Äitienpäivänarsissit

 Tässäpä kukkia kaikenlaisille äideille!

Pienille ja sinnikkäille: yhä edelleen kukassa yksi ainoa kukkanen 'Spoirot' -tarhavirvanarsissia, joka on istutettu vuosikausia sitten eikä se moneen vuoteen kukkinut.

Aiemmin arvelin, että sen vieressä nouseva pystykiurunkannus olisi kaksivärinen, mutta niin vain kiurunkannusten kukat muuttuvat jännästi nupusta täyteen kukkaan, ja kuihtumisessakin on usein oma sävynsä. Tämä on yksivärinen, mutta kauniin purppurainen – punakukkaisten lajikkeiden lisääminen puutarhani luonnon kiurunkannusvalikoimaan kannatti. Tämän värisiä siementaimia on alkanut ilmestyä sinne tänne.

Siroille ja merihenkisille: 'Sailboat' -tarhanunnannarsissi. Ihanaakin ihanampi, aika pieni ja valtavan kaunis! Asuu saniaistarhassa, kuten edellisen kuvan Spoirotkin. Ilokseni huomaan, että metsästä siirretty oravanmarja on asettunut viimeinkin ja vähän levinnyt.

Tässä saniaistarhaa ylärinteestä käsin, 'Sailboat' näkyy, 'Spoirot' kasvaa ylempänä eikä näy kuvassa. Iso puska on imikkä 'Diana Clare'. Siitä on tullut valtavan kookas ja korkea! On aika hauskaa, kuinka monenlaisia erilaisia kasvutapoja imiköillä on. Osa on matalia ja leviäviä, tämä puolestaan on korkea yksittäinen tupas.

'Diana Claire' lähempää. Lehdet ovat lähes kokonaan hopeaiset. Hyvin samantapainen kuin toinen hopealehtinen risteymäimikkä (eli tarhaimikkä) 'Majesté', mutta sen kukissa on enemmän vaaleanpunaisia, Dianalla näyttää olevan sinisemmät ja purppuraisemmat kukat.

Mutta nyt harhauduttiin aiheesta, eli narsisseja äideille.

Hempeille ja musikaalisille: hmm... tämän piti olla kai tarhanunnannarsissi 'Bell Song', mutta sen torven kuuluisi olla lyhyempi ja muutenkin tämä näyttää epäilyttävän korkealta ja kookkaalta. Pakko sanoa, että en tiedä, mikä narsissi tämä on, kun niitä on triljoona. Mutta kaunis tämä on! Edessä kukkii ruusuherukka, jonka siirsin pari vuotta sitten. Se on vielä matala, kun juuria katkesi niin paljon.

Söpöille ja pienikasvuisille: tarhatasetti 'Minnow'. Tämä mininarsissi on jotain niin ihanaa, että usein näitä on pakko hankkia ja istuttaa, vaikka tietää, että ne jäävät lyhytikäisiksi. Onko somempaa narsissia nähty?

Kultaisille ja luotettaville: nunnannarsissi 'Golden Echo', jo monta vuotta viihtynyt punahevoskastanjan alla ja syksyllä hankin samaa hyvää sorttia lisää tuonne puun toiselle puolelle.

Valovoimaisille ja yllättäville: vastoin kaikkia odotuksia monta vuotta sitten Nauvon ruokakaupasta ostettu 'Martinette' -tarhatasetti on viihtynyt ja kukkinutkin parina keväänä, tosin heti ensimmäisenä keväänä istuttamisen jälkeen kaikki varret ja nuput taisivat paleltua. Tässäkin näkyy lehdenkärkien paleltumista, mutta kukat ovat kunnossa, ihme kyllä. 

Klassisille ja seurallisille: kaunis kermanvaalea 'Genève' on viihtynyt monta vuotta kevätesikkojen, tarhajouluruusujen ja keltavuokon seurassa. Samat viisi sipulia kukkivat vuodesta toiseen, mikä on ihanaa, vaikka saisi näitä tulla enemmänkin. Ehkä jonakin päivänä.

Haltijaäideille: 'Loth Lorien'. Näistä narsisseista näyttää tulevan kukkaan vain yksi tänä keväänä. Olen iloinen, että tämä erityisen sopivan niminen narsissi kuitenkin yhä elää täällä Rivendellissä – vaikka Lórien tai Lothlórien onkin oikeasti eri paikka... mutta haltijat hallitsevat kumpaakin. Tämä narsissi on rakas myös siksi, että se on matkamuisto Shetlannista.

Metsätyräkki 'Chameleon' on varkain siirtynyt tänne läheisestä punaisesta villistä penkistä. Nuo tyräkkipuskat ovat kyllä kauniita, mutta en halua metsätyräkin jyräävän kevätesikoita, joten tyräkit kohtaavat pian talikon. Niiden välissä on tarhajouluruusu, jonka viininpunaisia kukkia ei tyräkeistä edes erota! Siinä toinen syy hävittää tyräkit juuri tästä.

Äideille, jotka viihtyvät Ikeassa: tämä nimetön narsissi tuli vastaan Ikean kassojen luona viime keväänä. Lähes ohikukkinut ruukku täynnä puolikuivuneita narsisseja oli pilkkahintainen. Jaoin sipulit ja istutin, ja hyvin kukkivat tänä keväänä.

Nämä narsissit ilostuttavat erityisen puun juurella:

Nenäliinapuu! Se voi hyvin, kaikki silmut ovat terhakoita. Puu on vasta alle kaksimetrinen.

Vanhanaikaisille ja tuoksuville äideille: 'White Lady' on upea brittiläinen lajike vuodelta 1897 and still going strong. Jos tätä ihastuttavaa antiikkilajiketta jostakin löytää, suosittelen ostamaan. Nousee ja kukkii luotettavasti, lisääntyykin kiitettävään tahtiin, jolloin tätä kaunotarta voi jakaa yhä uusille kasvupaikoille. 

Täällä se on viihtynyt yllättävän kuivassa ja paahteisessa paikassa. Taidan seuraavaksi jakaa tätä koivikkoon.

Sinivalkoisille äideille: 'Watch Up' -narsissi ja balkaninvuokko.

Keltaista karttaville: puhtaanvalkoinen kääpiölajike 'Xit' kukkii yhä vain alppipenkissä. Seuraan on liittynyt harmaakynsimö.

Runollisille ja anteliaille: tämä valkonarsissi on peräisin blogiystävältä, jota en ole koskaan tavannut. Ystävällinen Koso-täti piti karjalanmurteista Pagisen mitä pagisen -blogia monta vuotta. Lähetin hänelle yhtä narsissia, joka häneltä oli harmikseen hävinnyt ja hän lähetti vastalahjaksi tätä ihanaa vanhaa valkonarsissia, joka on vähitellen runsastunut. Tämä Koso-narsissi on ihana muisto blogista, joka on pysynyt hiljaa nyt monta vuotta.

Toivottavasti löysit itsesi jostakin kohdasta ja saan ojentaa sinulle narsissikimpun. Hyvää äitienpäivää!

Balkaninvuokko Anemone blanda

Harmaakynsimö Draba incana

Imikkä Pulmonaria

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Nenäliinapuu Davidia involucrata

Oravanmarja Maianthemum bifolium

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Tarhanunnannarsissi Narcissus Jonquilla-Ryhmä

Tarhatasetti Narcissus Tazetta-Ryhmä

Tarhavirvanarsissi Narcissus Bulbocodium-Ryhmä

Valkonarsissi Narcissus poëticus

Ruusutulppaani

 Eilen aamulla näytti lupaavalta.

Ruusutulppaanin nupputerttu

Alppipenkissä on muutenkin kaikenlaista ihanaa. 

Kukinnan juuri matkalle lähtiessäni aloittanut Corydalis glaucescens 'Kashgarica' ei ehtinyt kukkia ohi reissun aikana, onneksi! Kotiin palatessani se oli komeasti kukassa.

Muscari vuralii kukkii kauniisti parhaillaan.

Mätäslaukkaneilikka on tulossa pian kukkaan.

Valitettavasti kirjalavehtinen 'Nifty Thrifty' -rusolaukkaneilikka ei ole taaskaan talvehtinut. Se ei ole koskaan selvinnyt talvesta hengissä, joten yllätyksenä tämä ei tullut. Toivottavasti sitä löytyy yhä samasta kaupasta, josta olen ostanut kaikki edellisetkin. Se on niin ihana, etten voi lakata yrittämästä. Toki peittelin talveksi, ja vielä helmikuussa tämä oli vihreä, mutta huhtikuussa enää ei.

Harmaakynsimöäkin on vähemmän kuin muina keväinä, mutta elossa on kuitenkin. Onneksi tämä on aika hyvä tekemään siementaimia. Nyt minulla ei ole kuin nämä kaksi kasvia.

Eilen iltapäivällä, kun täällä oli sopivasti vieraitakin, avautuivat ruusutulppaanin kukat – kaikki yhtä aikaa!

Harmaakynsimö Draba incana

Mätäslaukkaneilikka Armeria caespitosa

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Ruusutulppaani Tulipa aucheriana

Alppipenkin hyvät ja huonot uutiset

 Enemmän on kyllä hyvää kerrottavaa!

Huhtikuussahan revin hiuksia päästä, kun piha on kyllä aidattu peuroilta, mutta alppipenkin pikkuisia harvinaisia herkkuja kävi popsimassa – myyrä tai hiiri! Niiltä on verkolla vaikea suojautua, mutta yritin laittaa suojaverkkoja tärkeimpien kasvien ympärille niin tiiviisti maata vasten kuin kivisessä alppipenkissä pystyin.

Ja niin kävi, että Scilla rosenii teki uudet kukkavarret ja kukki tavattoman kauniisti useita viikkoja. Kuva on otettu jo kolme viikkoa sitten, nyt ne ovat jo kuihtuneet. Ei vain joka asiasta ehdi kertoa, vaikka yritän blogata niin usein kuin pystyn.

Mutta eikö ole soma pikku sininen!

Muscari vuralii teki samoin! Tätäkin on vain yksi sipuli, tai ilmeisesti se on jo tehnyt sivusipuleita. Siirsin sen muualta tähän alppipenkkiin pari vuotta sitten, sillä tämä on hentoinen, pienikasvuinen ja harvinainen laji. Kukat ovat kaksiväriset violetti-valkoiset.

Edessä kasvaa espanjanmaksaruoho 'Minus'. Ehkä pieni helmililja pystyy kasvamaan sen läpi, tai sitten pitää kitkeä maksaruohoa.

Yksi davisinpikarililja onnistui kukkimaan suojattuna myyriltä verkolla. Se ei välttämättä ole normaalisti alle 15 cm korkuinen, mutta paikka taitaa olla kuiva ja haastava.

Tulppaanienkin suhteen on ollut haasteita. Niin jyrsijöiden kuin tunnistuksen kanssa. Näistä oli blogini lukijan kanssa keskustelua, sillä me molemmat olemme ostaneet tätä samaa laatua nimellä tähtitulppaani 'Albocaerulea Oculata', mitä tämä ei todellakaan ole. Olen tullut siihen tulokseen, että tämä on kreikantulppaani 'Flava' eli sen keltakukkainen muoto.

Se varmistui kukkien kehittymistä katsellessa. Kukkiin kehittyy tyypillistä oranssinsävyä niiden vanhetessa, lisäksi kukan keskusta on tummanruskea. Lehdet ja kasvutapa ovat muutenkin identtiset puutarhassani jo kasvavien oranssikukkaisten kreikantulppaanien kanssa.

Tämä oli minulle todella mieluinen yllätys, sillä olen yrittänyt istuttaa tätä nimenomaista tulppaania jo kahtena peräkkäisenä syksynä siinä onnistumatta.

Toissa syksyn istutuksesta tuli vaaleankelta-punakirjavaa italiantulppaania ja...

...viime syksyn pussista kirkkaankelta-punakirjavaa italiantulppaania! Näillä on hyvin kapeat, harmaanvihreät lehdet ja kukka on avauduttuaan aivan eri mallinen kuin kreikantulppaani. Aluksi vielä ajattelin näiden olevan oikeaa, vaikka ihmettelin lehtien outoa siroutta. Sitten kukkien värit kehittyivät ja ne avautuivat aivan auki paljastaen todellisen lajin.

Kylläpä voi olla hankalaa hankkia tiettyä tulppaania.

Mutta takaisin alppipenkkiin ja sen ihaniin 'Flava' -kreikantulppaaneihin ja muihin aarteisiin. Valkokukkainen on harmaakynsimö, oikeassa reunassa on pikkuinen mätäslaukkaneilikka aivan täynnä kukkia. Se selvisi talvesta, mutta vuosi sitten istutetut kaksi kirjavalehtistä 'Nifty Thrifty' -rusolaukkaneilikkaa valitettavasti kuolivat. 

Toisessa oli eloa vielä maaliskuussa, mutta sitten sekin heitti henkensä, vaikka yritin suojata sen niin keväiseltä paahteelta kuin pakkasiltakin. 

En ole vielä koskaan onnistunut 'Nifty Thriftyn' talvettamisessa, mutta se on niin ihana, että kun tänä keväänä löysin sitä taas taimistolta, ostin, mutta tällä kertaa vain yhden. Se asustaa kuvan oikeassa alakulmassa. Lehdet ovat reunoiltaan vaaleankeltaiset ja se tekee koko kasvista ihanan valoisan värisen.

Harmaakynsimö ja laukkaneilikat sekä kauan odotetut ja silti yllätyksenä tulleet 'Flavat'.

Valkoisena kukkii myös ruusujuuren serkku Rhodiola pachyclados. Tätä muuten myydään edelleen yleisesti maksaruohon nimellä "Sedum White Diamond". Kyllähän se maksaruoholta näyttääkin, vaan ei ole.

Kaksi vuotta sitten Tromssan kasvitieteellisestä puutarhasta hankittu harvinaisuus, rikko Saxifraga fragosoi, pärjää hyvin ja siitä olen iloinen. Se on jopa vähän levinnyt. 

Se kukkii näin keväällä, kesän kuivuuskaudella lehdet sulkeutuvat takaisin silmujen uumeniin odottamaan syksyä ja sateita. Silloin kasvi näyttää lähinnä piikkisialta. Strategia on toiminut loistavasti ja kasvi mennä porskuttaa siinä missä moni muu lurpottaa ja kärvistelee.

Loppuun vielä alppipenkin tämänhetkinen kruunaamaton kuningatar ruusutulppaani. 

Davisinpikarililja Fritillaria davisii

Espanjanmaksaruoho Sedum hispanicum

Harmaakynsimö Draba incana

Italiantulppaani Tulipa clusiana

Kreikantulppaani Tulipa orphanidea

Mätäslaukkaneilikka Armeria juniperifolia

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Ruusutulppaani Tulipa aucheriana

Täytettä alppipenkkiin

 Löytyi pari aarretta, joita olen pitkään etsinyt, lisäksi sain ratkaistua mullantäyttöongelman. Joskus menee putkeen!

Tuli aika uusia yrttipenkin reunat. Se oli varsinainen kierrätyspenkki, sillä tein sen reilu kymmenen vuotta sitten, kun taloni kengitettiin: kehikko vanhoista huonoista hirsistä ja täyte talon entisestä multapenkkapohjasta, se kun vaihdettiin rossipohjaksi. Sehän on hiekkaista maata, sopii yrteille. 

Penkkiä oli myös pienenettävä, sillä 'Andenken an Ludwig Späth' -pihasyreeni tuli aikanaan istutettua liian lähelle, ja se on vielä kallistunut etelään eli yrttipenkkiin päin. Sen ja penkin välistä ei enää mahtunut kulkemaan.

Eilen, kun olin leikannut nurmen ja odottelin mahtavaa matalapainerintamaa sateineen, aloin purkuhommiin. Yrttipenkin poistettavassa päässä kasvoi ikivanha timjami, jossa ihme kyllä oli edelleen vihreitä oksia. Siirsin sen ja keltalehtisen mäkimeiramin ruusutarhaan. Sitten oli tämä pienen alppiruusun kokoinen salvia, sekin on kasvanut tuossa kymmenisen vuotta. Kylläpä aika rientää! 

Salvia siirtyi preerialle, mutta siitä varmaan toisella kertaa.

Hiekkainen, köyhä, rikkaruohoton maa on juuri omiaan alppipenkkiin. Olen jo pidempään kaivannut sinne täytettä, sillä rikot ja laukkaneilikat pyrkivät nousemaan maasta ja viime kesänä opin, että ne voivat myös kuolla siihen. Kuvassa on rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz'.

Multalähde oli lottovoitto, sillä mitään ravinteikasta pussimultaa ei alppipenkkiin voi laittaa. Se on kuiva ja tuulinen paikka, kevyt pussimulta kuorettuu tai lentää pois, eivätkä kivikkokasvit vettä pidättävää multaa kaipaa. Olin ajatellut hiekkaa tai soraa, mutta käytetty yrttien hiekkamulta on juuri hyvä. 

Penkissä oli aika paljon aukkopaikkoja, vaikka tästä kuvakulmasta se näyttää oikein rehevältä. Tuossa on kyllä jo uudet laukkaneilikat istutettuna.

Yksi penkin menestyjistä on harmaakynsimö, joka on tehnyt mukavasti siementaimia.

Fritillaria sewerzowii on elossa, mutta niistä kukki tänä keväänä vain yksi ja sekin lakastui hyvin nopeasti. Kuva on vapulta. 

Tähtitulppaani 'Albocaerulea Oculata' kuihdutti kukkanuput ennen kuin ne ehtivät avautua. Toivottavasti parempi onni ensi vuonna.

Viime kesänä Tromssan kasvitieteellisestä puutarhasta hankittu rikko Saxifraga fragosoi teki ensimmäisen kukkavartensa juuri, kun olin lähdössä kaupunkiin. Tuskailin, ehtiikö se kukkia poissa ollessani. En edes tiedä, millainen kukka tähän tulee!

Ei ehtinyt kukkia ohi, ensimmäinen kukka on nyt auki! 

Huippua, että se selvisi talvesta hengissä. Laji on kotoisin Iberian niemimaalta ja Etelä-Ranskasta ja se menee lepotilaan keskikesällä, lehdet menevät suppuun. Sehän sopii tänne, kun keskikesällä meilläkin on yleensä rutikuivaa.

Siitä puheen ollen: ei sitä sadetta eilenkään tullut. Silmälasissa huomasin kerran yhden pienen pisaran pihalla puuhaillessani. Harmaa pilvimassa oli kyllä tulossa luoteesta, mutta Iniön kohdalla se päätti vaihtaa suuntaa ja meni Ahvenanmaalle päin. Illansuussa alkoi aurinko paistaa, se siitä sadepäivästä.

Seuraava, tiistaille luvattu matalapaine vähenee sekin mitä lähemmäs tullaan. Jotenkin näin käy tosi usein!

Kohtahan saa jo nurmikonleikkuun lopettaa, kun se lakkaa kasvamasta. Viime vuosina on ollut tällaista yllättävää tilannetta, että nurmi alkaa kulottua keltaiseksi jo toukokuussa.

Ruusujuuri Rhodiola pachyclados kukkii myös, tämän kukkia en muista aiemmin nähneenikään. On kasvanut tässä jo pari vuotta.

Taimi myytiin maksaruohona, sellaisia ovat kauppojen taimietiketit aika usein. On kai tämä joskus maksaruohoksi sitten luettu.

Kaupunkireissulla löysin uuden mätäslaukkaneilikan viime vuoden keväällä menehtyneen tilalle. Se oli tuolloin vihreänä ja kukkanuput tehneenä, kun alkoi huhti–toukokuussa kuivua. Samoin menehtyy aika moni pihani kasveista, muun muassa taas kerran syksyllä istutettu palloesikko oli huhtikuussa vihreänä, mutta toukokuussa jo kuollut.

Ihanaa, että löytyi uusi, ja tässä on aiempaa kauniimpi värikin! En oikeastaan tykkää yhtään aniliinista, jollaiset laukkaneilikoiden kukat useimmiten ovat. Tykkään vain itse kasvista, joten kukkia on siedettävä. Tämän haileanvärisen muoto on "New Zealand Form".

Tuolla uusi mätäslaukkaneilikka on, harmaakynsimöiden keskellä. Pisaralaukka on jo tehnyt kukkanuput.

Alppipenkin itäpäässä kukkii kohta valkotupsulaukka, sen alla kääpiöneilikka on täynnä kukkanuppuja.

Kaupunkireissulta löytyi myös rusolaukkaneilikka 'Nifty Thrifty', jota olin havitellut vuosia. Mikä riemunkiljahdus! Nappasin kaksi taimea ja juoksin kassalle.

Ostin tätä kerran yhden, kymmenen vuotta sitten, ja istutin vähän huonoon paikkaan. Silloin alppipenkkiäkään ei vielä ollut. Taimi tietysti kuoli ensimmäiseen talveensa. Siitä pitäen olen etsinyt uutta. Nyt minulla on paikka ja strategia. Peittelen alppipenkin talveksi.

'Nifty Thrifty' on, kuten kuva osoittaa, kirjavalehtinen. Sen lehdissä on ohut vaalea reunus. Ihan mahtavaa! Kukkien väristä viis, kun on kirjavalehtinen laukkaneilikka!

En huomannut ottaa kokonaiskuvaa alppipenkistä, mutta tuolla se on, navetan eteläseinustalla. Hyvin kuuma paikka. 

Edessä on kaadettu kuusenrunko, ja koska se on tarkoitus käyttää navetan takaseinän kengittämiseen, kuorin sen. Hiki lensi, voin sanoa.

Ylärinteessä on hedelmätarha, vilkaistaanpa sinnekin, kun kaikki on nyt ihanasti kukassa.

Luumut/kriikunat kukkivat aivan ihanasti, myös se iso, joka heilui ja kun otin kiinni ja ravistin, kuului juuristosta riks raks. Voihan olla, että se heittää veivinsä myöhemmin.

Kuvan vasemmassa alanurkassa on rusokirsikka, joka ei tänä vuonna kukkinut, mutta kun otetaan huomioon paha vesimyyrätilanne, olen valtavan onnellinen siitä, että sitä ei ole syöty, se ei heilu ja on tullut kunnolla lehteen.

Aikaisin keväällä lähes kaatunut 'Arttula' -hapankirsikka ei halua avata lehtiään eikä kukkanuppujaan, mutta toivon, että sillä olisi riittävästi juuria jäljellä elämiseen. Viime vuoden keväällä samoin jurottanut 'Musta Rudolf' -omena on myös hitaasti tulossa lehteen, se onneksi selvisi juuriston syömisestä, mutta toipuminen ottaa aikansa.

Tuomi kukkii ja tuoksuu. Halusin, että tämä yksi säästetään, kun tontin yläosan vesakko aikanaan raivattiin. Lempparipuita.

Tontin märin paikka ei vielä kuivalta näytä. Tämä näkymä on kostean kevätniityn ja mutapuutarhan yli Rohaniin. Siellä japaninkirsikka 'Royal Burgundy' pistelee parastaan. 

'Royal Burgundy' ei jurota, minkä toivon tarkoittavan riittävän kookasta elossa olevaa juuristoa.

Aurinkoista sunnuntaita (tänne sadetta)!

Hapankirsikka – Prunus cerasus

Harmaakynsimö – Draba incana

Japaninkirsikka – Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Kääpiöneilikka – Dianthus subacaulis

Luumu – Prunus domestica

Mätäslaukkaneilikka – Armeria caespitosa

Pihasyreeni – Syringa vulgaris

Pisaralaukka – Allium carinatum ssp. pulchellum

Rusokirsikka – Prunus sargentii

Rusolaukkaneilikka – Armeria maritima

Tuomi – Prunus padus

Valkotupsulaukka – Allium orientale