Nyt täytyy vaihteeksi laittaa syksyllä kirjoittamatta jäänyt aihe, enempää lumikuvia ei kestä enää. Sitä näkee kyllä kun katsoo ikkunasta ulos, saunan lämmittämisestä ja postinhaku- ja roskanvientireissuista puhumattakaan. Jaksan joka talvi olla kiitollinen sisävessasta, josta olen nauttinut kohta neljä vuotta. Sitä ennen piti lumessa tarpoa myös viimeiseksi illalla ja ensimmäiseksi aamulla. Ja muutaman vuoden kuluttua, kun käyn pesulla sisäkylpyhuoneessa, muistelen näitä saunan lämmitys- ja vedenkantotarpomisia ja olen entistä kiitollisempi.
Tämän kirjoituksen aiheena ovat piikikkäät lehdet. Ostin tämän pienen pihaorjanlaakeri 'Blue Princen' yli vuosi sitten. Koska tämä on poika ja kauniiden punaisten marjojen tuottamiseen tarvitaan tyttö, alkoi mielessäni orastaa toive myös tyttöpensaasta. Keksin sille jopa paikankin.
Kun kukkakaupan syys- tai jouluistutuskasvien valikoimissa silmiini osui pieni orjanlaakeri 'Alaska', tartuin siihen heti. Näitä muutaman euron kausivihreitä kannattaa katsoa syksyllä sillä silmällä, joukossa on Suomenkin ilmastossa monivuotisia lajeja. En tiennyt, onko 'Alaska' tyttö tai onko se edes talvenkestävä orjanlaakeri, mutta onneksi kasvin ruukussa oli nimikyltti. Nettihaulla selvisi, että se on kumpaakin: lajike on euroopanorjanlaakereista kestävin (nimikin viittaa siihen) ja se on tyttö! Juhuu!
Tällä on vähän soukemmat lehdet kuin 'Blue Princellä' ja vihreän sävy on lämpimämpi.
Eikä siinä vielä kaikki. Samassa kukkakaupassa oli tämäkin, vailla suomenkielistä nimeä: Osmanthus heterophyllus 'Tricolor'. Tämän pitäisi olla talvenkestävä samoille kasvuvyöhykkeille kuin ylläolevan orjanlaakeri 'Alaskan', ainakin löytämieni amerikkalaisten tietojen mukaan. Toivoa saattaa olla ainakin täällä lounaisessa Suomessa. Ylimmän kuvan pihaorjanlaakerihan on risteymä, joka on jalostettu talvenkestävämmäksi kuin euroopanorjanlaakeri, joten nämä kaksi uutta hankintaa ovat suurempia riskisijoituksia.
Tämän puskan lehdet ovat orjanlaakerityyppiset, mutta nämä eivät ole edes kaukaista sukua: orjanlaakerit ovat Aquifoliaceae-heimoa ja Osmanthus kuuluu Oleaceae- eli oliivikasvien heimoon, siis samaan kuin esimerkiksi syreenit. Lehtien muotoa tärkeämpi yhteinen nimittäjä sukulaisuussuhteiden määrittämiseen onkin esimerkiksi se, että Osmanthuksella on vastakkaiset lehdet (kuten syreeneilläkin), orjanlaakereilla ne ovat vuorottaiset.
Tämän lajikkeen lehdissä on omaan makuuni liikaakin kirjavuutta, mutta tämä tuo kuitenkin mukavan vaalean valopilkun suuren katajan pohjoispuolelle, jossa taimi on toivottavasti suojassa myös viimalta ja keväiseltä paahteelta. Siis jos se ylipäätään selviää talvesta.
Tämä lumi, jota niin kiroan, on oikeastaan suuri ystäväni: se on peittänyt nämä pienet talvenarat nuppuseni paksuun untuvavaippaansa, jonka turvissa ei pakkanen puraise eikä viima viillä.
Hollies and holly-like leaves from November (can't take more snow, even in pictures!). But snow does a brilliant job protecting plants from freezing temperatures, like a thick fluffy blanket. I am grateful, even if I don't always sound it.
Euroopanorjanlaakeri – Ilex aquifolium
Pihaorjanlaakeri – Ilex × meservae
Showing posts with label osmanthus. Show all posts
Showing posts with label osmanthus. Show all posts
Tuesday, 18 December 2012
Subscribe to:
Posts
(
Atom
)