Pengermäprojekti etenee

 Tässä osoitteessa mitataan projektien kesto yleensä vuosissa. Tämäkin homma alkoi vuosi sitten ja tyssäsi kylmeneviin säihin ja siihen, että kuivabetoni loppui. Sain kyllä ostettua ymmärtääkseni kaikki saaren liikenevät betonipussit ja käytin ne, mutta silti en saanut kivipengermää loppuun ennen talven tuloa.

Mutta ei se mitään. Mihinkäpä tuo kivimuuri tuosta karkaisi. Ainoa haittapuoli tauosta oli vain se, että olin kerännyt kiviä pengermän yläpuolelle, jossa ne peittyivät kesän mittaan kasvaneeseen nokkospöheikköön. Kivissä oli vähän etsimistä.

Löysin vesimyyriä kivikeon alta, mahdollisen pesän siis. Ainakin yhden myyrän onnistuin survomaan kuoliaaksi lapiolla. Toisen olisin voinut napata käteen, mutta olisin varmaan saanut hampaista ja sillä olisi voinut olla hyvin ikävät seuraukset. Myyrä lyllersi ihan käden ulottuvilla, mutta jalkani ja lapio olivat silloin pengermän juurella liian kaukana. Voi hitsi, vesimyyriä vain riittää ja riittää! 

Ihan vieläkään en päässyt projektin loppuun. Tein ylärinteeseen suunnittelemieni portaiden alun, mutta sitten aloin olla väsynyt ja nälkäinen, sopivaa seuraavaa askelmakiveäkin joutuu hetkisen etsimään. Siihen on hyvä lopettaa, kun ei oikein osaa päättää, jatkaako suoraan vai kaarevasti ja alkaa olla nälkäkin. Jos jatkaisi, joutuisi luultavasti purkamaan ja tekemään uudestaan. Jotain olen tässä elämässä oppinut.

Pengermän tarkoitus on tehdä ylärinteestä vähän loivempi. Olen kasannut rinteen alaosaan maa-ainesta jo lähes 20 vuotta ja alussa tein kivipengermän ihan vain irtokivistä. Myyrät olivat sitä sitten myllänneet, ja viime vuonna päätin muurata kivimuurin laastilla/betonilla. Kivipenger on nyt noin 13 metrin pituinen ja päättyy toisessa päässä rappusiin. 

Istutin pengermän päälle jo viime syksynä kukkapenkin alkua. Nyt siihen on tullut jakopaloja ja uusia taimia: viime päivinä syysleimuja, syysvuokkoja, sammalleimua, prinssinauringonkukkaa, päivänliljoja ja narsisseja. Tuossa on ainakin hyvät olot talvista märkyyttä karttaville kasveille, jos vain saan vesimyyriä vähennettyä.

David Austin -ruusu Bathsheba on täydessä vedossa. Kukkanuppuja on vähintään yhtä paljon kuin heinäkuussa.

Pengermän toisessa päässä, saniaistarhan yllä, on kirsikkasorvarinpensas. Sen punaiset hedelmät avautuvat paljastaen oranssit siemenet. Puskan ehdottomasti paras vuodenaika on syksy. Tämän näytöksen jälkeen se saa vielä heleän vaaleanpunertavan ruskavärin.

Ruskaa ei täällä vielä ole, mutta huomasin saniaistarhassa vaahtera-angervon menneen punaiseksi. Siis sen yhden lehden, jonka se tänä vuonna tuotti. Joissakin puutarhoissa tämä on upea, rehevä maanpeittokasvi, minä olen iloinen, että se jaksaa tuottaa 1–2 lehteä joka vuosi.

Saa nähdä, minä vuonna kivipengerprojekti tulee valmiiksi. Tähtään kyllä siihen, että tänä syksynä. Betonisäkkejäkin on riittävästi, eikä paljoa enää puutu.

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Vaahtera-angervo Mukdenia rossii

Ruska syvenee

 Tänä syksynä ovat värit kohdillaan.

Huussinkulman rusotuomipihlajien ruska on aiempina vuosina ollut epämäärinen oranssinsuuntainen, mutta ei ihan onnistunut sellainenkaan. Tänä vuonna ne ovat punaiset! 

Lisäksi niiden huudeilla on kaksi japaninvaahteraa, 'Tove Jansson' -ruusu sekä jo lehtensä lähes varistaneet hyvänpunaiset sirotuomipihlaja ja helmipihlaja.

Ruskopenkin rusotuomipihlaja. Nämä ovat nyt jotain ihan muuta kuin edellisvuosina. Aiemmin vain sirotuomipihlajassa on ollut hyvä sävy, ja oli se tänäkin vuonna syvemmän punainen, mutta nämä ovat jo todellinen silmänilo.

Ruskopenkissä kukkivat vielä vaaleanpunaiset siankärsämöt täyttä häkää, niiden seuraksi on väriminttu 'Melissa' alkanut taas kukkia. Kasvi kuivui pahoin kesällä, mistä todisteena nuo kuivat varret. 

Taustalla näkyy japaninvaahtera 'Enkan'.

Vuokko-esikkopuutarhan japaninvaahtera 'Osakazuki' on ollut punaisena jo yli viikon. Kuten näkyy, on sen yllä kasvava saarni alkanut varistaa lehtiään.

Minulla oli tätä vuonna 2007 istuttaessani visio siitä, että japaninvaahterasta tulee kaunismuotoinen parimetrinen pensas, kuten Englannissakin. No ihan niin kuin römpsöössä – siis Englannissa – homma ei mennyt. Kuvasta voi nähdä, että viereinen rotkolemmikki on lähes saman kokoinen ja tarhakalliokielot huomattavasti korkeampia.

Vähän alempana rinteessä on japaninvaahteran veroista leiskuntaa: 'Tove Jansson' -tarhapimpinellaruusu se siinä. Ihan mieletön, noiden mustien kiulukoiden kruunaamana!

Vielä alempana nuori kuparivaahteran taimi näyttää, millainen väri-ilo siitä isompana tulee. Kuparivaahteran pointti on kylläkin sen kuparinvärinen runko.

Siinä lähellä on piikitön kolmioka aivan ihanan keltaisena, lisäksi rakastan noita keveitä lehtiä.

Oikealla alhaalla pilkottaa purppurahelmimarja, hyvin talvehtinut jo pari vuotta, mutta olen kyllä suojannut sen edes jollain lailla. Se on viimein alkanut vähän kasvaa.

Lisäksi on Musti, ihanan mustana ja samettisena. Ja topakkana, sillä olemme viikon poissaolon jälkeen taas kotona ja isäntäpantterilla on tassut täynnä hommia.

Mustista alarinteeseen ovat paahdepenkin verikurjenpolvet aivan punaisina, mutta sitä ne ovat joka syksy.

Keijunkukat viihtyvät puutarhassani huonosti, mutta tämä muotopuutarhan 'Green Spice' on jo lähes kymmenen vuotta vanha. 

Ruusutarhan pergolassa on orjanruusu täynnä kiulukoita, taustalla tontin yläreunan pihlaja on samoin punaisin marjoin koristeltu. Mihin suuntaan katsookin, saavat silmät karkkia.

Ihan kuvan oikeassa alanurkassa näkyy pieni katsura, se on kellansävyinen. Ehkä se vielä joskus kasvaa puuksi. Ainakaan se ei enää kasva heinikossa ja ruusuvyöryn alla.

Mennäänpä sitten tutkimaan ylärinnettä tuonne vanhan juhannusruusun taakse. Juhannusruusun sisään jäänyt punaherukka, vielä vihreänä, korostaa kivasti ruusun ruskaa.

Ylärinteessä on hedelmätarha. Siellä kasvaa ystävän yli kymmenen vuotta sitten varttama omenapuu. Nyt arvuuttelemme, mitä lajiketta se on, sillä hän oli varttanut ainakin seitsemää sorttia.

Lisäksi hedelmätarhassa on kirsikoita, mutta ne ovat vielä vihreinä, yksi näkyy kuvan vasemmassa reunassa. Keskellä on rusokirsikka, joka on saanut punaisen värin juuri, kun ehdin sanoa, ettei se tänäkään vuonna näytä saavan kunnon ruskaa, mutta varmaan sitten isompana. 

Keväällähän se teki jo kaksi ensimmäistä kukkaansa, joten nyt se alkaa jo tuottaa silmäniloa!

Keltaiset puskat ovat jasmikkeita, vasemmalla loistojasmike ja oikealla kameliajasmike.

Menin tutkimaan vinoon menyttä paatsaman verkkoa niiden välissä ja kas, löysin tuoretta peurankakkaa. Voi olla, että paatsaman suojaverkko oli mennyt vinoon, kun peura oli loikannut aidan yli, tuo on niiden yleinen ylityspaikka ja siksi olen yrittänyt istuttaa tähän korkeampaa kasvillisuutta. Aiemmin löysin myös kaksi sorkanjälkeä paikasta, johon olen istuttanut Lapin erikoiskasveja. Nyt täytyy alkaa laittaa suojaverkkoja kasveille tosi ripeästi.

Tontin yläreunaan aikoinaan istutetuista neljästä pallesorvarinpensaasta on enää kaksi hengissä. Yksi kuoli melko pian, ja tänä vuonna huomasin, että yksi aika iso on myös kuollut. Maistuvatkohan niiden juuret myyrille, rinne on nimittäin täynnä kekoja ja kantapää uppoaa koloon joka neljännellä askeleella.

Tämä kriikunapuiden välissä sinnittelevä puska esittää, kuinka hieno syysväri olisi etenkin, jos puskia olisi enemmän ja ne olisivat suurempia. Täytyy tutkia, miten näitä saisi lisättyä. Marjoja en ole hirveästi huomannut, mutta ehkä en vain ole syynännyt.

Alempana saniaistarhan liepeillä kasvava kirsikkasorvarinpensas on paremmin näkyvillä ja sen marjoja sekä syysväriä tulee paremmin ihailtuakin.

Saniaistarhassa viihtyy vaahtera-angervo edes joten kuten, suureksi ilokseni. Sen syysväri on huippu. Tällainen se oli reilu viikko sitten.

Nyt sen on kuihtunut, mutta sen vieressä kasvavat tähtirotkokielot ovat vaihtaneet väriä keltaisiksi. Ihania sävyjä nousee koko ajan esiin ja moni kasvi on vasta tulossa ruskaan.

Helmipihlaja – Sorbus koehneana

Japaninvaahtera – Acer palmatum

Juhannusruusu – Rosa spinosissima 'Plena'

Kameliajasmike – Philadelphus × virginalis

Katsura – Cercidiphyllum japonicum

Keijunkukka – Heuchera

Kirsikkasorvarinpensas – Euonymus planipes

Kolmioka, piikitön – Gleditsia triacanthos 'Inermis'

Kuparivaahtera – Acer griseum

Loistojasmike – Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä'

Omenapuu (tarhaomenapuu) – Malus domestica

Orjanruusu – Rosa dumalis

Pallesorvarinpensas – Euonymus alatus

Purppurahelmimarja – Callicarpa bodinieri var. giraldii

Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla

Rusokirsikka – Prunus sargentii

Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii

Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis

Tarhakalliokielo – Polygonatum × hybridum

Tarhapimpinellaruusu – Rosa Spinosissima-Ryhmä

Tähtirotkokielo – Maianthemum stellatum

Vaahtera-angervo – Mukdenia rossii

Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum

Väriminttu – Monarda

Saniaistarhan selviytyjät

Heippa!

Seuraa villahousuja. Mennään tutkimaan saniaistarhaa.

Saniaistarha voi paremmin kuin pariin vuoteen, kiitos pienen sadekauden keskellä kesää. Pieniähän nämä ovat kuusten alla. Tämä on kilpihärkylä 'Herrenhausen' hopeatäpläpeipin kainalossa.

Soreahiirenporras, jonka ostin 'Lady in Red' -lajikkeena, voi hyvin. Se on loistava kuivan varjon kasvi. Taustalla pantterililja, joka selviää vuodesta toiseen, mutta ei kuki. Minulle selviäminen riittää, ja ehkä saan joskus tehtyä saniaistarhalle paremmat olot. Ja pihan peurattomaksi myös, sitä ennen on vähän turha kasvatellakaan liljoja korkeiksi ja kukkiviksi.

Japaninhiirenporras 'Pictum' on aivan minipieni, mutta sekin on pärjännyt tässä alusta asti. Pari kertaa kesässä muistan kantaa saniaistarhaan pari kastelukannullista vettä, eivät nämä sen enempää keinokastelua saa.

Tämäkin soreahiirenporras voi erinomaisesti, vaikka kasvaa aivan suuren kuusen juurten välissä. Todiste niiden kuivuudensiedosta! Lajike on 'Frizelliae'; kauniin kapealehdykkäinen.

Frizelliaen vieressä kasvaa kasvitupas, jonka siirsin metsästä oravanmarjan takia. Se on niin äärettömän kaunis kasvi. Oravan kylkiäisenä tuli heinä, joka osoittautui kevätpiipoksi. Se on kaunis mätäsmäinen heinä, kukkii nimen mukaisesti keväällä.

Saniaistarhan alaosassa, multavammassa maassa, elää hentoinen alvejuuri Dryopteris dilatata 'Stansfieldi'. Tämä kuihduttaa osan lehdistä joka kesä – kaipaisi selvästi kosteampaa maata. Täysin toista maata kuin kivikkoalvejuuri, joka on pomminvarma kuivan paikan saniainen.

– Tässä välissä täytyi pitää kastelutauko, sillä en voinut jatkaa kirjoittamista ajattelematta saniaispolojani kuivuudessa. On aika kuumaa, lisäksi tuulista, eli kasveja kuivattava sää. –

Akileijoja ei ihan vielä voi kitkeä, sillä en tiedä, onko tuo jonkin matkan päästä tullutta lehtoakileijaa vai mantšurianakileijaa, jota kasvaa saniaistarhassa vähän ylempänä. Se on tosin kukkinut äärimmäisen harvoin.

Tässä saniaistarhan yläosaa, jossa juuri ja juuri voi erottaa mantšurianakileijan vaaleanvihreitä lehtiä suojarisun takana. Isommat lehdet sen edessä kuuluvat vaahtera-angervolle. On taas nimellä kasvia viskattu, kyseessä ei ole vaahtera eikä angervo.
Hiukan alempana voi erottaa tähtirotkokieloa, se viihtyy tässä ihan hyvin. Sekään ei muuten ole kielo, eikä enää rotkokielokaan, vaan oravanmarjan serkku.

Paria pientä ilonaihetta täytyy kurkkia muiden kasvien lomasta. Käenkaali on viimeinkin suostunut asettumaan taloksi, monta kertaa sitä metsästä siirsinkin.

Tähtirotkokielosta oikealle on haurasloikko; mielettömän kaunis, sirokasvuinen ja menestyy kuivassa varjossa näemmä.

Polygonatum roseumin juurella on mikroskooppisen pieni tarha-adiantumi. Tämä on pärjännyt tässä jo monta vuotta vastoin kaikkia odotuksia, mutta pysyttelee hyvin pienenä.

Yhden kaadetun kuusen kannon vieressä kasvaa imikkä 'Blue Ensign'. En muista nähneeni tämän kukkia tänä vuonna, mutta ehkä se kukki salaa.

Alimmassa osassa on alppivarjohiippa, oikealla ihana hailean vaaleansinikukkainen imikkä, oikeastaan lähes valkoiset kukat. Taustalla hopeatäpläpeippi. Asettelin tähän keväällä risuja suojaamaan lumikelloa ja muita pikku herkkuja.

Pienen polun toisella puolella on ihana hyvin vaalealehtinen miekkaimikkä 'Diane Clare'. Sen edestä voi erottaa tellimaa, taustalla vasemmalla Polygonatum lasianthum.

Tämän puolen yläosassa, paksun saarnipöllin edessä, on viime elokuun Mustilan taimipäivästä hankittuja herkkuja: soreahiirenporras 'Percristatum'...

... ja toinenkin soreahiirenporras, tämä on 'Victoriae', vuosikausia tätä etsinkin. Kerran jo tilasin Englannista, mutta juuri tämän taimi jäi puuttumaan kuormasta.

Niiden lähellä asustaa myös viime syksyinen löytö: jouluhärkylä! Siis joulu! Jouluvihaajan puutarhassa kasvaa nyt joulu, ei voi mitään.

Ruskokärsäkalla viihtyy saniaistarhan yläosan toisella puolella, takanaan Polygonatum prattii. Näiden lähellä on elossa myös ruska-alvejuuri 'Prolifica', mutta siitä en ottanut kuvaa, eiköhän tässä ollut jo tarpeeksi!

Saniaistarha olisi liian kuiva ihanaakin ihanammalle kanelisaniaiselle, joka vaatii tasaisen kosteaa maata, niinpä istutin sen pieneen notkelmaan, jossa toivoin, että ei ole liian märkää kuitenkaan, talvella siis. Suojasin tämän talveksi vanhalla villapuserolla.
Kanelisaniainen piti minua jännityksessä pitkään, vasta kesäkuun ollessa pitkällä alkoi maasta nousta lehtiä.

Kiitos kun jaksoit saniaismaratoonin. Nyt on vuorossa villapöksyjen kesähuolto.

Alppivarjohiippa – Epimedium alpinum
Haurasloikko – Cystopteris fragilis
Hopeatäpläpeippi – Lamium maculatum
Imikkä – Pulmonaria
Japaninhiirenporras – Athyrium niponicum
Jouluhärkylä – Polystichum acrostichoides
Kanelisaniainen – Osmunda cinnamomea
Kevätpiippo – Luzula pilosa
Kilpihärkylä – Polystichum setiferum
Käenkaali – Oxalis acetosella
Mantšurianakileija – Aquilegia oxysepala
Miekkaimikkä – Pulmonaria longifolia
Oravanmarja – Maianthemum bifolium
Pantterililja – Lilium pardalinum
Ruska-alvejuuri – Dryopteris erythrosora
Ruskokärsäkalla – Arisaema triphyllum
Soreahiirenporras – Athyrium filix-femina
Tarha-adiantumi – Adiantum pedatum
Tellima – Tellima grandiflora

Tähtirotkokielo – Maianthemum stellatum

Vaahtera-angervo – Mukdenia rossii