Vähän tekstiä

Kultakuoriaisten kesäretki apteekkarinruusulla.

Laitan tähän muutaman kuvan ja kirjoitan vain muutaman rivin, kun näpyttely sujuu tällä hetkellä vain vasurilla ja oikean käden peukalolla. Sain eilen siivousvimman ja aloin silputa yhtä oksakasaa. Oksat olivat ylivuotisia, kuivia ja kovia ja yhtä oksaa silppuriin työntäessäni kone pukkasi sen vauhdilla takaisin suoraan kämmeneeni ja se meni siitä läpi – ei sentään koko käden läpi niin kuin nuoli inkkarileffoissa. Verenvuodon sai tyrehdytettyä lujasti painamalla.
Onni oli se, että minulla oli jo lääkäriaika varattuna Nauvossa täksi aamuksi vasemman käden peukalon takia, jossa on ollut kipeää tekevä tunnistamaton esine jo yli puolen vuoden ajan. Se on leikattu kolmeen kertaan ja käynyt röntgenissä, mitään ei löydy, mutta se pistää ilkeästi pienimmästäkin painalluksesta.
Nyt sain lähetteen Tyksin tai Turunmaan sairaalan käsiklinikalle, en nyt muista kumpaan.
Mutta se peukalosta. Nyt oikeassa kädessä on side reiän päällä ja nautin antibioottikuuria jonkin aikaa. Vahvaa kipulääkitystäkin tarvitaan, sen huomaa aina pillerin vaikutuksen loppuessa.
Joten muistakaa: älkää työntäkö oksaa oksasilppuriin kämmenellä!

Citronella-lilja piristää mukavasti neilikkaruusun hempeyttä.

Tuoksukeltavirma alkaa kukkia.

Tummalehtinen pihakäenkaali sopii tähtililjan taustaksi.

Raitapaita koiranputken kukassa.

Raitapöksy kuistin kaiteella.

Ransu lähti seuraamaan minua kun aamulla kävelin laivarantaan, kaksi kertaa minun piti kantaa se takaisin, mutta aina se lähti uudestaan. Lopulta juoksin laivaan ja toivoin Ransun luovuttavan kadottaessaan minut näkyvistä. Se olikin onneksi palannut kotiin poissaollessani ja pisti pystyyn iloisen manulihepulin, kun palasin. Siten otimme yhdessä päikkärit, kun yöunet jäivät säryn ja varhaisen aamun takia lyhyiksi. Asiat ovat taas kohdillaan, ainakin villahousupojan mielestä. Ja kyllä minäkin tästä tokenen.
Tervettä illanjatkoa kaikille!

Aurinkotervehdys

Naukulasta tupsahti tunnustus, kiitos Mamma ja tytöt!
Tunnustukseen kuuluu vastata kymmeneen kysymykseen ja lähettää se eteenpäin kymmenelle.
Vasta vähän aikaa sitten vastasimme Mustin ja Ransun kanssa muutamaan kysymykseen, joten jos sopii, vastaan näihin vain itse...

1. Lempiväri

Kaikki! Riippuu tilanteesta ja yhdistämisestä. Tällä hetkellä minua ilahduttaa tällainen yhdistelmä:

Ensimmäistä kertaa pihallani kukkiva pehmeän marjapuuronvärinen täpläpunalatva, taustallaan sinertävän vihreä japaninlehtikuusi ja kellanvihreä saunan seinä. Minun silmissäni tämä toimii kuin hirvi.

2. Suosikkieläin

Pidän eläimistä, mutta kuitenkin lähinnä nisäkkäistä. Matelijat kuuluvat inhokkeihin.

Kuivakäymäläni turvehaihduttamossa (siis talon ulkopuolella!) asuvaa vaskitsaa olen kuitenkin oppinut sietämään. Se ei oikeasti ole käärme, sanon itselleni.

3. Suosikkinumero

En tiedä, mutta ajattelen numeroita pareina, jotka muodostavat kymmenen. Siis seitsemän kumppani on mielestäni kolme.

4. Suosikki alkoholiton juoma

Olen mehujen suurkuluttuja, sanotaan mansikka-raparperimehu.

5. Facebook vai Twitter

Ei kumpikaan. Tai on minulla Fb:ssä tili, toimeksiantajan vaatimana, mutta en käy siellä melkein ikinä.

6. Intohimosi

Hmm... Tää on vaikea! Vanhat talot, tarinat, historia, vanhat esineet, kulttuuriperintö. Vapaus ja avarat paikat.

7. Saada vai antaa

Hmm... Tääkin on vaikea. Erakkoluonne. Olen kai huono kummassakin! Jaan mielelläni siitä mitä minulla on, jos saaja siitä ilahtuu. Ja saaminenkin on kivaa, paitsi silloin jos saa jotakin mitä ei tarvitse tai mistä ei pidä. Silloin harmittaa, turha kulutus ja vaiva.

8. Suosikkikuvio

Neliö. Jostain syystä, ja linnunmunan muoto miellyttää myös.

9. Suosikkiviikonpäivä

Sunnuntai. Silloin on rauhallista eikä kenelläkään ole kiire, ainakaan pitäisi olla.

10. Suosikkikukka

Ennemmin pienet ja useamman kukan kukinto kuin yksittäiset suuret kukat. Mielellään sellaiset kukinnot, joiden lomasta näkee läpi takana olevaa kasvustoa ja jotka huojuvat tuulessa. Esimerkiksi jättiverbena, keijunkukat, putkikasvit, monet koristeheinät. Värikin saa olla huomaamattomasta päästä, kuten tässä tähtililjassa, joka on vaatimattomuudessaan täydellisen viehättävä:

Tämä pitäisi antaa eteenpäin kymmenelle, mutta ei se määrä vaan laatu... Ojennan tunnustuksen kolmelle aurinkoiselle pekepojalle Sulolle, Kallelle ja Eikalle ja samalla lähetämme Mustin kanssa terveiset myös pikkuisen mustan Karma-kissanpennun löytäneelle ja sitä hoivaavalle Reiskalle!

Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Tähtililja – Zigadenus elegans
Täpläpunalatva – Eupatorium maculatum 'Atropurpureum'

Silkkikukkia

Eikun ihan oikeita. Silkkikukalla, Clarkia amoena, on hassu nimi. Miksi kutsua elävää kukkaa silkkikukaksi? Jostain minulle oli muutama vuosi sitten päätynyt pussillinen silkkikukan siemeniä, värisekoitus. Ehkä olin sen jopa itse ostanut.
Kylvin ne yhteen vastaperustettuun kukkapenkkiin, jossa ne kukkivat loppukesällä ja syksyllä, talven tuloon asti, kuin viimeistä päivää. Keräsin siemenet talteen.

Sitten kylvin niitä portaanpielen rautapataan, jossa niitä on ollut sen koommin. Olen hurjan huono yksivuotisten, niin sanottujen kesäkukkien kanssa. En jaksa hoivata ja paapoa. Silkkikukka on täydellinen: viskaa sen kuivuneiden siemenkotien siemenet (joko syksyllä tai keväällä) multaan siihen kohtaan, missä haluat niiden kasvavan. Ja siinä ne kasvavat.
Silkkikukista oikealle on muuten suloistakin suloisempi tähtililja (Zigadenus elegans). Monivuotinen, upotan sen ruukussa talviksi maahan. Se voi kasvaa avomaallakin, mutta haluan ihailla sen herkkyyttä läheltä ja joka päivä, kun on sen aika kukkia.

Kesäkuussa vierailin Min Edenissä. Sain Ninalta silkkikukan siemeniä, hän kysyi, onko minulla atlasblommaa. Se kuulosti jotenkin tutulta. En ollut varma, toin pienet taimet kotiin, istutin ja onhan se  samma sak! Mutta mikä väri! Lohenpunainen, aivan ihanan suloinen. Nyt minulla on sitten myös "Pietarsaaren kantaa".