Hempeä juttu

 Puutarhan vaahtokarkit.

Lähdetään liikkeelle kuistin portailta. Tämä ruukku on nähty ennenkin, mutta kun murattisyklaami kukkii aina vain – nuppuja nousee koko ajan lisää. Taustan valkoisista pisteistä voi nähdä, että kelmeäneidonkannuskin yhä kukkii.

Kuistin nurkalla kasvava tarhaviinikärhö toimii kauniina valoverhona syklaameille.

 

Mennäänpä kurkkaamaan hedelmätarhan köynnösmajaa. Siellä kukkivat edelleen 'Pink Elephant' -verikonnantattaret. Ihania tällaiset pitkään syksyllä kukkivat kasvit!

Pyydettiin lisää kuvia köynnösmajan uudesta kiveyksestä. Se on todellakin pieni alue, vain muutaman neliömetrin. Viskoin siihen vielä päälle hiekkaa, jotta se kulkeutuu kivien välisiin painanteisiin, joten kiveys on kuvassa vähintäänkin epämääräisen näköinen. 

Kiveyksen reunoille on aina hyvä tehdä tukeva betonipengermä, joka pitää reunakivet paikoillaan. Kesällä, kun kiveyksen edustan nurmikko kasvaa, sen ei pitäisi näin paljon näkyä.

Köynnösmajan sinisade on hieno ja rehevä, en lakkaa sitä ihastelemasta. Miten se pystyi tuollaisten pakkasten jälkeen kuin viime talvena versomaan lähes latvastaan?

Syysvuokko 'September Charm' vain jatkaa ja jatkaa. En muista, onko se koskaan ennen kukkinut näin runsaana. Uusia vaaleanpunaisia kukkanuppuja vain ilmestyy kuin tyhjästä. 

Koska syysvuokko on viimein vähän rusastunut, on sen vierellä kasvava syysmyrkkylilja 'Alboplenum' jäänyt aivan huppeluksiin. Sitä ei edes kunnolla näe – kuvassakin se näyttää lähinnä valkoiselta roskalta syysvuokon alla. Täytyy muistaa tämä siirto nyt vielä samana syksynä, sillä keväällä mukuloista kaiketi kasvaa jo juuria.

Pieni tiedonhaku selvitti, että paras siirtoaika olisi keskikesällä, jolloin mukula on täysin lepotilassa. No, onnea vaan sille kuvitelmalle, että ensi keskikesällä tämän asian muistaisin!

Syysvuokon kukkavarret ovat kellahtaneet kovissa tuulissa kallelleen. Edessä kasvavan varjoliljan kuivuneet varret näyttävät, että voisi sitä pystyssäkin pysyä. Tästä kuvakulmasta näkee, miten onnettomasti kauniit valkokukkaiset syysmyrkkyliljat ovat jääneet syysvuokon alle.

Alppipenkissäkin kukitaan vaaleanpunaisena. Rusolaukkaneilikka 'Nifty Thrifty' on ihana kirjavalehtinen lajike. Tykkään niin kovasti tuosta, että laukkaneilikan kapeisiin terälehtiin on saatu mahdutettua ohuet vaaleanvihreät reunat. Taitavaa!

Japaninmaksaruoho selvisi talvesta – kaikki alppipenkin maksaruohot eivät selvinneet. Tämä on tuulinen paikka, lunta ei kerry, viima on hyytävä. Tämäkin on hyvin pikkuruinen, mutta elossa!

Tämän ihanan tummalehtisen maksaruohon oikeaa nimeä on mahdottoman vaikea selvittää. Ostin kasvin viime vuonna nimellä "Sedum Symphonie Mix", ja oikeastihan se on ensinnäkin luultavasti Hylotelephium, ei Sedum, ja niin edelleen. Voihan olla, ettei sekoituksen erillisillä kasveilla edes ole erillisiä lajikenimiä? 

Nopea yritys selvittää asiaa selvitti sen, että selvittäminen ei onnistu nopeasti.

Vaikka yleensä ostan kasvini mieluiten nimillä eikä epämääräisinä nimettöminä sekoitusten jäseninä, oli tämän tapauksessa pakko tehdä poikkeus. Mikä herkku! Jos katsoo edellistä japaninmaksaruohon kuvaa, voi arvella, olisiko tämäkin mahdollisesti japaninmaksaruoho tai ainakin sen kanssa tehty risteymä. Maksaruohoja on kuitenkin niin tuhottomasti, että enpä mene mitään väittämään.

Kasvienkin kanssa pätee vanha totuus: kun alkaa olla pisteessä, jossa tietää jo aika paljon, alkaa tajuta, kuinka vähän tietää.

Vaaleanpunaisten herkkujen kavalkadiin kuuluu ilman muuta myös heisi Viburnum × bodnantense 'Dawn'. Tämä on myöhäinen syyskukkija, tai sitten aikainen kevätkukkija meidän ilmastossamme – kotonaan Brittein saarilla pensas kukkii alkutalvella. 

Ankara viime talvi palellutti kaikki kukkanuput, paitsi pari aivan maanrajassa olevaa, joten tänä vuonna ei tämän ihanan pensaan tuoksuvia kukkia ole juurikaan päässyt ihailemaan. Onneksi ovat siis nämä kukat, ja pari muutakin kukkaterttua on avautumassa.

Suurin osa nupuista on visusti kiinni ja ne kukkivat toivottavasti keväällä. Puska on kyllä hyvin kaunis ilman kukkiakin; punaiset tuoreet versot ja lehtien kannat ovat upeat.

Puskista puheen ollen; Endless Summer -jalohortensia 'Bailmer' on oikein edustava. Siinä on vain muutama kukinto, mutta niiden koko korvaa kaiken. 

Pitäisin sinisistä kukista paljon enemmän, mutta se on näköjään mahdotonta tällä kalkkisaarella. Olen yrittänyt lannoittaa jalohortensiaa raudalla, havunneulasilla ja rodo-havulannoitteella. Hortensioiden sinerrysainetta ei kotimaisista kaupoista näy saavan. Kaipa jalohortensiat ovat täällä sen verran harvinaisia, melko talvenarkoja kun ovat, ja maamme maaperäkin on useammin hapanta kuin emäksistä, ettei moiselle aineelle ole kysyntää.

Loppuun vielä ihana namupala: tarhamyrkkylilja 'Waterlily'. Kuten joka syksy, ensin tulee vain yksi kukka, ja juuri kun ehdin harmitella tämän syksyn kukinnan vaisuutta, niitä alkaakin nousta yhä lisää ja lisää.

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Japaninmaksaruoho Hylotelephium cauticola

Kelmeäneidonkannus Pseudofumaria alba

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Sinisade Wisteria

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Verikonnantatar Bistorta amplexicaulis

Hyvää lokakuuta

 Aika menee äkkiä ja uusia kukkia tulee kukkaan, syksylläkin!

Portaalla ilahduttaa syklaamiruukku, jossa murattisyklaameihin puhkeaa koko ajan uusia kukkia ja lehtiä. 

Taustalla näkyy valkoisia kukkia...

Kelmeäneidonkannus kukkii aina vaan. Se aloitti kukinnan jo heinäkuun alussa ja on ollut kaunis, kukkiva tupas siis kolme kuukautta putkeen.

Valitettavasti yksikään viime vuonna tähän siirretyistä myrkkyliljoista ei vaikuta olevan elossa, ehkä paikka oli niille liian varjoisa tai kostea.

Muotopuutarhan tupas loistomyrkkyliljaa on jälleen kookas, vaikka tätä jaoin ja istutin sinne sun tänne viime vuonna, annoin ystävillekin.

Kuistia vastapäätä on syysvuokko 'September Charm' yhä vedossa – aloitti jo elokuussa, kukki nimensä mukaisesti koko syyskuun ja jatkaa edelleen.

Kun katsotaan kuistilta länteen, näkyy ruskopenkki. Sen keskellä kasvava jaloauringonkukka eli 'Lemon Queen' on jälleen valtava puska. Ei nyt ihan niin korkea kuin vieressä jo yli 2,5 -metriseksi venynyt kiinanpunapuu, mutta lähes.

Myrkkyliljakausi on tosiaan alkanut ja yksi aikainen ennätti kukkia ohi sillä aikaa, kun olin kapungissa. Ruskakin on vasta alkanut, väriloistoa tiedossa!

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Kelmeäneidonkannus Pseudofumaria alba

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Syysvuokko Anemone hupehensis

Karkkia silmille ja suulle

 Jos kaikki ei aina menekään putkeen ja kasveja häviää, niin niitä myös herää!

Sinisade heräsi kesäkuussa. Olin lähes satavarma, että se kuoli talveen, kun köynnöksen suojana oli vain yksinkertainen villatakki. Mutta niin se vain alkoi puhjeta lehteen yllättävän korkealtakin. Nyt se on näin rehevä!

Kyseessä on japaninsinisade f. multijuga. Toivon, että näen jonakin vuonna sen erikoisen pitkät kukinnot. Toinen yksilö, joka olisi ollut vaaleanpunakukkainen erikoislajike, kuoli talveen. Se ei yllätä, vaikka harmittaa.

Se yllättää että kaikki kolme 'Pink Elephant' -verikonnantatarta ovat edelleen elossa! Lauhan edellistalven yli pärjääminen ei ollut ihme, mutta viime talvena oli kovia pakkasia viikkokausia lähes ilman lumisuojaa. 

Aina aiemmin ovat verikonnantattaret jääneet puutarhassani hyvin lyhytikäisiksi eli eivät ole selvinneet talvesta ollenkaan. Tämä on siis varsinainen ihme, joka otetaan suurella ilolla vastaan.

Samassa köynnösmajassa kukkii yhä kärhö 'Blekitny Aniol' erittäin kauniina. Viileä sinisävy on hurmaava kontrastiväri syksyiseen ruskeuteen.

Oikeasti nimi kai pitäisi kirjoittaa 'Błękitny Anioł', mutta se vaatii vähän erikoiskirjainten etsiskelyä.

Syysvuokoista tämä toinen elää ruusu-heinätarhassa. Se on nimettömänä saatu, en tiedä lajia tai lajiketta. 

Onneksi se on selvinnyt joten kuten myyrien massainvaasiosta ja kukkii, vaikkakin vaisusti.

Seuraava iloinen kärhöuutinen on metsäpuutarhan tarhakellokärhö 'Arabella'. Istutin sen vuonna 2017 onnettomana pikku raaskuna ja silloin se teki jonkun kukan. Sitten kului kahdeksan vuotta niin, etten ollut aina varma siitäkään, onko koko köynnös hengissä. Paikka on hyvin kuiva ja maa karu, tiukkaa savimaata. 

Viime vuonna 'Arabella' viimein tuotti kukkia ja nyt niitä on vähän enemmänkin! Se saa kiipeillä puskiin vapaasti niin kuin tahtoo, juuri tämä oli toiveenakin, että se tuottaa kukat pensaiden päälle. Varmaan kärhölle aika luontainen tapa kasvaa.

Jalohortensia Endless Summer The Original eli 'Bailmer' on kasvanut muotopuutarhassa ainakin 15 vuotta, mutta ei koskaan ole kasvanut tällaiseksi yli metriseksi pehkoksi kuin tänä sateisena kesänä. Istutin sen aikanaan penkin takaosaan ajatuksella, että siitä kasvaa kookas pensas, mutta totuus on ollut polvenkorkuinen vuodesta toiseen. Kukat ovat olleet piilossa muun kasvillisuuden takana ja näkyneet vasta läheltä, eikä hortensia kaikkina kesinä ole kukkinutkaan, kun on kärsinyt kuivuudesta.

On siinä nytkin jokunen kukinto ihan maanrajassa, mutta nuppuja on tuossa korkeallakin! Hurraa!

Silmäkarkin lopuksi karkkia makunystyröille. Kun peurat eivät enää ole päässeet puutarhaani, olen uskaltanut ostaa tomaatintaimen viime ja tänä vuonna. Viimevuotinen ei ollut kovin herkullinen, mutta tämä on ihan huippumaukas. Kuin karamelleja söisi! Lajike taitaa olla 'Tiny Tempations Orange'. Tällaisen hankin ensi vuonnakin, jos löydän. Hedelmiä kypsyy mustan puutarhavajan etelän puolella oikein mallikkaasti.

Jalohortensia Hydrangea Macrophylla-Ryhmä

Japaninsinisade Wisteria floribunda

Syysvuokko Anemone hupehensis tosin en ole varma, onko kuvan laji juuri se

Tarhakellokärhö Clematis Integrifolia-Ryhmä

Verikonnantatar Bistorta amplexicaulis

Keltainen elokuu

 Tunnelma on vahvasti loppukesäinen.

Kuistilta lännen suuntaan näkyy keltaisia pilkahduksia. Tosin ei niitä tuolla kauempana oikein erota. Siellä on ruskopenkki, jossa kukkii mm. Lilium leichtlinii ja jaloauringonkukka. 

Edessä kuistin kulmalla kasvavat kultapallot näkyvät hyvin, vaikka ovat tapansa mukaan laonneet.

Pistetään kuva vastakkaisesta suunnasta, ruskopenkin läpi kuistille päin. Jaloauringonkukka on tosiaan valtava. Se on perenna, mutta ison pensaan kokoinen. Jokunen vaaleankeltainen pikkusormustinkukka vielä kukkii myös.

Jaloauringonkukka on syksyn pelastus. Se kukkii erittäin pitkään, uusia nuppuja syntyy tolkuttomasti. Tämä on vasta alkua. Viime vuonna otin viimeisen kuvan siitä runsaskukkaisena 29. lokakuuta.

Ja ne kultapallot... toivottomia, sanoisin. Oikeanpuoleisia en nyt tänä vuonna edes yrittänyt sitoa. Vasemmanpuoleiset on sidottu köydellä kuistin kaiteeseen, mutta vähänpä siitä on apua. Menivät lopullisesti lakoon viikonlopun tuulissa. Jotenkin noihin menee hermo joka vuosi, silti niistä pidän jollain lailla. Ja ovathan ne olleet täällä paljon kauemmin kuin minä.

Joskus suunnittelen niiden eteen istutusta jostakin vähän matalammasta mutta erittäin tanakasta kasvista. Tuolle kulmalle vain osuu sellaiset tuulenpyörteet, että varret varmaan lakoaisivat johonkin suuntaan silti. Olen joskus nähnyt kultapallotukia, joissa on laitettu tukevaa raudoitusverkkoa vaakatasoon noin metrin korkeudelle. 

Silti näen sieluni silmissä verkon kohdalta taittuneet varret... saariston tuulet... mutta voisihan sitä ehkä kokeilla. 

Puuhaa on ollut. Nurmikko on kasvanut koko kesän alkukesän vauhtia: viiden päivän välein saisi leikata. Viikon–parin poissaolojen jälkeen se on ollut yhtä rehotusta. 

Viime päivinä olen raivannut Rohanin ja sen viereisen ruusu-heinätarhan rikkaruohoista, nekin ovat ennätysmitoissa.

Peruukkipensas 'Royal Purple' kukki jälleen runsaana ja on kasvanut hyvin. Niitä on tässä penkissä kolme, mutta tämä on niistä suurin, siis tuo punalehtinen puska oikealla. Vasemmalla on syyskimikki 'Atropurpurea'. Se kasvattelee kukkavarsia. On mukavaa, että on kasveja, jotka ovat vasta valmistautumassa kukintaan, niin olo ei ole ihan täysin lohduton syksyn kolkutellessa.

Rohanin tumma + vaalea värimaailma kiteytyy tässä parivaljakossa: käärmeenlaukka ja kaukasiankirahvinkukka.

Syysvuokko 'September Charm' aloitti taas ajoissa kukinnan, reilusti ennen syyskuuta. Sen kukkavarret ovat tuplasti normaalin korkuiset, kuten monessa muussakin kasvissa. Kerrankin on saatu riittävästi sateita, vaikka elokuu alkoikin kuivana.

Taustalla näkyy ihanaa keltaista...

Sielläkin kasvaa Lilium leichtlinii! Nämä olivat nupulla, kun lähdin reissuun elokuun alkupäivinä, ja pelkäsin tyystin missaavani kukinnan. Onneksi niin ei käynyt, vaan minua oli vastaanottamassa oikea liljankukkien armeija, kun tiikeritkin ovat yhä kukassa. 

Ruskopenkissä leichtliniit ovat kasvaneet kituliaammin, mutta tässä kohdassa ne ovat hyvin reheviä.

Ah, täydellisen kaunis lilja ja selvästi myös kukkii pitkään! Lilium leichtliniillä ei vielä ole suomenkielistä nimeä.

Ransu nauttii, kun elokuukaan ei tuonut mukanaan helteitä. Tämä on norjalaiselle karvaturrille paras kesä ikiaikoihin.

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet

Käärmeenlaukka Allium scorodoprasum

Peruukkipensas Cotinus coggygria

Pikkusormustinkukka Digitalis lutea

Syyskimikki Actaea simplex

Syysvuokko Anemone × hybrida

Siniset, valkoiset ja vähän hullutkin ilot

 Kuistin edustan pieni istutusalue on osoittautunut hyväksi paikaksi aarteille.

Ensinnäkin himalajanvuokko. Tämähän on kostean paikan kasvi. Rohkenin silti istuttaa sen kuistin pohjoispuolelle, sillä siinä on ainakin viileää. Maa on siinä kuitenkin useimpina kesinä hyvin kuiva, sillä kuistin räystäs yltää paikan ylle. 

Vaan tänä kesänä ei ole tarvinnut kastella himalajanvuokkoa kertaakaan, silti se on kasvanut ennätysmittoihin metriseksi!

Taustalla on kuunlilja 'Sum and Substance', joka on kerrankin kasvattanut useamman lehden ja jopa kukkavarren! Kuunliljat viihtyvät puutarhassani hirmu huonosti, mutta nyt on selvästi kesä niiden mieleen; ilmeisesti sateita on tullut riittävän tiuhaan. 

Himalajanvuokkoa on olemassa valkoheteisenäkin, mutta kohdalleni osui lottovoitto ja sain siniheteisen 'Glacier' -lajikkeen.

Lajikkeen kukkien kääntöpuolissakin on sinerrystä.

Ransu esittelee. Himalajanvuokko ei koskaan aiemmin ole yltänyt kuistin lattiaa korkeammalle.

Kuistin rappujen viereen raivasin viime kesänä tilan pienille aarteille. Akileija-ukkolaukka-rehotus sai väistyä, sillä muutakaan paikkaa en pikkuisille erikoiskasveille keksinyt. Rehotuskasvit pärjäävät toisaallakin siinä rehotuksessa, joka täällä lähes kaikkialla vallitsee.

Kelmeäneidonkannus on hurmaava valkokukkainen varjopaikan sulostuttaja.

Kelmeäneidonkannus on joko neidonkannusten sukua Pseudofumaria tai kiurunkannus Corydalis, luotettavissa lähteissä näkyy kumpaakin nimeä. Oli kumpaa tahansa, se on aivan ihana pikkuruinen keijukaiskasvi.

Tässäkin kuvassa on taustalla kuunlilja: toisin kuin aiemmin väitin, on kumpikin viime kesänä hankituista kuunliljoista yhä elossa! Tässä näkyy raikkaan kaksivärinen vihreä 'Summer Lovin''.

Tässä kuvassa näkyy sekä 'Summer Lovin'' että 'Great Expectations' edessään yhä vain kukkiva kiurunkannus 'Golden Spinners'! Yli kuukausi kukassa putkeen.

Varjosiippa kukki jo juhannuksena, vain yhdellä kukkavarrella, mutta onneksi edes sillä. Se on ihan uskomattoman siro ja kaunis. 

Hankin tälle ja muutamille muille happaman maan aarteille rodomultaa ja lisäsin sitä kasvien tyvelle, toivottavasti se auttaa viihtymään.

Kuistin länsipäästä kuoli pikkujasmike pari vuotta sitten – se teki kuolemaa monta vuotta, kunnes yksikään verso ei enää puhjennut lehteen. Hankin tilalle kauniin kerrotun 'Frosty Morn' -lajikkeen, sillä kaipasin kuistin keinutuolissa nenään leijuvaa ahomansikan tuoksua. 

Tämäpä ei olekaan pikkujasmike, vaikka se taidettiin sellaisena myydä. Koko on kyllä kompakti, mutta tässä pidemmälle jalostetussa (ja luultavasti sekavamman perimän omaavassa) jasmikkeessa tuoksu on makea, gardeniamainen. Ihana tämäkin kyllä on. Toivon, että puska viihtyy. Yritin istuttaa taimen parempaan tuulensuojaan kuin edeltäjänsä, sillä se saattaa olla syy siihen, miksi moni jasmike viihtyy huonosti.

Erityisaarre viimeiseksi. Hullukaali iti ja teki lehtiruusukkeen viime kesänä myllättyäni maata. Tänä vuonna se kukkii. Toivon, että tämä mystisen oloinen kasvi tuottaa uusia siementaimia vähän tiuhempaan – tämä on vasta toinen tässä 20 vuoden aikana. Kumpikin on tietysti aktivoitunut maan mylläyksen tuloksena.

Täytyypä mylläillä.

Himalajanvuokko Anemone rivularis, Eriocapitella rivularis

Hullukaali, kylähullukaali Hyoscyamus niger

Jasmike Philadelphus

Kelmeäneidonkannus Corydalis ochroleuca, Pseudofumaria alba

Kiurunkannus Corydalis

Kuunlilja Hosta

Varjosiippa Vancouveria hexandra

Sadoittain mukulaleinikkejä

 ja muutama erikoinen.

Koska mukulaleinikki viihtyy luonnostaan puutarhassani, olen alkanut keräillä eri lajikkeita. Tämä taitaa olla suosikkini: 'Double Bronze'. Terälehtien ulkopuolet ovat tummat ja kukat kerrotut.

Terälehtiä riittää ja riittää, ja kukat avautuvat ihastuttavan pallomaisina. Sipaus tummaa vielä korostaa kukan kaunista muotoa.

Ja vieläkin niitä tulee lisää, vaikka ensin avautuneet terälehdet osoittavat jo kuihtumisen merkkejä!

Tämän lajikkeen lehdet ovat tavalliset vihreät, tosin näissäkin on pieni sävyero verrattuna tonttini luonnon-mukulaleinikkeihin, jotka ovat vaaleamman vihreitä.

Jo aiemmin esitelty 'Alboplenum' on myös kerrottu ja kaunis, mutta se avautuu laajaksi lätyksi, joka ei ole muodoltaan niin hienostunut. Aika hauskaa, että mukulaleinikeissä voi nähdä samantapaisia kukkamuotoja kuin ruusuissa.

Lehdet ovat tällä kyllä erittäin hienot, tummanvihreän läikikkäät. Kukka oli erittäin vaikea kuvattava, toivon ensi keväänä hieman laajempaa kasvustoa ja enemmän kukkia. Istutin taimen vasta viime syksynä.

Orkney-saarilta tuotu mukulaleinikki ystävän puutarhasta on monin tavoin tärkeä. Sekin on kerrottu, mutta kuten voi nähdä, kerrannaisuus toteutuu aivan eri lailla. Kukan keskustassa on voinappimainen rykelmä terälehtiä.

Tämän lehdissä on tummanruskea alue lehtisuonen tyvellä ja vaaleaa marmorointia.

Ja nyt tajuan, että olen kokonaan unohtanut kuvata ruskealehtisen 'Brazen Hussyn'! Sen väri on, tai siis oli, parhaimmillaan lehtien vasta noustua. Kukat ovat tavanomaiset yksinkertaiset ja kirkkaankeltaiset.

Orkney-saaren mukulaleinikkiä, jonka olen nimennyt löytöpaikan mukaan nimellä "Midgarth", kasvaa myös alkuperäisellä paikallaan, josta se lähes hävisi pari vuotta sitten. Sain kaivettua pienen mättään talteen ja siirsin sen tuon edellisen kuvan paikkaan. Onneksi kasvusto silti jatkoi tässäkin eloaan. Tässä sen seurana kukkii rotkolemmikki, jonka lajiketta en nyt osaa sanoa. Sen piti kai olla 'King's Ransom', mutta sillä olisi vaaleaa lehtien reunoilla. 

Kuvassa on etualalla tontillani alkuperäisenä kasvavaa mukulaleinikkiä, sitä on lähes kaikkialla. Jos pystyy kuvasta erottamaan, ovat sen vaaleanvihreät lehdet hyvin eri väriset kuin Orkneyn lajikkeen tummemmat ja kirjavammat lehdet kuvan keskiosassa. Taustalla on taas tavallista mukulaleinikkiä. Yritän kitkeä sitä näiden erikoislajikkeiden ympäriltä, mutta sitä riittää.

Todellakin riittää! Tässä nurmikkoani, tai siis mukulaleinikikköä, ennen ruohonleikkuuta.

Kun nyt ollaan tällä tontin kulmalla, katsotaan samalla, mitä täältä pihan reunalta löytyy. Löytyy ihana valkonarsissi, jonka lähetti Pagisen mitä pagisen -blogia pitänyt Koso-täti jo ehkä kymmenen vuotta sitten. Joka kevät ihastelen, kuinka narsissi sointuu lehteen puhkeavaan keltakirjokanukkaan, joka on tarkemmin idänkanukka 'Aurea'. Narsissin torven reunan ohut punertava raita natsaa täydellisesti kanukan versoihin.

Tämän kohdalla alkoi naurattaa. Olin kovalla tohinalla siirtänyt 'Monstrosa' -valkovuokon vierellä kasvavaa tavallista valkovuokkoa tänne tontin reunalle joskus kai viime keväänä. 

Ja sitten tämä onkin silkkaa 'Monstrosaa'!

Ei se haittaa kyllä yhtään. Tämä on todella kaunis valkovuokko, sitä saa olla vaikka joka paikassa.

Ja onneksi sitä kasvaa edelleen sielläkin paikassa, josta kaivoin sitä pois. Tässä se nimittäin toimii valko-vihreän kokonaisuuden tärkeänä osana. 'Monstrosan' vierellä komeilee keltapeippi 'Hermann's  Pride'. Valkoraitalehtiset kielot ovat vasta nousussa. Tässä on hieno kokonaisuus eri kuvioita ja lehti- sekä kukkamuotoja valkoisen ja vihreän raikkaassa yhdistelmässä.

Idänkanukka Cornus alba

Keltapeippi Lamium galeobdolon

Mukulaleinikki Ficaria verna

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Valkonarsissi Narcissus poëticus

Valkovuokko Anemone nemorosa