Pähkinäpensaan kesä

 Pähkinöitä riittää tällä saarella, jossa on pähkinälehtoja vaikka muille jakaa, mutta nyt puhun isopähkinäpensaasta.

Otin tässä yhtenä päivänä kuvan isopähkinäpensaastani. Se on lajiketta 'Purpurea' eli punertavalehtinen. Näin loppukesällä ei punerrusta enää kovin vahvasti näy. 

Pähkinäni kasvaa vaahteran varjossa, vaikea paikka, kun vaahtera vie mehut maasta, mutta yllättävän hyvin on pähkinäpensas siinä viihtynyt pari vuotta ainakin. Se ei kyllä ole juurikaan kasvanut, mutta huomasin talvella, että sitä syödään. Täytyy muistaa laittaa sille talveksi verkko ympärille, jotta kasvun puute ei ole ainakaan siitä kiinni.

Maanpeittokasvina tässä vaikeassa paikassa on valkokirjavalehtinen keltapeippi 'Florentinum'. Taustalla kukkii ripsialpi. Sain alun aikoinaan puutarhatutulta ja kasvi on osoittautunut mainioksi ultravaikean paikan selviytyjäksi heti vaahteran alla.

Hellejakson aikana vaahteran toisella puolella kasvavalle lännenpagodikanukalle kävi kalpaten. Se ei ole koskaan viihtynyt eikä kasvanut, tosin olin ajatellut sen johtuvan eniten siitä, että peurat nakersivat sitä. Olin ajatellut pensaasta pari–kolmemetristä kaunista puskaa tilanjakajaksi silloin vuonna 2011, kun sen ostin ja istutin. 

Jos se ei ole koskaan ryhtynyt kunnolla kasvamaan, ei se myöskään aiemmin ollut kuivunut näin perusteellisesti kuin tänä vuonna. Se kyllä kuuluu kasveihin, jotka lurpottavat lehtiään hyvin hanakasti, mutta nyt siitä kuivui koko latva. Alempana voi vielä nähdä vihreitä lehtiä. En oikein tiedä, pitäisikö siirtää selvästi kituva kasvi viimeinkin jollekin paremmalle paikalle. Toivoisin näkeväni sen kauniin kasvutavan, vaakasuoraan levittäytyvät oksat, edes joskus!

Mutta takaisin isopähkinään. Tässä näkyy sen alkukesän väri, tai kuva on juhannuksen jälkeen, kun sen vierellä kasvava kellervänvalkoinen varjolilja kukki. Oikein kiva kontrasti.

Aiemmin kesällä isopähkinällä on seuranaan särkynytsydän, sekin on minusta kaunis kumppani tummalehtiselle puskalle. Näin huonossa varjopaikassa ja kuivassa maassa särkynytsydän on luonnonkukkamaisen harvakukkainen, mutta minusta kauneimmillaan juuri tällaisena.

Tuolloin lehtoakileijat kukkivat ja ne pärjäävät jopa heti vaahteran juurella. Kaverina on ripsialpi.

Tämä metsäpuutarhamainen pitkä penkki viettää ojamaiseen notkelmaan. Siinä kasvaa tarhakielo. Tummakurjenpolvet ovat sille kaunis kumppani, mutta ne olivat levinneet niin valtoimenaan, että revin niitä kukinnan jälkeen sankoin joukoin pois. 

Tämä pari on kyllä mahtava kimalaismagneetti. Mutta tuskin onnistuin tuhoamaan kurjenpolvea kuitenkaan, kunhan raivasin.

Isopähkinäpensas Corylus maxima, lajiketta 'Purpurea' kutsutaan myös veripähkinäksi, vaikka itse mieluummin pysyn laji- ja lajikenimessä selkeyden vuoksi

Keltapeippi Lamium galeobdolon

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Lännenpagodikanukka Cornus alternifolia

Ripsialpi Lysimachia ciliata

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Varjolilja Lilium martagon

Kukkivia saniaisia

 Iltapäivälehtien traditiota mukaillen otsikko on täysin harhaanjohtava. Se perustuu uskomukseen, että juhannusyönä saniainen kukkii. 

Oikeasti en nähnyt saniaisia kukassa viime yönä, mutta ehkä se johtui siitä, että nukuin sikeästi. Saniaisten vierellä kyllä kukkii. Kuvassa vasemmalla on aarteeni, kuningassaniainen – kosteikkopuutarhassa lehtosinilatvojen ja koiranputkien keskellä. 

Edessä on kirjavalehtinen keltakurjenmiekka 'Variegata'. Tavattoman kaunis, erottuu vaaleana hienosti muusta kasvillisuudesta, vaikkei kukkisikaan. Mutta siinä on nyt nuppuja, joten se meinaa myös kukkia.

Tässä kuvassa kuningassaniainen näkyy paremmin. Sen lehdissä on hieno rusotus näin nuorina.

Lauhkeammassa ilmastossa se venyy parimetriseksi. Koska viime talvi oli lauha ja kevätkesä sateinen, elän toivossa, että se kasvaa viimeinkin jättiläiseksi. Toistaiseksi lehtosinilatvat ovat korkeampia.

Parin metrin päässä, ojan sivuhaarassa, on puolestaan kuningassaniaisen punaruotinen lajike 'Purpurascens'. Tai oikeammin tuo saniaisen "varsi" on nimeltään keskisuoni.

Punerrus näkyy parhaiten nuorissa lehdissä, ja niitä on edelleen, sillä kuningassaniainen on hidas nousemaan keväällä. Se on vasta kasvun alkuvaiheessa.

Sen lähellä on helmisaniainen. Tämä ei ole vielä koskaan ollut näin rehevä! Lehdillä on korkeutta noin 40 cm. Lisäksi se on viimein alkanut levitä.

Helmisaniainen on se, jota kommentoitiin aiemmin spagettikauhan näköiseksi. Nyt lehdet ovat oienneet, ja tämän parin viikon takaisen kuvan jälkeen myös muuttuneet täysvihreiksi (tätä edellisen kuvan otin äsken).

Tässä olivat kostean paikan saniaiset.

Mutta tämä täytyy vielä laittaa: siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly', sillä nämä kukat avautuivat tänään. Tämä näkyi aiemmassa kuvassa taustalla, asuu kosteikkopuutarhassa ojan reunalla. 

Oli minulla joskus kanelisaniainenkin, mutta se ei valitettavasti kauaa elänyt. Se olisi myös erittäin kaunislehtinen, kuten äsken esitellyt. Mutta lähellä edesmenneen kanelisaniaisen paikkaa sentään kukoistaa tikankontti Emil grex, mikä lohduttaa suuresti.

Kivikkoalvejuuri 'Linearis Polydactyla' on yksi kauneimmista kuivan paikan saniaisista. Sen keveys on vailla vertaa. Minulla on näitä kaksi ja ne kukoistavat vaahteran alla, puun pohjoispuolella. 

Istutin siihen aikanaan myös särkyneensydämen ja se kasvaa ja kukkii harvana näin haasteellisessa paikassa. Pidän silti sen keveydestä valtavasti enkä siirtäisi sitä suin surminkaan parempaan paikkaan rehevöitymään. Tällaisena se on minusta herkempi, luonnonkukkamaisempi.

Taustalla on tummalehtinen isopähkinäpensas 'Purpurea' (eli veripähkinäpensas). Sekään ei kasva vauhdikkaasti vaahteran viedessä mehut maasta, mutta hitaasti hyvä tulee.

Mennäänpä sitten varsinaiseen saniaistarhaan. Sen alaosasta voisin yrittää etsiä imikän ja telliman valtavien kasvustojen alle jäänyttä kuunliljaa, liekö enää elossakaan. En ole sitä vielä tänä vuonna nähnyt, mutta eipä tuolta rehotuksesta mitään näekään.

Taustalla on keltalehtinen pihajasmike 'Aureum' ja revontuliatsalea 'Mandarin Lights'.

Telliman ja imikän vieressä on saniainen, jonka olen ostanut aikanaan Hollannista ja sen piti olla soreahiirenporras 'Lady in Red'. Olen alusta asti epäillyt, etten saanut oikeaa lajiketta, sillä noita keskisuonia ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua punaisiksi. 

Onhan tämä oikein soma saniainen silti. 

Japaninhiirenporras kasvaa kahdessakin paikassa, vaikka se on aina hyvin pieni – myös tänä sateisena alkukesänä – olen silti molemmista ylen onnellinen.

Ylempänä, lahoavan saarnenrungon edessä, kasvaa soreahiirenporras 'Victoriae'.

Ja sen serkku, Percristatum-ryhmän soreahiirenporras. Kummallakin on hauskat hörselöt lehtilapojen päissä.

Vieressä on myös jouluhärkylä. Sen edessä on tiarella 'Pink Skyrocket'.

Laitetaan vielä päivän kuva 'Mandarin Lights' -atsaleasta niin kauan kuin se on vedossa.

Loppuun vielä iloisia uutisia vanhan talon itäpäätyyn tekemästäni kivipengerryksen istutuskolosta. Ensinnäkin rotkolemmikki 'Caucasian Carpet' viihtyy ja on levinnyt vähän joka suuntaan. Sen takana, oikealla kiven edessä, näkyy mahoniasaniainen, joka on hyvin talvenarka. Sen pitäisi kestää korkeintaan –10 asteen pakkasia. Onneksi talvi oli leuto, suojasin sen kyllä.

Kauempana on tarha-adiantumi, jonka olen saanut viihtymään viimeinkin. Siitä vasemmalle on soreahiirenporras 'Dre's Dagger' ja sikkiminesikko edelleen elossa pari vuotta istuttamisen jälkeen, vaikkakin hyvin pikkuruisena ja kituliaana. Turha kai odottaa koskaan sen kukkivan, mutta hyvä, että on elossa – se on jo paljon enemmän kuin mihin kaikki muut aasialaiset esikot ovat pystyneet.

Jotta totuus ei unohtuisi. Puutarhani on ihan hirveä rehotus. Pengermän takana alkaa hedelmätarhan rinne. Vedin sen eilen nurin viikatteella, oli lähes vyötärönkorkuista nokkosta, heinää, ohdaketta ja keltamoa, kuten kuvasta näkyy.

Ehkä vielä joskus tuokin seutu on siistimpää, toistaiseksi en parempaan pysty kuin kerran kesässä viikatoimiseen. Siinä olikin mukava juhannussiivous; tuli sopivasti hiki ja nälkä, ja sitten naapuri kutsui syömään kolmen ruokalajin herkkuaterian.

Mukavaa ja sopivaa juhannuksen jatkoa sinnekin!

Helmisaniainen Onoclea sensibilis

Imikkä Pulmonaria

Isopähkinäpensas Corylus maxima

Japaninhiirenporras Athyrium niponicum

Jouluhärkylä Polystichum acrostichoides

Kanelisaniainen Osmundastrum cinnamomeum

Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus

Kivikkoalvejuuri Dryopteris filix-mas

Koiranputki Anthriscus sylvestris

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Lehtosinilatva Polemonium caeruleum

Mahoniasaniainen Cyrtomium

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Revontuliatsalea Rhododendron Northern Lights -ryhmä

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Sikkiminesikko Primula sikkimensis

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Soreahiirenporras Athyrium filix-femina

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarha-adiantumi Adiantum pedatum

Tellima Tellima grandiflora

Tiarella Tiarella

Tikankontti Cypripedium

Länsilaidallinen

 Tontin länsireunalla tapahtuu.

Ensinnäkin: lumipalloheisi kukkii! Minulla on näitä kaksi, on ollut jo vuosia, ja nyt ne molemmat kukkivat ensimmäistä kertaa! Eivät ole tainneet arvostaa kuivia olosuhteita, mutta tänä vuonna lienee kosteus kohdillaan. Heiden alla näkyy sademetsäkokoon kasvaneita tarhajouluruusuja.

Jos kurkataan alarinteeseen ison saarnen toiselle puolelle, on siellä ennätyskorkeita tarhakieloja, sinipilvenä edelleen kukkiva rotkolemmikki sekä japaninvaahtera 'Osakazuki'. Pensas on siis matalampi kuin perennat.

Vähän vielä alempana kukkivat espanjansinililjat ja itsekseen ylärinteen luonnonkasvustosta alemmas valunut metsäkurjenpolvi. Siitä olen ylen onnellinen.

Peruutetaanpa hieman, jotta tiedetään, missä ollaan. Tontin länsireuna on huussin vieressä. Kuvassa ei kivimuurista näy mitään, kun kasvillisuus on niin rehevää. Valkoinen Madonna-patsaskin on jäänyt jättikokoisten tarhakielojen peittoon.

Tänä aamuna, kun hipsin huussiin – yksi kesäaamujen ihanista hetkistä – huomasin, että yksi aarre on avautunut. Huomasin aarteen nuput jonkin aikaa sitten aivan muun kasvillisuuden huppeluksissa. Tuli kiire raivata häiritsevät naapurit pois.

Tadaa! Tämä on vähän tarhakurjenmiekkoja matalampi eli ilmeisesti helluntaikurjenmiekka (IB, Intermediate Bearded) ja lajike on vanha löytölajike, joka kulkee nimellä "Terola II".

Edellisestä – ja ensimmäisestä – kukinnasta on muutama vuosi. Ainakaan en löydä blogistani tästä kuin yhden jutun neljän vuoden takaa, jolloin se oli kukassa.

Kyllä se parrakkaiden kurjenmiekkojen lannoittaminen kuulkaa kannattaa!

"Terola II" lähikuvassa. Että osaa olla kukassa hienot värit.

Eikä siinä vielä kaikki. Viereisessä ruskopenkissä asustaa 'Louvois' (tarhakurjenmiekka, Tall Bearded), joka tuli kukkaan tänään iltapäivällä, vähän myöhemmin kuin vanhan talon kuumalla eteläseinällä asuvat kaimansa. Niissä on jo kaksi kukkavartta ja useita kukkia. Tämä ruskopenkin 'Louvois' sointuu täydellisesti 'Enkan' -japaninvaahteraan.

Otin kuvan viiden maissa, juuri kun sade alkoi. Kyllä: taas meillä sataa! Ei kyllä välttämättä paljoa eikä kauaa.

Yritän taas sijoittaa lukijat kartalle. Nyt ollaan huussin vierellä, ruskopenkki on täysien (taas!) kottikärryjen takana – olin eilen raivauspuuhissa tässä etualalla näkyvässä villissä punaisessa penkissä.

Aiempien kuvien kasvit ovat portista oikealle, nyt jatketaan rinnettä alas pitkin länsireunaa portista alaspäin. Siitä pääsee naapuriin, jos suola tai jauhot ovat lopussa.

Tänään avautui tämän kesän kaksi ensimmäistä idänunikkoa. Tämän värisiä en ole ostanut, mutta näitä tuli yhtenä vuonna, kun menin erehtymään ja ostamaan messujen huutavilta hollantilaismyyjiltä kasveja. Näiden piti olla valkoisia – eikä varmaan niistä toisistakaan kasveista tullut sitä mitä piti.

Mutta kun äkkäsin siirtää nämä tuohon kivimuurin eteen, ovat ne siinä kuin kotonaan. Kaiken värisille, myös ei-toivotuille yllätyksille, löytyy kyllä paikka, kun alkaa miettiä. Ellei piha ole postimerkin kokoinen.

Näiden idänunikoiden vieressä on viimevuotinen äitienpäiväruusu 'Oranje Moersdag', jossa on lähes tismalleen saman sävyiset kukat, mutta pienet ja tertuissa. Se on vasta nupulla, joten yhteiskukinta ei onnistu, toisin kuin viime vuonna, jolloin taimi oli viritetty toukokuuksi kukkaan jollain tanskalaisella taimitarhalla. Ja sehän kukki yhtä soittoa syksyyn asti.

Mutta se ei haittaa, sillä täältä löytyy silti sointuvaa värikomppausta. Puna-ailakitkin ovat jees, tosin niiden määrästä huomaa, etten vielä ole päässyt tämän penkin raivauksen kimppuun. Niiden takaa pilkottaa oranssia.

Siellä on kellukka 'Totally Tangerine'! Totaalinen herkku, ja myös triljoona kertaa kauniimman värinen kuin idänunikko. Lisäksi tuolla näkyy edelleen kukassa hempeän vaaleanpunainen särkynytsydän 'Cupid'. 

Mietin tässä värimieltymyksiä, kun Liisan (Liisan kasvit -blogi) kanssa niistä kommentissa keskusteltiin. Puna-ailakki kuuluu inhokkiväreihin, en ole koskaan pitänyt tuollaisesta ärtsy-vaaleanpunaisesta, jota aniliiniksikin sanotaan. Mutta kun se on pieniin kukkiin pirstottu, se on ihan kiva. 

Jos idänunikon kukat olisivat pikkuisia pisteitä, ne olisivat tosi ihania jossain muiden kasvien lomassa. Harmi, että niiden pitää olla nenäliinan kokoisia jättiväriläikkiä. Sama juttu aniliininpunaisten pionien kohdalla. Aivan liian iso kukka sen värin katseluun.

Makuja on niin monia!

Putkikasvit ovat kestorakkauteni. Tämä on kumina, ollut jo monta vuotta, vaikka luulin sen olevan kaksivuotinen. Se on kukkinut vaikka kuinka monta vuotta, ja silti se vain jatkaa eloaan vuodesta toiseen.  

Siitä oikealle näkyy jotain matalaa ja limenvihreää, josta lupasin raportoida, kun se on kunnolla kukassa...

Loistokevätesikko 'Francisca' on ollut kunnolla kukassa jo pitkään, ja niin ihmeellinen on tämä viileä kevätkesä, että se on edelleen täydessä vedossa! Olen ottanut siitä varmaan sata kuvaa, silti se päätyi blogiin vasta nyt.

Hehkutin tätä henkeäsalpaavan kaunista esikkoa jo etukäteen, toivottavasti ei tullut pettymystä. Värimieltymykset ovat niin kovin henkilökohtaisia. Minulle tämä on yksi kaikkien aikojen kauneimpia kukkia, ja olen niin iloinen, että se on kerrankin näin rehevä!

Espanjansinililja Hyacinthoides hispanica

Helluntaikurjenmiekka Iris Intermedia-Ryhmä

Idänunikko Papaver orientale

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kellukka Geum

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Lumipalloheisi Viburnum opulus 'Roseum' tai Pohjan Neito', minun ovat lajiketta 'Roseum'

Metsäkurjenpolvi Geranium sylvaticum

Puna-ailakki Silene dioica

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Raivausta ja lepoa

 Tunnelmia sieltä täältä.

Sisälläkin kukkii, sillä osa pelargoneista on yhä sisällä. Vien niitä ulos sitä mukaa kuin muistan ulos marssiessani ottaa kainaloon. Kuvassa on vasemmassa reunassa 'Deerwood Lavender Lass', oikeassa reunassa voi juuri ja juuri erottaa samanlaisia pikkuisia vaaleanpunaisia kukkia. Ne kuuluvat risteymälajille Pelargonium reniforme × abrotanifolium. Kumpikin on rentovartinen amppelikasvi. Kesäksi ripustan ne puun oksille.

Mutta mennäänpä mekin ulos, sillä sisällä ei juuri tule oltua. Huusholli on melko järkyttävässä kunnossa, mutta kuka siitä välittää, en minä ainakaan.

Juhannusruusu on juuri aloittanut kukinnan. Verraten myöhään – tämähän jopa saattaa olla juhannuksena täydessä kukassa. Kukkia tulee vielä satoja lisää, nyt ovat vasta ensimmäiset auki.

Ison kuusen toisella puolella, saniaistarhan takana, on revontuliatsalea 'Mandarin Lights'. Tämä ihana puska on ollut joka euron väärti! Ostin sen muutama vuosi sitten K-Raudan taimipihalta, sillä siellä atsaleat olivat – ainakin silloin – minusta verraten edullisia, lisäksi hyvän kokoisia ja kuntoisia.

Eilen pidin siivouspäivän Rohanissa. Leikkasin nurmen ja sitten kävin rehotuksen kimppuun. Rohan on pitkä penkki kuvassa oikealla, sen idea on tumma-vaalea väritys.

Tästä kohdasta lähti pois niin paljon tummakurjenpolvea, että sain näkyville valkokukkaisen 'Alba' -särkyneensydämen, tummalehtisen 'Atropurpurea' -syyskimikin, helminukkajäkkärän, kerrotun kielon ja jopa hentoisen sulkakellukan. Taustana niillä on punaperuukkipensas 'Royal Purple'. 

Kaikkia tummakurjenpolvia ei voi kitkeä, sillä se on niin ihana kasvi ja viininpunakukkainen lajike 'Samobor' sointuu Rohaniin täydellisesti.

Koska Rohanista on tullut varjoisampi istuttamani pensasaidan ja pienien puiden ansiosta, istutin siihen nyt pensasmagnolian. Jospa se tässä viihtyisi, aiempi yritys toiseen paikkaan ei onnistunut, vaan se kuoli. Useimmat magnoliani ovat kuolleet, mutta viimein sain joitakin niistä elämään ja tällä hetkellä täältä löytyy japanin-, tähti- ja loistomagnolia sekä tämä uusi pensasmagnolia. Olen kai oppinut istuttamaan ne sopivan varjoisiin paikkoihin.

Lehtoakileijojakin saa kitkeä, kaikki väärän väriset pois. Tämä, jossa on 'William Guiness' -perimää saa ilman muuta jäädä. Alkuperäinen William kuoli, mutta onneksi se ehti tuottaa samansävyisen jälkeläisen. Taustalla on purppuraheisiangervo 'Diabolo'

Tässä näkyy Rohanin loppupää. Ehkä tuo nyt ei siistiltä varsinaisesti näytä, mutta olen iloinen, kun kaikki ei-toivotut tuli kitkettyä.

Rohania vastapäätä, siis nurmikäytävän vasemmalla puolella, on ruusu-heinätarha. Se tuli nyt samalla iskulla kuosiin. 

Siirsin penkin keskiosiin hävinneen hopeakurhon ihan tähän etukulmaan. Joskus on vaikea tietää, minkä kokoisiksi kasvit kasvavat. Tämä kaunis ohdake oli yllätyksekseni hyvin matala. Toivottavasti se nyt viihtyy tuossa paahteessakin, kun aiemmin oli toisten kasvien välissä lähes piilossa.

Kitkin innoissani penkin takana olevaa heinärehotusta. Hoksasin viime vuonna levittää pressut tuonne entiseen ojaan, mutta sen reunalta luikertelee vielä heinää. Yksi korkea tuppo lähti oikein komeasti juurineen.

Tämä aamuna herättyäni tajusin, että siellä oli isosiniheinä 'Transparent'! No voi vihvilä. Onneksi kitkentäjätteet jäivät korrikärryihin lojumaan, sieltähän se löytyi ja pääsi takaisin maahan anteeksipyyntöjen kera.

Portaat ylös ja kasvimaalle. Sen reunalta löytyy ruusutarha. Kukassa on luultavasti pioni "Obowano" – pitääkin lähettää kuvia sen nupuista ja kukista tunnistajille – ja ilokseni myös yksi kaurajuuri (kuvan keskellä). Kohta voin lakata paapomasta niitä viljelylaatikossa, jos kaunis kukka säilyy kukkapenkeissä.

Sehän on kaksivuotinen, ja kylläkin syötävä, mutta enpä ole vielä maistanut. Pitäisi varmaan, mutta kuka nyt ehtii laittaa ruokaa.

Kosteikkopuutarha on sama paikka, johon olen istuttanut kevättä varten lumikelloja. Haaveissa on etelänkevätesikoiden, lumikellojen, talventähtien ja tarhajouluruusujen tuottama kevätkukinta puron partaalla.

Muistan, kun siitä joskus kirjoittaessani joku ehdotti kommentissa jotain korkeampaakin kasvia. Yritin kuvailla, että kyllä tässä korkeampaakin on... näin kesällä siinä ei muuta olekaan. Kasvusto on vyötärönkorkuista: mesiangervon eri lajeja, lehtosinilatvaa, kostean paikan kurjenpolvia, kuningassaniainenkin siellä keskellä pinnistelee – saisi viimeinkin nousta muuta kasvustoa korkeammalle. 

Korkeammalta otettu kuva ei ehkä näytä kasvuston korkeutta ihan uskottavasti. Tuo on ihan villi viidakko, nokkoset sentään yritän seasta nyhtää pari kertaa kesässä. 

Kuvassa kauempana, japaninlehtikuusen oksan alta, kurkistaa alppiruusu...

... se on mutapuutarhan reunalla kasvava puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum', joka on pari–kolmimetrinen kaikissa muissa puutarhoissa, joissa olen sen nähnyt. Täällä se on 15 vuotta kasvettuaan ehkä juuri ja juuri metrin korkuinen, ei ihan sitäkään. 

No, ainakin se kukkii tänä vuonna komeasti. Hankin oikein rodolannoitetta, jotta saisin sen kasvamaan, tässä lienee tulos. No, ihan kiva tulos.

Idänunikot, tai tässä tapauksessa tarhaidänunikot, poksahtavat kohtapuoliin auki!

Sain eilen leikattua vaahteran oksia muotopuutarhan reunalla tuhoamatta ensimmäisiä 'Patty's Plumin' nuppuja, ne näkyvät kuvassa alhaalla.

Ripustin riippumaton vasta eilen – ennätysmyöhään. Silloin vasta oli niin lämmin päivä, että voi kuvitella tarkenevansa. Vietinkin pitkän nautinnollisen tovin riippumatossa kirjan parissa, kun olin ensin asentanut sen toiseen päähän vaahteran ympärille uuden köyden. Vanha, kymmenen vuotta palvellut köysi napsahti poikki, kun kävin riippumattoon, ja mätkähdin selälleni maahan.

Ystävä juuri kertoi olleensa eilen hetken shortseissa, siihen en sentään vielä uskaltautunut. Ehkä tänään – ehkä. Riippumatossa tarkeni juuri ja juuri, sillä talon kulmalla siihen osuu aina tuuli jostakin suunnasta.

Ransu-sydänpotilaalle saattaa tänään olla jo liian kuuma, sillä mittari näyttää 20 astetta ja se on Ransun helleraja. Vakiopaikka, kuistin keinutuoli, on onneksi suurimman osan päivää varjossa, talon pohjoispuolella kun on.

Sopivaa säätä sinulle!

Hopeakurho Carlina acaulis

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Juhannusruusu Rosa spinosissima 'Plena'

Kaurajuuri Tragopogon porrifolius

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Pensasmagnolia Magnolia sieboldii

Puistoalppiruusu Rhododendron Catawbiense-Ryhmä

Punaperuukkipensas Cotinus coggygria Rubrifolia-Ryhmä

Purppuraheisiangervo = lännenheisiangervon, Physocarpus opulifolius, punalehtiset lajikkeet

Revontuliatsalea Rhododendron Northern Lights -Ryhmä

Syyskimikki Actaea simplex

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum