Kumartelevat keisarit

 Pakkasöitä on nyt ollut muutama putkeen.

Keisarit taipuilevat sinne tänne. Lauantain ja sunnuntain väliseksi yösi riivin korkeaksi venyneiden keisarinpikarililjojen päälle villaa – ohuesti, jotta villan paino ei muserra varsia ja nuppuja. Silloin pakkanen kävi yli –6 asteessa. Viime yönä oli taas yli –4, mutta en tajunnut näitä enää suojata. 

Silti näyttää ihan hyvältä. Keisarit nousevat takaisin pystyyn päivisin: nytkin auringon lämmittäessä ne ovat jo puolivälissä ylös. Kuvan keisarit ovat lajiketta 'Early Dream', ja ne ovatkin ensimmäisiä tulossa kukkaan.

Ensimmäinen 'Early Dream' raotti yhtä kukkaansa jo lauantaina ja tänä aamuna ennen yhdeksää näytti tältä. Tämä varsi ei ollut kumartunut, sillä se osui rautaiseen tukeen. Kukat ovat onneksi ihan freesit. Aikaisten sipulikukkien pakkasenkestävyys hämmästyttää joka kevät.

Pihan toisessa päässä, vuokko-esikkopuutarhassa, on 'Early Passion' lähes yhtä pitkällä. Näitä piti olla kolme ja nyt on kolmaskin noussut. Edessä on 'King of the Striped' -krookuksia.

'Early Passion' lähempää. On todella jännää odottaa näitä ensimmäistä kertaa kukkaan tulevia, kun pääsee näkemään kukat livenä. Toivottavasti ne eivät ole vaurioituneet pakkasissa. Nyt näyttää siltä, että keskiviikon ja torstain välisestä yöstä saattaa vielä tulla kylmä, mutta muuten pitäisi olla siedettävämpää. Päivisin täällä ollaan oltu koko ajan plussalla monta astetta, nytkin +5.

Ransu esittelee tontin länsireunaa. Ransun takana on vuokko-esikkopuutarha ja edellisten kuvien Early Passionit. Ransun kohdalla on kissanminttu ja ruskopenkki, siinäkin nousee keisarinpikarililjoja.

Ruskopenkissä kasvaa myös keisarinpikarililja 'Sunset'.

Vähän ylärinteeseen on villi punainen penkki, jossa kasvaa muun muassa 'Aureomarginata'. Toiseen varteen näyttää tulevan kukat, toiseen ei.

Villissä punaisessa penkissä kasvaa myös lapsuudenkotini keisarinpikarililjoja. Ainakin johonkin varteen näyttäisi tulevan nuppuja. Nämä ovat mukana Koska kukkii -haasteessa, johon ennustin näiden kukkien avautuvan vappuna.

Otin kuvan ylärinteestä, josta näkyy keskellä villi punainen penkki ja sen takana pienenä ruskopenkki. Etualan tumma kaivanto on oja, joka johtaa sadevesiä vanhemman talon takaa pois.

Ternipikarililja on ollut kukassa jo jonkin aikaa. Sekin taipuu, mutta nousee aina takaisin pystyyn auringon lämmittäessä eikä kukkiin näytä tulleen vaurioita näissä pakkasasteissa. Hassusti uusi 'Early Dream' näyttää ainakin tässä vaiheessa identtisen väriseltä, mutta ternipikarililjan kukat ovat pienemmät ja vähän eri muotoiset kuin keisarinpikarililjalla.

Olen nyt ison onnen äärellä. Arvelen näiden olevan ternipikarililjan siementaimia! Vaikka ne ovat hyasinttien seassa, mutta hyasintin siemenet näyttävät erilaisilta.

Kylvin muutama vuosi sitten 'Vivaldi' -keisarinpikarililjan runsaan siemensadon, ja itäminen onnistui huippuhyvin. Minulla oli kymmeniä keisarinpikarililjan pikku vauvoja, joista voisi ehkä mahdollisesti tulla haaleampaa oranssia (siis kukkaväriä) kuten emokasvissakin. Keisarin siemenet ja taimet olivat aivan identtisiä näiden kanssa. Siemen on tuollainen litteä, jossa on ikään kuin kantatut reunat.

Siksi hankin ternipikarililjoja pari kappaletta, kun ajattelin niiden ehkä tarvitsevan ristipölytystä. Ehkä, ehkä ei, mutta ternit mahdollistavat myös risteytymisen keisarinpikarililjojen kanssa, jolloin voi syntyä vaikka minkä värisiä kukkia! Senkin vuoksi istutin syksyllä keisarinpikarililjoja ternipikarililjojen lähelle muotopuutarhaan.

Niin, onko minulla nyt sitten edelleen kymmeniä Vivaldin taimia kasvamassa? Valitettavasti ei. Ne olivat syksyyn mennessä vielä kovin pieniä. Laitoin ne isossa ruukussaan maahan talveksi, jossa kylvös jäätyi eikä siitä enää ikinä noussut mitään. 

Parempi varmaan on, kun annan kasvien itse ripotella siemenensä ja katson, mitä niistä sitten kasvaa.

Luonnonkylvö toimii yleensä parhaiten. Taimien kanssa täytyy vain olla hyvin tarkkana, jos sattuu olemaan innokas kitkijä. Otin havainnollisen kuvan talventähden siementaimista. Tuossa vaiheessa, kun lehdet ovat kehittyneet aikuisen mallisiksi, kuten kuvassa keskellä, ne pystyy jo tunnistamaan, vaikka ne ovat aivan pikkuruisia, senttimetri halkaisijaltaan. 

Niiden takana on myös talventähden siementaimi! Sillä on vasta sirkkalehdet, mutta niissä on sama väri ja kiilto. Tai ainakin luulen sen olevan talventähteä, sillä juuri tuollaiset sirkkalehdet niillä on. Oikealla on puolestaan vaahteran siementaimi.

Laitetaan loppuun vielä ikään kuin minikokoinen keltainen keisarinpikarililja. Tämä on isokäenrieska. Eikö ole ihana!

Nyt täytyy laittaa toinenkin bonuskuva, kun rusokoiranhammas 'Pink Perfection' avasi juuri kukkansa. Tämän jutun kirjoittamiseen on mennyt niin monta tuntia, kun kaikenlaisia työasioita tulee väliin, että nyt onkin jo iltapäivä, ja auringon lämmössä tämä kauan kytätty nuppu aukesi.

Isokäenrieska Gagea lutea

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Ternipikarililja Fritillaria raddeana

Purppuraista iloa

 Onneksi purppura on lempivärejäni. Ei kylläkään vaatteissa, mutta puutarhassa sitäkin enemmän. Nyt sitä nimittäin piisaa!

Esikko-jouluruusupellosta täytyy ottaa uusia kuvia pilvisenä päivänä, kun ei tästä oikein tahdo saada selvää. Tuolla nyt kuitenkin on tarhajouluruusuja tulossa ihan justiinsa kukkaan puistolumikellojen yhä vain kukkiessa. Onneksi viilenee, niin ne varmaan vielä jatkavat kukintaansa.

Usko huviksesi, että tämä on siivottu alue. Se tarkoittaa sitä, ettei ole pystyssä törröttäviä korsia, vain vaakatasossa lojuvia, hihii.

Ensimmäiset tarhajouluruusun kukat ovat jo auki. Niitähän ei lasketa, jotka ostin äskettäin kukkivina taimimyymälästä, kun ne on tuotu jostakin, Hollannista luultavasti.

Nyt mentiin kyllä viininpuna-puolukkapuuro-osastolle.

Katsotaan vielä tämä, ehkä upein jouluruusuistani: mustanpunainen, maksan tai kuivuneen veren värinen. Valitsin yhtenä vuonna kevätmessuilla jouluruusurullakosta kaikkein tummimman enkä ole sitä tekoa katunut. Toista näin tummaa olisi vaikea löytää. Ah, ihan vampyyriosastoa!

Ylärinteen uudessa köynnösmajassa on iloinen yllätys. Aivan tajuttoman kauniin värisiä krookuksia!

Kuvasta näkyy, että sinne tuli syksyllä istutettua myös jokunen purppurainen aleperenna. Toivottavasti tuo upean värinen ritarinkannus on elossa ja kukkii kesällä.

Näitä krookuksia istutin koko kaarevan majan pituudelta. Ne ovat 'Blue Marlin' -kultasahramia eli sinimarliinia; miekkakalaa, jonka pyydystämisessä muun muassa Hemingway kunnostautui. Krookus 'Blue Marlin' on suloisen vaaleanliila, oikein hempeä ja vähän helmiäisenhohtoinen... 

No niin, siis nämä eivät ole sinimarliinia, vaikka niin pussissa luki. Nyt vedin kuitenkin sipulikukka-arvonnassa pitkän korren, sillä tämä krookus on jotakin paljon kauniimpaa. Väri on ihan uskomattoman intensiivinen.

Tämä muistuttaa nyt niin paljon 'Ruby Giant' -tähtisahramia, että uskallan väittää tämän olevan sitä. Se on kumminkin melko tavallinen lajike. Eikä minulla ollut sitä ennestään!

Kukka on ulkopuolelta tummempi, sisäpuolelta upeasti liukuvärinen. Kehälehdet ovat leveämmät kuin tavallisella tähtisahramilla ja myös sen 'Roseus' -lajikkeella, mutta näissäkin on terävät kärjet.

Sinivuokot poksahtelevat kilvan auki. Tämä purppuraan vivahtava kaunotar elelee koivikossa.

Eilen katselin iloisena kasvimaan kivipengermän päällä kasvavien kurjenmiekkojen nuppuja. Niiden suhteen on nyt vähän laiha vuosi, sillä alppipenkissä ei näy kukkivan yksikään, eikä vanhan talon kivijalan edessäkään nouse kuin lehtiä. Myös muotopuutarhassa osa meinaa jättää kukkimisen väliin, missä lie syy.

Lehdistä onneksi kumminkin tietää, että ne ovat edelleen elossa.

Tänään nuput ovat sitten auki, tai voi olla, että kukkia tulee vielä lisääkin. Ihana kukkatykitys! Lajike on 'Purple Hill' ja tämä kuuluu risteymälajikkeiden huhtikurjenmiekkaryhmään.

'Purple Hill' on aivan mahtikaunis, ihastuttavan värinen ja lisäksi se on roteva. Ulommat kehälehdet ovat leveät tuoden kukkaan näköä ja kokoa.

Ihan yhtäkkiä myös mutapuutarhan kuivalla reunalla kukkii. Olin syksyllä istuttanut tähän kurjenmiekkoja! Tämä suloinen purppurainen pikkuinen on huhtikurjenmiekka 'Rejoice'. Tälle avautui jo kaveri – kurjenmiekat tuntuvat kommunikoivan keskenään: "nyt avaudutaan!".

Voi, mitä onnea nämä upottavan samettisen väriset kukat tuovatkaan.

Kerrotaan lopuksi vielä sellainen uutinen, että myös ternipikarililjan ensimmäinen kukka avautui tänään. 

Nyt oli lämmin päivä ja edelleen, kello seitsemän jälkeen illalla, mittarissa on yli 11 astetta.

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Kultasahrami Crocus chrysanthus

Puistolumikello Galanthis nivalis

Sinivuokko (lehtosinivuokko) Hepatica nobilis

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Ternipikarililja Fritillaria raddeana

Tähtisahrami Crocus tommasinianus

Huhtikuun kalenteripoika

 Taas se on Musti, sillä Musti kiertää kanssani pihaa niin aktiivisesti; joka päivä. 

Musti muistuttaa ihanaa jääkaappimagneettia, jonka blogiystävät toivat viime keväänä! Se on tuo pikkukissa oikealla. Ihan kuin ilmetty Musti pienenä, ja edelleen.

Olemme kaikki jääkaapin ovessa, sillä vasemmalla on minä ja Ransu. Tuon magneetin on antanut äitini.

Musti esittelee.

Kostealla kevätniityllä kukkivat edelleen puistolumikellot, yksinkertaiset ja kerrotut. Niiden seuraan on noussut persiansinililjoja ja krookuksia. Posliinihyasinttien nuput ovat nousemassa maasta ja niissä näkyy vähän väriä jo.

Kierrämme katajapenkin, jossa on hyvä kukinta juuri nyt.

Katajapenkissä on myös persiansinililjoja, sitten on kultasahrameita ja vaaleajouluruusu täydessä kukassa. On muuten ihan mahtavaa, että on tällainen kevät, jossa samoja kukkia saa ihastella viikkokaupalla! Kaikki vain kestää ja kestää kukassa, kun on sopivan viileää. Tänään oli kyllä yli kymmenen astetta.

Rohanissa Musti lannoittaa näsiää.

Se on nimittäin juuri aloittanut kukinnan!

Edellisessä kuvassa näkyi myös lumikello 'Atkinsii' – tämä on kaunis, siro lajike, jonka ulommat kehälehdet ovat hurmaavan pitkät ja kapeat tuottaen ilmavan kukan. Toivottavasti Musti lannoittaa tätäkin.

Siirrymme kasvimaalle. Tänne mamma on istuttanut perunat ja yhden ruukkusalaatin ja peitellyt ne.

Tässä kohdassa on kiinnostavia tuoksuja.

Sekä varsin kaunis uusi jouluruusu, vaikka se ei olekaan vihreäkukkainen, kuten piti.

Kun nyt ollaan täällä kasvimaan ruusutarhassa, katsastetaan kolme 'Early Dream' -keisarinpikarililjaa, jotka nousevat penkin eteläpäässä. Vaikuttaa siltä, että kaikki kolme tulevat kukkaan. Ihanaa, sillä kerran aiemmin tämän lajikkeen tilasin ja istutin, mutta se näivettyi ja kuoli pois.

Löysin nyt myös narsissin alut, joiden arvelen olevan matalaa ja aikaista 'Elka' -lajiketta. Tämä on Koska kukkii -haasteen seuraava laji, jonka arvelin tulevan kukkaan 21. huhtikuuta. Saa nähdä, kuinka käy!

Musti tarkastaa myös ylärinteen hedelmätarhan. Täällä on aina myyriä, vaikka mammalla onkin se supercat-vempain.

Sitten on muotopuutarha.

Heti Mustin edessä olevassa penkissä kukkivat 'Rosea' -pikkusinililjat valtoimenaan. Niitä löytyy myös nurmikolta ja muista kukkapenkeistä jopa kymmenien metrien päässä täältä, jonne ne on alun perin istutettu. Aika tehokasta!

Me Mustin kanssa nautimme täysillä, ja Ransu myös, vaikka se viettääkin enemmän aikaa vintillä korissaan tai kuistin keinutuolissa.

Toivotamme ihanaa huhtikuuta!

Kultasahrami Crocus chrysanthus

Näsiä Daphne mezereum

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Pikkusinililja Scilla bifolia

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Puistolumikello Galanthus nivalis

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Pinkit nuput avautuvat viimein

 Tänään se tapahtui!

'Dawn' -heisi (Viburnum × bodnantense) alkoi viimein avata nuppujaan. Ehdin jo miettiä, meinaako se avata niitä ollenkaan. Nuput kun ovat olleet aika valmiin näkösiä tammikuun alkupuolelta saakka. Siitä asti tosin nuput ovat kasvaneet huomattavasti kokoa ja niitä on tullut koko ajan enemmän.

Olisihan se pitänyt arvata: tarvitaan tällainen skotlantilainen sää, jotta ne avautuvat. En tiedä, mistä puska on kotoisin, mutta Skotlannissa olen tätä nähnyt kukassa loppusyksyllä, varsin koleassa säässä.

Vielä kuva toisestakin kukinnosta todisteeksi, ettei avautuneita kukkia ole vain yksi tai kaksi, vaan useammassa kukinnossa. Nuput ovat oikeastaan kauniimmat kuin kukat, kun ne ovat todella täyteläisen värisiä. Avautuneet kukat ovat lähes valkoisia, hyvin haalistuneita. 

Mutta ei sovi valittaa, sillä puskan viihtyminen ja kukkiminen on lottovoitto. Lisäksi kukissa on erittäin hyvä tuoksu. Se tuntuu vasta sitten, kun kukkia on enemmän.

Lähdin nyt vähän tutkimaan tämän risteymälajikkeen taustaa ja sieltä löytyy yhtä uskottavat selitykset sille, että tämä on risteytetty Edinburghin kasvitieteellisessä puutarhassa kuin sillekin, että risteymä on saanut alkunsa Bodnantin puutarhasta Pohjois-Walesissa. Oli miten oli, kummassakin osoitteessa sataa jatkuvasti, joten tätä kukinnan alkufanfaarin säätilan valintaa ei voi lainkaan ihmetellä. Meillä oli tänään sadepäivä, kuten kuvista näkyy.

Ja tämäpä hauskaa: olen juuri aloittanut walesin kielen (kymrin) opiskelut, joten voin vaikkapa sanoa tälle puskalle walesiksi: hyvää huomenta, lohikäärme. Lohikäärmehän esiintyy Walesin lipussa, ja söpösti se oli kurssin ensimmäinen sana, joka opittiin.

Päivän muita uutisia: ensimmäinen pystykiurunkannus on tainnut juuri ja juuri avata ensimmäiset kukkansa! Tämän lajikenimi ei ole tiedossa. Nämä punaiset näyttävät aina olevan aikaisempia kuin tontin alkuperäiset violetit. 

Kuvan oikean reunan karvainen hirviö ei ole lohikäärme, vaan viimevuotisen kurkkuyrtin maalliset jäänteet.

Rusokoiranhammas 'Pink Perfection' on myös jo lähestymässä kukan avaamista.

Anteeksi rujo kuva. Uusi Supercat-myyränpyydykseni on pyydystänyt jo kahdeksan myyrää, joista kuusi vesimyyrää (noita isoja rottia) ja kaksi peltomyyrää. Ihmettelen, missä harakat luuraavat, sillä yleensä ne tekevät selvää kompostin päälle nakkaamistani myyränjäänteistä, mutta harakoilla taitaa olla pesimäkiireet meneillään.

Myyränpyydys on totisesti nimensä ansainnut! Tekisi mieli hankkia vähintään toinenkin, sillä puutarhassani on kolme erillistä aluetta, joissa on vesimyyrien tunneleita: jalka uppoaa maahan ja kasveja häviää. En nyt viitsi zoomata kuvan yksityiskohtia, mutta jos tarkastelee vesimyyrän hampaita lähempää, voi nähdä, että ne ovat lähes senttimetrin pituiset. Eipä ihme, että kokonaisia hedelmäpuita kaatuu, kun juuret on syöty.

Voi kauhistus, ei voi lopettaa tällaiseen kuvaan, lukijoille saattaa tulla painajaisia (vaikka minulle tämä on toiveiden täyttymys).

Raportoidaan sitten eilisillä kuvilla, että eilisen ihanassa auringonpaisteessa ensimmäiset virvaliljat avautuivat. Seurana niillä on erilaisia krookuksia ja pikkuruisia 'Rosea' -pikkusinililjoja.

Näsiä on myös viimein avaamassa kukkiaan, kauan on näitäkin nuppuja kytätty.

Purppurainen luonnon lehtosinivuokko avautuu varmaan lähipäivinä, kun on luvassa lämmintä ja aurinkoista. Sade tuli tänään enemmän kuin tarpeeseen!

Unkarinsinivuokko 'Blue Eyes' on jo kukassa, mutta se on aina aikaisempi.

Ihania, aurinkoisia päiviä sinnekin!

Lehtosinivuokko Hepatica nobilis

Näsiä Daphne mezereum

Pikkusinililja Scilla bifolia

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Unkarinsinivuokko Hepatica transsilvanica

Virvalilja Colchicum bulbocodium