Padassa porisee

 ...tomaattinen papukeitto. 

Yksi ainesosista on tässä: ruusupapu 'Celebration'. Sen tarkempaa reseptiä ei tipu, kun en enää itsekään muista, mitä tuli pataan nakattua. Vähän kaikkea! Pekonia, tietty, ja ohrasuurimoita ainakin. Mausteita rutkasti.

Jätin isoimmat palot tuottamaan siemeniä ensi vuoden kylvöjä varten, täytyykin muistaa kerätä ne talteen. Tämä on niin nätti ja sopivasti kasvava papu, että haluan pysyä samassa kannassa.

Kasvimaan kupeessa on ruusutarha. Siellä kasvaa maanpeittokasvina koristemansio Lipstick. Se on ihana syyskukkija! 

Ruusutarhassa kasvaa myös syysasteri 'Royal Ruby', joka edellisessäkin jutussa jo esiteltiin. 

Tarhan keskellä elelevä pikkulehtikatsura on viimeinkin kasvanut sen kokoiseksi, että se näkyy! Ensimmäiset kymmenen vuottaan se vietti noin metrisenä.

Näkyminen on hyvä juttu, sillä katsuralla on upea syysväri. Se loistaa kuin siinä olisi valo.

Tänään pelastin tuosta vierestä 'Honorine de Brabant' -bourbonruusun, joka on kasvanut erittäin kituliaasti tämän vuoden. Syyn jo arvasin: tälläkin alueella on myyriä, ja ruusun juuristo oli surkean pieni, maa ympäriltä myllätty vesimyyrien tapaan. 

Ruusussa on silti pari pientä, vehreää versoa! Istutin sen uudestaan metalliverkolla vuorattuun kuoppaan. Hähää, myyrät! Tämä metodi näyttää toimivan, sillä verkon sisälle pelastamani tai alun perinkin istuttamani kasvit ovat kasvaneet selvästi hyvin.

'Alchymist' -köynnösruusu oli kuollut tyvelle asti keväällä. Luulen, että syynä eivät ole myyrät, vaan viime talven kovat pakkaset. En ollut laittanut ruusun tyvelle mitään suojaa. 

Kesän mittaan se alkoi kasvattaa tyveltään uusia versoja, jotka ovat kiiltävistä lehdistä päätellen aitoa Alchymistia, eivät villiversoa juuristosta. Kukkia se ei tehnyt. 

Tämän isoimman verson kasvuvoima on häkellyttävä: nyt se on jossain kolmessa metrissä! Lehdettömämmät versot täynnä kiulukoita kuuluvat orjanruusulle, joka kasvaa samassa pergolassa.

Mustaseljoihin tuli niin vähän kukkia, etten viitsinyt tehdä seljankukkamehua. Myyrät ovat syöneet pari isointa pensastani, tai siis niiden juuret, niin että pensaat joutuvat kasvamaan uudestaan tyveltä ja ovat vasta alle metrisiä. 

Mutta onpahan nyt kauniin mustia marjoja! Näitäkin voisi syödä. Pitäisi varmaan ainakin maistaa. Rastaat liikkuvat aktiivisesti pihalla, voi olla, ettei näitä pian enää ole. Aronian marjat hävisivät nopeasti, eikä näitä ole kuin vähän.

Omenoitakin rastaat ja muut linnut syövät, mutta olen saanut niitä runsaasti myös omaan suuhun. Lajike on 'Åkerö', todella hyvä omppu. Ja se sopii jopa minun vatsalleni, jolle eivät omenat yleensä sovi. Pelkästä omenamehustakin tulee paha olo. Ehkäpä olen siedättynyt Åkerölle?

Sitruunapuu, joka kukki keväällä ensimmäistä kertaa, on tuottamassa yhden sitruunan! Yritin pölyttää kukat pensselillä, mutta ehkä pikkuruisella puulla ei ollut paukkuja tuottaa enempää hedelmiä. Tai sitten kesän oikukkaat säät haittasivat: välillä ruukku oli märkä, välillä ehti pahasti kuivua, ja yhden kaupunkireissun aikana ruukku oli kaatunut kumolleenkin, jolloin multa ainakin oli kuivunut rutikuivaksi. Puu vietti siis kesän ulkosalla.

Nyt sitruuna on siirtynyt talviasemiin olohuoneeseen, kuten pelargonitkin. Onneksi hedelmä on pysynyt kiinni oksassa kaikki koettelemukset!

Loppuun Ransun terveiset: tänään oli kylmä päivä! Pysykäähän lämpiminä!

Minä siirryn syömään kuumaa keittoa.

Bourbonruusu Rosa Bourbon-Ryhmä

Koristemansio ×Comagaria rosea

Mustaselja Sambucus nigra

Orjanruusu Rosa dumalis

Pikkulehtikatsura Cercidiphyllum japonicum

Ruusupapu Phaseolus coccineus

Sitruuna Citrus × limon Sitruuna-Ryhmä

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii