Pelakuut sisään

Sain viimein siirrettyä huonekasvit eli pelakuut, lukin- ja heinäliljat sekä pasuunat sisälle. Muita huonekasveja en harrastakaan, paitsi posliinikukkaa, joka vietti viime kesän kokonaan sisällä.

It was time to take pelargoniums and other indoor plants in for the winter. The nights are getting colder.

Tiinan kasvattama munankuoripelargoni 'Raspberry Ripple' on komea.

Tuoksupelargonin pistokas on jo alkanut kukkia. Laitoin tämän ruukkuun ihan huvin vuoksi, sillä on mukavaa, että on annettavaa ja vaihdettavaa. Mutta näitä kertyy helposti liikaa. Onneksi pistokkaiden ruukut vievät vähän tilaa. Olen itse aika ahtaalla talvisin kaikkien ruukkukasvien kanssa.

Ystävän tuoma hieno etiketti V&A-museosta Lontoosta koristaa 'Catalina'-koristelehtipelargonia. Sen edessä on siemenestä kasvattamiani heinäliljoja Zephyranthes citrina, jotka eivät näytä juurikaan kasvavan, nämä ovat olleet minulla jo vuosia! Jonakin vuonna ne toki voisi ruukuttaa omiin astiohinsa.

Pelargonium sidoides jaksaa kukkia vaikka kuinka paljon. Se tekee uusia nuppuja koko ajan.

Pelargoniteatterissa ei enää ole ruukkuja. Ransu esittelee teatteria, kun siinä vielä olivat viimeiset kasvit jäljellä. Tämän kesän teatteri vietti köynnöskaarten muodostaman suoran linjan päässä, joka olikin kiva paikka, muutenhan käytävä päättyisi vain talon seinään.

Heinälilja – Zephyranthes
Koristelehtipelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä
Lukinlilja – Hymenocallis
Munankuoripelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä
Pasuuna – Brugmansia
Posliinikukka – Hoya
Tuoksupelargoni – Pelargonium × fragrans

Sisäkukkasia

Sisäkukat tahtovat unohtua kesällä. Niitä muistaa kastella, kun huomaa jonkun lurpottavan. Voisihan näitä ulkonakin pitää, mutta minusta on hauskaa, että sisäikkunallakin on kukkia, vaikka en itse sisällä juuri olekaan.
Nyt kukintansa on aloittanut Pelargonium sidoides, minusta kaikkein kaunein pelargoni ikinä. Sen taustalla on upeasti kukkiva huone-esikko, jonka ostin jo toissa talvena. Olen talvettanut sen aivan samalla hoidolla ja lämpötiloissa kuin pelargonitkin, se vain vaatii enemmän kastelua. Näiden talviolot ja lämpötilat ovat siis vanhan vetoisan rintamamiestalon talviolosuhteet, lämpötila vaihtelee tilanteen mukaan 5 ja 20 asteen välillä, eivätkä kasvit näytä olevan tästä moksiskaan. Soilikit kyllä ovat, ne kuolevat aina ja olenkin luopunut niistä kokonaan. En nimittäin harrasta kausikukkia lainkaan.
Vasemmanpuoleisessa ruukussa oleva ruohosipulin näköinen on muuten itse siemenestä kasvattamaani heinäliljaa Zephyranthes citrina, se on todella hidas kasvamaan! Mutta taimet ovat hengissä vuodesta toiseen.

Here are some of the flowers indoors, however most or the pelargoniums live outdoors at summer.

Pelargonium sidoides on vailla suomenkielistä nimeä. Tämän kukissa on upottava purppuran sävy ja ne ovat ihanan pienet ja sirot.
Vaikka en pidäkään vaaleanpunaisesta tai violetista, siis periaatteessa, olen pitkään ollut hurmaantunut purppuraan. Mutta sen täytyy olla tietty purppura, ei liian sininen eikä varsinkaan aniliininpunainen.

Lehdetkin ovat söpöt ja pienet, vieläpä hienostuneen harmaanukkaiset. Kasvutapa vain on hieman epämääräinen, mutta se täytyy antaa anteeksi moiselle kaunottarelle.

Tuoksupelargonin lehdet ja kukat ovat samaa kokoluokkaa, mutta se kasvaa sidoidesia paljon runsaammin. Vasemmalla on valkokukkainen mårbackapelargoni 'Prins Nikolai'.

Tammikuun karmeilla keleillä kostoksi luonnonvoimille kylvetyt mummonpalsamit kukkivat yhä. Tämä länsi-ikkunalla oleva yksilö on hyvä kasteluindikaattori, tämän lehdet alkavat aina lurpottaa ensimmäisenä. Kasvi reipastuu silmänräpäyksessä saatuaan vettä.
(Ai niin, kyllähän mummonpalsami on kausikukka! Toimikoon se poikkeuksena joka vahvistaa säännön.)

Siemenpussista tuli mukavasti monenvärisiä kukkia, vaikka näiden piti olla kerrottujakin – sitä nämä eivät minusta ole. Se ei haittaa. Punertavakukkaisten yksilöiden varretkin punastelevat.

Tässä vielä yksi, mamman mussukka karvakukkanen Ransu, joka viihtyy sisällä päikkäreillä. Tänään otettiin tupsluurit mamman päällä, se on harvinaista herkkua se! Siis ei mamman päikkärit, vaan se, että Ransu nukahtaa päälleni ♥ Takana oleva taulu kuvastaa hyvin Ransua.

Lopuksi ajankohtainen kuva, joka on otettu hetki sitten. Taivas oli dramaattisen tummanharmaa, silti aurinko paistoi. Sade tuli ehkä tuolla etelämpänä Korppoon Kyrklandetilla, tai sitten vasta jossakin mantereen päällä, sillä aurinko vain jatkoi paistamista tummaa taivasta uhmaten. Mustikin mahtui kuvaan!

Huone-esikko – Primula obconica
Mummonpalsami – Impatiens balsamina
Mårbackapelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä
Tuoksupelargoni – Pelargonium × fragrans