Pengermäprojekti etenee

 Tässä osoitteessa mitataan projektien kesto yleensä vuosissa. Tämäkin homma alkoi vuosi sitten ja tyssäsi kylmeneviin säihin ja siihen, että kuivabetoni loppui. Sain kyllä ostettua ymmärtääkseni kaikki saaren liikenevät betonipussit ja käytin ne, mutta silti en saanut kivipengermää loppuun ennen talven tuloa.

Mutta ei se mitään. Mihinkäpä tuo kivimuuri tuosta karkaisi. Ainoa haittapuoli tauosta oli vain se, että olin kerännyt kiviä pengermän yläpuolelle, jossa ne peittyivät kesän mittaan kasvaneeseen nokkospöheikköön. Kivissä oli vähän etsimistä.

Löysin vesimyyriä kivikeon alta, mahdollisen pesän siis. Ainakin yhden myyrän onnistuin survomaan kuoliaaksi lapiolla. Toisen olisin voinut napata käteen, mutta olisin varmaan saanut hampaista ja sillä olisi voinut olla hyvin ikävät seuraukset. Myyrä lyllersi ihan käden ulottuvilla, mutta jalkani ja lapio olivat silloin pengermän juurella liian kaukana. Voi hitsi, vesimyyriä vain riittää ja riittää! 

Ihan vieläkään en päässyt projektin loppuun. Tein ylärinteeseen suunnittelemieni portaiden alun, mutta sitten aloin olla väsynyt ja nälkäinen, sopivaa seuraavaa askelmakiveäkin joutuu hetkisen etsimään. Siihen on hyvä lopettaa, kun ei oikein osaa päättää, jatkaako suoraan vai kaarevasti ja alkaa olla nälkäkin. Jos jatkaisi, joutuisi luultavasti purkamaan ja tekemään uudestaan. Jotain olen tässä elämässä oppinut.

Pengermän tarkoitus on tehdä ylärinteestä vähän loivempi. Olen kasannut rinteen alaosaan maa-ainesta jo lähes 20 vuotta ja alussa tein kivipengermän ihan vain irtokivistä. Myyrät olivat sitä sitten myllänneet, ja viime vuonna päätin muurata kivimuurin laastilla/betonilla. Kivipenger on nyt noin 13 metrin pituinen ja päättyy toisessa päässä rappusiin. 

Istutin pengermän päälle jo viime syksynä kukkapenkin alkua. Nyt siihen on tullut jakopaloja ja uusia taimia: viime päivinä syysleimuja, syysvuokkoja, sammalleimua, prinssinauringonkukkaa, päivänliljoja ja narsisseja. Tuossa on ainakin hyvät olot talvista märkyyttä karttaville kasveille, jos vain saan vesimyyriä vähennettyä.

David Austin -ruusu Bathsheba on täydessä vedossa. Kukkanuppuja on vähintään yhtä paljon kuin heinäkuussa.

Pengermän toisessa päässä, saniaistarhan yllä, on kirsikkasorvarinpensas. Sen punaiset hedelmät avautuvat paljastaen oranssit siemenet. Puskan ehdottomasti paras vuodenaika on syksy. Tämän näytöksen jälkeen se saa vielä heleän vaaleanpunertavan ruskavärin.

Ruskaa ei täällä vielä ole, mutta huomasin saniaistarhassa vaahtera-angervon menneen punaiseksi. Siis sen yhden lehden, jonka se tänä vuonna tuotti. Joissakin puutarhoissa tämä on upea, rehevä maanpeittokasvi, minä olen iloinen, että se jaksaa tuottaa 1–2 lehteä joka vuosi.

Saa nähdä, minä vuonna kivipengerprojekti tulee valmiiksi. Tähtään kyllä siihen, että tänä syksynä. Betonisäkkejäkin on riittävästi, eikä paljoa enää puutu.

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Vaahtera-angervo Mukdenia rossii

Kaikissa väreissä

 Ruska se vain edelleen paranee päivä päivältä. Paitsi sen kohdalla, jonka lehdet putosivat jo.

Huomasin huussin takana esikko- ja jouluruusupellossa 'Roseum' -lumipalloheiden. Minulla on näitä kaksi, ollut jo vuosia, ja viimein tänä vuonna ne ovat alkaneet kasvaa. Syysväri on molemmilla todella kaunis.

Sanotaan, että aurinkosumma vaikuttaa ruskaan. Näistä puskista toinen on täydessä paahteessa ja tämä saarnen varjossa. Kummassakin on yhtä hyvä syysväri.

Ruskaan vaikuttaa niin monta tekijää, että on todella vaikea sanoa, miksi näiden kahden ruska on identtinen niin erilaisilla kasvupaikoilla.

Iso Yggdrasil-saarni on edelleen lehdessä, vaikka sen takana kasvava ei, eikä moni muukaan saarni tällä saarella. Tämä on juuri otettu kuva: päivän tilanne. Nyt lehtiä tippuu jatkuvasti, kohta iso puu on alaston. Saarnen juurella näkyy japaninvaahtera 'Osakazuki' kirkkaanpunaisena. 

Rusotuomipihlaja on punaisena, siemenestä itsekseen kasvanut omenapuu keltaisena, saarni limenvihreänä ja japaninvaahtera verenpunaisena ryyditettynä 'Lemon Queen' -auringonkukalla, joka kukkii keltaisenaan aina vain. 

Oikealla on huussi; yksi puutarhaihmisen kivoimmista ja tärkeimmistä rakennuksista. On ylellisyyttä, ettei tarvitse riisua mutaisia saappaita käydäkseen vessassa.

Kunpa pihalla vielä olisi ruokatarjoilu ja juoma-automaatti.

Japaninvaahtera 'Osakazuki' on joka syksy yhtä upea. Ensin sen vihreät lehdet alkavat tummua viininpunaisiksi, sitten, juuri kun ajattelee, että puska on täydessä loistossaan, alkavat lehdet vielä kirkastua kirkkaanpunaisiksi. Viereinen tarhakalliokielo muuttuu vähitellen keltaiseksi. 

Ahaa, sen nimi onkin muutettu tarhakieloksi ja Polygonatum-suku torvikieloiksi, kertoo uusin Viljelykasvien nimistö. Minusta englanninkielinen nimi "Kuningas Salomonin sinetti" on jotenkin runollisempi... joskin myös huomattavasti pidempi.

Rusotuomipihlajiini ei yleensä tule näin punaista ruskaa eivätkä niiden lehdetkään pysy ruskavärisinä pitkään oksilla – paitsi tänä syksynä. Tämä on aivan mahtiruskasyksy!

Oli pakko viedä kamera huussiinkin, kun tätä(kin) näkymää ihastelen päivittäin. Edessä näkyy ison saarnen oksa lehdessä, kaukana jo lehdetön lajitoveri. 

Huussin edustalla on ruskopenkki, josta kuvassa näkyy rusotuomipihlaja ja toinen japaninvaahterani, punaruskealehtinen 'Enkan'. Sen syysväri ei ole ollenkaan 'Osakazukin' veroinen. Sydämen oikeasta reunasta kurkistaa vielä toisen rusotuomipihlajan oksia. Ruskaväreissä hohtavat myös vaahterat, ruusuherukat, pilvihelmipihlaja ja kultaherukka.

Kultaherukan ruska on monivärinen. Tummalehtinen marjaomenapensas 'Marleena' ei ole vielä vaihtanut väriä. Siitä tulee kirkkaanpunainen joka syksy.

Marjaomenapensaskin on vaihtanut nimeä: se on nykyisin helmiomenapensas.

Pilvihelmipihlaja on kaunis tummissa pikku lehdissään.

Alempana rinteessä on alkusyksyllä siirretty kuparivaahtera. Mielestäni sen syysväri on tänään vielä punaisempi kuin tässä muutama päivä sitten otetussa kuvassa. Taustalla on koristearonia.

Japaninhappomarja on lapsuudesta tuttu, tätä kasvoi yhdessä puistossa koulumatkan varrella. Syksyisin ihastelin happomarjojen moniväristä ruskaa aina, pysähdyin usein niiden äärelle. Nyt minulla on oma ihana ilotulitus, tämä on Vironperän kantaa. Punaiset marjat vielä kaupan päälle!

