Sinisiä

 ja kimalaisia.

Sikuri on sitten ihana, vaikka sillä onkin taipumusta kylväytyä liian innokkaasti. Kedolla se saa mielellään kukkia yhdessä hunajalta tuoksuvan keltamataran kanssa.

Kedon vieressä on paahdepenkki, ja tuota noin. Siinä ei välttämättä tarvitsisi sikuria kasvaa, mutta sille on vaikea kovettaa sydämensä ja kitkeä. Taustana kedon keltamatarat.

Paahdepenkki toiseen suuntaan: sikurit sointuvat Jopoon.

Kasvimaan kulman pikku penkistä löytyy taivaansinistä. Viime vuonna keräsin siemenet tiibetinkoirankielestä, keväällä nakkasin siemenet tähän ja nyt kukkii. Ihanan helppoa! Lajinimi amabile tarkoittaa ihanaa, rakastettavaa, ja sellainen tämä kukka tosiaan on.

Vaaleanpunaista lajiketta olen unohtanut käydä etsimässä, sen siemenet heitin muistaakseni ruusu-heinätarhaan.

Kurkkuyrtti on myös ihanan sävyinen sininen. Ja suosittu pörriäisten parissa, kuten edellisetkin kasvit.

Erilaisia kimalaisia on joka kukkavarressa.

Seuraava pörriäismagneetti on tähkälaventeli, tässä lajike 'Hidcote'.

Tällaisia hyvin pitkävartaloisia, isoja kimalaisia on nyt paljon. 

Loppuun pörröinen kaveri sinisellä kuistilla.

Pehmoista viikon jatkoa!

Keltamatara Galium verum

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Sikuri Cichorium intybus

Tiibetinkoirankieli, kesälemmikki Cynoglossum amabile

Tähkälaventeli Lavandula angustifolia

Unelmien ruusuvyöhyke

 Sellainen on yhtäkkiä kasvanut tontin etelänurkalle.

Tällä pihan nurkalla on keto edesmenneen rakennuksen paikalla. Sen entisen kivijalan alapuolella on paahdepenkki, joka päättyy pieneen mini-kivimuuriin. Sen takana on pensasistutuksia tienvarren heinikossa – en ole perustanut hienoa tienpenkasta rajattua istutusaluetta.

Pihanurmi laskee alamäkeen kohti tietä. Siinä on niin suloinen läntti ketoneilikkaa, päivänkakkaraa ja yksi sikurikin siinä kasvaa, etten ole raaskinut siitä kohdasta vielä leikata nurmikkoa.

Mutta varsinainen aihe tälle blogijutulle on takana paahdepenkin päässä. Siellä on kaksi ruusupuskaa.

Vasemmanpuoleinen on vanha kirkonruusu, joka piti vain löytää vaahtera-saarnivesakon seasta alkuvuosina. Puiden raivaaminen sai ruusulle enemmän tilaa ja sitä kasvaa nyt kymmenen neliömetrin alueella, myös keskellä syreeniaidannetta ja vähän kedollakin. Se leviää juuristollaan selvästi tehokkaasti, joten tällainen villi nurkkaus on kirkonruusulle täydellinen. 

Oikealla on neilikkaruusu 'White Grootendorst', joka on viimein kasvanut kunnon mittoihin. Sain naapurilta kompostoitua huussijätettä viime vuonna, kun hän ei keksinyt, mihin sitä olisi laittanut (outo ongelma – kompostia on aina liian vähän!). Kippasin sen kaiken tuohon ja se taitaa näkyä ruusun kasvusta.

Paahdepenkin siniset sikurit luovat ihanan väriyhdistelmän valkoiselle ja ruusunpunaiselle ruusulle.

Kirkonruusun tuoksu on vailla vertaa. Kukinta-aikakin on ollut pitkä, kun heinäkuusta ovat puuttuneet helteet. Kuivaa meillä kyllä on edelleen, mutta ruusut ovat siitä loistavia, että ne kestävät kuivuuskaudet täydellisesti, lehtikään ei lurpota.

Siksi hankinkin eilen kaksi uutta ruusua, kun kävin parin päivän pikavisiitillä Satakunnan suunnalla.

Tätä ruusuparia on tullut ihasteltua ja kuvattua kaikkina vuorokaudenaikoina. Ensimmäisestä neilikkaruusustani viisastuneena ymmärsin istuttaa tämän valkokukkaisen paikkaan, jossa se mahtuu kasvamaan täyteen mittaansa. Muotopuutarhan vaaleanpunaista neilikkaruusua leikkaan joka kevät rankasti, jotta se ei peitä koko penkkiä.

Näkymä paahdepenkin ja kedon yli kohti muotopuutarhaa, jossa kukkivat köynnösruusu Flammentanz ja neilikkaruusu 'Pink Grootendorst'. Keto kukkii keltamataraa, joka tuoksuu hunajalta.

Toinen potretti: sikuri, keltamatara ja Flammentanz.

Musti esittelee.

Koska kalenteripoikajutusta jäi puuttumaan Musti vaahterassa -kuva, laitetaan tähän.

Lokki tarkkaili meitä sähkötolpan päältä.

Kirkonruusu lopettelee kukintaa, ahdekaunokkien liilansävyiset kukat avautuvat tilalle. Sävyjen yhdistelmä on vastustamattoman kaunis, vaikka kuva ei oikein onnistunut.

Istutin kiiltoleimu 'Mäntsälän' paahdepenkin alapäähän pari vuotta sitten. Se kuivui pahoin viime kesän kuivuudessa ja pelkäsin jo menettäneeni sen. Tämä on mukava muisto käynnistä toimintaansa lopettelevalla Paloniemen taimistolla Suonenjoella, joten kasvilla on tunnearvoa. Olen todella iloinen, että se on elossa ja tänä vuonna kukkii ensimmäistä kertaa. Mikä kaunotar! Ja täydellinen tällaiseen paikkaan, jossa on myös luonnonkukkia.

Ahdekaunokki Centaurea jacea

Kartanoruusu Rosa Francofurtana-ryhmä

Keltamatara Galium verum

Kiiltoleimu Phlox carolina

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Sikuri Cichorium intybus

Pikkuisia juttuja

 Pienet kasvit ansaitsevat oman jutun, sillä muuten ne jäävät jalkoihin!

Hobittipenkissä kukkivat nuokkutähdikit. Siellä on myös arovuokko, jonka ostin narsissivuokkona, mutta sitä se ei ollutkaan.

Tältä näyttää nuokkutähdikki – siitä oli keväällä parissakin blogissa puhetta, kun pussista ei tullutkaan sitä. Nuokkutähdikki tosiaan kukkii näin myöhään ja on tällainen puolikorkea (tai -matala) ja harmahtavanvihreä.

Hobittipenkissä kukkii myös Pink Panda -koristemansikkaa ahomansikoiden ohella. Mesimarjaakin tässä on periaatteessa, pari lehteä nousee joka vuosi ja ne kuihtuvat jossain vaiheessa kesää pois.

Löysin lopulta aidon narsissivuokon, sen kukka on melko erilainen kuin arovuokolla, samoin lehdet.

Pari vuotta sitten hankittu tummatähkämunkki sinnittelee yhä elossa, mutta se ei ole mitenkään kasvanut, pikemminkin pienentynyt. Kunpa sataisi.

Iloitsen tähtirotkokielosta, joka on levittäytynyt saniaistarhassa vähän sinne sun tänne. Se kukkii parhaillaan valkoisena. Sirompi ja korkeampi on kiehkurakielo.

Istutin viime vuonna uuden haltiankukan, mutta valitettavasti se ei ole enää elossa, ne viihtyvät tontillani kamalan huonosti. Tämä tiarella 'Pink Skyrocket' on onneksi pysynyt elossa jo muutaman vuoden. Kukinta on aivan ihana.

Timjamipolulla alkavat monenlaiset suikertavat ajuruohot kukkia.

Kohta ne peittävät kiveyksen. No, se oli vähän tarkoituskin, tai ainakin, että osaksi. Mutta olen mennyt istuttamaan niitä vähän liikaa. Pieniin timjameihin on helppo hullaantua.

Keltalehtinen on nurmiajuruoho 'Bertram Anderson', tummanvihreät isot lämpäreet kangasajuruohoa alkavat ihan justiin kukkia. Kukassa jo ovat vaaleanliilakukkainen kangasajuruoho 'Minor' ja valkokukkainen harmaa-ajuruoho 'Albiflorus'.

Pelargonejakin kukkii, mutta ne jäävät puutarhajuttujen jalkoihin. Tämä söpöliini on kääpiöpelargoni 'Natalie', jonka pesikkaisten terälehtien reunat ovat valkeat.

Onnistuin viimein syksyllä hankkimaan libanoninlaukkaa. Kauan sitten ostin taimen harrastajan pöydästä puutarhamessuilta, mutta se osoittautui nuokkulaukaksi. Kaunis laukka sekin, valitettavasti se sittemmin hävisi. 

Siro libanoninlaukka on valkokukkainen, tässä paratiisililjan vierellä. Siitäkin olen hyvin iloinen, sillä ensimmäinen paratiisililjani menehtyi.

Tuoksumatarakaan ei onnistunut ensimmäisellä yrittämällä. Tämä paikka ei ole sen vähemmän kuiva kuin ensimmäinenkään, mutta tässä sillä on varjoa, mikä tuntuu auttavan.

Koristemansikka Lipstick kasvaa ruusun aluskasvina ja sopii siihen tarkoitukseen loistavasti. Se kun aloittaa kukinnan jo ennen ruusua.

Valkotupsulaukka kasvaa kääpiöneilikan keskellä.

Särkän perennataimistolta hankittu pohjoinen aarre: lapinneilikka 'Halti'. Kukkiin kehittyy pinkkiä sävyä, kun ne vanhenevat. Aivan ihana, eikä moksiskaan kuivuudesta!

Rotkolemmikki 'Sterling Silver'.

Ransu-lemmikki.

Ihmettelin aikani, kun tällainen varsi nuppuineen nousi mäntyjen alta metsäpuutarhapenkistä. Kun kukat avautuivat, tajusin: olen siirtänyt viereisestä Rohanista sinisen, sillä sinne kuuluvat vain valkoiset espanjansinililjat. Mukavasti tämä kukkii täysvarjossa vähän myöhemmin kuin lajitoverinsa.

Myös unkarinsinililjat kukkivat näin myöhään. Ne ovatkin todella kauniita!

Naapurin shetlanninlammaskoirakatraaseen on tullut uusi pikkuinen.

Yritä nyt sitten ottaa tarkkaa kuvaa. Jos ei kuvat onnistu, niin sydämenvalloitus sitäkin paremmin!

Ransu: plääääh.

Ahomansikka Fragaria vesca

Arovuokko Anemone sylvestris

Espanjansinililja Hyacinthoides hispanica

Haltiankukka × Heucherella

Harmaa-ajuruoho Thymus praecox var. pseudolanuginosus

Kangasajuruoho Thymus serpyllum

Kiehkurakielo Polygonatum verticillatum

Koristemansukka Fragaria × rosea

Kääpiöneilikka Dianthus subacaulis

Lapinneilikka Dianthus × courtoisii

Libanoninlaukka Allium zebdanense

Mesimarja Rubus arcticus

Narsissivuokko Anemone narcissiflora

Nuokkulaukka Allium cernuum

Nuokkutähdikki Ornithogalum nutans

Nurmiajuruoho Thymus pulegioides

Paratiisililja Paradisea liliastrum

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Tiarella Tiarella

Tummatähkämunkki Phyteuma nigrum

Tuoksumatara Galium odoratum

Tähtirotkokielo Maianthemum stellatum

Unkarinsinililja Scilla litardierei

Valkotupsulaukka Allium orientale

Ennen ja nyt talon toisella kulmalla

 Jatkan juttuja siitä, kuinka paikat ovat muuttuneet.

Löysin kuvan huhtikuulta 2007, jolloin kaivelin ruusulle paikkaa. Tuli vastaan rivi kiviä. Oli helppo päätellä, että ne ovat olleet rakennuksen kivijalkaa, kun tien vierellä on suorassa kulmassa rakennuksen lyhyen päädyn kivet hyvinkin näkyvillä.

Papulanruusu tuli istutettua kivien viereen. Paikka on todella kuiva, joten se on kasvanut hyvin hitaasti. Juurivesoja alkaa tulla kunnolla vasta nyt, 15 vuotta istuttamisen jälkeen. Tässä kukkaa viime kesältä.

Entisen rakennuksen paikka on oikein loistava kuiva ja avoin paikka ketokasveille. Siinä kasvaa runsaasti keltamataraa. Sen vuoksi päätin jo heti alkuvuosina antaa sen olla ketona.

Kuvassa on komea Viljo-poika esittelemässä työmaata kesällä 2007. Pikkuisen ruusun taimen ympärille olin kylvänyt muistaakseni silkkikukkia, ne näkyvät vaaleanpunaisina.

Tässä suunnilleen samaa kuvakulmaa viime syksyltä. Edessä on kedon vierellä paahdepenkki ja sen yläpäässä punalehtinen marjaomenapensas 'Marleena'.

'Marleena' kukassa viime keväänä. 

Talon tämä pääty on ollut halonhakkuu / klapien kuivaus / puutavaravarasto -käytössä alusta asti. Jossakin niiden toimintojen täytyy olla ja tämä on osoittautunut järkeväksi paikaksi, vaikka ei ole kovin esteettinen. Missään "pihan perällä" ei ole riittävän kokoista tasaista aluetta.

Tässä on hyvä pilkkoa puita ja hakettaa oksia, sähkökaappikin on haketinta ajatellen lähellä.

Talvinen kuva rinnettä alas.

Kedon reunalla kasvaa vaahtera vähän liian lähellä taloa ja siihen johtavaa sähkölinjaa, niinpä sitä pitää välillä karsia.

Vaahteraa ei kuitenkaan voi kaataa, vaikka pienempi puu olisi tähän järkevämpi, sillä se on Mustin puu.

Lisäksi vaahteran ja talon kulman välillä on täydellinen paikka riippumatolle.

Kedon poikki johtaa polku muotopuutarhaan. Papulanruusu jää vasemmalle.

Tämä on näkymä riippumatosta, vaikka taisin ottaa kuvan kumminkin sen kohdalla seisten.

Polun toisen pään lähellä, kedon reunalla, on pari sileää kiveä samassa tasossa ja olen ajatellut tehdä niiden perusteella pienen kiveyksen. Ehkä vasta sitten, kun saan jonkun puutaapeleista ensin raivattua (eli esim. rimat laitettua vanhaan taloon). Siitä tulee kiva paikka talon länsipäädyn kulmalla ilta-auringossa.

Istutin syksyllä uuden karviaisen tämän tulevan oleskelupaikan reunalle jo valmiiksi tulevia herkutteluhetkiä ajatellen. Viime talvena vesimyyrät söivät vanhan herkullisen isomarjaisen karviaispuskan, niinpä kesällä hankin kaksi uutta ja toivon, että ainakin toinen niistä on yhtä makeamarjainen. Lajikkeet ovat muistaakseni 'Hinnonmäen keltainen' ja 'Invicta'. Kumpikin on kuvailujen perusteella suurimarjaisia ja makeita.

Ympäröivää heinikkoa taltuttamaan laitoin taimen ympärille vain lehtiä ja niiden päälle kiviä, jotta eivät lennä tuulessa pois.

Uutta kesää odotellessa voi muistella keltamataran hunajaista tuoksua!

Karviainen, tarhakarviainen Ribes Uva-crispa-Ryhmä

Keltamatara Galium verum

Marjaomenapensas Malus toringo var. sargentii

Papulanruusu Rosa Spinosissima-Ryhmä 'Papula'

Silkkikukka Clarkia