Länsilaidan herkkikset

 Ensimmäiseksi pieni kuvasarja pihan länsireunaa pitkin, kun pilvet liikkuivat.

Melkoinen ero, vai mitä? Otin kuvat samoilla asetuksilla peräjälkeen, kun aurinko tuli kohti. Hyvin havainnollistuu se, kuinka vaikeaa on saada hyviä kuvia kirkkaassa auringonvalossa. Varjokohtia pitäisi kuvankäsittelyllä avata, mutta en käsitellyt kuvia mitenkään – näin erot näkyvät paremmin. Paras valotus on ensimmäisessä tai keskimmäisessä kuvassa, kun aurinko on juuri tulossa pihalle, mutta ei paista vielä täysillä.

Mistäpä sitä saisi jonkun sopivan ohuen, valoa läpi päästävän pilven juuri niiksi hetkiksi, kun menee kameran kanssa ulos kuvaamaan puutarhaa?

Paikat, joista tässä jutussa kirjoitan, näkyvät näissä kuvissa. Etualalla on ruskopenkki, oikealla kivimuurin edessä lisää istutuksia.

Hankin keväällä pari satsia taimia Hollannista ja osa niistä pääsi kivimuurin eteen. Siinä on muheva maa, kun vain kaivaa kivet pois, on puolivarjoa eikä paikka ole toivottoman kuiva kesäisin. Vesimyyriä tuntuu olevan tässäkin, joten istutin aarteet metalliverkolla vuorattuihin istutuskuoppiin.

Yksi tilaamistani kasveista on himalajanvuokko, jollainen minulla oli aiemmin, mutta se kuivui parissa vuodessa kuoliaaksi. Olin istuttanut sen lähes täysvarjoon, mutta kasvi kaipaa kosteutta – lajinimi rivularis kertoo sen. Nyt yritän uudestaan. 

Mutta tämä kukka näyttää erilaiselta! Siinä aiemmassa yksilössä oli upeat siniset heteet. Tässä on vain ihan valkoiset. Kaunis, korkea ja siro tämä silti on.

Jännittävää kyllä, joku vuokko on nousemassa siitä vierestä, missä aiempi yksilö pari vuotta sitten eleli. Siinä on nuppu, joten ehkä paljastuu piankin, mikä kukka on kyseessä! En ihan uskalla toivoa päävoittoa eli sen himalajanvuokon siementaimea.

Aiemmassa kuvassa taustalla näkyi särkynytsydän 'Cupid', aivan ihana pehmeän vaaleanpunainen lajike. Tämä on kukkinut hyvin pitkään, kuten muutkin lajitoverinsa: tavallinen aniliininpunainen ja sitten valkokukkaiset. Jännitän, kukkiiko vasta kesäkuun puolivälissä noussut punakukkainen Valentine tänä kesänä ollenkaan.

Hankin keväällä myös uuden 'Francesca' -loistokevätesikon. Minulla on selvästi fiksaatio tietyistä kasveista. Jos/kun ne häviävät, hankin aina uuden, jos vain löydän. Tämä tavattoman kauniin värinen ja röyhelöinen vihreä-keltakukkainen on sellainen esikko, jota ilman en mielelläni ole. Nyt yritin keksiä sille aiempaa paremman paikan ja olen muistanut kastella. Niinpä unelmien esikko kukkii parhaillaankin.

Osa niistä Hollannin-taimista ei selvinnyt edes kesään, sillä meillä oli niin tavattoman kylmää vielä huhtikuun lopulla. Yritin pitää taimia suojassa sateilta ja pakkaselta, ja sitten oli Englannin-matkakin, ja lopulta osa kuivui, jos eivät olleet mädäntyneet tai paleltuneet. Yhden ihanan persikkaisen lupiinin häviämistä tutkiessani totesin, että muurahaiset olivat tehneet pesänsä juuri siihen paikkaan, mihin taimen istutin.

Puutarhurin vastoinkäymiset ovat monet.

Vain muutamaa metriä ylempänä äskeisistä on oranssinpunaista: 'Oranje Moersdag' -äitienpäiväruusu ja kellukka 'Totally Tangerine', joka on tänä kesänä hentoinen, mutta hengissä. Tässä kohdassa ei selvästikään ole värikoodia.

Värien välissä on myös viime kesänä istutettu kamtšatkankärhö, joka kukkii parhaillaan monen kukan voimin. En tajunnut aiemmin kevätkesällä, mitä mustat karvaiset pallukat ovat – luulin niitä siemenpalloiksi. Ne olivat kukkanuppuja! Nupuista paljastuu karvaisia, lähes mustia kukkia.

Ihana, ihana kärhö!

Sitten on ruskopenkki, jossa on, kuten nimi enteilee, iltaruskon sävyjä. Se myös hehkuu illan vastavalossa pihan länsireunalla. Mantšurianakileija on korkea, siro ja upean värinen.

Vielä korkeampia ovat marhanliljat, taustalla 'Early Bird'. Edessä ihana keltakukkainen etelänkurjenmiekka, kurjenmiekoista siroin.

'Early Bird' ei ole tänä vuonna sen aikaisempi kuin muutkaan marhanliljat ruskopenkissä. Lähes samaan aikaan avasi tummanpunainen 'Russian Morning' ensimmäiset kukkansa. Muissa puutarhan paikoissa marhanliljoja on vielä runsaasti nupulla. 

Nyt niiden vieressä on myös 'Manitoba Fox' avannut ensimmäisen kukkansa. Tässäpä pieni oppitunti marhanliljojen kärsivällisyyttä kasvattavasta puolesta: istutin tämän sipulit vuonna 2016 yhdessä 'Russian Morningin' kanssa. Moneen vuoteen ei 'Manitoba Fox' noussut ollenkaan maasta. 

Viereisellä 'Russian Morningilla' kesti neljä vuotta tulla kukkaan. Samoihin aikoihin alkoi 'Manitoba Foxin' varsia nousta – se ei ollutkaan kuollut. Tänä vuonna siinä on ensimmäiset kukat ja kukkavarsia on monta. Kahdeksan vuotta ensimmäisiin kukkiin!

Marhanliljojen kanssa ei totisesti kannata menettää uskoaan kovin nopeasti – edes silloin, kun maasta ei nouse vuosiin mitään. Ne kasvattavat juuria ja vahvistavat sipulia.

Tarhakullero 'New Moon' on viihtynyt ruskopenkissä hyvin, aiempi taimeni kitui edellisessä kasvupaikassaan, tämä on selvästi parempi paikka. Taustalla kukkii hurmaavan värinen kellukka 'Mai Tai'.

Eri suunnasta: edessä 'Mai Tai', keskellä 'Lemon Queen' -auringonkukka (monivuotinen sellainen) ja taustalla aivan ihanaa ja odotettua persikansävyä...

... ensimmäinen Austin-ruusu kukassa, Emily Brontë! Toiselta, viralliselta lajikenimeltään 'Ausearnshaw'.

Otin uusia kuvia nyt illalla, kun ruskopenkki on viimein varjossa. Sävyt toistuvat nyt paljon paremmin kuvassa. Avautuneita kukkia on tänään kaksi, huomenna ehkä jo enemmän.

Aaaaaaah! Ja tämä on vasta alkua, parhaan ruusukauden alkua!

Auringonkukka Helianthus

Etelänkurjenmiekka Iris spuria

Himalajanvuokko Anemone rivularis

Kamtšatkankärhö Clematis fusca

Kellukka Geum

Loistokevätesikko Primula Polyatha-ryhmä

Mantšurianakileija Aquilegia oxysepala

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhakullero Trollius Cultorum-Ryhmä