Oranssihuumassa

 Oranssit kukat ovat ehkä maailman ihanimpia! Toki kaikki oranssi on. Minulla on ollut oranssit työhaalarit ja jopa puukengät. Kaikki oranssi on tervetullutta, etenkin ihanina väriyhdistelminä ja auringonkilossa hehkuessaan.

Ruskopenkin idänunikoiden lomasta näkyy jo aiemmin mainittu uusi kukkayhdistelmäsuosikki: puna-ailakkien lomassa kukkiva kellukka 'Totally Tangerine'.

Taustalla niillä on kultapäivänlilja, mutta se on hieman harva, sillä mielestäni seassa kasvoi selvä keltapäivänlilja ja sen halusin muualle. En ole varma, oliko näin, sillä en erottanut erillisiä juuria, enpä lähtenyt niitä hirveästi häiritsemäänkään. Kultapäivänliljan juurten seassa voi siten yhä olla keltapäivänliljaakin. Se on ehkä maailman murheista pienimpiä.

Vähän lähempää. Jättääköhän tämä kukkien hehku ketään kylmäksi? Puna-ailakit eivät edusta lempiväriä, mutta tässä yhdistelmässä ne ovat täydellisiä.

Totally Tangerinen kukassa on hienot sävyt. Reunoilla on hyppysellinen ruusunpunaista.

Jännää on se, miten kuvaa rajaamalla saadaan kaikki näyttämään kovin erilaiselta. Äskeinen kukkatykitys jää kuvasta oikealle, tässä kohdassa on varsin levollisesti puna-ailakkeja, kuminaa ja hempeitä rohtosormustinkukkia. Korkea tyyppi vasemmalla on laidunkarstaohdake, lisää hempeää pastellia tulee siitä.

Sinisiäkin ripauksia löytyy. Alempana samassa penkissä kukkivat 'Starry Eyes' -turkinkaihonkukat, jotka kärsivät talvesta jonkin verran, mutta ovat molemmat onneksi hengissä. Näiden lisäksi kukkaan on tulossa taivaansininen ritarinkannus 'Summer Skies'.

Kun oranssista puhutaan, täytyy katsastaa vielä ruskopenkki. Siinä kukassa on tarhaidänunikkoja, tässä taitavat olla vaaleampi lohenvärinen 'Coral Reef' ja tummempi 'Cedar Hill'.

Oletko muuten huomannut, että idänunikoista kuuluu käsittämätön pörinä? Havaitsin äänen yhtenä päivänä ja paikallistin sen idänunikoihin niin tässä kuin toisessakin kohdassa, jossa näitä kasvaa useita yhdessä. Kukassa mönkii monia kimalaisia hetuloita heilutellen! No, heteitä. Hetulat kuulosti hauskalta.

Näillä lämpötiloilla unikon kukka ei kauaa kestä. Terälehti japaninvaahterassa on kiva koriste.

Kielijänönputki on ruskettunut täydellisen sävyiseksi!

Ensimmäinen 'Early Bird' -marhanliljan kukka on viimein alkanut raottaa terälehteään. Nopeammin kukkaan ehti keltakukkainen etelänkurjenmiekka. Sen nuput ovat niin kapoisia, että hyvä kun niitä edes huomaa, ja yhtäkkiä kukka onkin auki! 

Kurjemiekan kasvusto on hieman köykäinen, sillä jaoin sen kahtia, kun kaivoin pionien yllätystaimet sen seasta pois viime vuonna. Vai oliko jo toissa vuonna. Ne amerikanpionit, joista toisen tässä taannoin esittelin ekaa kertaa kukassa.

Nyt ollaan jännän äärellä: saadaanko tänä vuonna viimein nähdä kaikki liljanvarret kukassa vai ehtivätkö peurat syömään niitä.

Japaninvaahtera – Acer palmatum

Kellukka – Geum

Keltapäivänlilja – Hemerocallis lilioasphodelus

Kielijänönputki – Bupleurum longifolium

Kultapäivänlilja – Hemerocallis middendorffii

Kumina – Carum carvi

Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum

Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä

Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea

Tarhaidänunikko – Papaver Orientale-Ryhmä

Kadonneiden sipulikukkien löytöpäivät

 Katsoin viime viikolla ruskopenkissä kummallisen kapeaa ja myöhäistä tulppaaninnuppua.

'Texas Flame' -tulppaanit alkoivat jo vedellä viimeisiään, mutta tuossa metsätyräkin tummien lehtien lomassa oli yllättävä tulppaaninnuppu. Se näytti kovin tutulta... 

Onneksi sytytti lähes heti. Sen täytyi olla suvitulppaani, Tulipa sprengeri. Se ei ole kukkinut vuosikausiin. Lisäksi, viimeksi kun sen näin, se asusti punaisessa villissä penkissä. 

Mitä ihmettä?

Ei se voinut olla mikään muu, se selvisi jo ennen kuin kukka avautui, niin nupun muodosta, sävystä kuin myöhäisestä kukinta-ajastakin: yksikään muu tulppaani ei tule kukkaan näin myöhään. Kukan avauduttua henkilöllisyys varmistui. Minun on täytynyt siirtää tämä punaisesta penkistä tähän ruskopenkkiin, se on ihan loogistakin, sillä tässä on paremmin aurinkoa, mikä on tulppaanien mieleen. En vain yhtään muistanut. 

Sanat eivät riitä kuvailemaan onnentunnetta, kun tämä harvinaisuus, jota minulla oli vain tämä yksi kappale, onkin yhä hengissä!

Viime syksynä tilasin suvitulppaanin siemeniä, mutta niissä ei näy vielä mitään ituja. Ja nyt ei tarvitse niin kovin jännittää, menestyykö kylvös vai ei.

Jännitettävää riittää ilmankin. Varjo- ja marhanliljat ovat kaikki nupulla ja joka aamu käyn katsomassa, onko ne syöty. Vielä ei ole, mutta hitsi vie, jotakin saisi jo avautua, jotta voisin alkaa hengittää! Tämä on punakukkainen marhanlilja, oikealla on kanadanlilja, ja taempana superkorkeiksi kasvaneet kellertävät marhanliljat.

Sellainenkin ihana uutinen ruskopenkistä on kerrottavana, että ystävän kasvattama kielijänönputki on elossa ja ryhtynyt kukkimaan! Kukat muuttuvat vähitellen ruskeiksi ja sointuvat ruskopenkkiin tosi hyvin.

Penkistä löytyy myös ihanan sävyinen kellukka 'Bell Bank'.

Vielä kerran hurmaava suvitulppaani! Tässä yhdistyy luonnontulppaanin sirous korkeaan kukkavarteen. Tummalehtinen kasvi on metsätyräkki 'Chameleon'.

Suvitulppaani on niin hehkuvan punainen kuin punainen vain voi olla. Tuolla se hohtelee Texas Flamien takana. Kukka on niitä huomattavasti sirompi, hienostuneempi – nupun ulkopuoli on vihertävä ja kukan avauduttuakin siinä voi nähdä jänniä sävyjä ulkopuolella. 

Puna-ailakit ovat niin valloittavia, että saavat kukkia tässä penkissä samoin kuin tuolla kauempana. 

Siellä kauempana puna-ailakkien keskellä kukkii kellukka 'Totally Tangerine'. Olen totally in love!

Mikä ihana oranssi väri, ja puna-ailakkien keskellä vielä potenssiin tsiljoona. Ainoa harmi on se, että en tiedä, onko tähän sointuva Austin-ruusu Lady of Shalott enää hengissä. Austinit kärsivät talvesta erittäin pahoin, lähes kaikissa on vain yksi pieni verso kasvussa hyvin alhaalta. 

Pehmeän oranssi Shalottin leidi on ainoa, jossa ei ole mitään elonmerkkiä, vaikka minusta sen yhdessä oksassa oli lupaavaa viherrys/punerrusta silloin toukokuussa, kun ruusut leikkasin. Nyt sekin näyttää kuivuneen. Ei auta kuin odotella.

Onneksi jotkut muut puuvartiset voivat oikein hyvin. Kuparivaahtera alkaa kohta olla polvenkorkuinen, ostin tämän pari vuotta sitten lyijykynän mittaisena pienokaisena. Kuparivaahteran hienous on kanelinvärisessä kaarnassa, jonka voi nähdä jo näin nuoressa kasvissa.

Seuraava ilonaihe on kiinanpunapuu, tälläkin on kanelimainen kaarna. Tämä tulee olemaan ruskopenkin alimmassa kohdassa, kunhan laajennan sitä. Toistaiseksi tämä on yksinään pikku pyörylässä, tai on tällä vähän seuraa siemenestä kasvattamistani vielä pienistä kultapäivänliljoista ja keltasormustinkukasta, jonka vastikään hankin ja istutin.

Ihanat kuminat kukkivat jo toista vuotta peräkkäin, kenties ne varret, jotka eivät kukkineet viime vuonna. Ei kai se monivuotinen ole?

Koska pidän erityisesti sarjakukkaisista, on pihani paratiisi raidallisille pyjamaluteille, jotka elävät nimenomaan sarjakukkaiskasveilla.

Ruskopenkki ja muut paikat tässä jutussa ovat tässä tontin länsilaidalla. Lauantaina oli varsinainen sadepäivä, vettä tuli kauan ja välillä kuurot olivat melkoiset.

Sade ryöppysi ränneistä alas vesiputouksina. Olipa hyvä saada kunnon kastelu koko puutarhalle!

Nyt tuulikin on tyyntynyt. Ihanaa kesäsäätä taas tiedossa.

Kanadanlilja – Lilium canadense

Kellukka – Geum

Kielijänönputki – Bupleurum longifolium

Kiinanpunapuu – Metasequoia glyptostroboides

Kumina – Carum carvi

Kuparivaahtera – Acer griseum

Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä

Metsätyräkki – Euphorbia dulcis

Puna-ailakki – Silene dioica

Tassuttelua vihreällä nurmella

Nyt kelpaa! Eilisen järkkykelin jälkeen kevät tuli takaisin, kaikki loska on poissa ja tilalla ihana aurinkoinen ilta.

Tältä näytti loppuiltapäivästä.

Lähdimme Ransun kanssa nuuskimaan, mitä pihalta löytyy.

Mukulaleinikkien lehtiä löytyy jo paljonkin, nuppuja ei vielä. Ehkä lähipäivinä. Tummalehtinen 'Brazen Hussy' ei ihan pistä silmään paljaasta maasta, mutta on se silti hieno.
Rusokoiranhampaiden lehtiäkin tästä nousee jossain vaiheessa, mutta siihen voi kulua viikkoja. Tarkkailen silti jännittyneenä monta kertaa päivässä. Niiden pilkut sopivat tähän mukulaleinikkiin täydellisesti.

Tassuttelimme tontin länsireunalle.

Kaikenlaista söpöä löytyy, kuten vaikkapa tämä pikku mätäs kuminaa. Jokaisesta versovasta kasvista ei edes tajua ottaa kuvia, siitä puhumattakaan, että ne mahtuisivat yhteen postaukseen. Se on kevät!

Ihanat armeniansahramit.

Seuraaviksi kolmeksi päiväksi on luvassa melko tyyntä ja se tietää lämmintä. Huomiselle on lisäksi luvassa silkkaa aurinkoa!
Ihania kevätpäiviä kaikille muillekin!


Armeniansahrami – Crocus angustifolius
Kumina – Carum carvi
Mukulaleinikki – Ficaria verna
Rusokoiranhammas – Erythronium dens-canis