Rohanin sävyjä ja marhanliljavertailu

 Uhkauksestani huolimatta tässä tulee vain heinäkuun kukkia. Muistaakseni julkaisin pari kuvaa 'Buckeye Belle' -pionista joskus juhannuksen aikaan, mutta muu Rohan jäi kesäkuulta kokonaan raportoimatta. Ehkä loppukevään–alkukesän kukkia voi julkaista talven mittaan...

Marhanlilja 'Claude Shride' pitää tänä vuonna niin surkean esityksen, etten ollut ottanut siitä ainoaakaan kuvaa. Nappasin tämän kuvan eilen siksi, että keskustelimme Liisan kasvit -blogin Liisan kanssa tämän lajikkeen väristä verrattuna 'Russian Morning' -marhanliljaan.

'Claude Shride' on kiiltävän tummanpunainen, sanoisin, että ruskeanpunainen, mikä on juuri oikea sävy Rohaniin. Sillä on tummia pilkkuja, mutta ne on ympäröity keltaisella – fiksu veto, sillä muuten niitä ei kunnolla erottaisikaan.

Piti etsiä kuva viime kesältä, sillä normaalisti Claude on varsin kukkaisa usealla varrella. Vieruskaverina sillä on kiinanpioni 'Moon of Nippon'.

Tänä vuonna 'Moon of Nippon' sai seuraa 'Bronze Peacock' -sulkavaleangervosta. Kovin usein harmittelen, että valeangervot viihtyvät täällä huonosti, mutta tänä sateisena alkukesänä ainakin tämä yksi niistä on kasvanut paljon tavallista isommaksi – vaikka on edelleen alle polvenkorkuinen. 

Kaksi muuta valeangervoa lähti kituliaasti kasvuun vasta heinäkuussa, ja se on niille tavallista. Mutta ne eivät kasva Rohanissa, joten niistä enemmän joskus toiste.

Mustapäivänhattu 'Green Wizard' on totaalisen upea.

Kolmesta 'Royal Purple' -peruukkipensaasta isoin kukkii! Nyt en muista, onko kukkia näkynyt aiemmin; ei löyty tietoa ainakaan täältä blogista. Luulen, että tämä on ensimmäinen kukinta. Kaksi pienenpää himmailee vieläkin. 

Kolmesta puskasta yksikään ei ole yltänyt kovin korkeaksi, tämäkin on alle metrinen, mutta eipä niillä mitään erityistä hienoa multaakaan ole. Lisäksi tienposken ojassa viihtyvät vesimyyrät saattavat verottaa juuria tai ainakin aiheuttaa sen, etteivät juuret ole multakosketuksessa, vaan onkalossa. Joten olen tästä tavattoman iloinen!

Peruukkipensas kasvaa japaninmagnolian vieressä, joka ei vielä tänäkään vuonna kukkinut, mutta ehkä ensi keväänä! Se alkaa olla jo sen kokoinen ja ikäinen, että voisi aloittaa kukkimisen.

Kuvassa kukkii peruukkipensaan lisäksi marhanlilja 'Russian Morning'. Anteeksi vain, Liisa, jotenkin harhauduin aiheesta sivupoluille, mutta ehkä sävyjen vertailu onnistuu myös pienen välimatkan jälkeen.

'Russian Morning' on valoisampi ja heleämpi eikä niin ruskehtavan punainen kuin 'Claude Shride'. Terälehtien (oik. kehälehdet) sisäosa on vaalea ja hennot tummat pilkut erottuvat siitä kauniisti. Tämänkin kukat ovat kiiltävät, kuten kaikkien varjo- ja marhanliljojen, mutta kiilto ei niin erotu. 

Kerta kaikkiaan hurmaava kukka, sävy tuo veden kielelle. Ja mikä ihaninta: siirsin kaksi kookasta sipulia viime syksynä ruskopenkistä tänne Rohaniin, ja molemmat kukkivat, toinen vieläpä kahdella kukkavanalla. 

