Satoa ja rehotusta

 Ylärinteessä on aika mojova nokkospöheikkö.

Tuo on kohdassa, josta on vaikea niittää kovin alhaalta, sillä olen muutama vuosi sitten kasannut siihen kaadetun kuusen oksia. Ne eivät tunnu maatuvan millään. Toisaalta alue toimi erinomaisena perhosentoukkareservaattina alkukesällä: osa nokkosista oli mustanaan neitoperhosen toukkia, myös nokkosperhosen tietysti, ja muitakin.

Nyt mietin, että kun on noin upea, puhdas ja iso nokkossato, voisinkin kerätä ja ryöpätä sitä pakkaseen. Käytän mielelläni nokkosta ruuanlaitossa ja pakkasesta sitä saa sitten helposti, ei ole enää pelkkä kesävihannes.

Tältä näyttää puutarha-ammattilaisen kirsikkaviljelmä, heh. Istutin keväällä 'Van' -imeläkirsikan nokkosalueen tuntumaan. Vuorasin istutuskuopan verkolla, joka ulottuu myös yli 20 cm korkeudelle; vesi- ja muiden myyrien takia. Keskikesällä havaitsin, että rungon kuori on kaluttu lähes ympäri, vain tukikepin puolelta eivät olleet saaneet sitä nakerrettua. Olivat sitten kiivenneet verkon yli, tietenkin.

Voi sentään! Toivottavasti kirsikka toipuu, laitoin haavansuoja-ainetta paljaaseen kohtaan ja rungonsuojaverkon sen ympärille. Se pitäisi kyllä aina laittaa heti, kun hedelmäpuun istuttaa. Toisaalta tämä ei ollut sen taimitilauksen tärkein kasvi, ainoastaan heräteostos.

Ylärinteessä on nykyään jo iso alue, josta pystyn leikkaamaan nurmikkoa, kun olen kaivanut kiviä pois. Siellä myös kukkii ihana myskiruusu 'Ghislaine de Féligonde'.

Syksyllä tekemääni köynnösmajaa en ole vieläkään viimeistellyt eli kivennyt sen keskiosaa, enkä edes perannut sen kapeaa istutusaluetta. Harmillinen vilustuminen on torpannyt kaiken tekemisen jo lähes viikon ajan. Välillä kuvittelin jo olevani terve ja menin kaislanniittotalkoisiin, jonka jälkeen olin entistä kipeämpi. Tänään on vielä pää pehmeä, mutta ehkä huomenna kykenen taas johonkin.

Onneksi kurjenpolvi Rozanne eli 'Gerwat' ei hoitamattomuudesta piittaa, vaan kukkii ihanasti.

Syksyllä istuttamani verikonnantattaret ovat yhä elossa, mistä olen hyvin iloinen. Taitaa olla ensimmäinen talvi ikinä, josta ovat selvinneet elossa. Silti näitä istutan, jos syysalennuksesta löydän, sillä pidän kovasti näiden kukinnoista ja kasvutavasta. Lajike on 'Pink Elephant'.

Japninsinisade 'Multijuga' on myös elossa ja reippaassa kasvussa.

Ehkä tänäkin vuonna käy niin, että ennätän kunnolla puutarhaprojektien pariin vasta syys–lokakuussa. Toivottavasti tulee yhtä täydelliset piharakentamissäät kuin viime syksynä.

Loppuun komea valkosipulisato. En ole koskaan onnistunut niiden kanssa näin hyvin! Istutin 'Germidor' -valkosipulin kynnet marraskuussa ja nyt nostin näin komean sadon. Täytyy säästää yksi sipuleista taas loppusyksyllä istutettavaksi.

Hyvä ajoitus, sillä flunssaisena olinkin ehtinyt syödä valkosipulivarastoni loppuun. Ai että tuore valkosipuli on hyvää.

Imeläkirsikka Prunus avium

Japaninsinisade Wisteria floribunda

Kurjenpolvi Geranium

Myskiruusu Rosa Moschata-Ryhmä

Verikonnantatar Bistorta amplexicaulis

Sen edestään löytää

 ... jonka ohi kulkee koko kesän.

Kasvimaan kiveys on ollut paitsi kesken myös huonolla hoidolla. Olen havainnut kasvintaimia kiveyksellä, mutta ollut olevinaan liian kiireinen nyppiäkseni enempää kuin pari ohimennen. 

Nyt päätin ottaa siitä niskalenkin. Jostain oli päässyt sormustinkukkakin siementämään – kunpa noin komeita lehtiruusukkeita kasvaisi kukkapenkkiinkin!

Tähkäverbena, jonka talven yli selviämisestä haaveilin vuosia, on viimein asettunut puutarhaani. Ilmeisesti vain piti hankkia riittävän elinvoimaista kantaa ja sellaista löytyi Sotkamon Taimistosta. Se on tehnyt siementaimen jopa kiveyksen väliin!

Tämän kasvupaikalla ei olekaan laastia tai betonia kivien väleissä, vaan pelkkää hiekkaa, tai saviuunilaastia, mutta se sulaa ulkosalla hiekaksi. Tässä on yksi parannuskohde nyt, kun sain kuivabetonia ja laastia.

Musti esittelee. Tämä ei ole edes pahin kohta. Tämäkin tosin taitaa olla kohta, jossa ei ole kunnon laastikerrosta. Olen ollut laastin kanssa erittäin säästeliäs siksi, että sitä ei ole lähes koskaan tarpeeksi.

Maanrakennuskankaissakin on isoja eroja. Joistakin puskee ainakin korte saman tien läpi. Tässä taisi olla sellainen kangas.

Tekstistä selvisi ainakin se, että betonin tai laastin puute vaivaa. Minulla on jatkuvasti noin kolme projektia kesken odottaen, että toisin kaupunkireissulta kuivabetonia tai laastia. Pieneen, täyteen pakattuun autooni ei mahdu kuin pari pussia kerrallaan eikä niillä pääse kuin alkuun, kun pitää jo lopettaa.

Eilen oli mahtisää. Olin ajatellut käydä kaupassa Nauvossa, mutta en voinut uhrata puolta päivää pois puutarhahommista. Lisäksi olin ruinannut saaremme facebook-ryhmässä ja saarelaisille soittamalla, jos jollakulla olisi nurkissa betoni- tai laastisäkkejä, joita ei juuri nyt tarvita.

Lottovoitto: sain ostaa 5 pussia betonia ja vajaat 2 pussia laastia. Haa! Kasvimaan harmillisesti kesken mutta lähes valmis kiveys tuli viimein valmiiksi eilen!

Oven tällä puolen on ollut pieni kasa sopivia kiveyskiviä odottamassa; ärsyttävä kasa kiertää ja lisäksi ärsyttävä muistutus keskeneräisyydestä. Eipä ole enää kesken!

Lisäksi saan sunnuntaina vielä 4 pussia betonia ja varmaan vielä vajaan pussin laastiakin. On tämä huippua. Kyllä ruinaaminen kannattaa.

Kiveyksessä on kaikkea sekaisin: iso vanhastaan paikoillaan ollut laakea kivi (näkyy edellisissä kuvissa), itse tekemiäni betonilaattoja ja maata kaivaessa nousseita kiviä ja tiiliä. Kesäkuussa maasta kaivamani Höganäs-tiili pääsi paraatipaikalle.

Osa tiilistä murenee pakkasissa, mutta tiilimurske on ihan hyvä kiveyksen pinta myös. Toivon kyllä, ettei hieno ankkureileimainen tiili hajoa.

Minulla oli tänään asiaa kuva-arkistooni työasioissa. Löysin kuvan maaliskuulta 2015, jolloin olin kasvimaan kiveysprojektissa alle puolivälissä. Alue, jonka sain valmiiksi eilen, on kuvan oikeassa yläkulmassa. Tuolloin siellä ei ollut vielä muuta kuin heinikkoa. Ja se yksi iso laakea kivi. Ja lisää kiviä.

Pistetään vielä paremmaksi. Tässä on kasvimaan ja ruusutarhan alue toukokuussa 2006, kun kävin katsomassa tätä myytävää tilaa.

Tässä lähes sama näkymä tismalleen vuoden takaa. Niin kauas piti kelata, että löysin suunnilleen saman näkymän. En selvästikään ota riittävästi näkymäkuvia. On totta, että kamerassani on useammin zoom- tai makrolinssi kuin laajakulma; kukkien kuvaamista varten.

Tasan vuosi sitten ähersin uuteen mustaan peräkärry-pihavajaani ikkunan kasvimaan puolelle ja otin siitä tämän kuvan.

Siirrytään seuraavaksi kuvan oikeaan reunaan eli ylärinteeseen navetan ja vanhan talon väliin, missä on (olevinaan) hedelmätarha.

Siellä näytti tältä silloin toukokuussa 2006. Kun nyt alettiin vanhoja muistelemaan.

Nyt näyttää tältä. Täälläkin on projekti.

Projekti lähti siitä, että sain naapurilta muutaman metrin pätkän pari metriä korkeaa raudoitusverkkoa viime kesänä. Se on jonkin verran taipuisaa, eli ei sitä suorana pysyvää jämerää tavaraa. 

Olen pyöritellyt ajatusta sen sijainnista ja parhaaksi ideaksi koin ylärinteen hedelmätarhan. Sen jyrkimmän rinneluiskan alle sopisi kaareva köynnöspergola.

Tuumasta toimeen! Tai ensin odotin, että sain kakkoskakkosta, jota sahattiin pihastani kaadetusta isosta kuusesta, joka oli vähän kallellaan. Onneksi tällä saarella on betonisäkkejä tarjoavien ihmisten lisäksi, tai heidän joukossaan, myös sahan omistaja. 

On ihan huippua, että tukit tullaan keräämään pihalta ja ne tuodaan jonkin ajan päästä halutun kokoisena puutavarana takaisin pihalle. Lisäksi saan hakea sahanpurua ja puusilppua kottikärryillä monenlaiseen tarpeeseen, sillä saha on ihan tässä kylässä.

Vanhan navetan päädyn lähellä kasvoi pystyyn kuollut luumupuu (ja kymmeniä juurivesoja) ja sen seassa orjanruusu. Sehän tekee viisimetriset, inhasti koukkupiikikkäät lonkerot joka suuntaan. Pitäisi olla moottoripyöräilijän nahkahaalari suojana. Piikkejä iskee niin reiteen kuin päänahkaankin. 

Ruusu alkoi jo häiriköidä ylös rinteeseen kulkua.

Ruusun ja luumun yhteiset lähtöpassit koittivat nyt. Taistelun jälkeen pihatiellä oli kaksi isoa kasaa. Yhteen kietoutuneena elävänä kasvustona massa oli jotenkin paljon kompaktimpi! Mutta kaipa tässä on sama efekti kuin jos tyhjentää vaatekaapin sisällön sängylle. Että miten nämä kaikki tuonne kaappiin mahtuivat.

Asetin rautaverkon kaarelle, mittasin sen pituisen köyden, jolla merkkasin pergolan linjan ja iskin pari tolpanjalkaa maahan. Yksin kun tekee, täytyy kaikenlaisia keinoja keksiä, joilla saa mitattua ja merkittyä. 

Ensimmäisestä versiosta, joka taisi näkyä pari kuvaa aiemmin, tuli liian laakea ja sen tolpat olivat liian samassa linjassa. Se oli jalkapallomaali. Seuraavana päivänä uusin tolpanjalkojen paikat esteettisemmiksi. Sitten aloin kaivaa kivimuurille linjaa ja asetin ensimmäiset kivet paikoilleen.

Sopivia kiviä piti kaivaa maasta, mutta siellähän niitä on lähes vieri vieressä. Tässä syy, miksen ole leikannut ruohoa tästä rinteestä. Tai olen kyllä aloittanut ruohonleikkurilinjojen raivaamisen, joka tämän projektin myötä sai aimo harppauksen eteenpäin.

Välillä tulee vastaan niin isoja kiviä, ettei niitä jaksa saada ylös. Tässä on etualalla tuollainen kahden mikroaaltouunin kivi (kategoriat ovat leivänpaahdin, mikroaaltouuni ja titanic), se sai kavereineen jäädä. Tuo on lisäksi Mustin suosima tähystyskivi. Näiden kahden kiven ympärille voi hyvin tulla istutusalue.

Sitten muuriin nousi toinen rivi kiviä. Laudanpätkän avulla sain mikroaaltouuni-kiviä pyöritettyä toiseen kerrokseen. Verkko on rullalla toisen tolpan ympärillä, jotta se on poissa tieltä. 

Koversin takana näkyvää jyrkkää rinneluiskaa, heti kivimuurin takana maa on korkeammalla. Näin muuri ei jökötä tyhmän näköisesti irrallaan, vaan on toivoakseni luontevammin ujutettu maastoon. Rinnesijainnin takia pergolan sisällä oleva alue ei ole ihan tasainen, vaan siinäkin on loivaa rinnettä. Tai katsotaan, mitä saan aikaan. Suunnittelen heti kivien eteen istutuksia, pari kärhöä minulla siihen onkin jo. Istutusten maa saa viettää, mutta sen eteen voisin kovertaa vähän tasaisempaa, niin saisi vaikka tuolin siihen suht suoraan.

Nyt on kiviä kaivettu sopivasti pois ruohonleikkurin tieltä, mutta etu- ja keskialan isot kivet tulevat saamaan kukkapenkin väliinsä, noita en saanut ylös millään.

Rinteessä on satumaisen hyvä multa, mutta myös painajaismaisen paljon vesimyyriä. Toivon, että ruohonleikkuu saa ne jatkossa viihtymään huonommin. Nehän rakastavat tällaista heinikkoista rinnettä.

Tähän tilanteeseen pääsin kolmantena päivänä eli eilen. Luulen, ettei kivimuurista tarvise tuon korkeampaa tullakaan. Sen takana saa maa edelleen viettää vielä ylöspäin rinteenä.

Vielä kuva eilen illalla. Kiveystöillä oli viime päivinä kiire, sillä tälle päivälle eli perjantaille luvattiin oikein kunnon sadetta. Tähän asti kun on ollut satumaisen hienot, kuivat kelit. Halusin saada hommat tehtyä ainakin niin pitkälle kuin pystyn.

Navetasta sen verran: aion joskus rakentaa sen länsipäätyyn, kuvan seinä, kasvihuoneen. Sitten kun ehdin ja tärkeämmät asiat on hoidettu. Siksi siellä on jo vanhat tuvan muurin tiilet valmiina odottamassa.

Öhöm. Ehkä vintin eristämisen jatkaminen olisi tärkeämpää kuin pergoloiden rakentaminen. Tämän takia en ole vieläkään päässyt muuttamaan vanhempaan talooni enkä näillä näkymin vielä muutamaan vuoteen pääsekään. Kun aina on jotakin kivempaa eli maankaivuuta.

Päädyin muuraamaan kivimuurin betonilla, mitä en ole aiemmin tehnyt. Mutta näin se luultavasti pysyy paremmin pystyssä. Sen taakse tulee irtokiviä ja maata.

Yhtenä projektina, johon ryhdyn, kun jaksan, on purkaa pari tekemääni pitkää pengermää ja muurata ne. Ne ovat nimittäin varsinaisia vesimyyräkasvattamoita. En ollenkaan tajunnut sitä pengerryksiä rakentaessani. Edellisessä kuvassa näkyykin toinen pengermistäni, tai pikemminkin ei näy. Se on peittynyt kasvillisuuteen. Kivet ovat liikkuneet, kun myyrät ovat myllänneet. 

Myyrien vuoksi tämä myös on hedelmätarha lainausmerkeissä. Täällä olisi pari kirsikkapuuta ja pari omenapuuta enemmän, jos vesimyyrät eivät olisi syöneet niiden juuria. Niin ja yhtenä vuonna kaatui kuusimetrinen luumupuukin ihan suorilta, kun sillä ei enää ollut juuria.

Tämän kuvan ottamisen jälkeen peitin muurin pressulla, jotta tuore betoni ei liukene sateeseen.

Tällaista täällä. Pihatien ruusu-luumukasa siirtyi navetan toisen puolen heinikkoon ja meille todellakin tuli sade, luit oikein! Yöllä vettä tuli peräti 25 mm, mikä on ihan huippua. Kuivuus taitaa olla takana päin. Tänäänkin satoi vielä muutama milli lisää.

Huomenna, jos ei sada, jatkan projekteja.

On niin ihanaa asua saarella, josta löytyy a) kiviä ja b) avuliaita ihmisiä!

Tähkäverbena Verbena hastata

Viisi metriä

 Ylämäkeen

Kuvasta ei oikein näy, mutta lisäsin tänään porttiin kanaverkkoa. En tiedä, auttaako se, mutta pihallani on tepastellut peura harva se yö (ylärinteessä on peuranpaskat noin metrin välein). Naapuri oli hätistellyt peuraa pois pihaltani aikaisin yhtenä aamuna, silloin kun olin poissa, jolloin tästä päästä pihaa oli kuulunut rytinä ja ryske. Palatessani portit olivat vinksin vonksin, yksi kenotti yhteen, toinen toiseen suuntaan. Tolpat heiluivat ja lautoja oli irronnut.

Tänään suoristin ja korjasin irronneita lautoja, lisäsin kanaverkon ja yritin iskeä tolppia takaisin pystyyn kiilakivien avulla. Pitää vielä etsiä jostakin suora parimetrinen tolppa, jotta saan riistanauhan vedettyä kunnolla vaakasuoraan. Tässä on nyt sen verran työkiireitä, että en vieläkään ehdi paneutua riistanauhan vetämiseen koko tontin ympäri, mutta täytyy yrittää kahvipausseilla jatkaa projektia.

Ilouutinen on se, että vaikka suurin osa ruusunnupuista on syöty, ihan kaikkia ei ole! 

Vielä.

Portin kulmalla koivikossa on onnenpensas saanut jo ihanaa viininpunaista syysväriä. Voi tuo johtua kuivuudestakin, mutta kiva väri silti.

Suojaverkkojen laittaminen jatkuu, ehdin viime viikolla vasta aloittaa. Ransun takana on 'Andenken an Ludwig Späth' -jalosyreeniä jo nakerreltu sen verran, että osa ensi kesän kukista on mennyt. 

Miten se elokuu menikin niin äkkiä? Olen vannonut, että syreenit täytyy verkottaa heti elokuussa, kun koulut alkavat ja kylä tyhjenee, sillä silloin peurat tulevat röyhkeämmin hiljenneen kylän pihoille. Syreenien kukkasilmut ovat oksien kärjissä jo nyt.

Kun astutaan edellisestä kohdasta kymmenen metriä edemmäs, aletaan nähdä navetan takaa ylärinteeseen. Tuomessakin alkaa olla todella hieno väritys. 

Meillä toistaiseksi mittariin muistiin jäänyt yön alin tältä syksyltä on yli +3 astetta. Nyt tuntuu vaihteeksi lämpimältä, viime yön alin oli +10 ja nytkin, sunnuntai-iltana puoli yhdentoista aikaan tätä kirjoittaessani, mittarissa on yli kymmenen astetta.

Navetan edustan alppipenkissä on yksittäinen kääpiöneilikan kukka. Muistinkohan ollenkaan kuvata tätä alkukesällä, kun kasvi oli täynnä kukkia – nyt syksyn koleudessa yksinäinen kukka on suuri ihme.

Etelänmaitohorsma on valtavan kaunis. Pienempi, sirompi kuin maitohorsma, ja vain yksivuotinen, mutta tuottaa siementaimia aina seuraavalle vuodelle. Täydellinen kesäkukka siis, ei tarvitse kylvää eikä paapoa.

Mutta nyt kyllä yritän saada tämän siirrettyä alppipenkistä vastapäiselle preerialle tai ruusutarhaan! Tämä on kumminkin lähes metrin korkuinen, aivan liian iso alppipenkkiin.

Hiidenkiven Minnalle (ja kaikille muillekin) tiedoksi: leikkasin tänään ruohonleikkurilla ensimmäiset viisi metriä polkua ylös hedelmätarhan kiviseen mäkeen! Melkoisen pohjatyön se vaati, ja jokainen metri vastedeskin tulee vaatimaan, mutta pää on nyt auki. Myyrät vaviskaa, ruohonleikkuri tulee.

Hyvä kiintopiste on esimerkiksi kuvan ylälaidassa juuri ja juuri näkyvä rusokirsikka. Sitä eivät vielä ole vesimyyrät tuhonneet. Sitä kohti.

Hedelmätarhan toisessa päässä, vielä pitkän nurmipolkuprojektin takana, kasvaa kirsikkasorvarinpensas, jota varjostamasta kaadettiin iso kuusi keväällä. Pensas kukki hyvin ja on nyt tuottanut runsaasti koristeellisia marjoja. Se alkaa myös saada hienoa vaaleanpunertavaa syysväriään. 

Tämä kasvaa ympärivuotisesti verkossa, sillä pensaasta tulee korkea, enkä halua siitä mitään nysäpuskaa. Tämän kasvin kauneusarvo näin syksyllä on valtava.

Ihme ja kumma, peura ei vielä ole syönyt auringonkukkia. Ehkä ne ovat liian kuivakoita.

Sadetta taas odotellaan; siitä hyvästä viikosta, kun satoi neljään otteeseen, on jo kuukausi.

Etelänmaitohorsma Chamaenerion dodonaei

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Kääpiöneilikka Dianthus subacaulis

Onnenpensas Forsythia

Tuomi Prunus padus

Rytönäkymiä

Luin Mama's garden -blogista kiinnostavan jutun, jossa Minna haastaa meidät kuvaamaan pihaa rohkeasti uusista kuvakulmista. Kuten hän sanoo, on kummallista, kuinka kuvat tulee ottaneeksi lähes aina samasta suunnasta. Siihen toki vaikuttaa sekin, ettei naapuritaloja halua kuviin mukaan, siihen pitäisi varmaan kysyä ihan lupa.

Ihana lumettomuus ja haluttomuus mennä sisälle sai kulkemaan kameran kanssa yrittäen osoittaa sillä kohti eri näkymiä kuin yleensä.
Tontin koko yläosa on jäänyt heinikon asteelle, sillä olen keskittynyt saamaan tontin alapuoliskon kauniiksi ja toimivaksi ja sekin on vielä kesken. Yläosasta on vain raivattu vaahteroita ja luumupuutiheikköä.
Navetan päätyyn kaavailen kasvihuone/talvipuutarhaa. Tuvan korjatun muurin entiset tiilet ovatkin odottamassa siinä valmiiksi (ovat olleet jo jonkin aikaa). Navetan jatkeena molemmin puolin on ollut rivi vastaavanlaisia pieniä talousrakennuksia, se selviää niin vanhasta ilmakuvasta kuin maasta löytyvistä kiviperustuksistakin. Joten ehkä on luontevaa jatkaa rakennusta jälleen.

Tässä samaa maaplänttiä tontin yläreunan tuntumasta käsin. Rinne on niin epätasainen ja kivinen, että ruohonleikkurilla ei ole tänne mitään asiaa. Niinpä vesakon raivauksen jälkeen olen niittänyt tämän viikatteella kerran kesässä. Trimmerin ääni saa minut raivon valtaan, joten sekään ei ole vaihtoehto.
Alue on tulevaa hedelmäpuutarhaa (Ransu esittelee): rinne on aurinkoinen etelärinne ja siinä kasvaa kaksi kirsikkaa, yksi omena, rusokirsikka, koristeomena, kuriilienkirsikka ja yläreunassa pari vanhaa luumupuuta.
Aluskasvillisuudeksi haaveilen Hannu Sarenströmin vårlund-tyyppistä ihanaa lehtoa. Tajusin juuri, että en istuttanut tähän syksyllä yhtään narsisseja. Olenpa ääliö. Tähän niitä pitäisi istuttaa 10 000 ja nyt siinä on vasta yksi pieni rypäs pienen kuriilienkirsikan vieressä.

Polvenkorkuinen kuriilienkirsikka kukassa viime toukokuun 4. päivänä. Se on ihanan aikainen! Kuten rusokirsikka, ja se on tarkoituskin: mahdollisimman aikainen kukkaloisto. Rusokirsikka ei ole vielä kukkinut kertaakaan.

Kesäisiä kuvia tuosta alueesta on hirmu vähän, ja tässäkään ei näy koko alue. Ransu esittelee: levensin syksyllä ojanpielen istutusaluetta ja jaoin siihen valtavaksi pehkoksi levinneen 'Berlin Tiger' -keltakurjenmiekan.
Alun perin rinne jatkui suorana tähän ojaan asti, mutta kun maakasoja syntyi mm. salaojien kaivuun myötä, täytin maata alarinteeseen ja tein siihen kivistä pengermää. Näin sain rinteestä edes hieman vähemmän jyrkän.

Ransu esittelee: sama kohta toisesta suunnasta. Kasvillisuus rinteessä on pääosin nokkosta ja heinikkoa, vatut pysyvät kurissa niittämällä. Suunnitelmissa on siirtää tuohon tuoksukurjenpolvea ja muita leviäviä maanpeittokasveja ja vähitellen sitten raivata paikkoja herkummille lajeille. Maahumala tuohon onkin jostain pesiytynyt ja annan sen olla, vallatkoon maan.

Toinen kuva tontin ylälaidalta. Korkeuseroja ei erota, mutta tuosta vanhan talon vierestä kaivettiin leveälti maata pois ja olen rakentanut seinästä pari metriä oikealle metrin korkuisen kivipengermän (osittain vielä vaiheessa). Rinteen yläosa siinä kohdassa oli alun perin toivotonta luumu/vaahtera/tuomipöheikköä. Se raivattiin jo alussa ja jäljelle jätettiin yksi tuomi ja yksi ruotsinpihlaja.
Edessä on valtava kanto, joka kuului talon kulmalla kasvaneelle saarnelle. Se kasvoi niin lähellä, että pelkäsin kannon ylös vetämisen kaatavan koko talon, mutta niin ei käynyt. Kanto on hieno monsterimonumentti tuossa mäessä niin kauan kuin kestää.
Tämä on talon koillisnurkka ja kunhan saan pengermää valmiimmaksi ja vasemmalla vielä olevia luumupuita ja vaahteroita karsittua, tulee tähän parempi paikka saniaiskokoelmalleni. Edessä olevan häkkyrän sisällä kasvaa omenapuu, ystävän varttama nimetön makea lajike. Se teki syksyllä ensimmäiset kaksi omenaa.

Tässä alempaa otettu kuva, näkymä kuusten alla olevan saniaistarhan yli kohti kantoa. Tuossa keskellä on sitä vaahterikkoa, mutta en halua siitä kaikesta kerralla eroon – kaadan puu kerrallaan, kun tarvitsen aitamateriaalia: ne ovat juuri sopivan kokoisia siihen. Sitten, kun ne on raivattu, on kesäkamelia ehkä kasvanut riittävän isoksi istutettavaksi tuohon suojaisaan ja varjoisaan paikkaan.

Kauempaa tontin alaosasta otettu kuva, Musti on kuusten välisen kulkuaukon kohdalla.

Joten työsarkaa on vielä, onneksi – mitä sitä tekisikään, jos kaikki olisi valmista.

Haastan sinutkin mukaan kuvaamaan uusia kuvakulmia!


Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus
Kesäkamelia – Stewartia
Kuriilienkirsikka – Prunus nipponica var. kurilensis
Maahumala – Glechoma hederacea 
Ruotsinpihlaja – Sorbus intermedia
Rusokirsikka – P. sargentii
Tuomi – Prunus padus

Pihakierros jatkuu ja menovinkki

Kierretään, nyt, hyvät ystävät, pihakierros loppuun kun kerran otin kuvia oikein joka suunnasta. Viimeksi jäimme kylätielle saunan kohdalle, joten siitä jatketaan. Tähän saunan ja tien väliin tulee Rohan-niminen puutarha.

This is the remains of the tour around my little and very unfinished garden.

Kun samasta paikasta katsotaan taaksepäin, nähdään taloni parin männyn takana. Vanhempikin talo näkyy punaisena kuvan oikeassa reunassa.

Jatketaan tietä vähän matkaa eteenpäin. Nyt näkyy aloittamaani peura-aitaa ja sen takana on kohopenkkikasvimaa.

Aivan tontin itäkulmalla, mahdollisimman kaukana poissa näkyvistä, asustaa autoni. Yksi lukija joskus kysyi, missä autoni on, kun sitä ei koskaan kuvissa näy. Tässä se näkyy! En todellakaan halua katsella autoa keskellä pihaa, se ei ole mikään kaunistus. Mieluiten se saisi olla jossakin karsinassa kokonaan poissa näkyvistä.

Tässä vielä tonttini itäisin kulma. Siinä on muutamia tiilikasoja ja muuta ryönää, siinäkin! Suunnittelen autolle paikkaa tuohon tiilikasojen kohdalle – siis sitten joskus, kun ne tiilet on käytetty johonkin. Suunnitelmia on kyllä, mutta aikaa puuttuu.

Tähän väliin sopinee muistuttaa, että Ransu on tehnyt koko pihakierroksen kanssamme, mutta se on ollut jaloissani eikä ole sen takia kuvissa näkynyt.

Lähdetään sitten kävelemään pihalle pitkin pihatietä. Se kulkee tonttini keskellä pituussuunnassa. Tuossa näkyy pieni navettani.

Tässä vielä näkymä taakse päin. Ransu esittelee. Tässä on hyvä paikka pitää autoa, sillä maa ei koskaan mene mutaiseksi, vaan on aina aika kuiva ja pihatien pohjana olevien kivien ansiosta myös kova. Tontin toisessa päässä ei voi pitää edes pientä autoa märkänä aikana, sillä se juuttuu siellä mutaan. Testattu on.

Samasta paikasta näkymä hieman oikealle eli kohopenkkikasvimaalle. Se ei ole tänä vuonna edistynyt hyvistä aikeista huolimatta. Onneksi lumi ja jää eivät sentään ihan vielä kolkuttele ovella, pihatyöaikaa on vielä kuukausia.

Kun käännytään vielä enemmän oikealle, päästään pihatietä pitkin eteenpäin. Otin nämä kuvat muutama päivä sitten ja nyt tuo kuvassa vasemmalla näkyvä vaahtera on jo kaatunut. Haluan siihen kyllä puun tai kaksi, mutta ne saavat olla pienempiä. Toinen puista onkin jo istutettu, se on katsura. Se ei kylläkään ole välttämättä pieni puu, mutta ainakaan se ei tule tekemään siementaimia yhtä paljon kuin vaahtera! Eikä katsura kasva aivan niin jättiläiseksi, vaahterastahan tulee 15–20 metriä korkea.
Katsura saattaa kyllä kasvaa yli kymmenmetriseksi. Toiveenani onkin, että tässä kasvaisi suunnilleen tuon nyt jo edesmenneen vaahteran kokoinen (vajaat 10 m) puu ja yksi pienempi laji vähän edempänä, vaikkapa ruusuorapihlaja tai jokin koristeellinen pienikokoinen pihlaja. Siinä oli hieno tummanpunalehtinen koristeomena, mutta myyrät söivät sen viime talvena.
Minua ihmetyttää, miten monissa puutarhaohjelmissa istutetaan katsuroita "pieninä puina" joihinkin kapeisiin kohtiin ja pieniin pihoihin. Siinä annetaan aika huonoa esimerkkiä pienten tonttien omistajille, jotka tarvitsisivat totuudenmukaista tietoa siitä, mitä omalle pihalle kannattaa istuttaa.

Kun jatketaan matkaa nyt jo edesmenneen vaahteran kohdalle, näkyy talolle saakka ja siitäkin eteenpäin naapurin punaiselle ladolle.
Vielä muutama pienempi vaahtera on kaadettavana tuosta vanhemman talon edestä, siis taloahan ei edes näy. Se on kuusista oikealle!

Lukijalta tuli toive nähdä hedelmätarhani. Siinä ei ole juurikaan näkemistä, hedelmätarha on tässä rinteessä navetan ja vanhemman talon välissä, ja päättyy tontin yläreunassa verkkoaitaan. Punainen rakennus on jo naapurin puolella. Rinteen yläosassa on muutama hedelmäpuun taimi juuri ja juuri erotettavien valkoisten keppien kohdalla.
Koska en ole innokas säilöjä ja lähes vihaan omenoita, tulee tähän myös koristekirsikoita ja -omenia. Vaaleanpunaista ja valkoista kukkapilveä odotettavissa ehkä kymmenen vuoden kuluttua toukokuussa! Tällä hetkellä hedelmätarhassa on maukas luumusato, sillä siinä kasvaa onneksi entuudestaan runsaasti tummia luumuja (ja vieläkin runsaammin niiden juurivesoja).

Sitten vain laskeudutaan pieni rinne alas kotia kohti! Tässä on kostean paikan istutuksia pihatien molemmin puolin.

Ai niin, eipä unohdeta katsahtaa taaksepäin, sillä sieltähän tulee Ransu tanner tömisten!

Loppuun vielä menovinkki. Tänne menisin jos pääsisin, mutta menkää te jotka olette pääkaupungissa viikonloppuna! Luvassa oikea käsityöläistapahtuma, sillä tämä on heidän itsensä järjestämä:
Kampin käsityökortteli lauantaina 31.8. klo 10–18 Narinkkatorilla Helsingissä.

Mukana näyttää olevan vaikka kuinka monta taitavaa tekijää, olisi ihanaa päästä hypistelemään ja hankkimaan lahjoja – siis monella ystävälläni on SYNTYMÄPÄIVÄT syksyllä, mistään joulusta en nyt puhu...

Iloista ja lämmintä kesän jatkoa kaikille!

Katsura – Cercidiphyllum japonicum