Hämmästyin, kun katsoin kasvimaan ovesta Rohaniin.
Kuvan oikeassa reunassa näkyy vähän 'Diabolo' -purppuraheisiangervoa, sekin on viimein alkanut kasvaa, kun peurat eivät enää pariin vuoteen ole päässeet sitä mutustelemaan.
Puutarhaihmisen suuria hetkiä ovat ne, kun kasveista tulee viimeinkin sellaisia kuin oli vuosia aiemmin ajatellut. Tätä tyydytyksen tunnetta on mahdoton kuvailla tai selittää, se vain on sellaista sisäistä ilon kuplintaa.
Nämä hetket tekee mieli jakaa asiaa ymmärtävien kanssa – ja mikäpä parempi paikka kuin blogi. Täältä löytyy syvää ymmärrystä, kun tuttavapiiristä muutoin aika vähän; vaikka kohteliasta hetken nyökkäilyä saisikin asialle ennen kuin puhe siirtyisi johonkin muuhun.
Ennen kuin jatketaan Rohania pidemmälle, katsotaan tässä välissä, mitä vastapäisestä penkistä löytyy, eli oven ja rappusten toisesta pielestä.
Siinä on ruusu-heinätarha. 'Skyracerin' vastaparina kasvaa toinen, tavallinen isosiniheinä – ei siis mitään lajiketta. Se on vähän matalampi ja leveämpi, varsin kaunis sekin. Sen seassa kukkii yhä kurjenpolvi Geranium shikokianum, varsinainen kukintamaratoonari, jonka olen kasvattanut siemenestä. Jotenkin nuo heinän lehtien välistä kurkkivat kukat viehättävät.
Jos olisin tajunnut koon taimea istuttaessani, olisin laittanut sen vähän kauemmas penkin reunasta, sillä nyt se ryöppyää polulle ja rappusille, mutta onhan sekin viehättävää – kunnes nurmipolku täytyy ajaa ruohonleikkurilla. Mutta parhaimmillaan tämä olisi muiden kasvien seassa, sillä pitkät kukkavarret leviävät mukavasti muiden väleihin ja nousevat sieltä myös hyvin näkyville.
Seuraava isosiniheinä löytyy myös ruusu-heinätarhasta, vaikka otin kuvan pikemminkin 'Herbstschnee' -tuoksuasterista sen edessä. Tuo isosiniheinä, lajikkeeltaan 'Transparent', ei ole aiemmin tainnut kukkia – ja sekin on yhtäkkiä yli kaksimetrinen. Siniheinillä tuntuu kuluvan muutama vuosi ennen kuin on riittävästi juurimassaa tuottamaan kunnon esityksen.
Runsaasta kukinnasta huolimatta en ole vielä koskaan löytänyt siementaimea, joten täytynee muistaa kerätä siemeniä ja kasvattaa niistä tätä lisää. Tätä kurjenpolvea saisi puolestani kasvaa puutarhan ihan joka puolella!
Olin vähällä kitkeä taimen muutamaan kertaan silloin, kun se oli pieni – onneksi tajusin ajoissa! Tuolla ruusu-heinätarhan takana kun alkaa melko villi rehotus, jota nyt yritän laittaa ruotuun pressun avulla.
Tästä tuli nyt melkoinen ylistyslaulu isosiniheinille – ja ne saavat vielä lokakuun mittaan ihanan keltaisen syysvärin. Näytän viimeistään marraskuussa! Silloin siniheinät ovat oikeita väripilkkuja vaisuuntuneessa puutarhassa.
Nyt alkaa olla asterien kultakausi ja näistä riittääkin juttua jonkin verran. Vaikka minulla ei ole ollenkaan niin montaa asteria kuin ne ansaitsisivat. Oikeat syksyn pelastajat!
Loppuun vielä toinen äsken otettu kuva. Ruusu-heinätarha vasemmalla, Rohanin viimeiset metrit oikealla, siellä 'Skyracer'. Lapiosta vasemmalle on tavallinen isosiniheinä; matalampi ja leveämpi. Kuvan vasemmassa reunassa on ruusu-heinätarhan takaosassa kasvava 'Transparent'. Kuvasta heiniä on vaikeampi erottaa, livenä ne huojuvat viekoittelevasti tuulessa.
Ja taas on mahtikeli. Yön alin oli +4,5 joten kovin kylmää ei ollut, mutta eipä täällä merellä kovin nopeasti syksyllä kylmenekään. Silti oli lähes kymmenen astetta kylmempää kuin viime aikojen yöt. Illalla pohjoistuuli oli hyytävä, mutta tuuli kääntyi jo etelään ja puhaltelee nyt niin leppeästi, että se oikein hivelee.
Toisaalta saisi jo sataa – sadevesitynnyrit tyhjenevät hyvää tahtia, tänä syksynä ne saa kumoon todella ajoissa tätä menoa.
Niinpä ulos. Ihanaa sunnuntaita sinnekin!
Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea
Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä
Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, punalehtiset
Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii
Tuoksuasteri Symphyotricum novae-angliae
.JPG)
.jpg)
Ensimmäisessä kuvassa näkyy, kuinka puutarha on rehevöitynyt ja kasvanut vuosien kuluessa, niin vihreäkin.
ReplyDeleteOnneksi on blogit joissa on samanmielistä porukkaa. Muut eivät oikein näitä juttuja jaksa :).
Kyllähän tämä rehevä oli, mutta alussa vähän eri lailla: heinikkoa, nokkosia ja ohdakkeita vaahteranvesakossa :-D Siihen verrattuna ainakin muuttunut, vaikka vaahteranvesakkoa lukuun ottamatta noita muita edelleen löytyy vaikka kuinka.
DeleteTäytyy yrittää ymmärtää. En itsekään jaksa, jos joku alkaa selittää jostakin autonkorjausasioista tms.
On varmasti hienoa nähdä pihalla jotain, mitä on vuosia odotellut. Etenkin, kun kasvuun ja kukintoihin vaikuttaa niin moni muukin asia, kuin vain puutarhurin käden jälki.
ReplyDeleteTäällä oli tänä aamuna auton ikkunat jäässä ekan kerran. Surettaa, miten pihalla vielä kukkivat kukat alkavat varmasti hiljalleen paleltua ja kuolla.
Juuri näin. Tosi moni kasvi vain jurottaa eikä millään kasva. On sitten sitäkin hienompaa, kun joku kasvaa juuri niin kuin oli ajatellutkin!
DeleteVoi ääks, skrapauksesta ei kukaan tykkää ja kukkiakin olisi kiva katsella vielä.
Kaunista. Heinät ova viehättäviä, kun ne huojuvat tuulessa. Minulla on sinertävä heinämätäs, jonka unohdin maahan viime syksynä. Hyvin mätäs kuitenkin talvehti metrisen hangen alla. Joku sanoi, että heinätupas olisi pitänyt laittaa maakellariin talveksi. Taidan unohtaa siirron tänäkin vuonna.
ReplyDeleteTeillä on niin loistava juttu se metrinen hanki! Sen suojissa talvehtii vaikka mikä – kunhan kova pakkanen tulee vasta sitten, kun lumi on satanut. Olen antanut joitakin erikoisempien puiden taimia Nurmeksesta pohjoiseen asuvalle ystävälleni ja ne talvehtivat sille korkeudelle, jolle hanki yltää :-)
DeleteHeinät ovat puutarhassa ihan välttämättömyys. Ne rauhoittavat kokonaisuutta kukkarunsauden keskellä ja niiden tuulessa huojuvat kukkaröyhyt ovat kerrassaan ihastuttavia. Siniheinät ovat komeita. Varsinkin vanhempina, isompina mättäinä. Itse pidän kovasti myös koristekastikasta.
ReplyDeleteTuo 'Diabolo'n ja helminukkajäkkärän yhdistelmä on kyllä pysäyttävä!
Ei voi "puhua puutarhaa" muuta kuin toisen puutarhaihmisen kanssa. Onneksi on olemassa muitakin puutarhahörhöjä😍
Siniheinät onneksi tuntuvat viihtyvän täällä hyvin, se on ihanaa. Ihan kaikki heinät eivät, ja elefanttiheinä kuolee lähes poikkeuksetta talveen, vaikka mitä tekisin. Koristekasvikka on minunkin suosikki ja sitä kasvaakin toisessa ruusupenkissä :-)
DeleteOnneksi on, ja tämä blogien maailma on huippu! Olen iloinen, että löysin sinunkin blogisi.
Kiitos kauniista sanoistasi!
DeleteAh niin osuvasti sanoitit tuon sisäistä ilon kuplintaa -tunteen, kun puutarhassa suunnittelee värejä, muotoja, kokoja, värien yhteensopivuuksia, valon siilautumista jne., ja sitten aherrettuaan - ja tietenkin jo siinäkin vaiheessa tekemisestä nautittuaan - huomaa onnistuneensa. Aika harvassa ovat yleensä ne rinnallakulkijat, joille tämän osaa selittää niin, että tuntee tulleensa ymmärretyksi.
ReplyDeleteIhanan ihana Geranium shikokianum ja vielä toinenkin ihanuus, nuo siniheinät. Täällä on vasta vain muutamia ja kasvuvaiheessa, mutta tykkään juuri siitä, miten ne keveällä liikkeellään ja ilmavuudellaan tuovat eloa puutarhaan. Purppuraheisiangervon ja helminukkajäkärän yhdistelmä on myös tosi kaunis.
-Mummopuutarhuri
Onneksi täältä sitä ymmärrystä löytyy!
DeleteAi niin, oli tarkoitus mennä keräämään tuon kurjenpolven siemeniä, mutta kaikenlaiset muut askareet tulivat tielle. Jospa muistaisin huomenna. Yksi ruusun juurivesakin sieltä löytyi ja piti mennä hakemaan sekatöörit, mutta... no tiedät kyllä, muuta tuli mieleen. Sellaista tämä on :-D
Isosiniheinä näyttää viihtyvän puutarhassasi ja se on venynyt komeisiin mittoihin.
ReplyDeleteDiabolo ja helminukkajäkkärä ovat tosi kaunis yhdistelmä.
Siniheinät ovat täällä olleet luotettavia ihan tavallisesta siniheinästä alkaen, jonka istutin jo varmaan 15 vuotta sitten. On kiva, että on viihtyviä luottokasveja.
DeleteTämä juttusi tuli kuin tilauksesta. Surffailin juuri etsimässä tietoja isosiniheinistä yleensä ja niiden talvenkestävyydestä. Minun tekisi mieli laittaa arboretumin uuteen istutusalueen laajennusosaan perennojen sekaan isosiniheiniä ja koristekastikkaa. Olisi tietenkin kiva, jos ne menestyisivät talvien yli. Ihan varmoja eivät taida olla, mutta ymmärsin, että saattaisivat hyvinkin talvehtia? Taidan istuttaa niitä vasta ensi keväänä, jotta ehtivät hyvin juurtua ennen talvea.
ReplyDeleteYleensä huomaa ihan muutaman lauseen jälkeen, onko puhekumppani puutarhatyyppejä vai ei :). Onneksi on tämä blogiyhteisö kokemusten ja ilon aiheiden jakamiseen.
Odotan syyskuvia isosiniheinistä ja myös koristekastikasta :).
Tulipa hyvään aikaan! Joku isosiniheinä on joskus kuollut, mutta mahdollisesti olen laittanut huonoon paikkaan – tai taimi on ollut heikkokuntoinen. Voisithan katsoa, jos jossain tulee taimia vastaan hyvällä alennuksella, niin sitten niitä voisi muutamaa kokeilla. Kannattaa ehkä siinä tapauksessa peitellä taimia vaikkapa oksahakkeella.
DeleteTalvenkestävyysongelmia ei tunnu olevan niin siniheinillä kuin koristekastikallakaan. Meillähän harvemmin on lunta paksulti. Viime talvenkin pahin pakkasjakso tuli vain noin 3 cm:n lumeen ja silloin oli –20 astetta aika pitkään. Kova tuuli myös lisää kasvien talvisia koettelemuksia täällä merellä.
Blogiyhteisö on ihan paras paikka kaiken puutarhaan liittyvän jakamiseen! Minulla on onni olla työssä puutarha-alalla, niinpä kollegoistakin löytyy alan asiantuntijoita. Se on ihanaa.
Kiitos juttuvinkistä, täytyy muistaa kuvata noita ansiokkaita heiniä lähiviikkoina!
Tuo siniheinä on kaunis katsella. On joskus niitä ilonhetkiä puutarhassa jotka olen nimittänyt sydämen iloksi. Kun menneenä kesänä löysin jo menetetyksi luulemani perennan uuden nousun oli ilo kyllä niin valtava. On niin helppoa ajatella muidenkin iloa omissa tarhoissaan joissain vastaavissa tapauksissa. Kun saa kukkaan jonkun vähän harvinaisemman kasvi monen vuoden odottelun jälkeen, se hetki kun sitä sitte katsoo, se ei
ReplyDeleteunohdu. Sinulla onkin paljon erilaisia ilontuojia, Niin monia harvinaisempi kukkia joita ei täällä saa onnistumaankaan.
Nyt paleltui kaikki muut paitsi nuo amppelissa olleet petuniat. tämä kesä on sikäli nyt ohi.
Tuollaisiin ilonhetkiin on niin helppo ottaa osaa, kun itsekin niitä kokee. Puutarha on hyvin tärkeä, mutta ei sitä moni ymmärrä. Onnistumiset ja ylipäätään kaiken istuttamansa ja hoivaamansa tarkkailu, se on niin kovin tärkeää.
DeleteVoi sentään, nyt tuli sinne sitten kylmyys. Siirryttiin toiseen vuodenaikaan. Kesästä sai nauttia ihanan pitkään!
Olenkin joskus ajatellut kysyä kuinka monella on tuttava- tai perhepiirissä oikeasti * puutarhaa * puhuvia hengenheimolaisia? Itselläni kovin vähän. Siksi blogimaailman puutarhalaiset ovat niin mukavaa seuraa ja saa jakaa tuntemuksiaan kun tietää toisten ymmärtävän niin tuskan kuin ilon ja onnen hetket 🙋🏻🌿
ReplyDeleteSe on niin mahtavaa, että on nämä blogit!
DeleteEi varmaan monellakaan ole. Minulla on onni siinä, että blogiystävien lisäksi on puutarha-alan kollegoja, vaikka ei usein nähdäkään. Ja tänään luokseni tuli päiväkahville tällä samalla saarella mökkeilevä dendrologiaa harrastava mies. Hänen kanssaan pitää kiertää ainakin kaikki pihan puut ja puskat, mutta sujuvasti ihasteli myös myrkkyliljoja :-)
Siulla onkin montoo lajia tuota Isosiniheinee. Isosiniheinä on komea kasvi, mie varmaan oon kitkeny sen pois, kun ei puutarhassa näy sitä. Oon sen istuttanu! Meillä ei vielä oo miinukselle männy, lauantai aamuna ol lähellä. Onneks vielä näyttäs lämpenevän iliman. Kylläpä veljeni taannoin sai makeat naurut, helminukkajäkkärästä. Kukahan näitä nimiä on keksinyt!
ReplyDeleteNo voi vihvilä, jos olet mennyt kitkemään. Ne ovat kyllä nuorina pikku taimina erehdyttävästi jonkun rikkaruohoheinän näköisiä. Helminukkajäkkärän nimeä ei moni tahdo uskoa todeksi! Yksi myös joskus luuli, että keksin taikinamarjan nimen.
DeleteKuva Royal Burgundysta ja White Ladiesta on pysäyttävä. Että voikin olla upea rakenne tuossa Burgundyn lehdessä. Valo siilautuu lehden läpi kauniisti. Toisen oivallisen yhdistelmän muodostava Diabolo ja helminukkajäkkärä.
ReplyDeleteKoen välillä itsekin tuon sisäisen kuplivan tunteen. Sinä osaat luoda yhdistelmiä jo istutushetkellä. Minä olen huono siinä tehtävässä, mutta toisinaan tulee ihan vahinkossa iloisia sattumia.
Heinät ovat minulle vielä aika tuntematon alue. Ai niin, istutinhan tänä kesänä hurmesilkkiheinää. Heinämatka on siis jo alulla. Isosiniheinä Skyracer näyttää komealta. Voisin kuvitella hyppääväni heti isompiin yksilöihin.
Olen kuvitellut, että puutarhabloggareilla on pilvin pimein "puutarhaa" puhuvia ystäviä, joiden kanssa voi jutella kaikesta kasveihin liittyvästä ja ymmärrys syntyy puolesta sanasta. Minulla on kyllä ystäviä, mutta heidän kanssaan ei liiemmin "puutarhaa" puhuta. Sen sijaan täällä blogeissa on toinen toistaan ihanampia ihmisiä, joiden kanssa juttu luistaa. Kukaan ei katso kieroon, kun aloittaa jutun helleboruksista tai kanttaamisesta. Aivan upeita ihmisiä. Kiitos, että olette täällä! Kiitos Saila, että olen sinutkin löytänyt!
Royal Burgundyn tummat lehdet muuttuvat kohta punaisiksi, se on sitten hieno puu. Vahinko-onnistumiset ovat kyllä aivan yhtä ilahduttavia kuin tarkoitetutkin, minusta. Ne ovat iloisia yllätyksiä, joita puutarha on järjestänyt.
DeleteHyppää vain heti isoihin heiniin! Voisin kuvitella, että ne sopivat syysvuokon, hortensioiden ja muiden kasviesi kanssa oikein loistavasti. Koristekastikka on myös hyvä ja korkea, pysyy jämäkämmin talven ajan pystyssäkin. Siniheinien korkeat varret kun lakoavat aina jossakin loppusyksyn myrskyssä.
Kiitos sinulle Between, kiitos samoin! <3 Hyvin sanoitit, kanttaus tai Helleborukset, ymmärrys löytyy heti.
Voi heinät, mulla niitä on vain kaksi, no kummityttö toi kolmannen! Täytyy perehtyä enemmän, niitä olen kyllä ihaillut, mutta ehkä saamattomuutta 🤭 Täytyy tehdä parannus! Tuo siniheinä onkin komea! Aina on terapeuttista ja ihanaa puhua puutarhaa, sielu siinä niin virkistyy ja tarhurointi on ikuista oppimista!
ReplyDeleteEihän niitä koristeheiniä ole pakko olla, makuasia! On niin ihanaa jakaa puutarha-asioita täällä blogeissa ja joskus harvoin, kun olemme nähneet livenä, se on ollut kuin vanhan ystävän tapaisi. Jotenkin sitä on niin samalla aaltopituudella.
Delete