Showing posts with label glyceria. Show all posts
Showing posts with label glyceria. Show all posts

Sunday, 9 September 2018

Operaatio kirjosorsimon poisto

Kirjosorsimo on kaunis heinä. Ihastuin siihen vuosia sitten Englannissa, kuten niin moneen muuhunkin kasviin. Kiljahdin innosta, kun viimein löysin sitä taimistolta Suomesta. Istutin sen mutapuutarhani kulmaan.
Valitettavasti on niin, että jos mutapuutarhassa tai sen ympäristössä haluaa jotakin muutakin kasvattaa, ei kirjosorsimoa voi pitää. Toisin kuin vihreälehtinen alkumuotonsa isosorsimo, ei kirjosorsimo leviä siementämällä – Luojan kiitos. Isosorsimohan on haitallinen vieraslaji. Kirjosorsimo leviää vain juuristollaan, sen mehevät juuret hivuttautuvat hitaasti mutta varmasti joka puolelle, mistä kosteaa maata löytyy. Maan täytyy tosiaan olla kosteaa, eli ihan viiruhelpi tämä ei ole, Luojan kiitos sillekin asialle. Kirjosorsimolta kului viisi vuotta täyttää koko mutapuutarha.

En ole kovin montaa kuvaa mutapuutarhasta tänä kesänä ottanut, sillä sen epämääräinen kaislikkomaisuus on harmittanut. Tässä Mustista otetussa kuvassa mutapuutarha näkyy taustalla. Eihän siinä muuta ole kuin kirjosorsimoa.
Sen ansioksi täytyy kuitenkin todeta, että tänä kuivana kesänä, ja kuivana alkusyksynä, kirjosorsimo on sinnikkäästi pysynyt vihreänä, vaikka mutapuutarhassa ei ole ollut vettä neljään kuukauteen. Saunan pesuvedet siihen laskevat, mutta se ei ole paljon mitään.

Olen istuttanut tähän myös ihanaakin ihanampaa sarjarimpiä, mutta se on jäänyt sorsimon puserruksiin. Kerran jo poistin sorsimon siltä nurkalta, mutta muutamassa kuukaudessa se oli ryöminyt takaisin.
Saa nähdä, onko sarjarimpistä mitään jäljellä, sillä maan päällä siitä ei näy mitään. Oli haastavaa kaivaa sorsimoa pois sen ympäristöstä, kun ei tarkkaan tiennyt, mitä kohtaa varoa. Sarjarimpi ei tänä kesänä edes miettinyt kukkimista, voi olla, että se on kuivunut pois.
Haluan tähän muitakin kotimaisia luonnonkasveja sarjarimpin lisäksi: kylämme ojassa kasvavaa ratamosarpiota, keltakurjenmiekkaa, rohtokalmojuuren kirjavalehtistä versiota (jota minulla jo oli toisessa paikassa, mutta sieltä se taisi kuivua jo jokunen vuosi sitten pois). Ainakin keltakurjenmiekka ja ratamosarpio ovat mestareita sietämään vaihtelevaa veden pinnan tasoa ja sitäkin, että välillä ei ole vettä lainkaan.
Haluaisin tähän myös pystykeiholehteä, mutta se taitaa vaatia jatkuvaa matalaa vettä. Viime vuonna istuttamani amerikankeiholehti kuivui pois tänä kesänä ja hyvä niin. Sen hankittuani kotimainen luonnonkasvisuunnitelma alkoi nimittäin vasta kirkastua.

Toissapäivänä ryhdyin kaivamaan. Olin ajatellut odottaa, että syksy kostuttaa mutapuutarhan pohjan ja helpottaa kaivuuta, mutta niin ei näytä tapahtuvan: tälle päivälle oli taas luvassa sadetta, mutta taivaalta ei tipu mitään.
Tämän päivän näky on tämä. Etureunassa on vielä jokunen kirjosorsimon korsi. Se yrittää nousta mutapuutarhan reunoillekin, mutta joutuu toteamaan, että siellä on liian kuivaa.
Aivan varmasti sitä tuolta vielä nousee, joten jos keksin sille hyvän paikan ja kulkuesteet, mieluusti sitä jossakin puutarhan paikassa edelleen pitäisin. Sillä on hurjan kauniit vihreä-kermanvalkoraidalliset lehdet.

Kirjosorsimo on niin korkea, että sen vierestä ei rannan kasvillisuutta edes huomannut. Nyt näkyy! Peuran latvoma virginiantädykkö kukkii lukemattomilla kukkahaaroilla, ja vaaleanpunainen kellopeippi on myös kukassa. Onneksi vielä tänä aamunakin, sillä yön aikana joku oli kiivennyt avokuistille syömään riippaorvokin ja verenpisaran kukat.

Kellopeippi, olikohan tämä ihan vain 'Rosea'. Ihanaa, kun nyt nämä kuopan reunan kukat erottuvat!

Kolmiomaisen mutapuutarhan yhdellä reunalla kukkii jaloängelmä 'Hewitt's Double' ja muutama rikkaporkkana, joka on tehnyt muutaman sata siementainta.

Lisää realismikuvaa: tänne kirjosorsimot päätyivät. Niitä ei tarvitse säkittää, sillä kuivassa paikassa ne eivät kauaa elossa pysy, kokeiltu on. Kuvassa näkyy kasvimaa, joka odottaa uutta kohopenkkiä sängynraadon ympärille, ja kiveystä matonraatojen päälle. Vasemmalla on preeriaprojekti, alareunaan tulee istutuksia vielä vähän korkeammaksi tulevan kivipengermän päälle. Olin ajatellut siihen pensasaitaa marjakuusista, mutta yllätys yllätys – peurat söivät taimet.
Hommat eivät ihan vielä lopu eivätkä huomenna ole valmiit, etenkään, kun aiheuttaa itselleen töitä istuttamalla ja sitten hävittämällä muutaman vuoden päästä saman kasvin.
Tuttua, eikö?


Amerikankeiholehti – Sagittaria latifolia
Isosorsimo – Glyceria maxima
Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Kellopeippi – Physostegia virginiana
Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus
Kirjosorsimo – Glyceria maxima 'Variegata'
Pystykeiholehti – Sagittaria sagittifolia
Ratamosarpio – Alisma plantago-aquatica
Riippaorvokki – Viola hederacea
Rikkaporkkana – Daucus carota
Rohtokalmojuuri – Acorus calamus
Sarjarimpi – Butomus umbellatus
Verenpisara – Fuchsia
Virginiantädykkö – Veronicastrum virginicum

Sunday, 19 November 2017

Marraskuun puutarhayllätyksiä ja metsäistä joulutunnelmaa

Täällä ollaan, aika vain menee kaikkeen! Tietokonekin meni rikki, mutta onneksi vanha varakone-työjuhta toimii edelleen, vaikka useimpien verkkosivustojen aika onkin ajanut vanhan selaimen ohi. Alkavalla viikolla saan toivottavasti varsinaisen koneen toimivana huollosta kotiin, muuten olen täydessä pulassa töiden kanssa. Ja onneksi bloggerin sivustoa pystyy käyttämään tällä kivikautisellakin koneella!

Here Still
November has been surprisingly pretty – sunny even. There is rain and shine, often both in the same day so that one can't get bored. The days seem quite bright; now there are only a few weeks to the darkest day of the year.


Ne ovat viimein nousseet! Syyssahramit, nimittäin. Olen etsiskellyt näitä muutaman viikon. Nupulla marraskuun puolivälissä, se on hieman myöhempään kuin tavallista. Hyvinhän tässä ehtii.


Tätä en tajunnut etsiä. Hämmästys oli melkoinen, kun silmiin osui Winchester Cathedral -ruusun kookas, avautunut kukka. Se on säästynyt tuholaisten hampailta kasvaessaan japaninkirsikkaa suojaavan verkon sisällä. Voi olla, että jokunen muukin ruusu kukkisi, jos suojaisin niitä verkoilla, mutta täytyy priorisoida.
Kylmä sää on puraissut terälehdet läpikuultaviksi; koskettavan kaunis efekti.


Lähellä kasvavassa William Shakespeare 2000:ssa oli vähän aikaa sitten lupaava nuppu, mutta se syötiin. Tämän piikit ovat yhtä upeita kuin kukat!


Vaalearouluruususta löytyi nuppuja, suojasin sen heti verkolla.


Puutarha on nyt aika kaunis. Koristeheinät ovat nousseet pääosaan. Tässä on hienon keltainen siniheinä lakastuneen punalatvan takana.

Kirjosorsimo ei ole vielä saanut vaaleanpunertavaa syysväriä, se tulee vasta kun pakkanen puraisee kunnolla. Täällä ei ole ollut kuin pari astetta. Tälläkin hetkellä ollaan pari astetta plussan puolella: keskiyöllä.
Musti nuuhkii syysilmaa. Se on onnellinen täällä pantteripalstallaan kaikkina vuodenaikoina.


Laitan vielä enemmän juttua koristeheinistä ja pari haastettakin odottaa toteutusta. Mutta tässä vähän maistiaisia nettikauppani Elsan lempituolin joulukoristevalikoimasta. Löysin niin kauniin metsähenkisiä koristeita, että olen aivan onnesta kävynsoikeana!


Nämä löytyvät Nostalgiset-osastolta täältä: KLIK.
Iloista uutta viikkoa!


Kirjosorsimo – Glyceria maxima 'Variegata'
Punalatva – Eupatorium
Siniheinä – Molinia caerulea
Syyssahrami – Crocus speciosus
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

Sunday, 25 June 2017

Korostuskasvit

Huomasin tänään, että tumman 'Dark Towers' -täpläpipon viereen oli ilmestynyt hyvin vaalealehtinen hopeatäpläpeippi. Joskus, aika useinkin, puutarha osoittaa täydellistä tilannetajua.

Great Combinations
Sometimes the garden shows great design skills all on its own.


Samassa penkissä eli Rohanissa alkaa 'Green Apples' -lehtoakileija avata ensimmäisiä kukkiaan tummakurjenpolvi 'Samoborin' vierellä.


Penkin alkupää on rehevöitynyt parissa vuodessa ihanasti. Maata ei enää näy. Kohta avautuvat rohtosormustinkukat, ja jännitän, ovatko ne 'Pam's Split' -lajiketta, jota olen kylvänyt, vai 'Pam's Choicea', jonka istutin kerran taimena, vaiko mahdollisesti itsekseen levinnyttä valkokukkaista.


Penkin toisessa päässä on ystävältä saatu siemenkasvatustaimi Aquilegia atrovinosa tehnyt ensimmäiset nuppunsa, mutta ne näivettyvät. En tiedä, johtuuko se näistä munista tai jostakin muusta, mutta ei näitä tohdi tuhota, kun ovat niin hienosti rivissäkin.


Lisää Rohanin värejä löytyy keittiöstä, kun alkuviikon tuuli puhalsi kukkavarsia kumoon nurmelle, jota piti päästä leikkaamaan. Saksin nämä talteen: 'Black Barlow' -lehtoakileija sekä isotähtihyasintti 'Alba'. Luin jostain, että sysiakileija olisi akileijoista tummin, mutta minulla kukkii sekin, ja 'Black Barlow' on paljon mustempi.


Katajan alla kukkii puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum' täyttä häkää. Täydellinen aluskasvi violettikukkaiselle alppiruusulle on tumman violettiin vivahtava purppuraorvokki.

Tummien orvokinlehtien ylle kohoaa 'Hewitt's Double' -jaloängelmän lehti. Siinäkin on samaa sävyä, ihastuttavaa!


Tumman vastapainoksi tässäkin on valkoista: turkintähdikki. Tässä on myös runsaasti valkokukkaisen sormustinkukan taimia!

Aivan vieressä on mutapuutarha, jonka kirjosorsimo tuo mukavaa vaaleutta rodon vierelle.

Valkokukkaisen jaloängelmän lehdet ovat vaaleanvihreät. Tummat 'Chameleon' -metsätyräkin lehdet vierellä korostavat vaaleutta.


Tänään avautui, sateesta huolimatta, ensimmäinen idänunikko. Tämäpä hassua: luulin siirtäneeni oranssiin penkkiin vain oranssinpunaisia unikoita, mutta nyt siellä kukkiikin tämä! Olin varmaan siirtänyt joskus muotopuutarhassa asustanutta ja sen värimaailmaan sopimatonta 'Cedar Hill' -tarhaidänunikkoa villiin punaiseen penkkiin, sitten unohtanut tehneeni niin ja kun siirsin siitä unikoita tähän, luulin niiden olevan vain peruspunaisia.
Tämä on mukava yllätys, kyllähän lohenpunainen oranssiin penkkiin sopii, se sointuu myös taustan punalehtiseen japaninvaahteraan mainiosti!

Tänään olikin niin hämärä ilta sateesta johtuen, että sytytin uuden valosarjan. Tämä saa nyt toimia tuossa kesät talvet ilostuttamassa iltoja.
Tunnelmallista pyhää!


Hopeatäpläpeippi – Lamium maculatum
Isotähtihyasintti – Camassia leichtlinii
Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Kirjosorsimo – Glyceria maxima 'Variegata'
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Puistoalppiruusu – Rhododendron Catawbiense-Ryhmä
Purppuraorvokki – Viola riviniana 'Purpurea'
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Sysiakileija – Aquilegia atrata
Tarhaidänunikko – Papaver Orientale-Ryhmä
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Turkintähdikki – Ornithogalum oligophyllum
Täpläpipo – Penstemon digitalis
TallennaTallennaTallennaTallenna

Monday, 12 June 2017

Mutapuutarhan kuulumisia

Mutapuutarhassa on nyt säännöllisesti vettä, kun sataa säännöllisesti. Ihanaa! Viime kesäinen superkuivuus on vielä tuoreessa muistissa. Vuosi sitten edellinen sade oli saatu kuukautta aiemmin ja oli jo todellinen huoli kaivoveden riittämisestä heti kesän alkuun. Kyllä se sitten loppujen lopuksi riitti koko kesäksi, kun äärimmäisen säästeliäästi käytti.

Bog Garden
I'm thinking whether or not Glyceria maxima 'Variegata' has a bit too spreading habit for my little bog. The dainty native species get squashed. I might dig it out. Alternatively it just requires some annual checking, but digging clay bog is heavy going. Thinking continues...

Mutapuutarha sai uuden asukkaan amerikankeiholehdestä. Tällä on kauniit lehdet, mutta saattaa levitä pikkuiseen mutapuutarhaani hieman liikaa.

Kirjosorsimo nimittäin jo pyrkii täyttämään mutapuutarhani. Kaivoin sitä tässä yhtenä päivänä runsain mitoin pois, mutta savisen ja juurakkoisen mutapohjan kaivaminen on kovaa hommaa, neliömetriä enempää ei päivässä kykene.
Yritän kasvattaa tässä luonnonlajejakin, kuten siroa sarjarimpiä, ja kalmojuuren kirjavalehtistä muotoa, joka on aivan ihana, mutta kituuttaa vuodesta toiseen jostakin syystä. Viime vuonna siirsin sen tälle kosteammalle puolelle, missä sen pitäisi viihtyä paremmin. Tänä vuonna en ole löytänyt sen versoja vielä ollenkaan, mutta se onkin aina myöhäinen nousija.
Kylätien varrella ojanpohjassa kasvaa kaunista ratamosarpiota, se on löytänyt tiensä minunkin puutarhaani. Tällä hetkellä saaren ojissa kukkii myös ihastuttava rantaluhtalitukka. Luonnon keltakurjenmiekkakin tähän sopisi... Ja ehkäpä haluaisinkin pystykeiholehteä mieluummin kuin tuota ameriikan-mallia... Loppujen lopuksi. Jos sitä vain jostakin löytyisi. Toisaalta etsin kirjosorsimoakin ensin vuosikaudet, ja nyt haluan sen pois! Mutta on sillä kulunutkin monta vuotta koko mutapuutarhaan leviämiseen, joten ehkä sitä voisi vain rajoittaa vuosittaisella kaivuulla.
Tällä tahdilla ei tekeminen lopu, kun sitä aiheuttaa itselleen koko ajan lisää.

Mutapuutarhan laidalle pääsi vuosikaudet etsimäni ihana liuskalehtinen tervaleppä 'Imperialis'. Tällä on vielä höyhenmäisemmät lehdet kuin sulkaharmaalepällä ja myös tervalepän 'Laciniata'-lajikkeella. Tervaleppä toivottavasti viihtyy, kun saa ulotettua juurensa kosteaan mutamaahan. Tämän pitäisi jäädä hieman luonnon tervaleppää pienemmäksi, kuitenkin lopulta tämän pituus on yli kymmenen metriä... Hmm. Voi olla, että viidenkymmenen vuoden päästä kaadan tätä moottorisahalla lähes satavuotiaana mummona, mutta se on sitten.
Tervaleppä sietää hyvin leikkuuta, siitä voidaan tehdä pensasaitaakin. Ehkä tätäkin voisi pitää vähän bonsai-tyyppisenä kolmemetrisenä puuna... Kunhan nyt ensin hieman kasvaa ennen kuin alan saksia.

Hiukan ylempänä puronvarressa loistavat vielä kerrotun rentukan ('Multiplex') viimeiset kukat, kuva on otettu kaksi viikkoa sitten.


Hieman ylempänä, saunan nurkalla, on keltakurjenmiekan kirjavalehtistä lajiketta 'Variegata' sekä iiriksiä ja päivänliljoja. Ja Musti!


Tämä on aarre! Sain ystävieni tontilta Pohjois-Karjalasta suo-orvokkia. Toivon, että saan tämän huippusuloisuuden viihtymään riittävän kosteassa ja silti paikassa, jossa ei ole liikaa kilpailua. Vaikka oli tämänkin kasvupaikalla selvästi kasveja, jotka kasvavat korkeiksi.


Pihatien toisellakin puolella on tällä kohtaa kosteikko. Sen partaalla kasvaa kesäkullerona ostettu matala oranssi kullero, jota kuitenkin epäilen aasiankulleroksi, sillä kasvi kukkii aikaisin, touko–kesäkuussa.
Taustalla on korkeampi, ihastuttava altainkullero, kulleroherkku. Välissä on kirjavalehtinen koristekastikka 'Overdam', yksi parhaista koristeheinistä: tulee lehteen jo keväällä ja on koristeellinen koko kasvukauden lumen tuloon asti.


Luonnonkasvi niittykullero tulee kukkaan hitusen oranssien perässä. Kulleroiden pallomaiset kukat ovat valtavan kauniita!

Taimivaihdossa tulikellukkana hankittu jokukellukka on myös aloittanut kukinnan. Ihanaa väriloistoa näistä keltaisista ja oransseista tulee yhdessä!


Samassa kosteikonreunapenkissä aloittaa myös karhunlaukka kukinnan. Valkoisille kukille tuo ripsialpin tummuus kivan taustan.

Lopuksi sadepäivän terveiset. Ransun alapohjaeristeet kastuivat.
Mukavaa sadepäivää!


Aasiankullero – Trollius asiaticus
Altainkullero – T. altaicus
Amerikankeiholehti – Sagittaria latifolia
Kalmojuuri – Acorus calamus
Karhunlaukka – Allium ursinum
Kellukka – Geum
Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus
Kesäkullero – Trollius chinensis
Kirjosorsimo – Glyceria maxima 'Variegata'
Koristekastikka – Calamagrostisacutiflora
Niittykullero – Trollius europaeus
Pystykeiholehti – Sagittaria sagittifolia
Ratamosarpio – Alisma plantago-aquatica
Rantaluhtalitukka – Cardamine pratensis ssp. paludosa
Rentukka – Caltha palustris
Ripsialpi – Lysimachia ciliata
Sarjarimpi – Butomus umbellatus
Sulkaharmaaleppä – Alnus incana f. laciniata
Suo-orvokki – Viola palustris
Tervaleppä – Alnus glutinosa

Wednesday, 31 August 2016

Korkeat ja komeat kosteikkokasvit

Otos tämän hetken lemppareista: täpläpunalatva 'Atropurpureum' ja siniheinä.

Tall and Handsome
Here is my favourite selection of plants for boggy areas: bonesets, ornamental grasses and some tall flowers for the bank by the bog.


Raitamarskiheinää hehkutan varmaan joka vuosi tähän aikaan. Se on myöhäinen nousemaan maasta, ja joka kevät mietinkin, onko se kuollut. Sitten se alkaa kohota ja kasvaa, kasvattaen sirosti kaareutuvat kaislansa parin metrin korkeuteen.


Tästä kohdasta pihaltani on vaikea ottaa hyvää kuvaa, kun kaikki näyttää epämääräiseltä. Kostean paikan kasvit ovat kuitenkin viimein alkaneet rehevöityä, pitkään pieninä pysyneet kilpirikon taimetkin ovat alkaneet tehdä suurempia lehtiä. Japaninlehtikuusi kohoaa vieressä, ja raitamarskiheinän kauniit lehdet kurottautuvat puun alimpia oksia kohti.
Suuri surku on se, että kuningassaniainen näyttää menehtyneen viime talven aikana. Se oli huonossa paikassa, jossa juuristo pyrki joka talvi nousemaan maasta, kun lunta ei ollut, mutta märkä maa jäätyi. Täytyy hankkia uusi taimi ja istuttaa se hieman paremmin.


Kallionauhus on pysytellyt pienenä vuodesta toiseen, mutta nyt, kun siirsin kookkaaksi kasvaneen kaunokurjenmiekan pois tämän kyljestä, on nauhus hieman reipastunut. Tämäkin on todella kaunis väri japaninlehtikuusen sinertävänvihreiden oksien katveessa. Taustalla tässä ja edellisessä kuvassa näkyy palmusaraa, joka on upea kostean paikan heinä, mutta se leviää tolkuttomasti. Toisaalta se myös valtaa kätevästi tilaa – tässä oli niin vahva nokkos- ja ohdakekasvusto, että tiheäkasvuisia levittäytyjiä tarvitaan.


Mutapuutarhan mutalammessa kasvaa kirjosorsimoa, sekin on kova leviämään. Toisaalta se on oikein kaunis raidallinen pöheikkö. Tämän raidat ovat kermanvaaleita. kun ne raitamarskiheinällä ovat selvästi keltaisia. Musti esittelee.


Kirjosorsimo toimii kauniina tukena sen päälle kaatuneille jaloängelmän kukkavarsille. Tämä suloinen kerrottu on 'Hewitt's Double'.

Tässä kuvaa vähän kauempaa, vaikka voimakkaassa auringossa ei mikään näytä oikein miltään, ja mesiangervojen lehdet ovat menneet ruman ruskeiksi kuivan kesän aikana. Ransu halusi haastaa Mustin leikkiin mutapuutarhan toiselta rannalta, mutta ei tainnut tällä kertaa onnistua.


Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Kallionauhus – Ligularia dentata
Kirjosorsimo – Glyceria maxima 'Variegata'
Palmusara – Carex muskingumensis
Raitamarskiheinä – Spartina pectinata 'Aureomarginata'
Siniheinä – Molinia caerulea
Täpläpunalatva – Eupatorium maculatum

Friday, 19 August 2016

Vaihtelevaa

Onpa mukavat puutarhailusäät! Sadevesien keruutynnyrit ovat täpötäynnä, sillä viikon aikana oli satanut ainakin 15 mm. Välillä paistaa kauniisti aurinko.

All weathers in a day
It's raining, shining and blowing. The weather keeps changing every ten minutes. One does not get bored.

Seuraavassa hetkessä alkaa sataa, vaikka aurinko paistaa vielä. On hyvä istuttaa, vaikka maa ei edelleenkään ole märkää syvältä, mutta sitä pystyy jo kaivamaan. Taimille riittää runsaasti kasteluvettä tynnyreistä.

Pisarat kaunistavat kasvit. Pelargoni 'Raspberry Ripple'.


Sitten tuulee. Tähkäverbenan suloiset kukat ovat vaikeita kuvattavia tuulessa, mutta täällä ainaisten puuskien saarella on jo onneksi ehtinyt perehtyä tuulessa kuvaamisen tekniikoihin.


'Hewitt's Double' -jaloängelmä oli kasvanut hölmön korkeaksi ja on nyt laonnut viereisen mutapuutarhan kirjosorsimokasvustoon. Pikkuruiset kerrotut ängelmänkukat ovat söpöintä mitä voi kuvitella, rakastan tätä niin ja olen iloinen, että tämä talvehti! Ehti jo aiheuttaa sydämentykytyksiä, kun lähti niin myöhään kasvuun.

Tuuli painaa saunan nurkalla kasvavan tarhaviinikärhön kukkia sivuun tuestaan. Nyt alkaa selvitä, että tämä on tosiaan varmaankin 'Purpurea Plena Elegans' eikä 'Avant Garde', jollaisena tämän ostin. Ja toisaalla puolestaan 'Purpurea Plena Elegansina' ostamani onkin kai 'Avant Garde' tai jokin hyvin sen tapainen. Tässä on tummempi viininpunainen sävy ja kerrotummat kukat. Aivan ihana kukka, mutta tämä on juuri se, jonka haluaisin kasvavan yhdessä aronian kanssa, sen mustat marjat ja nämä kukat keskustelisivat niin mehukkaasti!


Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen. Kas, ostin sen uuden 'Purpurea Plena Elegansin' ja nyt täytyy vain perehtyä aronian lisäämiseen. Onneksi istutuskausi on parhaimmillaan.


Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Kirjosorsimo – Glyceria maxima 'Variegata'
'Raspberry Ripple' on munankuoripelargoni, Pelargonium Zonale-Ryhmä
Tarhaviinikärhö – Clematis Viticella-Ryhmä
Tähkäverbena – Verbena hastata