Iloisia uutisia katajan katveesta

Sateiden myötä ovat rotkolemmikit pörhistyneet. Ne ehtivätkin jo maata platkuina maassa, mutta heinäkuun mittaan on tilanne kohentunut. Nyt tämä kaunis 'Hadspen Cream' on rehevämpi kuin konsanaan.

Mennäänpä ajassa taaksepäin, sillä tämä ilouutinen piti raportoida jo kesäkuulta. Siemenestä kasvattamieni englanninsinililjojen ensimmäinen viimein kukki. Tässä on aito englanninsinililja, kukinto nuokkuu somasti. Kaikissa tähän asti sipulista istuttamissani kukinto on epäilyttävän pystyssä, joko täysin, jolloin se on varma espanjansinililja, tai vain päästä, joka saattaa olla risteymä espanjalaisen ja englantilaisen välillä. Kuitenkin halusin puutarhaani nimenomaan aitoa englanninsinililjaa, mutta pusseissa on ollut vähän muuta kuin on luvattu (tai ehkä yhdessä oli aitoa, mutta en ole täysin vakuuttunut siitäkään). Englantilaisessa kukat ovat yhdellä puolella vartta, joka saa sen nuokkumaan.
Tämä on iloinen yllätys ja toivon, että onnistun pitämään tämän aidon kannan puhtaana siitä huolimatta, että pihassani on jo toisia. Nämä nimittäin risteytyvät ja Britanniassa ollaankin jo huolissaan metsien sinililjakannan säilymisestä, kun miljooniin puutarhoihin on istutettu espanjansinililjaa ja lajit risteytyvät helposti.

Edellisessäkin kuvassa näkyi kultatesmaa, se on elämänsä vedossa. Parhaimmillaan se on alkukesällä, nyt alkavat lehtituppaat olla harvempia ja kukinnotkin jo kaatuilevat. Tämä on yksi kauneimpia koristeheiniä, siemenestä nämäkin kasvatin.

Tällä hetkellä katajan alla on pioniunikkoviidakko.

Sekä rikkaporkkanaa. Nämä ovat hauskoja, kun määrät vaihtelevat vuosittain. Jonakin vuonna tässä on ollut sormustinkukkaviidakkokin. Yksi- ja kaksivuotiset sopivat vaihtelunhaluiselle.

'Bluebird' -safiirihortensian siirto kesäkuussa oli hyvä veto. En voinut tietää, että kesän jatkosta tulee näin otollinen. Tähän asti se oli sinnitellyt elossa jo kohta vuosikymmenen mäntyjen alla, mutta vain parin lehden voimin. Paikka oli sille aivan liian kuiva, maakin kovin tiivistä savea. Katajan alla on kuohkea maa ja tässä on mutapuutarha (toisin sanoen tonttini kostein kohta) lähellä: sitten, kun hortensia työntää juurensa riittävän syvälle, löytyy maasta aina kosteutta.
Hortensia on pieni, mutta tuolla metallikartion alla voi nähdä paljon enemmän lehtiä kuin ne tavalliset kaksi! Sillä on kaksi vartta ja mielestäni se on kasvanut jo korkeuttakin sitten siirron.

Toinen onnistunut siirtotapaus on viime vuonna tähän siirretty nietospensas Deutzia × rosea Yuki Cherry Blossom (virallinen lajikenimi 'NCDX2'). Se oli aiemmassa paikassaan viereisten korkeiden perennojen lähes peittoama, nyt se kukoistaa. Unikoiden ja rikkaporkkanoiden vyöry-yritykset on helppo torjua repimällä liiat pois. Värimätsäys pioniunikoihin on oikein hyvä.

Princess Kate -tarhalyhtykärhö heräsi myös, myöhään tosin, juhannuksen aikaan vasta. Nyt se on jo katajan oksistossa, jonne ohjasin sen kasvamaan suojaan ahnailta turvilta.

Sen juurella kasvaa amurinkärsäkalloja lehtotaponlehtien seassa. Tämä taitaa olla kärsäkalloista luotettavin, viihtyy monenlaisilla paikoilla. Kuvan ottamisen jälkeen on peura tosin verottanut kasvustosta puolet.

Kirjavalehtinen 'Variegatum' -lehtokielo on elänyt tässä vuosikaudet, paikka on hieman liian kuiva sille, mutta kun se kerran on elossa, pysyköön tässä. Kuvasta voi erottaa toisenkin varren vasemmalla.
Lehtokielo on serkkuaan kalliokieloa vaateliaampi ja haluaisi lehtomaisen kasvupaikan. Ehkä jonakin päivänä uskallan irrottaa tästä palan siirrettäväksi todelliseen lehtooni saarnien alle, mutta siellä on niin villi rehotus, että pelkään tämän hukkuvan sinne. Korkeutta pitäisi kyllä suotuisalla kasvupaikalla tulla reilusti, yli muiden kalliokielolaatujen.

Toinen erikoinen herkku tässä penkissä on himalajanjättililja, jota metsästin vuosikaudet. Se on todella jätti, kukkavarsi nousee jopa yli kolmen metrin korkeuteen. Ihan sellaista korkeutta en uskalla odottaa, mutta viime vuoden keväällä istuttamani kookas sipuli tuotti tänä vuonna jo vähän enemmän lehtiä. Se elää aivan mutapuutarhan reunapenkereellä, jossa toivon kosteuden sille riittävän.

On kasveja, joiden toivoisin kovasti menestyvän, mutta ne suostuvat vain sinnittelemään juuri ja juuri elossa, elleivät kuole kokonaan. Ängelmät ovat sellaisia. Kuvassa voi suurennuslasin kanssa erottaa jaloängelmän ('Hewitt's Double'), sen lehdet ovat keskellä kuvaa osittain risun alla. Täällä taitaa olla niille liian tuulista ja kuivaa. Jopa kuistin kulman tavalliset lehtoängelmät alkavat olla menehtyneet, tänä kesänä löysin niistä enää yhden elossa. Näitä pitäisi muistaa kastella. Paljon.
Ihana purppuraorvokki sentään onneksi tässä viihtyy! Niin, ja valvatti.

Katajapenkki saa paahdetta koko aamupäivän ajan, joten toivotaan kosteutta kaipaavien erikoisuuksien pärjäävän. Viereisestä mutapuutarhasta huolimatta paikka on pinnasta usein rutikuiva.
Mutta tämä kesä on huippu kuivan alun jälkeen (johon menetin muutaman pensaan). Nyt näyttää lupaavalta, tällekin päivälle odotellaan kenties pientä tihkua!


Amurinkärsäkalla – Arisaema amurense
Englanninsinililja – Hyacinthoides non-scripta
Himalajanjättililja – Cardiocrinum giganteum
Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Kultatesma – Milium effusum 'Aureum'
Lehtokielo – Polygonatum multiflorum
Lehtotaponlehti – Asarum europaeum
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Pioniunikko – Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä
Purppuraorvokki – Viola adunca 'Purpurea'
Rikkaporkkana – Daucus carota
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Safiirihortensia – Hydrangea serrata
Tarhalyhtykärhö – Clematis Texensis-Ryhmä

Saniaistarhan selviytyjät

Heippa!

Seuraa villahousuja. Mennään tutkimaan saniaistarhaa.

Saniaistarha voi paremmin kuin pariin vuoteen, kiitos pienen sadekauden keskellä kesää. Pieniähän nämä ovat kuusten alla. Tämä on kilpihärkylä 'Herrenhausen' hopeatäpläpeipin kainalossa.

Soreahiirenporras, jonka ostin 'Lady in Red' -lajikkeena, voi hyvin. Se on loistava kuivan varjon kasvi. Taustalla pantterililja, joka selviää vuodesta toiseen, mutta ei kuki. Minulle selviäminen riittää, ja ehkä saan joskus tehtyä saniaistarhalle paremmat olot. Ja pihan peurattomaksi myös, sitä ennen on vähän turha kasvatellakaan liljoja korkeiksi ja kukkiviksi.

Japaninhiirenporras 'Pictum' on aivan minipieni, mutta sekin on pärjännyt tässä alusta asti. Pari kertaa kesässä muistan kantaa saniaistarhaan pari kastelukannullista vettä, eivät nämä sen enempää keinokastelua saa.

Tämäkin soreahiirenporras voi erinomaisesti, vaikka kasvaa aivan suuren kuusen juurten välissä. Todiste niiden kuivuudensiedosta! Lajike on 'Frizelliae'; kauniin kapealehdykkäinen.

Frizelliaen vieressä kasvaa kasvitupas, jonka siirsin metsästä oravanmarjan takia. Se on niin äärettömän kaunis kasvi. Oravan kylkiäisenä tuli heinä, joka osoittautui kevätpiipoksi. Se on kaunis mätäsmäinen heinä, kukkii nimen mukaisesti keväällä.

Saniaistarhan alaosassa, multavammassa maassa, elää hentoinen alvejuuri Dryopteris dilatata 'Stansfieldi'. Tämä kuihduttaa osan lehdistä joka kesä – kaipaisi selvästi kosteampaa maata. Täysin toista maata kuin kivikkoalvejuuri, joka on pomminvarma kuivan paikan saniainen.

– Tässä välissä täytyi pitää kastelutauko, sillä en voinut jatkaa kirjoittamista ajattelematta saniaispolojani kuivuudessa. On aika kuumaa, lisäksi tuulista, eli kasveja kuivattava sää. –

Akileijoja ei ihan vielä voi kitkeä, sillä en tiedä, onko tuo jonkin matkan päästä tullutta lehtoakileijaa vai mantšurianakileijaa, jota kasvaa saniaistarhassa vähän ylempänä. Se on tosin kukkinut äärimmäisen harvoin.

Tässä saniaistarhan yläosaa, jossa juuri ja juuri voi erottaa mantšurianakileijan vaaleanvihreitä lehtiä suojarisun takana. Isommat lehdet sen edessä kuuluvat vaahtera-angervolle. On taas nimellä kasvia viskattu, kyseessä ei ole vaahtera eikä angervo.
Hiukan alempana voi erottaa tähtirotkokieloa, se viihtyy tässä ihan hyvin. Sekään ei muuten ole kielo, eikä enää rotkokielokaan, vaan oravanmarjan serkku.

Paria pientä ilonaihetta täytyy kurkkia muiden kasvien lomasta. Käenkaali on viimeinkin suostunut asettumaan taloksi, monta kertaa sitä metsästä siirsinkin.

Tähtirotkokielosta oikealle on haurasloikko; mielettömän kaunis, sirokasvuinen ja menestyy kuivassa varjossa näemmä.

Polygonatum roseumin juurella on mikroskooppisen pieni tarha-adiantumi. Tämä on pärjännyt tässä jo monta vuotta vastoin kaikkia odotuksia, mutta pysyttelee hyvin pienenä.

Yhden kaadetun kuusen kannon vieressä kasvaa imikkä 'Blue Ensign'. En muista nähneeni tämän kukkia tänä vuonna, mutta ehkä se kukki salaa.

Alimmassa osassa on alppivarjohiippa, oikealla ihana hailean vaaleansinikukkainen imikkä, oikeastaan lähes valkoiset kukat. Taustalla hopeatäpläpeippi. Asettelin tähän keväällä risuja suojaamaan lumikelloa ja muita pikku herkkuja.

Pienen polun toisella puolella on ihana hyvin vaalealehtinen miekkaimikkä 'Diane Clare'. Sen edestä voi erottaa tellimaa, taustalla vasemmalla Polygonatum lasianthum.

Tämän puolen yläosassa, paksun saarnipöllin edessä, on viime elokuun Mustilan taimipäivästä hankittuja herkkuja: soreahiirenporras 'Percristatum'...

... ja toinenkin soreahiirenporras, tämä on 'Victoriae', vuosikausia tätä etsinkin. Kerran jo tilasin Englannista, mutta juuri tämän taimi jäi puuttumaan kuormasta.

Niiden lähellä asustaa myös viime syksyinen löytö: jouluhärkylä! Siis joulu! Jouluvihaajan puutarhassa kasvaa nyt joulu, ei voi mitään.

Ruskokärsäkalla viihtyy saniaistarhan yläosan toisella puolella, takanaan Polygonatum prattii. Näiden lähellä on elossa myös ruska-alvejuuri 'Prolifica', mutta siitä en ottanut kuvaa, eiköhän tässä ollut jo tarpeeksi!

Saniaistarha olisi liian kuiva ihanaakin ihanammalle kanelisaniaiselle, joka vaatii tasaisen kosteaa maata, niinpä istutin sen pieneen notkelmaan, jossa toivoin, että ei ole liian märkää kuitenkaan, talvella siis. Suojasin tämän talveksi vanhalla villapuserolla.
Kanelisaniainen piti minua jännityksessä pitkään, vasta kesäkuun ollessa pitkällä alkoi maasta nousta lehtiä.

Kiitos kun jaksoit saniaismaratoonin. Nyt on vuorossa villapöksyjen kesähuolto.

Alppivarjohiippa – Epimedium alpinum
Haurasloikko – Cystopteris fragilis
Hopeatäpläpeippi – Lamium maculatum
Imikkä – Pulmonaria
Japaninhiirenporras – Athyrium niponicum
Jouluhärkylä – Polystichum acrostichoides
Kanelisaniainen – Osmunda cinnamomea
Kevätpiippo – Luzula pilosa
Kilpihärkylä – Polystichum setiferum
Käenkaali – Oxalis acetosella
Mantšurianakileija – Aquilegia oxysepala
Miekkaimikkä – Pulmonaria longifolia
Oravanmarja – Maianthemum bifolium
Pantterililja – Lilium pardalinum
Ruska-alvejuuri – Dryopteris erythrosora
Ruskokärsäkalla – Arisaema triphyllum
Soreahiirenporras – Athyrium filix-femina
Tarha-adiantumi – Adiantum pedatum
Tellima – Tellima grandiflora

Tähtirotkokielo – Maianthemum stellatum

Vaahtera-angervo – Mukdenia rossii

Pieniä valkokukkaisia iloja

Ihastuttava koiranputki kukkii siellä täällä. Vaikka sitä niitänkin, silti sitä riittää – onneksi.

Light White Flowers
Cow parsley grows everywhere and I try to have some natural meadow areas, although they need scything every once in a while. 

Karhunjuuri on putkikasveista suosikkini, aloin kirjoittaa, mutta ei se taida ihan pitää paikkaansa. Pidän monista putkikasveista vallan mahdottomasti.
Karhunjuuren hienonhienosti liuskoittuneet lehdet, tilliäkin hienommat, tekevät siitä upean koristekasvin. Kukinnot ovat taattua putkikasvilaatua, kauniit ja keveät sekä melko aikaiset, mikä on kiva juttu. Esimerkiksi rikkaporkkana tulee kukkaan vasta loppukesällä. Toisaalta saksankirveli ehti jo ohikukkia, se on vielä aikaisempi.
Karhunjuuri tekee loistotyötä kukoistaessaan vaahteran alla kuivassa ja varjoisassa penkissä, missä moni muu kasvi kituu.

Valkoiset ovat varjossa erityisen kauniit. Nuokkutähdikki saattaisi viihtyä paremmin valoisammassa paikassa, mutta on niin kaunis nuokkuessaan varjoisassa penkissä.

Samat sanat: tarha-alppikärhö 'Albina Plena' on ihastuttava varjopaikan kasvi.

Varjosiippa ilahdutti tekemällä pikkuruiset kukat, vaikka kasvaa melko kuivassa varjopaikassa katajan alla.

Amurinkärsäkalla kasvaa vieressä ja pääsi mukaan tähän juttuun, vaikka onkin vihreäkukkainen. Rakastan kärsäkalloja, tälläkin on kunnioitettava sopeutumiskyky! Toinen yksilö kasvaa aivan varjossa, tämä taas toivottoman kuivassa, ja kumpikin pärjäilee vallan mainiosti. Näitä ei ole tähän mennessä edes kukaan syönyt.

Tämä vanha Sametti Hortensialta muutama vuosi sitten saatu löytöpioni tekee ensimmäistä kertaa useamman kukan. Olin istuttanut tämän aivan liian lähelle isoa lipstikkapehkoa, sen siitä saa, kun istuttaa myöhään syksyllä tai aikaisin keväällä eikä osaa hahmottaa. Sitten siirsin tämän ja nyt on tulossa monta kukkaa, jihuu!
Taustalla pari 'Mount Everest' -sorjalaukkaa, jotka ovat jääneet peuroilta syömättä. Toivon, että pionin nuppuja ei käy kukaan myöskään napostelemassa.

Musti kävi tutkimassa ja hyväksymässä kedolle ilmestyneet rottinkituolit. Tässäkin kasvaa muutama koiranputki, mutta hiirenvirnojen ja keltamataran myötä väritys muuttuu. Tuolien takana kasvaa vanha kirkonruusu harvana puskana.
Aurinkoisia päiviä, tänne odotetaan yöksi sadetta, oi onnea!


Amurinkärsäkalla – Arisaema amurense
Karhunjuuri – Meum athamanticum
Koiranputki – Anthriscus sylvestris
Nuokkutähdikki – Ornithogalum nutans
Sorjalaukka – Allium stipitatum
Tarha-alppikärhö – Clematis Atragene-Ryhmä
Varjosiippa – Vancouveria hexandra

Vihreää

Nyt on kaunista! Ja kaikki kasvaa silmissä. Olin viikon poissa kotoa ja sillä aikaa tarhakalliokielot näyttävät ilmestyneen kuin tyhjästä – voisin vannoa, ettei noista näkynyt versonkärkeäkään vielä viikko sitten.
Japaninvaahtera 'Osakazuki' on limenvihreä herkku. Sen alla kukkivat valkopeipit, mainio itsestään tullut lisuke tähän kohtaan. Vihreä-valkoinen on niin kaunista.

Greenery
We had last rain 20 days ago. It is getting seriously dry. Despite the drought grass is growing like mad, but in some places it is already showing signs of drying – this is a first, it is only May!
Some places look lovely, fortunately.

Edellinen kuva on otettu vuokko-esikkopuutarhasta. Ransu esittelee.

Jaloängelmän vastapuhjenneita lehtiä kauniimpia tuskin onkaan. Ne ovat niin vaaleanvihreitä ja hentoisia, kuin ihastuttava viheradiantumi. Metsätyräkki 'Chameleonin' tummat lehdet ovat täydelliset korostamaan raikasta vihreyttä, lehtimuodotkin sopivasti poikkeavat toisistaan.

Amerikankullero ja rotkolemmikki 'Silver Wings'.

Musti – hmm – esittelee.

Jääkaudesta huolimatta 'Royal Purple' -punaperuukkipensaat ovat selvinneet hengissä talvesta, jopa oksankärkiä myöten, vaikka ei lumikerros niin paksu ollut. On niillä aika hyvä talvensietokyky! Kaikki kolme ovat hyvinkin elossa ja kasvussa.
Tummanruskeiden lehtien väri sointuu kivasti tummakurjenpolvi 'Samoboriin'. Alareunassa näkyy vaskivarjohiipan lehtiä, niissäkin on ruskehtavaa reunaa.

Joidenkin paikkojen vehreydestä huolimatta on kuivaa. Edellinen sade tuli 20 päivää sitten, ja silloinkin vain 4 mm. En muista, että nurmikko olisi ikinä kuivunut jo toukokuussa. Voikukatkaan eivät jaksa pitää kukkavarsia pystyssä!
Valitettavasti useimmissa paikoissa nurmi kuitenkin kasvaa kuin vimmattu. Mutta esikoista viimeisetkin sinnittelijät näyttävät nääntyneiltä, ja olen todella huolissani pensasaidan ja nuorien puuntaimien jaksamisesta. Sekä taimikasvatuksista. Osan jo menetinkin viikon poissaolon aikana.

Amurinkärsäkalla on ihanan sinnikäs. Huussin takana viileässä varjossa kasvava on selvästi kookkaampi, mutta tämä katajapenkin kuivemmassa varjossa kasvava on myös tehnyt kaksi kukintoa, ne vain ovat matalampia.

Toivomme sateita pikaisesti. Yösade toisi pantterinkin sisään mamman kainaloon nukkumaan.


Amerikankullero – Trollius laxus
Amurinkärsäkalla – Arisaema amurense
Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Punaperuukkipensas – Cotinus coggygria f. purpureus
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Tarhakalliokielo – Polygonatum ✕ hybridum

Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum

Valkopeippi – Lamium album

Vaskivarjohiippa – Epimedium ✕ warleyense

Viheradiantumi – Adiantum raddianum