Koivikon narsissit

 Vielä kerran!

Tämä on superkevät, kun ajattelee narsissien kukinta-aikaa. Vain ihan ensimmäisenä kukkaan tullut kihlanarsissi (eli tete) on kuihduttanut kukkansa. Kaikki muut vain kukkivat kukkimistaan.

Uusiakin avautuu. Tämä oli kysymysmerkki, mutta sitten muistin, että olin siirtänyt pihavajan sijoituspaikasta narsisseja koivikkoon pari vuotta sitten. Ne olivat aikoinaan olleet väärää lajiketta, piti olla jotakin aprikoositorvista... pitäisi muistaa nimi, niin voisi hakea täältä blogista hakusanalla...

Juu, on tämä se. Siis se, jonka piti olla 'Spring Pride', jossa olisi oranssi reuna torvessa, mutta ei ole. Oikeasti tämä onkin vielä nätimpi. Erittäin kaunis muoto ja värit. Mutta lajikenimeä ei täten ole tiedossa.

On muuten myös mahdollista, että tämä on 'Sweet Smiles' -tarhanunnannarsissi. Sitäkin olen joskus tänne istuttanut, tosin vahingossa. Sen torven pitäisi muuttua persikkaiseksi. Tämä ei ole toistaiseksi muuttunut miksikään, mikä ei ole ihme näin viileässä säässä. Ja oikeastaan en usko, että sitä on enää jäljellä, sen istuttamisesta on niin pitkä aika.

Sieltä täältä löytyy myös sinivuokon uusia lehtiä. Ihanaa, ihanaa.

Onnenpensaskin on edelleen kukassa. 

Tuolla ihan keskellä on vasta-avautunut pienempi narsissi. Muut sen ympärillä ovat 'Ice King', 'Cassata' ja käsittääkseni 'Cairngorm', mutta minun täytyy tutkia noita tummankeltaisia narsisseja vielä vähän lähempää.

Pienempi kukka on tarhaorkideanarsissi 'Dutch Lemon Drops', yksi kauneimmista narsisseista. Joka kevät jännitän, nouseeko niitä enää, ja aina niitä nousee. Vaikka ne eivät ole runsastuneet, eivät ne onneksi ole hävinneetkään.

Kun aiemmin harmittelin, että koivikon alareunassa on vain yksi 'Snow Frills', tajusin jossain vaiheessa, että niitähän on tuolla keskemmälläkin! Hienoa! Nämä ovat ihan ensimmäisten narsissien joukossa tänne koivikkoon, istutin ne syksyllä 2018.

Ihan selvä 'Snow Frills'! Valkoinen väri on kehittymässä torveen ja sen juureen.

Tänne on päätynyt myös ystävän antaman taimen mukana tullut kevätesikko, jonka toivon leviävän. Tämä on saaren pohjoisosan kantaa.

Sitten on vähän epäonnistuneempia lajikevalintoja. Tai oikeastaan vain tämä yksi. 'Westward' on kerrottu narsissi, joka näyttää lähinnä hörselöiseltä suihkusieneltä. Toisaalta näin monen vuoden jälkeen kerrannaisuus on tainnut vähän hellittää, tai sitten olen tottunut tähän. Ei tämä nyt niin kauhea olekaan.

Pidän kuitenkin enemmän luonnollisemmasta kauneudesta. Olen siirtänyt tänne tavallista valkovuokkoa, jota on muodostunut kerrotun, Ruissalosta ostetun 'Monstrosa' -valkovuokon kylkeen. Siellä varmaan kasvaa näitä kahta sekaisin ja taimipurkkiin oli päätynyt molempia. 

Luonnollinen yksinkertainen valkovuokko on todella kaunis koivikossa ja on alkanut vähän levitäkin. Pihassani ei kasvanut luonnostaan ollenkaan valkovuokkoa, mutta se asia on korjattu monen eri lajikkeen ja muodon voimin!

Koivikkoon osuu aurinko koko päivän silloin, kun se paistaa. Tämän kuvan otin iltavalossa. Paikka on rinne, joten narsissit ovat tuossa kuin teatterissa, sopivassa kulmassa ihailuun.

Mikä parasta, narsisseja avautuu koivikkoon vielä lisääkin: nuppuja on! Esimerkiksi tämä ihastuttava orkideanarsissi 'Starlight Sensation', jossa yhteen varteen tulee monta kukkaa.

Kevätesikko Primula veris

Kihlanarsissi Narcissus 'Tête-à-Tête'

Onnenpensas Fosrythia

Sinivuokko eli lehtosinivuokko Hepatica nobilis

Tarhaorkideanarsissi Narcissus Triandrus-Ryhmä

Valkovuokko Anemone nemorosa

Värikimaroita

 Kevät on edennyt siihen vaiheeseen, että kukkaväriyhdistelmiä on vähän siellä sun täällä. Ollaan siirrytty alkukeväästä keskikevääseen.

Esikkopelto, jouluruusulaakso tai Rivendell on punapilkullinen tarhajouluruusuista. Valkoisia 'Genève' -narsisseja avautuu.

'Genève' on todella kaunis kermanvärinen narsissi, jonka torvi on vaalea jo avautumisvaiheessa. Keltavuokot alkavat ihan justiin kukkia ja lisää keltaista tulee, kun kevätesikot liittyvät myöhemmin joukkoon.

Värit ovat täyteläiset. Saimme yöllä ruokalusikallisen sadetta (sen verran sademittarin pohjalle siis) ja aamulla oli ihanan kosteaa. Punaisen villin penkin keisarinpikarililja 'Vivaldi' on saanut normaalin, mehukkaan vaaleanoranssin värinsä. Näköjään keisareilla kestää saavuttaa oikea kukan väri, kun ne aloittavat näin aikaisin kukinnan ja välillä oli pakkastakin. Onpahan nyt tämäkin nähty. Normaalisti niiden kukinta-aikaan huhti–toukokuun vaihteessa on jo luotettavammin lämmintä.

Toistaiseksi on kovin vihreää ynnättynä keisarien oransseilla väripilkuilla, mutta kivimuurin edustalle puhkeaa ihan justiin kaksi ruusuherukkaa kukkaan. Niistä tulee aika isot punaiset läntit näkymään. Oikeastaan punaa näkyy jo kuvassakin.

Ensimmäiset kukat poksahtavat minä hetkenä hyvänsä. Sen huomaa sitten pörinästä, sillä kimalaiset löytävät avautuneet ruusuherukoiden kukat heti.

Otetaan vielä kuva vastakkaisesta suunnasta eli ylärinteeseen päin, kun tämä on keväisiä lempipaikkojani. Punainen villi penkki on huussista oikealle, tarhajouluruusut huussista vasemmalle ja sen takana. Vasemmalla on ruusuherukkapuska, oikealla ruskopenkki.

Ruusuherukan taustalla näkyy lisää sahanpurua, siellä on vuokko-esikkopuutarha.

Vuokko-esikkopuutarhan nimi jäi elämään, vaikka esikot eivät toiveestani huolimatta ole täällä viihtyneet. Kaikki istuttamani eri laatuiset esikot ovat kuolleet. Voisinkin ripotella kevätesikon siemeniä sitten, kun niitä kypsyy ylärinteessä, sillä ne luultavasti pärjäävät.

Mutta onneksi tässä on muuta. Pikarililja on yksi parhaista neronleimauksista, joita syksyllä sain. Tämä penkki kaipasi nimenomaan näitä keltakukkaisia 'Early Passion' -pikarililjoja! Ne ovat aivan täydellisiä tähän niin kooltaan kuin väriltäänkin.

'Early Passion' ei ole keisarinpikarililja, huomasin juuri. Sehän onkin risteymä eri lajien (R. raddeana ja eduardii) välillä, eikä siinä ole keisaria ollenkaan. Kauniin tummankeltaiset kukat ovat saaneet taustakseen 'Mrs Moon' -valkotäpläimikän. Täydellistä, vastaväriä! 

Käväisin tien puolella katsomassa, kuinka atsurihelmililjat näkyvät mukavasti 'Helena' -pikarililjan taustana muotopuutarhassa. 

'Helena' on pienoinen kysymysmerkki, sillä en löydä tietoja sen perimästä. Joidenkin lähteiden mukaan se on keisarinpikarililja, joidenkin mukaan ei (jolloin se on risteymä, kun lajinimeä ei ilmoiteta ollenkaan). 

Täältä puutarhan puolelta atsurihelmililjat ja jokunen sininen hyasintti ovat etualalla. Aivan pikarililjan edessä kasvaa pikkuruinen pikkukäenrieska toistaen raikkaankeltaista kukkaväriä. Taustalla näkyy purppuraisia hyasintteja.

'Helena' on aivan ihanan värinen! Hiukan vihertävämpi, rikinkeltainen, siinä missä 'Early Passion' on munankeltuainen. Purppuraisista hyasinteista tulee täydellistä vastaväriä.

Hyasintteja on nyt alkanut avautua kaikkialla. Rakastan näitä, kun ne kukkivat niin luotettavasti vuodesta toiseen täällä minun olosuhteissani. Tässä on 'Delft Blue', 'Top Hit' ja 'Pink Pearl'. 

Ternipikarililja kukkii yhä vain: siitä on yli kaksi viikkoa, kun ensimmäinen kukka avautui. Se ehti kuin ehtikin saada hyasintit soinnuttamaan kaunista väriään entistä ihanammaksi. Edessä on hyasintti 'Top Hit', taustalla saattaa olla 'Fondant'. Muistaakseni se tuli vääränä lajikkeena, sen piti olla myös 'Top Hit'.

Koivikossakin ovat värit kohdillaan, kun koivuihin puhkesivat hiirenkorvat. Niiden ja norkkojen värit sointuvat täydellisesti sammaleisiin kiviin ja narsisseihin. Tämän takia en halua koivikkoon yhtäkään narsissia, jossa on persikkainen torvi, niin ihania kuin ne ovatkin. Ne vain eivät kuulu juuri tänne.

Nyt on auki jo monenlaisia narsisseja. Siirtämäni 'Cassata' kukkii täällä hyvin, kun sen alkuperäisellä kasvupaikalla on selvästi yhä liian tiiviit tuppaat eikä kukkia näytä tulevan.

Eilen teimme ystäväporukalla retken paikkaan, jossa on monen värisiä sinivuokkoja, valkoisiakin. Niitä näkyy kuvassa pieninä pilkkuina siellä täällä. Ne eivät tosiaan ole valko-, vaan sinivuokkoja. Tummansinisten lisäksi löytyy myös vaaleansinisiä, lieneekö sitten valkokukkaisen vaalentavaa perimää.

Omassa puutarhassani sinivuokot ovat myös edelleen kukassa, ja ne ovat saaneet uutta seuraa. Saniaistarhassa on imikkä 'Diana Clare' juuri avannut ensimmäiset siniset kukkansa. Etualalla on tuoksuorvokkeja. Pystykiurunkannus kukkii joka välissä ja sitten on monenlaista muuta pientä.

'Pink Perfection' -rusokoiranhampaita kukkii nyt kolme eli kaikki kolme syksyllä istuttamaani. Yhtä niistä piti jo kastella, kun sen kukkavarsi oli menossa niin lötköksi kuivuudessa, ettei jaksanut kannatella nuppua. Onneksi se virkosi, huomasin ajoissa. 

Valkovuokot ovat tulossa ihan justiin kukkaan. Tässä on kerrottukukkainen versio.

Lopetetaan tähän mahtavaan väri-ilotteluun: punaiset pystykiurunkannukset, hyasintit 'Woodstock' ja 'Carnegie' sekä punainen kylmänkukka juuri tulossa kukkaan.

Mikä ihaninta: illalla pitäisi sataa, yöllä pitäisi sataa ja huomenna vasta pitäisikin sataa! Viimeinkin kunnon sade! Puutarhurin toiveiden täyttymys.

Atsurihelmililja Muscari azureum

Hyasintti Hyacinthus orientalis

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Keltavuokko Anemone ranunculoides

Kevätesikko Primula veris

Kylmänkukka Pulsatilla

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Sinivuokko Hepatica nobilis

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Ternipikarililja Fritillaria raddeana

Valkotäpläimikkä Pulmonaria saccharata

Valkovuokko Anemone nemorosa

Vuokot ja niiden koirakaverit

 Nyt on sellainen tunnelma, että kohta alkaa tapahtua vauhdilla. Viime yönä mentiin pakkaselle enää alle asteen verran.

Huomasin tuoksuorvokin, kun sihtailin sinivuokkojen kukkia. Siinä on jo monta pikkuruista kukkaa. Tuoksuorvokki on valtavan ahkera kukkija: kukintakausi kestää huhtikuusta marraskuuhun. Pikkuisia matalalla kasvavia kukkia ei kovin helposti huomaa, nyt aamuaurinko osui niihin. 

Tuoksuorvokki elelee saniaistarhan alareunassa. Saniaistarhan pääesiintyjät ovat vaihtuneet lumikelloista sinivuokkoihin.

Täällä kasvaa saaren länsiosista vahingossa siirretty tummansininen sinivuokko. Kaivoin metsästä kevätpiipon, joka kuvassa kukkiikin. Siinä on heinä, josta pidän valtavasti. Pian sen kylkeen ilmestyivät sinivuokon lehdet.

Mikä ihaninta, se on nyt tuottanut pari siementaimea, joissa on saman väriset kukat. Väri erottuu hyvin 'Pink Skyrocket' -tiarellan talveksi punaruskeiksi menneistä lehdistä.

Sinivuokon lähellä kukkii rusokoiranhammas 'Pink Perfection', ensimmäinen rusokoiranhampaista kukassa. Taustalla näkyy sinivuokon toinen siementaimi.

Laitetaan tähän vertailuun koivikossa luonnostaan kasvava sinivuokko, tällä on erilainen kukkaväri, ja kaikissa koivikon siementaimissa on tämä sama väri. Tarkemmin sanottuna luonnon sinivuokkomme on lehtosinivuokko, sillä sinivuokkojen suvussa on muitakin.

Omassa puutarhassani ainoa toista lajia edustava on unkarinsinivuokko 'Blue Eyes'. Tummat heteiden palot (heteiden varret) saavat kukan näyttämään erilaiselta lehtosinivuokkoon verrattuna. Kukat ovat myös suuremmat. 

Unkarinsinivuokon lähellä kasvaa keisarinpikarililja 'Lutea', jossa en ole huomannut vielä yhtäkään kukkanuppua, harmi vain. Toivottavasti niitä vielä ehtii kehittyä!

Takaisin koiranhampaisiin, kun ne ovat niin ihania – yksiä keväisistä lempikasveistani. Tämä oli vähän hassu arvonimi, sillä lähes kaikki kevätkukat ovat lempikasveja. Rusokoiranhampaan kukka menee suppuun yöksi ja tänään aamuauringossa kuvasin sen avautuvaa kukkaa. Kehälehdet ojentautuvat auki yksi kerrallaan.

Joka päivä löydän jonkin uuden koiranhampaan nousevat lehdet. Tämä on risteymälajike tarhakoiranhammas 'Pagoda', roteva ja kukkii vasta toukokuussa. Tai saa nähdä, koska. Nyt on kaikki ollut tavallista aikaisemmassa.

Koiranhampaiden lehdet ovat upeita. Pagodalla on tämäntapaista marmorointia, mutta tämä on kaiketi 'White Beauty' lajia Erythronium californicum, ei suomenkielistä nimeä.

Tämä on jännittävää, sillä en nyt ole varma, mikä tämä on. En löydä istutusmuistiinpanoista. Viime vuonnakin tämä kukki, ja ajattelin, että tämä olisi 'White Beauty', mutta onko sillä noin tummia läikkiä lehdissä? Täytyy selvitellä. 

Olen istuttanut koiranhampaita tänne saniaistarhaan ja muuallekin niin moneen otteeseen, ettei ihme, jos alan vähitellen olla sekaisin. Lisäksi olen ainakin suunnitellut siirtäväni tänne pari liian kuivassa paikassa kasvavaa koiranhammasta, jotka eivät ole suostuneet kukkimaan. Siitä on hankalampi löytää mainintaa puutarhapäiväkirjasta, kun se voi olla tehty koska vain jonkun vuoden kevään tai kesän mittaan. Joka tapauksessa aivan huikean hienot lehdet!

Rusokoiranhampaat on helppo erottaa muista lajeista näistä roiskemaalatuista lehdistään. Sen lisäksi, että laji on ensimmäinen nousija, ainakin minun tontillani.

Valkovuokoista ei näy vielä lähes mitään, paitsi että eilen tajusin mennä muotopuutarhaan katsomaan 'Virescens' -valkovuokkoa, sillä se yllättää minut joka kevät. Ja niinhän siinä onkin jo kaksi ensimmäistä kukkaa!

Jostain syystä olen joka kevät yhtä sokea tälle. Jotenkin tämä valkovuokko nousee ja kukkii niin, että kuvittelen sen olevan jotakin perennanlehtien viherrystä. Kasvusto on kyllä varsin komea sitten, kun muhkeita vihreitä kukkia on enemmän.

Pakko laittaa vielä tämä kuva, jossa rusokoiranhammas 'Pink Perfection' vilkuttaa iloisesti sinivuokolle. Niin minäkin vilkutan täältä saaresta ja painun ulkohommiin. Iloista palmusunnuntaita!

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Kevätpiippo Luzula pilosa

Lehtosinivuokko Hepatica nobilis

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Tarhakoiranhammas Erythronium Tuolumnense-Ryhmä

Tiarella Tiarella

Tuoksuorvokki Viola odorata

Unkarinsinivuokko Hepatica transsilvanica

Valkovuokko Anemone nemorosa

Sinisiä ilonpilkkuja

 Vaikka pohjoistuuli kaataa parhaillaan pihalla kalusteita, urheat pikkuiset siniset kukat uhmaavat tuiverrusta!

Muotopuutarhassa kävi tummille kurjenmiekoille eilen aamulla kalpaten. Ne olivat kauniissa kuurassa, kun aamuaurinko poltti kukat veteliksi. Ne taisivat kyllä muutenkin olla kukintansa loppuvaiheessa. Tuoreina keväisten kurjenmiekkojen kukat kestävät mitä vain, kokemukseni mukaan. Viime yö täällä oltiinkin sitten reilusti plussalla.

Pikkuruiset atsurihelmililjat eivät kärsineet yhtään ja niihin tulee koko ajan enemmän kukkia. Ne ovat myös tosi hyviä tekemään siementaimia, joten kasvustot ovat runsastuneet kovasti.

Niin se on, että kevät etenee ja aikaisimmat kuihtuvat, kun uusia kukkia tulee tilalle. Vaikka tänään on kova tuuli, aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja lämmittää kovasti. Tästäkin tuli ennustetta lämpimämpi päivä näköjään – auringon voimalla.

Sinivuokot avaavat kukkiaan eri puolilla pihaa. Tämä tummansininen on kaunis yksilö, joka tuli salamatkustajana, kun siirsin metsästä kevätpiippoa.

Tumma sinivuokko kasvaa saniaistarhassa ja on tehnyt nyt pari samanväristä siementaimea. Toinen on taempana, lumikellon edessä, tiarellan punertavien lehtien keskellä. No ei se sieltä kyllä oikein näy, kun siellä on vain yksi pieni sininen piste kuvassa, mutta paljon iloa se silti tuottaa.

Kuva on parin päivän takaa, nyt alkaa viimein tuo lumikello (vale-'Snow Fox') lakastua. Onhan se kukkinutkin jo puolitoista kuukautta!

Tummansinistä sinivuokkoa kasvaa myös vuokko-esikkopuutarhassa, sen ensimmäisen alun olen saanut Aarno Kasvilta. Ainoa paikka, jossa sinivuokkoja kasvaa tontillani luonnostaan, on koivikko. Siellä sinivuokot ovat jännittävästi vähän purppuraan vivahtavia, vaikka sävy ei ehkä kuvassa niinkään erotu edellisten kuvien vuokosta. 

Löysin koivikosta tänä vuonna viisi sinivuokkoa, kun aiempina vuosina on ollut vain kaksi. Ihanaa, että ne pikku hiljaa lisääntyvät!

Tästä kuvasta väri ehkä näkyy paremmin. Kaikissa siementaimissa on tämä sama sävy. Aika ihana!

Musti esittelee koivikkoa.

Tällä saarella kasvaa luonnostaan valkokukkaistakin sinivuokkoa, sain kaksi taimea aikoinaan ystävältä. Tässä niistä toinen 'Rosea' -pikkusinililjojen keskellä muotopuutarhassa. Kaikki eri sinivuokkokannat asuvat nyt aika kaukana toisistaan tontin eri nurkilla. Voisihan niitä yrittää siirtää lähemmäksikin, niin saattaisi ehkä saada jännittäviä risteytyksiä.

Takaisin siniseen ja pysytään sinililjoissa. Tai joidenkin mielestä Scilla-suku on nykyään kevättähdet, ja sinililjat ovat muuttuneet Othocallikseiksi, mutta itse en ole vielä tähän muutokseen reagoinut, sillä maailmalla siitä ollaan montaa mieltä ja minä mieluummin odottelen konsensusta.

Tämä ihana pikkuinen sininen on pikkusinililjan perusväri, kun edellisessä kuvassa oli hyvin hailea pinkki lajike. Sinisten keskellä kasvaa valkokukkaista posliinihyasinttia.

Sinikevättähti on ihanaakin ihanamman värinen. Tämä taitaa olla kaikista sinililjoista / kevättähdistä suosikkini: mahtavan intensiivinen ja erikoinen sininen, pieni ja siro kukka. Vasemmalla on hassu puikko, se on Fritillaria elwesii.

Tässä sama paikka eli katajapenkki vähän kauempaa. Persiansinililjat ja kultasahramit, joita ihastelimme maaliskuussa, alkavat kuihtua pois, kun uusia kukkia tulee tilalle. Vaaleajouluruusu porskuttaa edelleen kimalaiskuningattarien riemuksi.

Muutaman metrin päässä mäntyjen alla on ihana pastellikattaus persiansilililjaa, vaaleajouluruusua ja unelmanvaaleansinistä imikkää. Näissä väreissä on jotain niin kaunista havupensaiden sinervien neulasten lomassa.

Meinasin unohtaa unkarinsinivuokon! Sehän on ollut kukassa jo pidempään, kun on lehtosinivuokkoja aikaisempi. Lajike on 'Blue Eyes'.

Tontin yläreunassa on aika villi meininki, täällä ei varsinaisesti ole vielä puutarhaa, mutta olen istuttanut narsisseja ja siirtänyt kevätkaihonkukkaa, kun se leviää kiitettävästi heinikossakin. Ja niin se on tehnyt, kasvaa jo monen neliömetrin alueella. Se on tulossa kukkaan, kohta tuossa on ihana sinimatto.

Alppipenkissäkin on pari sinistä helmeä. Scilla rosenii on upean värinen sinililja, jolla ei vielä ole suomenkielistä nimeä. Kukan keskusta hohtaa valkeana ja ulkoasu on raikas. Kukat avautuvat vielä enemmän, ihan kehälehdet taakse kääntyen.

Helmililja Muscari vuralii on toinen harvinaisuus, alppipenkki kun on tällaisten pienten aarteiden tyyssija.

Toivottavasti siellä teillä pärjätään tässä tuulessa (tai siellä tuulee vähemmän)! Minun piti kesken kirjoittamisen käydä sitomassa portti kunnolla kiinni, jotta se ei väänny rikki. Pihakalusteita on turha vielä nostaa pystyyn, kun lentävät uudestaan. Mutta aurinko paistaa, voi veikkoset, kuinka se paistaa!

Atsurihelmililja Muscari azureum

Imikkä Pulmonaria

Kevätkaihonkukka Omphalodes verna

Kevätpiippo Luzula pilosa

Kultasahrami Crocus chrysanthus

Kurjenmiekka Iris

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Pikkusinililja Scilla bifolia

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Sinikevättähti Scilla sardensis

Sinivuokko (lehtosinivuokko) Hepatica nobilis

Unkarinsinivuokko Hepatica transsilvanica

Vaaleajouluruusu Helleborus niger