Siinä missä muutama päivä sitten kerroin punaisesta ja punaisuudesta, täytyy tasapainon nimissä olla sinistäkin. Viime alkukesänä ystävä toi omalta pihaltaan lehtoängelmää ja sen mukana tuli kiva rikkaruoho: varsankello. Vaikka tätä kuulemma kasvaa ennen pitkää joka paikassa, ei se varmaan voi mitenkään haitata. Kaunis on!
Blues
I friend brought me some meadow rue from his garden and I got a most pleasant weed with it: nettle-leaved bellflower. It is delicous and if I have to watch its tendency to self-seed so be it. What a sweet, lovely plant.
Min Edenin Ninalta saatu suloisen taivaansininen ritarinkannus kukkii varovaisesti. Tälle pitää lisätä reilusti maanparannusta, sillä tätä kohtaa en ole parantanut lainkaan kompostilla ja sen kyllä huomaa. Kasvit sinnittelevät kyllä, mutta eivät uskalla lähteä irrottelemaan. Maa on tiivistä savea, joka ihan lohkeilee jos on kuivaa. Onneksi nyt ei ole ollut.
Ritarinkannuksen vasemmalla puolella on elefanttiheinä 'Zebrinus' ja takana samettihortensia, tässä ehdottomasti liian paahteisessa paikassa – siirtolistalla heti kun saan muotopuutarhan neljännen penkin kaivettua (varmaan vasta sitten kun maalaussesonki päättyy). Se tulee olemaan varjoisampi paikka.
A lovely sky blue delphinium from another friend, with Miscanthus 'Zebrinus'.
Viime päivien vaihtelevassa säässä taivas on tarjonnut mielenkiintoisia näkymiä. Tämä pilvimuodostelma kohosi läntisellä taivaalla mutta ei satanut ainakaan täällä. Uh, kamerani kenno on todella likainen! On pitänyt viedä se puhdistukseen jo ainakin vuoden ajan. Jos kuvassa näkyy tummia pisteitä ne luultavasti eivät johdu teidän näytöistänne...
Musti viettää sinistä hetkeä.
Musti's rainy day blues.
Pidän veden väreistä, tässä kurkistus keittiön tiskikaappiin.
Some watery blues in the kitchen cupboard.
Hännänhuippuna sininen tabby-kultani, pehmopoika Ransu. Untuvaista viikon alkua!
Last but not least: my darling Norwegian blue tabby Ransu!
Elefanttiheinä – Miscanthus sinensis
Ritarinkannus – Delphinium
Varsankello – Nettle-leaved bellflower – Campanula trachelium
.jpg)
.jpg)
Olipa kauniin sininen postaus ja kaiken kukkaraksi kaksi karvaista kaveria, ei tämä tästä paremmaksi muutu...:)
ReplyDeleteSininen on lempivärini. :) Ja kissapojat ottavat rennosti!
ReplyDeleteOlipa jotenkin lempeä, kaunis sinisävyinen postaus! Ihan piti useasti katsoa kuvat, rauhallista...
ReplyDeleteMyös Saaripalstalle mukavaa alkavaa viikkoa!!
Ooo, Musti ja Ransu....hyvät lepoasennot! Valmistautukaa henkisesti helteisiin, meikä oottelee just kyytiä rantsuun.
ReplyDeleteLeppoisaa viikkoa myös teille! Jos sinulla tuntuisi joskus olevan siellä liian paljon puuhaa, kannattaa ottaa oppia Mustista ja Ransusta! Mutta älä nyt kuitenkaan niitä vesimyyriä ruokavalioosi ota :D !
ReplyDeleteOn sinulla rentoja kissoja! Meillä kolli lähti eilen toteuttamaan saalistajan vaistojaan ja jahtasi pihalla siiliä.
ReplyDeleteTeilläpäin näytti maa todellakin olevan savista! Hurjan näköisiä olivat kuivahtaneet pellot, kun halkeilivat.
Pitsit sekaisin; Niin on, kissat ovat piste iin päällä :-)
ReplyDeleteSirpa ja Kollo; Terveisiä Mustilta, joka nojailee vieressä sängyllä petaamattomaan peittomyttyyn ;-) Jos kissoilta kysyttäisiin, ei sänkyjä tarvitsisi pedata laisinkaan. Ja joka päivä pitäisi ottaa päikkärit.
Kirsikka; Sininen on kaunis ja rauhallinen väri.
Sulo; Hyvää rantareissua! Varo rusketusraitoja!
Naukulan Mamma; Juu ei... vaikka nyt on kyllä ruuat niin loppu että melkein... huomenna on kauppareissu edessä.
Susanna; Toivottavasti kissa ei saanut piikistä nenään! Maa on paikoitellen savista, niin kuin minunkin pihallani, joka on vanhaa merenlahtea. Meri on tiivistänyt sen oikein kunnolla, se on ihan sinistä. Ne paikat, jotka eivät ole savea ovat täälläpäin varmaan sitten kalliota ;-) No, on niitä moreeniharjujakin, vähän etelämmässä.
Taivaan pilvistä ja sinestä olen minäkin nautiskellut viime päivät. Saaressa asuessa pilvistä ehkä oppii lukemaan yhtä sun toista edessä olevaa?
ReplyDeleteAh noita Ransun masukarvoja!
ReplyDeleteNo enpä ole ennen varsankelloa nähnyt, edes kuvassa. Eivät taida kasvaa täällä. Peurankelloa pn vähän alkanut hiipiä joutomaille ja siitä en halua eroon. Läheisen tien reunalta bongasin valkoisenkin version ja ilokseni totesin sen säilyneen niitolta. Toivottavasti saan siement kerättyä ja itämään omassa puutarhassa. Kaikki kellot on kauniita.
Rentoa porukkaa näyttää aiellä päin olevan. Rapsutuksia *Raps, raps*
ReplyDeletePäivi; Taivaskanava tarjoaa aina vaihtelevaa ohjelmaa! Kyllä sitä tulee seurattua: mistä tuulee ja minkälaisia pilviä on tulossa.
ReplyDeleteKatja; En ollut minäkään, mutta se varmaan viihtyy tuollaisessa lehtomaisessa paikassa, mikä rappujeni vieressä on: talon pohjoispuoli ja kostea maa. Toiset kellot taas ovat kuivien piennarten ja paahdepaikkojen kasveja. Ihania ovat!
Villikissa; On rentoa, tälläkin hetkellä, kun kissojen mielestä ulkona tuulee nyt liikaa, ja niin siellä kieltämättä tuuleekin!
Ihania sinisiä kuvia ja hetkiä!
ReplyDeleteMeidän siniset pojat eivät ole noin untuvaisia kuin Ransu, mutta aikamoisia pehmoja silti. <3
Sininen on mukava väri ja tunnelma. Ja sininen on kuulemma kissan karvan laaduista pehmein!
ReplyDeleteKauniita rikkaruohoja nuo varsankellot. Minunkin adoptiopuutarhassa kasvaa yhtä kaunista kellokukkaa rikkaruohona, se on ehkä varsankelloa hiukan tavallisempi kellokukka, mutta en saa nimeä päähäni. Sitä kasvaa pihassa niin kukkapenkeissä kuin ympäri pihaa siellä täällä. Juuri nyt se kukkii ja on mielestäni kaunis. Sellaiseen puolivilliin puutarhaan se sopiikin.
ReplyDeleteKellot ovat ihania siementäessään sinne sun tänne. Oikein odotan tulevia vuosia, jolloin pihallani on itse paikkansa valinneita sormustinkukkia, kelloja, ukontulikukkia, harjaneilikoita, punapietaryrttejä ynnä muita leviäjiä. Puolivilliin pihaan ne sopivat vallan mainiosti!
ReplyDeleteNukkuvat kissat, onko ihanampaa! <3
ReplyDeleteLempikukkani lapsena olivat lemmikki ja harakan- ja kissankello (ovatkohan nämä edes niiden oikeat nimet?) ja edelleen siniset ja lilat kukat ovat ehkä kauneimpia (jos kukista nyt voi edes valita...)
Näiden kuvien myötä alku voi tuskin olla muuta kuin untuvainen!
ReplyDeleteNukkuvia kissoja ihanampaa ei varmaan ole. Paitsi Musti, joka ei tuossa nuku vaan flirttailee ja kerjää masurapsutuksia, sekin on ihanaa <3
ReplyDeleteMusti lähettää erityiset pehmomasuterveiset Zepalle <3
Siniset kukat ovat suloisia! Muistaisinpa, mitkä olivat pienenä suosikkejani - en todellakaan osaa sanoa. Olisi kiinnostavaa tietää.
Voi mitä lutusia köllöttelijöitä hänellä siellä on. Rapsutuksia pumpulimasuille <3
ReplyDeleteLutuset alkoivat juuri karhunpainin tuossa sängyllä. Olin ajatellut kaivaa imurin esiin ja imuroida kaikkialla pyörivät karvatupot, mutta niitä tulee koko ajan lisää :-D
ReplyDeleteOijoi untuvamassua *puss* <3<3<3 Ja mitkä takakäpälät! Vielä topakammat ku mulla! Arvostan.
ReplyDeleteAlati ihastelevin terveisin Unna Tuutikki
Unna <3
ReplyDeleteNäillä käpälöillä ja tyrmeällä ilmeellä ja sähinällä karkotin just naapurin kaksi koiraa käpälämäkeen! Lähdin vielä perään katsomaan että menevät kotiinsa asti kans eikä jää meidän nurkille notkumaan.
Oon Kodinturvamies!
Tarviiko telläkin turvamiestä? Voisin tulla käymään ja hoitamaan homman.
RANSU
Oot niin ritarillinen ja superrohkee Kotirauhanturvaaja <3
ReplyDeleteIte en ajanu käpälämäkeen, kun yks päivä näin Sen Koiran tossa pihalla, mutta toisaalta en lähteny itekään sinne mäkeen. Näytin vaan parhaan silakkarohkeushäntäni ja lähestyin pelottomasti.
Sit sen piti mennä takas häkkiin. Ei kovin pelottava kaveri, eikä ainakaan kovin fiksu, mut pitää pahat vieraat kissat pois pihasta. Ei silti kovin hyvä turvamies mun mielestä.
Terkuin Unna Tuutikki
Ei koirat oo mitää kodinturvaajia, ne on vihollisia! Hienosti toimittu Rohkea Neito, mutta mielummin näkisin että olet varovainen koirien läheisyydessä. Kato kun en ole siellä sua puolustamassa, puluseni!
ReplyDeleteRANSU
Kiitos, Musti-kulti! <3
ReplyDelete