Vuokkoja, esikkoja ja muuta pientä

 Tämä kevät on helpompi kuin moni aiempi, sillä tuntuu siltä, että vähän kaikesta ehtii raportoida – paitsi sitten, kun menee selaamaan kuvia ja huomaa, mitä kaikkea onkin jo kukkinut ja mistä piti kertoa!

Jotakin jää pakostakin syksyyn ja talveen, kun ei millään pysty kaikesta kertomaan, mutta otetaan nyt vaikka valkovuokot, kun ne kukkivat parhaillaan. Vuosikausia sitten Särkän perennataimistolta ostettu sinerväkukkainen valkovuokko myytiin nimellä forma caerulea eli sininen muoto, mutta nykyisin tämä lienee 'Robinsoniana'. Hämyvuokoiksi näitä sinerviä ja punervia kutsutaan, mutta siis valkovuokon muotoja nämä ovat.

Olen vähän kahden vaiheilla siitä, pidänkö väristä vai en. Se on jotenkin outo eikä yhtään raikas, kuten valkovuokko tavallisesti. Taustalla on rotkolemmikki, joka on ihanan värinen. Ehkä ongelma on se, ettei 'Robinsoniana' oikein soinnu tälle kasvupaikalleen, johon sen ensiksi istutin.

Ruohomaiset korret ovat kaikki käärmeenlaukkaa, se kylväytyy holtittomasti itusilmuillaan, mutta se on niin herkullinen, että onhan se hyvä asia. Ei tosiaankaan tarvitse mitään kevätsipuleita ostaa kaupasta! Tarhakieloakin tuolta nousee, komeita paksuja pötkylöitä.

Pistetään tähän väliin rotkolemmikki lähempää, kun tämä on ensimmäinen kukassa ja niin kaunis. Alun perin tämä oli kirjavalehtinen, mutta en pistänyt pahakseni vihreäksi muuntumista. Kimalaisetkin pitävät tästä, kuten usein kasveista, joissa on monta pikku kukkaa lähekkäin.

Penkin takaosassakin olisi 'Robinsonianaa', mutta se on syöty! Kivimuurin kolojen tienoilla näkyy usein vilistävän pieni metsämyyrä. No, tämä tuho ei paljon haittaa. 

Ikävämpi uutinen on se, että metsäjänis näkyy yhä käyvän puutarhassani – muutamia tarhajouluruusun varsia on syöty silloin tällöin edelleen. Sekään ei hirveästi haittaisi, kun niitä on niin paljon, mutta vastikään esittelemäni 'Pink Elf' -varjohiipan ensimmäiset ikinä kaksi kukkavartta on popsittu! Ne on katkaistu reilun kymmenen senttimetrin korkeudelta, joten kyseessä on lähes satavarmasti jänis. Tuskin myyrä on vaappunut varpaillaan syödäkseen niin korkealta. Sitä paitsi talvisista käpälänjäljistä olen voinut nähdä, että talvivihreä vaskivarjohiippa kuuluu jäniksen ruokavalioon.

Muutama vuosi sitten hiffasin, että 'Robinsoniana' sointuisi täydellisesti muotopuutarhaan. Siirsin sitä, ja kyllä se tosiaan tänne sointuu paremmin.

Kaverina kukkiva helmililja on pieni kysymysmerkki. Kauan sitten istutin 'Ocean Magic' -persianhelmililjaa, ja se on liukuvärinen, mutta ei näin voimakkaasti. Sitten sain 'Grape Ice' -isohelmililjan siemeniä blogiystävien tapaamisessa, mutta sen kukissa olisi enemmän violetti alaosa, ja lehtikin olisi isohelmililjalle tyypillisen leveä. Siementaimia nämä taitavat joka tapauksessa olla, ehkä kyseessä onkin ihan oma siementaimiristeymä. 

Helmililjat ovat jotenkin huomaamattomia sivuroolin kasveja. Vaikka olen niitä innolla istuttanut lähes joka syksy, tuntuu aina olevan jotakin tärkeämpää ja huomattavampaa kukassa. Oli se sitten isompi tai pienempi kukka. Olen vähän asiaa harmitellutkin ja miettinyt, että helmililjoista pitäisi tehdä oma blogijuttunsa. Mutta se saattaa olla niitä aiheita, jotka näkevät päivänvalon vasta puolen vuoden päästä.

Viereisessä penkissä kukkii balkaninvuokko 'Blue Snow' yhä vain. Lajikenimi on pieni mysteeri, sillä sitä nimeä ei näytä olevan missään luotettavissa rekistereissä, mutta sillä nimellä tämän Hollannista Nijsseniltä tilasin enkä toistaiseksi ole löytänyt saman näköistä balkaninvuokkoa, joka olisi kukan sisäpuolelta lähes valkoisensininen. Väri on huippukaunis.

Läheisessä metsäpuutarhapenkissä kasvaa sinnikäs esikko, tai näitä on kaksikin kappaletta. Harmittelen sitä, että monet esikot kuolevat puutarhassani, mutta nämä kaksi loistokevätesikkoa ovat olleet tässä jo kymmenen vuotta, ylikin. Ihanan raikas väritys, valkoinen kukka keltaisella keskustalla tuolla vihreyden keskellä!

Muutama vuosi sitten istutettu aarre, kääpiöesikko 'Carrigdale', on onneksi elossa sekin.

Sen vieressä on tulossa kukkaan valkovuokko 'Pink Delight'. Mikäli sen kukkavartta ei syödä. Tämän saman metsäpuutarhapenkin toisessa päässä oli 'Monstrosa' tulossa kukkaan ja kun menin ottamaan seuraavana päivänä kuvia, oli kukkavarret syöty. Myyriä on, ja paljon. Puutarhurilla on lukuisia vihollisia!

Pikkuinen vaaleanpunainen piste kiinnitti huomioni metsäpuutarhapenkin etuosassa, polun vieressä. Mikä ihana orvokki! Valitettavasti en nyt tiedä, mikä tämä on. Mukanani kaupungissa on vain viimeisin puutarhapäiväkirja, joka ulottuu 2022 syksyyn. Joskus olen varmasti tämän istuttanut, mutta ei liene kukkinut aiemmin, kun en ole noteerannut. Hämärästi muistelen, että tämä saattaisi olla vaaleanpunakukkainen tuoksuorvokki.

Kasvimaan kulman uudesta kukkapenkistä löytyy valkovuokko 'Hilda'; kaunis ja siro puolikerrottu lajike. Terälehtiä on näin ollen enemmän kuin normaalisti – lasken näissä omissani noin tusinan verran, kun tavallinen määrä olisi 6–7 – mutta ei silti riittävästi varsinaiseksi kerrotuksi kukaksi. Vaikutelma on aivan täydellisen luonnollinen ja silti vähän luonnon vuokkoa erityisempi.

Mennäänpä sitten luomaan viimeinen silmäys 'Dawn' -heiteen (Viburnum × bodnantense) ennen kuin se lopettaa kukinnan. Kauan sen kukinta kestikin: nuput alkoivat pullistua tammikuussa, maaliskuun viimeisenä päivänä avautuivat ensimmäiset kukat puskan alaoksille.

Heiden juurelle olen istuttanut erityisiä aarteita, joita ei voi upottaa mihin tahansa viidakkoon – niitä viidakkoja on puutarhassani vähän liikaakin. Pienille kasviherkuille on vaikea löytää paikkoja, joissa ne eivät hukkuisi.

Suureksi ilokseni vuokkoängelmä on yhä elossa. Heiden alusta on niitä paikkoja, joiden ohi kuljen monta kertaa päivässä ja näin ollen muistan varmaan kastellakin silloin, kun on kuivaa. Se saattaa olla pelastanut vuokkoängelmän hengen.

Sain keväällä ystävältä ja kollegalta alppikellon siementaimen. Ei ole tietoa, onko tämä niitty- vai metsäalppikello. Istutin sen heiden juurelle pikku aarteiden joukkoon. Pikku taimi pukkasi heti kukat! Kuva on otettu jo kolme viikkoa sitten, eli hieman jälkijunassa kulkee tämä uutisjuna, mutta pääasia, että kulkee.

Ryönä taimen ympärillä on vintin 150 vuotta vanhaa eristemujua. Osan kyllä käytän uudestaankin, tai siis jätän paikoilleen, mutta jos siinä on laastinmuruja sun muuta, kippaan sitä puutarhaan suojaamaan istutusalueita kuivumiselta. Nostelin välillä vanhaa sammalmujua vastaistutetun taimen päälle pakkassuojaksi, kun on ollut kylmää.

Jatketaan reittiä entisen saunan ohi, sen nurkalla kukkii etelänkevätesikko edelleen täyttä päätä. Parempi nimi tälle on lehtoesikko, jota minunkin pitäisi opetella käyttämään. Etelänkevätesikko sekoitetaan liian usein kevätesikkoon, vaikka kyseessä on kaksi ihan eri lajia. Kukat ovat eri väriset ja eri kokoiset ja kukinta-aikakin on vähän eri. Tämä on aikaisempi, vaaleamman keltainen ja suurikukkaisempi kuin kevätesikko, eikä tämän kukissa ole oransseja pisteitä.

Seuraavaksi saapastellaan kuistin rappujen ohi. Siellä kukkivat ruukuissa edelleen Gold Laced -ryhmän loistokevätesikot. Nämä pääsevät ennen pitkää ruskopenkin multiin, mutta en pidä kiirettä, sillä teen sitä vähemmän tuhoja, mitä enemmän kasveja on penkistä noussut. Muuten saatan vahingossa kaivaa jonkin istuttamani kasvin ylös.

Ruskopenkissä kukkii yksi vanhempi Gold Laced, mutta kuten kuvasta voi nähdä, se ei ole koolla pilattu. Mukulaleinikit ovat sitä korkeammat. Olen silti iloinen, että tämä on yhä elossa kahden talven jälkeen.

Tänä keväänä kävi niin, kuten turhan usein esikoiden kanssa käy: talven päättyessä esikko oli tuoreenvihreä ja rehevä, mutta kevätauringon porottaessa se alkoi kutistua ja kutistui kutistumistaan kuin Liisa Ihmemaassa... onneksi huomasin asian jossakin vaiheessa ja pistin ison kappaleen kuusesta kuorimaani kaarnaa varjostukseksi. Se oli melkoinen suojakilpi, jota kylläkin esti myös sateen pääsyn kasville. Onneksi esikko on edelleen elossa, vaikkakin puolet siitä ehti jo kuivua.

Tämä esikko lienee jokin suikeroesikko – niitä on tällaisia vähän korkeampia ja sitten ihan matalia; kaikilla on tuollaiset ohuet kukkavarret. Hankittu vuosia sitten Uudenkaupungin kukkamessuilta harrastajan pöydästä. 

Suikero on muuttanut pariinkin kertaan, kun olen pelännyt sen kuolevan ja yrittänyt sitten siirtää parempaan paikkaan. Tämä viimeisin paikka kuistin pohjoispuolella vaikuttaa soveliaalta. Tässä pitäisi olla pieniä herkkuja, jotka kaipaavat paapomista, mutta ukkolaukka ja lehtoakileija pyrkivät jyräämään yhdestä suunnasta, tummakurjenpolvi ja kultapallo toisesta. 

Loppuun laitan tämän huippuonnistumisen, josta hykertelen ja toivon pitkää ikää. Loistokevätesikko 'Francisca' on jo ainakin toinen ellei kolmas yritys ja viimeinkin tämä näyttää lupaavalta! Istutin tämän vuosi sitten ja nyt se alkaa olla hyvän kokoinen. Täytyy muistaa kastella, jos kesästä tulee kuiva.

'Franciscan' kukat ovat vihreät keltaisella keskustalla, siis aivan supermakean väriset. Lupaan ottaa kuvia sitten, kun kukat avautuvat! Voit uskoa, että olen kytännyt näitä nuppuja maaliskuusta lähtien, kun niitä alkoi nousta.

Balkaninvuokko Anemone blanda

Etelänkevätesikko, lehtoesikko Primula elatior

Isohelmililja Muscari latifolium

Kääpiöesikko Primula vulgaris

Käärmeenlaukka Allium scorodoprasum

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Metsäalppikello Soldanella montana

Niittyalppikello Soldanella alpina

Persianhelmililja Muscari aucheri

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Suikeroesikko Primula Pruhoniciana-Ryhmä

Tarhakielo (tarhakalliokielo) Polygonatum × hybridum

Tuoksuorvokki Viola odorata

Valkovuokko Anemone nemorosa

Vuokkoängelmä Anemonella thalictroides

Onnea puskista

 Nyt on mistä iloita!

Ensinnäkin, jos aloitetaan ihan tontille saapumisjärjestyksessä siitä päästä, johon jätän auton, on onnenpensas viimein tänä vuonna kunnolla kukassa. Ilmeisesti se, etteivät valkohäntäpeurat ole käyneet enää pihallani talvisin lähes ollenkaan, on säästänyt oksien kärjet, joihin kukkia eniten muodostuu. Aiempina vuosina olen voinut laskea kukat kahden käden sormilla, nyt niitä on kymmeniä! Taustalla naapurin luumupuiden alla levittäytyvä kevätesikkomatto, täydellistä.

Kun nyt ollaan tällä reunalla, raportoidaan, että lehtokuusama on tulossa kukkaan ensimmäistä kertaa. Nimi on harhaanjohtava, sillä tämä laji pärjää kuivassa. Tämä kukoistaa koivikossani, jossa ei totisesti kosteutta hövelisti jaella.

Mitäs ihanaa sitten kertoisi... kerrotaan vaikka pähkinäpensaista. Kumpikin punaruskealehtinen pähkinä, niin tämä isopähkinä kuin hedelmätarhan rinteen euroopanpähkinäkin, voi hyvin. Tällä tummalehtisellä isopähkinäpensaalla (Corylus maxima 'Purpurea') on oma nimi, veripähkinäpensas, mutta itse en pidä lajikkeille annettavista kansankielisistä nimistä, kun sitten ei enää nimestä näe, mistä lajista on kyse ja se on kumminkin todella tärkeä tieto.

Tälläkään ei ole kovin hyvä kasvupaikka sikäli, että tuo takana näkyvä runko kuuluu vaahteralle, joka tunnetusti vie maasta mehut eli veden ja ravinteet. Siihen nähden, että puuhun on välimatkaa vain kolmisen metriä, voi tämä puska hyvin. Toinen latva on kuivunut tai paleltunut. Yritän muistaa kastella tätä vieläkin, vaikka taimi on elänyt tässä jo kaksi kasvukautta. Luulisi juurten jo yltävän johonkin vettä saadakseen.

Pähkinästä vaahteraan. Japaninvaahtera 'Osakazuki' on hurmaava puhjetessaan limenvihreään lehteen ja kukkiessaan punaisin kukin. Kaksi muutakin japaninvaahteraa selvisi talvesta vailla mitään pakkassuojia.

Lupasin kuvia Viburnum × bodnantense 'Dawn' -heidestä, kun se kukkii – ja nyt siihen on viimeiset hetket. Kukinta on kestänyt jo jonkin aikaa, mutta ei enää kauaa.

Dawnilla oli jonkin verran raakavillaa suojana, mutta kovin arka tämä ei voi olla, sillä kukkanuput muodostuvat jo syksyllä ja nekin ovat selvinneet. Kukissa on ihana tuoksu. Toivon, että tästä tulee sellainen kolmimetrinen puska kuin Britanniassa, mutta en uskalla sitä odottaa. Sitten ei kyllä mitään suojia enää pysty laittamaan.

Pensaan pohjoispuolella kukkii yhä vuokkoängelmä, vaikka se tuskin saa riittävästi varjoa paahteelta siinä. Se on kukkinut jo vaikka kuinka kauan!

Ihmeen ihana kukkanen tässä pensasjutun keskellä kevennyksenä.

Tarkennetaan vielä, että tämä ei ole vuokko eikä ängelmä, vaan Anemonella.

Seuraava ihana heisiuutinen on Viburnum plicatum f. tomentosum 'Mariesii', jonka löysin syksyllä. Näitä litteä lätty -kukintoisia heisiä voi ihastella mm. Britanniassa, nytkin ne olivat kukassa parhaillaan Etelä-Englannissa siellä käydessäni. 

Tämä löytyi alennuksella Plantagenista – siellä voi tulla vastaan joskus jotain todella yllättävää, jota ei muualta Suomesta löydä. Paitsi Vakka-Taimesta, josta aikoinaan ostin lähes saman heiden, mutta istutin sen liian kuivaan paikkaan ja se kuoli.

Tällä oli vain hyvin kevyt talvisuojaus, yksi vanha villanuttu löyhästi ympärillä, mutta paikka on tuulensuojaisa. Odotan ihanaa kukintaa ja lupaan raportoida!

Jos puistotaikapähkinä 'Diane' ei kukkinut tänäkään keväänä, on se elossa kuitenkin. Samoin on muutama vuosi sitten hyvin pienenä taimena istutettu amerikantaikapähkinä. Tämä ei liene vielä saanut yhtään palstatilaa, kun ei ole kukkinut tai ollut muuten erityisen erottuva – mutta hiljalleen se tuosta kasvaa ja alkaa erottua edukseen!

Lisää ihanaa: tähtimagnolia kukkii. Kukkia on kaksi; voisi olla enemmänkin, jos olisin huomannut laittaa tälle suojaverkon aiemmin syksyllä. Jänis kävi nakertamassa oksia.

Keltalehtinen pensaskanukka 'Aurea' on aivan ihana puhjetessaan lehteen. Lehdet myös pysyvät kellanvihreinä koko kasvukauden, mikä on huippua. Yhteensointuvuus vanhan valkonarsissin kanssa täydellinen.

Päästin ilonkiljahduksen, kun kirjavalehtinen jalohortensia Light-O-Day eli 'Bailday' versoo tunnistettavin valkokirjavin lehdin. Näin se teki viime vuonnakin; versoi vain tyveltä, kaikki korkeammat versot kuolivat talveen. Hyvä, että on elossa. Kukkia tulee sitten jonakin vuonna. 

Jännitin myös viime vuonna istutettua peikonpajua eli kiharakasvuista itkusalavaa. Tämä näytti pitkään kuolleelta kepiltä eikä asiaa auttanut se, että tämä kasvoi pitkän pätkän talvesta jäätiköllä, kun ojat reunoineen jäätyivät laajalti.

Ja nyt toissapäivänä huomasin, että lehdet alkavat nahistua. Ensin jäätikkö, sitten kuivuus! Voi itku-paju-parkaa. Kastelin, toivottavasti se riitti ensiavuksi.

Parrotian kanssa ei voi edes puhua jännittämisestä: olin lähes varma, että tämä kuoli, kun heti sen ensimmäisestä talvesta puutarhassani tuli oikea siperialainen versio. Nakkasin tämän päälle niin paksut villavällyt, että korkein oksa meni poikki – puska oli matala jo valmiiksi.

Mutta mitä vielä. Ensin puhkesi lehtiä kaikkein alimpiin oksiin ja nyt ylempiinkin (jotka ovat nekin matalalla, kun onnistuin litistämään tämän villojen alle)! Raportoin tästä jo Vakka-Taimeen, josta harvinaisuuden löysin. 

Parrotian pointti on etenkin leiskuva syysväri, mutta kasvutapakin sillä on kaunis: oksat kasvavat melko vaakatasossa ja taipuvat vanhemmiten alas. Jos tästä koskaan tulee niin suuri. Latvan katkeaminen tekee tästä varmasti monirunkoisen, mutta se ei haittaa.

Pyökki 'Rohan Weeping' on varma nakki, sitä ei tarvitse enää jännittää yli kymmenen vuoden jälkeen. Salamana se puhkesi punaruskeaan lehteen. Sen edessä on purppurahappomarja 'Concorde', tai kolme rivissä, jotka pitäisi leikata, sillä niiden kuuluisi olla aita eikä rehotus.

Huomasin kuvasta, että siinä on kivoja punaisia värilänttejä tulppaaneista: vasemmalla ruusu-heinätarhan etureunassa pikkuinen 'Little Beauty', sitten pengermän päällä 'Merlot' ja kaukana auton edessä 'Palmyra', joista jouduin valitettavasti syksyllä siirtämään osan puutarhavajan tieltä. Jäljelle jääneet kukkivat tänä vuonna yhtä hyvin kuin vuosi sitten, siirretyt lienevät hävinneet myyrän mahaan.

Syreenit ovat tulossa kukkaan. Tämä on kukkimassa ensimmäistä kertaa ikinä: ehkä maailman kaunein syreeni, Talvipuutarhan kulmalla Helsingissä kasvava vaaleanpunakukkainen jalosyreeni – tai siis sen jälkeläinen. Kukkatertut ovat painavat ja nuokkuvat. Tässä pikku puskassani on nyt muutama ensimmäinen kukkaterttu. 

Vanhoja syreenilajikkeita on tutkittu ja tämä kulkee työnimellä K-17 tai "Talvipuutarha". DNA-tutkimuksilla on yritetty selvittää, mitä nämä vanhat lajikkeet ovat. Sata vuotta sitten Suomessa oli markkinoilla huomattavasti enemmän syreenilajikkeita kuin nyt. Osa saattaa olla jo poistunut taimituotannosta kokonaan. Tämä on niin kaunis, että onneksi Hongiston Taimisto otti tämän lisäykseen ja sitä kautta taimimyyntiin.

Lupaan palata kuvien kanssa heti, kun näen tämän kukassa. Nyt on hieman jännittävää, sillä jouduin työkeikan vuoksi viikonlopuksi pois kotoa.

Myös 'Andenken an Ludwig Späth' pullistelee nuppujaan. 

Niin ja tähän eivät mahtuneet edes kirsikat, joten lisää puskauutisia tulossa! Tuolla taustalla näkyykin vilaus kukkivaa kirsikkaluumua.

Amerikantaikapähkinä Hamamelis virginiana

Euroopanpähkinäpensas Corylus avellana

Isopähkinäpensas Corylus maxima

Jalohortensia Hydrangea Macrophylla-Ryhmä

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kevätesikko Primula veris

Lehtokuusama Lonicera xylosteum

Onnenpensas Forsythia

Parrotia Parrotia persica

Peikonpaju Salix babylonica var. pekinensis 'Tortuosa' 

Pensaskanukka Cornus alba

Puistotaikapähkinä Hamamelis × intermedia

Purppurahappomarja Berberis thunbergii f. atropurpurea

Pyökki Fagus sylvatica

Tähtimagnolia Magnolia stellata

Valkonarsissi Narcissus poëticus

Vuokkoängelmä Anemonella thalictroides

Pikkuisia aarteita

Paria kukkaa jännitin kovasti reissuni aikana. Ne olivat nupulla lähtiessäni. Olin kovin kiitollinen kylmästä viikosta! 

Keijunpikkusydän 'Pink Punk' on puutarhani uutuus, jonka istutin viime kesänä. Toivoin kovasti, että näkisin sen ensikukinnan ja niin kävikin! Tältä se näytti reissulta palatessani ja on edelleen kukassa.

Tämä on todellinen miniatyyri.

Tähtikoiranhammas 'Rosy Wing' on toissa syksynä istutettu ja näin sen ensimmäisen kukan viime keväänä, mutta halusin toki nähdä sen uudestaan. Se oli kotiin palatessani jo hieman kuihtunut (tai paleltunut), mutta kyllä tästäkin vähän kauneutta erottaa.

Saman katajapenkin toisella puolella ehdin jo huolissani etsiä vanhempaa rusokoiranhammasta, mutta yhtäkkiä se nousi maasta ja alkoi lähes saman tien kukkia. Taustalla kultatesma.

Muiden pikkuisten koiranhampaiden kanssa saa vielä elää jännityksessä. Nyt on niin kuumaa ja kuivaa, että pelkään vielä yhden nuppuisen lakastuvan saman tien kun kukat avautuvat! Monissa muissa on lehtiä, mutta ei kukkia. Lehdetkin ovat iloinen asia, todiste elossa olemisesta.

Valkokukkainen sinivuokko on luonnonkantaa tästä läheltä. Muitakin sinivuokkoja on vielä tullut kukkaan pihan eri osissa.

Valkoisesta sinivuokosta vihreään valkovuokkoon. Ensimmäinen valkovuokko kukassa on tämä vihreä 'Virescens'. Eilen poksahti myös hämyvuokon ja tavallisen valkoisen valkovuokon kukkia auki.

Tuossa vieressä kukkii vielä 'Hippolyta' -lumikello! On tämä ollut kummallinen kevät. Kaikki kukkii samaan aikaan, kun osa nousi niin hitaasti.

Ihana hailean vaaleansininen balkaninvuokko 'Blue Snow' kukkii muotopuutarhassa. Taustalla itsekseen tullut aho-orvokki.

Räväkämpi 'Charmer' kasvaa vuokko-esikkopuutarhassa.

Kostealla kevätniityllä nousee kirjopikarililjoja ja täälläkin viimeiset lumikellot ovat yhä kukassa.

Hirvittävän jääkentän alla monta viikkoa talvella eläneet puistolumikellot nousevat sittenkin. Olin jakanut näitä ojan viereen pidemmälle matkalle. Valitettavasti valkokukkainen, kerrottu Ellen-sarjan tarhajouluruusu mätäni, mutta sille ei voi mitään, uuden saa kaupasta tai voin siirtää siementaimia muualta, tosin valkoista ja kerrottua niistä ei löydy. 

Suurempi aarre kuningassaniainen pitää vielä jännityksessä, sillä sekin oli saman jään alla. Voi olla, että se on menetetty.

Vaahteran varjossa on posliinihyasinttien meri, joka vaihtuu kauempana valkoisten 'Alba' -idänsinililjojen vaahdoksi.

Pkkuisten aarteiden joukkoon lukeutuu myös lumikki.

Ja vuokkoängelmä, joka ei ole vuokko eikä ängelmä. Tämän hankin viime vuonna ja toivon, ettei se kuole kuivuuteen. Joskus yritin tätä kasvattaa siemenestä, ja jotakin iti kyllä, mutta sitten kuoli. Yritän nyt muistaa kastella. Aarre löytyi Tommolan tilalta, kun poikkesin sinne pikaisesti matkalla Nurmekseen viime elokuussa.

Niin. Tässä sitä taas ollaan: saisi sataa!

Balkaninvuokko Anemone blanda

Idänsinililja Scilla siberica

Keijunpikkusydän Dicentra cucullaria

Kirjopikarililja Fritillaria meleagris

Lumikki Sanguinaria canadensis

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Puistolumikello Galanthus nivalis

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Sinivuokko Hepatica nobilis

Tähtikoiranhammas Erythronium revolutum

Valkovuokko Anemone nemorosa

Vuokkoängelmä Anemonella thalictroides