Kuvaa kimalainen

 ja muita ötököitä.

Ihanaa, Hiidenkiven puutarhan Minna lanseerasi taas Kivaa kimalainen -haasteen. Teinkin heti kuvauskierroksen.

Kimalaislajeja en yritä tunnistaa, valitettavasti. Ehkä sitten eläkkeellä... Rakastan kimalaisia ja haluaisin oppia, mutta se, mitä olen oppinut, on osoittanut, että niitä on hyvin monia erilaisia ja niitä on aika vaikea tunnistaa.

Täällä on ollut viime päivinä tuulista ja melko viileää, mutta aurinkoista. Menin ensimmäiseksi muotopuutarhaan, sillä siellä on paljon kimalaisten suosimia kukkia, kuten akileijoja. Siementaimien määrästä päätellen niitä pölytetään ahkerasti. 

Olen erityisen iloinen siitä, että ystävän rapakon takaa lähettämistä siemenistä kasvatetut valkoiset lehtoakileijat ovat pitäneet pintansa moniväristen geenien sekamelskassa ja puhtaanvalkoisia siementaimia syntyy jatkuvasti.

Tämä olikin sitten joku muu tyyppi.

Vuorikaunokki 'Amethyst in Snow'.

Tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel'. Tästä on syntynyt myös yksi valkokukkainen siementaimi ja tänä vuonna löysin aivan ihastuttavan, haileanvaalean liilakukkaisen. Tavalliset viininpunakukkaiset täytyy kitkeä. Ne saavat kasvaa muualla, ihana väri sekin, mutta ei tässä.

Tässä kokonaiskuvaa muotopuutarhan siitä penkistä, josta aiemmat kuvat otin. Auringossa tulee aika surkeita kuvia, mutta tuosta saa selitystä sille, miksi muotopuutarhassa pörisee jatkuvasti. Kukkaa on vieri vieressä.

Muotopuutarhan kukkapenkkien välissä on timjamipolku, jossa pörisee myös, vaikka en huomannut ottaa lähikuvia. 

Otin kuvat ennen kitkentää, tietysti! Täytyy toimertua ottamaan uusia kuvia, kun olen nyt ehtinyt vähän tehdä puutarhatöitäkin. Joka päivä jokin alue siistiytyy.

Muotopuutarhan kulmalla kasvaa tarhapimpinellaruusu 'Papula' (eli papulanruusu). Ehdin ikuistaa yhden kiireisen tyypin.

Sitten huomasin toisessa kukassa uskomattoman upean, vanhan kullan värisen metallinhohtoisen ötökän! Kylläpä hyönteismaailma on kiinnostava. Tuo on aivan häikäisevä.

Juhannusruusukin on täydessä kukassa ja sen kuulee pörinästä.

Jaahas, tässä kukassa olikin taas joku kovakuoriainen... upean sinivihreä metalliväri tällä kertaa. Olen vähän heikkona näihin kuoriaisiinkin.

Päivänkakkaroissakin on pölyttäjiä. Kun kukkaa tarkastelee lähempää, ymmärtää miksi. Siinähän on ainakin sata pientä keltaista kehräkukkaa!

Jatkoin Rohaniin, siellä kukkivat eri sävyiset lehtoakileijat, tässä tapauksessa Barlow-mallia. Tämän kimalaisen jalat lipesivät ja takakoivet haroivat ilmaa hyvän aikaa.

Että osaa olla hyönteinen rakastettava. Juuri tällaisen takia, ja tuon karvaisuuden ja pörinän takia, kimalaisia on pakko rakastaa. Lopulta se sai takajalat taas kiinni kukkaan ja työt jatkuivat.

Sitten jatkoin ruusu-heinätarhan amerikanpionin luokse, sillä pioneissakin aina pörrää joku. Tämä ei ollut kimalainen.

Tyyppi otti ilon irti kukasta ja heittäytyi heteisiin selälleen aivan kuin pallomereen.

Sitten varsinaiseen ruusutarhaan, jonne olen siirtänyt muotopuutarhasta vähän liian tummia tummakurjenpolvia, jotka eivät kuitenkaan ole niitä viininpunaisia (niiden sävymaailma on täydellinen esim. Rohaniin). Jokin erakkomehiläinen lie tämä.

Kaikkia luonnonkukkia ei kannata kitkeä, tässä kyläkellukka ja joku muu tyyppi.

Pergolan heleäorjanruusu kukkii jo, en saanut kuvaa pörriäisistä, niinpä kuvasin kultakuoriaisen. Vasta koneella kuvaa katsoessani tajusin, että ylemmässä kukassa on kaksi kultakuoriaista lisää.

Sihtasin linssiä ylemmäs ja jo lykästi! Kimalaisia on onneksi sikäli helppo kuvata, ettei tarvitse kuin kuunnella, niin tietää, missä suunnassa niitä liikkuu.

Kierrosta ei voinut lopettaa ilman raunioyrttiä. Ne ovat tänä vuonna erittäin vähissä, kiitos niiden juuria rakastavien vesimyyrien. Mutta pienikin raunioyrttitupas riittää houkuttelemaan kimalaisia.

Sellaisen huomion olen tehnyt, että sudenkorentoja on ihan älyttömän paljon. Normaalisti miellän ne keski- ja loppukesään, mutta nyt niitä lentelee kaikkialla sadoittain. Sellainen erittäin positiivinen puoli niissä on, kauneuden lisäksi, että ne syövät hyttysiä. 

On kirkkaansinisiäkin sudenkorentoja, en vain saanut niistä nyt kuvaa. Sitten on tällaisia, joilla on vaalea, kuultavan sinertävä takaruumis. 

On ne upeita. Niihinkin voisi perehtyä...

Loppuun vielä karvaötökkä, joka esittelee: meillä on kuivaa! Viikon takainen sunnuntain sade, tai sen mukanaan tuoma kosteus, on näissä tuulissa jo haihtunut, eikä torstainen teelusikallinen enää auta.

Onneksi huomiselle on luvassa sadetta heti aamukuudesta alkaen. Odotamme sitä kieli pitkällä!

No, tästä(kin) tuli moniötökkäpostaus. Kun menee kuvaamaan kimalaisia, löytyy kaikkea muutakin.

Olisi kivaa, jos osallistuisit Hiidenkiven puutarhan Kuvaa kimalainen haasteeseen (alkuperäinen juttu täällä: KLIK).  Ohje on helppo: lähestypä kukkasissa hääräileviä pörriäisiä seuraavan kerran kameran kanssa ja yritä saada ikuistettua mahdollisimman monta eri kimalaista. Saa kuvata myös muita pölyttäjiä, ei tämä niin tarkkaa ole. 

Amerikanpioni on eri pionilajien välinen risteymä-siementaimi

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Juhannusruusu Rosa spinosissima 'Plena'

Kyläkellukka Geum urbanum

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Päivänkakkara Leucanthemum vulgare

Raunioyrtti Symphytum

Tarhapimpinellaruusu Rosa Spinosissima-Ryhmä

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Vuorikaunokki Centaurea montana