Herkkunurkan ylläri

 Tikankontti yllätti pysymällä elossa monta vuotta ja viimein kukkimalla.

Löysin kukat puna-ailakkipöheiköstä. Pitäisi varmaan vähän kitkeä, vaikka annankin ailakkien mielellään kasvaa aika monessakin kukkapenkissä. Tikakontti on lajiketta 'Emil' enkä ole löytänyt sille lajinimeä, taitaa olla risteymä.

☞ Tähän väliin lisään asiantuntijalta tulleet tiedot: Cypripedium Emil on lehtotikankontin (Cypripedium calceolus) ja pohjoisamerikkalaisen Cypripedium parviflorum var. parviflorumin risteymä. Se on grex-nimi, eli kertoo risteymän vanhemmat. Se on orkideoilla eri kuin lajikenimi (ja kirjoitetaan ilman heittomerkkiä).

Tämä on tikankontin ensikukinta. Vuosia sitä olenkin kasvatellut. Alkuun se kasvoi paikassa, jossa se ei oikein viihtynyt, ehkä liian kuivaa. Tässäkään ei voi kosteudella juhlia, mutta notkelmassa tämä kasvaa. Paikka on sikäli paha, että tänä talvena, kun salaojat jäätyivät, meni tämänkin kasvin yli puro. Onneksi paikassa on jotain hyvääkin, sillä kasvi on tuuheutunut.

Tuolla tikankontti on, aika matalalla. Taustalla puna-ailakkien välissä kukkii tellima, josta pidän hurjasti. 

Ja nyt ovat lehtoakileijatkin aloittaneet, kuten Musti jo esitteli. Edessä on 'Nora Barlow', jonka istutin, tai tämä lienee jo siementaimi, minusta alkuperäinen paikka oli vähän vieressä. Taustalla Barlowin tuottamia siementaimia, kun perimää on tullut tavallisesta tummanvioletista lehtoakileijasta.

Joka vuosi nousee joku uusi kiinnostava siementaimi. Ja koiranputkia, mutta rakastan niitä niiden kukkiessa.

Kyläkellukka tarjoaa niin täydellistä neonkeltaista vastaväriä akileijoille, että annan senkin kasvaa tässä ainakin jossain määrin. Pörriäiset kiittävät, kun on paljon hyviä ruokailukukkia vieri vieressä.

Sitten tässä herkkujen nurkassa kasvaa myös jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar'.

Eilinen rankkasade taivutti kukintoja alas. Sade oli paikoin sellaista ukkoskuuroa, että sitä ryöppysi vesiputouksena sadevesitynnyrien ohi. Harmi vain, muuten ne olisi saanut sillä määrällä täyteen. Kertyi niihin onneksi silti vettä. Olo on joksikin aikaa huojentunut, kun ennusteessa ei taas kymmeneen vuorokauteen näykään yhtään sadetta.

Punapietaryrtti 'Duro' tulee kohta kukkaan. Tykkään näiden vahvojen värien yhdistelmästä. Kasvi on jotenkin pienentynyt, eikä siementaimia ole koskaan ilmestynyt. Ehkä akileijat ahdistelevat sitä – niitä täytyy karsia vuosittain, mieluiten ennen siementen kehittymistä.

Surukseni valeangervot viihtyvät puutarhassani kovin huonosti, mutta onneksi tämä yksi 'Chocolate Wing' -sulkavaleangervo nousee uskollisesti vuodesta toiseen. Kaikki neljä muutakin on lähtenyt nihkeästi kasvuun, jopa se yksi, joka edellisinä vuosina nousi vasta keskikesällä.

Rotkolemmikkien suhteen on talvi vienyt veronsa, mutta kaikkein vanhin 'Silver Wings' voi hyvin, vaikka sekin pieneni hieman. Tämänkin ihan vierestä kulki puro keskellä talvea. 

Lisäksi syysvuokko on elossa, se versoo jo. Ihanaa.

Kuvasin herkkujen nurkan kuistilta käsin, se on tässä ihan talon nurkalla näkösällä ja oikeastaan näen paikan myös tästä työpöydältä käsin, keittiön ikkunasta. Ihana kukkahetki, kun syreenit ja pihlajat kukkivat. Tuolla navetan takana kukkivan pihlajan takana on lisää syreenejä.

Pienen polun toisella puolella ollaan jo metsäpuutarhan puolella, joten siitä lisää toisella kertaa. Piti vain laittaa tämä kaunis kaksikko: särkynytsydän ja vielä nuori isopähkinäpensas 'Purpurea'.

Isopähkinäpensas Corylus maxima

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Koiranputki Anthriscus sylvestris

Kyläkellukka Geum urbanum

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Puna-ailakki Silene dioica

Punapietaryrtti Tanacetum coccineum

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tellima Tellima grandiflora

Tikankontti Cypripedium