Värejä ja väriyhdistelmiä

 Syysvärejä ei vielä näy Saaripalstalla, onneksi on paljon muunlaisia värejä.

Kirsikkasorvarinpensas kukki ilmeisesti hyvin runsaasti kesällä. Sen kukat ovat niin pikkuiset ja huomaamattoman väriset, ettei niitä tule noteerattua, kun on paljon komeampaakin kukassa. 

Nyt kukinta on muuttunut hedelmiksi, ja voi veikkoset, miten kauniita ne ovatkaan! Kun nuo kaikki vielä poksahtavat auki paljastaen kirkkaan oranssit siemenet, on puska kuin ilotulitus.

Siinä vieressä kukkii Pink Annabelle -pallohortensia. 

Vaaleanpunaisia pallukoita tarjoilee myös punahelmipihlaja.

Pilvihelmipihlaja (ent. helmipihlaja) on aivan ihana, mutta voi melko köykäisesti. Tässä kohdassa on niin paljon myyriä, että esimerkiksi viereinen sirotuomipihlaja kuivui ja ruusuherukassakin on vain muutama elävä verso. Juuria on syöty. Onneksi tämä kaunis pihlaja sinnittelee elossa.

Veripähkinäpensas on mukavan tuuhea. Se sai vähän vaurioita kevättalvella, kun leikkasin sen yllä kasvavasta vaahterasta ison oksan, joka rysähti pähkinän päälle, vaikka yritin kiskoa sitä sivummalle. Pähkinää suojaava jänis/kaurisverkko kai vähän pehmensi osumaa. Pähkinäpensas taipui, mutta vain yksi verso katkesi.

Keltaisenaan kukkiva ripsialpi näyttää kivalta pähkinäpensaan tummia lehtiä vasten, ja onpa ripsialpilla itselläänkin tummat lehdet etenkin alkukesällä.

Kurkataanpa sitten Rohaniin, sielläkin on tummaa, mutta keltaisen sijaan valkoiseen yhdistettynä. Purppuraheisiangervo 'Diabolo' on viimein kasvanut komeaksi, kun peurat eivät ole enää päässeet sitä syömään, ja siitä vasemmalle kasvaa superkorkea isosiniheinä 'Skyracer'. Se on myöhemmin, marraskuussa, aivan ihana lämpimänkeltainen ilmestys.

'Diabolon' edessä kasvaa helminukkajäkkärä. Sehän on loistoperenna, kukkii ikuisuuden. Se on edukseen monessakin yhdistelmässä, mutta tummaa vasten erityisen dramaattinen.

Kasvimaalla on oranssia, kun ruusupapu 'Celebration' ja kehäkukat kukkivat.

Lopetetaan juttu samansävyiseen Bathsheba-ruusuun.

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Kehäkukka Calendula officinalis

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Pallohortensia Hydrangea arborescens

Pilvihelmipihlaja Sorbus frutescens

Punahelmipihlaja Sorbus vilmorinii

Purppuraheisiangervot ovat lännenheisiangervon, Physocarpus opulifolius, punalehtisiä lajikkeita

Ripsialpi Lysimachia ciliata

Ruusupapu Phaseolus coccineus

Veripähkinäpensas Corylus maxima 'Purpurea'

Hyvät värit

 Palasin mantereelta ja yllätyin, kuinka paljon kotisaarella onkaan vielä lehtiä puissa ja pensaissa. Ei ole ollut kovia tuulia.

Tein puutarhakierroksen niin, että laskeuduin Rohaniin kasvimaalta rappuja pitkin. Siinä on vastassa isosiniheinä 'Skyracer', jonka varret ovat vasta muuttumassa keltaisiksi. Siniheinät ovat kasvien parhaimmistoa, jos haluaa väriä marraskuuhun. 

Keskellä kuvaa näkyy aidanteeksi istuttamiani tylppöorapihlajia. Niissä on hurmaava keltainen ruska. Vasemmalta pilkottaa purppuraheisiangervo 'Mindia', oikealla näkyy japaninkirsikka 'Royal Burgundyn' punaista ruskaa. 

Kun rusokirsikan lehdet ovat aikaa sitten pudonneet, on mukava huomata, että japaninkirsikka – ainakin tämä 'Royal Burgundy' – pitää lehtensä paljon pidempään ja ylipäätään tulee ruskaan myöhemmin. 

Olen istuttanut sen vierelle 'White Ladies' -syysasteria, mutta asteri kasvaa kovin kituliaasti ja tuottaa vain pari kukkavartta.

Tylppöorapihlajat vaativat leikkaamista. Oikeastaan ne vaatisivat tyveltä kirveellä hakkaamista ja taivuttamista sivulle päin, sillä olin ajatellut niistä risuaidan näköistä perinteistä brittiläistä aitaa, jota kasvatetaan laidunten ympärille, mutta peurojen takia tontin reuna piti verkottaa, orapihlajat ovat työntyneet verkon rei'istä läpi ja alkuperäisestä ideastani tuli mahdoton toteuttaa.

'Royal Burgundy' näkyy monesta paikasta, kun se on jo lähes nelimetrinen puu. Tästä kuvakulmasta pihatieltä käsin se erottuu mukavasti tien toisella puolella kasvavaa hopeapajua vasten.

Täältä katsottuna Rohanin edessä on ruusu-heinätarha; siinä kukkii reheväksi kasvanut tuoksuasteri 'Herbstschnee'. Oikeastaan se ei ole kovin paljon levinnyt, mutta sen korkeat varret kallistuvat eri suuntiin tuottaen paljon isomman pehkon kuin tyveä katsoessa uskoisi. Se lienee myös syypää köynnösobeliskin kallistumiseen. Täytyypä iskeä metallitolppa maahan ja sitoa obeliski siihen, se on muutenkin ainoa keino pitää köynnöskartioita pystyssä.

Tässä kuvassa näkyy ovi ja portaat, joista Rohaniin laskeudutaan kasvimaalta. 'Royal Burgundy' hallitsee näkymää täältäkin, mutta etualalla on toinenkin tärkeä puu. Se on japaninmagnolia, jonka olen hankkinut alle 30-senttisenä siemenestä kasvatettuna piiskana syksyllä 2013. 

Keltaisen magnolian hahmottamista haittaa sen takana kasvava pähkinäpensas, joka kuuluu samaan kastiin tylppöorapihlajien kanssa; sen pitäisi olla kenollaan eikä kasvaa pystynä. Mietin toimenpiteitä. 

Japaninmagnolian keltainen ruska on upea ja lehdet kaunismuotoiset kesälläkin, mutta toki magnolioiden pääasia ovat näyttävät kukat. Niitä ei ole vielä näkynyt. Magnolia on sen ikäinen, että olen jo parin vuoden ajan odotellut ensimmäisiä kukkia.

No nyt! Ensimmäinen kukkanuppu on muodostunut! Eron näkee jo nyt, vaikka nuppu tietenkin avautuu vasta keväällä. Kokoa on kymmenen kertaa lehtisilmuihin verrattuna. Tuosta ei voi erehtyä.

Päivän ruusu on japaninkirsikan vierellä asustava Austin-ruusu Winchester Cathedral.

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, punalehtiset lajikkeet

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Tuoksuasteri Symphyotrichum novae-angliae

Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna

Joulukuun kalenteripoika

 Kukaan ei ole niin tyytyväinen kuin Musti, joka pääsee kaupunkireissun jälkeen takaisin kotiin.

Nyt riittää tutkittavaa. Sekä Mustille että minulle.

Kanerva on edelleen kuohkea, vaikka huomasin sitä istuttaessani, että se oli päässyt aika kuivaksi. En ollut muistanut kastella riittävästi, kun se vietti ensimmäiset pari viikkoa ruukussa.

Syyssahrameita on noussut edelleen – onneksi on lauhaa! Vaikka oli täällä meilläkin lunta ja pakkasta välillä.

Vaaleajouluruusut ovat niin ihania, kun alkavat työntää nuppuja vuoden pimeimpään aikaan!

Musti miettii omiaan, minä mietin iloisena, että ehdin vielä haravoida viimeiset lehdet kukkapenkkeihin. Se jäi kesken ja sitten tuli lumi.

Jatkamme Rohanin ohi kasvimaan ovelle. Meillä on ollut aika tuulista, niinpä isosiniheinät ovat laonneet. Vasemmanpuoleinen on kuin kanan pehva, oikeanpuoleisessa sentään jotain pystyssä.

Kehäkukat piristävät aina, mutta ehkä kaikkein eniten joulukuussa.

Ovenpielen köynnösruusu Pierre de Ronsard on ränsistynyt herkullisen väriseksi – kukka tekisi mieli syödä! Siniheinän röyhyt ovat täydellinen pari kukalle.

Sitten jatkamme koivikkoon. Musti tuumaa...

Siirtyy sivummalle tuumaamaan...

Kyllä! Nyt on hepuli! Jee!

Se on puussa yhdessä sujauksessa. 

Loppuun vielä äitienpäiväruusu 'Oranje Moersdag', jolla taitaa viimeinkin olla viimeiset kukat käsillä. Johan sen kauniita kukkia ehtikin ihastella lähes seitsemän kuukautta.

Kalenteripantteri ja minä toivotamme kullekin mieleistä joulukuuta!

Kehäkukka Calendula officinalis

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Kanerva Calluna vulgaris

Syyssahrami Crocus speciosus

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Marraskuun ruska

 Onneksi on näitä myöhään ruskaan tulijoita, jotta marraskuuhunkin – tai ainakin sen alkuun – riittää värejä. 

Ihanan vihreää on, kiitos nurmikon ja joidenkin ainavihantien kasvien. Sammal oikein loistaa. Meillä ei ole ollut edes kuuraa vielä. 

Monet varjohiipat pysyvät talven yli vihreinä; taustalla on vaskivarjohiippa 'Orangekönigin'. Se pudottaa lehtensä jossain vaiheessa talvea, tai jos on lauha talvi, voivat lehdet ehkä pysyäkin.

Punalehtinen pensas on peruukkipensas 'Royal Purple'.

Hapankirsikat pistävät ruskaksi, kun viereiset puut ovat jo riisuuntuneet.

Kivikkoalvejuuri 'Linearis Polydactyla' on smaragdinvihreä. Aivan ihana vaahteranlehtien ympäröimänä.

Saniaistarhaan on putkahtanut koristeellisia sieniä. Täälläkin on vihreitä saniaisia: kaatuneen rungon edessä on soreahiirenporras 'Percristatum' ja sen edessä jouluhärkylä. Siitä on kasvanut oikein kauniin muotoinen, vaikkakin pieni.

Punaruskeita lehtiä ei oikein pudonneista puunlehdistä erota, mutta jouluhärkylästä alavasemmalle on tiarella 'Pink Skyrocket', joka on saanut hyvin maastoutuvan ruskavärin. Edessä on kevätpiippoja ja sinivuokkoa: mitä kauneimpia puutarhan viherryttäjiä tähän aikaan vuodesta.

Ruskaväreistä piti kirjoittaa. Japaninvaahtera 'Osakazuki' oli leiskuvanpunainen silloin, kun viereiset tarhakielot olivat vielä vihreinä. Ne muuttuivat keltaisiksi sitten, kun japaninvaahtera pudotti lehtensä. Tavallaan ihan kiva, että kukin vuorollaan eikä kaikki yhtä aikaa. Näidenkin taustalla muuten kasvaa vaskivarjohiippa.

Jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar' on kaunotar myös syksyllä. Rakastan tätä syreenien limenvihreää, raikasta syysasua. Syreenin alla on siniheinä, ihan tavallinen siniheinä, ei mitään lajiketta. Kun olen hehkuttanut korkeaksi kasvavia isosiniheiniä, täytyy mainita tämäkin. Siniheinät pysyvät siisteinä yksittäisinä tuppaina eivätkä leviä. Tuuli vain on saanut tuppaan leviämään kumolleen kuin se olisi isokin kasvusto.

Haravoin syksyisin lehdet nurmikolta istutusalueille, jotta ne tuovat talvella pakkassuojaa ja muutenkin lisäävät istutusalueiden humuspitoisuutta pikku hiljaa. Multakuormaa kun ei tänne oikein saa.

Siniheinien vihreys muuttuu keltaiseksi vasta marraskuussa, ainakin minun puutarhassani. Tämä on isosiniheinä 'Skyracer' Rohanin päädyssä, kivipengermän juurella. Pengermän päällä kasvaa koristeraparperi.

Japaninlehtikuusi on viimein muuttunut lämpimänkeltaiseksi. Taustalla on safiirihortensia, joka pysyi kirkkaanpunaisena monta viikkoa.

Tässä tämän hetken väriläiskät – onneksi näyttää siltä, että loppusyksy jatkuu vihreänä. Juttua kirjoittaessani muistin taas yhden asian, nimittäin viimeinkin kukoistavan tarha-adiantumin, josta piti kesällä tänne blogiin kirjoittaa. Juttuaiheita riittää vuoden ympäri, kun kesällä ei ennätä kaikkea.

Hapankirsikka Prunus cerasus

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Japaninvaahtera Acer palmatum

Jouluhärkylä Polystichum acrostichoides

Kevätpiippo Luzula pilosa

Kivikkoalvejuuri Dryopteris filix-mas

Koristeraparperi Rheum palmatum

Peruukkipensas Cotinus coggygria

Siniheinä Molinia caerulea

Sinivuokko Hepatica nobilis

Soreahiirenporras Athyrium filix-femina

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Ruusuja ja vasarointia

 Meillä oli tässä välissä pienoinen myrsky.

Sitä ennen otin kuvan preerian kurkkuyrteistä, jotka kukkivat yhä vain kuin viimeistä päivää. Samoin kehäkukat taustalla.

Kuvassa oleva puutarhaovi otti osumaa myrskypuuskista. Se oli romahtamassa, kun lauantaiaamuna kiersin pihaa. Ensin luulin, että saranat olivat antaneet periksi, mutta saranat olivat kiinni reunimmaisessa laudassa. Seuraavat vain olivat irronneet taustan tukilaudoista. 

Sain ne naulattua uusilla nauloilla uudestaan kiinni, ja voi olla, että lisään vielä pari ruuviakin. 

Samoin oli yhden porteistani laita, sekin oli kumollaan, mutta saranat ehjiä, olikin nopeampi korjata kuin ensin luulin. Minisaunani katosta oli puolet lentänyt maahan, navetan räystäästä osa tippunut... kun pihaa kiersi, koko ajan huomasi uusia tuhoja. 

Olin yllättynyt, sillä luulin olevani aika hyvin suojassa luoteistuulelta, kun minulla on metsäinen mäki pohjoiseen päin tontin takana. Mutta tuuli löytää reitit ja kiertää esteet ja nyppylät, keräten samalla vauhtia.

Niin ja oli meillä sähkötkin poikki 38 tuntia, palasivat tänään aamupäivällä.

Palataan takaisin (korjatulle) puutarhaovelle ja ruusuisempiin asioihin. Tässä kuvassa näkyvät kaikki kolme tällä hetkellä kukkivaa ruusua: oviaukon vasemmassa reunassa yksi, oikeanpuoleisessä tolpassa toinen, ja tolpasta oikealle kolmas. Ai niin, ja onhan vielä se ikuisuuskukkija-äitienpäiväruusukin, mutta se ei näy tähän.

Ovesta vasemmalle (täältä päin katsoen) on remontanttiruusu 'Duchesse de Rohan'. Taustalla on purppuraheisiangervo 'Diabolo'; mukava sointuvuus ruusunkukkaan. Isosiniheinä 'Skyracer' kurkottelee kohti taivaita.

Oven oikeassa tolpassa on köynnösruusu Pierre de Ronsard, joka ei ole paljoa tähän mennessä köynnöstänyt. Viime vuonna se teki korkean verson, joka paleltui totaalisesti talven aikana. Ruusu on tänä vuonna kasvanut hyvin varovaisesti.

Kolmas ruusu on David Austinin jalostama Winchester Cathedral, taustalla on syysasteri 'White Ladies', puu on japaninkirsikka 'Royal Burgundy'.

Iso ajoportti onneksi pysyi ehjänä, sillä siltä suunnalta olisi tulijoita ihan keskellä kirkasta (tai sateista) päivääkin. Yksi tyyppi tuolla kuikuileekin toiveikkaana portin lävitse.

Oikealla on koristekastikka 'Overdam'. Se on jo mennyt oljenkeltaiseksi siinä missä siniheinät ovat kirkkaankeltaisia tai vielä vihreänkeltaisia.

Menin portille, tyyppi oli keskusteluetäisyydellä eikä vaivautunut ottamaan jalkoja alleen. Valkohäntäpeura ei ihmistä pelkää, vaikka syytä olisi.

Onneksi metsästä kuuluu pum, pum – jokaisen kohdalla riemuitsen: kenties yksi peura vähemmän!

Kasvejani on nimittäin jo käyty syömässä ja harmikseni en oikein tiedä, mistä pirulaiset tulevat. Tai yhden kohdan keksin ja tukin. 

Myrskyn huonoja puolia on sekin, että suojaverkot lentelevät pois paikoiltaan. Tähtimagnolian kukkanuppuja ei onneksi oltu käyty popsimassa, eivätkä ne olleet vaurioituneet verkon noustessakaan. Ne ovat tähän aikaan vielä onneksi aika pienet.

Magnolian vieressä olevalle ruusupergolalle oli käynyt pahemmin. Kävi niin kuin monesti ennenkin: metallisen tolpankengän hitsaus petti. Tämä oli tuhoista ainoa, jota en voinut korjata kunnolla, sillä uutta samankokoista tolpankenkää ei nyt vajasta löydy tähän hätään. 

Ruuvasin tänään pitkät viistotuet tolpan molemmin puolin, jospa se riittää toistaiseksi pitämään rakennelman pystyssä, kuvassa on vielä väliaikainen viritys. Hyvä, että olin kotona, sillä kaikki tuhot olisivat tehneet laajempaa vauriota, jos niitä ei olisi päässyt heti korjaamaan. Korjaamisiin kuluikin eilen kuutisen tuntia, mikä oli ihan hyvä, sillä siinä tuli lämmin. 

Sitten laitoin tulen hellaan ja keiton hellalle tekeytymään, ja voi että siitä tuli hyvää – ja lämmittävää. Onneksi on tulisijat.

Vasta tänään olen kerännyt ympäri pihaa lentäneitä pihakalusteita ja kottikärryjä, tosin ne saattoivat mennä kumolleen taas iltapäivän mittaan voimistuneessa tuulessa. Heitin kellarin ovesta pari suojaverkkorullaa syreenille ja kun tulin kellarista ulos, ihmettelin, mihin ne hävisivät – ne olivat vierineet pihan toiseen päähän.

Saaristoelämää. Joku kai voi kutsua tätä romanttiseksi, mutta on tämä usein aika inhorealistista.

Tuulessa on hyviäkin puolia. Parimetriset isosiniheinät ovat tosi koristeellisia huojuessaan tuulessa. Kuvasta näkee myös, miten upea syysväri niihin näin marraskuussa kehittyy. 

Ehdin ennen myrskyä korjata kallistuneen kohdan aitaa – sen sentään tajusin tehdä. Joten täällä ollaan valmiita uusiin tuuliin!

Toivottavasti teillä ei tullut myrskytuhoja tai yhtä pitkiä sähkökatkoja.

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Koristekastikka (tupaskastikka) Calamagrostis × acutiflora

Remontanttiruusu Rosa Remontantti-Ryhmä

Tähtimagnolia Magnolia stellata

Liukuvärejä

 ja muita monivärisiä

'Mother of Pearl' -hollanninlumimarjoissa on tänä vuonna viimein vähän enemmän marjoja oksilla. Marjat alkavat hiljalleen punertua. Ihan kiva, mutta kylläpä kesti! En edes muista, minä vuonna istutin kolme puskaani. Marjoihin mahtuu lisääkin väriä – toivottavasti ne kehittyvät punaisemmiksi.

Japaninlehtikuusi demonstroi, miksi lehtikuusi sopii pensasaidaksi: se tekee uusia oksia vanhasta rungosta, aivan kuten marjakuusikin.

Lehtikuuseni paras ruska on aina marraskuun puolella, nytkin se on vasta vaihtumassa vihreästä keltaiseksi. Ensin väri muuttuu lähempänä runkoa ja viimeiseksi oksien kärjissä.

Sama tekniikka on kiinanpunapuulla. Dendrologiystävä kävi kylässä ja totesi, että tämä alkaa olla luonnottoman näköinen. Väri on tässä vaiheessa outo, kieltämättä. Takana 'Lemon Queen' -auringonkukka, yhä vain kukassa.

Hapankirsikat alkavat olla monivärisiä. Oikealla syreeni näyttää, kuinka nuoret versot karistavat lehtensä viimeisinä. Eri kasveilla on eri taktiikoita lehdistä luopumiseen – kiinnostavaa seurattavaa.

Kylämaisemassa on suurin osa puista jo lehdettöminä. Tummalehtinen kirsikkaluumu pitää edelleen kiinni punaruskeista lehdistään, samoin syreenit ja jotkut hedelmäpuut.

Jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar' on aika tasaisesti vihreän ja kellanvihreän kirjava. Rakastan tätä syreenien raikasta syysväriä.

Vilkaistaan välillä maan tasalle, sillä sielläkin on hienoja värityksiä. Ajattelin tehdä jutun varjohiippojen syysväreistä, mutta pari monivärisintä pääsee nyt tähän maratooniin mukaan. Tämä on tarhavarjohiippa.

Alppivarjohiippa ja nimetön imikkä korostavat toinen toistaan.

Luulin jo, että lumipalloheisi 'Roseum' olisi ruskansa ohittanut, mutta se vain parantaa menoaan. Olenpa iloinen, että hankin tätä kaksin kappalein vuosia sitten muutamalla eurolla! Yhdellä taimistolla, jonne poikkesin, oli kastelulampi kuivunut, niinpä myivät pensaat pilkkahinnalla, muuten taimet olisivat kuolleet sinne.

Heisissä on kaiken kaikkiaan hienoja syysvärejä. Tämä on laskosheiden sukua; tarkemmin Viburnum plicatum f. tomentosum 'Mariesii'. Eli laskosheiden nukkainen muoto (forma tomentosum) ja päälle vielä lajiketta 'Mariesii'. Tiedä nyt sitten siitä nukkaisuudesta, mutta ehkä tässä on vähän enemmän karvaisuutta lehtien alapinnalla tai versonkärjissä kuin joissakin muissa heisissä.

Väri alkaa vasta kehittyä, toivottavasti näemme vielä upeaa ruskaa tässä pikku puskassa. Ja toivottavasti tämä kasvaa oikein isoksi!

Tummalehtisten kasvien kehitys ruskaan on kiinnostavaa seurattavaa. Peruukkipensas 'Royal Purple' pitää tumman värin lehtisuonissa, mutta muuten lehdet vaalenevat punaisiksi. Oikealla on metsätyräkki 'Chameleon'; sillä on oikein loistava, heleä ruska. Limenvihreä maanpeitekasvi on vaskivarjohiippa.

Ainoa kuunlilja, joka tontillani viihtyy ja kukoistaa, on rappujen pielessä kasvava tarhakuunlilja 'Blue Cadet'. Kaikki muut joko kituvat tai ovat kuolleet pois, mutta tämä yksi korvaa menetykset mennen tullen.

Isosiniheinät ovat alkaneet vaihtaa väriä vihreästä keltaiseksi. Niiden paras ruska on lehtikuusen tapaan marraskuussa. Tämä leveä ja pörheä on tavallinen isosiniheinä, ei mitään lajiketta.

Kun katsotaan Rohanista päin, on tavallinen isosinineinä vasemmalla ja 'Skyracer' oikealla. Melkoinen ero korkeudessa! Kumpikin on nyt vihreän ja keltaisen kirjava. Ja siis isosiniheiniä molemmat.

Tässä ja edellisessä kuvassa näkyy ruusunnuput, mutta teen ruusujutun vielä erikseen. Siitä kyllä tulee paljon lyhyempi kuin tästä.

Persianparrotia on vielä niin pieni, ettei sen ruska ole kummoinen. Tässä yksi lehti kuitenkin näyttää, millaiseen monivärisyyteen puska pystyy ja se onkin syy istuttaa se. Lehtiin tulee muistaakseni kaikkia ruskavärejä, mitä on olemassa. Ovat ne toki muutenkin kauniit. Puskalle pitää seuraa maanpeitekasvi koristemansio Lipstick, joka kukkii yhä.

Happomarjoissa on kivoja syysvärejä, on tullut todettua ennenkin. Hurmehappomarja on kasvanut jo kookkaaksi puskaksi tontin yläreunalla suurten lohkareiden välissä.

Pihajasmike 'Aureus' on kauniin liukuvärinen. Taustalla vielä joitakin koivun oksia lehdessä, ihme, että tässä tuulessa niissä on vielä lehtiä tallella!

On nimittäin melkoinen myräkkä – taas. Puuskissa ilma on sakeanaan vaahteran siemeniä. Niillä on hyvä leviämistaktiikka: lentävät siiven avulla kymmenien metrien päähän emopuusta.

Pyökkipensasaitakin on monivärinen. Osaan euroopanpyökeistä jää lehdet oksiin ruskeina koko talveksi. Pyökkiaita tuokin näkö- ja tuulensuojaa koko talven sen lisäksi, että se on kauniin lämpimänruskea.

Tummalehtinen helmiomenapensas 'Marleena' tulee myöhään ruskaan. Siitä tulee liekehtivän punainen. Nyt se on hauskan monivärinen. Pikkuruiset marjatkin ovat kauniita.

Jalohortensia Endless Summer on ollut liukuvärinen jo jonkin aikaa, hieno!

Pakko laittaa vielä kuva 'Bluebird' -safiirihortensiasta (vaiko 'Punatulkku' -rubiinihortensiasta?). Tämä on aivan käsittämätön – ja ollut ruskavärissä jo pitkään, tuli sitten tuuli tai kaatosade. Limenvihreälehtinen kultatesma korostaa punaa sen vastavärinä.

Huh, mikä maratooni. Jätin muutaman kuvan pois – en jaksa enää, etkä varmaan sinäkään jaksa lukea.

Jatketaan ensi kerralla!

Alppivarjohiippa Epimedium alpinum

Euroopanpyökki Fagus sylvatica

Hapankirsikka Prunus cerasus

Helmiomenapensas (ent. marjaomenapensas) Malus toringo var. sargentii

Hollanninlumimarja Symphhoricarpos Doorenbos-Ryhmä

Hurmehappomarja Berberis × ottawensis 'Superba'

Imikkä Pulmonaria

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Koristemansio ×Comagaria rosea

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Laskosheisi Viburnum plicatum

Lumipalloheisi Viburnum opulus 'Pohjan Neito' ja 'Roseum'

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Persianparrotia Parrotia persica

Peruukkipensas Cotinus coggygria

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Safiirihortensia Hydrangea serrata

Tarhakuunlilja Hosta Tardiana-Ryhmä

Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense