Bessera kukkii jälleen

 Sekä muiden huonekasvien kuulumisia.

Tässä hän on! Bessera elegans. Ei suomenkielistä nimeä. Ruotsiksi, englanniksi ja ranskaksi hän on korallipisara, mikä on varsin osuva, kuten myös tieteellisen nimen elegans. 

Bessera elegans on asunut kanssani jo monta vuotta, mutta ei ole kukkinut vuosiin. Taisi kukkia vain ensimmäisenä vuonnaan. Olen vienyt kasvin joka kesä ulos, kuten lähes kaikki muutkin huonekasvini, ja kukkavarsia on alkanut nousta, mutta ne ovat näivettyneet.

Kun viime viikolla puhuin äitini kanssa asiasta, hän totesi, että ehkä kasvi ei pidä tuulesta. Se voi olla. Täällä tuulee lähes aina, nytkin aika navakasti, aurinkotuolit ovat lentäneet kumoon. Ja jos kasvi tarvitsee kukinta-aikana vähän runsaampaa kosteutta, se ei sitä paljon saa, sillä unohdan kastella ulkoruukkuja. Ne saavat vettä hyvin harvoin. Pelargoneillehan se sopii, mutta kaikille ei. 

Bessera elegans on sipuli/mukulakasvi, ja nehän ovat lähellä sydäntäni. Lehdet ovat ruohosipulimaiset, mutta kovemmat ja jäykemmät. Kasvi on kotoisin Meksikosta, mutta en ole tarkemmin perehtynyt sen kasvupaikkatoiveisiin. Täksi kesäksi päätin jättää sen sisälle. Ja tästä lähin se saa aina viettää kesät sisällä!

Huonekasvini ovat ehkä vähän epätavallisempaa sorttia. En voi kasvattaa trooppisia huonekasveja, jotka ovat tavallisempia, sillä sisälämpötilani voi laskea talvella lähelle nollaa. Kesäksi kannan kasvit ulos. Kuistin rapuilla on varjoisaa, siinä viihtyy kultaimarre. Riippaorvokki voisi hyötyä uudesta ruukusta, se on elänyt samassa vihreässä ruukussa varmaan kymmenen vuotta ja alkaa olla kärsineen näköinen.

Verenpisaroillekin pohjoispuolen kuisti on oikea paikka, auringossa ne näivettyvät. Tämä on palleroverenpisara 'Auntie Jinks'. Hankin sen pistokkaana Plantagenista jo viime vuoden keväällä, mutta sinä kesänä se ei kunnolla kukkinut, ei oikein kasvanutkaan. Nyt on ollut parempi vuosi. Pienehköt kukat ja somasti taipuvat ulommat terälehdet ovat kovasti mieleeni.

Siro ja pienikasvuinen 'Whiteknights Pearl' on aarre ja elää keittiössä ympäri vuoden, jossa se on silmien alla sekä kastelua että pikkuisten kukkien ihailua varten. Se on tämän pöydän nurkalla, jossa teen töitä, sillä työpisteeni on tilanpuutteen vuoksi keittiössä.

Mennäänpä pikaisesti katsastamaan pelargonit, sillä niistä lähes kaikki elävät ulkoilmaelämää. 

Aina on joku kukassa, tällä kertaa näyttävimmin pienikasvuinen kotipelargoni 'Tessaloniki' (tarkemmin sormipelargoni). Vaikka on pieni, voi silti näkyä kauas! Viereinen pelargoni on myös tulossa kukkaan, se taitaa olla 'Cheeky Chappy'. Pelargonini elävät pienissä ruukuissa, sillä talvetustilaa eli tilaa ikkunoilla on vähän. Ja selvästi pelargonit sietävät ahdasta ja helposti kuivuvaa multatilaa.

Pelargonien vieressä kesää viettää Ornithogalum viridiflorum, entinen Galtonia. Nykyään siis tähdikkeihin kuuluva. Ei suomenkielistä nimeä. Viridiflorum merkitsee vihreäkukkaista.

Vaahteran varjossa on ×Rhodoxis tai Rhodohypoxis tai Hypoxis. Taimipurkin nimimerkinnät olivat niin moniselitteiset. Ehkä tämä on Rhodohypoxis eli iirikki. Kasvi on eteläafrikkalainen ja kasvaa mukulamaisesta juuresta. Talvet viettää rutikuivana ja lehdettömänä, kukinta-aikaan ottaa mielellään vettä vastaan. 

Toissa talvena nämä melkein kuolivat, kun sisälämpö käväisi pakkasella ja ovat edelleen toipumassa siitä. Aiemmin ruukku on ollut täynnä lehtiä, mutta eivätköhän nuo tuosta taas runsastu.

Talon toisella nurkalla, jossa käyn harvemmin, paitsi lojumassa riippumatossa, viettää kesää joukko sipulikukkia, jotka saisivat olla kesät aika kuivina: ritarinkukkia, neidikkejä sun muita. Tänä vuonna ne ovat saaneet vettä vähän tavallista useammin ja moni on yhä tai taas lehdessä.

Pari amppelipelargonia on ripustettu puiden oksille ja ne kuivuvat äkkiä tuulessa. Eivät ne silti kovin herkästi kuole, vaan kukkivat mahdollisesti entistäkin paremmin. Pelargonit ovat niin tällaisen minuntyyppisen ihmisen kasveja, joka unohtaa kastelun!

Tämä kaunis pienikukkainen on 'Deerwood Lavender Lass'.

Pelargonium sidoides elää ympärivuotisesti olohuoneessa oikeastaan siksi, etten ole keksinyt sille ulkona järkevää paikkaa ja sen amppeliruukku on melko painava. Leikkasin jo lattiaan asti roikkuvia kukkavarsia, nyt kukassa on vain tämä pieni rypäs. Sen taustana on vielä nuori sitruunapuu.

Tämä on pelargoneistani kaunein, pitäisi vielä jostakin löytää Pelargonium triste.

Kotipelargoni Pelargonium Zonale-Ryhmä

Kultaimarre Phlebodium aureum

Neidikki Nerine

Palleroverenpisara Fuchsia Hybrida-Ryhmä

Riippaorvokki Viola hederacea

Ritarinkukka Hippeastrum

Sitruuna Citrus × limon

Jouluruusujen sietokyky testissä

 Kylläpä on huhtikuu.

Tässäpä näkymä, jonka keväisyyttä ihasteltiin noin viikko sitten. Sitten tuli lunta. Eilen tämän kuvan lumi ehti sulaa, vaikka sitä pyrytti päivän mittaan pariin kertaan lisää. Tänä aamuna oli taas maa valkoinen. Ja nyt se on taas poissa, vaikka tänäänkin on tullut aurinkohetkien välissä pyryä ja rakeita. Juuri tätä kirjoittaessani ilma on sakeanaan lunta ja aurinko paistaa samaan aikaan!

Mennäänpä katsomaan, mitä jouluruusuille kuuluu. Musti hepulipinkaisee esittelemään.

Siellä oli muutama tarhajouluruusu aika pitkällä jo maaliskuun puolella. Tämä näyttää kärsineen vähän kylmävaurioita, tai ehkä sellaisia vaurioita, joita tulee, kun aurinko paistaa lumikiteisiin kasvinosiin. 

Tämä toinen oli jo lähes avaamassa kukkiaan, kun tuli kymmenen senttimetrin lumikerros. Vaurioita ei silti ole ollenkaan, mistä lie sitten johtuu. Tämä kasvaa ehkä varjoisammassa paikassa, joten kenties syynä on tosiaan aurinko eikä pakkanen, kuten usein arvellaan.

Musti on jo ylärinteessä.

Ja jatkaa hepulispurttiaan.

Ransu: Toi on hullu.

Äkkiä kotiin! Ruoka-aika.

Seuraavana päivänä jatketaan tutkimuksia huussin toisella puolella punaisessa villissä penkissä. Lumenpinta on laskenut. 'Aureomarginata' -keisarinpikarililjat eivät ole millänsäkään säistä. Näiden jälkeen havaitsin tavallisten oranssien ruskeat versot, ja lopulta tänään kapeahkon 'Vivaldin' vaaleamman rusehtavan verson. Voi hyvin olla, että emosipulin ravinnot kuluivat siementuotantoon, ja sekin on mahdollista, että se on kärsinyt kosteusvaurioita. Leikkasin sen varren aika alhaalta jo kuukausi sitten, ja ontto varsi voi johtaa kosteutta sipuliin. Hyvä kumminkin, että 'Vivaldi' on edes pienemmin elossa.

Saman penkin pionituessa (vääntynyt, peura juossut päin) oli mielenkiintoinen jääkoriste. 

Rännikettingistä romahtanut jää.

'Vivaldi' -keisarinpikarililjan siemenet ovat erittäin itäväisiä! Näitä pikku potteja on kuusi, ja kaikki tursuavat siementaimia. Toivottavasti saan pidettyä ne elossa istuttamiseen asti. Ja kukkimiseenhan kuluu vuosia.

Olen siirtänyt siemenkasvatukset vintin rapuilta keittiöön, sillä täällä niitä tulee tarkkailtua paremmin. Vasemmalla on sinisarja ja iirikki.

Palataan katsomaan jouluruusuja toisena päivänä, kun lunta on vähän vähemmän. Ransu haluaa silti asettua tuoliin, sillä lumi on inhaa.

Masuvilloihin taisi osua vähän lunta, ne on suittava kuntoon.

Nyt lumi sulaa ja Rivendellin joki suorastaan tulvii. Jouluruusu on aivan vedessä!

Joentörmällä (ojan partaalla), saarnen sammaleisten juurten kainalossa kukkiva jouluruusu on kovin kaunis. Tämä on se pisimmälle kukkaan ehtinyt.

Vastarannalla kukkivat puistolumikellot.

Mutta voi tätä veden määrää. Koko rinne on taas silkkaa valuvaa vettä, vaikka jäätikkö suli jo kertaalleen. Toivon tosiaan, että tuolla pyöreän penkin keskellä lätäkössä kasvava kiinanpunapuu viihtyy märässä. Edessä on ruskopenkki.

Ruskopenkin japaninvaahtera 'Enkan' näyttää onneksi ihan hyvältä.

Palasin tänään kuvaamaan huussin takaista Rivendelliä. Ojassa on yhä vettä, vaikka virtaus on vähenemään päin. Pisimmällä kukkiva jouluruusu on lumiläntin ja puunjuurten vieressä, se vaurioita saanut noiden taempana näkyvien lehtien luona. 

Hyvin näkyvät jouluruusut viihtyvän tässä puolivarjossa. Itse asiassa parhaiten tekevät nuppuja ne, joita huussi varjostaa suorastaan paljonkin. Tarhajouluruusulle selvästi mieluisin paikka on rakennusten pohjoispuolella, missä ei ole paahdetta. Vesi ei näköjään haittaa.

Tässä se pisimmällä kukassa oleva tänään. Edelleen se seisoo lätäkössä.

Rinne on hieman kuivunut, vaikka litsis lätsis märkä se yhä on. Yritin tänään tyhjentää kompostia kasvimaalle, mutta sain huomata, että sekä komposti että kasvimaan kohopenkit ovat edelleen jäässä. Maahan oli turha yrittää talikkoa iskeä, päällimmäisten kolmen sentin jälkeen on jää vastassa.

Sellainen kevät.

Jälkihuomautus: on tässä se hyvä puoli, ettei punkkeja ole ollut. Punkkikausi kestää normaalisti maaliskuusta joulukuuhun; nyt ei ole punkkeja näkynyt niin joulu- kuin maaliskuussakaan.

Iirikki – Rhodohypoxis

Japaninvaahtera – Acer palmatum

Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis

Kiinanpunapuu – Metasequoia glyptostroboides

Puistolumikello – Galanthus nivalis

Sinisarja – Agapanthus

Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

Uusia ituja

 Vaikka maa on jäässä, ei kevättunteen kohoamista voi estää mikään. Mitkä säät ja viikonloppuna vain paranee!

Piha on paljas, mutta mukava on liikkua ja puuhailla, vaikka maankaivuuhommiin ei vielä pääsekään. Risuhommia on ollut hyvä tehdä. Suorat rangat jätin aitamateriaaliksi. Mutta uusien aidantolppien pystyttäminenkin saa odottaa maan sulamista.

Hakkeen kattamasta vuokko-esikkopuutarhasta tuli kivan näköinen. Aiemmin minulla ei olekaan riittänyt haketta laajemmin pihalle levitettäväksi, kun olen käyttänyt isoimman osan risuista aidan tekoon. Jonkin verran tarvitsen haketta myös vessoihin. Minulla kun on sisävessanakin kuivikekäymälä.

Musti viettää isoimman osan päivästä ulkona ja ilmestyy aina jostakin, kun menen itsekin pihalle puuhailemaan. Paitsi jos oksasilppuri tai moottorisaha pärisee, niistä Musti pysyy kaukana.

Kottikärryyn sain vaihdettua uuden renkaan rikki kuluneen tilalle. Olin onneksi ottanut renkaan talteen vanhoista, puhki ruostuneista kärryistä. Kohta nämäkin ovat puhki. Mutta kaikki käyttökelpoiset osat täytyy säästää! Kaupoille ei noin vain saaresta pääse.

Haravoin kedon kertaalleen, mutta se oli hieman haastavaa, sillä puolet vaahteranlehdistä oli jäätynyt maahan kiinni. Täytyy uusia haravointi myöhemmin. Eikö ole yllättävää, miten jäässä kaikki on, vaikka näyttää niin tolkuttoman keväiseltä?

Lupasin kuvaa kukkivasta 'Dionysus' -lumikellosta. Toistaiseksi vain yksi kukka, mutta lisääkin voi tulla. En ole vetänyt lehtiä sivuun, kun niistä on yöpakkasilla edes vähän suojaa.

Hyvin samanlainen on 'Hippolyta'. Nämä ovatkin serkukset, molemmat niin kutsuttuja kerrottuja Greatorex-lajikkeita (Greatorex doubles). Kerrannaisuus on puistolumikello 'Flore Plenolta', korkeus kriminlumikellolta.  

Edellisen jutun 'Cream Beauty' -krookuksennput aukesivat tuosta noin, pam vain! 

Katajan alla on maa koholla ja se on kuiva paikka, siinä pintamaa on jo sula. Se näkyy siinä, että aikaiset persiansinililjat ovat siinä jo nousseet – ja saman tien nupulla – kun puutarhan muissa paikoissa niistä ei näy vielä mitään.

Persiansinililjat nousevat suunnilleen päivässä mullan sisältä kukkimaan, kuten aikaisimmat sipulikukat yleensäkin. Seuraavana päivänä huomasin nämä nuput sininadan vieressä, samassa penkissä kuin edelliset.

Yritin kuvata puronvarsipuutarhan lumikelloja, sillä niitä on puron molemmin puolin, mutta lumikellot häviävät voimakkaassa auringonvalossa valoihin ja varjoihin. Oikealla puun rungon ympärillä on yksittäisiä, vasemmalla rannalla puolestaan kaksi tiivistä tupasta, mutta edes minä en niitä kuvasta erota, vaikka tiedän, missä ne ovat. Iso vihreä läntti on jouluruusu, sen lehtien etupuolella on varmaan yksi tupas.

Otin sitten toisen kuvan lähempää, puun alta. Etualalla on muutamia korkeita 'S. Arnott' -lumikelloja, taustalla puronuoman toisella puolen näkyy kaksi tupasta pientä tavallista puistolumikelloa ja se jouluruusu. Toivon näistä kaikista runsasta leviämistä.

Jäinen maa ei hevillä versoja työnnä, mutta sisällä viheriöi. Isossa uurnaruukussa on sinisarja Agapanthus inapertus, sen olen kasvattanut siemenestä, eikä se ole vielä kukkinut. Se pysyy vihreänä koko talven. 

Oikealla versoo Rhodohypoxis tai × Rhodoxis (taimilapussa oli molemmat nimet eli kaksi eri lajia, äh!). Se häviää loppukesällä mullan sisään ja täytyy pitää lähes rutikuivana talven yli. Nyt olen onnistunut sen talvettamisessa jo toistamiseen, tämä on lupaavaa! Selvästi minulle sopivat parhaiten lajit, joita ei kuivuus haittaa. Mutta nyt, kun Rhodohypoxis on kasvussa, sitä saa vuorostaan kastella aika reippaasti.

Uutta versomista löytyi myös kylmäkäsiteltävien laatikosta vintin rappusilta. Onneksi kurkistin sinne! Yksi pikkuisista metallikennoista, joihin kylvin syksyllä keisarinpikarililja 'Vivaldin' kookkaiden siemenkotien tuotokset, on lähtenyt itämään. 

Siemeniä oli niin paljon, että kylvin useita tuollaisia kennoja, mutta vain laatikon keskellä olevaan oli noussut ituja, joten otin vain sen mukaan, kun lähdin kaupunkiin. Pikku potin sisältö saa muuttaa vähän isompaan purkkiin, kunhan joku sopiva rasia liikenee.

Liikkuvassa taimitarhassani on onneksi vain nämä kaksi purkkia toistaiseksi. Sinisessä laatikossa ovat suvitulppaanin idut. Ne ovat kasvaneet hyvin hitaasti, sillä kylvös oleili vintin rapuilla ja vain kylmimmiksi pakkasöiksi otin sen keittiöön. Vintin raput ja eteinen menevät pakkaselle, jos on oikein kylmää. Siinä on vieressä yksinkertaiset ikkunat. 

Nyt kylvökset saavat viettää päivät kaupunkiparvekkeella, ja ehkä yötkin, jos pakkasta on vain vähän. Tai sitten jääkaapissa. Hitaasti hyvä tulee.

On muuten jännä nähdä, minkälaisia kylvöksen keisarinpikarililjoista tulee, jos onnistun kasvattamaan ne kukintakokoon saakka. 'Vivaldi' on ihana vaalean oranssi, mutta puutarhassani on myös tavallisia perusoransseja, yksi keltakukkainen ja yksi kirjavalehtinenkin. Ne kaikki kukkivat viime keväänä, joten ristipölytyksen mahdollisuus on suuri. 

Todennäköisintä on, että tulee tavallisia oranssikukkaisia, sillä siementaimilla on aina suurin taipumus taantua perusväriin. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Ja kaikki keisarinpikarililjat ovat tervetulleita, sillä niitä eivät peurat syö.

Aurinkoista viikonloppua!

Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis

Kriminlumikello – Galanthus plicatus

Persiansinililja – Scilla mischtschenkoana

Puistolumikello – Galanthus nivalis

Sininata – Festuca glauca

Suvitulppaani – Tulipa sprengeri

Herkkunurkkaa ja tipu-uutisia

 Kun hankin pieniä kasviaarteita, niille piti löytää paikka, jossa ne eivät joutuisi muiden jyräämiksi – ja joka olisi raivattujen alueiden tuntumassa. Hyvä paikka löytyi talon nurkalta pienestä rinteestä, missä herkut tulee helposti noteerattua. Se kohta alkaa olla nyt, yli kymmenen vuotta ensimmäisten istuttamisesta, melko täynnä.

Tässä herkkunurkka häämöttää kostean kevätniityn takana. Eikä se tosiaan kovin pienikasviselta näytä. Katsotaan lähemmin.

Ainakin rotkolemmikki 'Silver Wings' viihtyy niin hyvin, että on melkoinen puska. Edessä kukkii amerikankullero, joita istutin tähän aikoinaan kolme kappaletta. Pitäisiköhän kaivella tuolta rotkolemmikin alta...

Lisäksi tässäkin on mukulaleinikkiä, kuten kaikkialla muuallakin. Tummalehtinen mukulaleinikki 'Brazen Hussy' on kylläkin aarteeni: Christopher Lloydin Etelä-Englannissa luonnosta löytämä erikoinen värimuunnos. Sitä voisi jo jakaa muuallekin. Ja nuo tavalliset vihreälehtiset kitkeä. 

En hirveästi niitä kitke, sillä mukulaleinikki on lyhytikäinen, se on vihreä vain näin keväällä, sitten kasvuvoima häipyy takaisin mukuloihin maan uumeniin. Mutta tässä alkaa olla siperianesikolla ahdasta. Reippaasti se on tässä viihtynyt ja kukkinut joka kevät, varmaan ainoa erikoisempi esikkoni, joka oikeasti viihtyy.

Herkkujen nurkka on todella pieni kukkapenkin mutka, neliömetrin kokoinen varmaan. Mukulaleinikit kukkivat ihanan keltaisina, ja Moskovan Kaunotar -syreenin juurella kukkii myös keisarinpikarililja 'Lutea'. Jota ei kyllä voi enää pieneksi laskea, herkuksi vain.

Mamma laittoi meille juoma-altaan, jossa tiput käyvät peseytymässä, niinpä saamme makuvettä!

Herkkunurkassa on syyssahrameita ja syysvuokko, joka versoo nyt jo – yllättävän aikaisin; syysmyrkkyliljoja, pikkuruisia orvokkeja, ja sormustinkukan, akileijan sekä varjoliljan siementaimia, joita pitäisi kitkeä ja siirtää muualle. 

Niinpä siirrytään mekin muualle. Kostea kevätniitty on tässä ihan vieressä, vähän alempana, tuolla syreenin takana. Vilkaistaan sinne.

Orkideanarsissi 'Thalia' on tullut kukkaan, se on niin ihana.

Koiranputkien nousevat lehdet ovat juuri sopivan matalia vielä. Ne kyllä nousevat silmissä, ja tänään täytyy venynyt nurmikko taas leikata, viisi päivää edellisestä leikkuukerrasta.

Assyrianpikarililja on hirmu kaunis.

Muutaman päivän olimme sumussa, mutta tänään paistaa aurinko ihanasti. Vaahterat ovat kukassa, jolloin ne ovat aivan ihanan limenvihreitä. Lehtien puhkeaminen muuttaa värin pian toisenlaiseksi, vielä ei täällä saariston koleudessa lehtiä näy. Tämä vaahtera kasvaa keittiön ikkunan edessä.

Sen alla on pönttö, jossa on useimpina vuosina pesinyt kirjosieppo. Niin tänäkin vuonna. Ensin yhtenä päivänä näin ukkelin ja jo seuraavana päivänä oli rouvakandidaatti asuntoesittelyssä. Tämä onkin keittiöstä ikkunan läpi otettu kuva. Täältä on hyvä tarkkailla lintujen touhuja.

Kirjosieppoukkeli. 

Tämäkin täytyy raportoida. Katsoin keittiön toisesta ikkunasta naapuritalon katonharjalla nököttävää kookasta lintua, vaihdoin kameraan zoomlinssin ja otin kuvan. Suurentamalla lintukohdan siitä sai tällaisen. 

Ystävä, joka on lintumiehiä, valisti, että tuo on kirjekyyhky. Todennäköisesti eksynyt, niin niille välillä käy. Toivottavasti se löysi takaisin kotiinsa! 

Mutta siirrytäänpä vielä keittiön ikkunan edessä olevan vaahteran alle, sillä sen alla on metsäpuutarhapenkki, joka on jatkumoa herkkunurkalle. 

Vaahteran alla ovat valkoiset 'Alba' -idänsinililjat vähän sinisiä jäljessä varmaan varjoisasta kasvupaikasta johtuen (vaikka vaahterassa ei ole lehtiä, lankeaa tähän varjoa katajasta, männyistä ja iltapäivällä talosta). Ne ovat vuosien saatossa kuitenkin lisääntyneet viimein ja tänä keväänä löysin näitä kukkimasta vähän muualtakin, eli vihdoin alkavat valloittaa pihaa!

Vaahterapenkissä viihtyvät koiranhampaat hyvin. Pienikokoinen rusokoiranhammas kasvaa herkkunurkassa, mutta vaahterapenkissä on kookkaampia: keltakukkainen 'Pagoda' ja Erythronium californicum 'White Beauty'. Jostain syystä tässä ne kasvavat tässä aivan vierekkäin.

'White Beauty' on todella hyvin rehevöitynyt ja tänä keväänä tuntuvat myös 'Pagodat' olevan tavallista kookkaampia. 'Pagoda' on risteymälajike, joten sillä ei ole lajinimeä.

Puutarha ja minä olemme kiitollisia sateista. Muutama päivä sitten saatiin 4 mm ja taas eilen 4 mm – ja toissa viikolla oikein runsaasti, varmaan kymmenen milliä ja ylikin, mutta silloin ei yöpakkasvaaran takia vesimittari ollut vielä käytössä.

Nyt ei yöpakkasista kai ole enää vaaraa, niinpä olen aloittanut sisällä talvetettujen kasvien kantamisen ulos. Rhodohypoxis / × Rhodoxis -ruukku pääsi ensimmäisten joukossa, sillä tämä ei ole mikään helposti paleltuva tropiikin kasvi. Sen talvettaminen lähes rutikuivana keittiön lattialla onnistui hyvin ja kasvi kukkii jo.

Nyt eletään ihania aikoja. Kirsikat aloittavat kukintansa ihan justiin (siis muut kuin ruso ja kirsikkaluumu, jotka jo kukkivat, samoin tavallisista luumuista osa). Tuomipihlajat puhkeavat kukkaan tuotapikaa! Tässä ruskopenkin rusotuomipihlaja.

Tontin länsireunan sirotuomipihlaja samoin. Sen alla kukkivat ruusuherukat punaisina. Kauempana kylällä kukkivat kirsikkaluumu ja imeläkirsikka. Vaahterat loistavat kellanvihreinä ja metsissä vasta lehteen puhjenneet lehtipuut korostuvat havupuita vasten hennonvihreinä, ilmavina.

Tämä on niin ohikiitävä hetki, että nyt on mentävä ulos. Ihanaa päivää sinnekin! 

Amerikankullero – Trollius laxus

Assyrianpikarililja – Fritillaria uva-vulpis

Idänsinililja – Scilla siberica

Imeläkirsikka – Prunus avium

Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis

Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera

Mukulaleinikki – Ficaria verna

Orkideanarsissi – Narcissus Triandrus-Ryhmä

Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla

Rusokoiranhammas – Erythronium dens-canis

Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii

Ruusuherukka – Ribes sanguineum

Siperianesikko – Primula cortusoides

Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis