Heinäkuun kalenteripoika

 nauttii viileydestä.

Täällä sataa parhaillaan. Aamulla tuli vettä hetken, mutta vain vähän, niinpä on loistavaa, että satelee hiljakseen lisää. Norjalaispoika Ransu nauttii norjalaissäästä.

Melko säännölliset sateet ovat saaneet kissanmintun kasvamaan hyvin. Sato on mehevää.

Napostelun lomassa voi ottaa torkut.

Terveisiä Suvikummun Onnille, joka lähetti taimen alun perin! Siementaimia on tullut hyvin.

Sitten voidaan mennä tutkimaan vaikka...

...tum-ti-dum...

Tähän väliin mamma kertoo, että tässä on mutapuutarhan reunaa ja siinä kukkii virmajuuria. 

Juhannuksen aikaan siinä oli komeasti kukassa valkokukkainen etelänkurjenmiekka. Taustan valkoinen on tähkähietalilja. Mutta nyt takaisin kalenteripoikaan!

Niin. Minä olen keskipiste ja maailman napa.

Mustin kanssa menee ihan hyvin, mutta mamma hyysää sen ja etenkin sen syömisen kanssa aivan liikaa.

Musti kävi seniorikontrollissa viime viikolla ja siellä selvisi, odotetusti, että 18-vuotiaan pantterin munuaislukemat ovat yli viitearvojen. Painokin on laskenut hälyttävästi, Mustilla on ollut kovin huono ruokahalu viime viikkoina.

Munuaisten vajaatoimintaa ei vielä voi diagnosoida ennen kuin otetaan toinenkin verikoe jonkin ajan päästä, mutta toin jo mantereelta peräkontillisen munuaisia tukevia ruokia. Lisäksi otin selvää taudista ja selvisi, että suolistokin voi mennä huonoon kuntoon munuaisten huonon toiminnan tuloksena. Kotona on aina Canikuria Ransun herkän vatsan takia, mutta olen antanut sitä nyt Mustille kaksi kertaa päivässä. Lisäksi olen ollut tarkka siitä, että se saa omegaöljyä joka ikinen päivä, aiemmin sen antaminen on ollut satunnaista.

Mustilla on ollut nyt parempi ruokahalu ja ihan kuin siltä lähtisi myös vähän vähemmän karvaa. Toivon kovasti, että paino nousee tai ei ainakaan enempää laske, Musti on toki viisikiloisena ihan vanttera pantteri edelleen. Totuus tietenkin on, että 18-vuotiaana se alkaa jossain vaiheessa heiketä.

Mitä se mamma höpisee, hyvin täällä voidaan! Katso nyt, kuinka karva kiiltää! (kuva otettu eilen)

Mustin nimikkolilja, pantterililja, kukkii parhaillaan. Tämä on upeaakin upeampi ja on ihanaa, että se viihtyy ja tuuhenee vuosi vuodelta.

Siinä, missä haluan saada Mustin syömään, on Ransun tilanne päinvastainen. Ransu haluaisi syödä koko ajan. Täytyy yrittää rajoittaa, jottei se paisu äärettömiin mittoihin. Joku saattaa muistaa Manuli-Titanicin sanat: "pehmeys on ääretön kehossain". Kohta se on muuten vain ääretön. Manuli, pehmovuori on kohta todellisuutta!

Tässäkin se odottaa, että mamma tulisi laittamaan kippoon ruokaa, koska kipon pohja paistaa huolestuttavasti, vain kaksi raksua kilisee pohjalla. On sietämätöntä, että Mustia syötetään joka kerta, kun se tulee sisälle.

Ransu ei näytä toistaiseksi pyöreydestä juuri kärsivän, mutta kyllä sen tassu on noussut hitaammin jo jonkin aikaa.

Mamma on täysin tassun ja jääkaapin välissä. Täytyy yrittää pysyä kovana.

Ransun mielipide: tytöt tykkää pehmeistä, pyöreistä muodoista. Pusuja kaikille ihanille tytöille!

Etelänkurjenmiekka Iris spuria

Kissanminttu Nepeta cataria

Pantterililja Lilium pardalinum

Tähkähietalilja Anthericum liliago

Virmajuuri Valeriana