Rohanin kohdalla pensasaitakasvina on tylppöorapihlaja. Nämä ovat alkaneet kukkia hyvin ja tuottavat kauniita marjoja. Voisikin kerätä muutaman marjan ja kasvattaa lisää taimia. Keltainen ruskaväri on kaunis punaisten marjojen kanssa.

Japaninmagnolia on myös menossa keltaiseksi. Se on todella kaunis, valitettavasti vain kukkasilmuja ei vieläkään näy. Niiden pitäisi jo tässä vaiheessa näkyä ensi kevään kukintaa enteillen. Puu alkaa olla sen kokoinen, että ajattelin jo ensi vuonna ensimmäisten kukkien mahdollisesti tulevan. No, sitä seuraavana keväänä varmasti!

Edessä on pyökki 'Rohan Weeping'. Rohanissa ollaan edelleen.

Rohanista muutama askel metsäpuutarhaan päin kasvaa erittäin kitulias höyhenpensas-rassukka. Olen istuttanut sen todella huonoon maahan, mutta siinä se on selvinnyt jo monta vuotta. Syysväri on kyllä upea, oikeastaan tämä on ainoa hetki vuodessa, kun vaivaisen puskan huomaa.

Safiirihortensian voisi nimetä uudelleen rubiinihortensiaksi. Taustalla on taikapähkinä ja 'Lilac Wonder' -myrkkylilja.

Alussa mainitsin sen, jonka lehdet putosivat jo. Se on kirsikkasorvarinpensas. Onneksi sen serkut pallesorvarinpensaat ovat täydessä vedossa. Niissä on yksi makeimmista ruskaväreistä, vai mitä.

Tai mikä oli suosikkisi? Jätin haileat tästä jutusta pois, kun olisi tullut vielä hirveämpi maratooni. Haileissakin ruskaväreissä on puolensa, ne ovat usein ihanan valoisia!

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Höyhenpensas Fothergilla

Japaninhappomarja Berberis thunbergii

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Koristearonia Aronia × prunifolia

Kultaherukka Ribes aureum

Kuparivaahtera Acer griseum

Lumipalloheisi Viburnum opulus f. roseum

Myrkkylilja Colchicum

Pallesorvarinpensas Euonymus alatus

Pilvihelmipihlaja Sorbus frutescens

Pyökki Fagus sylvatica

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Saarni Fraxinus excelsior

Safiirihortensia Hydrangea serrata

Taikapähkinä Hamamelis

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna

Värit paranee

 Kun lokakuu etenee

Ensin rusotuomipihlajassa oli yksi punainen oksa...

... nyt on koko puska punainen! Mikä parasta, lehdet eivät vielä irronneet eilisessä ryöpytyksessä, vaikka yleensä ne tuntuvat irtoavan varsin pian punastumisensa perään.

Oikealla on monivuotinen auringonkukkaristeymä 'Lemon Queen', mahtava syksyn ilopilleri ja selvästi pitkäaikainen kukkija!

Samalla puutarhan reunalla on pilvihelmipihlaja, jonka syysväri on yleensä tällainen aika tumma, ruskeanpunainen, mutta se on kiva vastapari valkeille marjoille.

Pihan länsireunaa hallitsee Yggdrasil, komea saarni. Se on vielä kellanvihreä ja edelleen lehdessä. Sen alla näkyy pieni tummanpunainen piste.

Se on japaninvaahtera 'Osakazuki'. Kesällä vihreä, mutta kun syksy saa, se tulee ensin hieman punertavaksi, mutta väri paranee päivä päivältä. Alaosassa voi jo nähdä yhden kirkkaanpunaisen lehden.

Nyt se on tämän värinen, mutta punastuminen ei lopu vielä tähänkään! 'Osakazuki' onkin ruskastaan kuuluisimpia japaninvaahteroita. 

Alempana länsilaidalla on kultaherukka, ihana ruskapensas! Edellisten kuvien japaninvaahtera loistaa punaisena kuvan yläosassa, se kun on ylempänä rinteessä.

Verikurjenpolvi on parhaita ruskaperennoja pihallani. Tällä hetkellä se on puoliksi punaisena, puoliksi vihreänä, samoin kuin edellisen kuvan kultaherukka. Tämä verikurjenpolvi on saaren omaa kantaa.

Puskista ehkä eniten ilostuttaa safiirihortensia 'Bluebird', joka ei kerrankin näytä puolikuolleelta. Kesällä ilmeisesti satoi juuri sen verran, että se pysyi paremmin hengissä. Ei kylläkään kukkinut, mutta hengissä pysyminen on paljon tärkeämpää.

Tummanvihreä vaaleajouluruusu ja kellanvihreä kultatesma ovat hyvät väriparit punaiselle puskalle. Lukemattomat kortteet ja rikkaruohot kyllä myös, heh. 

Näkymä Rohaniin on aika eri värinen eri vuodenaikoina. Nyt Rohanin alkupään pieni pyökki 'Rohan Weeping' on taas vaaleamman ruskea, kun kesän ajan se on lähes mustalehtinen. Hyvin tummat lehdet on puolestaan kauempana penkissä kasvavalla 'Royal Burgundy' -japaninkirsikalla. Sen ruska on kirkkaanpunainen, mutta vielä ei ole sen aika.

Taustalla on oma koivuni ja naapurin vaahteroita. Vasemmassa kukkapenkissä eli ruusu-heinätarhassa kukkivat vielä valkokukkaiset kurkkuyrtit.

Jostain syystä kirsikan muutama lehti oli punastunut ja ne löytyvät kirsikan juurelta. On aika jännän näköistä, kun hyvin tummat lehdet alkavat ruskan myötä vaaleta ja kirkastua. Kirsikan alla kasvaa aarre, rotkolemmikki 'Mister Morse'. Sillä on valkoiset kukat, mutta tänä kesänä se ei kukkinut. Se ei ole tärkeää, kun kasvi on viimeinkin alkanut kasvaa ja viihtyä!

Vilkaistaan seuraavaksi ylärinteen hedelmätarhaan, jonne olen viime aikoina rakentanut pienen köynnöspergolan ja kivimuurin. Rusokirsikka on mukavan värinen.

Kivimuuria tehdessäni huomasin tuomen hienon punaisen syysvärin, nyt sen lehdet ovat jo varisseet.

Hedelmätarhan yläreunalla kasvaa muutama pallesorvarinpensas, joista tämä yksi oli jäämässä isompien puskien puristuksiin. Siirsin sen näkyvämmälle paikalle, jossa se toivottavasti myös kasvaa paremmin. Monilla sorvarinpensailla on upea syysväri, niin tälläkin.

Hedelmätarhan alarinteen ruskatrio on vielä vaisu, kun kuvan vasemmassa alalaidassa oleva pensasmustikka ei tahdo kasvaa. Olen monta kertaa astunut sen päällekin, kun ei sitä tahdo huomata. Kuvan keskellä on kirsikkasorvarinpensas, jonka syysväri on ihanan heleän vaaleanpunainen etenkin tummaa kuusta vasten. 

Oikealla on keltalehtinen pihajasmike 'Aureus', jonka yksi verso on mennyt aivan keltaiseksi, muut ovat aivan vihreitä.

Kirsikkasorvarinpensaan takana alarinteessä on revontuliatsalea, joka alkaa myös olla syysvärissä. Näistä kahdesta sorvarinpensas pistää kirkkaasti paremmaksi.

Rinteen alla, pihatien toisella puolella, on raparperi saanut syysväriä. Sen takana on kaunis ja jo reheväksi kasvanut pensas, heisi Viburnum × bodnantense 'Dawn'.

'Dawn' kukkii keväällä, tai talvella, jos olisi lauha talvi. Se teki syyskuussa pienen yllätyskukkatertun. Muuten sen koristearvo on tähän aikaan kirkkaanpunaisissa uusissa versoissa ja lehtien ruodeissa.

Palataan samaan kohtaan, josta lähdettiin kierrokselle. Taustalla näkyy lempparimaisema kylää pitkin länteen. Siellä on komeita vaahteroita, imeläkirsikka punaisessa ruskassaan ja tummalehtinen kirsikkaluumu. Etualalla on ruskopenkki, jossa aiemmin mainittujen rusotuomipihlajan ja 'Lemon Queen' -auringonkukan lisäksi kasvaa myös nuori kiinanpunapuu. 

Hienoja värejä kaiken kaikkiaan! Ja aika hyvä ruska. Täällä meillä ei ole ollut pakkasta vielä ollenkaan. Viime yöt ovat olleet lämpimiä, lähempänä kymmentä kuin viittä astetta.

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Kultaherukka Ribes aureum

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Pallesorvarinpensas Euonymus alatus

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Pilvihelmipihlaja Sorbus frutescens

Pyökki, euroopanpyökki Fagus sylvatica

Raparperi Rheum rhabarbarum

Revontuliatsalea Rhododendron Northern Lights -Ryhmä

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Rusokirsikka Prunus sargentii

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Safiirihortensia Hydrangea serrata

Tuomi Prunus padus

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Verikurjenpolvi Geranium sanguineum

Houkuttelevia marjoja

 Mustia ja punaisia, vaan mitä niistä uskaltaa maistaa?

Aronian oksat notkuvat marjoja ja ne ovat jotenkin liian hentoiset. Toivoisin siitä vankkatekoisempaa. Mutta peurojen takia puska vietti lähes kymmenen ensimmäistä elinvuottaan verkon sisällä ympäri vuoden, ehkä se on sen takia niin heppoinen. Paukutin maahan paksun rautakepin ja sidoin aroniaa siihen; melko epätoivoista, mutta kun oksat olivat levällään nurmikolla.

Nyt en ole varma, mitä lajia tämä on, mutta muistelen, että nimi oli Aronia prunifolia. Voisin kyllä kaivella taimilappulaatikkoa. Jos muistan nimen oikein, on tämä koristearonia ja se voi selittää, miksi marjat ovat aika pahoja. Syön niitä kyllä, pitkin hampain. Pakastimessa ne muuttuvat hitusen siedettävämmiksi.

Jos aronia on pahaa, on tämä herkkua. Teen päivittäisen herkutteluretken ruusutarhaan syömään kypsyneet karhunvadelmat. Yhtään kovina tai punertavina niitä ei kannata kerätä, vaan vasta sitten, kun marja on täysin musta, pehmeä ja irtoaa kevyesti. Lajike on 'Loch Ness'.

Kultaherukassa ei näy marjoja, linnut söivät ne kai jo kesällä. Marjojen takia en tätä kasvatakaan, vaan ihanien keväisten keltaisten kukkien ja punaisen syysvärin. Puska muuttuu punaiseksi aina vähän kerrallaan.

Japaninvaahtera 'Osakazuki' ei ole marjoja nähnytkään, mutta kun syysväristä tuli puhe. Lehtien väri alkaa muuttua – upeat punaiset lehtiruodit, lehtien kärjet ja siemenet! Puska on kaunis kuin koru, kauniimpikin.

Pilvihelmipihlaja (entinen helmipihlaja) on myös koristeellinen, vaikka lehdet ovatkin oudot. Kärsineet kaiketi kuivuudesta tai sitten vesimyyristä, joiden epäilen murhanneen viereiset sirotuomipihlajan, ruusun ja monta perennaa.

Kuivaa tosiaan on! Sää on tällainen päivästä toiseen. Tänään kai piti tulla ehkäsade, mutta kuvasin päivän säätilan ja se oli tällainen. Joka päivä on tunne, että saattaa olla kesän viimeinen päivä, mutta niin vain tänäänkin oli vielä t-paitakeli. Lämpötila on edelleen, iltakymmeneltä, lähes 15 astetta.

Vesitynnyrit tyhjenevät yksi toisensa perään ja saan ne kumoon helpommin kuin yhtenäkään syksynä tähän asti. Normaalisti kukkuraisia vesitynnyreitä täytyy tyhjentää räntäsateessa. Moni kasvi lurpottaa, kuten rotkolemmikit, jalopähkämöt ja muut isolehtiset, joten kastella täytyy. Kummallinen syyskuu, mutta en valita. Eläköön t-paitasyksy!

Kirsikkasorvarinpensaan kaikki marjat ovat poksahtaneet auki paljastaen kirkkaan oranssit siemenet. Ihana puska, ja tänä vuonna hedelmiä tuli todella paljon! Syötäviä ne eivät varmaan ole, mutta erittäin koristeellisia. Myöhemmin lehtiin tulee vielä heleän vaaleanpunertava ruska.

Tästä nyt tuli ihan riemunkiljahdus. Pihaorjanlaakeri on tehnyt marjan! Tämä on istutettu niin kauan sitten, että olin jo unohtanut, mikä tämä on. Olin monta vuotta siinä luulossa, että tämä on poika, Blue Prince (eli 'Conablu'). Olin hankkinut tälle vaimon pariinkin otteeseen, mutta ne kuolivat. Halusin nimittäin marjoja.

Pari vuotta sitten huomasin muistiinpanoistani (tai sieltä taimilappulaatikon uumenista), että tämä onkin tyttö, Blue Angel (eli 'Conang'). No ei siinä mitään, täytyy hankkia sulhanen sitten. Mutta nytpä puska on onnistunut pölyttämään itse itsensä ja tuottanut marjan! 

Kunpa tämä vielä kasvaisi. Samassa kuvassa on maanpeittokasvia, lehtotaponlehteä, eikä orjanlaakeri ole paljon sitä korkeampi. Mutta onpahan hengissä ja tehnyt tosiaan ensimmäisen marjansa. Vaikka joka paikassa sanotaan, että se tarvitsee pölyttäjän.

Koivikon kuivaan maahan vuonna 2018 istuttamani kivikkotuhkapensas on aika kitulias, ja se on myös vaarassa joutua tallotuksi, maanpeittokasvi kun on. Tuossa se nyt kuitenkin sinnittelee ja on tehnyt kauniit marjat.

Tähtirotkokielon marjat ovat huippukauniit. Taustalla on vaahtera-angervo, joka sinnittelee elossa yhden tai kahden lehden voimin vuodesta toiseen. Mutta ne ovat kyllä tosi näkyvät lehdet, kun niihin tulee syysväri!

Siinä on muuten taas yksi kasvi, jonka nimeen on ängetty angervo. Minua ihmetyttää vuodesta toiseen, kuinka joku nimenantaja on ollut niin rakastunut tuohon outoon sanaan. Ärsyttää, kun kaikenmaailman eri angervot eivät ole oikeasti sukua.

Edellisessä jutussa pohdin, miten onnekasta on, että täällä blogimaailmassa voi jakaa puutarha-asioita niitä todella ymmärtävien ihmisten kanssa. Minua on kohdannut lottovoitto, sillä sen lisäksi tällä samalla saarella mökkeilee dendrologi. Vierailemme toistemme pihoilla ja kilpailemme, kummalla on enemmän outoja lajeja. 

Tänään hän tuli luokseni kahville – ja tarkastamaan mm. onko Parrotia jo saanut ruskaväriä – ja toi mukanaan tällaisen kukkakimpun puutarhastaan. En ole leikkokukkaihmisiä, mutta tämä on todella mieleeni. Siinä on mukana esimerkiksi kiiltotuomen marjaisia oksia, jotta voin koettaa kylvää sitä.

Japaninvaahtera Acer palmatum

Karhunvadelma Rubus Karhunvattu-Ryhmä

Kiiltotuomi Prunus serotina

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Kivikkotuhkapensas Cotoneaster apiculatus

Koristearonia Aronia × prunifolia

Kultaherukka Ribes aureum

Lehtotaponlehti Asarum europaeum

Pihaorjanlaakeri Ilex × meserveae

Pilvihelmipihlaja Sorbus frutescens

Tähtirotkokielo Maianthemum stellatum

Vaahtera-angervo Mukdenia rossii