Paahteessa ilahduttaa...

Sammalleimuihin voi luottaa. Vaikka on millainen paahde, ne vain kukkivat. Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riina kirjoitti niistä ihanasti täällä, siitä innostuin itsekin kuvaamaan omani. Ostin tämän kaksivärisen lajikkeen nimellä 'Kimono' Tukholman puutarhamessuilta aikanaan aivan mikropienenä taimena. Nyt, kun tutkin sen nimeä, sainkin selville, että tämä on synonyyminimi lajikkeelle 'Candy Stripes', jota on ihan yleisesti myynnissä. Ja minä kun luulin hankkineeni harvinaisuuden :-D
Synonyymit eivät siihen lopu. Muita nimiä tälle samalle lajikkeelle ovat 'Tamaongalei', 'Tycoon', 'Kimono Pink White' ja 'Mikado'! 'Tamaongalei' on ilmeisesti se virallinen nimi.

In the Heat
Waiting for thunderstorms... it is rather hot and no wind. Luckily there are plants that take it in their stride, or rather, thrive!

Olen erityisen heikkona sinertäviin sammalleimuihin. Tässä on 'G. F. Wilson', hempeän värinen kuin kesäiset päiväunet. Olen istuttanut ihanan vaaleansinisen 'Emerald Cushion Blue' -sammalleimun pariinkin kertaan, mutta se on aina hävinnyt. Ellei se yllättäen nouse jostakin, johon olen unohtanut sen istuttaneeni! Sellaistakin sattuu. Sammalleimu on aika huomaamaton, kunnes se kukkii.

Sammalleimut kasvavat paahdepenkissä, mikä ei ole ihanteellinen, mutta kun hyvä kallio puuttuu. Tässä ne tuppaavat vähän jäämään muun kasvillisuuden jalkoihin. Tästä nousee runsaasti karstaohdakkeen lehtiä tänä vuonna.

Rohanissa mätäsleimu 'White Admiral' vasta ruuhkassa onkin, hopeatäpläpeippi pitäisi poistaa tästä jo kokonaan (se oli alkuvaiheen rikkakasvuston tukahdutus -toimenpide), sitten tässä on akileijoja ja rikkaporkkanaa.

Siirrytään alppipenkkiin, missä on toistaiseksi vain hillittyjä kasveja, sillä penkki on vasta pari vuotta vanha. Laukkaneilikat viihtyvät, vaikka ruskettuvat aina kevättalvella jonkin verran. Valkokukkainen rusolaukkaneilikka on lajiketta 'Alba'.

Maljalaukkaneilkka, yritys nro 2, on talvehtinut! Tämä mahtavan värinen on lajiketta 'Ballerina Red'. Ensimmäisen taimen menetin toissa talvena, mutta heti viime kesänä hankin uuden.

Kurjenpolvi ORKNEY CHERRY eli 'Bremerry' on myös talvehtinut, viimeinkin! Tämä oli ainakin kolmas yritys. Joidenkin kasvien kohdalla luovuttaminen ei ole vaihtoehto.
Peitin tämän ja maljalaukkaneilikan parilla kuusenhavulla, se riitti.

Tämäkin on elossa! Hankin syksyllä kausi-istutuksiin tarkoitetun mätäsmäisen ja hyvin pienilehtisen, hopeanharmaan lajin Raoulia australis. Näitä olen nähnyt kivikkoistutuksissa Britanniassa, niinpä tartuin taimeen innosta hihkaisten. Mitään tietoa tämän talvenkestävyydestä ei ollut, joten peittelin sen lampaantaljalla talveksi.
Suurimmaksi ongelmaksi koitui kevättalvi, kuten näyttää usein käyvän. Ehkä raotin taljaa liian aikaisin, sillä kasvi kuihtui vasta keväällä. Nyt yhdessä päässä mätästä on kumminkin pari vehreää lehteä! Oi onnea.

Tästä olen myös riemuissani. Viime vuonna kylvetyt pikkuruiset Draba polytricha -kynsimöt tuli istutettua syksyllä tähän ja sitten talven alettua huomasin, että jää oli nostanut maan ihan piikkeinä ylös, pikkuiset taimet olivat siinä pylväikössä monta senttiä maanpinnan yläpuolella! Äkkiä kasasin päälle kuivaa heinää ja asetin vielä kattotiilen – veden pääsy tekemään lisätuhoja oli estettävä.
Tiilen nostin keväällä pois, mutta jätin heinänkorret pikkuisten suojaksi peläten pahinta. Mutta mitäpä sieltä pilkistääkään; ilmiselviä D. polytrichan mikroskooppisen pieniä ruusukkeita! Voi että olen iloinen.

Syksyllä hankin taimialennuksesta vielä pikkutervakon. Onneksi se on talvehtinut aivan mainiosti. Tämäkin on ihan pikkuruinen, alle kymmensenttinen.

Punakukkainen hopearikko on asustanut alppipenkissä sen perustamisesta lähtien. Tämä on aivan huippuihana kasvi!

Alppipenkkiä ei kovin hyvin erota kaukaa, mutta se on kohopenkki navetan eteläseinustalla. Siinä voi siis olla vain täydessä paahteessa viihtyviä lajeja. Räystäskourujen puuttuminen tuo haastetta; niiden rakentaminen olisi tehtävälistalla melko lähellä kärkeä.


Hopearikko – Saxifraga paniculata
Hopeatäpläpeippi – Lamium maculatum
Kurjenpolvi – Geranium
Maljalaukkaneilikka – Armeria pseudarmeria
Mätäsleimu – Phlox douglasii
Pikkutervakko – Viscaria alpina
Rikkaporkkana – Daucus carota
Rusolaukkaneilikka – Armeria maritima
Sammalleimu – Phlox subulata

Päivän kuvamaratooni

Lähdin vain pienelle pihakierrokselle Ransun kanssa, mutta äkkiä oli palattava rynnäköllä sisään hakemaan kameraa.

Tähtilumikellot ovat nousseet! Ihan yhdessä yössä, sillä vannon, että olen tiiraillut niiden kasvupaikkaa päivittäin siitä pitäen, kun lumi lähti päältä. Näillä on hauska tapa nousta raketin lailla maasta. Vanhan talon lämpimällä kulmalla puistolumikellot ujostelevat eivätkä suostu kohottamaan lehdenkärkiään yhtään korkeammalle, nuppujen ilmestymisestä puhumattakaan.

Räpsin saman tien muutakin. Pihasta on optimistisesti ajatellen noin puolet lumettomana, pessimisti sanoisi, että vasta viidesosa. Imikkä 'Victorian Brooch' (risteymälaji, ei tarkempaa lajinimeä) on talvehtinut toistaiseksi hyvin. Viime kesän kuivuus oli kova pala, mutta yritin saada tätä kasteltua, kun tämä on vielä tuore kasvi puutarhassani.

Mäntyjen alle istutetuista kolmesta saksalaisesta kanervasta (Nauvon K-marketista) kaksi on ruskeina, mutta valkokukkainen, limenvihreälehtinen 'Anouk' on ihan pirteän näköinen. Yhtä kolmesta oli näykitty niin, että se oli noussut juuripaakkuineen maasta kahdesti loppusyksyllä, se on saattanut tappaa kasvin jo ennen talvea.
Mitä tästä opimme? Kyllä kanervia kannattaa kokeilla istuttaa puutarhaan, vaikka niitä myydäänkin vain kausikukkina. Ehkä talvisuojaus olisi paikallaan ensimmäiseksi talveksi. Niin peurojen kuin pakkasenkin varalta.

Loistokevätesikot ovat loistokevätvalmiudessa.

Muotopuutarha oli kokonaan lumen peitossa vielä kolmisen päivää sitten, nyt alkaa maata olla selvästi näkyvissä! Penkin alla oleva tiililaatoitus on näköjään ihanasti vihertynyt, jihuu! Pitkät versot ovat syksyllä istutettuja laukkoja, jotka lähtivät vähän liian hanakasti kasvuun.

Kas ihmettä, täältäkin löytyy kukkanuppuja! Nyt en ole varma, mutta näyttää erehdyttävästi persiansinililjalta, jota olenkin istutellut vähän sinne sun tänne. Persiansinililja on niin superaikainen, että sekin täsmäisi. Tämä syödään niin pomminvarmasti, että nyt täytyy mitä pikimmin löytää jostakin joku häkki tai verkko. Ääh! Miksen tuonut viime kaupunkireissulta kymmentä verkkorullaa! Tai edes yhtä.

Myyrät paljastuvat kohta lumen alta...
(Ransusta oikealle näkyy myös tähtisahramien lehtituppaita)

Sitten kiersimme vuokko-esikkopuutarhaan. Se on vielä lumen alla, vasta aivan reuna alkaa paljastua. Siinä käärmeenlaukat näyttävät voimansa: ne versovat vaikka tammikuussa, jos lunta ei ole. Ei ihme, että muinaiset merenkulkijat ottivat tätä mukaansa ja kylvivät satamapaikkoihinsa. Kyllä nyt pysyy taas keripukki loitolla.

Ylempää rinteestä on lunta sulanut enemmän. Tarhajouluruusuista ensin paljastunut näyttää jo kukkanuput. Valitettavasti tämän lehdet on jäljistä päätellen käyty syömässä viime yönä, mutta yleensä kukintavaiheessa nämä kasvit on jätetty rauhaan. Olisi kiva katsella niitä komeita lehtiäkin, etenkin lumettomina talvina.

Lämpimällä, tuulensuojaisella paikalla oleva punainen villi penkki tuotti tällaisen yllärin. Punainen villi leppäpirkko! Kuvassa näkyy myös vanhan pihan vitsaus: talven jälkeen on lasinsirpaleita noussut maan pinnalle.

Alppipenkissä uskalsin raottaa hieman lampaantaljan reunaa, sillä arvelin, että sen alla saattavat kasvit hautua ja homehtua. Talja on osittain jäätynyt maahan kiinni, joten sitä ei uskalla enempää nostaa, tai pintamulta ja kasvit nousevat sen mukana. Mutta ihan reunan alta paljastui mukava yllätys: syksyllä istutettu Raoulia australis on ihan mainiosti elossa! Tätä myytiin kausi-istutuskukaksi, mutta halusin kokeilla tätä alppipenkkiin. Toistaiseksi onnistunut kokeilu, siis talvehtiminen taljan alla.
Kasvilla ei ole suomenkielistä nimeä, ruotsiksi tämä on hauskan kuvaava ullkudde, villatyyny.
Taustalla kiiltää Tord Boontjen design-lampunvarjostin, kröhöm... se ei ole enää joihinkin vuosiin ollut valaisinkäytössä ja jotain oli keksittävä nousevien sipulikukkien suojaksi. On taas se aika vuodesta... taidankin painua epätoivoiseen häkkyröiden etsintään.


Imikkä – Pulmonaria
Kanerva – Calluna
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Loistokevätesikko – Primula Polyantha-Ryhmä
Persiansinililja – Scilla mischtschenkoana
Puistolumikello – Galanthus nivalis
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Tähtilumikello – Galanthus elwesii
Tähtisahrami – Crocus tommasinianus