Terveisiä Englannista

 Joku saattoi huomata, että olin hetken poissa linjoilta. Se johtui ihanasta Etelä-Englannin matkasta.

Reissu oli Kodin Pellervon lukijamatka, jonne pääsin matkanjohtajana mukaan. Aloitimme Blenheimin palatsista heti matkalla lentokentältä Oxfordiin.

Oxfordissa majoituimme vanhaan majataloon aivan keskustassa. Minulla oli pieni vinttihuone, jonka ikkunasta näkyi vastapäisiä Oxford University Collegen tenttirakennuksia. Opiskelijoilla on ylevät miljööt! 

Ikkunastani näin tämän seinän, jonka kaiverruksissa lukee "veritas liberabit" ja "bonitas regnabit" – totuus vapauttaa ja hyvyys hallitsee. Tässä maailmantilanteessa tuo on rauhoittava mantra.

Oxford on aina täynnä opiskelijoita ja matkailijoita, mutta sivukaduilla voi olla näin rauhallista.

Miljöökateuden lisäksi myös ilmasto- ja kasvuvyöhykekateus iskee nopeasti. Punavirma on kukka, joka kasvaa muurien raoissa ja rantakivikoissa Skotlantia myöten, mutta minä en saa sitä talvehtimaan, vaikka mitä loitsua manaisin.

Viimeiset englanninsinililjat olivat vielä kukassa, parhaat ajat näiden ihailuun ovat huhtikuun puolella. Se on sikäläinen metsänpohjien ja niittyjen kasvi yhdessä kääpiöesikon kanssa. Omassa puutarhassani ei ole vielä edes noussut maasta.

Nenäliinapuut olivat komeasti kukassa. Ajattelin näyttää kuvia omalle metriselle kepukalleni. Se on kyllä osoittanut kestävyytensä talvehtimalla hyvin latvaan saakka, vaikka taimen yllä oli vain hyvin ohut neuletakki talven ajan.

Kukinta oli oikeastaan ohi, pallukoissa alkavat jo siemenet kehittyä. Valkoiset nenäliinat ovat kukkien helveitä tai jotakin sinnepäin.

Käväisimme Bamptonissa, jossa on kuvattu Downton Abbeyn kyläkohtaukset. Tässä Isobel Crawley -serkun talo kirkon kupeessa.

Oikealla "Downtonin sairaala", oikeasti kylän arkisto ja pieni matkamuistomyymälä. Rakennus on entinen koulu.

Olen koettanut saada haisujouluruusua puutarhaani, mutta ensi yritys paleltui, kun taimi alkoi tulla kukkaan tammikuussa. Sittemmin olen yrittänyt kylvää, kun taimia ei vain meiltä löydä, mutta viimevuotinen (tai ehkä jo toissavuotinen?) kylvös ei ole vieläkään itänyt. Edellinenkin yritys taisi jättää kokonaan itämättä. Tämähän on Englannissa luonnonkasvi, jota myös taimimyymälöissä myydään.

Taimistoilta löytyi myös esim. kirjavalehtistä puna-ailakkia ja kerrottukukkaista keltamoa. Tämä on useimmilla suomalaisilla taimistoilla kokonaan jätetty huomiotta; että luonnonkasvien erikoismuotoja voisi meillä kasvattaa. Ilahduttavia poikkeuksia ovat ainakin Vakka-Taimi, Särkän perennataimisto ja Sotkamon Taimisto.

Seuraava majoituskaupunki oli Winchester, joka on historianharrastajan unelmakohde. Löytyy roomalaisten kaupunginmuuria ja sitten keskiaikaa niin paljon kuin vain jaksaa perehtyä. Ensimmäistä katedraalikirkkoa alettiin rakentaa 600-luvulla, vain vähän myöhemmin kuin Canterburyssä. Sen muotoa voi nähdä nurmikossa. Suuremman katedraalin rakentaminen aloitettiin 1000-luvulla ja se onkin sitten valtava.

Myöhempääkin rakennuskantaa tietysti löytyy – Britanniaa ei ole paljonkaan vaivannut ns. Turun tauti: että vanhoja rakennuksia purettaisiin uusien tieltä. Kirjelaatikoitakaan ei ole koettu tarpeelliseksi uudistaa. Niitä onkin hauska bongata, sillä niistä löytyvät sen aikaisen hallitsijan nimikirjaimet. Vanhimmat kirjelootat löytyvät yleensä kivimuureista. Tässä on GR VI (Yrjö VI) eli ajalta 1936–1952.

Ajankohtaan osui onnekkaasti sinisateiden paras kukinta, tässä kiinansinisade.

Ryöppysinisade tulee kukkaan hitusen myöhemmin. Tämä kasvaa Itchen-joen sillalla Winchesterissä. Joen varrella on kadehdittavan ihania taloja, joiden puutarhat laskeutuvat jyrkkää rinnettä alas joelle. Tämä silta johtaa yhteen puutarhoista eli on yksityinen.

Oli pakko vähän tutkia, paljonko ne talot puutarhoineen maksavat. Kyllä ne menevät puolentoista miljoonan paremmalle puolelle. Täytyy pistää lotto vetämään.

Myös Winchesterissä hotellimme oli aivan keskustassa. Hotellilla on ihana puutarha, jossa olisi voinut nauttia iltapäiväteetä, jos olisi ehtinyt. Kateellisena katsoin kerros-kakkuvateja, joissa herkut oli tuotu teehetkeä nauttiville.

Vapaahetkiä vain ei juuri ollut. Kuuden päivän ja viiden yön reissu oli täyteen pakattu ohjelmaa. Kävimme monessa ihanassa kartanossa ja puutarhassa, tässä Heale House.

Pikapyrähdys Bathiin. Vuorikärhöt olivat myös kukassa – voisipa tätäkin meillä kasvattaa!

Stonehenge oli myös kiva nähdä pitkästä aikaa. Sitten viime käyntini sinne on noussut hieno myymälä-näyttelyrakennus.

Mottisfont Abbeyn ruusutarhassa oli suurin osa ruusuista vasta nupulla, viikko tuollaista 20 asteen lämpöä, jota Englannissa sai nauttia, olisi ehkä vain tarvittu täyteen kukoistukseen.

Puutarhurien kahvitauko.

Matkalla lentokentälle ennätimme vielä Jane Austenin kotimuseoon. Se on täydellisen viihtyisä pikku talo ja puutarha täydellisessä pikku kylässä, pubia vastapäätä.

Janen makuuhuone.

On suoranainen ihme, että suostuin palaamaan Suomeen. Oikeastaan vain siksi, että oli niin ikävä karvapoikia. Muuten saattaisin olla kettingillä kiinni Jane Austenin puutarhan vanhassa marjakuusipuussa.

Huippua on se, että en menettänyt puutarhassani oikeastaan mitään, kun on ollut niin kylmää. Sama kevätlumipisara on kukassa kuistin varjossa kuin lähtiessänikin. 

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Kevätlumipisara Leucojum vernum

Kiinansinisade Wisteria sinensis

Kääpiöesikko Primula vulgaris

Nenäliinapuu Davidia involucrata

Punavirma Centranthus ruber

Ryöppysinisade Wisteria floribunda

Vuorikärhö Clematis montana

Peuran syömää

Viimevuotisista punavirmoista vain yksi on hengissä, tai tämä voi olla siementaimikin. Viime vuonna nämä kukkivat hienosti kesäkuulta syksyn tuloon, jolloin ne syötiin. Nyt tätä yhtä on purtu poikki siihen malliin, että taitaa olla tänään vuorossa verkon suojiin. Pistin jo hiustupon kasvin tyvelle siinä toivossa, että ihmisen haju harhauttaisi peuraa. Auringon haalistamia ja korpuksi kuivattamia hiuslatvoja on joka tapauksessa hyvä napsia pois.
Takana näkyy salkoruusu, se ei pihallani myöskään komeile. Salkoruusut popsitaan varsin vauhdikkaasti. Tämän pitäisi olla 'Crème de Cassis', joita istutin viime vuonna muutamia, nyt vain tämä yksi on niistä jäljellä eikä tämäkään ole jaksanut kasvattaa kukkavartta.

Samassa paikassa eli paahdepenkissä aloittavat maksaruohot kukinnan. Ihanaa, että näitä ei ole vielä syöty! Nämä ovat nimittäin peurojen mielestä varsin herkullisia. Tämä on komeamaksaruoho 'Matrona', jolla on erityisen kaunis pehmeän punerva väri.
Sen takana kasvaa harmaakäenkukka, jonka kylvin viime (vaiko jo toissa?) vuonna. Se ei ole vielä kukkinut, mutta hyvää kannattaa odottaa. Rauhallisenharmaiden lehtien ja shokkipinkkien kukkien räikeä yhdistelmä on järkyttävyydessään herkullinen.

Pihastani pyydettiin yleiskuvia, joista näkyisi missä mikäkin on. Tässä näkyy paahdepenkki oikealla, sen takana on keto. Kedon takana on muotopuutarha. Ransu esittelee.
Kuva on otettu yhdeksän aikaan aamuauringossa, jolloin aurinko pääsee paahdepenkkiin ja paiste jatkuukin keskeytyksettä iltaan asti.

Peräännyin aivan tontin alakulmalle ja Ransu ennätti pois kuvasta jalkoihini. Naapurin lato näkyy vasemmalla, tonttini raja kulkee sen viertä.

Jos katsetta käännetään hieman oikealle, näkyy kylätie.

Kun lähdetään kävelemään pitkin tietä, tulee näkyviin muotopuutarha. Tässä kuvassa näkyy myös sauna, jonka sijainnista kaivattiin tietoa. Se on kellanvihreä vihreäkattoinen rakennus männyn takana. Tuleva Rohan-puutarha on saunan ja tien välissä.

Muotopuutarhassa kasvaa muutama ruusu, joita peura on jo typistänyt. Loistoköynnösruusu 'Flammentanzin' jokainen versonkärki on syöty. Tämä ei haittaa, sillä ei ruusu kukkisi enää tänä vuonna kuitenkaan. Peurat eivät ole ainakaan aiemmin kalunneet ruusua maan tasalle, sen sijaan viime talven pakkasissa tämä paleltui lähes kokonaan ja kukki tänä kesänä vain yhdellä alimmalla oksalla. Ilmeisesti kukkia ei synny saman vuoden versoihin.

Tämä ärsyttää enemmän: neilikkaruusu kyllä kukkisi, mutta toisesta sen tekemistä suurista kukkarypäsoksista on kaikki nuput syöty. Tämän takia peurat ovat niin raivostuttavia, kun ne vain napsivat nuput ja kukat, vaikka eivät selvästi ole nälkään kuolemassa, muutenhan ne söisivät enemmän.
Muistutankin, että yhä on meneillään Peurat pataan -kampanjavuosi!

Sitten takaisin paahdepenkkiin. Muutaman 'Matronan' lisäksi penkissä kasvaa yksi tummempi komeamaksaruoho, jonka lajikkeesta ei ole tietoa. Se voi olla 'Purple Emperor'. Lehdet ovat melkein mustanpuhuvat ja kukat tumman marjapuuronpunaiset.
Siankärsämöä peurat eivät onneksi yleensä syö. Erityisen punainen punakärsämö 'Cerise Queen' on hienon värinen. Taustalla näkyy helminukkajäkkärää ja kurjenkelloa, joka on uskollinen kukkija myöhään syksyyn.
Värikästä elokuun viimeistä viikkoa!

Harmaakäenkukka – Lychnis coronaria
Helminukkajäkkärä – Anaphalis margaritacea
Komeamaksaruoho – Sedum-risteymät, jotka kukkivat syyskesällä
Kurjenkello – Campanula persicifolia
Punavirma – Centranthus ruber
Siankärsämö – Achillea millefolium, punakukkaiset lajikkeet ovat punakärsämöitä
Tarhasalkoruusu – Alcea rosea

Loppukesän punainen show

Kesän värikatselmukset ovat jääneet täysin puolitiehen eikä edes siihen. Vasta kaksi väriä on käyty läpi ja niissäkin päästy vasta keskikesään... jatketaan siis, nyt punaisella ja heinäkuusta syksyyn. Pinkit, violetit, oranssit ja purppurat tulevat siis erikseen! Eikä tässäkään ihan kaikki punaiset kukat ole, joistakin en vain löytänyt kuvia, joita ei olisi aiemmin julkaistu.
Kiinanpioni 'Nippon Beauty' hukkuu kirsikkapuun oksistoon...

Here are some late summer reds, still in waiting for the spring...

'Nippon Beauty' kasvaa pihallani kaksin kappalein. Nämä kasvavat huussinvierun villissä punaisessa kukkapenkissä. Ihastuin 'Nippon Beautyyn' kuvassa ja se on luonnossa juuri niin kaunis kuin kuvissakin.

Tässä tätä punaista villiyttä vähän kauempaa. Oikealla kukkii tarhasarjaliljoja ja edessä apteekkarinruusu.

Vähän myöhemmin sekaan avautuu rusopäivänliljoja, niitä kasvoi tontillani valmiiksi, mutta ne olivat jääneet liiaksi muun kasvillisuuden varjoon kukkiakseen. Liljojen seassa näkyy kesän kestokukkija: korallikeijunkukka. Se kukkii kesäkuun alusta elokuun loppuun.

Tämä päivänlilja melkein kuuluisi purppura-osastolle, mutta oikeastaan tämä on vielä enemmän kuivunut veri -osastoa... tämä on nimittäin vampyyripäivänlilja 'Béla Lugosi'! Tämä kasvaa lievästi kosteassa paahdepaikassa palmusaran seassa.

Jatkuvakukintaiset ruusut ovat loppukesän ja syksyn luottokukkijoita. Suosikkejani ovat vanhanajan pensasruusut ja niitä muistuttavat uudet vanhanmalliset pensasruusut, esimerkiksi englantilaiset David Austin -ruusut. Tässä on sellainen nimeltä 'L. D. Braithwaite'. Sen sävyä on vaikea saada kuvaan oikein, tämä on suunnilleen oikeannäköinen: oikein syvä lievästi kylmä kirsikanpunainen. David Austin -ruusuissa on aina tällaiset huikeat pyöreät kukat täynnä terälehtiä!

Sama ruusu tekee nuppuja vielä syyskuussa, kun se on aloittanut heinäkuussa.

Nuput jaksavat ihan hyvin vielä aueta, mutta syksyllä peurat jo tulevat röyhkeästi pihalle syömään niitä, tässäkin näkyy, että viereinen varsi on syöty.

Punavirmakin on pitkäkukintainen, nämä aloittavat keskikesällä ja tämä kuva on otettu syyskuun puolivälissä. Pitkään kukkivat lajit ovat hauskoja, kun niiden naapurit vaihtuvat. Nyt niiden seurana kukkii vaalea leikkokärsämö 'Summer Pastels', tarhapunahattu 'Green Jewel' (joka näyttää kylläkin aika valkoiselta) ja sinipellava.

Onpa punainen väri kaunis. Iloista maanantai-iltaa!

Apteekkarinruusu – Rosa 'Officinalis'
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Korallikeijunkukka – Heuchera sanguinea
Leikkokärsämö – Achillea Galaxy-Ryhmä
Palmusara – Carex muskingumensis
Rusopäivänlilja – Hemerocallis fulva
Sinipellava – Linum perenne
Tarhapunahattu – Echinacea-risteymät
Tarhasarjalilja – Lilium Hollandicum-Ryhmä

Punaisen vuoro

Tuli toive listata vaaleanpunaisia kukkia, mutta päädyin kuitenkin peruspunaiseen – ehkä siksi, että niin malttamattomasti odotan näkeväni kuvan puistotaikapähkinä 'Dianen' jälleen, se on pihani ensimmäinen kukkija! Tämä kuva on otettu 30.3.2012. Punaisia versoja ja silmujakin on keväisin paljon, yksityiskohtia tarkkailevan puutarhurin silmänilona.
Rajasin väriteeman niin, että mukana ei ole purppuroita, jos se auttaisi vähentämään määrää – mutta ei, kuvakavalkadi on pakko katkaista heinäkuun alkuun, kun muuten näitä on liian paljon... loppukesän kukkakuvat tulevat sitten joskus erikseen.

Here are some red spring and early summer flowers – the pinks, purples and oranges come separately some other time, as well as late summer reds!

Tällä kertaa kuvat ovat oikein päin kronologisessa järjestyksessä varhaisimmasta myöhäisimpään. Punainen kaunokainen kukkii jo huhtikuussa.

Venevajanikin (tai siis osuusvenevaja) on yksi kaunokainen! Italianpunainen punamultamaali on hyvä peruspunainen, joka on upeimmillaan sinisen meren ja taivaan kanssa. Tämä oli tällainen bonuskuva...

Kirkkaanpunainen loistokevätesikko-ostos parin vuoden takaa osoittautui loisto-ostokseksi. Se on kukkinut kahtena vuotenaan sekä keväisin että syksyisin, tässä kuvassa näkyy muitakin kevätkukkijoita: keisarinpikarililja 'Lutea', pikkukäenrieskoja, pelto-orvokkeja ja taustalla vaaleanpunaista punapeippiä, kolme jälkimmäistä ovat luonnonkasveja.

Tämä menee lohenpunaisen suuntaan, mutta ei niin paljoa, että kuvaa kelpuutettaisiin vaaleanpunaisten tai oranssien satseihin: helmililjojen kanssa kukkii 'Van Eijk' -tulppaaneja, aika on toukokuun puoliväli ja paikka muotopuutarha.

Samoihin aikoihin avautuvat ensimmäiset papukaijat. Näiden lajikkeesta en ole varma, kun sain nämä purettavalta messuosastolta. 'Rococo' on hyvin tämäntapainen.

Yksi sinnikäs 'Carnaval de Nice' viettää karnevaaleja vanhan talon edustalla, olen yrittänyt siirtää nämä pois talon korjauksen tieltä, mutta tämä ei suostunut muuttamaan.

Punainen vihreäraitatulppaani "Viridiflora Red" näyttää valosta riippuen joskus fuksiaan vivahtavalta, joskus verenpunaiselta. Taustalla häämöttää oranssi 'Princess Irene'; kestosuosikki, johon rakastuin ensi silmäyksellä!

Ruusukvitteni on täyteläisen punainen. Tämä on joko kiinan- tai tarharuusukvitteni, yleisempi japaninruusukvitteni on oranssimpi ja jotenkin hailakampi. Mutta se on myös talvenkestävämpi.

Tähkäesikon kukat ovat nupulla punaiset, mutta ne avautuvat violeteiksi! Kukkatähkän alaosassa voi erottaa muutaman avautuneen kukan. Tämä on hämmästyttävä kukka ja hämmästyttävintä on, että tämä ei ole kreisin väriseksi jalostettu lajike vaan luonnonlaji. Taustalla häilyy rikinkeltainen keijunkukka 'Ginger Ale'.

Punavirma aloittaa kukinnan keskikesällä ja jatkaa monta kuukautta, omassa pihassani kukinta oli muhkeaa vielä syyskuun loppupuolella.

Korallikeijunkukkakin on ahkera kukkija: kesäkuulta syksyyn saakka. Sen naapurit vain vaihtuvat, tässä on punaisten tarhasarjaliljojen vuoro.

Heinäkuun alussa hankin Tolkien-kukkapenkkiini uusia tyyppejä: 'Red Hobbit' -akileijoja. Tässä ne vielä odottivat istuttamista samassa laatikossa 'Rohan Weeping' -pyökin kanssa, joka istutettiin tietenkin Rohaniin.
Aurinkoista ja iloista päivänjatkoa!

Akileija – Aquilegia
Hämyvuokko – Anemone nemorosa forma caerulea
Kaunokainen – Bellis perennis
Keijunkukka – Heuchera
Korallikeijunkukka – H. sanguinea
Loistokevätesikko – Primula Polyantha-Ryhmä
Papukaijatulppaani – Tulipa Papukaija-Ryhmä
Pelto-orvokki – Viola arvensis
Pikkukäenrieska – Gagea minima
Puistotaikapähkinä – Hamamelis × intermedia
Punapeippi – Lamium purpureum
Punavirma – Centranthus ruber
Pyökki – Fagus
Ruusukvitteni – Chaenomeles
Tarhasarjalilja – Lilium Hollandicum-Ryhmä
Tarhavarjohiippa – Epimedium × rubrum
Tähkäesikko – Primula vialii
Vihreäraitatulppaani – Tulipa Viridiflora-Ryhmä