Kun vertaan kuvia viimevuotisiin, jolloin tämä kukki ruskopenkissä, huomaan värieron. Tämä oli siellä pikkuisen tummemman punainen. Onkohan mahdollista, että ensimmäisenä vuonna siirron jälkeen kukkien sävy on vaaleampi? Tai viileät kevätkesän säät vaikuttaneet? Outoa, mutta kasvien kanssa kaikki on mahdollista – marhanliljojen etenkin. Joka tapauksessa tällä on mielestäni aina vaaleampi kukan keskusta kuin Shridella.

Rohanin lähistöllä katajapenkissä kukkii marhanlilja 'Guinea Gold', yritin ottaa siitä kuvan vasten Rohanin tummalehtisiä pensaita.

Tässä Rohan typistettynä yhteen kuvaan, se näkyy lähes kokonaisuudessaan kuvan oikealla puolella. Penkin alkupäässä on riippaoksainen, pensasmainen ja tummalehtinen pyökki 'Rohan Weeping'. Sen edessä on muutama tummalehtinen japaninhappomarja 'Concorde', jotka muodostavat aidaksi leikattuna Rohanin päädyn.

Rohanin puolivälin tienoilla asuvat tummalehtinen japaninkirsikka 'Royal Burgundy' ja mustaselja 'Black Beauty', tummalehtinen sekin. Kukassa on seljan lisäksi etelänruusuruohoa, violettikukkainen purppuratulikukkakin näyttää yhä kukkivan.

Violetti ei oikein ole Rohanin väri. Tummalehtisten puskien seuraan sopivat paremmin viininpunaiset sävyt. Ukonhattu 'Purple Sparrow' ei oikein istu tänne, mutta en tiedä, uskallanko sitä siirtääkään, sillä ukonhatut viihtyvät puutarhassani yleisesti ottaen varsin huonosti. Tämä kesä on parempi ja on ylipäätään lottovoitto, että ukonhattu on vielä hengissä pari vuotta istuttamisesta.

Huomasin muuten puutarhapäiväkirjastani, että olin istuttanut syksyllä tämän lähelle toisenkin samanlaisen! Täytyypä mennä katsomaan tarkemmin. Tai ehkä tämä onkin se uudempi, joka kukkii. Mene ja tiedä. Vieressä on valkokukkainen isotähtihyasintti 'Alba'.

Vanha pioni (ehkä Sarah B.) on pistänyt päänsä pensaaseen, tai aitaan, mutta se ei auta. Tämä saa lähtöpassit Rohanista välittömästi, kun kukinta on ohi. Tilalle kaavailen carolinanrosettipensasta; aarretta, jonka sain ostaa Vakka-Taimesta kesäkuun lopulla. Oikeastaan suunnittelen tekeväni siirrot tänä iltana, kunhan kuumuus pikkuisen hellittää.

Eilen ja tänään meilläkin on 30 astetta varjossa. Syynä on se, että on lähes tyyntä ja sekin pieni tuulenvire käy pohjoisesta, joka ei tähän etelärinteeseen rakennetulle kylälle osu. Eilen oli ihan antoisaa tehdä puutarhahommia hien virratessa pitkin selkää, mutta juoda täytyi. Kuistille tuomaani vesilasia piti käydä täyttämässä vähän väliä, sillä koko lasillinen meni kerralla noin vartin välein.

Mutta on niin ihanaa, kun ei tarvitse palella! Eilen oli vuoden ensimmäinen päivä, kun jätin villasukat pukematta.

Rohanissa on myös niittytunnelmaa. Blogiystävän (terveisiä Pirkolle!) aikoinaan lähettämistä heinien siemenistä on peräisin ihana, sinertävälehtinen niittyräpelö 'Limouzi'. Olen kylvänyt myös tavallista niittyräpelöä, ja kumpikin on tänä vuonna ennätysmitoissa. Kukinnot heiluvat yli polven korkeudella!

Käärmeenlaukka sointuu Rohaniin hyvin, niinpä olen ripotellut sen itusilmuja tännekin.

Tähkähietalilja kukki pitkään, kiitos viileiden säiden, mutta nyt se alkaa olla pian ohi.

Tähkähelmikän seassa kukkivat etelänruusuruohot ja harjaneilikat: upea tumma on 'Onyx', mutta se on tuottanut myös punaisempia siementaimia (kuten taustalla), kun vaaleampia harjaneilikoita kukkii muualla puutarhassa. Näidenkin siemenet ovat muuten ystäviltä peräisin!

Niityn vierellä kukkii neidonruusu 'Félicité Parmentier'. Upea, upea ruusu, joka on neidonruusujen tapaan hyvin terve – ainakin täällä minun puutarhassani nillä on käytöksestä kymppi. Neidonruusut kukkivat vain kerran kesässä, ja sanoinkin talvisella David Austin -ruusuluennollani, että jos neidonruusut olisivat jatkuvakukintaisia, puhuisin Austinien sijaan niistä. Ne ovat ruusuista ihanimpien joukossa, ehdottomasti.

Avautuvissa kukissa on ujoa punerrusta. Ja kukkia on paljon, paljon! Toistaiseksi mikään talvi ei ole kukintaa vähentänyt; eivät lauhat märät talvet eivätkä jäiset siperiantalvetkaan.

Alban lähellä, toisin sanoen neidonruusun, kasvaa Austin-ruusu Winchester Cathedral ('Auscat'). Kertakaikkisen kaunis: huomaa vaaleanpunaiset nuput, joista avautuvat valkeat kukat. Ja tämähän kukkii marraskuuhun saakka.

Tähtiputket eivät minun puutarhassani riehaannu – olen ollut huomaavinani, että niille on liian kuivaa tai paahteista, tai kumpaakin. Tämän arvelen olevan blogiystävän vuosia sitten tuoma isotähtiputki 'Lars'. Upea väri! Ja parempi rehevyys kuin muina kesinä.

Kimalaishaaste odottaa yhä, tässä on hirmuisesti kaikenlaisia aiheita odottamassa: kuukauden kalenteripoika, neulepostaus, liljajuttu, ruusujuttu, veneretkijuttu, lehmät metsässä -juttu ja lisää aiheita tulee koko ajan sitä mukaa kuin uusia kukkia puhkeaa... ehkä talvella sitten?

Joten lopetellaanpa tähän. Puro-ohdake 'Atropurpureum' on ilokseni yhä hengissä, vaikka myyrät lienevät tämänkin mehevänmaistuvaa juuristoa verottaneet. Tänä vuonna kukkavarsi on ennätyskorkea: japaninmagnolian reilu kaksimetrinen latva toimikoon mittakeppinä.

Joku saattaa ihmetellä ohdaketta kukkapenkissä, mutta tämä lajike on steriili eikä tuota siementaimia ollenkaan. Pari vuotta sitten jaoin juurakkoa ajatuksena tuottaa varakappaleita toisaallekin, jotta jos myyrät syövät tästä loputkin, on edes jossain jotakin jäljellä. Ohdakekasvusto oli nimittäin hälyttävästi pienentynyt. Mutta niitä jalopaloja ei enää löydy. On tietysti mahdollista, että olen kitkenyt ne tavallisina ohdakkeina... oi ja voi. 

Koska tämän erikoisen kauniin ohdakkeen juurakon löytäminen oli työn takana, en halua menettää tätä viimeistä. Ehkä annan sen toistaiseksi kasvaa ja vahvistua tässä ennen kuin menen sörkkimään sitä taas.

Antoisaa hellepäivää!

Carolinanrosettipensas Calycanthus floridus

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Isotähtihyasintti Camassia leichtlinii

Isotähtiputki Astrantia major

Japaninhappomarja Berberis thunbergii

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Käärmeenlaukka Allium scorodoprasum

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Mustapäivänhattu Rudbeckia occidentalis

Mustaselja Sambucus nigra

Neidonruusu Rosa alba, tarkemmin ottaen lajikkeet ovat tarhaneidonruusuja, Rosa Alba-Ryhmä

Niittyräpelö Briza media

Peruukkipensas Cotinus coggygria

Puro-ohdake Cirsium rivulare

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Pyökki Fagus sylvatica

Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Tähkähietalilja Anthericum liliago

Ukonhattu Aconitum

Raivausta ja lepoa

 Tunnelmia sieltä täältä.

Sisälläkin kukkii, sillä osa pelargoneista on yhä sisällä. Vien niitä ulos sitä mukaa kuin muistan ulos marssiessani ottaa kainaloon. Kuvassa on vasemmassa reunassa 'Deerwood Lavender Lass', oikeassa reunassa voi juuri ja juuri erottaa samanlaisia pikkuisia vaaleanpunaisia kukkia. Ne kuuluvat risteymälajille Pelargonium reniforme × abrotanifolium. Kumpikin on rentovartinen amppelikasvi. Kesäksi ripustan ne puun oksille.

Mutta mennäänpä mekin ulos, sillä sisällä ei juuri tule oltua. Huusholli on melko järkyttävässä kunnossa, mutta kuka siitä välittää, en minä ainakaan.

Juhannusruusu on juuri aloittanut kukinnan. Verraten myöhään – tämähän jopa saattaa olla juhannuksena täydessä kukassa. Kukkia tulee vielä satoja lisää, nyt ovat vasta ensimmäiset auki.

Ison kuusen toisella puolella, saniaistarhan takana, on revontuliatsalea 'Mandarin Lights'. Tämä ihana puska on ollut joka euron väärti! Ostin sen muutama vuosi sitten K-Raudan taimipihalta, sillä siellä atsaleat olivat – ainakin silloin – minusta verraten edullisia, lisäksi hyvän kokoisia ja kuntoisia.

Eilen pidin siivouspäivän Rohanissa. Leikkasin nurmen ja sitten kävin rehotuksen kimppuun. Rohan on pitkä penkki kuvassa oikealla, sen idea on tumma-vaalea väritys.

Tästä kohdasta lähti pois niin paljon tummakurjenpolvea, että sain näkyville valkokukkaisen 'Alba' -särkyneensydämen, tummalehtisen 'Atropurpurea' -syyskimikin, helminukkajäkkärän, kerrotun kielon ja jopa hentoisen sulkakellukan. Taustana niillä on punaperuukkipensas 'Royal Purple'. 

Kaikkia tummakurjenpolvia ei voi kitkeä, sillä se on niin ihana kasvi ja viininpunakukkainen lajike 'Samobor' sointuu Rohaniin täydellisesti.

Koska Rohanista on tullut varjoisampi istuttamani pensasaidan ja pienien puiden ansiosta, istutin siihen nyt pensasmagnolian. Jospa se tässä viihtyisi, aiempi yritys toiseen paikkaan ei onnistunut, vaan se kuoli. Useimmat magnoliani ovat kuolleet, mutta viimein sain joitakin niistä elämään ja tällä hetkellä täältä löytyy japanin-, tähti- ja loistomagnolia sekä tämä uusi pensasmagnolia. Olen kai oppinut istuttamaan ne sopivan varjoisiin paikkoihin.

Lehtoakileijojakin saa kitkeä, kaikki väärän väriset pois. Tämä, jossa on 'William Guiness' -perimää saa ilman muuta jäädä. Alkuperäinen William kuoli, mutta onneksi se ehti tuottaa samansävyisen jälkeläisen. Taustalla on purppuraheisiangervo 'Diabolo'

Tässä näkyy Rohanin loppupää. Ehkä tuo nyt ei siistiltä varsinaisesti näytä, mutta olen iloinen, kun kaikki ei-toivotut tuli kitkettyä.

Rohania vastapäätä, siis nurmikäytävän vasemmalla puolella, on ruusu-heinätarha. Se tuli nyt samalla iskulla kuosiin. 

Siirsin penkin keskiosiin hävinneen hopeakurhon ihan tähän etukulmaan. Joskus on vaikea tietää, minkä kokoisiksi kasvit kasvavat. Tämä kaunis ohdake oli yllätyksekseni hyvin matala. Toivottavasti se nyt viihtyy tuossa paahteessakin, kun aiemmin oli toisten kasvien välissä lähes piilossa.

Kitkin innoissani penkin takana olevaa heinärehotusta. Hoksasin viime vuonna levittää pressut tuonne entiseen ojaan, mutta sen reunalta luikertelee vielä heinää. Yksi korkea tuppo lähti oikein komeasti juurineen.

Tämä aamuna herättyäni tajusin, että siellä oli isosiniheinä 'Transparent'! No voi vihvilä. Onneksi kitkentäjätteet jäivät korrikärryihin lojumaan, sieltähän se löytyi ja pääsi takaisin maahan anteeksipyyntöjen kera.

Portaat ylös ja kasvimaalle. Sen reunalta löytyy ruusutarha. Kukassa on luultavasti pioni "Obowano" – pitääkin lähettää kuvia sen nupuista ja kukista tunnistajille – ja ilokseni myös yksi kaurajuuri (kuvan keskellä). Kohta voin lakata paapomasta niitä viljelylaatikossa, jos kaunis kukka säilyy kukkapenkeissä.

Sehän on kaksivuotinen, ja kylläkin syötävä, mutta enpä ole vielä maistanut. Pitäisi varmaan, mutta kuka nyt ehtii laittaa ruokaa.

Kosteikkopuutarha on sama paikka, johon olen istuttanut kevättä varten lumikelloja. Haaveissa on etelänkevätesikoiden, lumikellojen, talventähtien ja tarhajouluruusujen tuottama kevätkukinta puron partaalla.

Muistan, kun siitä joskus kirjoittaessani joku ehdotti kommentissa jotain korkeampaakin kasvia. Yritin kuvailla, että kyllä tässä korkeampaakin on... näin kesällä siinä ei muuta olekaan. Kasvusto on vyötärönkorkuista: mesiangervon eri lajeja, lehtosinilatvaa, kostean paikan kurjenpolvia, kuningassaniainenkin siellä keskellä pinnistelee – saisi viimeinkin nousta muuta kasvustoa korkeammalle. 

Korkeammalta otettu kuva ei ehkä näytä kasvuston korkeutta ihan uskottavasti. Tuo on ihan villi viidakko, nokkoset sentään yritän seasta nyhtää pari kertaa kesässä. 

Kuvassa kauempana, japaninlehtikuusen oksan alta, kurkistaa alppiruusu...

... se on mutapuutarhan reunalla kasvava puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum', joka on pari–kolmimetrinen kaikissa muissa puutarhoissa, joissa olen sen nähnyt. Täällä se on 15 vuotta kasvettuaan ehkä juuri ja juuri metrin korkuinen, ei ihan sitäkään. 

No, ainakin se kukkii tänä vuonna komeasti. Hankin oikein rodolannoitetta, jotta saisin sen kasvamaan, tässä lienee tulos. No, ihan kiva tulos.

Idänunikot, tai tässä tapauksessa tarhaidänunikot, poksahtavat kohtapuoliin auki!

Sain eilen leikattua vaahteran oksia muotopuutarhan reunalla tuhoamatta ensimmäisiä 'Patty's Plumin' nuppuja, ne näkyvät kuvassa alhaalla.

Ripustin riippumaton vasta eilen – ennätysmyöhään. Silloin vasta oli niin lämmin päivä, että voi kuvitella tarkenevansa. Vietinkin pitkän nautinnollisen tovin riippumatossa kirjan parissa, kun olin ensin asentanut sen toiseen päähän vaahteran ympärille uuden köyden. Vanha, kymmenen vuotta palvellut köysi napsahti poikki, kun kävin riippumattoon, ja mätkähdin selälleni maahan.

Ystävä juuri kertoi olleensa eilen hetken shortseissa, siihen en sentään vielä uskaltautunut. Ehkä tänään – ehkä. Riippumatossa tarkeni juuri ja juuri, sillä talon kulmalla siihen osuu aina tuuli jostakin suunnasta.

Ransu-sydänpotilaalle saattaa tänään olla jo liian kuuma, sillä mittari näyttää 20 astetta ja se on Ransun helleraja. Vakiopaikka, kuistin keinutuoli, on onneksi suurimman osan päivää varjossa, talon pohjoispuolella kun on.

Sopivaa säätä sinulle!

Hopeakurho Carlina acaulis

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Juhannusruusu Rosa spinosissima 'Plena'

Kaurajuuri Tragopogon porrifolius

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Pensasmagnolia Magnolia sieboldii

Puistoalppiruusu Rhododendron Catawbiense-Ryhmä

Punaperuukkipensas Cotinus coggygria Rubrifolia-Ryhmä

Purppuraheisiangervo = lännenheisiangervon, Physocarpus opulifolius, punalehtiset lajikkeet

Revontuliatsalea Rhododendron Northern Lights -Ryhmä

Syyskimikki Actaea simplex

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Ruusutarhan kevätasu

 Tyhjensin kompostin kokonaan, kun se piti jälleen suoristaa. Palanutta kompostia riitti ruusutarhaan ja vähän Rohaniinkin.

On muuten kivan näköistä, kun uusi kompostimulta peittää kukkapenkin. Vaikka siisteys on vain silmänlumetta; en kitkenyt, kunhan heittelin lapiolla sinne tänne kasvien väliin ja yrittäen varoa tulppaaneja.

Edessä on komea salviapuska, ihan tavallista ryytisalviaa. Se talvehtii hyvin tässä avomaalla ilman suojauksia.

Salvian takana on tähtimagnolia, joka teki tänä vuonna viisi kukkanuppua. Yksi niistä surkastui, mutta neljä on avautumassa.

Ruusutarhassa täytyy tietenkin olla paljon muitakin kasveja kuin ruusuja. Sipulikukkia ehdottomasti, sillä ruusut puhkeavat vasta lehteen tulppaanien ja helmililjojen kukkiessa. Helmililja on 'Peppermint' ja tulppaani on 'Gavota'.

'Gavota' on huippuihana! Taustalla on metsätyräkki 'Chameleon', siirsin sen siementaimia tänne, kun kaipasin pikaista maanpeittoa ja rikkakasvien selätystä.

Pari vuotta sitten siirsin tähän 'Palmyra' -tulppaania, kun sen kasvupaikalle tuli puutarhavaja. Ihmeen sinnikäs tämä tulppaani on ollakseen tällainen hieno ja kerrottu, sillä tässä on nyt pari tulppaania ja suurin osa kukoistaa edelleen entisellä kasvupaikalla heinikossa vajan vieressä. Väri on upea mustanpuhuvan punainen. 

Kuvassa näkyy toinen luottokasvi uusille alueille: hopeatäpläpeippi. Ideana on, että ruusujen alla on maanpeittokasveja, jotka hoitavat itse itsensä. Joitakin erikoisempia perennoja on toki myös, eihän niitä voi vastustaa. Ja paljon sipulikukkia.

Istutin ruusutarhaan viime syksynä uutta narsissia: tarhanunnannarsissi 'Chérie'. Ihastuttava, aika korkea narsissi, useita kukkia per varsi nunnannarsissien tapaan.

'Chérie' ja 'Gavota' sulassa sovussa. Mukava nähdä, että joitakin vanhempiakin sipulikukkia on tallella, sillä tämäkin on aluetta, jossa myyrät mylläävät talvisin. Jalka uppoaa koloihin, kun tuolla liikkuu. Ruusut ovat onneksi kaikki elossa. Kuvassa on tarhakurtturuusu 'Syke'.

Ruusutarhan eteläreunassa on kaunis vaaleanpunakukkainen hopeatäpläpeippi. Saattaa olla hankittu nimellä 'Shell Pink'. Joidenkin lähteiden mukaan se on sama kuin 'Roseum'.

Ruusutarhassa kasvaa myös muutama pioni. Kasvimaan puoleisella reunalla on aikainen siementaimi-risteymä. Luulin sitä amerikanpioniksi, kunnes sain tarkennuksen kollegalta. Luultavasti tämä on Paeonia obovata var. willmottiae -amurinpionin siementaimi, johon kenties on sekaantunut myös kuolanpionin perimää. Paikka, josta pioni on puutarhaani eksynyt (toisen kasvin mukana salamatkustajana) tukee teoriaa. 

Risteyttäjä on nimennyt tämän pionin Obowanoksi, ja tiettävästi sitä on nyt vain kolmella ihmisellä maailmassa.

En ole hirveän suuri pionifani, mutta tuntuu hienolta kasvattaa tällaista erikoisuutta. Kuva on kymmenen päivän takaa, nyt Obowano on jo paljon korkeampi, edelleen upean ruskeavartinen. Se saattaa avata kukkansa jo toukokuun puolella: kukat ovat kauniit, yksinkertaiset ja hailean vaaleanpunaiset.

Kun nyt näillä kulmilla ollaan, katsotaan puutarhavajan vieressä elävä kirsikkaluumu 'Nigra'. Se on nyt parhaassa kukkaloistossa. Väriyhdistelmä lehteen puhjenneen koivun kanssa on vastustamaton.

Mikä mukavinta, kukkia voi myös ihailla vajan sisältä ruukutuspöydän äärestä.

Amurinpioni Paeonia obovata

Helmililja Muscari

Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Kuolanpioni Paeonia anomala

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Ryytisalvia Salvia officinalis

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tarhanunnannarsissi Narcissus Jonquilla-Ryhmä

Tähtimagnolia Magnolia stellata

Toukokuun kalenteripoika ja vieraileva tähti

 Kaikenlaisia hiippareita.

Ransulla on asiaa. 

Täällä on havaittu tunkeilija. Pikaisesti katsomalla näyttää siltä, että kaikki on kuten pitääkin. Ruskopenkki kukkii ja sen vierellä istuu karvainen kissa.

Mutta karvakasa ei ole Ransu! Se on kaunis ja ihastuttava siperiankissa Rufus naapurustosta. Asiassa ei muuten olisi mitään vikaa, mutta Ransu ei uskalla oikein enää mennä pihalle ilman seuraani ja koska piha on Mustin, pelkään yhteenottoa.

Tämän jutun kirjoittaminen keskeytyi hetkeksi, kun näin ikkunasta Mustin liikkuvan oudosti pihalla. No Rufushan siellä taas oli ja Musti ajoi sen pois, kun juoksin hätiin. Pelkään yhteenottoa, koska Musti täyttää ihan justiin jo 19. Onneksi tappeluista ei ole toistaiseksi merkkejä, paitsi Mustin kainalossa oleva haava, johon on tullut iso rupi, mutta se on voinut tulla myös painista Ransun kanssa tai jostakin muusta. 

Seurataan tilannetta ja toivotaan parasta. Kovin lähelle Rufusta en ole koskaan päässyt: se ottaa pian jalat alleen minut nähdessään. Kuvaa ottaessani se pysyi ihmeen pitkään paikallaan minua tarkkailemassa, mutta minulla oli zoomlinssi, jolla sain kuvan kaukaa.

Mutta sitten muihin hiippareihin, tai pikemminkin hiippoihin. Katsotaanpa, mitä täältä löytyy...

Esittelyvuorossa ovat varjohiipat, yksi lempisukuni, josta ensimmäiset ovat kukassa. Vaskivarjohiippa on upean värinen. Otin kuvan äsken ja koleasta tuulesta huolimatta kuvassa on kimalainen. Varjohiippojen pikkuiset kukat ovat niiden suosiossa.

Tarhavarjohiippa on myös aikaisimpia, ensimmäiset pari kukkaa ovat auki. 

Hiipan edessä näkyy rohtosuoputki 'Daphnis', se on alkanut viimein vähän levitä. Joku kirjoitti joskus kommenttiin, että kohta se on levinnyt kaikkialle, mutta epäilen, että kommentoija sekoitti rohtosuoputken kirjavalehtiseen vuohenputkeen. Istutin taimen nimittäin yhdeksän vuotta sitten ja nyt vasta se on alkanut vähän luikertaa alkuperäisestä istutuskohdastaan sivummalle.

Varjohiippojen kukat ovat todella somat ja niitä kannattaa tutkia läheltä, vaikka se tarkoittaakin kyykkyyn menemistä.

Liikuin villin punaisen penkin vierellä, kun huomasin paljonkin punaista. Tänne jakamani tarhavarjohiipan pala onkin jo aivan villisti kukassa! Metsätyräkki 'Chameleon' tavallaan sointuu siihen, tavallaan kukat vähän häviävät punaruskeisiin lehtiin. 

Kombo on kiva, vaikka tässä kohdassa joudunkin taas kitkemään metsätyräkkiä ankaralla kädellä, sillä sen ja ukkolaukkojen runsaan kasvuston seassa olisi pienempiä kasveja, joita ei edes näe.

Huomattava osa varjohiipoista on vasta tulossa kukkaan, kuten tämä hobittipenkin 'Pink Elf'. Se on risteymä – varjohiippoja on kovasti risteytetty, mistä kertoo tieteellisissä nimissä näkyvä ruksi. Suurin osa lajeista on kokonaan vailla lajinimeä, kun ne ovat niin monen eri lajin välisiä risteymiä. 

Kunpa vain meiltä saisi lajikkeita laajemmin, sillä kun on hommannut ne, joita on mahdollista kotimaasta löytää, joutuu kokoelmaa kartuttamaan tilaamalla ulkomailta. Huono saatavuus, tai se, että joka myymälässä myydään samoja kahta lajiketta, ovatkin varjohiippojen ainoa huono puoli.

Toivon todella, että tämä on oikeaa lajiketta, sillä 'Pink Elf' on erittäin kaunis. Istutin sen viime kesänä ja tämä on nyt ensikukinta. Jännittävää!

Myös 'Mandarin Star' on istutettu viime vuonna. Se ei ole nimestään huolimatta oranssi, vaan valkoinen kukka keltaisella keskustalla, todella kaunis. Mandariini voi viitata Kiinaan, mistä moni varjohiippa on kotoisin, ymmärtääkseni tämä on siellä risteytetty.

Alan vähitellen toivoa myös omia risteymätaimia!

Mandarin Starin kuvaaminen on toistaiseksi vähän vaikeaa, kun vasta alimmat kukat ovat auki ja kasvi elää kahden kiven välisessä kanjonissa. Lajikkeella on jännittävät suuret, pitkänomaiset ja piikkireunaiset lehdet, joita kuvassa näkyy etualalla. Samaan kanjoniin on kylväytynyt myös rohtosormustinkukka, sen lehdet näkyvät vihreämpinä. 

Taustalla on ihana pikku puska, jota metsäjänis ei pystynyt talven aikana kokonaan kaluamaan, vaikka yritti. Ensi talveksi täytyy laittaa isompi ja tiheämpi verkko.

Se on tähtimagnolia, jossa on muutama karvainen nuppu, jotka ovat alkaneet raottua!

Siitä päästiinkin takaisin karva-asiaan ja omaan nuppuuni. Ransu voi ihan hyvin ja leppoisasti, aina ei vain saa ihan niin paljon huomiota ja ruokaa kuin tarvitsisi.

Koska on edelleen hyytävä tuuli, kalenteripoika muistuttaa myös untuvahousujen tarpeellisuudesta!

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Rohtosuoputki Peucedanum ostruthium

Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum

Tähtimagnolia Magnolia stellata

Ukkolaukka Allium hollandicum

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense