Nyt on kokoa ja näköä

 Kaikki kasvaa ja onkin aika ihanaa nähdä hyväkuntoisia kasveja! 

Harvemmin on kesä alkanut näin hyvällä kosteudella. Katsoin kartiovalkokuusten tuuheita vuosikasvuja ja totesin, etteivät ne ole koskaan vielä olleet tuon kokoisia. Koko kuuset kun ovat kasvaneet yli kymmenessä vuodessa vasta alle metrisiksi.

Rivendellin jouluruusulaakso on täynnä ihan hervottoman kokoisia tarhajouluruusun lehtiä.

Koska kokoa ei ilman mittakaavaa hahmota, tungin käpäläni kuvaan.

Tämähän on muuttumassa sademetsäksi!

Sademetsään kuuluvat kaikenlaiset liaanit. Alppikärhö kiipeää kirsikkapuuhun, mutta on vääntänyt yhden sen hennommista oksista alassuin. Hyvä juttu, sillä kukkia saa nyt ihailla vähän alempanakin kuin korkealla kirsikan latvassa.

Tämäkin on aivan täydellinen kasvi Rivendellin haltiatunnelmaan.

Luen muuten parhaillaan Tarua sormusten herrasta pitkästä aikaa – tai siis kuuntelen äänikirjana. Löysin sen äänikirjapalvelusta englanniksi itsensä Sméagolin eli Gollumin lukemana! (Näyttelijä Andy Serkis). Kylläpä on täydellinen lukija ja ihanaa uppoutua taas tähän klassikkoseikkailuun. 

Äänikirjan kuuntelu on hyvin hidasta tähän aikaan vuodesta, mutta seikkailu ei mihinkään karkaa ja kun tarinan tuntee hyvin, muistaa tilanteet ja henkilöt ilman, että tarvitsisi kelata taaksepäin viikonkaan paussin jälkeen.

Kirja kyllä aiheuttaa tarpeita esimerkiksi siirtää viimeinkin 'Elrond' -narsissit Rohanista Rivendelliin, minne ne ehdottomasti kuuluvat, onhan Elrond Rivendellin hallitsija. Elrond ei ole voinut kovin hyvin Rohanissa enää viime vuosina, eikä ihme.

Nämä on tullut jo esiteltyä, mutta laitetaan vielä kerran: tarhakielo ja rotkolemmikki, täydellisen haltiamaisia kasveja Rivendellin rajamaille.

Rivendellin vieressä on villi punainen penkki, jossa kukkivat edelleen 'Orange King' -tulppaanit. Kirsikkapuu, johon alppikärhö kiipeilee, näkyykin kuvassa.

Helmisaniainen nousee korkeampana kuin koskaan. Luulin jossain vaiheessa tämän olevan kuningassaniainen, mutta sitten huomasin sen eri muotoiset versot vieressä. Olen niin iloinen!

Olen istuttanut helmisaniaista muutamaankin kertaan, kun se on niin kaunis, mutta se ei koskaan viihtynyt kauaa, vaan aina kuivunut pois. Sitten istutin tämän taimen lähes ojan pohjalle ajatellen, että meni syteen tai saveen (kirjaimellisesti juuri siihen); kokeillaan tätäkin. Ja se onnistui! Helmisaniainen on elänyt tuossa jo muutaman vuoden. Mutta tähän asti se ei ole paljonkaan yltänyt muuta kasvillisuutta korkeammalle – ennen kuin nyt. Lisäksi lehtiä on noussut vähän laajemmalla alalla.

Jossain sanottiin, että se on leviävä ja minä tosiaan toivoin, että olisikin. Niin upea juttu.

Sain tänään illansuussa leikattua viimeisenkin voikukka-heinikkorehotuksen. Se oli niin korkea, että ruohonleikkuri sammui muutamaan kertaan, mutta lopulta tuli tasaista. Musti esittelee. Nyt myyrät näkyvät paremmin.

Ensi yöksi tai huomisaamuksi lupailtu sade on karttojen mukaan peruttu, mutta ehkä tänne siitä kumminkin muutama pisara putoaa. Ennuste on aika jännä: edelleenkään ei kahden viikon käyrä nouse paljoa 15 astetta lämpimämmäksi. Ihan sama ilmiö, joka on ollut koko toukokuun: viileää. Ja sehän tarkoittaa pitkään kestäviä kukintoja ja hyvinvoivia kasveja, jotka eivät kerrankin kärvistele kuivuudessa.

Alppikärhö Clematis alpina

Helmisaniainen Onoclea sensibilis

Kartiovalkokuusi on nykyään kartioalbertankuusi Picea × albertiana 'Conica'

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Rivendellin seudulla

 On alkanut tapahtua niin vauhdilla, että täytyy raportoida jo seuduittain.

Mennään Rivendelliin, joka alkaa tästä vuokko-esikkopuutarhan takaa. Tällä hetkellä Rivendellissä kukkivat kevätesikot valtoimenaan.

Tarhakalliokielo on alkanut kukkia. Se on jotenkin hirmu sopiva kasvi haltioiden asuttamalle seudulle. Sen alla kukkii rotkolemmikki.

Narsissi 'Loth Lorien' on avannut kukkansa. Päätin, että siirrän Rohanista 'Elrond' -narsissit myös tänne, sillä ne eivät kuki Rohanissa. Lisäksi Elrond asuu nimenomaan Rivendellissä! Ehkä siinä onkin syy kukkimattomuuteen.

Tarhajouluruusujen kukat ovat haalenneet ruskeanpunaisiksi, niinpä niitä ei enää juuri huomaa. Paitsi isoista lehdistään. Kevätesikot ovat nyt pääosassa täällä ala-Rivendellissä joen tuntumassa.

(Joki = oja, jossa on edelleen vähän vettä, kiitos tämän loppukevään suht säännöllisten sateiden. Tänään sateli hieman, mutta loppupäivästä pitäisi tulla enemmän. Olisi hyvä, sillä vaikka tässä on noin kerran viikossa tullut 2–5 mm, on edellisestä kunnon sateesta jo kolme viikkoa.)

Ainoa jouluruusu, jolla on vielä hyvän väriset kukat, on kaikkein tummin yksilö. Sen kukkia on vähän vaikea erottaa kivimuurista kuvassa. Täällä kasvaa myös varjoliljoja, niiden lehtiä näkyy.

Rivendell on valoisa keväällä, sillä saarniin, joita sen yllä kasvaa, puhkeavat lehdet hyvin myöhään ja täällä viileän meren syleilyssä vielä myöhempään. Kuvassa rusotuomipihlaja, vihertävä puu vasemmalla on villi omenapuu.

Ennen kuin lähdetään ylä-Rivendelliin, vilkaistaan villiä punaista penkkiä, joka kasvaa ihan vieressä. Tämäkin rajautuu Rivendellin jokeen (oikealta nimeltään Tolkienin kirjoissa Bruinen). Tulppaanit ovat 'Orange King' ja 'Carnaval de Nice', näyttävät kivoilta metsätyräkki 'Chameleonin' väleissä.

Vaikka metsätyräkin siementaimia saa kiskoa pois, on 'Chameleon' niin täydellinen väripari monelle kasville, ettei tosikaan. Tämä tulppaani tuli papukaijatulppaanien sekoituspussista. Siitä tuli vain punaista ja valkoista. Valkoisessa on ihania kapeita vihreitä liekkikuvioita, en huomannut ottaa siitä lähikuvaa.

Tässä vielä 'Orange King' ja edellisen kuvan papukaija avautuneena. Ah! Taustalla huussin punamullattu seinä.

Pidin villin punaisen penkin yläosassa jo pikaisen mutta raivokkaan kitkemissession metsätyräkin ja ukkolaukkojen parissa – siitä huolimatta, että laukat ovat tulossa kukkaan. Mutta kun laukan kukkavarsi on noussut ja muuttunut kuituisemmaksi, saa sipulin helposti maasta vain kiskomalla vartta. 

Rehotuksen keskellä kasvoi nimittäin tämä aarre: punakukkainen särkynytsydän Valentine ('Hordival'). Onneksi se on yhä elossa! Kuivina kesäkausina tätä on saanut kastella jatkuvasti, että pysyy hengissä. Kukan sävy on todella hieno, pehmeä punainen. En ole aniliininpunaisen ystävä, vaikka tavallinenkin särkynytsydän puutarhastani löytyy.

Noustaanpa sitten vuorenrinnettä ylä-Rivendelliin. Siellä kukkii ruusumanteli 'Multiplex'. Ei kylläkään niin kauniisti kuin vuosi sitten – osa nupuista taisi paleltua, kun pakkasta oli useita asteita joinakin öinä vielä toukokuun puolella.

Taustalla on hurmehappomarja. Kyllä, pidän tummalehtisistä kasveista.

Nyt ruusumantelin kukat ovat jo haalistuneet ennen kuihtumistaan, mutta tässä kuva viiden päivän takaa. 

Ruusumantelin kaunis kukinta ei mennyt sivu suun, vaikka se kasvaa tontin yläreunalla, jossa käyn harvoin.

Ahersin nimittäin ennen ja jälkeen viikonlopun (muut tulevat viikonlopuiksi saaristoon, minä lähden kaupunkirientoihin) vanhan talon tuvan takaikkunan parissa. Ikkunasta on suora näkymä ruusumantelille. Vanha karmi oli niin huonossa hapessa, että kun sain tältä kylältä uudemman vanhan ikkunan, otin sen ilolla vastaan. 

Karmit ovat julmetun painavia vanhoissa taloissa, etenkin se vanha karmi, jonka poistin – järeä ja minun korkuiseni. No, sain sen pois hajottamatta mitään ja tämän uuden punnerrettua ja kiilattua paikoilleen. Tämä vain ei ole ihan niin paksu – talossa, josta tämä tulee, on selvästi vähän ohuemmat seinät kuin minulla. Niinpä tämä oli pakko asentaa vähän sisemmäs kuin muut ikkunani, ja silti se on myös sisäpuolella seinäpinnasta sisään. 

Lasien jako on uudempi kuin alkuperäisissä 1800-luvun alkupuolen ikkunoissa, jota taustalla vähän näkyy, ne kun ovat kuusiruutuisia. Mutta ei haittaa, että täällä takaseinässä on eri näköinen ikkuna, joka on vähän muita pienempikin. Olen tosi iloinen, että talon kunnostukseni nytkähti tämän piirun verran eteenpäin.

Ylä-Rivendellissä on parrotia puhjennut lehteen. Olen niin iloinen tämän selviämisestä toisenkin talven yli. Lehdet ovat kauniit.

Tuomi säästettiin, kun tontin yläreunan vesakkoa raivattiin. Se on juuri alkanut kukkia ja sopii haltiamaiseen tunnelmaan. Kesemmällä täytyy vähän karsia tätä, jotta parrotia saa paremmin valoa ja kehittää paremman ruskan, sillä se on sen tärkein ominaisuus.

Ransu lähettää terveisiä kaikille ystävilleen! Musti saapui sisään ja meni sänkyyn, mikä on yleensä aika varma merkki siitä, että sade alkaa kohta.

Kevätesikko Primula veris

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Parrotia Parrotia persica

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Ruusumanteli Prunus triloba

Saarni, lehtosaarni Fraxinus excelsior

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tarhakalliokielo, tarhakielo Polygonatum × hybridum

Yllätyskirsikka

 Olen istuttanut kuriilienkirsikan paikkaan, jossa en lähes ikinä käy. Ei ehkä olisi kannattanut.

Huomasin nimittäin juuri, että sehän on jo kukassa! No huh. Jos olisi helleaalto, olisi kukinta voinut mennä kokonaan sivu suun. Tai silmien. 

Ostin tämän pikkuisena taimenraaskuna muutamalla eurolla joskus muutama vuosi sitten. Puska on vasta reilun metrin korkuinen, mutta on kukkinut hyvin jo pienestä saakka. Kyllähän tämän sitten huomaa, kun pensaalla alkaa olla kokoa.

Kyseessä on kuriilienkirsikan lajike 'Brilliant'. Kukka on puhtaanvalkoinen. Oikeastaan omiin silmiini viehättävämpiä ovat ne, joissa on punerrusta kukan keskellä, mutta varmaan ehdin hankkia vielä sellaisenkin. Muutaman euron aletaimen kanssa ei pidä olla liian kranttu!

Tämä on tontin ylälaitaa, jonka nimesin aikoinaan Rivendelliksi, kunnes Rivendell levisi alemmas jouluruusulaaksoon. Rivendelliin muistaakseni kyllä kuuluu sekä jokilaakso että vuorenrinnettä. Täällä ylä-Rivendellissä on kaunis kevättunnelma. Kevätkaihonkukan siirtäminen tänne muotopuutarhasta ehkä kymmenen vuotta sitten oli täydellinen idea. Ja taidanpa nyt muistaessani kirjata ylös, että sitä voisi jakaa täällä ylhäälläkin vielä useaan eri kohtaan. Tämä on aika pitkä alue.

Taustalla on kaksi lawsoninsypressiä; jostakin joulunajan tarjouksesta vuosia sitten istutetut ja edelleen hengissä. Niihin eivät peurat koske, mikä on valtava etu. Mutta niiden talvenkesto on kysymysmerkki. Kaikki istuttamani lawsonit eivät suinkaan ole enää elossa. 

Ylä-Rivendellissä elää myös kerrottukukkainen ruusumanteli. Se on ihan kukinnan lähtökuopissa, mutta näin viileällä säällä saattaa olla, että kuoppa kestää kauankin.

Lisäksi rusokirsikkaan näyttää tulevan ensimmäistä kertaa useampi kukka; mahdollisesti kymmeniä. Kirsikkaluumun nuput pullistelevat myös, samoin kääpiömantelin. 

Rusotuomipihlajan päivän tilanne. Rakastan noita pehmeän sävyisiä, ylöspäin osoittavia nupputerttuja täynnä lupausta ja toivoa. 

Kuvassa on suuri kontrasti: aikainen ja myöhäinen. Taustalla on nimittäin saarni, johon puhkeavat lehdet vasta kuukauden päästä.

Kohta alkaa kukkapuiden ja -pensaiden poksahtelu. Niin hivelevää aikaa!

Kevätkaihonkukka Omphalodes verna

Kuriilienkirsikka Prunus nipponica var. kurilensis

Lawsoninsypressi Chamaecyparis lawsoniana

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Ruusumanteli Prunus triloba

Jouluruusulaaksosta esikkopelto

 Eli uutisia Rivendellistä.

Tuolta se alkaa, huussin kohdalta eteenpäin. Alue on keväällä valoisa, puihin puhkeaa täällä lehdet myöhään ja saarniin sitäkin myöhempään.

Jouluruusujen loistavia ominaisuuksia on monta, yksi niistä on pitkä kukinta-aika. Keväällä tapahtuu liian nopeasti, mutta jouluruusuihin voi luottaa – ne kukkivat ainakin kuukauden. 

Kaikki tässä paikassa ovat tarhajouluruusuja. Niiden hyvä puoli on korkeus: vaikka ympärillä kasvillisuus kohoaa, ne näkyvät edelleen.

Ylärinteeseen on avautunut 'Loth Lorien' -narsisseja, ne ovat myöhäisempiä kuin 'Genève', josta tuli jo raportoitua.

Kuva ylärinteestä käsin: kauempana (alempana) näkyy myös 'Genève'. Oikeassa reunassa on ihanan tummakukkainen jouluruusun siementaimi, se on varmasti saanut geenejä tummimmasta löytämästäni taimesta, joka ei tässä kuvassa näy. Vasemmassa reunassa on nimittäin toinen alun perin ostamani ja sen kukat ovat selvästi valeammat.

Saarnenjuuren alapuolella on ihania lemmikkejä! Nämä ovat kummityttöni joitakin vuosia sitten kylvämiä, hän sattuu olemaan kissa. 

Hiidenkiven puutarhan Minnalle tiedoksi: kiitos lähettämistäsi siemenistä, mutta niistä ei ole vielä itänyt mitään. Ei purkkiin ainakaan, osan viskoin maahan toiseen penkkiin, viime vuonna siis, enkä ole sieltäkään vielä taimia löytänyt. 

Olen kyllä surkea siemenkasvattaja, ja lisäksi täällä eivät lemmikit tunnu viihtyvän. Mutta tämä pieni tupas sinnittelee vuodesta toiseen! Ehkä siksi, että sen on kylvänyt topakka pieni tassuhäärijä, en minä. Ja ihanasti tuossa on kahta väriä.

Edellisessä kuvassa näkyi joku, joka viihtyy: kevätesikko. Nimesin tämän esikkopelloksi ensimmäisenä keväänäni, kun huomasin esikoita siellä täällä.

Nyt esikkoja alkaa todella olla, kun jouluruusut vetelevät viimeisiään. Varjoliljoja nousee, ja yhden puskan takana näkyykin se tummin ostamani jouluruusu. Se näyttää lähes mustalta.

Hapankirsikat kukkivat, tässä näkyy punainen villi penkki, Rivendell on taustalla ja osin huussin takana.

Kevätesikot ja kirsikat – tälle täydellisyydelle en ole tehnyt mitään, paitsi aikaansaanut vesakon raivauksen, jotta kauniit saarnet saatiin esiin, ja rakentanut kivimuurin.

Niin ja vetänyt riista-aidan, jotta tätä kauneutta ei syödä!

Hapankirsikka Prunus cerasus

Kevätesikko Primula veris

Lemmikki Myosotis

Saarni Fraxinus excelsior

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Varjolilja Lilium martagon

Hyvä puutarhapäivä

 Viimein on lämpimämpää tuulesta huolimatta! Viime yön alin oli +3,5 astetta eli varsin lämmin – pari viikkoa sitten se taisi olla päivän ylin lämpötila.

Sain uuden minipesuhuoneeni katon valmiiksi, mikä ei ole vähäpätöinen suoritus, sillä se on vaatinut samaan tahtiin kattopeltien irrottamista vanhasta lahosta saunasta.

Mutta ei siitä nyt enempää, sillä puutarha on paljon ihanampi ja kiinnostavampi asia. Ruusuherukka on viimein avannut kukkansa, kauan se jaksoikin pitää nuppuja kiinni.

Vähän ylempänä rinteessä kukkivat viime syksynä istutetut balkaninvuokot ja vuosia vanhat, ystävän antamat 'Quebec' -raitatulppaanit.

Olen niin iloinen, että tartuin balkaninvuokkopussiin, tai että se ylipäätään tuli syksyllä vastaan jossain kaupassa. Tämä vaaleanpunainen lajike on 'Charmer' ja sitä kasvaa myös muutama metriä ylempänä, mutta siinä vuokoilla ei kai ole ihan tarpeeksi tilaa ja niitä on vain vähän. Tässä aivan penkin eteläpäässä toivon näiden saavan rutkasti kaipaamaansa valoa.

Tulppaanit näyttävät lisääntyneen, sillä muistelen alun perin istuttaneeni niitä viisi. Nyt olen laskenut tuossa seitsemän kukkaa. Aika mahtavaa.

Tulppaanien ja vuokkojen välissä on jokin raunioyrttiristeymä, se oli alun perin keltakirjavalehtinen 'Goldsmith', mutta kirjavuus jäi nopeasti kokovihreiden lehtien jalkoihin. Tuo näyttää olevan kumminkin varsin hyvinkäyttäytyvä tyyppi, ei mikään jyrääjä, kuten jotkut raunioyrtit – kukatkaan eivät ole siniset, vaan punertavat – niin että olen ilolla pitänyt tuon kasvin.

Koska yöpakkaset kai loppuivat, uskalsin siirtää Madonnan ulos paikalleen vartioimaan ja suojelemaan pieniä kasveja. Tässä alkaa kyllä olla jo niin rehevää, että pienet ovat jo jääneet vähemmistöön. Suunnilleen Madonnan edessä niitä alkuperäisiä 'Charmer' -balkaninvuokkoja pitäisi olla. Jokusen lehden löysin.

Hämyvuokko eli sinertävä valkovuokko 'Robinsoniana' siinä kyllä viihtyy ja leviää.

Näkymä alarinteeseen 'Quebec' -tulppaaneihin ja 'Charmer' -vuokkoihin on kiva; vastavalo kohottaa värit esiin.

Hiukkasen ylempänä on seljakämmeköiden pieni alue. Löysin kolme, voi löytyä lisääkin.

Totuus on nimittäin tämä. Siinä on triljoona käärmeenlaukan siementaimea ja muutama narsissikin löytyi vielä pieneltä seljakämmeköiden pläntiltä (joka on keskellä edessä oleva ruskeampi, verkolla suojattu kohta). Yritin kitkeä varovasti ja toivon, etten kiskonut yhtään seljakämmekkää ylös.

Takana on rotkolemmikki, joka on ollut kukassa jo pidempään, ihmeen aikainen tyyppi. Muut ovat vasta nousemassa maasta!

Oikealla näkyy tarhajouluruusujen siementaimia, nyt siirrytään niiden vyöhykkeelle.

Vanhastaan niiden alueen merkkipaaluna on ollut iso saarni, mutta nyt jouluruusut ovat levinneet tästä alemmaskin. 

Ihanat kevätesikot aloittavat kukinnan ihan justiin! Ne kasvavat tässä luonnostaan ja kuvassa näkyy kolme muutakin tonttini vapaaehtoista: violetti pystykiurunkannus sekä keltaiset pikkukäenrieska ja mukulaleinikki. Jotakin niistä kolmesta tai kaikkia yhdessä on tällä hetkellä kukassa varmaan jokaisella neliömetrillä.

Saarnesta ylärinteeseen alkaa Rivendell. Nyt kukkii ihana valkoinen narsissi 'Genève', sen alla keltavuokkoa. Varjoliljat nousevat raikkaanvihreinä tupsuina, niiden takana pihani tummin jouluruusu.

Siivoilin Rivendelliä vähän, mikä ei oikein näy, kun paikka on puolivilli. Kuivien korkeiden liljanvarsien sun muiden korsien katkominen auttaa silti näkemään jouluruusut paremmin. Tässä näkyy kolme isoa pehkoa, jotka kaikki ostin taimina vuosikausia sitten. Edessä vihreäkukkainen, keskellä punainen ja taustalla kivimuurin edessä lähes mustanpuhuvan viininpunainen, todellinen herkku. Ostin nämä kukkivina kevätmessuilta tai jostain myymälästä, joka tapauksessa niin, että sain valita kukkavärit. Se on tärkeää, muuten tulee vähän mitä sattuu.

Rivendell jatkuu ylärinteeseen kallioon saakka ja oikeastaan sinnekin, mutta siellä ei vielä ole hirveästi mitään – paitsi syksyllä istutettu kuriilienkirsikka, joka on jo alkanut kukkia!

Vasemmalla on 'Genève' -narsissi, vähän ylempänä on myöhemmin kukkivaa 'Loth Lorien' -narsissia, valkea sekin. Ylös rinteeseen jatkuva violetti pystykiurunkannusten sankka joukko näyttää kivalta jouluruusujen väleissä. Tuolla ylempänä on jouluruusujen siementaimia, oikeassa alakulmassa taimena ostamani, nyt jo jättiläinen.

Tämä kohta keltavuokkoineen on juuri nyt mukavan näköinen. Täälläkin kasvaa kevätesikkoa, mutta puun alla ne tulevat vähän myöhemmin kukkaan kuin aivan auringossa kasvavat. Vaikka puissa ei vielä ole lehtiä. Ihanan valoisaa vielä jonkin aikaa!

Keskellä kuvan yläreunaa on nuokkusyreeni, ei vielä lehdessä, kuten eivät muutkaan syreenit. Sen takana on tummimman jouluruusun mustanpuhuvaa hahmoa. Että osaa olla ihanan värinen, oikea gootti – valitsin taimien rullakosta tummimman.

Aurinkoista viikon jatkoa ja jännittävää viisuiltaa! Luulen, että painun pehkuihin, päivät ovat tähän aikaan vuodesta niin täysiä: leipätyötä, vanhan saunan purkua ja uuden rakentamista, polttopuiden tekoa ja keskiaikaopintoja mahtui tähänkin päivään, sekä tietysti bloggausta – pakko tätä kaikkea ihanaa on saada jakaa ja mikä olisi ihanampaa kuin jakaa se teidän puutarhaystävien kanssa.

Ainoa, mitä tähän päälle toivon, on sade. Meillä satoi viimeksi vappuna ja siitä on jo aikaa. Tuuliset säät ovat kuivattaneet maata liiankin tehokkaasti. Tälle viikolle luvattu sade on häipynyt eikä edes kymmenen vuorokauden ennusteeseen mahdu yhtäkään sadepäivää; näyttää olevan auringon kuvia lähes joka päivä. Ihanaahan se on, mutta puutarhuri toivoo säännöllisiä sateita.

Balkaninvuokko Anemone blanda

Keltavuokko Anemone ranunculoides

Kevätesikko Primula veris

Käärmeenlaukka Allium scorodoprasum

Mukulaleinikki Ficaria verna

Nuokkusyreeni Syringa komarowii subsp. reflexa

Pikkukäenrieska Gagea minima

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Raitatulppaani Tulipa Greigii-Ryhmä

Raunioyrtti Symphytum

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Seljakämmekkä Dactylorhiza sambucina

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Valkovuokko Anemone nemorosa