Länsilaidan herkkikset

 Ensimmäiseksi pieni kuvasarja pihan länsireunaa pitkin, kun pilvet liikkuivat.

Melkoinen ero, vai mitä? Otin kuvat samoilla asetuksilla peräjälkeen, kun aurinko tuli kohti. Hyvin havainnollistuu se, kuinka vaikeaa on saada hyviä kuvia kirkkaassa auringonvalossa. Varjokohtia pitäisi kuvankäsittelyllä avata, mutta en käsitellyt kuvia mitenkään – näin erot näkyvät paremmin. Paras valotus on ensimmäisessä tai keskimmäisessä kuvassa, kun aurinko on juuri tulossa pihalle, mutta ei paista vielä täysillä.

Mistäpä sitä saisi jonkun sopivan ohuen, valoa läpi päästävän pilven juuri niiksi hetkiksi, kun menee kameran kanssa ulos kuvaamaan puutarhaa?

Paikat, joista tässä jutussa kirjoitan, näkyvät näissä kuvissa. Etualalla on ruskopenkki, oikealla kivimuurin edessä lisää istutuksia.

Hankin keväällä pari satsia taimia Hollannista ja osa niistä pääsi kivimuurin eteen. Siinä on muheva maa, kun vain kaivaa kivet pois, on puolivarjoa eikä paikka ole toivottoman kuiva kesäisin. Vesimyyriä tuntuu olevan tässäkin, joten istutin aarteet metalliverkolla vuorattuihin istutuskuoppiin.

Yksi tilaamistani kasveista on himalajanvuokko, jollainen minulla oli aiemmin, mutta se kuivui parissa vuodessa kuoliaaksi. Olin istuttanut sen lähes täysvarjoon, mutta kasvi kaipaa kosteutta – lajinimi rivularis kertoo sen. Nyt yritän uudestaan. 

Mutta tämä kukka näyttää erilaiselta! Siinä aiemmassa yksilössä oli upeat siniset heteet. Tässä on vain ihan valkoiset. Kaunis, korkea ja siro tämä silti on.

Jännittävää kyllä, joku vuokko on nousemassa siitä vierestä, missä aiempi yksilö pari vuotta sitten eleli. Siinä on nuppu, joten ehkä paljastuu piankin, mikä kukka on kyseessä! En ihan uskalla toivoa päävoittoa eli sen himalajanvuokon siementaimea.

Aiemmassa kuvassa taustalla näkyi särkynytsydän 'Cupid', aivan ihana pehmeän vaaleanpunainen lajike. Tämä on kukkinut hyvin pitkään, kuten muutkin lajitoverinsa: tavallinen aniliininpunainen ja sitten valkokukkaiset. Jännitän, kukkiiko vasta kesäkuun puolivälissä noussut punakukkainen Valentine tänä kesänä ollenkaan.

Hankin keväällä myös uuden 'Francesca' -loistokevätesikon. Minulla on selvästi fiksaatio tietyistä kasveista. Jos/kun ne häviävät, hankin aina uuden, jos vain löydän. Tämä tavattoman kauniin värinen ja röyhelöinen vihreä-keltakukkainen on sellainen esikko, jota ilman en mielelläni ole. Nyt yritin keksiä sille aiempaa paremman paikan ja olen muistanut kastella. Niinpä unelmien esikko kukkii parhaillaankin.

Osa niistä Hollannin-taimista ei selvinnyt edes kesään, sillä meillä oli niin tavattoman kylmää vielä huhtikuun lopulla. Yritin pitää taimia suojassa sateilta ja pakkaselta, ja sitten oli Englannin-matkakin, ja lopulta osa kuivui, jos eivät olleet mädäntyneet tai paleltuneet. Yhden ihanan persikkaisen lupiinin häviämistä tutkiessani totesin, että muurahaiset olivat tehneet pesänsä juuri siihen paikkaan, mihin taimen istutin.

Puutarhurin vastoinkäymiset ovat monet.

Vain muutamaa metriä ylempänä äskeisistä on oranssinpunaista: 'Oranje Moersdag' -äitienpäiväruusu ja kellukka 'Totally Tangerine', joka on tänä kesänä hentoinen, mutta hengissä. Tässä kohdassa ei selvästikään ole värikoodia.

Värien välissä on myös viime kesänä istutettu kamtšatkankärhö, joka kukkii parhaillaan monen kukan voimin. En tajunnut aiemmin kevätkesällä, mitä mustat karvaiset pallukat ovat – luulin niitä siemenpalloiksi. Ne olivat kukkanuppuja! Nupuista paljastuu karvaisia, lähes mustia kukkia.

Ihana, ihana kärhö!

Sitten on ruskopenkki, jossa on, kuten nimi enteilee, iltaruskon sävyjä. Se myös hehkuu illan vastavalossa pihan länsireunalla. Mantšurianakileija on korkea, siro ja upean värinen.

Vielä korkeampia ovat marhanliljat, taustalla 'Early Bird'. Edessä ihana keltakukkainen etelänkurjenmiekka, kurjenmiekoista siroin.

'Early Bird' ei ole tänä vuonna sen aikaisempi kuin muutkaan marhanliljat ruskopenkissä. Lähes samaan aikaan avasi tummanpunainen 'Russian Morning' ensimmäiset kukkansa. Muissa puutarhan paikoissa marhanliljoja on vielä runsaasti nupulla. 

Nyt niiden vieressä on myös 'Manitoba Fox' avannut ensimmäisen kukkansa. Tässäpä pieni oppitunti marhanliljojen kärsivällisyyttä kasvattavasta puolesta: istutin tämän sipulit vuonna 2016 yhdessä 'Russian Morningin' kanssa. Moneen vuoteen ei 'Manitoba Fox' noussut ollenkaan maasta. 

Viereisellä 'Russian Morningilla' kesti neljä vuotta tulla kukkaan. Samoihin aikoihin alkoi 'Manitoba Foxin' varsia nousta – se ei ollutkaan kuollut. Tänä vuonna siinä on ensimmäiset kukat ja kukkavarsia on monta. Kahdeksan vuotta ensimmäisiin kukkiin!

Marhanliljojen kanssa ei totisesti kannata menettää uskoaan kovin nopeasti – edes silloin, kun maasta ei nouse vuosiin mitään. Ne kasvattavat juuria ja vahvistavat sipulia.

Tarhakullero 'New Moon' on viihtynyt ruskopenkissä hyvin, aiempi taimeni kitui edellisessä kasvupaikassaan, tämä on selvästi parempi paikka. Taustalla kukkii hurmaavan värinen kellukka 'Mai Tai'.

Eri suunnasta: edessä 'Mai Tai', keskellä 'Lemon Queen' -auringonkukka (monivuotinen sellainen) ja taustalla aivan ihanaa ja odotettua persikansävyä...

... ensimmäinen Austin-ruusu kukassa, Emily Brontë! Toiselta, viralliselta lajikenimeltään 'Ausearnshaw'.

Otin uusia kuvia nyt illalla, kun ruskopenkki on viimein varjossa. Sävyt toistuvat nyt paljon paremmin kuvassa. Avautuneita kukkia on tänään kaksi, huomenna ehkä jo enemmän.

Aaaaaaah! Ja tämä on vasta alkua, parhaan ruusukauden alkua!

Auringonkukka Helianthus

Etelänkurjenmiekka Iris spuria

Himalajanvuokko Anemone rivularis

Kamtšatkankärhö Clematis fusca

Kellukka Geum

Loistokevätesikko Primula Polyatha-ryhmä

Mantšurianakileija Aquilegia oxysepala

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhakullero Trollius Cultorum-Ryhmä

Ripaus sinistä

 Sininen sopii jotenkin niin hyvin Suomen kesään!

Arvaapa mitä? Juuri kun iloitsin kahdesta vaaleansinisestä lehtoakileijan siementaimesta ja toivoin, että jonakin vuonna tulee vielä vaaleansininen petticoat-mallinen, minulla onkin sellainen. En ollut huomannut katsoa kukan sisään ja kun taimi on matala, ei kukan kerrannaisuutta ylhäältä päin nähnyt. 

Nyt kurkkasin kukkaan ja ilo oli suuri, kun tämä yksilö onkin juuri sellainen! Petticoat tarkoittaa vanhanajan röyhelöistä alushametta.

Ryytisalvia eli tavallinen salvia, yrttimauste, on näin kaunis kukkiessaan. Keräsin sitä pionien kaveriksi naapurin rouvan juhannuskimppuun. Minä olen tehnyt talon seinälaudoitusremppaa ja hän on pitänyt minut ruuissa. Osallistuu omalla tavallaan siis talkoisiin, mikä on aivan ihanaa!

Edessä kukkii vaaleankeltainen niittyleinikki 'Citrinus'.

Kasvimaalla kukkii viimevuotisista itsekseen kylväytynyt ruiskaunokki hyvin matalana. Se on lähes kuollut kuivuuteen, mutta kukka loistaa.

Aikoinaan 'Contrast in Styles' -lajikkeena hankittu, mutta siniseksi osoittautunut loistokurjenmiekka kukkii 'Dawn' -heiden kainalossa. Aika vahva väripari, kun heiden lehdissä on punaista ja kirkkaanvihreää. 

Se oikea 'Contrast in Styles' olisi purppura-valkoinen, niinpä oli helppo havaita, että tuli väärä lajike.

Loistokurjenmiekka 'Double Standard' on oikeaa lajiketta ja on juuri aloittanut kukinnan ruusutarhassa.

Siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly' kukkii edelleen kauniin sinisenä. Alempana ojassa on rönsyleinikkiä, joka on ärsyttävä maanvaiva kosteilla savimailla, mutta kukkiessaan se on kieltämättä kaunis ja kukissa on aina kimalaisia.

Aito siemenestä kasvattamani englanninsinililja kukkii viimein, se on todella myöhäinen. Kukkavarsi on somasti kaarella erotuksena espanjansinililjaan tai näiden kahden risteymään.

Tarhakurjenpolvi 'Rosemoor' pistää parastaan. Kukat ovat valtavat ja mikä väri! Taustalla kukkivat tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel' ja sinivioletit sekä valkoiset lehtoakileijat.

Jännittävän näköiset pilvet.

Loppuun vielä kiitokset lukijalle Mialle, jonka ihana ötökkäkortti ilahduttavine terveisineen saapui juuri juhannukseksi. Kiitos paljon ja terveisiä sinne päin!

Auvoisia hellepäiviä!

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Heisi 'Dawn' on lajia Viburnum × bodnantense

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Niittyleinikki Ranunculus acris

Ruiskaunokki Centaurea cyanus

Ryytisalvia Salvia officinalis

Rönsyleinikki Ranunculus repens

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Tarhakurjenpolvi Geranium × magnificum

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Ruusuntuoksuinen juhannus

 Moni ruusu, joka yleensä kukkii vasta juhannuksen jälkeen, näytti nuppujaan jo kesäkuun alussa, kiitos toukokuun helteiden. Siitä pitäen on nuppujen kehitys ollut äärimmäisen hidasta, kiitos kesäkuun viileyden.

Tokihan tässä ruusuja on ollut kukassa: juhannusruusu, papulanruusu, 'Tove Jansson'. 

Kuvan tarhakurtturuusu 'Syke' yllätti aloittamalla kukinnan jo viikkoa ennen juhannusta. Tämä kukkii syksyyn saakka, joten tämän kesän kukkamäärä tulee varmaan olemaan hyvä. 'Syke' on kotimaista jalostustyötä ja lajikkeen kukat ovat ihastuttavat löyhän pallomaiset.

Ai niin – onpa valkokukkainen neilikkaruusukin jo aloittanut, en vain ole muistanut ottaa siitä kuvaa. Kurtturuusun perimää on siinäkin.

Taustalla 'Syke', edessä ketoruusuruoho, josta olen niin onnellinen! Monet kerrat yritin sitä puutarhaani saada siirtämällä ystävien pihoista, kylvämälläkin. Ei tärpännyt, paitsi sitten, kun hankin elinvoimaisen taimen Sotkamon Taimistolta. Tämä on sen tuottama siementaimi. Itse emotaimi on tänä kesänä jo valtavissa mitoissa. Ruusuruoho on tietenkin täydellinen ruusujen välikasvi ruusutarhaan.

Ruusutarhassa ei vielä kovin ruusuisaa ole. Jostain syystä suurin osa Austin-ruusuista on huonossa hapessa. Leikkasin ne elinvoimaisen silmun yläpuolelta joskus huhtikuun lopussa, mutta sen jälkeen ne versot, joissa oli elämää, näyttävät pääosin kuolleen. 

Onneksi täysin kuolleita ruusuja näyttää olevan vain yksi, joten toivon, että kesän mittaan ruusut ehtivät kasvaa ja kerätä elinvoimaa. Versoja on kasvussa, mutta hyvin hitaasti.

Ruusutarhassa kukkii vuodesta toiseen hyvin matala kameliajasmike, sen takana on 'Syke'. Taustalla on kasvimaa.

Onhan toki ruusutarhassa heleäorjanruusu, se kukkii parasta kukintaansa! Kuvasta voi ehkä tajuta, miksi oli hyvä idea nostaa se pergolaan; orjanruusu kasvaa aivan valtavaksi, kun versot ovat monimetrisiä. Korkealla sen kaartuva kasvutapa pääsee oikeuksiinsa ja versot ovat myös poissa rötköttämästä laajasti joka suuntaan ja tarttumasta vaatteisiin ja ihoon inhoilla koukkupiikeillään. 

Jotakin matalaa oksaa minun oli tarkoitus leikata, kun huomasin ruusutarhaa kitkiessäni kurjenmiekan jäävän ruusun varjoon. Pitää muistaa hakea oksasakset, niille taisi olla käyttöä jossakin muuallakin – kun vain muistaisi, missä.

Orjanruusuja kasvaa täällä kaikkialla. Minun pitäisi kitkeä niitä ahkerammin, sillä herkulliset kiulukat maistuvat minun lisäkseni linnuille ja taimia nousee ympäri ämpäri. Taustalla on hedelmätarhassa toistaiseksi tarkoituksella kasvava yksilö.

Siitä tulikin hyvä aasinsilta kurkata hedelmätarhaan.

Sielläkin tuoksuu jasmike, sillä tontin yläreunan 'Tähtisilmä' -loistojasmikkeet kukkivat parhaillaan ja niiden seuraan liittyy kohta toinen, isompi kameliajasmikkeeni. Jasmikkeiden edustalla hehkuu valamonruusu.

Siitä huolimatta, että se leviää, se on yksi ihanimmista ruusuista. Tuolla kivikkoisessa ylärinteessä saa levitäkin!

Valamonruusun kukan hehku on omaa luokkaansa. Yhdistettynä kellanvihreisiin lehtiin se on vastustamaton.

Oli pakko laittaa vielä tämäkin kuva, sillä kukan eri vaiheissa siinä on eri sävyjä. Väri hehkuu kauas – ja valloittaa sydämet.

Toissapäivänä oli puhetta ystävän kanssa tämän nimestä. Käsittääkseni tällä ei ole mitään tekemistä Valamon kanssa, vaan nimi on käännös ruotsalaisesta "vallmoros" -nimestä. Suomalainen nimi voisikin siten olla valmuruusu tai unikkoruusu.

Hillitympää ja hienostuneempaa sävyä tarjoaa punalehtiruusu. Tästä olen niin onnellinen: siemenet lähetti Päivänpesän elämää -blogin Katja. Taimista riitti muutama istutettavaksi pitkin tontin reunoja peuraesteeksi, ne vain kasvavat hyvin hitaasti kuivassa ja huonossa maassa. 

Parhaalle paikalle pääsi taimirypäs: tässä mäntyjen alla ruusu on päivittäisen puutarhakierroksen reitillä, lisäksi seurana on mm. siniharmaita pallohopeakuusia, joihin punalehtiruusu sointuu täydellisesti. Sen nimen pitäisi olla harmaalehtiruusu. Männyn runko jäkälineen on myös aika nappi tausta.

Tässäkään ei mikään loistomaa ole, vaan erittäin tiukkaa savea. Ruusu on jo minun korkuiseni ja joka vuosi siinä on vähän aiempaa enemmän kukkia. Kuvasta voi nähdä punaisia versoja kasvamassa ylemmäs, ruusulla taitaa olla kasvuspurtti menossa.

Nämä kukat! Ja sitten siniharmaat lehdet. Täydellisen kaunis ruusu!

Yksi Austin voi selvästi paremmin kuin muut. Ensimmäinen kohta kukassa on Emily Brontë eli 'Ausearnshaw'. Ihanaa haileaa persikkasävyä luvassa!

Brontë elää ruskopenkissä ja sen lähelle siirtämäni äitienpäiväruusu 'Oranje Moersdag' kukkii edelleen – tietenkin, nythän on sen luonnollinen kukinta-aika keskellä kesää eikä toukokuussa. Rakastan näitä pallokukkia! Taidan ostaa toisen eri värisen ensi vuonna, jos näitä taas tulee Nauvon ruokakauppaan. 

Samettina pohjalla on eilen aamulla ensimmäisen kukkansa avannut ranskanruusu 'Tuscany'. 

Koska kukka oli illalla jo eri näköinen, oli pakko kuvata se uudestaan! Tänä aamuna jo toinenkin kukka on auki. Nupuista päätellen niitä tulee tusinan verran. Aika hyvin viime kesänä istutetulle ruusulle.

'Tuscany' on täydellinen ruusu, jonka historia ulottuu ainakin vuoteen 1600. Tästä on 1800-luvulla jalostettu paranneltu versio 'Tuscany Superb', jolla on hieman kookkaammat kukat ja korkeampi kasvutapa, mutta eivät nämäkään kukat pieniä ole. Lisäksi harrastan historiaa, joten vanhempi parempi.

Onneksi menin siirtämään sen oranssinpunaisen äitienpäiväruusun tämän lähettyviltä, sillä kyllä se pistäisi silmään! Nyt tätä lähin ruusu on yhtä purppuraisen tumma 'Cardinal Richelieu', jonka nupuissa näkyy jo kukkaväriä. Tästä tulee purppurainen juhannus!

Ruusun lähellä kasvaa valkokukkainen kissankello 'Alba', joka on täydellisesti sointuva naapuri. Istutin sen vasta viime kesänä ja taimi on pieni, lisäksi kukat hyvin hentoisia ja niitä on auki vain pari kerrallaan – niinpä kuvaaminen on jäänyt. Nyt oli pakko ottaa kuva kissankellosta ruusu taustanaan.

Täällä tuoksuvat ruusut ja jasmikkeet – toivottavasti sielläkin!

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Kameliajasmike Philadelphus × virginalis

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Kissankello Campanula rotundifolia

Loistojasmike Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä'

Punalehtiruusu Rosa glauca

Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Valamonruusu Rosa Francofurtana-Ryhmä 'Splendens'

Mustin pihakierros

 Kukkien sijaan keskitytään nyt siihen, mikä pihalla on oikeasti tärkeää.

Nimittäin Mustiin. 

Kunnioitettavasta 18 vuoden iästään huolimatta Musti on aktiivinen myyrästäjä. Tällä kertaa saaliina oli hiiri. Se tuotiin keittiöön asti, josta ohjasin Musti saalis suussaan takaisin ulos.

Pitkään Musti siinä patsasteli ennen kuin ryhtyi ruokailemaan.

Taas on täysi kottikärry kuvassa. Näistä eri päivinä otetuista kuvista voi nähdä, miten kukkapenkkien kitkentäraivaus on edistynyt.

Jyrsijäharvennuksen lisäksi on tarkkailtava kyläläisten liikkeitä.

Preerian laidan ryytisalvia on ryhtynyt kukkimaan, vaikka talvi sitä harvensikin. Preerialla on myös paljon myyriä – keväinen kukkasipuliloisto ei ole onnistunut, kun sipulit ovat hävinneet.

Kasvimaalla Ransu asettui Mustin koriin! Himputti!

Jatkoimme Mustin kanssa puutarhakierrosta. Taas on täysi kottikärry kuvassa. Alan olla voiton puolella!

Mustin hommat eivät lopu. Pulskia vesimyyriä riittää. Ne ovat niin hyvinsyöneitä, suorastaan läskejä, että niistä ei jaksa syödä kuin osan. Loput voisin toki pakastaa tai leipoa piirakaksi. 

Jötkäleen kokoa ei tuosta edes hahmota, mutta Musti ei ole pieni kissa. On muuten jäätävää katsoa vesimyyrän etuhampaiden kokoa – eipä ihme, että kokonaiset puunjuuretkin häviävät.

Musti ja me muut toivotamme mukavaa ja makoisaa juhannusta!