Veneretki

 Lauantain kurjan kelin jälkeen sunnuntai valkeni aurinkoisena ja rauhallisena, tuulta oli vain vähän. Lähdimme ystävien kanssa retkelle.

Ensimmäinen kohde oli saari aika lähellä omaamme, ja sen rantakallioissakin näkyy samaa eri kivilajien tuottamaa eroosioraitaa kuin meillä. Kulkupeli on ystävän vanha ja vakaa saaristovene.

Täällä on kaunis pähkinälehto ja maastosta voi nähdä, että vanhoja niittyjä on. Edessä kasvava pensas on orapihlajaa, joko tylppö- tai suippuorapihlaja. Ne ovat niin samanlaiset, etten erota niitä toisistaan ja kumpaakin esiintyy. Lisäksi täällä kasvaa aitoja metsäomenapuita, ei siis sellaisia tarhaomenapuun kanssa risteytyneitä villiomenoita, jollaisia ne lähes kaikkialla ovat.

Seuraavaksi rantauduimme saarelle keskellä Mossala fjärdeniä, kraaterimaista pyöreää vesialuetta. Rantautuminen olikin vaikeaa, sillä rannat ovat matalia. Pääsimme hyvällä yhteistyöllä maihin tässä kohtaa kivikkorantaa. Täällä kukkivat meriputket, väinönputken merelliset serkut.

Kukinto on nupulla suloinen pallukkarykelmä.

Saaren sisäosa on kuusikkoa ainakin siinä kohdassa, jossa lähdimme sisäosiin. Tässä kohdassa on kallio pinnassa ja jäkälät säännöllisten sateiden takia aivan uskomattoman pörheät. Kallio laskeutuu matalana kohti rantaniittyä, johon suuntaan jatkoimme.

Teimme hyvin mielenkiintoisia havaintoja. Löytyi horsmanvarsia ja mesiangervot olivat tulossa kukkaan. Tällä saarella ei siis ole peuroja! Mikä onnellinen kasviensuojelualue!

Näin ollen saarella voisi olla seljakämmekkää, jonka peurat ovat lähes kaikkialta saaristosta syöneet, mutta emme löytäneet, tosin emme haravoineet saarta kokonaisuudessaan; se on aika vaikeakulkuinen.

 

Rantakallio on upean laaja ja sileä. Yritimme maihinnousua ensin tähän, mutta kallio jatkuu vedessä niin matalana, ettei ollut toivoakaan päästä rantaan asti.

Olen lapsesta asti ihastellut kalliosaarten sinnikästä kasvillisuutta.

Tässä kohdassa ranta muuttuu somerikoksi ja metsänrajassa on hurmaava pikku niitty ahomansikkaa ja haisukurjenpolvea.

Korkeat saarnet tulevat myöhään lehteen, tässä rantametsässä varmasti vielä myöhemmin kuin kotona.

Seuraava kohde oli saari, jonne muinaiset merenkulkijat ovat tuoneet karhunlaukkaa. Sitä kasvaa saaren rantalehdossa. Tutkin kiinnostuneena kimalaisia, ne olivat pieniä.

Luen kimalaiskirjaani ja arvelen tämän olevan pensaskimalainen. Sillä on tämä väritys: etuselässä keltainen raita, takapäässä pikkuinen oranssi peppu. Kuningattarenkin koko on pienempi kuin monilla muilla kimalaisilla, ja työläiset vielä huomattavasti kuningatarta pienempiä. Koiraiden naamassa olisi keltaista karvoitusta, mutta toinen kuva, jossa näkyy etupuoli, ei näytä naamaa selvästi. 

Kimalaisten tutkiminen on vaikeaa, sillä kuningattarilla, työläisillä ja koirailla on kokoeron lisäksi usein värierojakin. Kivikkokimalaiskoiraalla on myös keltainen raita etuselässä ja voimakkaan punaoranssi takapää, mikä täsmää ehkä jopa paremmin kuin pensaskimalainen, loppujen lopuksi.

Joka tapauksessa: tässä sitä ruokaa riittää! Niin kimalaisille kuin muinaisille merenkulkijoillekin.

Karhunlaukkalehto jatkuu rantakaislikkoon asti.

Tämäkin on pähkinälehtoa, jossa kasvaa orapihlajia. Ne olivat nupulla, kohta on upea valkoinen kukkaloisto niissäkin.

Karhunlaukkaa silmänkantamattomiin. No, ei nyt ihan, mutta upea paikka.

Perhosia lepatteli kukissa runsaasti. Valkosipulimainen tuoksu huumaa myös ihmiset, tai ainakin siitä tulee nälkä.

Humala on kiinnostava havainto, jota emme olleet aiemmilla retkillä huomanneet. Viikingit – tai muut muinaiset kulkijat – ovat ottaneet kaikki herkkunsa mukaan ja istuttaneet niitä paikkoihin, joissa ovat viipyneet.

Tässä on suojainen salmi, joten ei ihme, että merenkulkijat leiriytyivät juuri tähän. 

Meidänkään ei tarvinnut kärsiä nälkää, sillä mukana oli hyvät eväät.

Ahomansikka Fragaria vesca

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Karhunlaukka Allium ursinum

Meriputki Angelica archangelica ssp. littoralis

Metsäomenapuu Malus sylvestris

Pähkinäpensas Corylus avellana

Saarni Fraxinus excelsior

Suippuorapihlaja Crataegus rhipidophylla

Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna

Rivendellin seudulla

 On alkanut tapahtua niin vauhdilla, että täytyy raportoida jo seuduittain.

Mennään Rivendelliin, joka alkaa tästä vuokko-esikkopuutarhan takaa. Tällä hetkellä Rivendellissä kukkivat kevätesikot valtoimenaan.

Tarhakalliokielo on alkanut kukkia. Se on jotenkin hirmu sopiva kasvi haltioiden asuttamalle seudulle. Sen alla kukkii rotkolemmikki.

Narsissi 'Loth Lorien' on avannut kukkansa. Päätin, että siirrän Rohanista 'Elrond' -narsissit myös tänne, sillä ne eivät kuki Rohanissa. Lisäksi Elrond asuu nimenomaan Rivendellissä! Ehkä siinä onkin syy kukkimattomuuteen.

Tarhajouluruusujen kukat ovat haalenneet ruskeanpunaisiksi, niinpä niitä ei enää juuri huomaa. Paitsi isoista lehdistään. Kevätesikot ovat nyt pääosassa täällä ala-Rivendellissä joen tuntumassa.

(Joki = oja, jossa on edelleen vähän vettä, kiitos tämän loppukevään suht säännöllisten sateiden. Tänään sateli hieman, mutta loppupäivästä pitäisi tulla enemmän. Olisi hyvä, sillä vaikka tässä on noin kerran viikossa tullut 2–5 mm, on edellisestä kunnon sateesta jo kolme viikkoa.)

Ainoa jouluruusu, jolla on vielä hyvän väriset kukat, on kaikkein tummin yksilö. Sen kukkia on vähän vaikea erottaa kivimuurista kuvassa. Täällä kasvaa myös varjoliljoja, niiden lehtiä näkyy.

Rivendell on valoisa keväällä, sillä saarniin, joita sen yllä kasvaa, puhkeavat lehdet hyvin myöhään ja täällä viileän meren syleilyssä vielä myöhempään. Kuvassa rusotuomipihlaja, vihertävä puu vasemmalla on villi omenapuu.

Ennen kuin lähdetään ylä-Rivendelliin, vilkaistaan villiä punaista penkkiä, joka kasvaa ihan vieressä. Tämäkin rajautuu Rivendellin jokeen (oikealta nimeltään Tolkienin kirjoissa Bruinen). Tulppaanit ovat 'Orange King' ja 'Carnaval de Nice', näyttävät kivoilta metsätyräkki 'Chameleonin' väleissä.

Vaikka metsätyräkin siementaimia saa kiskoa pois, on 'Chameleon' niin täydellinen väripari monelle kasville, ettei tosikaan. Tämä tulppaani tuli papukaijatulppaanien sekoituspussista. Siitä tuli vain punaista ja valkoista. Valkoisessa on ihania kapeita vihreitä liekkikuvioita, en huomannut ottaa siitä lähikuvaa.

Tässä vielä 'Orange King' ja edellisen kuvan papukaija avautuneena. Ah! Taustalla huussin punamullattu seinä.

Pidin villin punaisen penkin yläosassa jo pikaisen mutta raivokkaan kitkemissession metsätyräkin ja ukkolaukkojen parissa – siitä huolimatta, että laukat ovat tulossa kukkaan. Mutta kun laukan kukkavarsi on noussut ja muuttunut kuituisemmaksi, saa sipulin helposti maasta vain kiskomalla vartta. 

Rehotuksen keskellä kasvoi nimittäin tämä aarre: punakukkainen särkynytsydän Valentine ('Hordival'). Onneksi se on yhä elossa! Kuivina kesäkausina tätä on saanut kastella jatkuvasti, että pysyy hengissä. Kukan sävy on todella hieno, pehmeä punainen. En ole aniliininpunaisen ystävä, vaikka tavallinenkin särkynytsydän puutarhastani löytyy.

Noustaanpa sitten vuorenrinnettä ylä-Rivendelliin. Siellä kukkii ruusumanteli 'Multiplex'. Ei kylläkään niin kauniisti kuin vuosi sitten – osa nupuista taisi paleltua, kun pakkasta oli useita asteita joinakin öinä vielä toukokuun puolella.

Taustalla on hurmehappomarja. Kyllä, pidän tummalehtisistä kasveista.

Nyt ruusumantelin kukat ovat jo haalistuneet ennen kuihtumistaan, mutta tässä kuva viiden päivän takaa. 

Ruusumantelin kaunis kukinta ei mennyt sivu suun, vaikka se kasvaa tontin yläreunalla, jossa käyn harvoin.

Ahersin nimittäin ennen ja jälkeen viikonlopun (muut tulevat viikonlopuiksi saaristoon, minä lähden kaupunkirientoihin) vanhan talon tuvan takaikkunan parissa. Ikkunasta on suora näkymä ruusumantelille. Vanha karmi oli niin huonossa hapessa, että kun sain tältä kylältä uudemman vanhan ikkunan, otin sen ilolla vastaan. 

Karmit ovat julmetun painavia vanhoissa taloissa, etenkin se vanha karmi, jonka poistin – järeä ja minun korkuiseni. No, sain sen pois hajottamatta mitään ja tämän uuden punnerrettua ja kiilattua paikoilleen. Tämä vain ei ole ihan niin paksu – talossa, josta tämä tulee, on selvästi vähän ohuemmat seinät kuin minulla. Niinpä tämä oli pakko asentaa vähän sisemmäs kuin muut ikkunani, ja silti se on myös sisäpuolella seinäpinnasta sisään. 

Lasien jako on uudempi kuin alkuperäisissä 1800-luvun alkupuolen ikkunoissa, jota taustalla vähän näkyy, ne kun ovat kuusiruutuisia. Mutta ei haittaa, että täällä takaseinässä on eri näköinen ikkuna, joka on vähän muita pienempikin. Olen tosi iloinen, että talon kunnostukseni nytkähti tämän piirun verran eteenpäin.

Ylä-Rivendellissä on parrotia puhjennut lehteen. Olen niin iloinen tämän selviämisestä toisenkin talven yli. Lehdet ovat kauniit.

Tuomi säästettiin, kun tontin yläreunan vesakkoa raivattiin. Se on juuri alkanut kukkia ja sopii haltiamaiseen tunnelmaan. Kesemmällä täytyy vähän karsia tätä, jotta parrotia saa paremmin valoa ja kehittää paremman ruskan, sillä se on sen tärkein ominaisuus.

Ransu lähettää terveisiä kaikille ystävilleen! Musti saapui sisään ja meni sänkyyn, mikä on yleensä aika varma merkki siitä, että sade alkaa kohta.

Kevätesikko Primula veris

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Parrotia Parrotia persica

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Ruusumanteli Prunus triloba

Saarni, lehtosaarni Fraxinus excelsior

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tarhakalliokielo, tarhakielo Polygonatum × hybridum

Viikon sisällä

 Olen tässä viikon aikana ulkoiluttanut kameraa kolmena päivänä. Säät olivat melko erilaiset!

Uudenvuodenaattona oli lauhaa eikä lunta näkynyt missään. Rivendellin joenvarren kasvusto eli tarhajouluruusut ovat reheviä.

Sitten rehevät peittyivät lumeen. 

Ja tänä aamuna vielä kuuraankin. Jännästi joka toinen yö on ollut lauha, joka toisena pakkasta noin –10 astetta. 

Helmiomenapensas 'Marleenan' marjat hupenevat talven mittaan lintujen suihin, mutta aika paljon on vielä jäljellä. Kuva 3.1.

'Marleena' tänä aamuna.

Uudenvuodenaattona huomasin, että vaaleamunkinhuppu oli noussut. Se oli ihan mukavaa, sillä olin viime viikkoina miettinyt, näinkö koko kasvia kesän aikana. Ettei se vain menehtynyt viime talvena päälleen kertyneen jääkannen alle?

Ei näköjään. Mutta ei sen ihan juuri nyt olisi tarvinnut nousta... leikkasin tuosta penkistä perennanvarsia ja kasasin niitä ja muuta roinaa verson suojaksi. Lunta ei ollut ennen pakkasia sen vertaa, että siitä pystyisi mitään kasaamaan. Ei sitä edelleenkään ole kuin viitisen senttimetriä.

Viburnum × bodnantense 'Dawn' -heisi teki kauniit nuput. Joulukuun lopussa yksikään kukka ei ollut avautunut, mutta nuput olivat jo lähtenet erkaantumaan toisistaan. Tänä aamuna ne ovat paksun kuuran alla ja mietin, näenkö kukkia tänä vuonna ollenkaan. Kuuran seasta pilkistävästä punertavasta pitää nyt nauttia kukkienkin edestä.

Nuput lienevät melko kestäviä, sillä puskan kukinta-aika on Skotlannissakin vuodenvaihde, mutta meillä vain talvi kestää kovin paljon pidempään kuin siellä. 

Uudenvuodenaattona ojissa virtasi runsas vesi.

Nyt osa ojista on jäätynyt. Onneksi ei ole kauheita pakkasia luvassa; maa tuskin jäätyy niin pahasti, että tulisi samanlaista routaa ja salaojien umpeutumista kuin vuosi sitten. Mutta onhan tässä vielä talvea edessä – kaikkea ehtii vielä tapahtua, vaikka parin viikon ennuste onkin mukavan lauha. Vuosi sitten ei toisaalta myöskään olisi voinut uskoa, millaiset massiiviset jääkentät helmikuussa muodostuivat.

Uudenvuodenaattona kuvasin kaksi varjohiippaa, kun niiden eron näkee juuri nyt aika hyvin. Edessä on tarhavarjohiippa, taustalla vaskivarjohiippa. Niiden päällä on saarnen oksia, sillä siinä on puu, jonka pehmeistä oksista putoaa pätkiä tuulella. Saarnen runkoa näkyykin kuvassa, se on kaunis, uurteinen.

Nyt varjohiipat ovat lumessa ja kuuran peitossa. Talvisista perennoista edelleen toki kauneimpia, kuurahan vain korostaa sydämenmuotoisia lehtiä.

Olen jonkin verran siivoillut kukkapenkeissä sojottavia perennanvarsia, kun joinakin päivinä on ollut niin upea auringonpaiste, että on ollut pakko olla pihalla puuhailemassa ja fiilistelemässä. Perennojen siivoaminen tarkoittaa pitkillä pensassaksilla pätkimistä niille sijoilleen. Varjo- ja marhanliljat ovat komeita talvella, mikäli varret vain pysyvät pystyssä. Laonneet leikkaan, pystyt saavat jäädä. Tämä on marhanlilja 'Early Bird' 3.1.

Tässä se on tänä aamuna. Vielä kauniimpi, vai mitä?

Onhan se toki vielä kauniimpi kukkiessaan. Kukkakuvia laitoin viime kesänä paljonkin, mutta tässäpä kuva hetkeä ennen kukintaa juhannusviikolla.

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Saarni Fraxinus excelsior

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum

Vaaleamunkinhuppu Arum italicum

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Kaikissa väreissä

 Ruska se vain edelleen paranee päivä päivältä. Paitsi sen kohdalla, jonka lehdet putosivat jo.

Huomasin huussin takana esikko- ja jouluruusupellossa 'Roseum' -lumipalloheiden. Minulla on näitä kaksi, ollut jo vuosia, ja viimein tänä vuonna ne ovat alkaneet kasvaa. Syysväri on molemmilla todella kaunis.

Sanotaan, että aurinkosumma vaikuttaa ruskaan. Näistä puskista toinen on täydessä paahteessa ja tämä saarnen varjossa. Kummassakin on yhtä hyvä syysväri.

Ruskaan vaikuttaa niin monta tekijää, että on todella vaikea sanoa, miksi näiden kahden ruska on identtinen niin erilaisilla kasvupaikoilla.

Iso Yggdrasil-saarni on edelleen lehdessä, vaikka sen takana kasvava ei, eikä moni muukaan saarni tällä saarella. Tämä on juuri otettu kuva: päivän tilanne. Nyt lehtiä tippuu jatkuvasti, kohta iso puu on alaston. Saarnen juurella näkyy japaninvaahtera 'Osakazuki' kirkkaanpunaisena. 

Rusotuomipihlaja on punaisena, siemenestä itsekseen kasvanut omenapuu keltaisena, saarni limenvihreänä ja japaninvaahtera verenpunaisena ryyditettynä 'Lemon Queen' -auringonkukalla, joka kukkii keltaisenaan aina vain. 

Oikealla on huussi; yksi puutarhaihmisen kivoimmista ja tärkeimmistä rakennuksista. On ylellisyyttä, ettei tarvitse riisua mutaisia saappaita käydäkseen vessassa.

Kunpa pihalla vielä olisi ruokatarjoilu ja juoma-automaatti.

Japaninvaahtera 'Osakazuki' on joka syksy yhtä upea. Ensin sen vihreät lehdet alkavat tummua viininpunaisiksi, sitten, juuri kun ajattelee, että puska on täydessä loistossaan, alkavat lehdet vielä kirkastua kirkkaanpunaisiksi. Viereinen tarhakalliokielo muuttuu vähitellen keltaiseksi. 

Ahaa, sen nimi onkin muutettu tarhakieloksi ja Polygonatum-suku torvikieloiksi, kertoo uusin Viljelykasvien nimistö. Minusta englanninkielinen nimi "Kuningas Salomonin sinetti" on jotenkin runollisempi... joskin myös huomattavasti pidempi.

Rusotuomipihlajiini ei yleensä tule näin punaista ruskaa eivätkä niiden lehdetkään pysy ruskavärisinä pitkään oksilla – paitsi tänä syksynä. Tämä on aivan mahtiruskasyksy!

Oli pakko viedä kamera huussiinkin, kun tätä(kin) näkymää ihastelen päivittäin. Edessä näkyy ison saarnen oksa lehdessä, kaukana jo lehdetön lajitoveri. 

Huussin edustalla on ruskopenkki, josta kuvassa näkyy rusotuomipihlaja ja toinen japaninvaahterani, punaruskealehtinen 'Enkan'. Sen syysväri ei ole ollenkaan 'Osakazukin' veroinen. Sydämen oikeasta reunasta kurkistaa vielä toisen rusotuomipihlajan oksia. Ruskaväreissä hohtavat myös vaahterat, ruusuherukat, pilvihelmipihlaja ja kultaherukka.

Kultaherukan ruska on monivärinen. Tummalehtinen marjaomenapensas 'Marleena' ei ole vielä vaihtanut väriä. Siitä tulee kirkkaanpunainen joka syksy.

Marjaomenapensaskin on vaihtanut nimeä: se on nykyisin helmiomenapensas.

Pilvihelmipihlaja on kaunis tummissa pikku lehdissään.

Alempana rinteessä on alkusyksyllä siirretty kuparivaahtera. Mielestäni sen syysväri on tänään vielä punaisempi kuin tässä muutama päivä sitten otetussa kuvassa. Taustalla on koristearonia.

Japaninhappomarja on lapsuudesta tuttu, tätä kasvoi yhdessä puistossa koulumatkan varrella. Syksyisin ihastelin happomarjojen moniväristä ruskaa aina, pysähdyin usein niiden äärelle. Nyt minulla on oma ihana ilotulitus, tämä on Vironperän kantaa. Punaiset marjat vielä kaupan päälle!

Rohanin kohdalla pensasaitakasvina on tylppöorapihlaja. Nämä ovat alkaneet kukkia hyvin ja tuottavat kauniita marjoja. Voisikin kerätä muutaman marjan ja kasvattaa lisää taimia. Keltainen ruskaväri on kaunis punaisten marjojen kanssa.

Japaninmagnolia on myös menossa keltaiseksi. Se on todella kaunis, valitettavasti vain kukkasilmuja ei vieläkään näy. Niiden pitäisi jo tässä vaiheessa näkyä ensi kevään kukintaa enteillen. Puu alkaa olla sen kokoinen, että ajattelin jo ensi vuonna ensimmäisten kukkien mahdollisesti tulevan. No, sitä seuraavana keväänä varmasti!

Edessä on pyökki 'Rohan Weeping'. Rohanissa ollaan edelleen.

Rohanista muutama askel metsäpuutarhaan päin kasvaa erittäin kitulias höyhenpensas-rassukka. Olen istuttanut sen todella huonoon maahan, mutta siinä se on selvinnyt jo monta vuotta. Syysväri on kyllä upea, oikeastaan tämä on ainoa hetki vuodessa, kun vaivaisen puskan huomaa.

Safiirihortensian voisi nimetä uudelleen rubiinihortensiaksi. Taustalla on taikapähkinä ja 'Lilac Wonder' -myrkkylilja.

Alussa mainitsin sen, jonka lehdet putosivat jo. Se on kirsikkasorvarinpensas. Onneksi sen serkut pallesorvarinpensaat ovat täydessä vedossa. Niissä on yksi makeimmista ruskaväreistä, vai mitä.

Tai mikä oli suosikkisi? Jätin haileat tästä jutusta pois, kun olisi tullut vielä hirveämpi maratooni. Haileissakin ruskaväreissä on puolensa, ne ovat usein ihanan valoisia!

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Höyhenpensas Fothergilla

Japaninhappomarja Berberis thunbergii

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Koristearonia Aronia × prunifolia

Kultaherukka Ribes aureum

Kuparivaahtera Acer griseum

Lumipalloheisi Viburnum opulus f. roseum

Myrkkylilja Colchicum

Pallesorvarinpensas Euonymus alatus

Pilvihelmipihlaja Sorbus frutescens

Pyökki Fagus sylvatica

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Saarni Fraxinus excelsior

Safiirihortensia Hydrangea serrata

Taikapähkinä Hamamelis

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna