Huomioita väreistä

 ja muista asioista.

Helmiomenapensas 'Marleena' tuottaa käsittämättömän määrän marjoja joka syksy. Tai niistähän näkee suoraan, millainen käsittämätön määrä kukkia sen oksilla on keväisin. 

Olen epätietoinen siitä, onko tämä oikeasti helmiomenapensas (eli entinen marjaomenapensas) vai purppuraomenapuu, mutta ehkei sen väliä. Tämä on 'Marleena'. Sen edessä sikuri näyttää, ettei vielä pidä lannistua syksyn tulosta. Sikurit tuottavat mukavan määrän siemeniä pikkulintujen iloksi. Kasvin varsilla käy alkutalvesta vilkas lentoliikenne.

Viime kesänä istuttamani purppuraomenapuu 'Linnanmäki' kukki jo tänä keväänä jonkin verran ja nyt sen oksilla on kauniita hedelmiä. Nämäkään eivät ole suuria, mutta sentään selvästi kookkaampia kuin 'Marleenan' pikkuruiset puolukan kokoiset marjat.

Ihania punaisia marjoja tuottavat myös orjanruusut. Koska se kylväytyy aika runsaasti sinne tänne, olen siirrellyt muutamia siementaimia tontin reunoille peuraesteeksi (sen lisäksi, että tontti on riistaverkon, risuaidan ynnä valkoisen nauhan ympäröimä). Kokemus on osoittanut, että peuroja ei vähä pysäytä: niitä vastaan täytyy ottaa kaikki keinot käyttöön. 

Rohanissa ihastelen tummalehtisten 'Royal Burgundy' -japaninkirsikan sekä 'Black Beauty' -mustaseljan sävyjä yhdistettynä kiulukoiden punaiseen. Japaninkirsikka on aloittanut siirtymisen punaiseen ruskaan.

Sulkavaleangervo 'Bronze Peacock' on kerrankin kasvanut jonkin kokoiseksi. Minä kyllä tykkäisin valeangervoista, mutta ne eivät näytä tykkäävän puutarhani olosuhteista. Ne kärvistelevät joten kuten, eivät koskaan rehevinä. Tämä lehtirypäs on mahtavin saavutus koskaan ja olenkin siitä hyvin iloinen.

Yhden lehden punainen puoliruska on hauska yksityiskohta.

Onnenpensaan ruskaväri on kauneimpia mitä on! Aivan rakastan tätä ruskehtavaa viininpunaa.

Sitten kukka-asiaa. Kuvernöörinkukka alkoi salaa kukkia, kun sen ruukku oli hieman piilossa talon kulmalla. Kun kannoin kasveja sisään, jätin sen vielä puutarhapöydälle ilostuttamaan ohikulkijoitakin. Ja siksikin, että kasvin voimakas valkosipulin tuoksu saa nenäni valumaan. Niinpä se on edelleen siirtynyt vasta vintin rappusille, ei varsinaisiin asuinhuoneisiin.

Kuvernöörinkukka on niin ihastuttavan kaunis, että en suostu elämään ilman sitä, vaikka kuinka nokka valuisi.

Vielä tärkeämpi kasvi on tietenkin Orkney-saarilta keräämistäni siemenistä kasvatettu siroverenpisara. Se ei ole ollenkaan niin ahkera kukkija kuin jalostetut sukulaisensa, ainakaan minun hoidossani. Taitaa se Orkneylläkin aloittaa kukinnan vasta syyskesällä.

Siroverenpisaran kapeat kukat ilostuttavat nyt olohuoneeni muutenkin punaista tunnelmaa.

Ransukin viihtyy sisällä. Pysykää jossakin pehmoisessa ja lämpimässä paikassa! Esimerkiksi mamman valmiiksi lämmittämässä sängyssä.

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Kuvernöörinkukka Tulbaghia violacea

Mustaselja Sambucus nigra

Onnenpensas Forsythia

Orjanruusu Rosa dumalis

Purppuraomenapuu Malus Purpurea-Ryhmä

Sikuri Cichorium intybus

Siroverenpisara Fuchsia magellanica

Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata

Ruskopenkin kuningatar

 Leveä ja mahtava, hieman jyrääväkin, mutta enpä kestäisi elää ilman.

Sehän on tietysti 'Lemon Queen' eli jaloauringonkukka. Tähän aikaan vuodesta tuntuu, ettei ruskopenkkiin paljon muuta mahdukaan, mutta onhan tuo alkukesällä huomattavasti pienempi.

'Lemon Queen' näkyy joka suunnasta. Tämä näkymä on huussista päin. Oikeassa alakulmassa on japaninvaahtera 'Enkan'. Tuon kookkaammiksi eivät japaninvaahterat näy puutarhassani kasvavan.

Kuistin kuvakulma. Vasemmalla on kiinanpunapuu. Jossain vaiheessa se varmaan peittää tämän näkymän kylän poikki, josta toisaalta niin kovasti pidän.

Maan tasalta ei naapureihin enää näekään ruskopenkin takaa. Oikealla on rusotuomipihlaja, vasemmalla kiinanpunapuu – ja 'Lemon Queen' on niiden välissä valtavan pensaan kokoisena, vaikka on "vain" perenna.

Tässä näkymää rinnettä alas. Värit ovat aika kivoja! Sateella värit oikein korostuvat.

Ruskopenkistä vasemmalle kasvaa kolmioka. Se on kauniin kellanvihreä näin syksyisin.

Sekä kolmioka että kiinanpunapuu olivat talvenkestoltaan kysymysmerkkejä. Olenkin erittäin iloinen, että kumpikin on kasvanut oikeaksi pieneksi puuksi!

Kolmiokan kauniita oksia saa jo ihailla taivasta vasten, kun puun alle menee. Tämä puu on luontaisesti okainen, mistä nimikin tulee, mutta tämä versio on piikitön eli inermis. Vaikka puussa olisi kookkaat piikitkin, on sen ulkoasu silti silmiä hivelevän keveä, siro ja kaunis.

Höyhenmäisen pehmeä on myös kiinanpunapuu. Se on havupuu, joka pudottaa pehmoiset neulasensa talveksi. Sen ruskavärikin on silkkaa toffeeta.

Alarinteestä käsin näkymä on tällainen. Kolmiokan edessä on valtavan kookkaaksi ja korkeaksi kasvanut kultaherukka. Huussikin pilkottaa tuolla takana, saarnen alla.

Kultaherukan ruska on upea. Pensaassa on samaan aikaan raikkaanvihreitä ja kirkkaanpunaisia lehtiä.

Kuljetaan takaisin ylös ruskopenkin ja tontin länsireunan välistä. Kuvan alareunassa voi nähdä Austin-ruusu Emily Brontën kukan, jos jaloauringonkukan loistosta pystyy silmänsä irrottamaan.

Emily Brontë on todella ihana! Kuvassa kukka oli vasta avautumassa, tänään se on leveän kerrannainen kakku.

Nurmikäytävän toisella puolen kukkii koreaköynnöskuusama 'Gold Flame', loistava syyskukkija, naapurille johtavan portin pielessä.

Perinteinen huussinäkymäkuva.

Vaikka joka vuosi siirrän maa-artisokat muualle, nousee niitä ruskopenkistä aina vain. Ovathan ne todella kauniita, ja myös toinen 'Lemon Queenin' vanhemmista. Tuo lämmin keltainen on aika ihana rusotuomipihlajan ruskaa vasten, vai mitä.

Silti meinaan kohta kaivaa nämäkin pois ja istuttaa toisaalle. Maa-artisokan sadonkorjuu on vähän turhan hankalaa tässä, ruusujen ja muiden koristekasvien juuria häiriten.

Delicious autumn! My very soul is wedded to it...

Tämä ihana syyshehkutus on George Eliotin kynästä.

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kolmioka, piikitön Gleditsia triacanthos f. inermis

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Kultaherukka Ribes aureum

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Padassa porisee

 ...tomaattinen papukeitto. 

Yksi ainesosista on tässä: ruusupapu 'Celebration'. Sen tarkempaa reseptiä ei tipu, kun en enää itsekään muista, mitä tuli pataan nakattua. Vähän kaikkea! Pekonia, tietty, ja ohrasuurimoita ainakin. Mausteita rutkasti.

Jätin isoimmat palot tuottamaan siemeniä ensi vuoden kylvöjä varten, täytyykin muistaa kerätä ne talteen. Tämä on niin nätti ja sopivasti kasvava papu, että haluan pysyä samassa kannassa.

Kasvimaan kupeessa on ruusutarha. Siellä kasvaa maanpeittokasvina koristemansio Lipstick. Se on ihana syyskukkija! 

Ruusutarhassa kasvaa myös syysasteri 'Royal Ruby', joka edellisessäkin jutussa jo esiteltiin. 

Tarhan keskellä elelevä pikkulehtikatsura on viimeinkin kasvanut sen kokoiseksi, että se näkyy! Ensimmäiset kymmenen vuottaan se vietti noin metrisenä.

Näkyminen on hyvä juttu, sillä katsuralla on upea syysväri. Se loistaa kuin siinä olisi valo.

Tänään pelastin tuosta vierestä 'Honorine de Brabant' -bourbonruusun, joka on kasvanut erittäin kituliaasti tämän vuoden. Syyn jo arvasin: tälläkin alueella on myyriä, ja ruusun juuristo oli surkean pieni, maa ympäriltä myllätty vesimyyrien tapaan. 

Ruusussa on silti pari pientä, vehreää versoa! Istutin sen uudestaan metalliverkolla vuorattuun kuoppaan. Hähää, myyrät! Tämä metodi näyttää toimivan, sillä verkon sisälle pelastamani tai alun perinkin istuttamani kasvit ovat kasvaneet selvästi hyvin.

'Alchymist' -köynnösruusu oli kuollut tyvelle asti keväällä. Luulen, että syynä eivät ole myyrät, vaan viime talven kovat pakkaset. En ollut laittanut ruusun tyvelle mitään suojaa. 

Kesän mittaan se alkoi kasvattaa tyveltään uusia versoja, jotka ovat kiiltävistä lehdistä päätellen aitoa Alchymistia, eivät villiversoa juuristosta. Kukkia se ei tehnyt. 

Tämän isoimman verson kasvuvoima on häkellyttävä: nyt se on jossain kolmessa metrissä! Lehdettömämmät versot täynnä kiulukoita kuuluvat orjanruusulle, joka kasvaa samassa pergolassa.

Mustaseljoihin tuli niin vähän kukkia, etten viitsinyt tehdä seljankukkamehua. Myyrät ovat syöneet pari isointa pensastani, tai siis niiden juuret, niin että pensaat joutuvat kasvamaan uudestaan tyveltä ja ovat vasta alle metrisiä. 

Mutta onpahan nyt kauniin mustia marjoja! Näitäkin voisi syödä. Pitäisi varmaan ainakin maistaa. Rastaat liikkuvat aktiivisesti pihalla, voi olla, ettei näitä pian enää ole. Aronian marjat hävisivät nopeasti, eikä näitä ole kuin vähän.

Omenoitakin rastaat ja muut linnut syövät, mutta olen saanut niitä runsaasti myös omaan suuhun. Lajike on 'Åkerö', todella hyvä omppu. Ja se sopii jopa minun vatsalleni, jolle eivät omenat yleensä sovi. Pelkästä omenamehustakin tulee paha olo. Ehkäpä olen siedättynyt Åkerölle?

Sitruunapuu, joka kukki keväällä ensimmäistä kertaa, on tuottamassa yhden sitruunan! Yritin pölyttää kukat pensselillä, mutta ehkä pikkuruisella puulla ei ollut paukkuja tuottaa enempää hedelmiä. Tai sitten kesän oikukkaat säät haittasivat: välillä ruukku oli märkä, välillä ehti pahasti kuivua, ja yhden kaupunkireissun aikana ruukku oli kaatunut kumolleenkin, jolloin multa ainakin oli kuivunut rutikuivaksi. Puu vietti siis kesän ulkosalla.

Nyt sitruuna on siirtynyt talviasemiin olohuoneeseen, kuten pelargonitkin. Onneksi hedelmä on pysynyt kiinni oksassa kaikki koettelemukset!

Loppuun Ransun terveiset: tänään oli kylmä päivä! Pysykäähän lämpiminä!

Minä siirryn syömään kuumaa keittoa.

Bourbonruusu Rosa Bourbon-Ryhmä

Koristemansio ×Comagaria rosea

Mustaselja Sambucus nigra

Orjanruusu Rosa dumalis

Pikkulehtikatsura Cercidiphyllum japonicum

Ruusupapu Phaseolus coccineus

Sitruuna Citrus × limon Sitruuna-Ryhmä

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Jalokivet puutarhassa

 Voimakkaita värejä, vielä kukissa! Lehdetkin kyllä ovat alkaneet saada syysväriä.

Ah, asterit! Myyrien syömien asterien aiheuttaman mielipahan vastapainoksi on onneksi 'Royal Ruby'. Tämä syysasteri on siis kuninkaallista rubiinia. Myyrät eivät ole löytäneet kumpaakaan näistä. Tai aikoinaan minulla oli kolmaskin, mutta se on syöty.

Punaisessa villissä penkissä kevät ja syksy kulkevat käsi kädessä, kun keisarinpikarililjan kukkavarsi on jäänyt pystyyn 'Royal Rubyn' tueksi. Toivottavasti keisarinpikarililjan siementaimia joskus tulee. Tämäkin kun olisi herkullisen vaalean oranssi. Mitähän jalokiveä se olisi? Zirkoni varmaan.

Tuoksuasteri 'Hersbtschnee' on aloittanut kukinnan puhtaanvalkeana kuin kirkas safiiri. Tämä on kyllä kaunis – ja runsas! Tässä penkissä on ollut aika hirveät myyrätuhot, mutta jostain syystä tämä on jätetty rauhaan. Ehkä juurissa on jokin tuoksu?

Asterimenetysten harmia korvaavat myös ahkerasti yhä kukkivat kärhöt, tässä muotopuutarhan kaksikko 'Polish Spirit'...

... sekä 'Comtesse de Bouchaud'. Ametisti ja pinkki topaasi, ehkä? Syksyn kukkijat ovat kyllä arvokkaampia kuin mitkään jalokivet.

Ihastelen joka syksy tämän kärhön kukkien sointuvuutta rinneakebian lehtiin, samassa köynnöskaaressa kun kasvavat. Rinneakebian ruskavärissä on hienostunutta viininpunan vivahdetta, tuo tummuus yhdistettynä vaaleanpunaisiin kukkiin on vastustamaton.

Verikurjenpolvi kukkii vähänlaisesti mutta vahvan värisenä. Ja tämän perennan upeanpunainen ruska on vasta edessä. Näin voimakas pinkki on varmaan turmaliinia.

Kun tätä juttua kirjoittaessani etsin jalokiviä netissä, huomaan, että niitähän on ihan valtavasti.

Isoköynnöskrassi 'Cherry Rose Jewel' viittaa nimensäkin puolesta jalokiveen. Väri on kyllä hieno! Nettihaun mukaan fluorisälpä saattaisi olla näin pehmeän punaista.

Nämä tulivat kukkaan vasta syyskuussa, mutta kukkivat nyt reippaasti. Myöhäisyys johtuu minusta: ehätin kylvämään tämän kasvimaan laatikon vasta heinäkuussa.

Kukkien nielun karvat, tai hampaat, ovat aika pelottavat. Kaipa ne ovat pehmeät, mutta en halua työntää pikkusormeani kukkaan silti. Jotenkin karvat näyttävät sapelinteräviltä.

Silkkaa suloisuutta ja ruusukvartsia tarjoilee David Austin -ruusu 'Scepter'd Isle'. Sade on hieman haitannut kukan avautumista, ja voi olla, ettei se pysty avautumaankaan, sillä märkyys joskus liimaa terälehdet yhteen. Tänä iltana saapuu seuraava sadealue, joten voi olla, että seuraavatkin nuput kärsivät, elleivät ne pysy visusti nyt supussa.

Pikku hiljaa ovat ruukkukasvit siirtymässä ulkoa sisälle. Makuuhuoneeseen suloisia jalokivisävyjä tuovat verenpisara 'Auntie Jinks' ja pelargoni 'Deerwood Lavender Lass'.

Ransukin jo käpertyi olohuoneen rubiininpunaiselle sohvalle odottelemaan sateen alkua. Taidan sinne siirtyä minäkin jatkamaan Mahtisormukset-sarjaa Areenan parissa.

Mukavaa iltaa!

Isoköynnöskrassi Tropaeolum majus

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Pelargoni Pelargonium

Rinneakebia Akebia quinata 

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Tuoksuasteri Symphyotrichum novae-angliae

Verenpisara Fuchsia

Verikurjenpolvi Geranium sanguineum

Kukkakärpäset, nuo linssiluteet

 Onpa mukavaa, kun puutarha pörisee elämää!

Viikko sitten kuvasin syyskimikin lupaavan runsaita nuppuisia kukkavarsia.

Tänään ensimmäiset ovat ihanasti kukassa. Lajike on 'Atropurpurea'.

On ihan mahdoton saada siitä kuvaa ilman kukissa pörrääviä kukkakärpäsiä. 

Varsien lukumäärä on lupaava, toivon, että lämpimät kelit jatkuvat, jotta koko komeus tulee kukkaan.

Syyskimikin seurana Rohanissa on toinenkin kaunis valkokukkainen, nimittäin David Austin-ruusu Winchester Cathedral. Austinit ovat loistavia syyskukkijoita: kukkia ja/tai nuppuja on lähes kaikissa.

Myrkkyliljatkin ovat kukkakärpästen suosiossa. Tämä on syysmyrkkylilja subsp. pannonicum. Se elelee ruskopenkissä.

Ruskopenkin kuningatar on jaloauringonkukka eli 'Lemon Queen', jonka kukissa käy jatkuva pörinä, vaikka sitä ei kuvasta näe.

Kasvimaalla ovat kehäkukat vedossa, niitä on paljon – ja kukkakärpäsiä.

David Austin -ruusu Bathsheba on aivan ihanan sävyinen oranssi. Tässäkin kuvassa on kolme kukkakärpästä (vähintään)! Jännää, sillä ei luulisi ötököiden edes pääsevän kymmenien terälehtien välistä mihinkään meteen tai siitepölyyn käsiksi. Tai siis kärsiksi. 

Bathsheban vieressä kukkii keltakukkainen The Poet's Wife. 

Taustalla näkyy valmistunut työmaa!

Minulla oli kaksi pussia kuivabetonia, ja toissa päivänä naapurit ottivat puheeksi puretun hiekkalaatikon hiekan, jolle eivät keksi mitään käyttöä. No minähän keksin sillä sekunnilla.

Ylärinteen köynnösmaja on odottanut kiveystä jo pari vuotta!

Kuvassa on mainiosti vastoin kaikkia odotuksia talvehtinut japaninsinisade f. multijuga. Siitä on tänä kesänä kasvanut oikein rehevä, vaikka se puhkesi lehteen niin myöhään, että oletin sen olevan kuollut.

Lähes kaikki kivet nousivat samalta paikalta, johon kiveys tuli, kun kaivoin siitä pintamaata pois. Näin kivistä täällä tosiaan on. Muutaman jouduin etsimään muualta. Onneksi kiviä löytyy lähes kaikkialta, minne lapion isken. Kivireunan keskellä on tiili, jossa on tekstileima – se on luullakseni 1800-luvun uunitiili.

Ransu auttoi kukkaruukkujen alusastioiden pesussa. 

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Japaninsinisade Wisteria floribunda

Kehäkukka Calendula

Syyskimikki Actaea simplex

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale