Salaviinaa ja hauleja

 Ryhdyin purkamaan lahoa saunaa.

Ajattelin purkaa vanhan lautarakenteisen saunan ennen kuin se kaatuu. Musti esittelee, että vuorilaudat irtoilevat alapäästä, kun saunan alamäen puoleinen seinä painuu joka vuosi alemmas maahan.

Rakennan samalla uutta pientä pesupaikkaa, sillä jossain on ihmisen itsensä pestävä. Kesäkaudella käytän auringossa lämmennyttä vettä tai keitän vettä vedenkeittimellä, mutta talvella on kiva saada pesutilaa vähän lämpimäksikin, niinpä tästä tulee pieni pesukoppi, jossa on katto.

Täytyy käydä ostamassa neljäs tolpanjalka, sillä käytin sen syksyllä, kun peura juoksi päin porttia rikkoen sen ja tolpan, tein uuden järeämmän portin ja paksumman tolpan. Olin ostanut tilapäissaunaa varten neljä pattinki-kokoista tolpanjalkaa, mutta nyt yksi uupuu.

Seiniin mietin pressua, mutta se kestää saariston tuulissa todella lyhyen aikaa. Siispä laudoitan seinät ja käytän niihin purkutavaraa vanhasta saunasta.

Aloitin vanhan saunan sisältä, siellä puuliiterin päässä on ikivanha huussi, jota en ole käyttänyt. Minua edeltävät omistajat olivat onneksi rakentaneet uuden, todella hyvän ja kauniin. Niinpä olin käyttänyt tätä huussia lähinnä moottorisahojen ja bensakanisterien säilytykseen. En ollut katsonut tarkemmin seinien kuviakaan.

Rintamamiestaloni rakensi ja siinä asui lähes kuolemaansa saakka Algot. Huussin seinissä on paljon kuvia kauniista naisista, taisi Algot tykätä semmoisista. Algot kuulemma itsekin pisti nuorena tyttöjen tanssihameen helmat pyörimään ja silmät säihkymään.

Huussikuvien joukossa on myös mummo ja karitsa sekä kurkkaava kisu. Algot varmaan tykkäsi kissoista!

Hauskaa ajankuvaa tämä huussikuvitus. Melkein pitäisi perustaa huussimuseo.

Mutta huussi on painumassa maahan ja sijaitsee lahossa rakennuksessa. Niinpä kun olin irrottanut sopivan pituiset laudat sisältä, siirryin ulkoseinän pariin heti huussin takana.

Mitä löysinkään!

Algotin salainen pullopiilo on pysynyt salassa parikymmentä vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Lasipullossa näyttää olevan vettä, mutta eihän pullo olisi silloin pysynyt ehjänä. Sain tiiviin korkin auki ja nuuhkaisin varovasti – tuoksusta tulee mieleen lasinpesuneste.

Aika ovela piilo, sillä tuonne ei kukaan ole nähnyt. Pullon on päässyt ujuttamaan sisältä puuliiteristä käsin huussin takaseinän ja ulkoseinän väliseen kapeaan rakoon. Ei ole kukaan älynnyt varastaa viinaksia seinän välistä!

Seuraava yllätys oli kumman reikäinen vuorilauta. Ajattelin reikien olevan jonkun ötökän tai niitä hakanneen linnun tekosia, mutta miksi reikiä oli vain yhdessä kohdassa?

Sitten huomasin metallinpalat. Hauleja! Niitä oli mennyt laudan läpi rakennuksen tukipuuhun ja niitä näyttää olevan muuallakin siellä täällä, tiettyjä reikäisiä kohtia. 

Johan on ollut meininki kuin villissä lännessä.

Pakko myöntää, että nykyisin täällä on huomattavasti rauhallisempaa.

Viime yönä oli taas kunnolla pakkasta, lähes –8. Hieno kuurainen aamu kyllä.

Uusi pesupaikkani on vähän vino, mutta niin on kaikki muukin tällä tontilla ja oikeastaan koko kylässä. Kun yksin tekee, on ihan mahdotonta katsoa vaateria, kannatella lautaa ja paukuttaa vasaraa samaan aikaan. Tolpanjalkojen saaminen kiviseen maahan luotisuoraan on myös lähes mahdoton tehtävä. Mutta eipä tuo varmaan kaadu eikä lennä tuulessa, kun on tukevasti metallitolpilla maassa. Jos nyt kestäisi pari vuotta, sitten on ehkä varoja ja mahdollisuuksia tehdä uusi sauna.

Enkä minä edes saunaihminen ole, mutta joku pesupaikka on ihmisellä oltava. Mieluiten lojun kylpyammeessa, jos saan valita. Jos olisi aina kesä, tuosta tulisi ulkokylpypaikka, mutta kun talvellakin täytyy peseytyä.

Eilen oli se päivä, jolloin olin arvannut ensimmäisen Koska kukkii -haasteen kukan kukkivan. Sen piti olla persiansinililja, ja ne ovatkin aikaisia. Nyt on vain ollut kovin kylmää ja lumistakin. Ensimmäiset ovat nyt nupulla, mutta kylmien öiden takia kukkien avautuminen menee varmaan ensi viikkoon.

Tässä on lisää persiansinililjoja nupulla. Muutama yö sitten kävi metsäkauris popsimassa aivan näiden vieressä kasvavat laukanvarret. Hermostuin, että nyt menee haaste mönkään, jos nämä ensin kukkaan tulevat syödään. Muuta suojaa en äkkiä löytänyt kuin vanhan patjanjousen. Jouset ovat aika käteviä pienten kevätkukkien suojaamiseen ahmateilta.

Oikeastaan tarvitsisin niitä hauleja itsekin.

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Sinivalkoinen haaste

 Saaripalstalle lähetettiin sinivalkoinen haaste Hiidenkiven puutarhasta. Lämmin kiitos! Nyt on todella mukavaa käydä läpi kevät- ja kesäkuvia. Tuntui siltä, että sinivalkoisia yhdistelmiä löytyy vain keväisistä sipulikukista ja aika vähän niistäkin, mutta oli niitä sitten kesässäkin. Jos Suomen lippu olisi viininpunainen, olisi tämä haaste paljon helpompi toteuttaa!

Sää on joskus sinivalkoinen. Kuva viime tammikuulta.

Maaliskuun aurinko, pihakoivut ja sinitaivas.

Sitten alkaa olla kukkiakin. Keväisissä kurjenmiekoissa on sopivia sävyjä, kuvassa lumikurjenmiekka ja risteymälajike 'Katharine Hodgkin'.

Persiansinililja ja vaaleajouluruusu, taustalla varmaan kevätsahrami 'Jeanne d'Arc'.

Valkokukkainen posliinihyasintti 'Alba' ja pikkusinililja.

Keväällä kirjoitin lehtijuttua syötävistä rikkaruohoista (tiesitkö, että juolavehnääkin voi syödä ja sitä on käytetty yskänlääkkeenä?).

Kostealla kevätniityllä alkaa olla jo aika tiivis kukkien meri: idänsinililja, isohelmililja ja posliinihyasintti.

Muotopuutarhasta löytyy tämä yksi sinivalkoinen kohta: tulitulppaani 'Exotic Emperor', hyasintti 'Carnegie' ja helmililjat.

Varjoisammassa metsäpuutarhapenkissä kukkivat rotkolemmikki 'Sterling Silver' ja helmililja 'Mountain Lady'.

Alppikärhö, kirsikkapuu ja koiranputket.

Kesälläkin voi olla sinivalkoinen sää.

Kesäkuussa on kostean kevätniityn matala sipulikukkakasvusto muuttunut korkeaksi rehotukseksi, mutta sinivalkoista löytyy yhä: tähtihyasintit, myöhäiset narsissit ja koiranputket.

Yksi parhaista sinivalkoyhdistelmistä löytyi luonnonkukista, jotka olin jättänyt nurmikolla leikkaamatta: nurmitädyke ja heinätähtimö.

Tällä ihanalla kasvilla on sinivalkosävyt samassa kukassa: turkinkaihonkukka 'Starry Eyes'.

Kesällä tulin maalanneeksi huussin ulkopuolelta kattoa myöten, sisältäkin sudin kulahtaneen lattian. 

Juhannustunnelmaa... vaalea Suomi-neito – ei, vaan rouva – jonka olen onnekas lukiessani hyviin ystäviini, yhteisen ystävämme puutarhassa juhannusruusua nuuhkimassa.

Minulle tämä on sinivalkohaasteeni ihanin kuva, täynnä kesän nostalgista tunnelmaa. 

Keskikesältä löytyy kuva kukasta, jonka sini on kerrankin Suomen lipun suuntaan: kiurunkannus 'Craigton Blue'. Vasemmalla himalajanvuokko, jonka heteet ovat siniset!

Siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly' ja valkoinen rohtosormustinkukka. Taustalla varmaan lehtosinilatvaa.

Loppukesän kuvista ei sitten mitään sinivalkoista enää löytynytkään, eikä syksyisistä nyt ainakaan. Mutta mieluitenhan näitä ihania keväisiä ja alkukesäisiä kuvia katseleekin; sitä kohti!

Haastan Romppalan sinivalkoiseen haasteeseen, siellä on muistaakseni ihania sinivalkoisia kukkia ja samansävyinen pihamökkikin!

Alppikärhö – Clematis alpina

Heinätähtimö – Stellaria graminea

Himalajanvuokko – Anemone rivularis

Hyasintti – Hyacinthus orientalis

Idänsinililja – Scilla siberica

Isohelmililja – Muscari latifolium

Juhannusruusu – Rosa spinosissima 'Plena'

Kevätsahrami – Crocus vernus

Kiurunkannus – Corydalis 

Koiranputki – Anthriscus sylvestris

Lehtosinilatva – Polemonium caeruleum

Lumikurjenmiekka – Iris histrioides

Nurmitädyke – Veronica chamaedrys

Persiansinililja – Scilla mischtschenkoana

Pikkusinililja – Scilla bifolia

Posliinihyasintti – Puschkinia scilloides

Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea

Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla

Siperiankurjenmiekka – Iris sibirica

Tulitulppaani – Tulipa Fosteriana-Ryhmä

Turkinkaihonkukka – Omphalodes cappadocica

Tähtihyasintti – Camassia

Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

Saisi sataa

 Alkaa olla tosi kuivaa. Täytyy yrittää muistaa, missä viime vuonna istutettuja kasveja on, sillä huomaan, että moni niistä meinaa kuihtua. Niille pitää kantaa vettä, jotta eivät näänny kokonaan. Luulen, että ruusu-heinätarhassa on yksi fenkolin siementaimi. Siellä kasvoi viime vuonna ruskealehtinen fenkoli, mutta en muistanut suojata sitä talveksi, joten emokasvi on varmasti mennyttä. Taimikin oli puoliksi kuihtunut, kun sen löysin.

Pantteri esittelee vuokko-esikkopuutarhan alaosaa. Siinä kukkivat 'King of the Striped' -krookukset.

Niiden takana näkyy valkotäpläimikkä 'Mrs Moon' jo kukassa, imikät ovat supernopeita!

Sitten on vuorossa vähän mysteeriä. Nämä ovat peräisin aikoinaan Aarno Kasvilta saamastani kourallisesta pikkusipuleita. Taempi on pikkusinililja, mutta tätä valkoista kummastelin jo viime keväänä. Kauan siltä kuluikin tulla kukkaan, mutta olen varmasti myös häirinnyt sen asettumista mylläämällä paikkaa vähän liikaa. Olen muun muassa hävittänyt ihanan sinikevättähden, joita tästä joskus nousi yksi kappale. Toivon, että jonakin vuonna se nousee jälleen (tai että muistan viimein hankkia sitä syksyllä!). Mutta mitä ihmettä nämä valkoiset ovat? Ihan kuin sinikevättähden valkoisia versioita.

Vähän alempana rinteessä asustavat armeniansahramit. Luulin ensin, että nämä ovat taantuneet, mutta niitä on putkahdellut maasta tuppaina. Ruusuherukat näiden yllä ovat ihan juuri tulossa kukkaan! Nuput ovat kuvan ottamisen jälkeen parissa päivässä pullistuneet ja punastuneet. Ties vaikka tänään avautuisi ensimmäinen kukka.

Kostealla kevätniitylläkin avautuu yhä uusia krookuksia. Lumikellot ovat yhä kukassa lämpöaallosta huolimatta. Niiden seurana kukkivat haaleanvaaleat persiansinililjat.

Mukava, keväinen näky! Ja niin ihanaa tämä aika, kun maa on siisti eikä nurmikko vielä kasva. Onneksi viilenee!

Mutta takaisin tuonne huussin luokse, joka kuvassa kaukana näkyy.

Huussi sai viimein uuden punamullan. En ollut sitä vielä koskaan maalannutkaan, se on edellisten omistajien rakentama. Tältä eteläseinältään väri oli kovin kauhtunut. Nurkka- ja räystäslaudat oli jätetty maalaamatta varmaan sillä ajatuksella, että niistä tulee valkeat. 

Pohdin väriasiaa tapani mukaan reilut kymmenen vuotta ja tulin siihen tulokseen, että ne ovat liian kapeat ollakseen valkeat. Muutaman metrin päässä on vanha talo, jossa on jykevät valkeat nurkat; johan näyttäisi hassulta, jos tässä huussissakin olisi, kun tämän nurkkalaudat ovat vain taloni rimojen levyiset. Räystäslaudastakaan en ole varma, niinpä sudin sen nyt, sillä punamullan päälle voi kyllä vetää pellavaöljymaalin, toisin päin ei onnistu. 

Luulen kuitenkin, että en maalaa niitäkään valkeiksi. Huussista tulisi huutomerkki, liian koristeellinen ja huomiotaherättävä – nyt se on vähän hillitympi.

Mutta vielä en päässyt vetämään tätä(kään) hommaa työlistalta yli, sillä katossa on kolmea erilaista kattopeltiä, senkin voisi maalata. Sisälattian myös... työt eivät tekemällä lopu ja mitä niitä kansanviisauksia olikaan.

Nyt eletään vuoden kuivimpia aikoja, täydellisiä kaikkeen maalaamiseen! Ja tällä tontilla tosiaan kaikki pitäisi maalata, kaikkien rakennusten maalausprojektit ovat kesken. Aika kuitenkin kuluu niin äkkiä, että on mahdollista, että tämä jää vuoden ainoaksi maalausurakaksi. Joka vuosi käy niin, että yhtäkkiä eletäänkin heinäkuun loppua, enkä ole maalannut kuin muutaman neliömetrin.

Ai niin, myös venevajan maalaus on kesken.

Edellisen postauksen kommentissa kummasteltiin Rivendellin joen kuivumista. Kyllä vain, valitettavasti tällä tontilla näin käy. Kuvasta voi nähdä, että joen yläjuoksulla on vielä vettä, mutta vesi tyrehtyy joen keskivaiheilla lintujen joenuomaan heittämiin sammalenpaloihin.

Aiemmin keväällä Riihivillan Leena ehdotti, että ojan pieleen tarvittaisiin lumikelloja.

Niin sitten kävi, että tein kotimatkan varrella pienen koukkauksen ja noudin mutkan kautta Leenan lähettämät lumikellot, hyvin leviävän sortin puistolumikelloa sekä 'Viridapice' -lajikkeen, josta oli puhetta Leenan kanssa jo varmaan vuosi sitten. Hän ystävällisesti tarjosi minulle palan omastaan, kun pahoittelin sen häviämistä pihaltani (tai se ei koskaan noussutkaan, istutin muutama vuosi sitten vain yhden sipulin). Se on tuo korkeampi, jossa on hienot vihreät läikät ulompien kehälehtien alaosassa.

'Viridapice' vietti lähes vuoden ystäväni pihassa purkissa ja nyt se on kotiutunut tänne, tosin vielä purkissaan.

Kuvassa on myös hurmaavaakin hurmaavampia, pieniä ja tuoksuvia 'Toto' -narsisseja. Niitä myytiin ruukussa ihan rautakaupassa (K-Rauta), pakko oli ostaa! Sen lisäksi, että Toto on maailman suloisin narsissi, se on myös maailman suloisin kissa! (Koratiassa, KLIK).

Lisäksi löysin 6-packeja puksipuun aitataimia mitä epätodennäköisimmästä paikasta, Paraisten Tokmannilta. Voi onnea, näitä olen kaivannut. Muotopuutarhani puksipuuaidat kun valmistuvat äärettömän hitaasti, sillä kaikki maahan tökkäämäni pistokkaat eivät lähde kasvuun, nytkin talvi (tai lintu) on niitä nostanut maasta. Tällä keinoin saan vähän nopeammin aitaa kukkapenkkieni ympärille, tosin en tähän hätään ostanut kuin kaksi sixpäkkiä. 

Täytynee joskus lähteä käväisemään uudestaan. Se on kokopäivän reissu, niin lähellä kuin onkin. Nauvoon on parin tunnin laivamatka, sieltä lossilla yli eli kolmen vartin matka vielä Paraisille ja sama iltalaivalle takaisin. Sellaisena päivänä, kun iltalaiva on.

Mutta voisihan samalla hankkia multasäkkejä, niitä kun ei autooni tänne tullessa mahtunut, kun piti ostaa turvetta pissahaihduttamoon. Niin ja aidantolppiakin kaipaisin.

Voihan päivänsä hullumminkin käyttää, ja jos valitsee sateisen päivän, ei päivän poissaolo pihalta niin harmita. 

Siispä tervetuloa, sade! Viimevuotisten istutusten lisäksi saisit kastella myös tämänvuotisia. 'Viridapice' vielä etsii paikkaansa, sillä se on sellainen aarre, jota ei uskalla tällaiseen juolavehnikköön istuttaa. Mutta sen rohkaisemana, että lumikellot viihtyvät vanhoilla, lähes hoitamattomillakin pihoilla heinikossa, uskalsin jakaa Leenan lumikellon kahteen tuppaaseen ja istutin ne hänen visionsa mukaan esikkopeltoon jouluruusujen luokse, lähelle ojaa.

Siinä nyt ovat kaksi pientä tupasta lumikelloa, kauempana saarnen juuria vasten näkyy korkeampi kevätlumipisara. Oikealla on keskipunainen tarhajouluruusu, ei se kaikkein tummin.

Otin pienet vertailukuvat kahdesta jouluruusun siementaimesta. Tämä on söpö vanhan roosan punainen, jota ihasteltiin edellisessä postauksessa. Se on sisältä yhtä nätin värinen.

Se epämääräinen hailea, joka jo muutti pois tästä saniaistarhan hoodeille, on sisältä täysin vihreä. Vihreä olisi ihan jees, jos se olisi sitä myös ulkopuolelta, eikä sellainen ihmeellinen ihonvärinen. Mutta se saa nyt kasvaa ja rehevöityä sekä tuottaa siementaimia uudella paikallaan, kaukana näistä muista.

Tuo oikean alakulman vihreäkukkainen on esimerkiksi aivan namu!

Tein nyt niin, että leikkasin tarhajouluruusujen vanhat lehdet pois. Ystävä yllytti, hän sanoi, että Ruotsissa niin tehdään, jotta joku tauti ei tuhoaisi jouluruusuja. Minulla on kuitenkin ikävä tapa jättää kaikki kasvijäte maahan – ainoastaan rönsyleinikit viskaan pois istutuksista nurmikolle – että en tiedä, mitä tautia nyt tällä keinolla ehkäisisin... mutta nyt näyttävät jouluruusut kyllä siistimmiltä, tosin tuo muu alue ei. Kasvien nousevien kukkavarsien ympärillä kun on keväisin melko karmea, laaja kehä lakastuvia lehtiä. Eivät ne mikään silmänilo ole. Lisäksi niiden alta paljastui tsiljoona uutta jouluruusun siementaimea. Jotka toivottavasti eivät nyt kuivu.

Kasvijätteellä on nimittäin useita tehtäviä: se estää maata kuivumasta (täällä saaristossa tämä on todellinen ongelma), suojaa talvella, kun lunta ei ole (toinen todellinen ongelma) ja tuottaa humusta maahan. Lehtien alta löytyy aina ihania kastematoja ja muita hyötylieroja!

Hirveän vaikeaa oli kuvata lumikelloja, sillä esikkopeltoon paistaa aurinko vielä niin kovasti, kun puissa ei ole lehtiä. Kävin pitkin alkuiltaa yrittämässä, vasta myöhään onnistuin. Tässä otin kuvan punaisen villin penkin toiselta puolelta. 'Beth Evans' eli Betti-pystykiurunkannus se siinä hehkuu.

Pystykiurunkannuksista ei ole pulaa, sillä tonttini kasvaa niiden luonnonmuotoa laidasta laitaan. Tässä metrin päässä Bettistä, syreenipuskan alla. 

Lopulta myöhäisillan kuvaa. Jos on vähänkin valoa ja varjoa, eivät lumikellot erotu. Etualalla yksi parhaimman värisistä siementaimista niin söpösti saarnen juurten välissä. Kevätesikkokin on pesiytynyt aivan juurten kainaloon, voi nähdä aivan kuvan vasemmassa alakulmassa. Huomasin muuten ojan toisella puolella jo keltavuokon lehdet ja ensimmäisen kukkanupunkin!

Vielä lähempää. Valkoinen lumikello ja tummahko jouluruusu ovat ihana pari!

Vihreä namupala kasvaa kauniisti sammaleisen kiven vieressä. Taidan tulevinakin keväinä leikata ne vanhat lehdet. Kukkavarret näyttävät paljon tehokkaammilta, kun niitä ei ympäröi vanhojen lehtien rinki.

Vielä yksi kuva myöhään illalla. Molemmat tuppaat lumikelloa näkyvät ojan vasemmalla puolella. Kaikkein tummin jouluruusu kasvaa vähän sivussa kaarisyreenin alla, eikä mahtunut yhteispotrettiin.

Eilen sekoitin ensimmäisen satsin Trico Gardenia ja sumuttelin sillä vähän kaiken. Saa nähdä, kuinka se toimii. Toisaalta tuntuu, että aitakin on alkanut toimia nyt, kun olen sitä jatkuvasti tiivistänyt ja korottanut. Uskalsin eilen poistaa kaarisyreenin ja läheisen lumipalloheiden suojaverkot ensimmäistä kertaa ikinä, jotta sain vähän kitkettyä heinikkoa niiden juurilta. Enkä laittanut verkkoja takaisin paikoilleen. Hirveää riskillä elämistä... ne eivät ole ikinä kukkineet, sillä peura on päässyt latvomaan niitä verkoista huolimatta. Saa nähdä, kuinka nyt käy.

Kun nyt olet kahlannut polveilevat sepustukseni tähän asti, on vuorossa pieni palkinto. Keräsin tästä hurmaavan värisestä leijonankidasta (lajike 'Potomac Lavender') siemeniä, mutta myös talvetus onnistui – noin puolet kasveista on yhä hengissä. Joten pistän arvontaan sen siemenpussin.

Pihassani ei ole kasvanut muita leijonankitoja viime kesänä, enkä huomannut naapureillakaan, joten luulisin, että taimista tulee tämän värisiä – itsekin nämä siemenestä kasvatin viime vuonna – mutta kun siemenistä on kyse, mitään takuita ei voi antaa.

Osallistu arvontaan kirjoittamalla kommenttiisi, että haluat osallistua! Myös facebookin juttulinkkiini saa jättää kommentin, mutta kullakin on vain yksi arpa, eli muiden somekanavien jäsenillä ei ole mitään lisäetuja, minusta se on epäreilua.

Koska tämä varmaan pitäisi vähitellen jo esikasvattaa, on tässä vähän kiire. Arvonta suoritetaan torstaina 22.4. klo 21. Siihen asti saa osallistua.

Onnea arvontaan!

Armeniansahrami – Crocus angustifolius

Kevätlumipisara – Leucojum vernum

Persiansinililja – Scilla mischtschenkoana

Pikkusinililja – Scilla bifolia

Puistolumikello – Galanthus nivalis

Pystykiurunkannus – Corydalis solida

Ruusuherukka – Ribes sanguineum

Sinikevättähti – Scilla sardensis

Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä 

Valkotäpläimikkä – Pulmonaria saccharata

Taidetta huussiin

Olen yrittänyt pitää huussin yksinkertaisen funktionaalisena, mutta nyt lähti mopo keulimaan. Sinne on löytänyt tiensä jopa kultakehyksinen öljymaalaus.

Oikeastaan homma alkoi tästä. Ostin kerran messuilta Käymäläseura Huussin osastolta minihuussin. Se ei ollut myytävänä, mutta messut olivat päättymässä ja ihastuin minihuussiin niin kovin, että osaston henkilökunta suostui myymään sen. Samalla liityin Käymäläseuraan, se on hyvällä asialla. Minullahan on sisävessanakin kuivikekäymälä ja samanlainen tulee myös toiseen talooni, kun kylppäriin asti sen kanssa ehdin.
Minihuussi on lähes tismalleen samanlainen kuin oma huussini, kattomalli vain on eri, eikä minulla ole sivuikkunoita. Minihuussissa oli valmiina kuivikeastia puupuruineen ja pöntössä asianmukainen rei'itetty pönttöastia, jonka alla on laakea turveastia. Minihuussin tärkeä virka oli toimia esimerkkikappaleena oikeaoppisesta huussista.

Minihuussi on ollut vähän tiellä istumatasolla. Se on yllättävän kookas. Halusin sen hyllylle. Aikani etsin sopivia hyllytukia, mutta en löytänyt, niinpä tein ne, kuten koko hyllyn, vanhan kuistin purkupuusta. Eipähän pistä liian tuore puu silmään.

Toisella seinällä ei ole mitään uutta, samat vanhat koristeet ja taulut. Takaseinän öljymaalaus oli vanhassa talossa, mutta se on melko huonokuntoinen eikä mikään taiteellinen sensaatio muutenkaan.
Tämän enempää en aio huussiin mahduttaakaan, eiköhän tässä jo ole kylliksi katseltavaa.

Joskus olen miettinyt kaikkien sisäseinien maalaamista, mutta jotenkin pidän liikaa tästä raakalautameiningistä. Se on kiva vastapaino hempeälle helmipaneelille.