Väripilkkuja kasvitieteellisessä puutarhassa

 Pääsin käymään Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Projektina oli löytää kuvauksellisia kasveja tähän aikaan ja niitähän oli paljon!

Jo itse päärakennus on upea, kun matala aurinko sattuu paistamaan sen läpi. Mutta tällä kertaa en mennyt sisälle, vaan keskityin ulkoalueisiin. Sisällä olisi kyllä ollut houkuttelevan vehreää ja lämmintä.

Ulkoalueilla on rauhallista ja yllättävän paljon hehkeää nähtävää. Tämä on ihan tuikitavallinen ruostehappomarja, tai useammin kai näkee punalehtistä versiota, mutta tämä on perusmuoto. Olen vähän alkanut innostua – huomaan myös kirjoittaneeni happomarjoista enemmän kuin aiempina vuosina, vaikka ei minulla vielä kasva niitä kuin kolmea eri lajia / lajiketta. 

Niistä eivät muuten tunnu peurat välittävän ja se on iso plussa.

Suurimmaksi osaksi ihastelin puita. Osassa on vielä ruska, kuten vuorivaahterassa. Se on nyt keksitty laittaa haitallisten vieraslajien listalle, kylläpä sillä saralla ollaan yliaktiivisia.

Vuorivaahteran lähellä kasvavat japaninvalkopyökit ovat tavattoman kauniita juuri nyt. Niillä on näköjään tuollainen vaakasuoraoksainen kasvutapa, aivan ihana ja aika harvinainen niissä kasveissa, jotka ovat meillä talvenkestäviä. Muoto korostuu, kun viereiset puut ja pensaat ovat lehdettömiä.

Tutkailin tietysti myös puiden runkoja. Koivut ovat upeimmasta päästä; tässä visakoivu.

Tämä, jollaista en ollut koskaan ennen nähnyt, on visainen harmaaleppä, kyltissä "Muhkuraksi" nimetty. Luultavasti siis sama, joka on Viljelykasvien nimistössä muhkuraharmaaleppä.

Japaninmagnoliassa on kukkanuput, mikä vahvistaa epäilyni siitä, ettei oma magnoliani aio vielä ensi keväänäkään kukkia. Siinä ei ole yhtäkään tällaista isoa karvaista nuppua.

Todella talvenarat lajit, kuten jättigunnera ja tässä Paulownia eli keisaripuu, on suojattu esimerkillisesti: verkosta kiepautettu häkki on täytetty kuivilla lehdillä ja komeus on päällystetty levyillä, jotka pitävät kuivat lehdet kuivina. Meillä vain nuo levyt olisivat ensimmäisen tuulenhenkäyksen jälkeen naapurin pihassa, vaikka olisikin pari lankkua painona. Nuo ovat varmaan kyllä naulattu kiinni, mutta silti.

Vaakut ovat juuttuneet jäätyneeseen lampeen. Lämpimät kasvihuoneet houkuttelisivat valontuikkeineen, sillä tässä vaiheessa kenkäni ovat jo märät, mutta jatketaan sinnikkäästi tarpomista – kaikki nähtävä ei ollut tässä.

Vielä on kaikenlaiset marjat, ja niitä onkin paljon! Tämä on purppuraomenapuu 'Hopa', aika valtava sellainen. Oikealla on riippamarjaomenapuu.

Vanhan siperianomenapuun runko kasvaa jo kumollaan maata myöten, mutta omenia se näköjään tekee valtavat määrät – ja puu on vaikuttavan kokoinen, tosin enemmän leveys- kuin pystysuunnassa. Ihana näky, ja taustalla on lisäksi pihlajien marjaisia oksia.

Mantsurianmarjaomenapuu vallan loistaa. Oih, mikä väri!

Niin ja onhan kasvitieteellisestä myös upeat näkymät vastapäiseen Siltasaareen. Jugendissa silmä lepää aina.

Myös kasvitieteellisen puutarhan sisällä on upeita rakennelmia; satavuotiaita kivipengerryksiä. Edessä kasvaa valkolumimarjaa.

Ja sitten on tuo ihana uusbarokkinen palatsi puutarhan keskellä, jonka takia oikeastaan haluaisin Suomen kuninkaaksi. Sillä kuninkaanlinnaa tuosta kaavailtiin. Suostuisin kyllä jakamaan rakennuksen kasvimuseon kanssa.

Edessä on ehkä kiiltoruusu, mutta voi olla joku muukin.

Puutarhasta löytyy myös lempikasviani varjohiippaa.

Lisää marjoja on orapihlajien osastolla: tässä newyorkinorapihlaja.

Taustalla olevan saniaisen edessä on niin paljon lunta, että en löytänyt mahdollista kylttiä. Luulen sen olevan kuningassaniainen. 

Lumiukko ei ole minun tekemäni, mutta se kuvastaa täydellisesti käyntiä puutarhassa: olipa paljon kaikkea kivaa! Ja kiva, että jaksoit lukea!

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Japaninvalkopyökki Carpinus japonica

Keisaripuu Paulownia tomentosa

Kiiltoruusu Rosa virginiana

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Mantsurianmarjaomenapuu Malus baccata ssp. mandshurica

Muhkuraharmaaleppä Alnus incana 'Gibberosa'

Newyorkinorapihlaja Crataegus × durobrivensis

Purppuraomenapuu Malus Purpurea-Ryhmä

Riippamarjaomenapuu Malus baccata 'Gracilis'

Ruostehappomarja Berberis vulgaris

Siperianomenapuu Malus prunifolia

Valkolumimarja Symphoricarpos albus var. laevigatus

Varjohiippa Epimedium

Visakoivu Betula pendula var. carelica

Vuorivaahtera Acer pseudoplatanus

Liukuvärejä

 ja muita monivärisiä

'Mother of Pearl' -hollanninlumimarjoissa on tänä vuonna viimein vähän enemmän marjoja oksilla. Marjat alkavat hiljalleen punertua. Ihan kiva, mutta kylläpä kesti! En edes muista, minä vuonna istutin kolme puskaani. Marjoihin mahtuu lisääkin väriä – toivottavasti ne kehittyvät punaisemmiksi.

Japaninlehtikuusi demonstroi, miksi lehtikuusi sopii pensasaidaksi: se tekee uusia oksia vanhasta rungosta, aivan kuten marjakuusikin.

Lehtikuuseni paras ruska on aina marraskuun puolella, nytkin se on vasta vaihtumassa vihreästä keltaiseksi. Ensin väri muuttuu lähempänä runkoa ja viimeiseksi oksien kärjissä.

Sama tekniikka on kiinanpunapuulla. Dendrologiystävä kävi kylässä ja totesi, että tämä alkaa olla luonnottoman näköinen. Väri on tässä vaiheessa outo, kieltämättä. Takana 'Lemon Queen' -auringonkukka, yhä vain kukassa.

Hapankirsikat alkavat olla monivärisiä. Oikealla syreeni näyttää, kuinka nuoret versot karistavat lehtensä viimeisinä. Eri kasveilla on eri taktiikoita lehdistä luopumiseen – kiinnostavaa seurattavaa.

Kylämaisemassa on suurin osa puista jo lehdettöminä. Tummalehtinen kirsikkaluumu pitää edelleen kiinni punaruskeista lehdistään, samoin syreenit ja jotkut hedelmäpuut.

Jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar' on aika tasaisesti vihreän ja kellanvihreän kirjava. Rakastan tätä syreenien raikasta syysväriä.

Vilkaistaan välillä maan tasalle, sillä sielläkin on hienoja värityksiä. Ajattelin tehdä jutun varjohiippojen syysväreistä, mutta pari monivärisintä pääsee nyt tähän maratooniin mukaan. Tämä on tarhavarjohiippa.

Alppivarjohiippa ja nimetön imikkä korostavat toinen toistaan.

Luulin jo, että lumipalloheisi 'Roseum' olisi ruskansa ohittanut, mutta se vain parantaa menoaan. Olenpa iloinen, että hankin tätä kaksin kappalein vuosia sitten muutamalla eurolla! Yhdellä taimistolla, jonne poikkesin, oli kastelulampi kuivunut, niinpä myivät pensaat pilkkahinnalla, muuten taimet olisivat kuolleet sinne.

Heisissä on kaiken kaikkiaan hienoja syysvärejä. Tämä on laskosheiden sukua; tarkemmin Viburnum plicatum f. tomentosum 'Mariesii'. Eli laskosheiden nukkainen muoto (forma tomentosum) ja päälle vielä lajiketta 'Mariesii'. Tiedä nyt sitten siitä nukkaisuudesta, mutta ehkä tässä on vähän enemmän karvaisuutta lehtien alapinnalla tai versonkärjissä kuin joissakin muissa heisissä.

Väri alkaa vasta kehittyä, toivottavasti näemme vielä upeaa ruskaa tässä pikku puskassa. Ja toivottavasti tämä kasvaa oikein isoksi!

Tummalehtisten kasvien kehitys ruskaan on kiinnostavaa seurattavaa. Peruukkipensas 'Royal Purple' pitää tumman värin lehtisuonissa, mutta muuten lehdet vaalenevat punaisiksi. Oikealla on metsätyräkki 'Chameleon'; sillä on oikein loistava, heleä ruska. Limenvihreä maanpeitekasvi on vaskivarjohiippa.

Ainoa kuunlilja, joka tontillani viihtyy ja kukoistaa, on rappujen pielessä kasvava tarhakuunlilja 'Blue Cadet'. Kaikki muut joko kituvat tai ovat kuolleet pois, mutta tämä yksi korvaa menetykset mennen tullen.

Isosiniheinät ovat alkaneet vaihtaa väriä vihreästä keltaiseksi. Niiden paras ruska on lehtikuusen tapaan marraskuussa. Tämä leveä ja pörheä on tavallinen isosiniheinä, ei mitään lajiketta.

Kun katsotaan Rohanista päin, on tavallinen isosinineinä vasemmalla ja 'Skyracer' oikealla. Melkoinen ero korkeudessa! Kumpikin on nyt vihreän ja keltaisen kirjava. Ja siis isosiniheiniä molemmat.

Tässä ja edellisessä kuvassa näkyy ruusunnuput, mutta teen ruusujutun vielä erikseen. Siitä kyllä tulee paljon lyhyempi kuin tästä.

Persianparrotia on vielä niin pieni, ettei sen ruska ole kummoinen. Tässä yksi lehti kuitenkin näyttää, millaiseen monivärisyyteen puska pystyy ja se onkin syy istuttaa se. Lehtiin tulee muistaakseni kaikkia ruskavärejä, mitä on olemassa. Ovat ne toki muutenkin kauniit. Puskalle pitää seuraa maanpeitekasvi koristemansio Lipstick, joka kukkii yhä.

Happomarjoissa on kivoja syysvärejä, on tullut todettua ennenkin. Hurmehappomarja on kasvanut jo kookkaaksi puskaksi tontin yläreunalla suurten lohkareiden välissä.

Pihajasmike 'Aureus' on kauniin liukuvärinen. Taustalla vielä joitakin koivun oksia lehdessä, ihme, että tässä tuulessa niissä on vielä lehtiä tallella!

On nimittäin melkoinen myräkkä – taas. Puuskissa ilma on sakeanaan vaahteran siemeniä. Niillä on hyvä leviämistaktiikka: lentävät siiven avulla kymmenien metrien päähän emopuusta.

Pyökkipensasaitakin on monivärinen. Osaan euroopanpyökeistä jää lehdet oksiin ruskeina koko talveksi. Pyökkiaita tuokin näkö- ja tuulensuojaa koko talven sen lisäksi, että se on kauniin lämpimänruskea.

Tummalehtinen helmiomenapensas 'Marleena' tulee myöhään ruskaan. Siitä tulee liekehtivän punainen. Nyt se on hauskan monivärinen. Pikkuruiset marjatkin ovat kauniita.

Jalohortensia Endless Summer on ollut liukuvärinen jo jonkin aikaa, hieno!

Pakko laittaa vielä kuva 'Bluebird' -safiirihortensiasta (vaiko 'Punatulkku' -rubiinihortensiasta?). Tämä on aivan käsittämätön – ja ollut ruskavärissä jo pitkään, tuli sitten tuuli tai kaatosade. Limenvihreälehtinen kultatesma korostaa punaa sen vastavärinä.

Huh, mikä maratooni. Jätin muutaman kuvan pois – en jaksa enää, etkä varmaan sinäkään jaksa lukea.

Jatketaan ensi kerralla!

Alppivarjohiippa Epimedium alpinum

Euroopanpyökki Fagus sylvatica

Hapankirsikka Prunus cerasus

Helmiomenapensas (ent. marjaomenapensas) Malus toringo var. sargentii

Hollanninlumimarja Symphhoricarpos Doorenbos-Ryhmä

Hurmehappomarja Berberis × ottawensis 'Superba'

Imikkä Pulmonaria

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Koristemansio ×Comagaria rosea

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Laskosheisi Viburnum plicatum

Lumipalloheisi Viburnum opulus 'Pohjan Neito' ja 'Roseum'

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Persianparrotia Parrotia persica

Peruukkipensas Cotinus coggygria

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Safiirihortensia Hydrangea serrata

Tarhakuunlilja Hosta Tardiana-Ryhmä

Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Metsäpuutarha mäntyjen alla

 Alkaa näyttää rehevältä!

Metsäpuutarha-alueita on muutamia, mutta keskitytään nyt vain yhteen, joka on kahden männyn alla.

Minun on vaikea istuttaa puutarhaani havupensaita, sillä ne näyttävät tällaisessa perinnekylässä, saariston perinnemaisemassa, todella ufoilta. Mäntyjen alle ne kuitenkin sopivat teemallisesti ja ulkonäöllisesti. 

Kaksi pallohopeakuusta, pari kartiovalkokuusta ja muutama sinikataja on pysytellyt elossa vuodesta toiseen, mutta ne eivät ole juurikaan kasvaneet. Maa on tässä hyvin tiukkaa savea ja kesällä on varjosta huolimatta kuivaa. 

Keväällä tässä on mukavan vihreä-valkoinen väritys ryyditettynä ripauksella keltaista – lempiväriyhdistelmiäni! Valko-vihreydestä johtuen tästä kohdasta tulee aina näin keväisin mieleen Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riina ja hänen valkoinen puutarhansa.

Moni esikko ei pihassani oikein viihdy, mutta kaksi valkokukkaista loistokevätesikkoa on onneksi viihtynyt jo kymmenisen vuotta.

Ja nyt tämä viime vuonna Barnhavenilta tilattu 'Carrigdale' osoittaa myös viihtyvänsä, mikä ihaninta! Tämä saattaa olla suikeroesikko tai ainakin jotakin sinne päin. Vieläkin siinä on uusia nuppuja.

'Carrigdale' loistaa vasemmassa reunassa kuvaa. Otin kuvan edellisenä sadepäivänä viikko sitten. 

Toivon tosiaan, että lähipäivinä saadaan edes pieni ripaus – alkaa olla toivottoman kuivaa: nurmikko jo kellastuu kuivimmista kohdistaan! Onneksi olen alarinteessä savimaalla, mutta sekään ei auta ikuisesti, kun kuivuus alkoi jo huhtikuun puolella.

Taustana on risuaita tietä reunustamassa ja lehteen puhkeaa hollanninlumimarja 'Mother of Pearl'.

Istutin syksyllä esikon viereen vaaleanpunakukkaisen valkovuokon 'Pink Delight'.

Ei tuo kyllä kovin punertavalta näytä, vaikka 'Pink Delight' onkin muuten juuri tuolleen kerrottu ja hyvin hailea. Ehkä väri kehittyy iän myötä. Joskus käy niin. Nätti se kyllä on näinkin.

Pienet valkoiset esikko ja vuokko vaativat vähän raivausta, sillä tässä on helposti akileijavyöry, joka peittää kaiken alleen. 

Taustalla on viimein runsastunut kesäpikkusydän 'Bacchanal'. Sitä olen kasvatellut ainakin kymmenen vuotta ja siirtänytkin pariin kertaan, kun se ei viihtynyt. Pikkusydämet kuuluvat siihen joukkoon kasveja, jotka mielummin ottavat hatkat kuin jäävät asumaan, siksi olen tuosta nyt todella iloinen.

Tämä(kin) on tällainen villinpuoleinen alue, toisin sanoen sellainen, jonka haluan näyttävän jotakuinkin luonnolta. Vaikka tässä ei mitään alkuperäisiä luonnonkasveja olekaan. 

Tässä oli iso multakasa jonkin aikaa sen jälkeen, kun taloni ympärille kaivettiin salaojat ja se tappoi loputkin ja tiivisti savimaan oikein kunnolla. Kasvillisuudella on ollut täysi työ saada jalansija, siksi olen niin iloinen tästä vähitellen saavutetusta rehevyydestä.

Narsissejakin tässä on paria laatua, vasemmalla vaalean keltainen, isokukkainen valkotorvinen 'Teal' ja oikealla valko-oranssi 'Barrett Browning'.

Nyt kukinnan on aloittanut peittoraunioyrtti 'Wisley Blue', joka ei ole kovin sininen, vaan hyvin hailean vaalean sinertävä, mutta tosi kiva, nätti ja hyvinkäyttäytyvä.

Laitetaan pystykuva, niin näkyy ruosteinen sammalkeinu. Pitäisi lisätä sen selkänojaan sammalta ja jäkälää, vanhat ovat karisseet.

Metsäpuutarhapenkki rajautuu tiilipolkuun, joka johtaa istutusalueiden välistä kohti Rohania.

Polun vieressä kukkii hopeatäpläpeippi, ehkä 'Shell Pink' – ostan noita, kun tulee kivan värisiä vastaan, sillä ne pärjäävät aina. Taustalla pikkuinen orvokki, ehkä perhosorvokki, niitäkin on tullut tähän istutettua, mutta olen siirtänyt myös orvokkia tienposkesta. Voi se olla sitäkin.

Istutin metsäpuutarhapenkin etureunaan 'Mountain Lady' -helmililjaa, sillä samaa olin istuttanut aiemmin polun toiselle puolelle.

Siinä niitä on tiilipolun toisella puolella kaverinaan imikkä, jolla on ihanan runollinen nimi 'Victorian Brooch': viktoriaaninen rintakoru. Johtuu ehkä ametistin värisistä kukista, se oli suosittu korukivi tuolloin.

Viktoriaanista (kirjallista) teemaa noudattelevat myös narsissi 'Barrett Browning' sekä kuunlilja 'Great Expectations', jos on enää elossa. Kuunliljat tuppaavat kupsahtelemaan. 'Mountain Lady' voisi olla jonkin seikkailuromaanin sankaritar.

Rotkolemmikki 'Sterling Silver', taustalla näkyy vaaleamunkinhupun lehtiä. Ne (kaksi kappaletta) ovat talvehtineet yllättävän hyvin jo kymmenisen vuotta, mutta kukkia ei ole tainnut vieläkään näkyä.

Talvehtimisista puheen ollen, pikkuinen alppiruusu 'Azurika' on oikein hyvissä voimissa isojen 'Teal' -narsissien vasemmalla puolella. Alppiruusun lehdet ovat kapeat ja pienet ja sen väritys on hieno ruskeanvihreä. Tarkkailen kiinnostuneena sen silmuja, puhkeaako niihin uusia lehtiä tai tuleeko peräti kukkia.

Laitetaan vielä kuva tästä edustusnurkasta, jossa ovat pikkusydän, valkovuokko ja esikko. Penkin toisessa päässä on myös kerrottua valkovuokkoa, mutta en ole huomannut kukkia siinä nyt.

Penkissä kasvaa myös ihana vaaleansininen, ystävän lähettämä imikkä. 

Kohta väritys vaihtuu akileijojen, illakon ja laukkojen myötä enemmän violetin suuntaan. Koetetaan ehtiä nauttia joka hetkestä!

Alppiruusu Rhododendron

Helmililja Muscari

Hollanninlumimarja Symphoricarpos Doorenbos-Ryhmä

Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum

Kartiovalkokuusi Picea glauca 'Conica'

Kesäpikkusydän Dicentra formosa

Loistokevätesikko Primula Polyantha-Ryhmä

Pallohopeakuusi Picea pungens 'Glauca Globosa'

Peittoraunioyrtti Symphytum ibericum

Perhosorvokki Viola sororia

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Sinikataja Juniperus squamata, sinineulasiset lajikkeet

Suikeroesikko Primula Pruhoniciana-Ryhmä

Vaaleamunkinhuppu Arum italicum

Valkovuokko Anemone nemorosa