Tähtihetkiä

Kostealla niitylläni kukkivat tähtihyasintit, kuten edellisessä jutussa jo kerroin. Yksi isotähtihyasintti kasvaa myös kunnollisessa kukkapenkissä, missä se ei joudu taistelemaan heinän ja koiranputkikon sun muun kanssa elintilasta. Onhan se muodostanut paljon komeamman tuppaan kuin yksittäiset sini- ja isotähtihyasintit, jotka eivät juuri leviä niittypläntilläni, mutta nousevat sentään uskollisesti joka vuosi.
Mikähän siinäkin on, mutta minusta nuo niityn seassa sinnittelevät yksittäiset ja harvempikukkaiset sissit ovat nätimpiä. Lopputulema on niin luonnollinen.

Blue love
I have a tiny meadow with spring flowers – come late July, I cut it all with a scythe and then mow it like lawn for the latter part of the year. The last flowers to come into bloom are camassias.

Kukkapenkin komea isotähtihyasintti.

Musti esittelee.

Ihan samasta pussista istutin sekä iso- että sinitähtihyasintin sipuleita myös niitylle, joten mistään lajien välisestä erosta ei ole kyse. Tämä havainnollistaa hyvin sen, miten eri lailla kasvit kasvavat, kun niillä on tai ei ole kilpailua.

Kun katsoo vähän kauemmas, näkyy kuusten väliin uuteen saniaistarhaani, jonne roudasin ison rungon pätkän tässä eräänä päivänä. Sillä voi istua, kunnes se lahoaa. Rungon taakse aion vielä kasata lisää maata, eli se saa myös toimia pienenä pengermänä.
Kuvasta näkyy sekin, että rinne jatkuu siitä ylös ja ihan kuvan yläreunassa pilkistää vielä isompi rungon pätkä, joka lepää tonttini ylälaidalla.

Kun katsoo kosteaa niittyä toisesta suunnasta, näkyy vielä alempana oleva kyläniitty. Oikealla on puska kääpiömantelia, jonka kukinnan menetin tänä keväänä, näin vain ensimmäisen kukan avautuvan ja sitten piti lähteä yli viikoksi pois. Kukinta ei tosin nyt näyttänyt olevan kovin runsas, ja onneksi olen nähnyt nämä kukassa jo monena vuonna!
Kukinnan jälkeen kääpiömantelit menevät jotenkin ruskean rönttöisiksi, mutta onneksi pihalla on kaikkea muuta kaunista katsottavaa. Olen jotenkin allerginen puskille, jotka ruskettavat kukintonsa, syreeneissä ja syriköissäkin sama juttu, monista pensasangervoista puhumattakaan.

Kirsikkaluumu 'Nigra' kukki jo pari viikkoa sitten, eikä koko puskassa ollut kuin pari vaivaista kukkaa! Jopas on kitsasta. Toivottavasti ensi vuonna on runsas kukinta sitten.

Tässä kylällä on yksi ihana kirsikkaluumu, omaa vajaa parimetristä puskaani hiukkasen vanhempi... varmaan kymmenillä vuosilla. Tuolla se näkyy kaukana vasemmassa reunassa.

Nyt tulee tajunnanräjäyttävää kukkamateriaalia. Marjaomenapensas 'Marleenan' kukinta on ennätyksellisen komeaa. (Taustalla kukkivat pihasyreenit).

Tässä on pienen mainonnan paikka. Pensaan, tai tässä tapauksessa pienen puun – se on leikattu yksirunkoiseksi – on jalostanut Hongiston Taimiston Timo Saarimaa. 'Marleenaa' ei ehkä ole myynnissä yleisesti, mutta kannattaa kysyä Hongiston Taimistolta (Koski TL). Tämä on nimittäin aivan käsittämättömän kaunis.
Ostin tämän marjaomenapensaana, mutta nyt se näyttää olevan sivustolla koristeomenapuun nimellä. Sama puska yhtä kaikki!

'Marleena' hieman kauempaa – runko ei tässä näy, koska puu kasvaa alempana pengermän takana.

Ja vielä kauempaa, muotopuutarhan läpi nähtynä. Sointuu ihanasti muotopuutarhaan!

Eikä siinä vielä kaikki. Loppuun kirsikka kakun päälle. En sittenkään menettänyt japaninkirsikka 'Royal Burgundyn' ensimmäistä kukintaa ikinä – se on sinnikkäästi pitänyt kukkansa (2 kpl) läpi helteet ja tuulet. Mikä ihanuus! Kerrotut kirsikankukat ja tummat lehdet, tämä on jo melkein liikaa. Mutta kyllä tämän vielä kestää, juuri ja juuri.
Tai toivottavasti et pyörtynyt.
Pökerryttävän ihanaa viikonloppua!


Isotähtihyasintti – Camassia leichtlinii
Japaninkirsikka – Prunus Sato Zakura -Ryhmä
Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera
Kääpiömanteli – Prunus tenella
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Sinitähtihyasintti – Camassia quamash