maa! No, myyrätkin sen tietävät. Ilmavaa, hiekkapitoista, tummaa, ravinteikasta (nokkosia riittää). Ihan ihanteellinen paikka hedelmäpuille.

Myyränloukkuni ei ole pitkään aikaan saanut kiinni yhtäkään myyrää, mutta en ole muistanut vaihtaa sen sijaintiakaan. Sen sijaan supercat Musti pyydystää niitä vähintään kaksi päivässä, tai se on se määrä, jota se tuo näytille, voi niitä olla enemmänkin. Lisäksi sen pyydystysalue on tonttiani laajempi, se hoitaa naapurienkin pihat.

Kuvassa vasemmalla on luonnonsuojelualue, sillä en hennonut vetää mesiangervoa nurin. Ne kun eivät täällä saa kasvaa ja kukkia valkohäntäpeurojen takia, niinpä täällä puutarhassani annan mesiangervon ja horsman rehottaa, kun tontti on aidattu peuroilta.

Oikealla näkyy valkoista, käydään katsomassa se.

Sieltä löytyy laskosheiden muoto Viburnum plicatum f. tomentosum 'Mariesii'. Puska on vielä nuori, alle metrinen, mutta sillä on kauniit kukat ja lehdet jo nyt. Kukinnot ovat nätisti laakeina teevateina, ja lehdet ovat järjestyneet siistiin riviin riippuen oksilta alaspäin. Parhaiten efektin näkee kyllä vasta vähän isompana. 

Kaikkea ei vyötärönkorkuisesta rehotuksesta voinut niittää, sillä monissa nokkosissa on asukkaita. Alkukesällä nokkoset olivat mustanaan neitoperhosen toukkia, nyt niissä oli nokkosperhosen toukkia siellä täällä. Muita nokkosella ruokailevia ovat amiraalin ja karttaperhosen toukat.

Tässä vielä supercat Musti myyrästystouhussaan.

Kuvatodiste saaliistani Vakka-Taimesta, 'Linnanmäki' on tuossa vielä kukkivana odottamassa istuttamista. Monenlaisia puskia, perennoja ja sipulikukkaakin tuossa on. Lisäksi sain kaksi sininarrinpensaan taimea kokeiluun, sillä ne ovat kovin talvenarkoja. Toinen niistä tuli kiitoksena dendrologiystävälle, joka oli lähettänyt mukanani paikallista saaremme kantaa olevan pähkinäpensaan sekä metsäomenapuun taimen vietäväksi Vakka-Taimeen.

Eilen keksin, mistä narrinpensaan nimi (Decaisnea fargesii) ja sinervät pitkät hedelmät ovat etäisesti tuttuja. Minähän olen tavannut tämän puskan hedelmineen Aberdeenin kasvitieteellisessä puutarhassa! Kävin siellä Orkneyn- ja Shetlannin-reissuni päätteeksi syksyllä 2017 ja itse pääpuutarhuri esitteli harvinaista kasvia harvinaisine hedelmineen.

Siinä se on, Aberdeenin Cruickshankin kasvitieteellisessä puutarhassa. Palko on tuossa jo mennyt aika mustaksi, tai ehkä väri vasta kehittyy. En huomannut tuota silloin kysyä, kun puska oli minulle aivan uusi. Kasvin talvenkesto on –15 asteen luokkaa, joten ei tätä voi kovin moneen paikkaan Suomessa istuttaa. 

Ihastelin Vakka-Taimen näytepuutarhoissa erittäin kaunista, punaruskeakukkaista pensasta ja kysyin Muuriselta, mikä se on. Carolinanrosettipensashan se (tai kalukkipensas). Hän etsi siitä sitten ystävällisesti taimen, jotta sain tämänkin erikoisuuden, täydellinen heräteostos siis.

Valitettavasti kasvit saivat tuulivaurioita laivamatkan aikana, kun auto piti jättää Nauvoon juhannusliikenteen takia. Mutta onneksi taitavat olla kumminkin kaikki elossa, vaikka osalla on aika repaleiset lehdet.

Tässä on viimeisin raivauskohde. Navetan itäpäädyssä pitäisi olla kulkureitti sinne sisään, mutta niin vain sekin oli kasvanut vyötärönkorkuiseksi rehotukseksi. Riivin kaiken käsin, sillä se on helpompaa – maassa on kiveä vieri vieressä. Olen joskus tehnyt rakennuksen seinän viereen tasaisen kiveyksen ja siinä kukkii nyt matala timjami. Sitten olen kaivanut pienen ojan, joka johtaa vettä pois rakennuksen takaa, ja kerännyt kiviä muurintapaiseksi ylärinnettä vastaan.

Olen haaveillut, että kiveäisin tämän navetan edustan alueen – olisi todella houkuttelevaa saada epämääräinen rehotus kuriin! Rinteeseen olisi kiva saada myös pikkuruinen tasainen kohta esimerkiksi penkkiä varten. 

Näitä toiveprojekteja riittää kyllä vähän kaikkialla ja vanhaa taloakin pitäisi ehtiä jossain välissä kunnostamaan. 

Raivasin myös kivirivin yläpuolisen alueen, sillä siellä rehottaa taikinamarja turhankin laajalla alueella, oikeastaan sen ei tarvitsisi rehottaa ollenkaan, ei kuulu suosikkeihin. Etsin paikkaa keväällä hankkimalleni kerrottukukkaiselle vaaleansiniselle jalosyreenille 'Président Grévy'. Jalosyreenit eivät kestä talvimärkyyttä ja vesimyyrät rakastavat niiden juuria. Tuolla ylhäällä on yhtä kivistä kuin tässä alhaallakin, joten ehkä siellä ei vesimyyrä pysty kaivamaan tunneleitaan, eikä siellä kai vesi seiso. Sopiva kuoppa syntyi kaivamalla maasta riittävän monta kiveä ylös. Varmuuden vuoksi vuorasin istutuskuopan verkolla, sillä olin tilannut syreeniaarteen Belgiasta saakka.

Kirjoitin syreeneistä artikkelin uusimpaan Oma piha -lehteen (numero 4/2025) kertoen mm. ranskalaisen Victor Lemoinen jalostustyöstä ja olen onnellinen, että minulla on nyt Lemoinen luoma kerrottu syreeni haaveilemassani vaaleansinisessä värissä. Kuvasta sitä ei erota, se on kaukana lähellä aitaa, kuvassa hyttystäkin pienempänä.

Loppuun vähän tyräkkiasiaa. Viime vuonna tilasin Viherpeukaloilta kolme 'Ascot Rainbow' -tyräkkiä, mutta laji on kovin talvenarka. Euphorbia × martini on mantelityräkin ja välimerellisen Euphorbia characiasin perillinen, ja characias ei mitenkään talvehdi Suomessa. Mantelityräkkikin vaatii kuivat olot talvikaudelle. Kolmesta kasvista nähdäkseni vain yksi on hengissä, tosin toinen on nyt sellaisen rehotuksen takana, etten ole huomannut sitä kurkata. Mutta ei se ainakaan keväällä hyvältä näyttänyt. Tämä siitä huolimatta, että talvi oli lauha ja suojasin kasvit. Voi kyllä olla, että ne myös homehtuivat tms.

Mutta onneksi on tämä yksi! 'Ascot Rainbow' on kirjavalehtinen ja se näkyy myös kukkien suojuslehdissä. Ihan mahtavan upeat yksityiskohdat.

Toukokuussa ihastelin, kuinka hyvin se sointuu viereisiin 'Merlot' -tulppaaneihin. Tyräkin pikkuruiset punaiset kukat ovat lisäksi tismalleen saman väriset.

Hommasin nyt sitten Viherpeukaloilta uusia tyräkkejä, ja Merlot liittyy niihinkin. Lajike on Miner's Merlot eli virallisemmin 'Km-mm024' – kumma nimi. Istutin kaikki kolme taimea ruskopenkkiin, mutta nyt kun tutkin tämän risteymän oletettuja vanhempia, on sukutaulu hyvin saman näköinen kuin Ascot Rainbowilla. 

Täytynee siirtää ainakin yksi jonnekin muualle evakkoon talveksi, sillä ruskopenkkiin voi talvikaudella valua hyvinkin paljon vettä ylärinteestä. Harmi, kun nämä kaikkein päheimmän väriset tyräkit ovat kaikkein hankalimpia! Ei se ihan ihmeellistä ole, sillä useat tyräkit ovat eteläisiä, kuivien paikkojen lajeja, onhan suvussa kaktusmaisiakin.

Istutin tumman tyräkin viereen muualta kitketyn 'Aureum' -täpläpeipin. Melkein liian voimakas yhdistelmä, mutta ainakin korostavat toinen toistaan.

Loppukevennyksenä perinteinen moka. Tilasin Viherpeukaloilta myös ihanaa persikkaista 'Salmon Star' -kirjolupiinia. Yksi kolmesta taimesta oli jo kehittänyt kukkanupun. Valitsin sen ensimmäisenä istutettavaksi tänne ruskopenkkiin. Asetin taimen hyvin varovasti kuoppaan, keräsin multaa sen ympärille kuin taimi olisi haurasta lasia, ja sitten kastelin. Naps. Kukkavarsi meni kastelukannun vesisuihkun voimasta poikki.

Carolinanrosettipensas Calycanthus floridus

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Japaninsinisade Wisteria floribunda

Jasmike Philadelphus

Kirjolupiini Lupinus × regalis

Latva-artisokka Cynara cardunculus Scolymus-Ryhmä

Mantelityräkki Euphorbia amygdaloides

Pensasbasilika Ocimum gratissimum

Puistoatsalea Rhododendron, atsaleojen risteymälajikkeet

Purppuraomenapuu Malus Purpurea-Ryhmä

Sininarrinpensas Decaisnea fargesii

Täpläpeippi Lamium maculatum

Viherminttu Mentha spicata

Vuorikärhö Clematis montana